Lumiukkokakku

Hiihtoloma vetelee viimeisiään, mutta talvi ei. Ainakin Helsingissä ladut ovat tällä hetkellä loistavassa kunnossa ja niitä riittää kilometrikaupalla. Suosittelen lämpimästi tutkimusretkeä lähiladulle.

Tein pari viikkoa sitten talvisen synttärikakun naapurin tytölle. Mulla oli päässä visio jostain hienosta ja ihanasta, ja itsevarmuuttakin oli jostain tupsahtanut rutkasti enemmän kuin osaamista. No, kivasti se suurin ylpeys rapisi siinä matkan varrella. Homma meinasi levitä käsiin (ja pöydälle). Pitäisi jo muistaa, että mitään virityksiä ei kokeilla muihin kuin omaan käyttöön tuleviin kakkuihin. 

Onneksi lähikauppa on aina auki ja siellä on todella hulppea valikoima mm. sokerimassoja. Ja sokerimassalla saa sitten kivasti piiloon kaikenlaista sählinkiä. Massa asettui lopulta ihan nätisti ja kakku kuulemma pysyi kasassa niin kauan kuin sitä oli tarjolla.

Tein kakkuun gluteenittoman pohjan ja täytteeksi vadelma- ja mangomousset. Tällaiseen korkeahkoon kakkuun kannattaa tehdä vähän tavallista kakkupohjaa tukevampi pohja eli sellainen, jossa on myös rasvaa. Teen pohjan usein tällä Kotivinkin ohjeella.  

Kakkupohja 19-20 cm vuokaan

3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
50 voita sulatettuna
1 dl maitoa
2 tl leivinjauhetta
3,5 dl vehnäjauhoja (tai gluteenitonta jauhoseosta)

Voitele ja jauhota (korppujauholla tai mantelijauholla) kakkuvuoka. Jos haluat korkean kakun, tee se halkaisijaltaan 19-20 cm irtopohjavuokaan. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää voisulaan sekoitettu maito. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Lisää jauhoseos taikinaan. Kääntele taikina nuolijalla tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan. 

 

Paista 175 asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia. Älä avaa luukkua ennen tätä. Älä ihan oikeasti avaa luukkua ennen kuin 40 min on kulunut. Kokeile kypsyyttä tikulla. Laita leivinpaperi vuoan päälle, jos pinta tummuu liiaksi. Kumoa kypsä kakku jäähtymään.

Överi kevätkakku

Nyt kakkuun lipsahti paljon kaikkea: mustikkaa, suklaata ja ennen kaikkea koristeita. Suklaa ei oikeasti ole mun vahvuus ollenkaan, mutta harjoitus tietty tekee kyllä terää. Tämä harjoitus meni naapurin tytön synttärikakuksi. Hän toivoi suklaista kakkua, jossa on perhosia ja kukkia koristeena. Muuten sain vapaat kädet... Ja käytin tilaisuutta hyväkseni.

Oma suosikkisuklaakakku saa ihan uuden ulottuvuuden, kun koristelee sen sesongin mukaiseksi. Jos koristeiden asettelu tuntuu vaikealta, paljon kaikkea voi olla vaihtoehto. Tarkkoja ohjeita en voi tässä vaiheessa antaa, koska ohjetta täytyy vielä testata lisää (enkä tarkkaan muista, että mitä mä oikein touhuilin). Kuvasta saa kuitenkin vähän käsitystä, että mitä kaikkea oli koristeena;)

Tämän kuvan myötä toivottelen kaikille oikein hyvää, herkullista ja rentouttavaa pääsiäistä.

Kauranekut

Törmäsin pari viikkoa sitten Polkkapossun blogissa kauranekkuihin, joita polkkiksen poika Eemeli oli leiponut. Lukaisin jutun ja ryhdyin heti leipomaan. Eemeli kirjoitti, että Polkkapossutar oli syönyt näitä pienenä ja että ne olivat jotain karkin ja keksin väliltä. Hän kirjoitti myös, että ohjeen alkuperästä ei ollut tietoa. 

Muistin heti, että minäkin söin lapsena jotain kauralastun tapaisia juttuja, jotka olivat kuitenkin paljon tavallisia kauralastuja parempia. Ja vinoon leikattuja. Muistanpa myös etsineeni ohjetta aikuisiällä äidin leivontaohjeiden joukosta, huonolla menestyksellä. Mutta nyt -  oi että, nyt olin ehkä juuri sen ohjeen äärellä.

Ja toden totta. Lopputulos oli juuri sellainen kuin muistin: siirappinen, sitkeä, vähän rapea ja tosi tosi herkullinen. Apuleipurit olivat myös varsin mielissään lopputuloksesta. Ohje on tosi helppo ja sopii myös lasten leivottavaksi. Aikuisen apua tarvitaan kuitenkin paiston vahtimisessa (sokeri palaa nopeasti) ja levyn leikkaamisessa vinoneliöiksi. Minä käytin levyn pari kertaa uunissa, koska sokeri ei karamellisoitunut ensi yrityksellä ihan tarpeeksi.

Kauranekut

125 g voita sulatettuna (tai margariinia)
½ dl siirappia
1 ½ dl sokeria
6 dl kaurahiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl vanilliinisokeria

Sekoita voisula, siirappi ja sokeri. Sekoita kaurahiutaleet, vehnäjauhot, ruokasooda ja vanilliinisokeri. Yhdistä. Levitä seos uunipellille leivinpaperille suorakaiteeksi noin 30 x 35 cm. Paista uunissa 175 asteessa noin 12 minuuttia, vähän vähemmänkin voi riittää, seuraile. Leikkaa vinoneliöiksi tasalaitaisella veitsellä varovasti painellen. Anna jäähtyä ja murra paloiksi.

Polkkapossulla on hyvä kuva siitä miten levy on leikattu, kannattaa käydä kurkkaamassa.

Ystävänpäivän s'mores-jäätelökakku

Onko vaahtokarkkien paahtaminen nuotiolla tuttua? Sitten pala suklaata ja kuuma vaahtokarkki keksien väliin ja herkuttelemaan. S'more ei överiydessään ole oikeastaan mun juttu, mutta tätä suloista kakkua oli pakko kokeilla lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi. Varoituksen sana ystäville: meillä saattaa olla tarjolla tätä tässä lähitulevaisuudessa...

