Sienipäivä: Tattipasta

Martat järjestivät valtakunnallisen sienipäivän tänään ja tarjosivat vinkkejä ja neuvontaa monilla paikkakunnilla. Harmikseni Martat eivät sattuneet ihan lähinurkkiin, olisin nimittäin halunnut käydä tarkistamassa muutamia sienilajikkeita. Nyt tyydyin kyselemään marteilta eli kahdelta vastaantulijalta. Ensimmäinen murahti päiväänsä jälkeen jotain todella epämääräistä, ei tainnut sienet kiinnostaa ensinkään. Toinen tutki innoissaan sienikoriani ja ihasteli saalistani. Hänen korissaan majaili vain leijonapullo (??!!), joten en täysin uskaltanut luottaa hänenkään sanaan. Eli jatkan sienten tunnistusta googlen avulla ja tyydyin taas kerran niihin, jotka tunnen varmasti.

Saldo oli odotettua parempi: reilusti tatteja ja jonkin verran rouskuja. Naperot olivat innoissaan vaaleanpunaisista karvarouskuista, joita kerättiin pienet korit täyteen. Karvarouskuja on viikon - parin päästä melkoisesti lisää, täytyykin sitten tehdä uusi retki tuohon lähimetsään. 

Sienestämisessä on jotain todella koukuttavaa, olin jo melkein unohtanut, vaikka hilluin tuolla metsässä viime vuonna melkoisen usein. Tietty kävin kesällä vähän lämmittelemässä kantarellien kanssa, mutta se on eri juttu: mökiltä kävellään kantarellipaikalle, poimitaan kantarellit kovan älämölön saattelemana (en halua tehdä tuttavuutta sen mökkimetsän suunnalla asuvan karhun kanssa) koriin ja kävellään takaisin mökille. Todellinen sienestäminen on etsimistä, löytämisen iloa ja luonnossa liikkumista parhaimmillaan, hirmu palkitsevaa siis. Kunnon tattisoosi on sitten ulkoilupäivän päätteeksi vielä se piste iin päälle. 

Tattikastike pastalle

400 g tatteja
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
pari rkl voita
(loraus valkoviiniä)
mustapippuria myllystä
suolaa
2 dl kermaa
ruohosipulia ja persiljaa (tai lehtipersiljaa)

tarjoiluun parmesania
ja sitä pastaa

Paloittele tatit ja silppua sipulit. Sulata voi pannulla ja lisää sipulit. Kuullota niitä pannulla viitisen minuuttia. Lisää tatit ja anna niidenkin kuullottua hetki. Lisää halutessasi loraus (noin 1 dl) valkoviiniä. Lisää kerma ja mausteet. Anna kiehua hetki. Lisää silputtua persiljaa tai ruohosipulia. Tarjoa hyvän pastan ja parmesan-juuston kanssa. Rouhaise päälle vielä mustapippuria.

Siivouspäivä ja tomaatti-vuohenjuustopiirakka

Meillä piti olla tänään ilmapalloja, pieniä hampurilaisia, pieniä vieraita, isompia vieraita ja kakkua eli synttärit osa 2/2. Mutta eipäs olekaan. Pikkusiskolle nousi melkoinen kuume eilen illalla, juuri sillä aikaa kun kasasin ostoskärryä täyteen synttärieväitä. Nappula on onneksi jo kunnossa, mutta minä ehdin siirtää kemut tulevaisuuteen. Jääkaappi on siis täynnä ruokaa ja minulla oli yhtäkkiä runsaasti vapaata vapaa-aikaa. 

Huomisen siivouspäivän ja erään hienon blogin innoittamana pidin pientä siivouspäivää keittiössä. Raivasin ja uudelleen järjestelin keittiön kaappeja. Löydöksistäni valitettavasti vain harva päätyy kirpputorille, tyydyin lähinnä kompostin ja roskiksen täyttämiseen. Ruuan poisheittäminen on aina todella harmillista, mutta en yksinkertaisesti pysty nielemään enää mitään riisikermasta tehtyä ruokaa tai riisijauhosta leivottua leivonnaista. Enkä odota sitä muiltakaan. Pikkusisko on viettänyt aivan riittävän pitkän osan elämästään ilman vehnää, kauraa ja ruista, syököön siis niitä nyt. 

