Hävikistä herkuksi

Hävikkiruokien kuningas: pyttipannu. Lihaa, makkaraa, perunoita, juureksia, sieniä.

Kuluttajaliitto kampanjoi jälleen ruokahävikin vähentämiseksi. Tärkeä ja ajankohtainen aihe. Iso osa suomalaisista elää sellaisessa yltäkylläisyydessä, että täysin kelvollista ruokaa menee kilokaupalla roskiin. Ei kannata ahdistua, mutta kannattaa olla tietoinen. Hävikkiä voi vähentää. Aiheesta löytyy laajasti tietoa hävikkiviikon verkkosivuilta.

Munakasrullaan voi kääräistä vaikka jauhelihakastikkeen tähteet.

Hävikin vähentämisessä ykköskeino minulle on suunnitelmallisuus. Teen ruokalistan viikoksi kerrallaan ja suunnittelen ostokset sen mukaan.

Sämpylätaikinaan voi sekoittaa vaikka puuroa tai porkkanaraastetta.

Hyvä kakkonen on se, että laitan vähän vähemmän ruokaa kerralla. Hävikkiä on minusta sekin, joka kertyy tuohon vyötärön seudulle.

Porkkanaraasteen voi piilottaa myös keittoon. Pienistä juureskäntyistä tulee kattilallinen keittoa.

Kolmas keino on aistinvarainen arviointi. Haistan ja maistan. Esimerkiksi hapanmaitotuotteet ovat yleensä täysin syömäkelpoisia useita päiviä tai jopa viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen.  

Pullavanukas syntyy pakastimen perukoille unohtuneesta pullasta, hillopurkin jämistä ja vähän väsähtäneistä marjoista.

Join pari päivää sitten lasin piimää, jonka päiväys oli tuolla heinäkuun puolivälin kieppeillä. Olisin luultavasti ollut onnellisempi, jos en olisi tarkistanut sitä päiväystä. Tarkistin sen nimittäin vasta kun olin koko lasin juonut. Kuvittelin piimän olleen pari viikkoa vanhaa... mutta että pari kuukautta. Piimässä oli kyllä jo makuvirhe, mutta pilalla se ei varsinaisesti ollut. Mitä nyt mielikuvitus meinasi tehdä tepposet. 

Wrapit ovat ruokalistalla uunikalan jälkeisenä päivänä.

Sen verran haluan kuitenkin muistuttaa, että lihan, kalan tai äyriäisten kanssa täytyy olla tarkkana ja päiväyksiä täytyy noudattaa huolellisesti.

Shepherd's pie. Karusta ulkonäöstä huolimatta uskomattoman hyvää.

Neljäs tärkeä pointti minusta on se, että ei kippaa epäonnistuneita luomuksia suoraan biojätteeseen. Epäonnistuneet macaronkuoret voi ehkä käyttää jälkiruokien seassa. Juoksettuneen kastikkeen voi yleensä vielä pelastaa, sitkeä liha pehmenee sinnikkäällä keittämisellä ja muuttuu vaikka nyhtölihaksi.

Pitsa saa uusia ulottuvuuksia, kun kastikkeen sekoittaa smetanasta ja tuorejuustosta, ja kun täytteeksi raastaa jämäjuustot.

Viides ja viimeinen vinkki. Jos kovasti leivotuttaa ja oma kapasiteetti on rajallista, ilahduta vaikka työkavereita tai naapuria.

Kyllästynköhän ikinä porkkanakakkuun?

Hävikkiviikko

Nyt on meneillään tärkeä viikko, hävikkiviikko. Kuluttajaliitto & co kampanjoivat ruokahävikin vähentämiseksi ja ruoan arvostuksen lisäämiseksi.

