Haukimurekepihvit ja kaprisvoi

Hauki on kiva kala, koska se on suhteellisen edullista, sitä on hyvin saatavilla ja se tarttuu aika kiltisti vieheeseenkin. Kesämökillä voi melkein luvata, että haukea on saatavilla. Ja jos nyt kalastus ei satu olemaan lähipäivinä mielessä, niin hauki on suhteellisen edullista ihan kaupastakin pyydystettynä.

Ehdotan, että kaikki tekevät viikonloppuna haukimurekepihvejä. Ne ovat aivan mahtavan herkullisia. Älkääkä vaan jättäkö kaprisvoita väliin, se on mahtava piste iin päälle ja tosi helppo valmistaa.

Ohje on Safkaa-kirjasta, kuten niin moni muukin ihana ohje.

Haukimurekepihvit
(neljälle 12 kappaletta)

500 g haukifileetä
2 kananmunankeltuaista
2 dl kuohukermaa
2 kananmunanvalkuaista
2 tl sitruunamehua
1 tl suolaa
valkopippuria
5 tippaa tabascoa
voita paistamiseen

Poista haukifileestä suurimmat ruodot. Leikkaa kalafile pienemmiksi paloiksi. Laita kalanpalat, suola, valkopippuri ja tabasco monitoimikoneeseen. Aja seosta minuutin verran, lisää keltuaiset ja surruta menemään.

Vatkaa valkuaiset kevyesti kulhossa, lisää vaahto monitoimikoneeseen. Napsauta kone päälle ja ajele, kunnes seos on tasainen. Lisää kerma ohuena norona seokseen koneen käydessä. Kun massa on tasainen, kaavi se kulhoon ja laita jääkaappiin asettumaan. Puolisen tuntia riittää, toki voit jättää massan myös odottamaan aamua.

Lämmitä uuni 160-asteiseksi. Laita iso paistinpannu keskilämmölle ja paistinpannuun nokare voita. Varustaudu paistamiseen ison lusikan ja vesilasin kanssa. Kastele lusikka veteen, ota siihen kalamassaa ja laita massa pannulle paistumaan. Taputtele varovasti massa pihviksi. Paista kaksi minuuttia, käännä ja paista vielä minuutti. Siirrä pihvit voideltuun uunivuokaan odottamaan. Paista loput pihvit parissa erässä. Laita vuoka uuniin loppukypsennystä varten. Kymmenisen minuuttia riittäää. Laita pihvien päälle kaprisvoita ja tarjoa perunamuusin kanssa.

Vinkki: Massa onnistuu parhaiten, kun ainekset ovat jääkaappikylmiä.

Kaprisvoi

60 g voita
2 rkl etikkaan säilöttyjä kapriksia hienonnettuna

Sulata voi pienessä kattilassa, lisää pilkotut kaprikset. Kaada kaprisvoi valmiiden kalapihvien päälle.

Juurespyttipannu

Tosi herkullinen ruoka voi olla myös tosi edullista, tosi terveellistä ja tosi kaunista. Hintaa tälle pyttipannulle tulee alle pari euroa per ruokailija ja annoskoko on melkoinen. Samoin makuelämys

Pyttipannu on meillä tyypillinen hävikkiruoka: jotain lihaa tai kanaa sekä perunoita, juureksia ja muita kasviksia jää aika usein tähteeksi. Tai jätetään tähteeksi. Kokkaan edellä mainittuja yleensä reilusti ihan vain tehdäkseni pyttipannua.

Edulliselta aterialta säästöön jääneet roposet voi käydä tipauttamassa vaikka Nälkäpäivä-lippaaseen.

Pyttipannuun voi käyttää täysin kypsiä juureksia, mutta jos niitä ei satu olemaan, juureskuutioita voi höyryttää hetken ennen pannulle lisäämistä. Tai homman voi valmistaa myös raaoista juureksista: tällöin niitä pitää käännellä pannulla miedolla lämmöllä koosta riippuen 15-25 minuuttia.

Juurespyttipannu

n. 500 g lihaa, esim. kassleria
3 rkl öljyä
1 sipuli
muutama kypsä perunaa
pari kypsää  porkkanaa
pari pientä kypsää punajuurta
pala keitettyä lanttua
pala selleriä
ripaus suolaa
mustapippuria

Kuutioi liha ja kasvikset. Suikaloi sipuli. Lisää ensin sipuli pannulle ja kuullota muutama minuutti. Lisää liha ja juurekset pannulle. Kääntele sekoitusta pannulla kunnes kasvikset ja liha saavat väriä. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa halutessasi paistettujen kananmunien kanssa.

