tiistai 31. joulukuuta 2013

Leilan parmesan-rosmariinikeksit

Katselen valitettavan harvoin mitään ruokaohjelmia, mutta nyt satuin sattumalta tv:n ääreen kun Leila Lindholm leipoi Ranskassa. Helpot ja nopeat keksit ehtivät vielä oikein hyvin illan juustotarjottimelle. Ja juustot kannattaa sitten ottaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin.

Vähän vähensin suolan määrää, mutta muuten tein ihan ohjeen mukaan. Paitsi että leikkasin taikinapötköistä aivan liian paksuja viipaleita. Tuo ohjeessa mainittu puoli senttiä on varmasti oikein hyvä, minun puoli senttiä taisi paikoitellen olla lähempänä senttiä.

Joulupukin apulaiset muistivat minua ihanalla lähijuustolla, Helsingin Meijeriliikkeen Klippanilla, ja luomuviikunahillolla juuri sopivasti näitä keksejä varten. 

Vuosi vaihtuu kohta. Tämä vuosi päättyy kohdallani herkullisissa merkeissä, koolla tulee olemaan monta taitavaa hyvän ruuan ystävää nyyttärikemujen merkeissä. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin saa illalla nauttia hyvästä ruuasta ja mukavasta seurasta. Iloista ja maukasta uutta vuotta ihan jokaiselle!



Parmesan-rosmariinikeksit

4 dl vehnäjauhoja
150 g voita
100 g parmesanjuustoa
4 oksaa tuoretta rosmariinia
0,5 dl mjölk
0,5 tl suolaa (Leila laittaa 1 tl)
0,5 tl leivinjauhetta
ripaus (puolikas maustemittaa) ruokasoodaa

Päälle:
sormisuolaa
2 rkl kuivattua rosmariinia

Raasta parmesan hienoksi raasteeksi ja silppua tuore rosmariini veitsellä mahdollisimman hienoksi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää voi. Monitoimikoneen leikkuuterällä tämä käy kaikista kätevimmin. Lisää maito ja sekoita tai surauta taikina tasaiseksi. Muotoile taikinasta kaksi yhtä suurta pötköä ja rullaa pötköt suolan ja kuivatun rosmariinin päällä niin, että mausteita tarttuu tasaisesti joka puolelle rullaa. Kääri pötköt kelmuun ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. 

Leikkaa pötköistä noin puoli senttiä paksuja viipaleita ja paista leivinpaperin päällä 200 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. Tarjoa juustojen ja hillojen tai hedelmien kanssa.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Katsaus vielä käsitöihin ja askarteluihin

Ihan kohta lopetan näiden kollaasien kanssa säätämisen. Mutta sitä ennen vielä lyhyt katsaus siihen mitä täällä touhuttiin askarteluiden ja käsitöiden saralla. Ei näemmä ihan kauheasti. Tässä ei ole ihan kaikki, mutta ei paljon puutukaan.

Iso osa käsitöihin varatusta ajasta kului rattoisasti noiden kukkien kanssa ja sen jälkeen ei ole villalanka juuri kiinnostanut. Tai no ihan pikkuisen on, mutta puikolla oleva homma valmistuu sekin tuskastuttavan hitaasti. Eikä kyseessä edes ole mikään iso juttu. En vaan jaksa keskittyä tarpeeksi ja sitten pitää purkaa ja tehdä uudelleen. Ja purkaa ja tehdä uudelleen. Ärsyttävää.

Ja askartelut? Heh, pari hassua korttia:o) No ihan kaikkea ei näihin ole koottu, mutta aika ohutta on  ollut. Ensi vuonna ei liene tiedossa suurta parannusta tälle saralle. Kuten mainitsin pari päivää sitten: syötävä on, mutta näistä askarteluista tai käsitöistä ei ole ateriaksi. Ne ovat siis väistämättä sijalla kaksi blogissa. Ja sijalla x touhuissani muuten. Se on tavallaan vähän harmi, koska kävijäseurannan perusteella blogiini tullaan usein juuri käsitöihin tai askarteluihin liittyvän haun kautta.

Jos nyt jotain ensi vuodelle suunnittelen, niin ehkä se tärkein tavoite on käyttää noita lankavarastoja. Samoin askartelutarvikkeita on täällä varmasti aivan riittämiin eli josko se uuden vuoden lupaus olisi jonkinasteinen ostolakko käsityö- ja askartelutarvikkeiden suhteen? Pois lukien yhdet langat yhteen juttuun. Ja jos vaikka päädyn Karnaluksiin uudestaan, niin sieltäkin saan ostaa jotain pientä;o)

Kakkuvuosi 2013

Paljon juhlia, paljon kakkuja. Eikö vaan. Ihan kaikista virityksistä ei valitettavasti ole kunnollista kuvaa. Ja koitan välttää niiden ei kunnollisten kuvien julkaisua täällä. Jotain on sentään kuvattu edes kohtuullisella menestyksellä.

Joukossa on myös pari viritystä, joita en ole ehtinyt erikseen postata. Palaan niihin toivottavasti heti tammikuun alussa. Tuleva vuosi näyttää muuten hieman rauhallisemmalta juhlien suhteen, mutta muutamat lastenkutsut on ainakin tulossa.

Kakkuja pienille...

... ja kakkuja ihan pienille tai vähän isommille.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Katsaus vuoteen 2013



Selailin kuviani ja juttujani taaksepäin ja huomaan, että takana on värikäs vuosi. Vuosi täynnä ihan tavallista arkea ja seassa melkoisesti erilaisia pienten ja suurempien ihmisten juhlia.

Uusia makuja ja uusia ideoita.



Lähempää ja kauempaa.
 
Vuoden alussa suunnittelin kehittäväni blogia käyttäjäystävällisempään suuntaan. No, se kehitystyö on edelleen kesken. Suunnittelin myös kehittyväni valokuvaajana, se homma on vähintään yhtä kesken. Uusi vuosi tuskin tuo tullessaan lisää aikaa tai resursseja, päin vastoin, joten mitään kummempia lupauksia ja suunnitelmia en ala tekemään. 

Olen kuitenkin edelleen innoissani tästä mukavasta harrastuksesta ja aion jatkaa sitä sen mitä ehdin ja jaksan. Syötävä kuitenkin on, edelleen, joka ikinen päivä.