Kakku on tosi helppo ja nopea tehdä, lisäksi se on helppo muunnella erilaisia ruokavalioita noudattaville. Meillä mentiin vegaaniversiolla: jäätelö oli Tofulinen mansikkajäätelö, joka on muuten tosi herkullista. Alkuperäisessä ohjeessa oli perinteinen tiiliskiven mallinen suklaajäätelö. Bongasin ohjeen Maku-lehden Facebook-sivulta.

S'more-jäätelökakku

n. 1 litra jäätelöä
suorakaiteenmuotoisia keksejä
vaahtokarkkeja
suklaakastiketta

Kuumenna uunin grillivastus 300 asteeseen. Nosta jäätelö uudinkestävälle vuoalle tai lautaselle. Muovirasiasta jäätelön saa kokonaisena irti kun ensin upottaa rasian hetkeksi kuumaan veteen. Reunusta jäätelö kekseillä ja kippaa päälle vaahtokarkkeja. Laita vuoka uuniin reiluksi minuutiksi. Tarkkaile tilannetta koko ajan, vaahtokarkit ottavat väriä todella nopeasti. Koristele suklaakastikkeella.

Juustokakku paahdetusta valkosuklaasta

Aikomukseni oli kirjoitella taatelikakusta, mutta kuvat olivat luokattoman huonoja. Eli se siitä. Sen verran kuitenkin muistutan, että tehkää taatelikakkua lähipäivinä ja pysykää sitten erossa siitä ainakin viikko. Ohjetta voi kurkata vaikka täältä. Lupaan palata asiaan vegaanisen taatelikakkuohjeen kanssa, kunhan vähän kuvailen lisää.

No niin. Kaivelin arkistosta tällaisen vanhan virityksen, joka pikkuisen tuunattuna voisi olla aika kiva joulun ajan jälkkäri tai kahvipöydän kohokohta. Ja oikeastaan vadelmat ja pistaasit ovat ainakin väreiltään varsin jouluisia. Toki päälle voisi kipata vaikka jääkarpaloita, piparkakkua, hedelmiä, marenkia, melkeinpä mitä vaan. 

Jos joku kuitenkin päätyy vadelmiin, tähän aikaan vuodesta kannattaa valita kotimaiset pakastevadelmat. Tuontivadelmat (sekä tuoreet että pakastetut) pitää aina keittää ennen tarjoilua. 

Alkuperäinen ohje on peräisin Valiolta, minä tuunasin ohjetta jugurtilla ja lisäsinpä varmuuden vuoksi pari liivatettakin kehiin.

Juustokakku paahdetusta valkosuklaasta

Pohja:
175 g keksejä, esim. piparkakkuja
50 g voita

Täyte:
3 liivatetta
400 g tuorejuustoa
1 dl maustamatonta jugurttia
1 dl tomusokeria
2 dl kuohukermaa
200 g valkosuklaata

Koristelu:
Vadelmia, hedelmiä, pähkinöitä, keksejä, marenkeja, suklaarouhetta tms.

Paahda valkosuklaa. Rouhi valkoinen leivontasuklaa leivinpaperin päälle uunipellille ja paahda suklaata 175-asteisessa uunissa 5 minuuttia. Sekoita paahdetut suklaapalat sauvasekoittimella kerman sekaan. Anna jäähtyä. Joidenkin lähteiden mukaan seoksen pitää antaa seistä seuraavaan päivään.

Sekoita sulatettu voi ja keksimurut. Pinnoita leivinpaperi irtopohjavuoan (ø 22–28 cm) pohjalle ja painele seos vuokaan. Laita jääkaappiin kovettumaan. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa jäähtynyt valkosuklaa-kermaseos vaahdoksi. Vatkaa vain sen verran, että vaahto on napakkaa äläkä yhtään enempää. Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon tomusokeri, jugurtti sekä vesitilkkaan sulatetut liivatteet. Kääntele lopuksi sekaan valkosuklaa-kermavaahto. Kaada massa kakkuvuokaan ja anna kakun hyytyä mieluiten yön yli.

Sitten loppuun vielä toinenkin varoituksen sana: valkosuklaa-mokoma käyttäytyy välillä huonosti ja juoksettaa kerman. En oikeasti tiedä tarkalleen, miksi minulle käy näin ja esim. Kinuskikissalle ei. Olen kokeillut vatkata liikaa (juoksettuu takuulla), ihan vähän (saattaa juoksettua), vatkata jääkaappikylmänä (juoksettuu silti mutta ei ehkä ihan heti), vatkata vähemmän kylmänä (juoksettuu). Jugurtti saattaa edistää juoksettumista, mutta soosi on juoksettunut välillä jo ennen kuin olen edes ajatellut jugurtin lisäämistä. Että näin.

Tein kakkua nappulan synttäreille ja opin samalla muutamia niksejä juoksettumisen korjaamiseksi. Kilautin tietysti ensin äidille. Äiti ehdotti seoksen varovaista lämmittämistä. Se auttoi, mutta vaan tilapäisesti. Sitten kokeilin jäähdyttämistä ja lisävatkaamista. Ei auttanut. Meni vain hullummaksi. Lopulta kokeilin sauvasekoitinta. Se antoi vähän toivoa, mutta vain hyvin hyvin pienessä mittakaavassa. 

Mutta, sauvasekoittimesta viisastuneena aloin kipata soosia vähän kerrallaan blenderiin ja huristelin seoksen sileäksi muutama desi kerrallaan. Sitten kaadoin seosta vähän kerrallaan keksipohjalle ja laitoin heti jääkaappiin jäähtymään. Siellä liivate teki tehtävänsä ja piti kuin pitikin kakun kasassa. Ja lopputulos oli kyllä tosi herkullinen.

Ihana vadelmapiirakka

Heti alkuun pahoittelu tylsästä kuvasta. En voi tehdä ihan lähiaikoina enempää, joten ei tule uutta kuvattavaa ihan lähiaikoina. Ei johdu vadelmien puutteesta, vaan täällä on pula lähinnä itsekurista. Olen elellyt kesän muurinpohjaletuilla ja marjapiirakoilla. No on siellä joukossa joku kyljyskin ollut. Niin ja kilotolkulla kukkakaalia. Mutta ajattelin nyt ryhdistäytyä, ainakin pariksi päiväksi.