Tattipiirakka

Tattisesonki alkaa olla ohi, mutta kirjaan tämän kauniin herkun nyt heti talteen. Piirakkaan sopii hyvin muutkin sienet, mutta juuri tateista tulee sievä koristelu piirakan pinnalle. Ja voihan olla, että joku vaikka vahingossa vielä löytää pari pientä ja sievää tattia. Kohta on kuitenkin taas viikonloppu, kannattaa käydä ainakin vähän kurkkaamassa metsän antimia...

Sekoitin piirakan täytteeseen tatteja, kantarelleja, sipulia ja juustoa. Tosi yksinkertaista ja tosi tosi herkullista. Kaveriksi lasi mieleistä viiniä ja vähän jotain raikasta salaattia, ja ehkä vielä hyvää seuraa. 

Tattipiirakka

Pohja:
115 g voita
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
2-3 rkl jääkylmää vettä

Täyte:
n. 5 dl sieniä
1 iso sipuli tai reilu pätkä purjoa
1-2 pakettia pekonia
mustapippuria myllystä
2 dl juustoraastetta
2 dl kermaa
2 kananmunaa
lehtipersiljaa

Sekoita suola ja pieniksi kuutioitu jääkaappikylmä voi jauhoihin. Surauta yleiskoneen terällä hiekkamaiseksi muruksi tai hiero taikina nopeasti kämmenten välissä muruiksi. Sekoita jääkylmää vettä joukkoon sen verran että seoksesta tulee taikinamainen. Nosta pöydälle ja alusta sen verran, että taikinasta tulee on kiinteä pallo. Laita jääkaapiin vähintään tunniksi lepäämään. Taputtele taikina jo tässä vaiheessa vuoan muotoiseksi eli suorakaiteeksi tai ympyräksi.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Silppua sienet, sipuli ja pekoni. Laita pekoni kylmälle pannulle ja käännä levy päälle. Paista pekonia hetki, lisää sitten sipulit ja sienet. Kuullota pannulla kunnes neste on haihtunut. Anna jäähtyä hetki ja lisää sitten juustoraaste.

Kauli taikina hieman vuokaa suuremmaksi ympyräksi. Asettele se voidellun vuoan pohjalle ja reunoilla. Kaada sienisekoitus pohjalle. Sekoita kerma ja kananmunat. Kaada seos piirakan päälle. Koristele pinta halutessasi sieniviipaleilla ja lehtipersiljalla. Paista uunin alatasossa n. 45 minuuttia.

Kinuskinen omenakakku

Sienitouhujen lomassa on olen intoillut myös omenoiden kanssa. Näin tämän ohjeen Maku-lehden fb-sivuilla ja ryhdyin leipomaan melkeinpä saman tien. Vähän aikaa ihmettelin ohjeessa mainittua irtopohjavuoan käyttöä, mutta päädyin lopulta siihen. Ei olisi kannattanut. Älkää te muut siis tehkö mitään keikauskakkuja irtopohjavuoassa. Kakku kyllä onnistuu ainakin suurin piirtein, mutta osa herkullisesta soosista valuu ikävästi vuoan reunan välistä uunin pohjalle.

Kakku on tosi makea, joten siihen kannattaa valita mahdollisimman happamia omenoita. Kotimaisista omenoista esim. antonovka on oikein hyvä.

Ai mitä olen tehnyt kaikille sienille? No, pääasiassa syönyt: paistettuna, munakkaassa, kastikkeessa ja piirakassa. Olen myös kuivannut tatteja ja purkittanut kangasrouskuja etikkaliemessä. Niin ja teinhän minä myös ämpärillisen suolasieniä. Aivan ihania herkkuja, palaan niihin jossain vaiheessa kunhan kerkiän vähän järjestellä kuvia (ja keittiötä...). Nyt kuitenkin omenakakkua!

Kinuskinen omenakakku

Kuorrutus:
1 dl fariinisokeria
50 g voita
2 rkl kuohukermaa
2 dl pekaanipähkinöitä

Taikina:
400 g happamia omenoita pieninä kuutioina
2 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
(1/2 tl kanelia)
(1/2 tl neilikkaa)

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele kakkuvuoka (n. 24 cm). Mittaa kuorrutteen fariinisokeri, voi sekä kerma kattilaan ja kuumenna, kunnes voi sulaa. Lisää pekaanipähkinät. Kumoa seos vuoan pohjalle ja tasoita. Kuori ja halkaise omenat, poista siemenkodat ja kuutioi omenat. Vaahdota kulhossa voi ja fariinisokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää munavaahtoon. Sekoita joukkoon lopuksi myös omenakuutiot.