Ja nyt kun olen oppinut tekemään kollaaseja, niin niitä tuleepi sitten lähipäivinä pari lisää. Jos vaikka silmissä ei vielä vilise tarpeeksi.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Erilaisia bruschettoja

Olisiko tässä ainesta uuden vuoden vastaanottajaisiin? Nämä ovat tosi helppotekoisia, osan voi valmistella pitkälle etukäteen jo hyvissä ajoin ja loput voi saattaa valmiiksi vaikka ystäväporukalla. Ja nämä maistuvat takuulla hyvältä kuplajuoman kanssa.






Ihmettelen taas, että miten en ole näistä aikaisemmin mitään kirjoitellut. Varsinkin vuohenjuusto-bruschettoja on kyllä ollut tarjolla täällä vähän väliä. Pähkinät ottavat uunissa herkästi väriä (kuten nytkin), eikä kuvista tahdo tulla kivoja. Kun tummanruskeakin näyttää kuvissa palaneelta. Ketäpä kiinnostaisi vuohenjuusto palaneiden pähkinöiden kanssa?

Vuohenjuustobruschetat tein seuraavasti: sipaisin leipäviipaleille voilta, lisäsin päälle viipaleen vuohenjuustoa, sen päälle reilun lorauksen hunajaa ja sitten vielä kevyesti rouhittuja cashewpähkinöitä. Laita leivät uuniin vasta hetki ennen tarjoilua, 225 astetta ja kymmenisen minuuttia tai kunnes juusto ja pähkinät saavat hieman väriä.



Muut bruschetat tein niin, että käytin kevyesti voidellut leivät uunissa ennen päällysteitä. Avokado- ja kinkkuleivät voitelin ihan voilla, tomaattileiville laitoin pestoa. 

Paahtamisen jälkeen lisäsin loput täytteet. Parmankinkkuleivillä on päällä vain sitä itseään, avokadoleivillä avokadososetta, jota maustoin valkosipulilla, sitruunalla ja suolalla.


Tomaattisalsa on sekoitus tomaattia (pari kpl), punasipulia (puolikas), basilikaa, oliiviöljyä ja mausteita (ripaus suolaa, ripaus mustapippuria ja pikkuripaus sokeria).

torstai 26. joulukuuta 2013

Kalkkuna-juustosalaatti

Jouluherkkujen jälkeen tai vaikkapa välissä tekee mieli jotain raikasta. Kinkun tai kalkkunan kyljestä voi pihistää palan ja sen ympärille syntyy hyvä salaatti muista jääkaapin antimista. Minä laitoin tähän ihan tavallista kovaa juustoa, mutta kotijuusto tai vaikka leipäjuusto sopii vähintään yhtä hyvin. Kirsikkatomaatit olisivat olleet hyvä lisä, tai vaikka pala melonia tai päärynää.



Kalkkuna-juustosalaatti

n. 200 g kypsää kalkkunaa tai kinkkua
n. 200 g hyvää juustoa
paria erilaista salaattia
granaattiomenan siemeniä
saksanpähkinöitä
basilikaa

Kastike:
0,5 dl öljyä, esim. laadukasta oliiviöljyä tai rypsiöljyä
0,5 dl valkoista balsamicoa
loraus hunajaa

Pinnalle: Balsamicosiirappia

Paloittele kinkku ja juusto. Revi huuhdellut salaatinlehdet ja asettele vadille. Halkaise granaattiomenat ja irrota siemeniä salaatin päälle. Lisä kinkku ja juusto. Paahda pähkinöitä kevyesti kuumalla, kuivalla pannulla. Kippaa pähkinät salaatin päälle. 

Sekoita salaatinkastikkeen ainekset. Kaada loraus kastiketta salaatille. Koristele basilikalla ja balsamicosiirapilla.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Luukku 24: Suolakinuskikastike ja hyvän joulun toivotus

Viimeinen luukku ja siis joulu on käsillä, julen är här. Kaikki on suurin piirtein valmista. Joulukalenteria on ollut mukava tehdä, vaikka kaikki ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Mutta olenpa taas oppinut uutta ja testannut vanhaa. 

Olen iloinen lukuisista uusista ja vanhoista kävijöistä, ja erityisen iloinen olen kaikista kommenteista. Kiitos teille kaikille ja oikein ihanaa joulua jokaiselle!

Jouluaaton ohje on superhelppo ja nopea kinuskikastike, joka on maustettu ripauksella suolaa. Jälkiruuat ei ole vahvuuteni, mutta tämä kaunis kastike onnistuu aina ja pelastaa tilaisuuden kuin tilaisuuden. 

Tuota suolaa ei kannata ujostella, se tekee tosi hienon silauksen muuten niin tolkuttoman makealle kastikkeelle. Snickers keksi sen kauan sitten, hesari ja ruokabloggarit hieman myöhemmin.


Suolainen kinuskikastike

2 dl kuohukermaa
1,5 dl sokeria
0,5 dl fariinisokeria (tai siirappia)
1 rkl voita
0,5 tl laadukasta suolaa, esim. sormisuolaa

Mittaa kerma ja sokerit kattilaan ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna kiehuvaksi ja alenna lämpötilaa, anna kiehua muutama minuutti (kattilasta riippuen 3-7) kunnes kastike hieman sakenee. Siirrä kastike pois liedeltä ja lisää voi. Sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi suola.

Tarjoa kastike kuumana tai jäähtyneenä jäätelön, marjojen, panna cotan tai mutakakun kanssa.

Kauniiksi lopuksi vielä naapurimaan joulumusiikkia.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Luukku 23: Imelletty perunalaatikko

Kinkun paras kaveri on hyvä sinappi, mutta joulupöydässä kunnon imelletty perunalaatikko eli tuuvinki on myös aika tärkeää. Kunnon tuuvinki on sitten aivan eri asia kuin mikä vaan perunalaatikko. Homman pitää olla tummahkoa, selvästi makeaa ja kunnolla löysää, niin löysää, että se leviää lautaselle. 

Tunnustan nyt keittiöni puutteellisuuden ja oman vajavaisuuteni. Meillä ei ole leivinuunia ja kotonamme on aika viileää. Perunasurvokselle ei näin ollen meinaa löytyä riittävän lämmintä paikkaa kunnollista imeltymistä varten. Lisäksi olen vähän kärsimätön, tosin onneksi vaan ihan vähän. Niinpä olen ottanut tavaksi välillä avittaa vähän siirapin kanssa. Lopputulos on silti oikein hyvä, lähes autenttinen. 



