Suklaamarengit

Ensin leivoin jotain todella suolaista, eli niitä pretzeleitä, niin sitten tulikin todella makean vuoro. Olen monesti ihastellut ja maistellut suklaisia marenkeja kahviloissa, mutta kotona niiden tekeminen on jäänyt. Ylimääräiset valkuaiset on aika tarkasti käytetty macaroneihin ja varsinkin niiden harjoituskappaleisiin. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että kuvittelen hallitsevani macaronit ja voin alkaa harjoitella jotain muuta. Vaikka suklaamarenkeja. Kuten kuvasta näkyy.

Olisin halunnut tasaisen epätasaisia (mutta en rosoisia), kauniisti marmoroituja marenkeja, mutta toimitin liian montaa asiaa yhtä aikaa. Eli vatkasin valkuaiset ja sokerin vesihauteessa, ja samalla sulatin suklaata mikrossa. Poistuin siis valkuaisteni ääreltä välillä mikrolle hämmentämään suklaata. Sillä aikaa sokeri otti kiinni vaahdotusastiaan ja homma alkoi mennä ruvelle, melkeinpä kirjaimellisesti. Ensi kerralla jätän vesihauteen kokonaan väliin tai sitten pysyn sen kimpussa koko ajan. Tai sitten vika oli jossain muussa.

Nooh, näistä tuli joka tapauksessa vähintääkin herkullisia, vaikka tuo ulkomuoto pikkusen kärsi epätarkkuudestani. Ohjetta katselin täältä.

Suklaamarengit

3 valkuaista
2,5 dl sokeria
70 g suklaata

Sulata suklaa. Vatkaa valkuaiset ja sokeri vesihauteen päällä vaahdoksi. Vatkaa niin kauan, että sormien välissä vaahtoa kokeillessa sokerin kiteet ovat sulaneet. Nosta kulho pois vesihauteen päältä ja jatka vatkaamista kunnes vaahto on jäähtynyt (noin 10 minuuttia). Kun massa on paksua, valkoista vaahtoa, kaada vaahdon päälle jäähtynyt sulatettu suklaa. Kääntele massaa varovasti lastalla. Älä sekoita liikaa, jotta koko massa ei värjäänny vaaleanruskeaksi.

 

Nostele leivinpaperin päälle isolla kauhalla ja kahdella lusikalla kekoja. Paista 130 asteessa noin 45 minuuttia. Näin marengit jäävät sisältä vielä tahmeiksi. Jos haluat kuivia marenkeja, paista reilusti pidempään.

Pretzelit

Häärin entisen työnantajani puolesta säännöllisen epäsäännöllisesti Etelä-Saksassa. Nähtävyyksiä tai oktoberfestiä ei koskaan ehditty tutkia, mutta eväät (ja toki monet muutkin asiat) olivat aina enemmän kuin kohdallaan. Pretzeleitä oli tarjolla aina. Aina. 

Suomessa Stocka ja Lidl taitavat myydä kunnollisia rinkeleitä, mutta kyllä näiden tekeminen onnistuu ihan kotonakin. Ja vaikka se jännä pretzelimäinen maku oli hyvin mieto, olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Ehkä hieman epäsaksalaiseen tyyliin syön näitä mieluiten saunan jälkeen. Saattaa johtua siitä, että en juuri muuten juo olutta.

Ohje on jälleen kerran pastanjauhajilta, luotettavaa väkeä. Vähän kuin saksalaiset:o) Pretzelit eivät synny ihan käden käänteessä eli ei kannata suunnitella näitä yllätysvieraille. Suurin osa ajasta kuluu kuitenkin juuren seisottamiseen tai taikinan kohottamiseen eli kovin työläitä nämä ei ole.