Nostele taikina pähkinäseoksen päälle ja tasoita. Paista leivonnaista noin 40 minuuttia, kunnes kakun keskelle työnnettyyn veitseen ei tartu taikinaa. Kakun saa paistaa kunnolla kypsäksi, sillä omenat tuovat runsaasti mehukkuutta. Jos pinta tummuu paistettaessa liikaa, peitä pinta leivinpaperilla.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan muutaman minuutin verran ja kumoa se sitten ylösalaisin tarjoiluvadille. Kumoa kakku hyvin lämpimänä. Tarjoa lämmin tai jäähtynyt kakku kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Sienessä

Hei. Olen Maija ja minulla on ongelma. Elämäni pyörii sienin ympärillä. En pysty edes lenkille menemään ilman, että poikkean reitiltä vähän väliä kurkkaamaan, mitä kaikkea ihanaa metsässä piileskelee. Ihan kuin tarvitsisin yhtään lisää.

 

Sienisyksy on ollut loistava. Kaikkea on ja paljon. Paitsi matoja. Yleensä nimittäin madot ehtivät sieneen ennen minua. Tietääkö joku missä madot luuraa? Myös omenat ja pihlajanmarjat ovat tosi siistejä. En valita, tämä sopii oikein hyvin.

Hävikkiviikon kannalta tämä sienimetsässä intoilu on tietysti vähän kyseenalaista. Olen luultavasti haalinut kotiini sieniä reilusti yli oman tarpeen. Ja yli naapureiden tarpeen. Sitä paitsi, en ole varma, ovatko ihan kaikki ihan yhtä innoissaan metsien värikkäistä antimista. Nooh, murehdin sitä ongelmaa myöhemmin. Nyt nautin herkkutateista, rouskuista, kantarelleista ja lampaankäävistä. Kohta alkaa varmaan suppilovahverotkin nousta sammaleiden keskeltä...

Nautin myös pienistä sienestyskavereista, kauniista metsästä, hyvistä eväistä ja upeista alkusyksyn päivistä. Suosittelen kaikille metsässä piipahtamista. Sieniä oppii lopulta tunnistamaan aika nopeasti ja niiden laittaminen on tosi helppoa.

Lampaankäävistä ei näemmä ole kuvaa. Olin niin innoissani niistä, että lykkäsin ne pannulle saman tien:-/ Höh.

Eväät ovat keskeinen osa retkeä. Wrapit on koko perheen suosikki. Aika monta kesäretkeä tehtiin erilaisten wrappien voimalla. Nyt ne täytettiin hävikkiviikon henkeen tähteeksi jääneellä broilerilla, juustolla, kurkulla, paprikalla, salaatilla ja ananaksella. Papu-fetasalaatti on aikuisten suosikki. Jälkkäriksi mukaan otettiin niin ikään tähteitä: porkkanakakkua ja mutakakkua. 

Leipäviikon sämpylät

Hävikkiviikon lisäksi meneillään leipäviikko, joka onkin sitten paljon ensin mainittua vanhempi keksintö. Ruokahävikki ei tainnut vielä olla ongelma silloin kun leipäviikko keksittiin eli tuossa 50 vuotta sitten. 

Leipäviikon viikonloppuaamiaista voi juhlistaa uunituoreilla sämpylöillä. Ne syntyvät helposti ja nopeasti yön jääkaapissa viettäneestä taikinasta. Justiinsa kerkiää suihkussa käydä, lehden hakea ja kahvi tippua.

Löysähköstä taikinasta nostellaan lusikalla lapsen nyrkin kokoiset keot leivinpaperille pellille, mitään pyörittämistä ei kannata yrittää. Taikina on suurin piirtein sama kuin mainiossa pataleivässä. Hävikkiviikon kunniaksi siihen kannattaa sekoitella vähän erilaisia jauhopussien jämiä, pähkinärouhetta ja tietysti vähän siemeniä. Vehnäjauhojen määrä on kuitenkin syytä pitää vakiona, se vaikuttaa melkoisesti homman onnistumisen asteeseen.