Imelletty perunalaatikko
(Ohje Kotiliesi)

2,5 kg jauhoisia perunoita
100-150 g voita (tai maidotonta margariinia)
3 rkl vehnäjauhoja
7-10 dl maitoa (tai vettä)
2-3 tl suolaa

Pese perunat ja keitä kuorineen suolattomassa vedessä kypsiksi. Kaada keitinvesi talteen ja laita kattila hetkeksi takaisin kuumalle levylle, niin enin höyry haihtuu pois. Kuori perunat vikkelästi mahdollisimman kuumina ja survo saman tien soseeksi. Lisää joukkoon voi- tai margariininokareita.

Lisää vehnäjauhot vähän jäähtyneeseen survokseen kolmessa erässä hyvin sekoittaen. Näin survos alkaa imeltyä eli makeutua. Jätä survos huoneenlämpöön kannen alle muutamaksi tunniksi tai yön yli. Voitele tilava (3-4 l) uunivuoka tai kaksi pienempää. Ohenna perunasurvosta maidolla tai keitinvedellä, kunnes se on löysähköä puuroa. Mausta vasta nyt suolalla (ja tarvittaessa lorauksella siirappia) ja kaada survos vuokiin. Jätä vuokiin paisumisvaraa. Kypsennä 150 asteessa noin 3 tuntia.
Kypsennä pakastettavia laatikoita lyhyemmän aikaa ja jatka kypsentämistä ennen tarjoamista. Voit myös pakastaa laatikon ennen paistamista ja laittaa jäisenä uuniin.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Luukku 22: Viikuna-mozzarellasalaatti

Hesari kokosi joukon ihania jouluruokaohjeita ja ehdotti tätä kaunista salaattia joulupöytään vaihtoehdoksi niille, joille perinteiset jouluruuat eivät maistu. Meillä sillit, silakat, kinkku ja laatikot tekevät niin hyvin kauppansa, että tällainen rehevä salaatti tarjotaan mieluummin välipäivinä tai joululahjavalvojaisissa.

Suosittelen valkkaamaan mozzarellan huolella, kunnon puhvelimozzarella on ihanaa. Ja kaveriksi jotain hyvää leipää. Ja no ehkä lasi viiniä myös.


Viikuna-mozzarellasalaatti

Paria erilaista salaattia
3-4 tuoretta viikunaa
2 palloa mozzarellaa
1 punasipuli
1/2 dl pinjansiemeniä

Vadelma-kanelikastike:
3/4 dl vadelmaviinietikkaa
1/2 dl oliiviöljyä
1/4 tl kanelia
suolaa
pippuria

Huuhtele ja kuivaa salaatinlehdet. Revi suupaloiksi ja laita vadille. Pese viikunat hyvin, kuivaa pyyhkeeseen. Viipaloi viikunat kuorineen salaatin päälle. Revi mozzarellapallot sormin, jotta juusto säilyy pehmeänä. Aseta palat salaatin päälle.

Kuori sipuli, leikkaa hyvin ohuiksi viipaleiksi. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Ole varovainen, sillä ne palavat hyvin helposti. Levitä sipuliviipaleet muiden ainesten päälle. Ripottele pinnalle pinjansiemenet.

Sekoita kastikkeen ainekset, tarkista maku. Lisää kanelia tarvittaessa. Kaada salaatille juuri ennen tarjoilua.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Luukku 21: Wasabisilli

Minun on vaikea kuvitella jouluateriaa ilman silliä, vaikka muita herkkuja on tarjolla yllin kyllin. Pari sorttia ja pala tai kaksi kutakin (siis minulle) riittää oikein hyvin. Ja jotain hyvää leipää ja perunaa kyytipojaksi. Aina. Silli ei putoa raakana.

Tämä raikas, aasialaishenkinen silli sopii hyvin myös sillialoittelijalle. Ja kokeneemmallekin sillin syöjälle, ellei sitten välttämättä halua oikein todella sillistä elämystä. Ohje on Kotiliedeltä, joskin lisäsin soosiin ripauksen sokeria.



Wasabisilli

4 sillifileetä
1 dl smetanaa
2 dl ranskankermaa
1 limen raastettu kuori ja mehu
1 rkl wasabia tai raastettua piparjuurta
2 rkl säilöttyjä inkiväärisuikaleita
pari kevätsipulin vartta (tai ruohosipulia)
ripaus sokeria

Paloittele silli. Sekoita joukkoon muut ainekset. Anna maustua seuraavaan päivään.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Luukku 20: Karpalo-marenkikääretorttu

Minulla on mielessä joku marenkinen viritys jouluaterian jälkkäriksi. Ehkä. Tai siis yhdeksi jälkiruoaksi. Teen luultavasti pienet annokset kolmea eri jälkiruokaa, koska en pääse yksimielisyyteen itseni kanssa pelkästään yhdestä sortista. Saa nähdä pääsenkö yksimielisyyteen kolmestakaan.

Yksi vaihtoehto voisi olla tämä ihana unelmanpehmeä kääretorttu. Täytin tortun karpalocurdilla ja kerman ja vaniljarahkan seoksella. Homma on parhaimmillaan juuri valmistettuna, mutta curdin voi tietysti tehdä useita päiviä etukäteen valmiiksi ja kerma-rahkaseoskin voi odotella jääkaapissa tunteja. Kokoaminen onkin enää pikku juttu. Periaatteessa rullan voi vaikka pakastaa, mutta marengin rapeus tietysti häviää pakastimessa ja muutenkin odotellessa.