Pretzelit

Taikina:

1 kg vehnäjauhoja (käytin kyllä pikkusen vähemmän, ehkä 900 g)

260 ml haaleaa vettä

260 ml haaleaa maitoa

80 g voita

1 rkl ruskeaa sokeria tai mallasuutetta

2 tl kuivahiivaa (tai 42 g tuoretta)

vajaa 2 rkl (karkeaa) suolaa

Keitinveteen

1 l vettä

vajaa 1 dl ruokasoodaa

Päälle

karkeaa suolaa

Laita kulhoon 100  jauhoa, kuivahiiva ja vesi. Sekoita, peitä kelmulla ja jätä lämpimään paikkaan vähintään viideksi tunniksi. Lisää sitten kulhoon loput jauhoista, suola, maito, sokeri ja pehmeä voi. Sekoita ja vaivaa taikinaa, kunnes se on jämäkkää ja tasaista (reilu kymmenen minuuttia). Taikinasta saa tulla jähmeää mutta sen pitää olla kunnolla vaivattua. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi. 

Vaivaa kohonneesta taikinasta ilmat pois, jaa se noin 15-18 osaan ja muotoile rinkilöiksi. Anna kohota huoneenlämmössä vielä puolisen tuntia, ilman peitettä. 

Keitä rinkelit yksitellen soodavedessä ennen paistamista. Eli tipauta rinkeli varovasti kiehuvaan veteen, anna kiehua noin 10 sekuntia. Asettele keitetyt rinkelit uuninpellille leivinpaperin päälle, viillä paksuimpaan kohtaan terävällä veitsellä noin sentin syvyinen viilto ja ripottele päälle karkeaa suolaa. Paista 200 asteessa kunnes rinkelit saavat kunnolla väriä (noin 15 minuuttia). Herkuttele voin (ja vaikka sen oluen) kanssa.

Munakasrulla

Munakasrulla taitaa olla 80-luvun keksintö, mutta se on silloin tällöin ihan pätevää iltapalaa. Varsinkin jos maustaa täytteen huolella ja lykkää mukaan vaikka suppilovahveroita. Tai täytteeseen voi vaikka raastaa porkkanaa ja lisätä tuorejuustoa. 

Munakasrullan voi valmistella pitkälle etukäteenkin, jos nyt joku vahingossa haluaisi tarjota sitä vieraille. Ja miksipä ei. Tämä on oikeasti ihan näppärää tarjottavaa vaikka buffet-pöydässä. Ehkä juhlia ajatellen kannattaa tehdä aika ohut ja tiivis rulla, ja leikata siitä nättejä viipaleita. 

Ohjetta on luntattu Maku-lehden sivulta.

Munakasrulla

Munakas:
6 dl maitoa
6 munaa
1 3/4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 rkl rypsiöljyä

Täyte:
2 rkl öljyä
400 g jauhelihaa
1 sipuli
(suppilovahveroita)
1 rkl lihafondia
3 rkl tomaattipyrettä
ripaus suolaa
mustapippuria

Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää joukkoon maito, jauhot, suola ja öljy. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Paista munakasta 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia ja kumoa vähän jäähtyneenä toiselle leivinpaperille.

Valmista täyte pohjan paistuessa. Ruskista jauheliha öljyssä ja lisää sipuli (ja suppilovahverot). Mausta seos fondilla, tomaattipyreellä ja mustapippurilla. Lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Varmista, että sienistä irtoava neste haihtuu. 

Levitä jauhelihatäyte munakaspohjan päälle ja pyöräytä levy leivinpaperia apuna käyttäen melko tiukalle rullalle. Pane rulla takaisin pellille ja ripottele päälle juustoraastetta. Kuorruta rullaa 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes juusto on saanut kauniin värin.

Kesäkurpitsakakku

Työkaverin kesäkurpitsasatoa on riittänyt jaettavaksi asti, toisin kuin minun mitään satoa. Tai no, olen kyllä tavallaan jakanut tuolla pikkuisessa viljelyslaatikossani kasvavia salaatteja pihalla juoksevan pupun kanssa... Vai onko se jakamista, jos itse ei saa mitään? 

Ihanan tuore, oikein tummanvihreä ja kiinteä kesäkurpitsa olisi tietysti sopinut mihin ruokaan tahansa, mutta päädyin tällä kertaa tekemään siitä kakkua. Pikku surffauskierroksen jälkeen valitsin Kinuskikissan julkaiseman ohjeen, jolla syntyikin oikein maukas kakku. Seuraavalla kerralla taidan tosin lisätä hieman leivinjauhetta (tai soodaa) ja aion paistaa taikinan levynä. Tulee sitten tota kuorrutetta suhteessa enemmän... Kakku sopisi kivasti vaikka brunssin makeaksi - mutta ei liian makeaksi päätökseksi.