Siivouspäivä on muuten mainio keksintö, vaikka en aiokaan huomenna pystyttää pihallemme kirpputoria. Se näyttää äkkivilkaisulla (katselin myyntipaikkoja) kasvavan kasvamistaan ja toivottavasti innostavan ihmisiä kierrätykseen ja harkitsevampaan kuluttamiseen. 

Iltapalaksi piti tehdä jotain hyvää. Synttäreille tarkoitetut pikkutomaatit päätyivät piirakkaan, jonka ohjeen bongasin Koti ja keittiö -lehdestä (olisiko ollut joku viime vuoden numero?!). Pikkusen jalostin tuota täytettä kermalla, sitä kun on tuolla kaapissa nyt runsain mitoin. Ja pohjankin tein toisella ohjeella.

Tomaatti-vuohenjuustopiirakka

Pohja:

150 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
vajaa 2 rkl vettä

Täyte:
pari rasiaa kirsikkatomaatteja
2 prk pehmeää vuohenjuustoa
0,5 dl kermaa
timjamia
mustapippuria
ripaus suolaa
loraus oliiviöljyä

Nypi voi ja jauhot tasaiseksi muruseokseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Anna tekeytyä kylmässä puolisen tuntia. Huuhtele ja halkaise sillä aikaa tomaatit. Sekoita vuohenjuusto ja kerma tasaiseksi. Kauli huilannut taikina piirakkavuoan kokoiseksi levyksi ja nosta vuokaan. Levitä pohjan päälle vuohenjuustoseos ja asettele päälle tomaatit. Mausta tomaatteja timjamilla, mustapippurilla ja suolalla. Lorauta tomaateille vielä vähän oliiviöljyä. Paista piirakkaa 225 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Tarjoa hieman jäähtyneenä.

Kielivoikkari

Olimme viime lauantaina tätini synttärijuhlissa ja siellä lampaan paistia maistellut pikkusisko tuumasi että "vähän kuin kieltä." Muutama sukulaistäti siinä höristeli korviaan, että mitä ihmettä pikkusisko höpisee. Niin. Pikkusiskon ja äidin ja nykyään myös isänkin suosikkileikkele on possun kieli. Mietoa ja täyteläistä. Yhden kielivoileivän jälkeen ei kaupan niljakkaat kinkkusysteemit paljoa kiinnosta. 

Keittelen yleensä 4-6 possun kieltä tai yhden naudan kielen niin kuin viimeksi. Kieli on hyvää ihan kastikkeen ja perunoiden kanssa mutta ehkä kaikista parasta se on leivän päällä sinapin tai piparjuurituorejuuston kanssa. 

Keitetty kieli

naudan kieli

vettä

1 laakerin lehti

sipuli

suolaa

muutamia pippureita

(porkkanaa ja muita juureksia)

Keitä kieltä maustetussa liemessä parisen tuntia. Irrota keitetystä kielestä nahka vielä lämpimänä ja anna kielen jäähtyä keitinliemessä (voit lisätä siihen pari rkl suolaa). Leikkaa ohuiksi viipaleiksi ja tarjoa leikkeleenä. 

Omena-kaurapaistos

Yksinkertainen ja nopea omenapaistos on ihana jälkiruoka, jota teen alkusyksystä melkeinpä kyllästymiseen asti. Tänä vuonna tosin en taida kyllästää itseäni mitenkään totaalisesti omenaherkuilla: mummolan omenapuut pitävät jonkinlaista välivuotta. Puissa on yhteensä tusinan verran omenia ja ne taidetaan nauttia ihan "raakana."

Omenapaistos on hyvää ja helppoa, ja mikä parasta, nyt se sopii koko perheelle. Pikkusisko oli enemmän kuin mielissään ensimmäisestä omenapaistoselämyksestään. 