Suomessa heitetään henkilöä kohden 24 kiloa eli 125 euron edestä ruokaa roskiin vuodessa (MTT:n Ruokahävikkitutkimus 2013). Että silleen. Ja minä lasken hävikiksi myös sen ruoan, jota mätämme ääntä kohti viimeisillä voimillamme siinä vaiheessa, kun vatsa on jo täpösen täysi. Tai tylsempää: joku käskee syömään lautasen tyhjäksi, vaikka ruokailija ei olisi valinnut annoksen kokoa itse. Hävikki mikä hävikki. Toinen versio kerääntyy ikävästi vyötärölle (ja on pahimmillaan terveydellinen ongelma) ja toinen täyttää kompostia turhan päiten. Joka tapauksessa homma kuormittaa kukkaroa ja ympäristöä.

Tuumailin hävikkiviikon kunniaksi omia ruuanlaittotottumuksiani. Olen aika ronski kokkailija ja teen yleensä paljon ruokaa. Samaa ruokaa syödään kyllä sitten aina vähintään kaksi kertaa, mutta aina välillä jää siitäkin yli. Sen nokareen otan välillä evääksi töihin, välillä pakastan. Pahimmassa tapauksessa sitten kuukausien perästä ihmettelen epämääräisiä nyyttejä pakastimessa ja kippaan niitä roskikseen. Tai syön pitkin hampain.

Tulin siihen tulokseen, että alan kokata vähän vähemmän ruokaa kerralla. Mitä jos ruokaa olisikin niin, että lapset saisivat riittävästi ja minä ja mies tarpeeksi? Ehkä olisi hyvä, että joku ilta vatsa ei olisikaan ihan pullollaan? Sitä paitsi, voin ottaa vaikka voikkarin iltapalaksi, jos nyt sattuisi jäämään ohut olo.

Olen aikoinaan opiskellut ruokajuttuja, joten tähteiden hyödyntäminen on tuttua. Ja ruokalistan ja ostosten suunnittelu, pakastimen hyödyntäminen, parasta ennen -tuotteiden aistinvarainen arviointi jne ovat myös tuttuja, arkisia juttuja. Kuluttajaliiton sivuilla on tosi helppoja ja käytännöllisiä vinkkejä hävikin minimoimiseksi.

Leikin säännöllisesti kokkisotaa itseni kanssa: kaivan pakastimesta tai kuiva-ainekaapista esille jotain sinne perukoille hautautunutta ja loihdin siitä syötävää. Toinen kiva leikki on ravintolaleikki lasten kanssa: kaivan niitä yhden hengen nyssäkkäannoksia esille pakastimesta ja niistä muodostuu ravintolan lista. Sitten lapset leikkivät tilaavansa ruokaa ja me aikuiset myös, tosin tilaamme sitä mitä jää. Niin, tässä kohtaa, tai vähän aikaisemmin, on sitten tärkeää, että niihin nyssäköihin on kirjattu tarkasti, mitä niissä on ja milloin homma on tehty.

Sitten asiaan. Ruuantähteitä voi jatkojalostaa melkoisesti. Tässä yksi suosikeistani, tosi herkullinen porkkanakakku. Olen jauhanut samasta kakusta ennenkin, mutta tämä vaan on niin hyvää ja helppoa! Ja taidanpa käydä tägäämässä vanhoja jämäruokasuosikkejani hävikistä herkuksi -tägillä. Tosin en tee sitä tänä iltana. Mutta porkkanakakkua siis, olkaa hyvät.

Porkkanakakku

2 munaa
2 dl sokeria
150 g voita sulatettuna (laktoosittomaan versioon laktoositonta tai hyla voita tai margariinia)
3,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1/2 dl mantelirouhetta (voi jättää pois)
2-3 porkkanaa raastettuna

Kuorrutus:
1/2 pkt tuorejuustoa (tarvittaessa laktoositon tai hyla)
1 rkl lemoncurdia
4 dl tomusokeria

Koristelu:
Vaikkapa mantelirouhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sulatettu rasva vatkaten. Lisää jauhoseos ja raastetut porkkanat. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Vatkaa kuorrutus sähkövatkaimella tasaiseksi. Levitä jäähtyneen kakun päälle. Koristele.