Vaahtokarkkipopsit

Yritin tehdä cake popseja pari vuotta sitten surkealla menestyksellä, oikeasti sain tehtyä tyyliin yhden... Sen jälkeen en ole hommaan ryhtynyt. Nyt olen päässyt siitä järkyttävästä sotkusta sen verran yli, että aloin jo miettiä cake popsien tekemistä. Onneksi itsesuojeluvaisto kuitenkin tuli hätiin ja oikaisin: jätin kakkuviritykset ja Dominokeksit väliin ja dippailin vaahtokarkkeja sulassa suklaassa. Niin kätevää ja helppoa. 

Apulaisetkin olivat mielissään, koska molemmat saivat auttaa: toinen otti pussista pops-tikkuja ja antoi minulle, ja toinen otti pussista vaahtokarkkeja ja antoi minulle. Minä pyörittelin karkit suklaassa ja autoin vähän lusikalla. Sitten assarit vuorotellen valitsivat koristeet popsin päälle. Ja kaikki olivat tyytyväisiä:)

Edit: Lisättäköön nyt tähän vielä, että pikkusen kannattaa varata huumorintajua ja aikaa näihinkin popseihin. Suklaan sulatus sujuu kätevimmin mikrossa vähän kerrallaan välillä sekoitellen. Liika kuumuus pilaa suklaan. Sitten, suklaa jähmettyy huoneenlämmössä hitaasti, joten kannattaa varata jääkaappiin tilaa ja puolikas kaali siihen pötköttämään. Kaaliin voi sitten tökkiä popseja kuivumaan. Näin suklaa ei ehdi valua karkuun vaahtokarkin päältä.

Huomenna on muuten Toasted Marshmallow Day eli kaikki kynnelle kykenevät paahtamaan vaahtokarkkeja! Meikä tyytyy fiilistelemään kesämökkikuvien kanssa. Vaahtokarkki menee kyllä paahdettuna, mutta s'moret (paahdettua vaahtokarkkia, suklaata ja keksiä) on kyllä liikaa.

5-vuotissynttärit

On todella kummallista, että meille äsken syntynyt tyttövauva täyttää jo viisi. Siis viisi vuotta. Ei esimerkiksi viisi kuukautta. Viisivuotias on iloinen ja vallaton ja hänellä on selvät sävelet: hän haluaa tanssia balettia ja isona hänestä tulee äiti ja legorakentaja. Ja viisivuotias juhlii synttäreitä viidakon tunnelmissa. "Sitten ripustetaan kaikkia kasveja tänne joka paikkaan ja kaikki vieraat pukeutuvat eläimiksi."

Sain himmattua suurinta töhötystä sen verran, että vieraat saivat tulla perustamineissaan. Kaikki tämän illan lapsiperhevieraat ovat nimittäin äskettäin aloittaneet päiväkoti- ja kouluarjen pitkien perhevapaiden jälkeen, joten kuvittelin säästäväni äitejä ja isiä edes pikkuisen. Varustautumista riittää ihan ilman naamiaisiakin.

Kiertelin tunnin verran lähikaupassa etsimässä inspiraatiota. Kivat servetit edistivät inspiraatiota ihan mukavasti ja keksin sitten napata ulkomuratteja mukaan ripustettavaksi joka paikkaan (no ei ihan). Kemujen jälkeen istutan ne ulkoruukkuihin, jotka tällä hetkellä muistuttavat ammeita... Lähikaupan leluosaston viimeisestä takanurkasta löytyi vielä pari pussillista viidakon eläimiä. Tai minusta osa oli kyllä savannin eläimiä, mutta ei kai viisivuotiaalle tarvitse vielä selvittää kaikkea ihan yksityiskohtaisesti?

Ruoka oli simppeliä eli ronski salaatti ja vielä ronskimpi lasagne. Pikkusiskon kummitäti toi ihanaa leipää. Mies hommasi viiniä vaihteeksi etiketin perusteella: apinapunaviiniä ja seepravalkkaria. Varsinkin punaviini oli tosi mainiota ja sopi hienosti tuhdin lasagnen kaveriksi.

Kakku oli omenalla ja vaniljarahkalla täytetty kinuskikakku. Raidat syntyivät lakritsikastikkeella. En ole vuosiin tehnyt kinuskikakkua, mutta se on kyllä aika hyvää. Voin vaikka jossain vaiheessa kirjailla vähän tarkemmin tuota kakkuohjetta.

Ahvenpyörykät

Nyt sitten taas lisää ahventa, tällä kertaa yksinkertaisen pyörykän muodossa. Olen tehnyt herkullisia kalapyöryköitä ennenkin, mutta nyt kokeilin uutta ohjetta. Halusin nimittäin tehdä kokonaan viljattoman version. Mallia lunttasin Kotilieden sivuilta.