Kesäkurpitsakakku

Taikina:
n. 4 dl raastettua kesäkurpitsaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 tl kanelia
2 tl kardemummaa
1 rkl vaniljasokeria
2 dl manteli- tai pähkinärouhetta
200 g voita
2,5 dl ruoko- tai taloussokeria
4 munaa

Kuorrutus:
1/2 pkt tuorejuustoa
2-3 rkl lemon curdia
n. 4 dl tomusokeria

Päälle:
Paahdettuja kurpitsansiemeniä

Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Yhdistä jauhot, leivinjauhe, mausteet ja mantelirouhe. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen (lisää välillä vähän jauhoseosta, mikäli vaahto muuttuu rakeiseksi). Lisää jauhoseos taikinaan kesäkurpitsaraasteen kanssa. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 200 asteessa noin 30-45 minuuttia (pohjan paksuudesta riippuen). Anna jäähtyä vuoassa hetki ennen kumoamista. Jäähdytä. 

Sekoita kuorrutuksen ainekset paksuksi tahnaksi. Levitä kuorrutus jäähtyneen pohjan päälle. Koristele vaikka kurpitsan siemenillä.

Kaalipata

Katselin tässä tuota (hieman epäselvää, öhöm) aakkosellista hakemistoani ja totesin, että enpä ole juuri kaalista blogannut. Outoa. Meillä nimittäin syödään kaalia oikeastaan kuukausittain: yleensä kaalipataa tai kaalilaatikkoa, joskus kaalikeittoa, kaalipiirakkaa, kaalikääryleitä tai lammaskaalia. Paria erilaista kaalisalaattia olen sentään muistanut kesällä hehkuttaa. 

Kaalipadan voi varmasti tehdä muutamalla eri tavalla. Alla suurin piirtein niin kuin minä teen. Tosi hyvää, tosi helppoa ja tosi edullista.

Kaalipata

1 kg valkokaalia
4-5 porkkanaa
1-2 sipulia
loraus öljyä
2-3 dl vettä
1 dl riisiä
1-2 tl suolaa
600 g jauhelihaa
loraus öljyä
3 rkl siirappia
2 tl meiramia
rouhittua mustapippuria
loraus soijakastiketta

Suikaloi kaali, kuori ja silppua sipuli. Kuullota kaalisuikaleita ja sipulia pannulla kymmenisen minuuttia. Kippaa kaalit ja sipulit kattilaan. Lisää vesi, riisi ja suola. Anna padan kiehua hiljalleen ja ruskista sillä aikaa jauheliha toisella pannulla. Lisää jauheliha ja mausteet pataan. Kuori ja viipaloi porkkanat, lisää ne pataan. Anna kiehua kunnes riisi on kypsää. Lisää tarvittaessa vähän vettä. Tarkista maku. Tarjoa puolukkahillon kanssa.

Tuo kokonaiskypsennysaika riippuu riisistä ja se kannattaa tarkistaa pussin kyljestä. Perinteisesti pata tehdään kai puuroriisistä, mutta täysjyväriisi tai vaikka esikypsennetyt/rikotut ohrasuurimot sopivat tähän mielestäni oikein hyvin. Porkkanaviipaleet on parasta lisätä vasta noin 10 minuuttia ennen kuin riisi on kypsää, jotta niissä säilyy kaunis väri ja jonkinlainen purutuntuma.

Luumukakku

Mummolan omenasato jäi tänä vuonna niukaksi, mutta luumusato se vasta ankea olikin. Ei luumun luumua. Tai sitten jakeluketju tänne pääkaupunkiseudulle ei ole toiminut kunnolla. Olen siis ollut ostoluumujen varassa, mutta hyviä nekin ovat. Jos jollakulla nyt on kovasti luumuja, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla niitä erilaisiin leivonnaisiin esim. omenan tai raparperin tilalle. Ja googlehan tietää koko joukon valmiiksi mietittyjä luumuohjeita. 