Vadelmasato on ilmeisesti paikoitellen ollut hyvin runsas, joten nyt olen raaskinut käyttää vattuja oikein leipomiseenkin. Muuten jemmaan niitä tuolla pakastimessa.

Mielessäni oli marjaisa, ohutpohjainen piiras, jossa olisi häivähdys mantelia ja jota herkuttelisin kermavaahdon kanssa. Sopivaa ohjetta ei löytynyt ihan heti, joten sävelsin itse. Se on aina vähän hasardia, mutta tää meni kyllä toisella yrityksellä suurin piirtein maaliin. Lopputulos oli oikein kiva ja marjaisa. Paitsi että kauniiksi lopuksi menin ripottelemaan tomusokeria piirakan päälle. Huono idea.

Vadelmapiirakka (28 cm vuokaan)


Pohja:
150 g voita (tai margariinia)
4 dl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
n. 3 rkl kylmää vettä

Täyte:
1 paketti mantelimassaa
1 l vadelmia
1 dl vadelmahilloa
0,5-1 dl hillosokeria
2 rkl perunajauhoja

Nypi voi, jauhot ja sokeri sekaisin (tai hurauta monitoimikoneen leikkuuterällä muruiksi). Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan levähtää jääkaapissa noin puolituntia. Kauli taikina pyöreäksi, hieman vuoan pohjaa suuremmaksi levyksi ja nosta voidellun, korppujauhotetun vuoan pohjalle. Pistele haarukalla ja laita jääkaappiin odottamaan täytteen sekoittamista. Kauli mantelimassasta pyöreä kiekko, joka on saman kokoinen kuin vuoan pohja. Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen sekoittamista.

Sekoita vadelmat ja vadelmahillo varovasti keskenään. Sekoita perunajauhot osaan sokerista ja kippaa seos vadelmien sekaan. Maista ja lisää tarvittaessa vähän sokeria. Levitä täyte mantelimassan päälle. Paista piirakkaan 200 asteisen uunin alaosassa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä. Keitä hyvää kahvia. Tarjoa vadelmapiirakka kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.

Lähtökakku

Leivoin viime viikolla kollegoille - tai pitäisikö jo sanoa - entisille kollegoille lähtökakun. Halusin tehdä jotain keväistä, raikasta ja tyylikästä. Keväistä ehkä tuli, jossain määrin kai aika raikastakin mutta samalla kyllä melkoisen täyteläistä. Ja jos ei nyt kovin tyylikästä niin värikästä sitten senkin edestä. Mielessäni oli nätti kranssi kukista, marjoista ja mintusta, mutta sitä ei kyllä voi päätellä lopputuloksesta.

Ohje on se, jota olen jo pari kertaa testannut erilaisiin perhejuhliin. Nyt laitoin sokerin sulkeisiin, koska sen kanssa kannattaa olla varovainen. Nähtävästi mustikoiden makeudessa on melkoisia eroja, sillä viimeksi kakku ei minusta ollut tarpeeksi makeaa, nyt siitä meinasi tulla liian makeaa.

Mustikka-maitosuklaakakku

Pohja:
150 g dominokeksejä
 65 g voita

Mustikkakerros:
4 dl mustikkahilloketta (ohje alempana)
100 g maustamatonta jugurttia
100 g mascarponea
(0,5-1 dl sokeria)
4 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua
3 dl kermaa

Maitosuklaakerros:
200 g maitosuklaata
1 dl kermaa
50 g jugurttia
3 liivatelehteä sulatettuna
4 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria

Pohja:

Sekoita hienonnetut keksit ja voisula hyvin keskenään ja painele irtopohjavuoan pohjalle tiiviisti tasaiseksi kerrokseksi.

Mustikkakerros:

Sekoita hilloke, maustamaton jugurtti, tuorejuusto ja puolet sokerista tasaiseksi massaksi. Liota liivatteita kylmässä vedessä. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Purista liivatelehdistä vesi ja sulata ne vesitilkassa. Lisää liivatelehdet sekä kermavaahto mustikkaseokseen. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria. Levitä mustikkakerros keksipohjan päälle ja hyydytä kylmässä muutamia tunteja.

Maitosuklaakerros:

Laita liivatteet likoamaan runsaaseen veteen. Kiehauta 1 dl kermaa ja lisää kermaan suklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Lisää jugurtti suklaaseokseen. Sulata liivatelehdet vesitilkassa. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, lisää vaniljasokeri. Lisää liivatteet ja kermavaahto suklaaseokseen. Levitä suklaakerros jähmettyneen mustikkakerroksen päälle ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Koristele kakku kermavaahdolla (mausta halutessasi ripauksella kaakaojauhetta), syötävillä kukilla, mustikoilla, suklaalastuilla ja kaakaotomusokerilla.

Mustikkahilloke:

5 dl mustikoita

2 dl hillosokeria

1 sitruunan mehu

Pane kaikki aineet kattilaan. Keitä kymmenisen minuuttia kunnes mustikat ovat hajonneet. Aja sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Anna jäähtyä.

Berliininmunkit

Joskus sinnikkyys palkitaan, toisinaan ei. Katselin pari vuotta sitten Koko Suomi leipoo -ohjelmaa, ja siinä kilpailijoiden piti tehdä oikea pomadakuorrutus aleksanterinleivoksille. Pomada on useimmille tuttu donitsien tai berliininmunkkien päältä, aleksantereiden päällä on yleensä tavallista tomusokerin, veden (tai jonkun mehun) ja väriaineen sekoitusta. Keskeinen ero on siinä, että pomada ei kovetu ihan kovaksi tai sen ei ainakaan ole tarkoitus kovettua.

No minä sitten pohtimaan, että lienee aika kokeilla. Ensimmäinen yritys meni totaalisesti metsään. Keitin sokerin, siirapin ja veden sekoitusta lämpömittarista huolimatta liikaa ja homma jämähti jo kattilaan. Uusi yritys saatiin sentään jollain lailla kaavittua kattilan pohjalta munkkien päälle, mutta lopputulos oli silti vähän kova. Olen kuitenkin niin innoissani kehityksestä, että kehtaan raportoida berliininmunkeista.

Nimi on kuin onkin peräisin Berliinistä. Tosin siellä pinta yleensä vain sokeroidaan. Ymmärrän hyvin. Sitä paitsi, minusta munkki kuin munkki on parhaimmillaan sokeroituna - ja tietysti tuoreena.