Kastike näyttää ehkä vähän valjulta, mutta se on kyllä tosi herkullista. Ja yksinkertaista, onnistuu keneltä vaan.

Ahvenpyörykät

400 g ahvenfileitä

1 tl suolaa

ripaus raastettua muskottipähkinää

ripaus valkopippuria myllystä

ripaus cayennepippuria

2 keltuaista

2 dl kuohukermaa

2 valkuaista vaahdotettuna

Keittämiseen: vettä, suolaa, kalafondia (tai kalaliemikuutio)

Leikkaa ahvenfileistä kaikki ruodot pois ja suikaloi kalat. Ripottele kalasuikaleiden päälle suolaa, muskottipähkinää, valkopippuria ja cayennea. Anna kalasuikaleiden maustua jääkaapissa noin puoli tuntia. Kylmässä suola kiinteyttää kalanlihaa. Jauha ahvensuikaleet monitoimikoneessa hienoksi tahnaksi. Anna koneen käydä täysillä kierroksilla ja lisää kerma ja keltuaiset vähän kerrallaan. Kääntele massaan valkuaisvaahto.

Kuumenna kattilassa vettä niin runsaasti, että pyörykät sopivat kunnolla uimaan (1 tl suolaa ja 1 rkl kalafondia/1 l vettä). Nosta murekeseoksesta kahdella lusikalla soikeita pyöryköitä ja laita ne kypsymään poreilevaan veteen. Kypsennä poreilevassa vedessä noin 10 minuuttia. Nosta reikäkauhalla pois ja valuta liinan päällä. Tarjoa sinappikastikkeen kanssa.

Sinappikastike

1 dl kalalientä (pullien keitinlientä)
1 rkl sitruunamehua
1 rkl Dijon-sinappia
3 dl kermaa
1 rkl vaaleaa kastikesuurusta
tilliä tai ruohosipulia

Keitä kalalientä kokoon kovalla lämmöllä. Lisää sitruunamehu, sinappi ja kerma. Keitä viitisen minuuttia. Suurusta tarvittaessa maissisuuruksella, ja mausta valkopippurilla ja suolalla. Kaada kastike pyöryköille ja korista runsaasti silputulla tillillä tai ruohosipulilla.

Siemennäkkäri 3.0

Olen jo pari kertaa vaahdonnut täällä siemennäkkäristä, mutta vaahtoanpa taas. Tämä on nimittäin niin mainio leivonnainen. Helppoa, herkullista ja terveellistä. Maistuu kaikille ja sopii hyvin vaikka juustotarjottimelle.

Kolmas versio eroaa kahdesta aiemmasta siten, että taikinassa on reilusti kananmunaa ja vain aavistus viljaa (luultavasti voi jättää kokonaan poiskin). Lopputulos on myös jonkun verran kovempi tai ehkä pitäisi sanoa että vähemmän mureneva. Ei ole ollenkaan haitaksi esim. juustotarjottimella.

Olen syönyt siemennäkkäriä aamiaiseksi melkein koko kesän. Pala tai pari pehmeän vuohenjuuston ja tomaattiviipaleen kanssa. Sama homma käy kyllä iltapalaksikin. Ja välipalaksi ja alkupalaksi. Hei, olen Maija ja minulla on ongelma...

Ohje taitaa olla alunperin Kalastajan vaimolta.

Siemennäkkäri

3 suurta munaa
1,5 dl seesamin siemeniä
1,5 dl auringonkukansiemeniä
3 rkl pellavansiemeniä
6 rkl kaurahiutaleita (tämän voi varmasti vaihtaa myös esim. tattarihiutaleiksi)
1,5 tl merisuolaa
4 rkl mantelijauhetta.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kananmunat ja sekoita tasaiseksi. Levitä tasaiseksi levyksi uunin pellille leivinpaperin päälle. Leikkaa neliöiksi ennen paistamista tai paistamisen alkuvaiheessa. Paista 150 asteisessa uunissa noin 20-30 min.

Pizza bianco

Pitsa ilman tomaattikastiketta on ollut to do -listalla monien muiden asioiden kanssa jo pitkään. Sopiva tilaisuus tuli arjen alettua ja hetkeksi loputtua ja jääkaapin taaimmaisesta nurkasta siivotessa löytyneiden ranskankermojen myötä.

Pohjan tein hesarin rukiisella ohjeella, tosin jouduin soveltamaan sitä melkoisesti. Ohjeen mukaan tehtynä sain aikaiseksi vain todella löysää taikinapuuroa, jota olisi voinut vaikka kaataa pellille. Kaulimista ei tarvinnut harkita, joten vaivasin taikinaan sekaan reilusti ihan tavallisia vehnäjauhoja. Taikina jäi edelleen löysäksi, mutta melkoisen jauhopöllyn avulla sain kuin sainkin taikinan varovasti kaulittua/taputeltua pellille. 