Tämä ohje on Kotilieden verkkosivulta ja vaihteeksi noudatin sitä oikein kiltisti, tuota vähän höperöä vuokaa myöten. Fiiniysastetta tulee lisää, jos kakun tekee irtopohjavuokaan ja laittaa nätisti vadille tarjolle. Lusikallinen löysähköä, vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa on minusta paras lisuke, vaikka alkuperäisessä ohjeessa puhuttiinkin vaniljajäätelöstä tai -kastikkeesta. Ai että kokeilinko kaikkia vaihtoehtoja? Nooh, pikkuisen vaan maistelin;o) Minulle kun jäi ihan reilu annos. Miehelläni on nimittäin muutama hassu fiksaatio, joista yksi on, että luumut eivät maistu. Aprikoosit, nektariinit ja persikat kyllä maistuvat, mutta ei luumut. Tosi hämärää, mutta en valita. Aika harmiton fiksaatio.

Luumukakku

0,5 dl vettä
150 g mantelimassaa
150 g voita
1 dl sokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
noin 6 luumua
1 dl sokeria

Voita ja korppujauhoja vuoan jauhottamiseen

Kiehauta vesi ja murenna mantelimassa kuumaan veteen. Hiero pehmeäksi massaksi. Anna jäähtyä. Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita joukkoon jäähtynyt mantelimassa. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti sekoittaen. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, ja kaada seos voideltuun ja korppujauhotettuun uunivuokaan. Huuhdo ja halkaise luumut. Poista kivet. Pistele hedelmät kakkutaikinaan ja ripota sokeria päälle (juu, tuntuu kummalliselta, anna mennä vaan koko desilitra). Kypsennä 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarjoa lämpimänä tai viileänä vaniljasokerilla maustetun kermavaahdon (tai vaniljajäätelön tai -kastikkeen) kanssa.

Sushiperjantai

Voiko sushiin kyllästyä? Toistaiseksi se on niitä harvoja ruokia, joita voin syödä pari kolme kertaa viikossa ja useana viikkona peräkkäin ilman mitään vaikeuksia. Välillä tulee jopa sellainen tunne, että mitä useammin syö, sitä enemmän tekee mieli. Outoa. Muuten nimittäin kyllästyn ruokiin hyvin herkästi. Tämän illan övereiden jälkeen menee toivottavasti nyt edes pari päivää ennenkuin kuin haluan lisää. 

Olen muutamia kertoja tehnyt sushia itse ja lopputulos alkaa vähitellen olla mieleinen. Riisin maustaminen on välillä tuntunut vaikealta, nyt riisikin oli vähintään ookoo. Paitsi että keitin sitä aavistuksen liian kauan. Sitten pitäisi tietysti leikata nätimmin tuo lohi, mutta en raaski heittää yhtään hukkaan. Nämä ovat vähän kuin mokomat macaronit (paitsi onnistuessaan paljon parempia), kauheasti kaikkea pientä säädettävää.

Ohjetta lunttasin tuon riisin ja munakkaan osalta Tokyokanin sivulta. Tonnikala on kodikkaasti suoraan purkista ja majoneesilla höystettyä. 

Broileri-nuudelikeitto

Viikonlopun leivonta- ja sokerisession jälkeen nopea ja herkullinen arkiruoka on enemmän kuin paikallaan. Broilerikeittoja voi varioida varmaan rajattomasti, tässä yksi aasialaishenkinen variantti. Sen verran säädin alkuperäistä Pastanjauhajien ohjetta, että lisäsin sekaan vähän punaista ja vihreää paprikaa. Hyvää tuli, suorastaan tosi hyvää.

Broileri-nuudelikeitto

500 g broilerin filee-suikaleita (maustamaton)

pari tavallista sipulia

pala vihreää paprikaa

pala punaista paprikaa

150 g nuudelia

7 dl vetä

1 tlk kookosmaitoa

1 lime

2 rkl punaista currytahnaa

2 rkl soijaa

4 rkl kalakastiketta

2 rkl makeaa chilikastiketta

pari kierrosta mustapippuria myllystä

Paista broilerisuikaleet. Kuullota hienonnetut sipulit ja suikaloidut paprikat. Kiehauta kattilassa kookosmaito ja currytahna. Lisää vesi, sipulit, paprikat ja broilerit. Kiehauta. Lisää mausteet, limen mehu ja nuudelit. Keitä muutama minuutti. Valmista.