Teen munkit aina tavallisesta pullataikinasta. Hillomunkit tein tällä kertaa niin, että kaulin hyvin kohonneen taikinan levyksi ja otin siitä pyöreällä muotilla kiekkoja. Kohotin läpyskät vielä huolella ja sitten paistoin ne 180 asteisessa kookosrasvassa. Hillon lisään aina vasta paiston jälkeen pursottamalla hillotyllalla. 

Sitten aloin sotkea pomadan kanssa. Pomadan ohje on aika random, ja kuten mainitsin, minulla ei mennyt vieläkään ihan nappiin. Eli en ota kontolleni hukkaan menneitä raaka-aineita. Tunnustan myös, että en kyllä ehkä ihan kirjaimellisesti jaksanut noudattaa alla olevaa ohjetta...

Pomada

450 g tomusokeria
1 dl vettä
1 dl glukoosisiirappia

Laita ainekset kattilaan. Lämmitä miedolla lämmöllä varovasti sekoittaen kunnes sokeri on sulanut.  Lisää lämpöä ja anna seoksen kuplahdella kunnes mittari näyttää 115. Kaada seos metalliseen vatkauskulhoon jäähtymään. Anna seoksen jäähtyä 45℃:n. Voit silloin tällöin VAROVASTI sekoittaa seosta puuhaarukalla.

Kun seos on jäähtynyt, vatkaa sitä tehokkaasti noin 5-10 minuuttia, eli kunnes seos vaihtaa väriä vaaleammaksi ja näyttää paksulta kermalta. Voit halutessasi lisätä vatkausvaiheessa myös elintarvikevärin seokseen.

Voit käyttää pomadan heti, mutta voit myös säilyttää sitä jonkin aikaa ilmatiiviissä pakkauksessa jääkaapissa. Annos on aika iso, ehkä kannattaa kokeilla puolittamista.

Keväinen naked cake

Maaliskuu meinasi mennä yhdellä päivityksellä, mutta otinpa itseäni niskasta ja istahdin hetkeksi blogin ääreen. Tämä kakku piti päivittää tänne jo ennen pääsiäistä, mutta en lomatohinoissani ehtinyt. Mutta mutta, vastahan tässä on kevään juhlakausi edessä. 

Kakusta piti tulla samantyyppinen kuin viime kesän nakukakuista, mutta muutin viime hetkellä suunnitelmia: liippasin sinne tänne pursuilleen täytteen ohueksi ja epätasaiseksi kerrokseksi kakun ympärille. Gluteeniton pohja tuotti vähän päänvaivaa, koska se oli aika pehmeä ja meinasi lähteä liippauksen mukaan. Ja noh, täyte oli myös ehtinyt jähmettyä jo ihan kunnolla. Veitsen kastelu kuumaan veteen auttoi kuitenkin kummasti asiaa.

Kakun täytteenä on purkki lemon curdia sekä kermavaahdosta (4 dl kermaa), vaniljarahkasta (2 dl)  ja valkosuklaasta (100 g) tehty mousse. Koristeeksi pilkoin mangoa, ripottelin tyrnimarjoja ja kevään kunniaksi lisäsin vielä vähän mintun lehtiä. 

Nämä nakukakut ovat kyllä ihan mun juttu, en nimittäin erityisemmin pidä isosta kerroksesta kermavaahtoa, enkä myöskään ole kovin haka sitä siististi pursottamaan.

Laskiaiswrap tjsp

Kouluruotsini ja isännän puhuma ruotsi eroavat välillä melkoisesti toisistaan, saati mitä se oli alkuaikoina. Nyt olen kuulemma jo vähän ruotsalaistunut. Kutsun muun muassa laskiaispullia sujuvasti nimellä semla, vaikka koulussa opin semlan olevan sämpylä. Niin ruotsalaistunut en kuitenkaan ole, ettenkö vieläkin täyttäisi semlojani mieluiten hillolla.

Naapurimaassa kohistiin viime talvena semmelwrapeista eli laskiaispullan henkeen tehdyistä wrapeista. Jonot Tössen leipomoon olivat pitkät, todella pitkät. Mutta hyvää kannatti kuulemma vähän odottaa. 

Semla-sesonki Ruotsissa alkaa jouluna ja kestää pääsiäiseen. Meillä kotona sesonki pidetään sentään paljon lyhyempänä, mutta kyllä pulla tai kaksi on laskiaisen aikaan paikallaan. Tänä vuonna minäkin halusin testata wrap-mallista laskiaispullaa, mutta meni kyllä vähän sinne päin: tuli tuommoisia tacon muotoisia. Kaulin kyllä pullakiekot tosi ohuiksi, mutta kummasti ne vaan uunissa pullistuivat rullaamiseen sopimattomiksi. Noh, kävivät kyllä kaupaksi näinkin.

Pullat jäivät aika kalpeiksi, koska niitä ei voinut paistaa kuin viitisen minuuttia. Mutta kuulemma Tössenkin wrap-pullat olivat kalpeita.

Laskiaiswrapit
(noin 12 kappaletta)

Taikina on 1/2 annosta jauhopussin (Sunnuntai) kyljestä:

2,5 dl maitoa (tai kauramaitoa)
1 dl sokeria
1 pieni muna (voi jättää poiskin)
2 tl hyvää kardemummaa
0,5 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa tai 1 pkt tuorehiivaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
100 g voita (tai maidotonta margariinia)

Voiteluun:
1 kananmuna (tai siirapin ja veden seosta)

Mantelitäyte (noin suurin piirtein näin se taisi mennä):
1/2 pakettia mantelimassaa
loraus kermaa
ehkä vielä ripaus mantelirouhetta

Tai noin 1 dl mansikkahilloa

2 dl vispi- tai kuohukermaa

Sekoita n. 37/42 asteiseen (tuorehiiva/kuivahiiva) maitoon hiiva, jos käytät tuorehiivaa, muna, sokeri, kardemumma ja suola. Vispilöi taikinanesteeseen osa jauhoista (joihin kuivahiiva on sekoitettu, jos käytät kuivahiivaa). Lisää loput jauhot ja pehmeä voi. Alusta taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi. Taikina saa olla pehmeää, sen suorastaan pitää olla. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 40 minuuttia tai kaksinkertaiseksi.