Kaura-omenapaistos

5-6 omenaa

siirappia

kanelia

100 g voita (tai maidotonta margariinia)

1 dl sokeria tai fariinisokeria

1 dl vehnäjauhoja

2,5 dl kaurahiutaleita

Pese (ja kuori) omenat. Poista siemenkodat ja paloittele ne lohkoiksi tai kuutioiksi. Lorauta päälle siirappia ja ripottele päälle myös kanelia. Sekoita pehmeä rasva, vehnäjauhot ja kaurahiutaleet. Ripottele seos omenoiden päälle. Paista 225 asteessa uunin keskitasolla reilut 20 minuuttia.

Kesäkurpitsa-paprikagratiini

Tämä gratiini tai paistos tai mikälie oikealta nimeltään on vielä viime viikonlopun synttäreiden satoa. Olen maininnut asiasta joskus aiemminkin, mutta toistan itseäni. Kuvittelen nimittäin, että täällä on uusia lukijoita:o) Gratiinin voi valmistella hyvissä ajoin etukäteen ja sitten vain tuupata uuniin reilu puoli tuntia ennen tarjoilua. Fetan, kesäkurpitsan ja paprikan ystävät tykkäävät tästä takuulla, ja ne, jotka suhtautuvat edellämainittuihin varautuneemmin, luultavasti yllättyvät iloisesti.

Ohjeen alkuperästä minulla ei valitettavasti ole tietoa. Olen apinoinut sen äidiltäni, joka on luultavasti joskus löytänyt ohjeen jostain lehdestä. 

Kesäkurpitsa-paprikagratiini

1 kesäkurpitsa

1-2 punaista paprikaa

1 pkt fetajuustoa

pari rkl öljyä

mustapippuria myllystä

suolaa

yrttimaustetta (esim. Provencen yrtit)

Pese ja paloittele kesäkurpitsa ja paprika. Voitele uunivuoka kevyesti öljyllä. Asettele kesäkurpitsa- ja paprikapalat vuokaan. Ripauta kasviksille suolaa, mustapippuria ja yrttimaustetta. Murustele päälle fetajuusto. Lorauta koko komeuden päälle öljyä. Paista 200 asteessa kunnes kasvikset ovat pehmeitä. 

Kantarelli-kinkkupiiras

Suolaiset piirakat ovat aika kiva keksintö: ne ovat parhaimmillaan helppotekoisia, maukkaita ja niitä voi varioida melkoisesti. Monet voi valmistella etukäteen ja sievät annospalat sopivat juhlavampaankin tarjoiluun. Pahimmillaan suolaiset piirakat ... no, eivät ole niin maukkaita. Suosittelen kohtuullista suolan käyttöä, laadukasta juustoa sekä oikeaa kermaa ja oikeaa voita, sikäli kun mahdollista. Lisäksi piirakka kannattaa tarjota lämpimänä. Aniharva piirakka on hyvää kylmänä.

Tein sunnuntain synttäreille piirakkaa kantarelleista, kinkusta ja purjosta, ja se teki hienosti kauppansa. Joko piirakkaa oli liian vähän tai sitten se oli sitä maukasta?! Oikein näppärä kokki olisi koristellut piirakkansa vaikka silputulla lehtipersiljalla, mutta minä en ehtinyt/muistanut. 

Kantarelli-kinkkupiirakka

Pohja:

200 g voita

3 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

2-3 rkl kylmää vettä

Täyte:

6-8 dl kantarelleja

1 purjo

loraus öljyä

200 g savustettua kinkkua suikaleina

0,5-1 tl suolaa

yrttimaustetta

mustapippuria myllystä

3 dl kermaa

2 kananmunaa

150 g juustoraastetta

Nypi voi ja jauhot sekaisin tasaiseksi muruseoksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Taputtele taikina litteäksi kakuksi ja laita jääkaappiin asettumaan noin puoleksi tunniksi. Kaulitse sen jälkeen taikinasta piirakkavuuan kokoinen kiekko ja nosta taikina vuokaan. Painele sitä myös vuoan reunoille. 

Halkaise, huuhtele ja suikaloi purjo. Pilko kantarellit ja paahda niitä pannulla kunnes iso osa nestettä on haihtunut. Lisää loraus öljyä ja purjoviipaleet. Kuullota purjoa ja kantarelleja vajaa kymmenen minuuttia. Lisää kinkkusuikaleet, mausta ja anna jäähtyä hetki. Lisää juustoraaste, sekoita ja kaada täyte piirakkapohjan päälle. Sekoita kerma ja kananmunat. Kaada täytteen päälle. Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 35 minuuttia. Tarjoa lämpimänä vihreän salaatin kanssa.