Karpalo-marenkikääretorttu

4 valkuaista
2 dl sokeria
1 tl sitruunamehua
1 tl maissitärkkelystä
1 tl vaniljasokeria

Täyte:
2-3 dl karpalocurdia (tai hyvää karpalo- tai muuta hilloa)
2 dl kuohukermaa
1 prk vaniljarahkaa

Koristeeksi tomusokeria ja kokonaisia karpaloita

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten. Sekoita joukkoon sitruunamehu, maissitärkkelys ja vaniljasokeri. Levitä marenkivaahto leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Kumoa marenkilevy toisen leivinpaperin päälle ja irrota paistopaperi varovasti. Marenki menee tavallaan hieman rikki, mutta siitä ei kannata huolestua.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita rahka ja kermavaahto. Levitä karpalocurd marenkilevylle. Levitä curdin päälle kerma-rahkaseos. Käännä homma varovasti rullalle leivinpaperin avulla. Koristele tomusokerilla ja vaikka kokonaisilla karpaloilla.

torstai 19. joulukuuta 2013

Luukku 19: Valkoviinillä maustetut punajuuret

Kuka käskee syödä joulupöydässä rosollia? Punajuuri on kyllä oikein hyvää, mutta parhaimmillaan ehkä jopa muualla kuin siinä rosollissa. Tosin haluan kyllä pikkuisen sitä rosollia jouluna, terveisiä vaan äidille:o)

Mutta punajuurista saa muutakin hyvää. Tämä yksinkertainen ja tyylikäs lisuke sopii monentyyppisen jouluaterian osaksi. Punajuuret voi keittää edellisenä päivänä valmiiksi ja viime silaus hoituu sitten ihan kädenkäänteessä. Ohje on Safkaa-kirjasta, jonka joulupukki ystävällisesti toi minulle viime vuonna. Voin lämpimästi suositella sitä muillekin, kirja on ollut kovassa käytössä.



Valkoviinillä maustetut punajuuret

6-7 keskikokoista punajuurta
3-4 rkl voita
4 rkl balsamietikkaa
4 rkl soijakastiketta
3 rkl valkoviiniä
lehtipersiljaa

Leikkaa punajuurista naatti pois ja keitä kuorineen suolatussa, vähässä vedessä koon mukaan noin 15-25 minuuttia. Isoja talven punajuuria voi joutua keittämään selvästi pidempään. Kokeile kypsyyttä tikulla tai haarukalla. Kippaa kypsät punajuuret kylmään veteen ja kuori ne.

Lohko punajuuret ja paista niitä hetki pannulla noin puolessa ruokalusikallisessa voita. Pari minuuttia riittää, lohkot lämpenevät ja voi kiillottaa pinnan kauniisti. Kaada joukkoon balsamietikka, soijakastike ja valkoviini. Kiehauta muutama minuutti miedolla lämmöllä niin että noin puolet nesteestä haihtuu. Nosta pannu pois liedeltä ja sekoita joukkoon loppu voi ja persiljasilppua. Sekoittele, jotta voi sulaa.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Luukku 18: Hämäläinen pitoleipä

Meidän joulupöydässä on niiden ruåtsalaisten vaikutteiden lisäksi hämäläisiä vaikutteita, ja mikä ettei olisi, kun olen kerran Hämeessä kasvanut. Tätä pitoleipää syödään kyllä muissakin juhlissa ja se on hyvin suosittua. Ohjetta kysytään oikeastaan aina.

Minusta pitoleipä on parhaimmillaan tuoreena ja pehmeänä voin ja kotijuuston kanssa. Mainitsen tuon pehmeän siksi, että paikoitellen tätä kutsutaan näkkileiväksi. Leipä leivotaan silloin hieman ohuemmaksi ja paistetaan uunissa rapeaksi.


Lapset halusivat ottaa piparimuotilla leivästä kuvioita, kuvioleipäsistäkin tuli oikein sulosia. Kiva idea vaikka lastenjuhliin.

Google tiesi muutamia erilaisia ohjeita tähän hommaan, mutta minä teen sillä millä ennenkin eli äitini neuvomalla ohjeella.

Hämäläinen pitoleipä

5 dl maitoa tai heraa
1 pkt hiivaa
1 tl suolaa
100 g voita
4 dl kaurahiutaleita
8-9 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää suola, pehmeä voi, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot. Alusta kimmoisaksi taikinaksi ja anna kohota kaksinkertaiseksi. Kaaviloin taikina kahdelle pellille leivinpaperin päälle. Pistele levyt haarukalla ja jaa taikinapyörällä neliöiksi niin, että neliöt eivät irtoa toisistaan. Paista 275 asteessa vaaleanruskeaksi, paksuudesta riippuen paistoaika on reilu viisi minuuttia. Kovin kauaksi uunista ei siis kannata lähteä.
























Tässä vielä ennen uuniin menoa.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Luukku 17: Taatelikakku

Perustaatelikakku kuulostaa kaikkien hienojen ja eksoottisten leivonnaisten seassa ehkä aavistuksen tylsältä, mutta takaan, että tämä on todella hyvää ja onnistuu aina. Paitsi jos ei tunge taikinaa aivan liian pieneen vuokaan... eikä silloinkaan kakun maussa tai rakenteessa ole mitään toivomisen varaa, mutta uunissa vaan on kauhea siivo ja leipuria ärsyttää hirveästi.

Taatelikakku on kiitollinen leivottava, koska sen voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen. Kakku säilyy jääkaapissa ainakin pari viikkoa ja huoneenlämmössäkin reilun viikon verran. Tai sitten ei. Minä en koskaan malta odottaa yhtään, mikä on vähän harmi, koska kakku on selvästi herkullisempaa kunhan se ensin tekeytyy muutaman päivän. Joidenkin lähteiden mukaan kakku on parhaimmillaan viikon vanhana ja nythän jouluun on enää viikko.

Olen tosi laiska tekemään mitään muita perinteisiä kahvikakkuja, mutta tätä teen kovalla touhulla joka joulu. Näemmä joka toinen vuosi unohdan, että vuokani on liian pieni ja siivoan sitten sitä uunia. Nyt hommasin kyllä lopulta uuden vuoan. En aio enää koskaan syödä siivota taatelikakkua uunin pohjalta.

Viime vuonna lipsahdin kaidalta taatelikakkupolulta tekemään Kentuckyn kakkua, joka sekin on oikein ihanaa, vähän suuritöisempää ja makeampaa vain. 

Ohje on Pirkalta, se on kätevästi kirjoitettu myös taatelipussin kylkeen.