 

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa kevyesti ilmakuplat pois. Jaa taikina 12 osaan ja pyörittele pulliksi. Kauli jauhotetulla pöydällä palleroista littania lettuja, kohota hetki. Voitele pullat kananmunalla (tai siirapin ja veden seoksella) ja paista 225 asteessa uunin keskitasolla n. 5 minuuttia. Anna jäähtyä liinan alla.

 

Valmista mantelitäyte:  Sekoita mantelimassa ja kermaloraus tasaiseksi massaksi. Jaa manteliseos pullien täytteeksi. Pursota tai lusikoi kermavaahto mantelitäytteen päälle ja rullaa tai taittele mielen mukaan.

Eestiläinen sitruunapiirakka

Hyvää uutta vuotta! Toivottavasti jokaisella vuosi on lähtenyt mahdollisimman mukavasti liikkeelle. Minä olen ollut lomalla blogista ja touhunnut kaikenlaista muuta. En edes kasaillut mitään katsausta viime vuoteen, koska katsauksen voi hoitaa kätevästi muutamalla klikkauksella: 2015 oli hiljaisin bloggaushistoriassani. Ajasta ja inspiraatiosta on vähän pulaa, lisäksi tekniset ongelmat ärsyttävät.

Joulu meni kuitenkin mukavasti ja vuodenvaihde kanssa. Jopa herkullisesti. Täytyy nyt heti ryhdistäytyä tuon kameran kanssa. Kynnys unohtaa kamera kaappiin madaltuu kummasti, kun sen ensin jättää tarkoituksella sinne kaappiin pari kertaa.

Olin aikeissa aloittaa vuoden 2016 jutut komeasti mademuhennoksella, mutta enpäs aloitakaan. Toivun täällä edelleen vihreästä yllätyksestä. Sitruunapiirakka onneksi edistää toipumista.

Eestiläinen sitruunapiirakka
(ohje on peräisin kirjasta Safkaa - maanantaista sunnuntaihin)

150 g pehmeää voita
1/2 dl sokeria
1 kananmunankeltuainen
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
voita vuoan voiteluun

Täyte:
3 dl kermaviiliä
2 kananmunankeltuaista
2 dl sokeria
1/2 dl sitruunan mehua
1 luomusitruunan kuoriraaste
2 kananmunanvalkuaista
himpun verran suolaa

Paloittele huoneenlämpöinen voi kulhoon, sekoita joukkoon sokeri ja keltuainen. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe toisessa kulhossa, lisää kuivat aineet voiseokseen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina voidellun (halkaisija n. 24cm) vuoan pohjalle siten, että se nousee kolmisen senttiä reunoja pitkin.

Sekoita kermaviili, keltuainen, sokeri ja sitruunamehu kulhossa. Raasta mukaan sitruunankuori. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset ja suola kovaksi vaahdoksi. Kääntele vaahto lastan avulla kermaviiliseokseen ja kaada massa piirakkapohjan päälle. Paista piirakkaa 180-asteisen uuunin alatasolla noin 30-40 minuuttia, kunnes täyte ei enää tytise holtittomasti. Anna piirakan levätä huoneenlämmmössä reilu puoli tuntia ennen tarjoilua.

Monkey bread eli nyhtöpulla. Tai ainakin melkein.

Vai pitäisikö sanoa, että valmiiksi nyhdetty pulla. Tai pullat? Pull apart bun.

Tarkoituksena oli tehdä todella kiva ja erilainen pullaviritys Lucian päivän kahvipöytään. Idea on peräisin Me naisista, jossa törmäsin oikein nättiin nyhtökakkuun.

Homma alkoi lupaavasti. Tein tavanomaisen pullataikinan jauhopussin kyljestä, tosin maustoin sen joulun kunniaksi (ja ruåtsalaisen mieliksi) sahramilla. Taikina kohosi kiltisti ja oli oikein pehmoinen ja mukava. Jopa naperot pyörittelivät puolikkaasta taikinasta ihan itsekseen pellillisen lussekatteja.

Minä tein toisesta puolikkaasta oikein pieniä palleroita, jotka pyörittelin ensin margariinisulassa ja sitten mantelijauhon ja muscovadosokerin seoksessa. Sen jälkeen nostelin pallerot voideltuun ja mantelijauheella jauhotettuun kakkuvuokaan. Annoin pullavuoan kohota puolisen tuntia. Sen jälkeen paistoin sitä uunissa 200 asteessa vajaan puolituntia.

Homma tökki parissa kohdassa oikein kunnolla. Tuppasin vuoan aivan liian täyteen palleroita. Katselin sitä jo ennen paistamista vähän sillä silmällä, että oliskos tuossa vähän liikaa... Silti tungin vuoan uuniin. Muutama pallero putoili ritilälle. Onneksi ritilälle eikä uunin pohjalle. Tosin en tiedä olisiko se varsinaisesti haitannut. Siellä nimittäin kärysi jo aamulla paistetun taatelikakun ylipursunneet roippeet. En varmaan ikinä opi.

Seuraavan kerran homma tökki kun yritin kipata pullakakkua vuoasta. Se irtosi kyllä, mutta vain pala kerrallaan. Olisi pitänyt kumota pulla lämpimänä, nyt se joutui odottelemaan vuoassa kyläreissun yli. Tuli nimittäin vähän kiirekin.

Maku oli kuitenkin kohdillaan ja aion kokeilla tätä pian uudestaan. Palaan sitten asiaan jonkinlaiseen ohjeen kanssa. Tai sitten en. Jos vaikka menisi uudestaan metsään. Hyvää Lucian päivää joka tapauksessa. Pienet kömmähdykset eivät kuulemma vaikuttaneet makuun.

Mutakakku

Mutakakku on eräänlainen turvakakku. Vähän kuin se vaatekaapin turvamekko, tiedättehän. Onnistuu aina, on helppo ja kiva ja mukava, ja sopii tosi monenlaiseen tilaisuuteen. Ja on ehkä vähän mielikuvitukseton. 