Paahtopaisti ja Annan perunasalaatti

Tarjoan paahtopaistia ja perunasalaattia aina silloin kun en keksi tai ehdi mitään muuta, mutta haluan jotain herkullista ja kätevää. Joten hyvät ystävät, tätä settiä on luvassa vielä monta kertaa. Onneksi paistia voi varioida jonkun verran ja salaattia paljon. Ehdoton etu on se, että molemmat voi valmistella melkein valmiiksi jo päivää ennen. Lisäksi suht' pienellä vaivalla valmistuu evästä suht' isolle poppoolle. 

Anna Bergenström on ruotsalainen ruokatoimittaja, joka on koonnut suosikkiohjeitaan useiksi kirjoiksi. Jos Jamie alkaa kyllästyttää, kannattaa vilkaista Annan juttuja. Lainasin äidiltäni yhtä hänen kirjoistaan, koska uuteen keittiökirjahyllyyn piti saada täytettä. Miettiessäni synttäritarjoiluja nappasin kirjan pois hyllyä koristamasta ja selasin esille tämän perunasalaatin. Olen tehnyt sitä joskus kauan sitten, mutta muistelen sen saaneen paljon kiitosta. Ja niin kävi nytkin. Ohjeen lihaliemi ja erityisesti sen vahvuus saattaa kuulostaa oudolta, mutta nyt kannattaa siltä osin noudattaa ohjetta. Purjon kohdalla minä oikaisin, koska olin juuri sopivasti käyttänyt kaiken purjon johonkin aivan muuhun.

Paahtopaisti

paahto- tai sisäpaisti (nautaa tai vaikka hirveä)
suolaa ja mustapippuria

Ota liha hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Puoli tuntia ei minusta riitä mihinkään, tunti tai pari alkaa kuulostaa järkevältä. Paistin voi halutessaan ruskistaa kuumalla pannulla voin ja öljyn seoksessa, mutta se ei ole välttämätöntä. Hiero paistin pintaan suolaa ja pippuria. Nosta paisti uunivuokaan ja työnnä siihen lihalämpömittari. Kypsennä paistia 125 asteisessa uunissa kunnes sisälämpötila on 55 astetta (tuommoinen tasaisen vaaleanpunainen) tai 60 astetta, jos haluat kypsemmän lopputuloksen. Voit myös tässä vaiheessa hieroa paistin pintaan lisää mausteita, vaikka timjamia ja valkosipulia. Kääri paisti folioon ja anna vetäytyä vähintään 15 minuuttia. Tai vaikka seuraavaan päivään. Leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Tarjoa esim. aiolin kanssa.

Annan perunasalaatti 10-12 hengelle
Ohje: Annan keittokirja (Otava 1994)

3 kg perunoita
3 dl hienonnettua sipulia
2 purjoa hienoksi suikaloituna
2, 5 dl vahvaa lämmintä lihalientä (2,5 dl vettä ja kaksi kuutiota tai vastaava määrä fondia)

Kastike:
1 dl viinietikkaa
reilu 1 tl suolaa
1/2 tl mustaa pippuria myllystä
2 rkl makeaa sinappia
2 dl öljyä
2 punasipulia ohuina renkaina
noin 1 dl kaprista
noin 2 dl mustia oliiveja (no niin, nyt huomaan unohtaneeni nämä kaappiin, hyvä hyvä)
runsaasti ruohosipulia

Keitä perunat ja kuori ne haaleina. Viipaloi ne sentin paksuisiksi viipaleiksi tai reilun kokoisiksi kuutioiksi. Sekoita ne suuressa kulhossa sipulin ja purjon kanssa ja kaada pääle lämmin lihaliemi. Yhdistä kastikkeen ainekset (paitsi kapris, sipulirenkaat, oliivit ja ruohosipuli) ja kaada kastike vielä haaleille perunoille. Lisää kaprikset, sipulirenkaat ja oliivit salaatin päälle. Anna salaatin vetäytyä ainakin pari tuntia ja ripottele pinnalle ruohosipulia ennen tarjoilua. 