Himmailin mausteiden kanssa vähän turhaan. Kaikkea olisi saanut olla reilummin: suolaa, sipulia, rosmariinia ja vuohenjuustoa. Ja tekipä mieleni myös anjovista. Suolaisen mieliminen voi kyllä johtua kuumuudestakin, mutta aion ensi kerralla kokeilla sitä säästä riippumatta.

Lopputulos oli oikein kiva. Tässä illan mittaan närpittynä pizza bianco on vain parantunut... Eli tätä on ensi kesän picnickorissa ihan takuuvissisti. 

Tuo pohja oli kaiken temppuilun jälkeen tosi hyvä ja rapea. Vähän tavallista pohjaa terveellisempi setti ei liene haitaksi ainakaan silloin tällöin.

Pizza Bianco

Pohja:
2 ½ dl spelttijauhoja
2 ½ dl ruisjauhoja
ja sitten minä lisäsin vielä noin 1-2 dl vehnäjauhoja
½ pussia kuivahiivaa
1 tl suolaa
4 dl vettä
1 rkl oliiviöljyä

Täyte:
ranskankermaa tai smetanaa
keitettyä perunaa (tai raakaa, mutta tosi ohuina viipaleina)
sipulia  
rosmariinia
vuohenjuustoa 
parmesania

Päälle:
oliiviöljyä
sormisuolaa


Sekoita pitsapohjan kuivat aineet keskenään, lisää kylmä vesi, oliiviöljy ja sekoita. Kääri löyhästi kelmuun ja anna tekeytyä jääkaapissa 8 tuntia. Nosta taikina pöydälle kohoamaan noin tunniksi. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Kauli taikina ohueksi haluamaasi muotoon. Taikinasta tulee joko yksi uunipellillinen tai kaksi pyöreää, halkaisijaltaan 22 sentin pitsaa.

Levitä pohjalle ranskankermaa tai smetanaa. Levitä pinnalle perunaviipaleet, vuohenjuustoviipaleet, sipuli ohuina renkaina, rosmariini ja parmesan ohuina lastuina. Paista uunin keskitasossa kunnes pohja on kypsä. Sitä voi ja kannattaa välillä kurkistaa. Levitä pinnalle vielä oliiviöljyä ja sormisuolaa.

Mazariinikakku

Vierastin joskus ennen vanhaan huomattavan mantelisia baakkelseja, mutta enpä vierasta enää. Meillä asuva ruotsalainen (tai meillä asuvat ruotsalaiset) ja ilmeisesti useimmat muutkin ruotsalaiset ovat mantelin ystäviä. Minäkin alan olla. Jonkun keinotekoisen karvasmanteliaromin jätän edelleen useimmiten väliin, mutta mantelimassa on kyllä aika näppärä keksintö.

Ruotsissa mantelimassaa myydään tosi isoissa pakkauksissa ja monissa ohjeissa mantelimassaa onkin aika reippaasti. Niin tässäkin. Ohje on taas kerran Leila Lindholmin Pala kakkua -kirjasto, joka on muuten pullollaan aivan ihania leipomuksia. Leilan konstailematon tyyli, luotettavat ohjeet ja herkulliset leivonnaiset uppoavat minuun todella.

Tämän pehmeän ja täyteläisen ihanuuden vein mennessäni mökille viime viikolla. Söimme sitä vaniljavaahdon ja mansikoiden kanssa. Ihanaa. Tuoreet mansikat alkaa olla käsitelty, mutta mazariini on varmasti ihanaa muidenkin marjojen kanssa tai myös ihan vesi-tomusokerikuorrutuksen kanssa. Sitä siis ensi kerralla, ostin mantelimassaakin jo valmiiksi uutta kakkua varten.

Mazariinikakku

250 g pehmeää voita
500 g mantelimassaa
5 luomukananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
voita ja mantelilastuja vuokaan

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Pingota leivinpaperi 24 cm irtopohjavuoan pohjalle. Voitele vuoan reunat voilla ja ripottele reunoille mantelilastuja. Vatkaa voi ja raastettu mantelimassa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon yksi kananmuna kerrallaan edelleen vatkaten. Kääntele taikinaan lopuksi vehnäjauhot nuolijalla. Kaada taikina vuokaan ja kypsennä kakkua uunin keskiosassa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä.

Dijonpaneroidut ahvenfileet

Ahven on kyllä uusi suosikkikalani. Juu juu, olosuhteiden pakosta varmasti myös, mutta ahvenista on viime päivinä syntynyt ihania herkkuja. Safkaa maanantaista sunnuntaihin -kirjan ohjetta kokeiltiin heti mökillä, eikä se tuottanut pettymystä. Fileeni tosin taisivat olla vähän suurempia kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta eipä tuo haitannut menoa. Mehevää ja herkullista joka tapauksessa. 

