Toinen syyskranssi

Vaahterakranssin raaka-aineet alkavat olla loppu tai ainakin ne ovat todella märkiä. Onneksi kastanjat eivät pahastu pienestä vesisateesta ja onneksi famu ja fafa viitsivät käydä niitä lasten kanssa keräämässä. Ämpärillisen. Jep. Sitten fafa porasi reikiä ämpärilliseen kastanjoita ja jostain oli löytynyt rautalankaa, helmiä ja kärsivällisyyttä.

Välitulema oli joukko erilaisia nauhoja, joita lopulta kieputin uuteen uskoon muovatun henkarin ympärille. Tuli aika kiva, vaikka itse sanonkin.

Ai niin. Semmoinen juttu vielä, että olen ottanut melkoisen harppauksen somessa ja nyt Lämmöllä tehtyä löytyy instasta. Juu, oli korkea aika, tiedän. Tulkaahan seuraamaan. Sisältöä on siellä vielä vähän laihasti, mutta tekniikasta ei jää kiinni: nykyinen luurini on ihan kohtuullinen kamera. Ja instaan tulee vietyä juttuja, joita tänne blogiin asti jaksa veivata.

Syyskranssi

Olen tehnyt kransseja vaahteranlehdistä moneen kertaan mutta nyt ryhdyin oikein omaperäiseksi kun en jaksanut kävellä sille värikkäimmälle vaahteralle kylällä ja keräilin oksia ja lehtiä myös muista puskista. Vaahteraa puoltaa kyllä tietty sitkeys ja kestävyys, tämä tosin kävi ilmi vasta matkan varrella. Niin ja vaahterassa ei ole piikkejä.

En ole ollenkaan ahkera ottamaan mitään vaihekuvia, koska yleensä joku on tehnyt sen jo oikein huolellisesti. Linkkasin aiemmasta kranssijutustani toiseen blogiin, jossa oli hyvät teko-ohjeet. Valitettavasti sitä blogia ei enää ole olemassa, joten ohjekin on haihtunut taivaan tuuliin. Pikagooglauskaan ei tuottanut kovin havainnollisia kuvia työvaiheista, joten tuumasta toimeen.

No, kauheasti ei tullut vaihekuvia tälläkään kertaa, koska innoissani napsin erilaisia, värikkäitä oksia ja lehtiä kranssiin ja pikkuapulainen kieputti niiden ympärille rautalankaa. Joka tapauksessa kyseessä on todella simppeli juttu ja tarvikkeetkin ovat aika tuttuja: lehtiä, oksia, rautalankaa (aika ohutta) ja pihdit. Myös hanskat saattavat olla tarpeen, varsinkin jos on kylmä tai oksissa piikkejä.

Minä aloitan kranssin nipusta tukevia vaahteranlehtiä, joku 5-7 kappaletta. Kiepautan niiden tyveen rautalankaa, mutta en katkaise sitä. Sitten lisään edellisen sidoskohdan päälle uuden nipun lehtiä ja kiepautan nipun jälleen kiinni rautalangalla. Ja jatkan näin kunnes mittaa on riittävästi. Sitten nappaan kiinni varovasti niistä alkupään nipuista ja yhdistän pötkön päät toisiinsa. Lopuksi tarvitaan vielä pientä pöyhimistä. Tekniikka on sama kuin varvuista kasatussa kranssissa, siitä löytyy oikein vaihekuviakin.

Pihlajanmarjat tai muut marjat olisivat tosi kauniita, mutta älkää kokeilko. Linnut ovat niistä niin innoissaan, että marjakranssia seuraa portaiden (ja oikein huonolla säkällä seinien ja oven) kuurausoperaatio.

Valloittava Fiskars ja Slow Food Festival

Pääsin pari viikkoa sitten Länsi-Uudenmaan matkailun kutsumana aivan mainiolle ruska- tai oikeastaan ruokaretkelle. Kohteena oli Slow Food Festival, joka järjestettiin jo kahdeksannen kerran, ja samalla tietysti tapahtuman kotipaikka Fiskars. Lähiruokamarkkinat ovat ruokafriikkien mielestä tietysti hauskinta mitä ajatella saattaa, mutta koko kylä on kiva päiväretkikohde. Ja miksei myös yöretkikohde.

Lähituottajat olivat todella panneet parastaan ja runsaat antimet kävivät kaupaksi melkoisella vauhdilla. Meidän ystävällinen opas oli onneksi huolehtinut meidät ajoissa paikalla. Valikoima oli valtava: kasviksia, hedelmiä, leivonnaisia, lihaa ja lihatuotteita, hilloja ja muita säilykkeitä. Mitä nyt ruokamarkkinoilta voisi kuvitella löytävänsä ja lite till.

Yksi lähiseudun erikoisuus on vuohenmaitoon leivottu korvapuusti. Kuva on ankea, mutta pulla oli hyvää. 

Nälkä ei tainnut kaikkien maistiaisten keskellä ehtiä yllättämään ketään, mutta kotoisan Laundryn lounas oli silti paikallaan. Paikan historia ulottuu yli 150 vuoden taakse ja vuosien kuluessa talossa on toiminut koulu, kirjasto ja puhelinkeskus. Niin ja pesula, kuten nimestäkin voi päätellä. Nykyään kyläläiset ja vieraat kokoontuvat Laundryssa kahvin, ruuan ja juoman äärelle.

Iltapäivällä edessä oli päivän mutkikkain haaste. Petri's Chokolate Room tarjosi meille kaffet ja kakunpalan, mutta viimeksi mainittu piti valita itse. Tuli vähän runsauden pula, niin hieno oli Petrin tiski.

Slow Food Festival on tältä vuodelta ohi, mutta Fiskarsin kylässä riittää ohjelmaa läpi syksyn ja talven. Varsinkin joulunalusaika vaikuttaa melkoisen houkuttelevalta.

Ennen kotimatkaa fiilistelimme vielä syysauringon paisteessa tunnelmallista kylää ja söimme iltapalaa Kuparipajalla. Kuparipajan filosofia perustuu vuodenaikojen ja lähituotteiden hyödyntämiseen. Makua unohtamatta.