Prinsessasynttärit

Melkein neljävuotiaalla oli synttäreiden suhteen lopulta vain yksi toive: prinsessasynttärit. Välillä keskusteluissa kyllä vilahteli dinot, PuuhaPete, merirosvot ja sirkus mutta dimangien säihke, rimpsut, rusetit, isot helmat ja vaaleanpunaisuus vetivät pisimmän korren. Eipä siinä sitten muuta kuin toimeksi.

Menu oli simppeli: paahtopaistia ja aiolia, perunasalaattia, kasvisgratiinia, kantarellipiirakkaa ja vihersalaattia. Palaan muutamaan ohjeeseen myöhemmin, esim. perunasalaatti oli todella ihanaa. Prinsessateemaa toteutettiin lähinnä kahvipöydässä. Hovin näppärä rakennusmestari kokosi kekseistä linnan ja hovineito askarteli prinsessakakun.

Lopuksi kaikki pienet prinsessat, linnanneidot ja ritarit koittivat tähdätä kruunua liitutaululle piirretyn prinsessan kutreille. 

Thaimaalainen possu-vermisellisalaatti

Intoilin keväällä vermiselli-katkarapusalaatin kanssa ja bongasin silloin vermisellipussin kyljestä ohjeen vähän lihaisammalle salaatille. Kaivoin vihdoin ohjeen käsiini. En sitten lopulta noudattanut sitä kovin kirjaimellisesti, mutta raaka-aineet ovat samat ja lopputulos oli oikein herkullinen. Kirjoitan myös tuohon alle ohjeen vähän sinne päin.

Varsiselleriä vilkkuu jutuissani harvakseltaan, pitäisi käyttää sitä enemmän. Se on joskus jotenkin tökkinyt, en edes tiedä miksi. Keitoissa ja salaateissahan tuo on oikein hyvää. 

Possu-vermisellisalaatti

1 pkt (225 g) riisivermiselliä

300 g kypsiä porsaanlihasuikaleita

200 g katkarapuja

yksi tomaatti

yksi sellerin varsi

1 pieni sipuli

1 salaatinkerä

Kastike:

1 punainen chili (voi laittaa reilumminkin, taisin vähän ujostella)

3-4 valkosipulin kynttä 

2 tl suolaa

50 g sokeria

0,5 dl viinietikkaa

yhden limetin mehu

Valmista ensin salaatinkastike: sekoita kattilassa chili, valkosipuli, viinietikka, sokeri ja suola. Kiehauta ja anna kiehua kevyesti miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää limettimehu. 

Paloittele tomaatti, suikaloi selleri ja sipuli ohuiksi suikaleiksi. Valmista riisivermisellit. Kiehauta vajaa kaksi litraa vettä, liota vermisellejä kuumassa vedessä noin minuutin ajan ja valuta. Huuhtele ne vielä ja valuta. Saksin näitä yleensä pienemmiksi, jotta niitä on mukavampi syödä. Lisää porsaanliha, katkaravut, selleri ja sipuli kulhoon. Lisää pari ruokalusikallista kastiketta. Sekoita hyvin. Lisää vermisellit, tomaatit ja kastiketta. Sekoita. Tarjoile salaatinlehtien kera. 

Juustoinen kalavuoka

Olen tehnyt ja kuvaillut tätä settiä nyt kolmesti ja lopputulos, siis kuvauksen osalta, on aina yhtä kauhea. Ruoka itse on kuitenkin todella hyvää (ja livenä myös ihan syötävän näköistä). Lisäksi se passaa hienosti näihin sekaviin koulun, päivähoidon tai harrastusten aloitusviikon kiireisiin. Nopeaa, helppoa, edullista ja maukasta. 

Kunnon juustokuoren alla vähän ankea pakastekalakin muuttuu oikein kelpo ateriaksi. Sitä paitsi, meidän lähikaupan kalatiskin anti on niin vaihtelevaa, että jos kalaa meinaa syödä niin se pakasteallas on ihan varteenotettava vaihtoehto. Tai silli. Ohje tähän löytyi on Valiolta. 