Mehevät siemensämpylät

4 dl viileää vettä (kuivahiivan kanssa lämmintä)
15 g tuorehiivaa tai 1/4-½ tl kuivahiivaa
1½ tl suolaa
0,25 dl auringonkukansiemeniä
0,25 dl pellavansiemeniä
½ dl spelttijauhoja
½ dl ruisjauhoa
6-7 dl vehnäjauhoja

Sekoita kaikki aineet keskenään, mutta lisää vehnäjauhot erissä. Speltin karkeudesta riippuen vähempi jauhomääräkin voi riittää. Taikina on siis tarkoitus olla löysähkö, mutta ei kuitenkaan ihan juokseva. Jätä taikina jääkaappiin kohoamaan yöksi tai pidemmäksi aikaa.

 

Laita uuni kuumenemaan aamulla 230 asteeseen. Nostele kohonneesta taikinasta lusikalla tai lastalla pieniä kekoja leivinpaperille, jätä reilusti väliä. Paista sämpylöitä 10-15 minuuttia niiden koosta ja uunin tehosta riippuen. 

Hävikkiviikko

Nyt on meneillään tärkeä viikko, hävikkiviikko. Kuluttajaliitto & co kampanjoivat ruokahävikin vähentämiseksi ja ruoan arvostuksen lisäämiseksi.

Suomessa heitetään henkilöä kohden 24 kiloa eli 125 euron edestä ruokaa roskiin vuodessa (MTT:n Ruokahävikkitutkimus 2013). Että silleen. Ja minä lasken hävikiksi myös sen ruoan, jota mätämme ääntä kohti viimeisillä voimillamme siinä vaiheessa, kun vatsa on jo täpösen täysi. Tai tylsempää: joku käskee syömään lautasen tyhjäksi, vaikka ruokailija ei olisi valinnut annoksen kokoa itse. Hävikki mikä hävikki. Toinen versio kerääntyy ikävästi vyötärölle (ja on pahimmillaan terveydellinen ongelma) ja toinen täyttää kompostia turhan päiten. Joka tapauksessa homma kuormittaa kukkaroa ja ympäristöä.

Tuumailin hävikkiviikon kunniaksi omia ruuanlaittotottumuksiani. Olen aika ronski kokkailija ja teen yleensä paljon ruokaa. Samaa ruokaa syödään kyllä sitten aina vähintään kaksi kertaa, mutta aina välillä jää siitäkin yli. Sen nokareen otan välillä evääksi töihin, välillä pakastan. Pahimmassa tapauksessa sitten kuukausien perästä ihmettelen epämääräisiä nyyttejä pakastimessa ja kippaan niitä roskikseen. Tai syön pitkin hampain.

Tulin siihen tulokseen, että alan kokata vähän vähemmän ruokaa kerralla. Mitä jos ruokaa olisikin niin, että lapset saisivat riittävästi ja minä ja mies tarpeeksi? Ehkä olisi hyvä, että joku ilta vatsa ei olisikaan ihan pullollaan? Sitä paitsi, voin ottaa vaikka voikkarin iltapalaksi, jos nyt sattuisi jäämään ohut olo.

Olen aikoinaan opiskellut ruokajuttuja, joten tähteiden hyödyntäminen on tuttua. Ja ruokalistan ja ostosten suunnittelu, pakastimen hyödyntäminen, parasta ennen -tuotteiden aistinvarainen arviointi jne ovat myös tuttuja, arkisia juttuja. Kuluttajaliiton sivuilla on tosi helppoja ja käytännöllisiä vinkkejä hävikin minimoimiseksi.

Leikin säännöllisesti kokkisotaa itseni kanssa: kaivan pakastimesta tai kuiva-ainekaapista esille jotain sinne perukoille hautautunutta ja loihdin siitä syötävää. Toinen kiva leikki on ravintolaleikki lasten kanssa: kaivan niitä yhden hengen nyssäkkäannoksia esille pakastimesta ja niistä muodostuu ravintolan lista. Sitten lapset leikkivät tilaavansa ruokaa ja me aikuiset myös, tosin tilaamme sitä mitä jää. Niin, tässä kohtaa, tai vähän aikaisemmin, on sitten tärkeää, että niihin nyssäköihin on kirjattu tarkasti, mitä niissä on ja milloin homma on tehty.

Sitten asiaan. Ruuantähteitä voi jatkojalostaa melkoisesti. Tässä yksi suosikeistani, tosi herkullinen porkkanakakku. Olen jauhanut samasta kakusta ennenkin, mutta tämä vaan on niin hyvää ja helppoa! Ja taidanpa käydä tägäämässä vanhoja jämäruokasuosikkejani hävikistä herkuksi -tägillä. Tosin en tee sitä tänä iltana. Mutta porkkanakakkua siis, olkaa hyvät.