Sirkuskakku

Meillä on meneillään juhlien (ja sokerin) täyteinen viikonloppu. Perjantain prinsessasysteemien jälkeen tuntui kuitenkin suorastaan virkistävältä käydä uuden haasteen kimppuun: kummityttö toivoi synttäreilleen sirkushenkistä kakkua. Vähän asiaa tuumattuani (ja surffattuani) päädyin telttaratkaisuun. Kakku ei tietenkään ihan vastannut visiotani, mutta olin lopulta ihan tyytyväinen lopputulokseen. Pikkuisen tuli taas kiire, esim. nuo viirit olisi voinut asetella vähän nätimmin ja tehdä vaikka etukäteen. 

Piste iin päälle oli kummityttöni äidin varaamat kakkukynttilät. Ne olivat niin hienot, että niillä tekee mistä vaan kakusta kädenkäänteessä sirkuskakun. Löytyy kuulemma ihan perusmarketeista. 

Kakun täytteenä on vadelmahilloa ja pakastevadelmia sekä diplomaattikreemiä (kermavaahto ja vaniljakastiketta). Marsipaanin alla on ihan perus voikreemi. Kakun kokosin kahdesta osasta: ensimmäisen tein ihan tavallisesta pohjasta ihan tavalliseen vuokaan ja sen päälle kippasin kahvin suodattimeen kootun pikkukakun. Kokosin sen kääretorttulevystä. Täydellisessä sirkustelttakakussa tuo keskiosa olisi ollut vähemmän terävä, täytynee ensi kerralla tehdä vähän tuotekehitystä. Tiedän yhden ensi vuonna viisivuotiaan, joka haluaa sirkuskakun. Ehkä. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, mieli muuttuu vielä monta kertaa.

Ja sitten kännykän kameralla napattu epätarkkuuden huipentuma. Mutta pellet näkyvät kunnolla.

Neljävuotissynttärit, osa 2/2

Kuumeen kaiffari nuha yritti jälleen tunkea synttärijuhliin (tai juhlia siirtämään), mutta tällä kertaa en edes hätkähtänyt. Paitsi varoitin kyllä vieraita, tosin hekään eivät hätkähtäneet. Eiliset nuhanenät olivat tänään suurin piirtein kunnossa ja odotetut juhlat saatiin vihdoin pidettyä. 

Jos prinsessakakku oli kahvipöydän prinsessa niin kasa pieniä burgereita oli kyllä kuningas. Olin etukäteen vähän huolissani josko burgerit olisivat kovin kuivia, mutta huoli osoittautui turhaksi. Ne olivat hirmu kätevä iltapala sekä aikuisille että lapsille. Sämpylät ja pihvit tulivat pakastimesta (koska niitä piti syödä silloin kaksi viikkoa sitten), tänään vain halkaisin sämpylät, lisäsin pihvit väliin ja laitoin koko setin uuniin lämmittelemään. Kaveriksi ketsuppia, sinappia, hampurilaiskastiketta, suolakurkkuja ja cheddarjuustoa. Niin ja pöydässä oli myös caesar-salaattia, jonka kastike ei onnistunut:o/ Ekaa kertaa ikinä. Pöh.

Kakkuprinsessa sai uuden mekon ylleen ja allergisille tehtiin oma kakku. Keksilinnasta on ilmeisesti tulossa vakiovieras lastenjuhliimme...

Munaton ja maidoton prinsessakakku, kirjoittelen ohjeen lähitulevaisuudessa.

Hiivaleipä juurella

Kuka muistaa koulun ruokalan seinällä olleen leipäjulisteen? Suositeltiinko siinä yhdeksän leipäpalan syömistä päivässä? Tai jotain vastaavaa. Aika paljon joka tapauksessa. Saattaisin olla melkoisen turvoksissa yhdeksän leipäannoksen jälkeen. No, meno on onneksi siitä vähän muuttunut. Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että leipä on edelleen hyvää ja monipuolista ravintoa. 