Juustoinen kalavuoka

500 g kalafileitä
0,5-1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 rkl sitruunamehua
2 dl kermaa (tai ruokakermaa)
125 g sipuli-ruohosipulisulatejuustoa
200 g kuorittuja katkarapuja sulatettuna
tuoretta tilliä

Lado kalafileet voideltuun uunivuokaan ja mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Kuumenna kerma kattilassa ja lisää sulatejuusto. Keitä hiljalleen sekoitelleen kunnes seos on tasaista. Ripottele katkaravut kalafileiden päälle ja kaada kerma-juustoseos pinnalle (säästä pari katkarapua koristeeksi, tai kaikki…). Nostele kalafileitä niin, että kastike valuu tasaisesti joka puolelle. Kypsennä 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Ripottele pinnalle runsaasti tuoretta tilliä ennen tarjoilua. Tarjoile keitettyjen perunoiden kanssa.

Linzin torttu

Tuumailin vadelmahilloasioita niin kovasti, että jouduin tuumasta toimeen ihan melkeinpä hetimiten. En selvinnyt ensi viikonloppuun asti. Selailin prinsessa-asioissa keväistä Kotivinkkiä (09/2013) ja siellä silmään pisti vadelmainen torttu. Se palautti mieleeni koko joukon Keski-Euroopan ja erityisesti saksankielisen alueen herkkuja. Mmmm. 

Linzin torttu on ikivanha (Wikipedian mukaan maailman vanhin) itävaltalainen kakku tai torttu, jota edelleen tehdään Itävallan lisäksi Sveitsissä ja Saksassa jouluna ja muina juhlapyhinä. Minuun tämmöinen mantelinen ja aavistuksen mausteinen marjahomma upposi hienosti ihan tavallisena viikonloppuna, vaikka kyllähän tässä hitunen pimenevien iltojen makua on. Torttu on todella makeata, mutta pikkuinen viipale hyvän kahvin kanssa oli kerrassaan ihanaa.

Linzin torttu

200 g voita
2 dl sokeria

2 kananmunaa

3,5 dl vehnäjauhoja

150 g mantelijauhetta

0,5 dl korppujauhoja

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

0,5 tl neilikkaa

4 dl vadelmahilloa (+ 2 tl perunajauhoa)

tomusokeria

Vatkaa pehmä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos muna-sokeri-voivaahtoon. Painele 3/4 taikinasta voidellun irtopohjavuoan (suosittelen 24-26 cm) pohjalle ja reunoille. Levitä pohjan päälle hillo. Sekoitin hilloon varmuuden vuoksi pari teelusikallista perunajauhoa. Kauli loppu taikina jauhojen (sekoitin noin 0,5 dl lisää jauhoja lopputaikinaan) avulla levyksi ja leikkaa siitä suikaleita. Tee suikaleista ristikko tortun päälle. Paista 175-asteisen uunin alatasolla tunnin ajan. Anna jäähtyä. Siivilöi pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoilua.

Vadelmahillo

Vadelmia on paikka paikoin ollut todella paljon ja niin oli meidän mökilläkin. Mökillä ei ole sähköä, joten siellä ei ole kunnollista pakastinta. Tai on siellä sellainen pikkuinen lokero, jota kutsumme jääkaapiksi (toimii kaasulla) ja sen lokeron sisällä on vielä pienempi lokero, joka on sitten se pakastin. Sinne mahtui kaksi litraa vadelmia. Muutama litra ajelutettiin sukulaisten pakastimiin ja loput keitimme äitini kanssa hilloksi. Kotihillot ovat yleensäkin ihania, mutta metsävadelmista tehty hillo saattaapi olla kaikista hilloista parasta. Odotan jo oikein kaikkea mitä aion siitä tehdä. Ensi viikonlopuksi ohjelmassa on ainakin yksi hyvin prinsessahenkinen vadelmakakku.