Kesällä mutakakun kaveriksi sopii tuoreet mansikat, talvella vaikka lakritsimarinoidut marjat tai kermavaahto. Halloweenin kunniaksi pinnalle voi piirtää hämähäkin verkon ja mustasta marsipaanista syntyy tosi vikkelästi tuollainen pörröinen velikulta kömpimään kakun päälle. Karvat on tehty ihan vaan saksilla. Vau-efektiä tulee lisää, jos hämiksen tekee etukäteen. Jalat voi nimittäin kuivattaa vähän koukkuun.

Ohje on se jota aina käytän, eli Maku-lehden verkkosivuilta. Vinkatkaa, jos tiedätte paremman!

Mutakakku

200 g tummaa suklaata
200 g voita
4 munaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voitele (ja tarvittaessa korppujauhota) irtopohjavuoan (Ø 26 cm) reunat. Leikkaa leivinpaperista pohjan kokoinen ympyrä ja pane vuokaan. Sulata suklaa ja voi. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita suklaa-voiseos varovasti munasokerivaahtoon. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe ja siivilöi taikinaan. Sekoita varovasti tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan. Kypsennä mutakakkua 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 17–25 minuuttia. Paistoaika vaihtelee sen mukaan, onko suosikkisi rakenteeltaan valuva vai kostean pehmeä mutakakku. Myös uunien paisto-ominaisuudet vaihtelevat. Kypsymistä kannattaa siis seurata tarkasti, jotta mutakakku ei paistu läpikypsäksi. 

Anna mutakakun jäähtyä hetki vuoassaan ja siirrä leivinpaperin avulla tarjoiluvadille. Nosta halutessasi mutakakku hetkeksi jääkaappiin, jolloin kakun rakenne kiinteytyy. Voit myös tarjota mutakakun haaleana, jolloin sisus on valuvaa.

Marenki ilman kananmunaa

Marenki on minulle tosi paljon mieleen, mutta nappulan kananmuna-allergia on melkoisesti sotkenut marengin leipomispuuhia. Sitten törmäsin alkukesästä hesarin verkossa otsikkoon, jossa puhuttiin ihmemarengista ilman munaa.

Kokeilin ohjetta tietysti heti, ja toden totta, marenkia syntyi myös ilman kananmunaa. Ilman kosteus tosin taisi juhannuksen tienoilla olla niin korkea, että lopputulos ei ollut ihan niin kestävä kuin olisin toivonut. Muutama viikko sitten kokeilin uudestaan. Ja kyllä, kikhernepurkin liemestä syntyi sokerin kanssa napakka vaahto, jota voi värjätä ja pursottaa ja sitten paistaa uunissa. Pieniä marenkeja tai isompia kakkupohjia. Hämmästyttävä, mutta ihan mahtava juttu. Nyt minua vielä kiinnostaa, että kuka fruitcake mahtoi keksiä vatkata moista keittiöjätettä yhdessä sokerin kanssa vaahdoksi? Ja sitten tunkea uuniin?

Marenki ilman kananmunaa

Kikhernepurkin liemi (n. 2 dl)
2,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Lämmitä uuni 120 asteeseen. Kaada kikhernepurkin liemi siivilän läpi astiaan. Vatkaa noin 15 minuuttia monitoimikoneen vatkaimella tai ihan tehokkaalla sähkövatkaimella. Vaahdon pitäisi olla kovaa ja kestävää ja pysyä kulhossa, vaikka kulho olisi väärin päin. Vatkaa vaahdon sekaan sokerit vähän kerrallaan. Pursota tai asettele lusikalla pikkuleipiä leivinpaperilla vuoratulle pellille (paperia voi vähän sipaista öljyllä). Paista 120 asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia. Anna jäähtyä.

Värjäsin puolet taikinasta vaaleanpunaisella elintarvikevärillä.

Kahvikehrät

Kesäinen sadepäivä piristyy leipomisesta ja pullakahveista. Tai viinerikahveista. Tai niiden sekoituksesta. Innostun aina melkoisesti kun opin jotain uutta ja nyt innostuin kun opin jotain aika vanhaa. Ilmeisesti vanhaa. Selvittelin googlen kanssa vähän taustoja, mutta en päässyt kovin pitkälle. Aika monen ohje oli peräisin äidiltä tai mummolta. Mutta miksi minun äiti ei koskaan tehnyt tämmöisiä? Huhuu?

Törmäsin kahvikehriin pitkästä aikaa viime sunnuntaina synttärikahvipöydässä. Tunnustan junttiuteni, mutta en siinä vaiheessa edes tiennyt niiden nimeä. Maku oli kuitenkin tuttu ja ulkonäkö myös. Olin siis syönyt kahvikehriä jossain ennenkin, en nimittäin koskaan unohda makuelämyksiä. Serkkuni ystävällisesti valaisi asiaa kertomalla leivonnaisten nimen ja että hänen äitinsä oli näitä kuulemma usein tehnyt. Ehkäpä minäkin olin näitä serkkulassa maistellut.

Oikeasti olen kyllä nähnyt kahvikehräohjeita muutaman kerran siellä ja täällä, mutta jotenkin en vain ollut yhdistänyt langanpäitä toisiinsa ja jätin kahvikehräohjeet aiemmin noteeraamatta. Nyt olen vähintäänkin mielissäni ja teen näitä pikapuoliin uudestaan.

Kahvikehrät tunnetaan myös nimellä kehräpullat tai pikaviinerit, tosin kovin pikaisia ne eivät ole. Valmistaminen on sinällään helppoa, mutta kohotus vie jonkin verran aikaa. Hyvää kannattaa kuitenkin vähän odottaa.

Kahvikehrät
(Ohje: Kotiliesi)

Taikina:
150 g voita
6 dl vehnäjauhoja
50 g tuorehiivaa
0,8 dl kylmää maitoa
2 munaa
2 rkl sokeria

Täyte:
100 g voita
100 g (1,4 dl) tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Päälle:
1 muna
raesokeria (käytin ruokosokeria, siitä tulee kiva minusta kiva pinta ja aromi)

Nypi kylmä voi ja jauhot keskenään murumaiseksi. Lisää sokeri. Murenna ja liota hiiva kylmään nesteeseen ja kaada seos jauhojen joukkoon. Lisää munat taikinaan yksi kerrallaan. Sekoita taikina tasaiseksi, älä vaivaa. Kauli kohottamaton taikina reilusti jauhotetulla alustalla suorakulmion muotoiseksi, alle sentin paksuiseksi levyksi. Vatkaa voi, tomusokeri ja vaniljasokeri pehmeäksi vaahdoksi. Levitä täyte taikinan päälle ja kääri taikina pituussuunnassa rullalle. Leikkaa rullasta n. 20 viipaletta, laita ne paperisiin vuokiin ja anna kohota huoneenlämmössä 1-2 tuntia. Voitele pulleiksi kohonneet kehrät munalla, ripottele päälle sokeri ja paista 225 asteessa 10-12 minuuttia.