Leipäviikon kunniaksi tein ihan perushiivaleipää Myllyn Parhaan ohjeella. Tein juuren jääkaappiin jo eilen ja leivoin leivän valmiiksi tänään. Tällä pääsisi helposti siihen yhdeksään palaan, mutta ehkä tyydyn nyt aluksi vain kahteen. 

Hiivaleipä juurella

(3 isoa leipää)

Juuri:

5 dl vettä

30 g hiivaa

2 rkl siirappia

6 dl hiivaleipäjauhoja

Taikina:

2 tl suolaa

30 g öljyä

8 dl hiivaleipäjauhoja

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liuota nesteeseen hiiva. Lisää siirappi ja 6 dl jauhoja ja sekoita. Anna taikinajuuren käydä puolisen tuntia niin, että se alkaa kuplia. Mikäli haluat enemmän makua taikinaan, anna juuren tekeytyä pidempään viileässä esim. jääkaapissa. Juuri voi olla vaikka yön yli jääkaapissa, mutta tee taikinajuuri tällöin kylmään nesteeseen.

Valmista taikina lisäämällä juuritaikinaan suola, öljy ja vaivaa sekaan jauhoja niin, että taikinasta tulee hyvä leipoa leipiä. Leivo taikinasta heti alustuksen jälkeen kolme isoa hiivaleipää. Kohota leivät kaksinkertaisiksi peitettynä. Pistele tai koristele pinta viilloin. Paista leipiä 200-asteisen uunin alatasolla 20-25 minuuttia kauniin ruskeiksi.

Porkkanamuffinssit

Tein kesällä aika kivalla ohjeella munatonta ja maidotonta mustikkapiirakkaa ja viime viikonloppuna sovelsin ohjetta porkkanamuffinsseihin. Lopputulos on oikein hyvä, näitä syö tämmöinen kaikkiruokainenkin ihan melkein huvikseen (varsinkin jos mitään muuta hyvää ei ole tarjolla). Oikeasti on hyvä osata joku helppo ja monille sopiva leivontajuttu, koska allergiat ja erilaiset ruokavaliot ovat tosi yleisiä. Nämä sopivat siis myös vegaaneille.

Jos munat ja maidot sopivat ruokavalioon, kannattaa kokeilla porkkanakakkua tai -muffinsseja tällä ohjeella. Saman taikinan voi hyvin paistaa kakuksi tai muffinsseiksi. 

Porkkanamuffinssit

4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1,5 tl kanelia
2,5 tl leivinjauhetta
3/4 dl öljyä
2,5 dl kauramaitoa
2 dl porkkanaraastetta

Kuorrute:
75 g maidotonta margariinia
3 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
(pieni loraus vettä tai sitruunamehua)

Koristeluun esim. mantelirouhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita öljy, kauramaito ja porkkanaraaste keskenään. Lisää kuivat aineet viimeksi mainittuihin. Kääntele varovasti tasaiseksi, vältä turhaa sekoittamista. Jaa taikina 12 muffinssivuokaan ja paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Anna jäähtyä.

Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja levitä tai pursota jäähtyneiden muffinssien päälle. Koristele vaikka mantelirouheella.

Suolasienet

Ai mitä tein mun isolle rouskukasalle? No en ole syönyt niitä vielä, niin höperö en sentään ole. Tein niistä suolasieniä.

Suolasienet ovat helppo, monikäyttöinen ja tosi herkullinen säilyke, tosin säilöntäpönikkä vaatii kylmätiloja. Tällä hetkellä säilöntä-ämpärini (3 litraa) seisoo jääkaapissa ja kunhan sää viilenee, pönikkä (hah, kuulostaa ihan joltain kotiviiniviritykseltä, tosin on vähän pikkuinen) muuttaa ulkovarastoon. Siellä lämpötila on 5-10 astetta. Sienistä teen sitten sienisalaattia, piirakkaa, keittoa ja muhennosta. Nam.

Suolasienet

sieniä, esim. rouskuja

vettä

karkeaa suolaa

Keitä sieniä vedessä 10 minuuttia. Valuta ja huuhtele ne lävikössä kylmällä vedellä. Purista sienistä vesi 

ja jäähdytä. Lado sienet kerroksittain karkean suolan kanssa puhtaaseen astiaan tai muovirasiaan. Pane päällimmäiseksi suolakerros. Peitä muovikelmulla ja aseta päälle paino, jotta sienet peittyvät kokonaan suolaveteen. Säilytä jääkaapissa. 