Käytin aavistuksen vähemmän sokeria tähän hommaan kuin tavallisesti, yleensähän sokeria käytetään marjojen painosta puolet. Eli vaikka 2 kg marjoja, 1 kg sokeria. Nyt vadelmia oli viitisen litraa eli ehkä noin 2,5 kg. Kauheasti tuosta ei voi sokeria enää vähentää, koska sokeri on erittäin keskeinen elementti hillon säilymisessä.

Vadelmahillo

n. 2-2,5 kg vadelmia

1 kg hillosokeria

0,5 dl vettä

Siivoa metsähallitus pois marjaämpäristä. Heitä pilaantuneet vadelmat surutta pois. Ne pilaavat hillon ennemmin tai myöhemmin. Laita marjat ja sokeri kattilaan ja lisää pohjalle pieni loraus vettä, ehkä puoli desiä. Kuumenna varovasti sekoitellen. Anna kiehua 10 minuuttia, sekoittele samalla. Kuori pinnalle kertyvä vaahto pois. Tämä vaahtohomma on tärkeä, koska myös se vaikuttaa hillon säilymiseen. Anna hillon jäähtyä hetki ja purkita puhtaisiin, kuumiin tölkkeihin. Sulje heti kuumennetuilla kansilla. Säilytä pimeässä ja mieluiten viileässä.

Kukkakaalikeitto

Onnistuneen loman tunnusmerkki on kuulemma se, että tietokoneen salasana on unohtunut. Entä jos salasana on mielessä, mutta kaikki muu on unohtunut? Ehkä sekin kielii vähintäänkin mukavasta lomasta. No joo, arki on joka tapauksessa alkanut ja se sopii minulle hyvin: vaikka tykkään lomasta, kesästä ja aikatauluttomuudesta, tykkään myös aikatauluista, rutiineista ja töissä käymisestä. Ja töistä kotiin tulemisesta:o) 

Arki tarkoittaa myös arkiruokia. Aloitin kukkakaalikeitolla, vaikka ulkona ei nyt varsinaisesti mikään keittosää olekaan. Mutta kohta voi olla?! Tuore leipä olisi tietysti ollut tosi herkkua, mutta tyydyin lykkäämään parilan väliin kerrosvoileipiä. 

Ai miten lapset saa syömään kukkakaalikeittoa? Järjestämällä pienen kilpailun: kuka arvaa mistä keitto on tehty?

Kukkakaalikeitto
(4 annosta)

1 isohko kukkakaali
n. 10 cm pätkä purjon valkoista osaa tai 1 sipuli
8 dl kana- tai kasvislientä (tai 1 liemikuutio ja vettä)
1 pkt sulatejuustoa (esim. Koskenlaskija)

Huuhtele ja suikaloi purjo. Paloittele kukkakaali. Keitä kasviksia kasvis- tai kanaliemessä reilu 10 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää sulatejuusto pieninä kuutioina ja kuumenna. Sekoita tasaiseksi.

Surautin basilikasta, öljystä, valkosipulista ja sitruunamehusta kastikkeen, jota maustoin vielä suolalla, sokerilla ja pippurilla. Ai kun se olikin hyvää keiton päällä.

Kesäpyttis

Mökillä syödään aina pyttipannua, koska se on parasta kesällä: hyviä uusia perunoita, bratwurstia, kukkakaalia, kesäsipulia ja jos mahdollista kantarelleja. Päälle pari kananmunaa, joiden keltuaiset ovat keltaisempia kuin kantarellit. Lähiruokaa mutta ei lähikaupasta vaan lähikanalasta.

Teen mökkipyttiksen yleensä muurinpohjapannulla, siinä syntyy sapuskaa vähän isommallekin joukolle (tai isommalle nälälle). Mitään ohjetta en ala tähän kirjoittelemaan, keskeistä on lähinnä hyvät perunat, joita ei ole keitetty liikaa. Sitten kaikkea muuta mielen mukaan. Kippaan ensin pannulle öljyä ja sienet, sipulit, kukkakaalit ja makkarat. Sen jälkeen perunat. Lopuksi lapioin pyttipannun tarjoiluvadille ja paistan kananmunat samalla pannulla. Mausteeksi suolaa ja pippuria, tai vaikka yrttisuolaa, kyytipojaksi sinappia. Ja olutta, jos olut sattuu maistumaan (ja olemaan kylmää).