Porkkanakakku

2 munaa
2 dl sokeria
150 g voita sulatettuna (laktoosittomaan versioon laktoositonta tai hyla voita tai margariinia)
3,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1/2 dl mantelirouhetta (voi jättää pois)
2-3 porkkanaa raastettuna

Kuorrutus:
1/2 pkt tuorejuustoa (tarvittaessa laktoositon tai hyla)
1 rkl lemoncurdia
4 dl tomusokeria

Koristelu:
Vaikkapa mantelirouhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sulatettu rasva vatkaten. Lisää jauhoseos ja raastetut porkkanat. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Vatkaa kuorrutus sähkövatkaimella tasaiseksi. Levitä jäähtyneen kakun päälle. Koristele.

Mustikkakukko

Kesän mustikkasato oli sittenkin ihan kohtuullinen, ainakin jos kurkkaan pakastimeen. Mummoa on taas kerran kiittäminen ahkeroinnista hirvikärpästen, paarmojen ja hyttysten seassa. Eli kiitos. Pysymme mustikassa ensi kevääseen asti.

Mustikkakukossa on jotain kodikasta ja turvallista, ja se on kyllä myös hirmu herkullista. Ja jos vaikka ei halua tai voi syödä ihan jatkuvasti kauheasti vehnää, niin rukiinen taikina varjelee siltäkin. 

Perunajauhot pääsivät ikävästi loppumaan kesken leipomispuuhien, joten täyte jäi aika löysäksi. Laittakaa te muut ohjeen mukaan.

Mustikkakukko
(Ohje Valio)

200 g voita
3/4 dl sokeria
3 1/4 dl ruisjauhoja
3/4 tl leivinjauhetta

Täyte
8 dl (400 g) pakastemustikoita
n. 1 dl sokeria
1/2 dl perunajauhoja

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää ruisjauho-leivinjauheseos. Erota taikinasta vajaa 2/3 ja taputtele se halkaisijaltaan noin 20 cm uunivuoan pohjalle ja reunoille 3 - 4 cm korkeudelle. Taputtele loppu taikina leivinpaperille kanneksi ja laita se jääkaappiin hetkeksi.

Sulata mustikat mikrossa (nopeuttaa mustikkakukon kypsymistä). Lisää mustikoihin sokeri ja perunajauho. Kaada seos vuokaan. Aseta kansi päälle. Paista 200 asteessa n. 40 min.

Tarjoa lämpimänä kermavaahdon kanssa.

Peruna-kesäkurpitsagratiini

Monilla on kuulemma ylitarjontaa kesäkurpitsasta. No, meillä ei ole. Ei ole ylitarjontaa oikeastaan mistään paitsi raparperista ja se onkin aika ajankohtaista;) Meinasin kyllä keitellä raparperista vielä mehua ja vähän pakastaakin, jotta voin sitten aloittaa kevätfiilistelyt hyvissä ajoin. Yrtit pärjäsivät vielä kesäkuumalla, paitsi osa kyllä päätyi parempiin suihin. Rankkasateet tekivät selvän lopuista. 

Kesäkurpitsa on onneksi tällä hetkellä edullista, kotimaista ja tosi herkullista. Safkaa - parempaa arkiruokaa -kirjasta löytyi ihana ohje, jota olen tehnyt jo monta kertaa. Gratiini maistuu ihan sellaisenaan tai melkeinpä minkä vaan lihan tai kanan kaverina.

Peruna-kesäkurpitsagratiini

2 pientä kesäkurpitsaa
5 keskikokoista perunaa
1 valkosipulin kynsi
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 dl voimakasta, emmental-tyyppistä juustoa raasteena
2 rkl voita
2 dl kuohukermaa

Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Viipaloi kesäkurpitsat sentin paksuiksi viipaleiksi ja suolaa ne. Jätä hikoilemaan hetkeksi työtasolle. Kuori perunat ja viipaloi ne n. 3 mm:n siivuiksi. Hiero uunivuoka valkosipulinkynnellä ja voitele voilla.

Kuivaa kesäkurpitsaviipaleet keittiöpyyhkeellä ja laita paistinpannu kuumenemaan. Lisää oliiviöljy pannulle ja paista kesäkurpitsaviipaleet erissä siten, että ne saavat kauniin värisen pinnan. Lado vuokaan perunoita, suolaa, pippuria, kesäkurpitsaa ja juustoa. Jatka samoin kunnes kaikki on käytetty. Kuorruta vuoka juustoraasteella ja voinokareilla. Kiehauta kerma ja kaada joukkoon. Gratinoi vuokaa uunissa reilu puoli tuntia tai kunnes perunat ovat kypsiä.