Tarkista silloin tällöin, että sienet ovat kokonaan suolaveden peitossa ja lisää tarvittaessa keitettyä, jäähdytettyä suolavettä (1 dl suolaa/ 1 l vettä). Liota suolasienet hyvin ennen käyttöä.

Rouskuja

Kyläilimme tänään serkkuni perheen mökillä tuolla ... öö.. Pirkanmaalla? Vai oliko se Hämettä? No jossain kuitenkin, jossa oli todella paljon sieniä. Kori tuli tunnissa täyteen: karva-, kangas- ja haaparouskuja. Voisi luulla, ja jopa toivoa, että sienihimoni olisi vähäksi aikaa käsitelty. Ei meinaa esim. lenkkeilystä tulla mitään kun sienimetsä on niin älyttömän kutsuva. Säntäsin eilenkin kesken lenkin metsään rouskujen perään: onneksi (?!) trikoiden taskussa oli puhelimelle "sateen" takia varattu muovipussi (ihan kuin viime päivinä olisi ollut isokin sateen riski), johon keräsin löytöni. Sitten hölkkäsin kotiin pussillinen sieniä kainalossa. 

Mutta nyt siis rouskuja on niin että piisaa. Voin jossain vaiheessa kirjata tänne pari sanaa niiden käsittelemisestä ja säilömisestä, ja vinkata vaikka sitten suosikkiohjeitani.

Mokkamacaron

Lakkaan varmaan joku kaunis päivä macaroneilla leuhkimisen täällä blogissa ja muuallakin, mutta jaan sitä ennen tämän täytevinkin. Se on nimittäin ehkä toistaiseksi paras mitä olen saanut aikaiseksi tai edes maistanut.

Aavistuksen kahvilta maistunut täyteläinen kreemi passasi macaroneihin kuin nenä päähän. Pikainen maistatuskierros sukulaisilla tuotti paljon kiittävää palautetta. Makuelämys muistutti minua ja varmaan muitakin Ellen Svinhufvud -kakusta, eikä ihme, koska kakku koostuu samoista elementeistä: mantelista, marengista ja kahvilla maustetusta voikreemistä.

Kyseessä on siis yksinkertainen ja tavallinen voikreemi, jota maustoin pikakahvista ja vedestä tehdyllä todella vahvalla kahvilla. Kuvan kuoret on tehty ruokotomusokerilla, jonka valmistus on valitettavasti toistaiseksi lopetettu. Saman väriefektin saanee aikaiseksi pienellä ripauksella kaakaojauhetta.

Mokka-voikreemi

65 g voita
1/2 tl vaniljasokeria
2 dl tomusokeria
4 tl erittäin vahvaa kahvia (2 tl pikakahvijauhetta, 4 tl vettä)

Vatkaa huoneenlämpöinen voi, vaniljasokeri ja tomusokeri vaahdoksi. Lisää huoneenlämpöinen kahvi ja sekoita tasaiseksi.

Voikreemiä voi tietysti maustaa muutenkin, vaikka erilaisilla marjajauheilla. Kreemi on aika kiva macaronin täyte, koska se on suht' kuiva ja kestää kohtuullisesti säilytystä ja vaikkapa matkustamista.

Niin ja pieni kertomus noiden kuorien tekemisestä löytyy täältä.

Lisää arkiruokia: broilerimureke

Broilerimureke ei ole ehkä maailman näteintä syötävää mutta värikkäillä kasviksilla ja salaatilla hommasta saa ihan kohtuullisen houkuttelevan näköisen annoksen. Mureke tai vaikkapa mureketaikinasta tehdyt pihvit ovat ihan kivaa vaihtelua alituisille broilerikastikkeille. Pihvin tai murekeviipaleen voi seuraavana päivänä lykätä vaikka lämpöisiin voileipiin. Hm. Pitääkin tehdä niitä pitkästä aikaa.