Ripaus kardemummaa kruunaa raparperin

Raparperini on innostunut auringosta ja kasvanut hetkessä aivan valtavaksi puskaksi. Se onkin ainoa, joka pihallani kasvaa kunnolla. Ja joo, voikukka kasvaa kanssa. Olen tuonut juurakon lapsuuden kotini puutarhasta, jossa raparperi on ilmeisesti kasvanut iät ja ajat. Meillä ei valitettavasti kuitenkaan ole tietoa siitä, onko kyseessä sellainen oikea vanha raparperilajike, mutta kestävää se on joka tapauksessa. Ja erittäin satoisaa.

Raparperista syntyy monenlaista herkkua, mutta kestosuosikkini on yksinkertainen paistos. Lopputulos on efortin määrään nähden niin ihana. Älkää unohtako kardemummaa, sopii raparperille tosi hienosti. Ohje on peräisin Kotilieden verkkosivulta.

Raparperipaistos

500 g raparperia
1,5 dl fariinisokeria
(1 tl perunajauhoja)

Pinnalle:
100 g margariinia tai voita
2 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 tl kardemummaa

Leikkaa raparperin varret pieniksi paloiksi ja kaada ne voidellun uunivuoan pohjalle. Ripottele päälle sokeria (johon on sekoitettu perunajauho). Nypi muut ainekset muruiseksi seokseksi ja ripottele se raparperipaloille. Kypsennä 200-asteisessa uunissa reilu puolisen tuntia. Tarjoa jäätelön, kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.

Suklaa-mustikkakakku

Äitienpäivä tuli ja meni, ja helatorstai ja viikonloppu. Kevät loppuu aivan kesken, vaikka välillä tuntuu ettei se ole edes alkanut. Kärsin aikapulan lisäksi pienestä inspiraation puutteesta kokkailun suhteen. Mutta syötävä on. Pääasiassa olen syönyt parsaa:D No on täällä kokattu muutakin, lapset eivät ihan ole vielä tajunneet parsan hienoutta. Välillä tietysti leivotaan.

Sain aamupalaksi sämpylöitä briejuuston ja mandariinimarmeladin kanssa. Aamupalan jälkkäriksi tarjolla oli kakkua. Teimme kakkua yhdessä, koska halusin testata tiettyjä elementtejä pikkusiskon synttäreitä varten. Koristelun jätin kokonaan lasten huoleksi ja siitäpä tuli ehkä äitienpäivän hienoin yllätys. Lapset olivat myös mielissään kauniista lopputuloksesta: "Äiti äiti, se kakku ei ole ollenkaan sen näköinen, että se olisi lasten tekemä!"

Ollakseen munaton ja maidoton kakku on aika herkullinen ja helppotekoinen. Olen muutamia kertoja kokeillut erilaisia soija- ja kaurapohjaisia vispejä, mutta niistä ei tahdo millään tulla mieleistä lopputulosta. Niinpä kakun täytteeksi tuli "vain" mustikkahilloke ja päälle tomusokerista, margariinista ja kaakaojauheesta sekoitettu kreemi.

Munaton ja maidoton mustikka-suklaakakku

Pohja:

3,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta

2 dl sokeria

2,5 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

100 g voita tai margariinia sulatettuna

1 dl banaanisosetta

2 dl kermaa (tai kaurakermaa)

Leivitykseen rasvaa ja korppujauhoja (tai kaurahiutaleita tms.)

 

Täyte:

2-3 dl mustikkahilloketta

Kuorrute:

100 g voita tai margariinia sulatettuna

2 rkl kahvia

2 rkl kaakaojauhetta

n. 5 dl tomusokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet varovasti sekoittaen, kerma viimeiseksi. Sekoita taikinaa vain sen verran, että kaikki aineet ovat tasaisesti sekaisin. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (tai varmista irtoaminen ja aseta vuoan pohjalle sopivan kokoinen pala leivinpaperia) ja paista 175 asteisen uunin alatasolla n. 50-55 minuuttia, hieman paksuudesta riippuen. Anna jäähtyä hetki ja kumoa sitten varovasti sokeroidun leivinpaperin päälle. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kakku on kypsä kun tikkuun ei tartu taikinaa. Anna jäähtyä.

Valmista hilloke keittämällä 5 dl mustikoita, 1 rkl sitruunamehua ja 1 dl hillosokeria. Vajaan 10 minuutin keittäminen riittää. Soseuta halutessasi sauvasekoittimella. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä, nosta sitten kylmään jäähtymään lisää.

Leikkaa kakkupohja kahteen tai kolmeen osaan. Levitä pohjalle hilloketta. Kakku on aika mehevä, joten se ei tarvitse erillistä kostutusta. Varsinkaan jos kakku saa tekeytyä seuraavaan päivään ennen tarjoilua.

Sekoita kuorrutuksen ainekset tasaiseksi tahnaksi esim. sähkövatkaimella. Jos kuorrute tuntuu löysältä, lisää tomusokeria. Jos kuorrute taas on liian paksua, lisää loraus kahvia. Levitä kuorrutetta kakun päälle ja reunoille. Koristele esim. marjoilla ja syötävillä kukilla.

Kronitsi

Vaalipäivään kuuluu tietysti vaalikahvit ja kunnon kahvileivät. Niin ja äänestäminen kanssa. Lähestyvän vapun kunniaksi leivoin vaalikahveille kronitseja eli croissantin ja donitsin suloisia risteytyksiä. Kuulostaako överiltä? No, ei pelkästään kuulosta. Ihan oikeat kronitsit tehdään tietysti alusta pitäen itse ilman mitään valmistaikinoita, kuten Kivistössä, mutta minä tipautin öljypataan lehtitaikinarinkuloita. Näppärää.

Pursotin paistettuihin kronitseihini reilusti raikasta omenasosetta. Lopputulos oli lopulta aika kiva ja rapsakka, eikä ehkä ihan niin rasvainen elämys kuin olin etukäteen pelännyt.