Syömiskiireessä en napannut kuvaa lisukkeista, mutta tarjolla oli muhennettuja perunoita (ohje jutun lopussa) ja raikasta kurkkusalaattia. Salaatin tein sekoittamalla suosikkikurkkujani ja erilaisia vihreitä salaatteja.

Dijonpaneroidut ahvenfileet

n. 600 g ahvenfileitä
suolaa
valkopippuria
2 kananmunankeltuaista
2 rkl dijonsinappia
korppujauhoja
runsaasti rypsiöljyä

Leikkaa ahvenfileistä keskiruoto pois. Onnistuu minusta parhaiten saksilla (kurkkaa edellisen postauksen pannukuvasta osviittaa siitä, miten ja mistä leikataan). Mausta fileet suolalla ja pippurilla. Sekoita keltuainen ja sinappi. Pyöräytä kalat sinappi-munaseoksessa ja siirrä korppujauhoihin. Taputtele runsaasti korppujauhoja kalan pintaan.

Kuumenna öljy laakeassa paistinpannussa ja paista kalafileet muutamassa erässä. Tämän voi tehdä myös muurikassa. Anna kalan paistua rauhassa pari kolme minuuttia molemmin puolin. Paksut fileet tarvitsevat hieman pidemmän paistoajan. 

Nosta kalat sanomalehden tai talouspaperin päälle. Paperi imee kaloista liian rasvan ja pitää niiden pinnan rapeana.

Muhennetut perunat

n. 8-10 keskikokoista keitettyä perunaa
pari rkl voita
n. 3 rkl vehnäjauhoja
2-3 dl maitoa
loraus kermaa
suolaa
tilliä, persiljaa tms.

Teen yleensä ensin valkokastikkeen alun eli sulatan voita pannulla ja kiehautan siinä vehnäjauhot. Sitten lisään maidon koko ajan sekoittaen ja annoin kastikkeen kiehahtaa. Kastikkeen sekaan lisään paloitellut perunat ja mausteet. Tarvittaessa muhennosta voi ohentaa kermalla tai maidolla.

Muhennoksen voi tehdä myös pelkästä kermasta. Tällöin perunat lisätään kerman joukkoon ja seosta keitellään hieman kokoon. Lopuksi taas maustetaan.

Safkaakirjan muhennos tehdään keittämällä perunat alunpitäenkin maidossa tai kermassa, minä käytän kuitenkin melkein aina jämäperunoita.

Kalajuttu

Mökkijärvellä pyörii monenlaista kalamiestä ja jutut pullistuvat kuin leipätaikina. Hurjan kalamiehen maineessa ollut sukulainen sai kuulemma kerta toisensa jälkeen valtavia kuhia. Kerran asiasta juteltuamme selvisi, että niitä melkoisia kuhia oli ollut tasan yksi, eikä sekään ollut mikään suuren suuri.

Ystävällisiä neuvoja on myös tarjolla runsaasti: juu juu, menkää (tai mänkee niin kuin sukulaiset sanovat) sinne ja tänne ja tuonne. Ja sitten siellä on ne kivet, niiden vieressä on syvää ja siellä on isoja kuhia. Ja vähän saaresta tuonne päin, sieltä saa hirmuisia ahvenia. Sitten pitäisi enää löytää ne kivet ja tietää minne päin tuonne oikein milloinkin on...

Järvessä on kyllä kalaa: olemme satunnaisesti saaneet muutamia ja kuhia muutamia ahvenia ja koko joukon lahnoja ja haukia. Nyt alkaa muuten kuulostaa siltä, että minä kalastaisin. Siis mieheni kalastaa ja sitten me saamme kalaa. 

Jostain syystä ahti oli kuluneella viikolla todella suopealla tuulella ja kalaa, erityisesti ahventa, tuli niin että piisasi. Ja mokomat vonkaleet olivat kaiken lisäksi melkeinpä pienen porsaan kokoisia. Suurin vonkale painoi 1 640 g. Optimistit olivat onneksi pakanneet mukaan veitsenteroittiminen, joten pari kalaveistä saatin nopeasti kuntoon "pikku urakkaa" varten. 

Kuvassa mittatikkuna monitoimityökalu, 11 cm.

Palaan ahvenherkkuihin yksityiskohtaisemmin myöhemmin, toivottavasti monta kertaa. Suuri osa kalakasasta päätyi nimittäin pakastimeen. Ja palaan myös muutamiin muihin kesäherkkuihin. Kesä  jatkuu vielä, vaikka loma onkin tällä erää meidän huushollissa käsitelty.