Taatelikakku

1 ps (200 g) pehmeitä taateleita
2 dl vettä
200 g voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl kermaviiliä
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa

Voitele ja korppujauhota 1,8 litran rengasvuoka. Pilko taatelit kattilaan ja keitä veden kanssa pehmeiksi. Soseuta taatelit halutessasi sauvasekoittimella. Sulata rasva taateleiden joukkoon. Anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä muna-sokerivaahto ja jäähtynyt taateliseos varovasti sekoittaen. Lisää kermaviili. Sekoita jauhot, vanilliinisokeri, leivinjauhe ja sooda keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan. Vältä turhaa sekoittamista. Kaada taikina vuokaan (täytä korkeintaa 2/3 vuoasta) ja paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 1 tunti. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä.

Muokattu 8.1.2014: Tuo kaunis väri ja paistopinta syntyy silikonisessa kakkuvuuassa. Sipaisin vuokaan ennen ensimmäistä käyttöä hieman öljyä, saatanpa varmistella ja sipaista öljyä seuraavallakin kerralla. Olen tehnyt kakkua myös pinnoitetussa vuuassa voin ja korppujauhojen kera, lopputulos on ihan ok, mutta ei ollenkaan yhtä nätti.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Luukku 16: Lohipastrami

Joulukuu alkaa oikeasti olla jo aika pitkällä ja nyt on korkea aika miettiä ensi viikon eväitä. Jos joku miettii graavatulle lohelle vaihtoehtoa, niin tässä tulee nyt oikein hyvä kandidaatti.

Lohipastrami on graavilohta ehkä pykälän mutkikkaampi viritys, mutta mistään kovin haastavasta ei ole kysymys. Vähän huolellisuutta ja vähän sorminäppäryyttä riittää hyvin. Lisäksi ohje kannattaa lukea ensin huolella alusta loppuun. Niin kuin nyt yleensäkin keittiöpuuhissa.

Ohjeessa mainittu pippurimäärä tuntuu ehkä aika hurjalta, mutta raikkaan salaatin ja hyvä leivän kanssa lohi on upea makuelämys.



Lohipastrami
(Ohje HS)

500 g nahatonta lohifileetä
4 rkl karkeaa merisuolaa
vajaa 1 dl pippurisekoitusta (musta-, rose- ja pippurisekoitusta)
2 tl juustokuminaa
1 tl neilikkaa

Poista lohesta kaikki ruodot ja rasvat, jotta saat kauniin punaisen lohipalan. Mausta kala suolalla ja anna sen imeytyä kylmässä noin 1 ½–2 tuntia.

Pyyhi suolakiteet pois lohen pinnalta. Leikkaa lohipala ruotoviivan suuntaisesti neljään osaan, tarkoituksena on saada aikaan neljä kulmikasta siivua. Lämmitä teflonpannu tulikuumaksi. Pyöritä lohipalat kuivalla pannulla yksi kerrallaan siten, että ne saavat aavistuksen pintaväriä. Nosta palat reilunkokoiseen astiaan. Mausta lohipalat pippurisekoituksella, johon on sekoitettu juustokumina ja neilikka.

Kääri jokainen lohipala omaan tiukkaan kelmupakettiinsa pyörittäen kelmua molemmista päistä eri suuntiin. Siirrä paketit reiluksi tunniksi jääkaappiin tai pakastimeen. Leikkaa terävällä veitsellä pötköistä sopivia paloja. Poista paloista kelmut vasta leikkaamisen jälkeen. Tarjoile lohi vuonankaalisalaatin ja hyvän leivän kanssa.

Muokattu 8.1.2014: Suosittelen tökkäämään pötkön pakastimeen ennen leikkaamista. Puoli tuntia on varmasti hyvä aika. Täysin umpijäähän sitä ei kannata päästää, koska umpijäisen kalan leikkaaminen voi olla vaikeaa. Ja sulaminen alkaa pinnasta, joten pinnasta pehmeän pötkön leikkaaminen on vielä vaikeampaa.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Luukku 15: Maalatut oksat

Nyt vaihteeksi pikkuinen askartelu. Olen suunnitellut näiden oksien maalaamista ja siitä bloggaamista jo monta kertaa, mutta viime vuosina lunta on tässä vaiheessa joulukuuta ollut jo enemmän kuin tarpeeksi. Ja oksat ovat aika nättejä myös ihan sellaisenaan. Nyt kuitenkin kaipailen jo vähän huurteisia puita ja hangen kimmellystä. 


Tämä maalaushomma on ekologista, hajutonta ja helppoa. Ja lopputulos on oikein sievä. Kauniiksi lopuksi, siis joulun jälkeen, oksat voi huoletta kipata biojätteeseen.

Mitä tarvitaan?
- alusta, joka on helppo pyyhkiä puhtaaksi, tai vaikka sanomalehtiä
- vettä, vehnäjauhoja, karkeaa merisuolaa
- pehmeähkö pensseli
- lepän oksia (tai muutkin oksat käy, lepässä vaan on melkoisesti noita sattumia)







Sekoita vedestä ja vehnäjauhosta paksu velli. Minulla suhde oli 2 dl vettä, 2,5 dl vehnäjauhoja. 

Töpöttele oksille reilusti maalia eli velliä pensselillä. Kääntele oksaa varovasti ja levittele maalia ympäriinsä. Minä jätin varren alaosat ilman maalia, koska näin oksien kuivattaminen on vähän vähemmän sottaista touhua.
























Kippaa puhtaalle alustalle reilusti suolaa ja kääntele märkiä oksia suolassa. Ripottele samalla reilusti suolaa oksille. Voit hyvin nostella "samaa" suolaa pöydältä oksille moneen kertaan. Käännä oksaa välillä. Nosta oksa kuivumaan maljakkoon.


Anna kuivua huoneenlämmössä, ja huom., myös säilytä nämä huoneenlämmössä. Kylmien tilojen kuten kuistien kosteus saa suolan sulamaan.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Luukku 14: Savusilakkamousse

Muistelen lämmöllä häidemme ruokia ja tietty häitä muutenkin, mutta erityisen hyvin mieleen jäi ihana savusilakkamousse. Oma viritykseni ei ole ehkä ihan yhtä hulppeaa, mutta tosi hyvää on tämäkin. 

Mousse on näppärä pikkuruoka joulupöytään tai vaikka joululahjavalvojaisiin. Se on helppo ja nopea tehdä, mutta vaatii tehokasta leikkuuterällä varustettua monitoimi- tms. konetta. Ainoa hidas työvaihe on silakoiden perkaaminen, mutta jokaikistä ruotoa ei ollenkaan tarvitse selvitellä esille. 