Ohje on Maku-lehden verkkosivuilta. Kastikkeeksi sekoitin kermaviiliä, currya, sinappia, suolaa, sokeria, etikkaa ja ruohosipulia. Kuvausvaiheessa unohdin soosin jääkaappiin...

Broilerimureke ja uunijuurekset

Mureke:

1,5 dl vettä

1 dl korppujauhoja

1 kpl sipulia

1 kpl valkosipulinkynttä

500 g broilerin jauhelihaa

1 kpl munaa

1 rkl balsamiviinietikkaa

1 tl suolaa

1 tl yrttimaustetta (suolatonta)

1/4 tl mustapippuria

Juurekset:

2 kpl porkkanaa

1 kpl punajuurta

150 g lanttua

4 perunaa

2 rkl ruokaöljyä

1 tl suolaa

1 tl rosmariinia

tuoretta timjamia

Sekoita vesi ja korppujauhot kulhossa. Kuori ja silppua sipulit. Yhdistä kaikki mureketaikinan ainekset keskenään ja sekoita tasaiseksi massaksi. Nosta jääkaappiin odottamaan paistoa.

Kuori porkkanat, punajuuri ja lanttu. Pese perunat hyvin. Leikkaa perunat ja punajuuret lohkoiksi, viipaloi porkkana ja kuutioi lanttu. Sekoita juurekset kulhossa ja kaada joukkoon öljy, suola, kuivattu rosmariini ja hienonnettu tuore timjami. Kaada kasvikset leivinpaperoidulle pellille. Muotoile kostutetuin käsin broilerimureketaikinasta soikea mureke ja asettele mureke pellille kasvisten viereen tai vuokaan kasvisten päälle. Paista mureketta ja juureksia 200 asteisessa uunissa 35-40 minuuttia.  

Possukastike

Nyt kun syksy on enemmän tai vähemmän täällä, alan palautella mieliin syksyisempiä ruokia. Ja arkiruokia. Pitkään haudutetut liharuuat eivät hitaudessaan ole kovin arkisia, mutta niitä syödään kyllä meillä arkenakin. Safkaa-kirjan tekijöiden possukastike on niin hyvää, että se menee hyvillä mielin  sekä sunnuntaina että sitä väistämättä seuraavana maanantaina. Sikäli kun soosia yhtään jää. 

Sinällään tässä herkussa ei ole mitään uposen uutta, mutta trendikkäässä kirjassa tämmöinen läskisoosin sianlihakastikkeen lähisukulainen houkuttaa toivottavasti uusia käyttäjiä. Koska tämä on todella hyvää.

Teen yleensä kaksinkertaisen annoksen tätä, koska menekki on niin taattua. Lisäksi kastike kestää hyvin pakastamista.

Possukastike

450 g kasleria
1 sipuli
suolaa ja pippuria myllystä
25 g voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl vettä
soijakastiketta
1 dl kuohukermaa
1 rkl Dijon-sinappia

Suikaloi liha ja rouhi kevyesti päälle mustapippuria ja suolaa. Pilko sipuli. Kuumenna pannu todella kuumaksi. Laita voi pannulle ja ruskista sen verran, että voista tulee hento pähkinäinen tuoksu. Kippaa pannulle lihapalat. Anna lihojen seisoa hetki paikallaan ennen kuin alat sekoittelemaan. Tällöin lihanesteet pysyvät lihoissa ja ruskistaminenkin onnistuu. Lisä sipulit ja kuullota niitä lihojen kanssa. Vähennä tässä vaiheessa hieman pannun lämpöä.

Laita päälle vehnäjauhot ja sekoittele muutaman minuutin aja. Laita tässä vaiheessa 4 dl vettä kiehumaan toiseen kattilaan. Kaada kiehuva vesi joukkoon ja sekoita niin, että seos kiehahtaa ja sakenee. Lisää soijakastike (pari rkl), suolaa ja pippuria. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla tunnin ajan. Sekoittele kastiketta välillä pohjia myöten. Jos kastike tuntuu liian sakealta, voi joukkoon lisätä hieman vettä.

Reilun tunnin kuluttua ota kansi pois, lisää kerma ja sinappi. Sekoita ja anna vielä kiehua viitisen minuuttia. Tarjoa perunamuusin kanssa.