Uppopaistetut leivonnaiset ovat kuuluneet suomalaiseen vappuperinteeseen ilmeisesti jo pitkään. Ruokatieto tietää kertoa, että tippaleipiä on ollut kuvioissa säätyläiskodeissa jo 1700-luvulla. Suosikkini vappuleivonnaisista on munkki, mutta sinnikkäästi kokeilen välillä muutakin.

Jos nyt siis joku haluaa huolella tehdä alusta asti itse kunnon kronitseja, kannattaa kurkata tuo Kivistön ohje tai googlata itse. 

Jos haluaa oikaista, nappaa pakastimesta tai kaupan pakastealtaasta lehtitaikinaa, levittele levyt sulamaan leivinpaperin päälle ja sitten ota levyistä kahden pyöreän muotin avulla sopivia rinkuloita. Pudota rinkulat ja keskikohdat varovasti kuumaan öljyyn ja anna paistua kauniin ruskeiksi molemmin puolin. Nosta kypsät leivonnaiset metallisen reikäkauhan avulla ritilän päälle jäähtymään. Pursota hillotyllan avulla sileää omenasosetta tai vaikka vaniljakiisseliä leivonnaisten sisälle. Kierittele kronitsit lopuksi sokerissa.

Olen pari vuotta sitten kirjaillut tarkemmin vinkkejä uppopaistamiseen. Käy lukemassa!

My dear friend Aleksanteri

Kestosuosikkini. Aleksanterit ovat helppotekoisia, herkullisia ja tyylikkäitä leivonnaisia ja sopivat melkein mihin vaan. Rotinat, ristiäiset, valmistujaiset, you name it. Ja mikä parasta: nämä ovat herkullisia myös täysin ilman kananmunaa ja maitotuotteita. Aleksanteri ei pelästy pakastinta eikä päivän tai parin odottelua huoneenlämmössä. Niin kätevää.

Pääsiäiseksi leivoin puolivahingossa pellillisen keltaisia aleksantereita. Puolivahingossa siksi, että tein ensin perusannoksen taikinaa eli puolikkaan pellillisen. Muistin sitten sitä kaulitessa, että enpä tullut lisänneeksi leivinjauhetta taikinaan. No, hetken tuumittuani lykkäsin monitoimikoneeseen toisen perusannoksen taikina-ainekset + ylimääräisen annoksen leivinjauhetta. Sitten röpöstelin vanhan taikinan paloina samaan kulhoon ja hurautin koko setin tasaiseksi taikinaksi. 

Aleksanterinleivokset
(puoli pellillistä)

250 g voita tai maidotonta margariinia
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 rkl konjakkia, appelsiinimehua tai vettä
6 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
200 g mantelimassaa
1,5 dl sileää hilloa

Kuorrute:
3,5 dl tomusokeria
2,5 rkl vettä
tippa väriainetta

Nypi huoneenlämpöinen voi, sokeri ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää loraus vettä. Sekoita tasaiseksi. Anna taikinan tekeytyä kylmässä puolisen tuntia. 

Kauli  puolet taikinasta n. 1/2 cm:n paksuiseksi, suorakaiteen muotoiseksi levyksi kahden leivinpaperiarkin välissä. Siirrä pellille. Jätä leivinpaperi alle, mutta ota päällimmäinen paperi pois. Kauli mantelimassasta samankokoinen levy ja nosta se ensimmäisen taikinalevyn päälle. Levitä mantelimassan päälle hillo. Kauli toinen puolikas taikinasta myös samankokoiseksi levyksi kahden leivinpaperin välissä. Nosta leivinpaperin avulla levy päällimmäiseksi ja poista leivinpaperi. Älä ota paineita, jos taikina repeilee. Asettele taikina varovasti paikalleen ja tasoita pahimmat vekit. Uuni hoitaa loput.

Paista uunin keskiosassa 175 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes taikina on saanut vähän väriä. Käännä leivoslevy toisen pellin avulla ylösalaisin, näin saat takuulla tasaisen pinnan kuorrutuksen alle. Poista leivinpaperi ja anna jäähtyä.

Sekoita kuorrutuksen aineet tasaiseksi ja kippaa leivoslevylle. Levitä kuumaan veteen dipatun veitsen tai lastan avulla nopeasti tasaiseksi. Anna kovettua ennen leikkaamista.

Key lime pie

Hirmuinen himo sitruksiin iskee yleensä heti joulun jälkeen. Sitruunaa ja limeä leivontaan, appelsiinia välipalaksi. Appelsiinimarmeladiakin meinasin vähän keitellä. Key lime pie oli uudenvuoden nyyttäreiden vieminen, siksi kuva on noin hämärä. Tein tällä kertaa tuollaisen matalan piirakan, joskus olen samalla ohjeella värkännyt vähän korkeamman kakun. 

Key lime pie kannattaa tarjoilla kermavaahdon kanssa. Minä olin ajatellut sen olevan erikseen, mutta pienen äksidentin jälkeen levittelin kerman suosiolla piirakan päälle.

Key Lime Pie

Pohja:
200 g digestivekeksejä
80 g voita

Täyte:
7 keltuaista
2 tlk kondensoitua maitoa
1,5 rkl vastapuristettua limemehua (5-6 limeä)
reilu 1 rkl raastettua limen kuorta

Murskaa keksit ja sulata rasva. Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään ja painele seos tiiviisti irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista 10 minuuttia 150 asteessa uunin keskitasolla. 

Nosta uunin lämpötila 175 asteeseen. Vatkaa keltuaiset kuohkeaksi. Lisää kondensoitu maito ja jatka vatkaamista kunnes täyte hieman sakenee. Lisä limemehu ja raastettu kuori, sekoita ja kaada piirasvuokaan. Paista uunin keskitasolla n. 10-15 minuuttia. 

 

Ja tässä kuva siitä äksidentistä. Olen pikkuisen suurpiirteinen keittiön kaappien järjestyksen kanssa (tosin sittemmin skarppasin vähän). Kaivoin kaapista vaniljasokeria ja samalla tipautin nonparellipurkin piirakkaan. Miestä tämä pyrki jostain syystä hymyilyttämään. Hän suurena keittöennustajana oli kuulemma niiiin nähnyt tämän tapahtuvan....