Ohje on hesarin ruokasivuilta, joka taitaa muuten olla yksi suosikkilähteistäni.



Savusilakkamousse

300 g savusilakkaa puhdistettuna (600 g kokonaisia)
1/2–1 sitruunan mehu
suolaa ja valkopippuria
3 rkl ranskankermaa
1 dl kuohukermaa
(1 liivate)

Ota savusilakoista nahka ja ruodot pois. Laita kalat jääkaappiin jäähtymään noin tunniksi. Kaikkien muidenkin moussen ainesten pitää olla kylmiä. Laita kylmät kalapalat monitoimikoneeseen ja aja hienoksi. Lisää sitruunamehu, mausteet ja kylmä ranskankerma. Pyöräytä vielä hetki, kunnes seos on tasaista. Laita massa kulhoon ja jääkaappiin odottamaan.

Jos haluat käyttää liivatetta (esim. kestäviä pursotuksia ajatellen), liota yksi liivate lehti runsaassa vedessä, sulata se sitruunamehuun ja lisää mehun kanssa massaan.

Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi ja nostele kala-ranskankermaseokseen. Anna moussen tekeytyä pari tuntia kylmässä. Pane tarjolle kulhoon. Tarjoile paahdetun mallasleivän tai ruislastujen kera.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Luukku 13: Tähtipulla

Lucian päivänä syödään ja leivotaan sahramilla maustettuja pullia, lussekatten. Keltainen väri symboloi valoa, vaikka alunperin lussekatteneilla ei ollutkaan mitään tekemistä valon tuojan, Lucian kanssa. Kyseessä on lähinnä hassu sekaannus, mutta siitä sai alkunsa hauska ja herkullinen traditio.

Sekaannuksesta ja Lucian päivästä voi lukea lisää esimerkiksi täältä.

Minä tein pullataikinasta tällä kertaa tämmöisen ison tähden. Täytteenä on voita, sokeria, mantelijauhetta ja kanelia. Ihanaa. Alkuperäisessä ohjeessa täytteenä on Nutellaa, ei varmaan hullumpaa sekään. Tärkeää on kuitenkin hyvän makuyhdistelmän lisäksi se, että täytteessä on väriä. Näin tuo hauska tähtikuvio tulee parhaiten näkyviin. Pullani ei oikeasti ollut ihan noin tumma, mutta touhuan näitä hommia pääasiassa iltaisin ja tällä hetkellä valaistusolosuhteet ovat hieman vaatimattomat...


Tee pullataikina esimerkiksi jauhopussin kyljessä olevalla ohjeella. Ja lisää halutessasi taikinaan 0,5 g sahramia.

Tein puolen litran taikinan, josta puolet käytin tähän pullaan ja lopusta puolikkaasta leivoin lasten kanssa tavallisia lussepullia.
























Kauli taikinasta kaksi suurin piirtein samankokoista kiekkoa ja nosta ensimmäinen leivinpaperin päälle. Levitä päälle pehmeää voita, kanelia, sokeria ja mantelijauhetta. Nosta toinen kiekko päälle.

Voitele pulla ennen leikkaamista munalla ja leikkaa pullaan 16 sakaraa. Sakset ovat hyvä peli, veitsellä hommasta ei meinaa tulla mitään. 

Minä laitoin tuollaisen kevyen muovirinkulan pullan keskelle, koska yritin leikata kaikista sakaroista yhtä pitkiä. 

Käännä kaksi sakaraa kerrallaan, kaksi kierrosta ja keskenään eri suuntiin. Saako tästä tolkkua?

Käy kaikki sakarat samalla tavalla läpi. Anna sen jälkeen pullan kohota rauhassa lämpimässä paikassa liinalla peitettynä ainakin puoli tuntia. Paista pullaa sen jälkeen 200 asteessa hieman keskitason alapuolella noin 25 minuuttia. Tai 175 asteessa n. 30 minuuttia. Tää paistoaika riippuu aika paljon uunista. Vaihdoin keväällä uunia ja monet paistoajat ovat menneet uusiksi.

torstai 12. joulukuuta 2013

Luukku 12: Piparkakkukuulat

Varmaan joku muukin kuin minä miettii joulutervehdyksiä naapureille, päiväkodin väelle tai ystäville. Olen yrittänyt linjata joulutervehdyksiä mahdollisimman usein niin, että ne ovat syötäviä, juotavia tai kuihtuvia (ja mielellään siis kompostoituvia). Ja sitten tietty joillekin lipsuu jotain kivaa ja nättiä omatekoista. Sorisori, ei tarvitse säästää eikä ainakaan pitää missään näkyvillä.

Nämä pallerot ovat todella hyviä ja helppotekoisia, onnistuu hyvin yhdessä lasten kanssa. Ja mikä parasta, ne ovat todella hyviä myös täysin maidottomana ja munattomana. Ainoa miinuspuoli on se, että tähän hommaan tarvitaan jonkinlainen tehosekoitin tai monitoimikone. Marsipaania arastelevien kannattaa ohittaa arastelu ja ainakin maistaa. Nämä eivät olleet mitenkään liian mantelisia vaan jotenkin vaan tosi herkullisia.

Sen verran alkoi taas aika ja huvitus loppumetreillä hävitä, että pyörittelin vain osan kuulista suklaassa ja piparimuruissa. Suklaan kanssa sotkeminen oli ärsyttävää, koska sula suklaa valui iloisesti sinne piparimurujen sekaan. Hyviä tuli ilman suklaatakin, jopa pikkuisen parempia. 

Piparkakkukuulat
(Ohje Maku 7/2013)
n. 35 kpl

150 g piparkakkuja (valitse maidoton ja munaton, jos haluat allergisille sopivia)
150 g mantelimassaa
100 g voita (tai maidotonta margariinia)
1 dl (noin 40 g) mantelijauhetta

Pinnalle:
100 g piparkakkuja
200 g tummaa suklaata  (tarkista tarvittaessa maidottomuus)

Jauha piparkakut, mantelimassa, kylmä margariini ja mantelijauhe tasaiseksi massaksi. Pyörittele taikina pieniksi palloiksi ja nosta hetkeksi jääkaappiin. Jauha pinnalle tarvittavat piparkakut hienoksi. Kaada murut lautaselle. Sulata suklaa varovasti mikroaaltouunissa. Kieritä palloset kahden haarukan avulla suklaassa ja sen jälkeen piparijauheessa. Nosta kuulat lautasella kylmään. Anna jähmettyä vähintään tunti. Säilytä kuulat jääkaapissa tiiviissä rasiassa.




keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Luukku 11: Karpalo-toffeekuppikakut

Makeat ja mehevät kuppikakut saavat jouluista makua karpalosta, kanelista ja toffeesta, ja sopivat näin hienosti muiden joululeivonnaisten joukkoon. Nätisti pakatut kuppikakut menevät takuulla kaupaksi myös myyjäisissä tai ilahduttavat joulutervehdyksenä.




Vahva, pahvinen vuoka säilyy uunissa parhaimman näköisenä. Ohuet paperivuoat päästävät rasvan läpi ja lopulta vuoka näyttää vähemmän kivalta.Toffeekarkit painuivat uunissa vuokien pohjalle, mutta se ei kyllä minusta haitannut menoa. Päinvastoin. Toffeinen yllätys pohjalla oli oikein herkullinen.

Toffee-karpalokuppikakut
(Ohje Maku)

150 g voita
1,5 dl sokeria
3 kpl kananmunaa
1 dl turkkilaista jugurttia
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1,5 dl toffeemakeisia
1 dl kuivattuja karpaloita

Kuorrutus:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g ranskankermaa (28 g rasvaa)
2 dl tomusokeria

Koristeeksi:
toffeemakeisia

Vatkaa kulhossa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, koko ajan vatkaten. Lisää jogurtti. Yhdistä toisessa kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaneli. Kääntele kuivat aineet taikinaan Dumle-palojen ja karpaloiden kanssa. Älä vaivaa, jotta taikinaan ei muodostu sitkoa.

Jaa taikina muffinipellin voideltuihin syvennyksiin tai paperivuokiin. Siisteimmän lopputuloksen saat, kun asetat muffinivuoat muffinipellille. Näin muffineista tulee muhkeita ja ryhdikkäitä. Paista muffinit 175-asteisen uunin keskitasolla 20–25 minuuttia, kunnes ne saavat kauniin värin. Jäähdytä valmiit karpalo-toffeemuffinit ritilällä.

Yhdistä kuorrutusta varten tuorejuusto, ranskankerma ja tomusokeri. Levitä tai pursota seos kuppikakuille. Koristele karpalo-toffeekuppikakut karkkipaloilla.

* Säilytä kuorrutus viileässä. Kuorruttamattomat kuppikakut säilyvät mehevinä huoneenlämmössä, tiiviissä rasiassa. Jos et tarvitse kerralla kaikkia kuppikakkuja, kuorruta niitä vasta menekin mukaan.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Luukku 10: Metsäsienisalaatti

No nyt kun olen avautunut ruotsalaisten jouluruuasta, on ehkä syytä valottaa vähän sitä mitä meillä syödään jouluaaton aterialla. Muuta kuin niitä lihapullia. 

Noudattelemme varsin perinteistä linjaa. Ensin nautimme erilaisia kaloja: graavattua siikaa ja lohta, mätiä tykötarvikkeineen ja paria erilaista silliä. Kalojen kanssa syödään keitettyjä perunoita, kotijuustoa, rosollia ja sienisalaattia. Lisäksi tarjolla on karjalanpiirakoita, pitoleipää ja ruisleipää.

Pääruokana meillä on ihan tavallinen harmaasuolattu kinkku ja sen kanssa tarjolla on imellettyä perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa ja joulusinappia. Jälkiruoka vähän vaihtelee. Lapsuudessani se oli aina luumukermahyytelö, mutta viime vuosina olen joutunut joustamaan. Välillä jälkkärinä on karpalo- tai puolukkakiisseliä tai sitä ruåtsalaisten herkkua eli maltan riisiä. Teemme luultavasti tänä vuonna jouluruokia yhdessä kälyni ja äitini kanssa, ja luulen, että tarjoudun tekemään ainakin jälkiruokaa. Voisin tehdä useampaa sorttia mutta ihan pikkuisia annoksia.

Olemme joskus yrittäneet tupata joulupöytään myös vihreää salaattia, mutta se sai aina nahistua koskemattomana kulhossaan. Joku vahingossa vieläkin keittää kinkun kaveriksi herneitä, vaikka niitäkään ei taida kukaan syödä. Eli näin meillä, noin suurin piirtein. Emme ole mitään iltakahvittelijoita, joten joululeivonnaiset syödään muulloin. Ehkä vähän maistan vihreitä kuulia kunhan ruoka on vähän asettunut.

Sitten itse asiaan eli siihen sienisalaattiin. Teen sienisalaatin aina suolasienistä, mieluiten itse kerätyistä ja itse suolatuista. Onneksi hyviä suolasieniä saa kaupastakin, jos nyt olisi käynyt niin, että kaikki eivät olisi sinne sienimetsään syksyllä ehtineet. 

Muuten ohje on todella yksinkertainen, mutta kannattaa muistaa tuo sienten liotus yön yli. Liian suolainen sienisalaatti on takuulla syömäkelvotonta.

Sienisalaatti

n. 3-4 dl suolasieniä
1-2 sipulia
2 dl kuohukermaa, smetanaa tai ranskankermaa
ripaus valkopippuria
ripaus sokeria
tarvittaessa ripaus suolaa

Jos sienesi ovat kovin suolaisia, liota niitä muutama tunti tai yön yli kylmässä vedessä. Hienonna sienet ja sipuli silpuksi. Vatkaa kerma vaahdoksi, jos käytät kuohukermaa. Sekoita kaikki ainekset. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Luukku 9: Västerbotten paj

Tämä ei ehkä kuulosta joulukalenterini jouluisimmalta ohjeelta, mutta herkullinen juustopiiras mätikastikkeen kanssa sopii joulunajan illanistujaisiin oikein hienosti. Tai vaihtelunhaluinen säätää joulumenun uusiksi ja tarjoaa tätä vaikka alkuruokana. Ja ihan kauhean kaukaa en tätä jouluruokien joukkoon hakenut vaan ihan tuolta Ruotsista vaan.

Länsinaapurin jouluateria muistuttaa jossain määrin meikäläistä. Sikäli mikäli minä olen sitä oikea arvioimaan. On syytä muistaa, että sekä Suomen että Ruotsin sisällä alueelliset ja ihan perheidenkin väliset erot ovat jo valmiiksi isoja. Joka tapauksessa yhteisiä tekijöistä on paljon, eroavaisuuksia vähintään yhtä paljon. 

Ruotsalaiset satsaavat jouluateriaan ja näkevät kovasti vaivaa sen eteen. Erilaiset kylmät kalaruuat ovat hyvin tavallisia, samoin kylmät lihaleikkeleet. Joulukinkku on meikäläistä serkkuaan melkoisesti hoikempi ja harvoin harmaasuolattu. Se tarjoillaan alkuruokien joukossa. Lisäksi alkupalapöydässä saattaa olla tarjolla myös jotain sylttyä ja maksapateeta. Ja jotain suolaista piirakkaa. Anoppi tekee myös waldorfin salaattia.

Suurin hämmästyksen aiheeni aluksi oli joulun pääruokina tarjottavat lihapullat ja nakit, ja janssonin kiusaus sekä jonkun sortin grillikylki, revbensspjäll. Lisäksi anoppini tekee eräänlaista tosi muhkeaa uunimunakasta (en tosin ole tarkkaan kartalla tämän yleisyydestä muualla). Mutisin silloin ensimmäisinä vuosina poikaystävä-statuksella kanssani asuneelle herrahenkilölle, että nehän ovat arkiruokia. Ehkä, mutta jouluna ne ovat jouluruokia. Piste. Asia selvä. Sittemmin poikaystävästä tuli puoliso ja lihapullista jouluruokaa meidänkin perheessä.

Joulupöydän jälkkärinä tarjoillaan usein Maltan riisiä. Se on ihanaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla. No niin. Asiantuntija kävi tässä kommentoimassa, että enhän vaan unohda snapsia. En unohda. Sillin kanssa pitää olla snapsia. Skåne akvavit tai OP Andersson. Tjsp.

Västerbotten paj

Taikina
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl vettä

Täyte:
150 Västerbottensost-juustoa raasteena
3 kananmunaa
2 dl vispikermaa
suolaa ja mustapippuria

Mätikastike:
fenkoli tai kurkku
1 limen mehu
1 dl mätiä
1 dl crème fraichea
mustapippuria
tilliä hienonnettuna

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Sekoita taikinan ainekset ja anna levätä viileässä tunti. Painele taikina vuokaan, pistele haarukalla ja esipaista noin 10 minuuttia. Sekoita kananmunat ja kerma, lisää juustoraaste. Mausta suolalla ja pippurilla. Kumoa piirakkavuokaan ja paista noin 20 minuuttia. Jäähdytä.

Suikaloi fenkoli mahdollisimman pieneksi ja mausta limen mehulla. Lisää mäti, crème fraiche, mustapippuria ja hienonnettu tilli. Tarjoa piirakka mätikastikkeen kanssa.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Luukku 8: Mustikka-suklaatryffelit

Itse tehdyt suklaatryffelit ovat ihana pieni herkku tuliaisiksi tai jouluaterian päätteeksi. Suloiset pallerot ovat kaikenlisäksi aika helppotekoisia.


Isänmaallisen viikonlopun kunniaksi maustoin tryffelit supisuomalaisella mustikalla. Aion tuotapikaa (tai ainakin joskus) kokeilla mausteeksi myös tyrniä, salmiakkia ja earl grey -teetä. Viimeksi mainittua oli näemmä kaveri kokeillut. Perusohjetta on helppo muunnella, mutta suklaan, kerman, voin ja nesteen suhde on syytä pitää entisellään.

Mustikka-suklaatryffelit 
(ohje Kotiliesi)

1 dl smetanaa
1 rkl voita
200 g tummaa suklaata
2 rkl mustikkamehua

Pinnalle:
0,5 dl mustikkajauhetta

Raasta suklaa pieneksi raasteeksi. Kuumenna smetana ja voi kattilassa. Lisää suklaaraaste ja mustikkamehu. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada pieneen astiaan jäähtymään ja anna jähmettyä kylmässä parisen tuntia. Tee massasta palloja ja kierittele pallot mustikkajauheessa. Säilytä kylmässä.

Sibeliuksen päivän kunniaksi joulukalenterissa on myös suosikkijoululauluni. Sibeliuksen sävelmä ja Topeliuksen upea sanoitus puhuttelevat vuodesta toiseen.


lauantai 7. joulukuuta 2013

Luukku 7: Karpalocurd

Heleänpunainen, aavistuksen kirpeä mutta samalla jännästi täyteläinen karpalocurd sopii macaronien tai muiden pikkuleipien täytteeksi, kakkuihin tai paahtoleivän päälle. Ja hienosti myös joulutervehdykseksi. 

Karpalocurd on helppotekoista ja säilyy jääkaapissa ainakin kuukauden päivät. Tein viime talvena muutaman kerran mustikkacurdia samalla, Kinuskikissan ohjeella, ja sekin on oikein ihanaa. Tähän aikaan vuodesta ei tietenkään tuoreita marjoja ole saatavilla, mutta pakastetut sopivat tähän hommaan oikein hyvin.



Karpalocurd

2 dl karpalososetta
1 ½ dl hillosokeria
3 keltuaista
75 g voita

Soseuta karpalot sileäksi soseeksi sauvasekoittimella. Laita kattilaan karpalosose, hillosokeri ja keltuaiset. Kuumenna, kunnes seos pulpahtaa. Alenna lieden lämpötilaa ja jatka keittämistä, kunnes hilloke sakenee (5-10 minuuttia). Jäähdytä kylmässä vesihauteessa. Kaada hilloke kulhoon ja lisää huoneenlämpöinen voi nokareina. Vatkaa seos vaahtomaiseksi. Laita kannelliseen lasipurkkiin ja anna olla jääkaapissa pari tuntia jähmettymässä.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Luukku 6: Tasavallan toscakakku

Toscakakku on ihana klassikko, joka ainakin minulta on jäänyt vähän unholaan tai ainakin monien muiden leivonnaisten jalkoihin. Itsenäisyyspäivän kunniaksi mieleeni tuli tämä Valion ohje. En kuitenkaan millään muistanut sitä, miksi kakun nimi on juuri tasavallan toscakakku. Eikä googlekaan tiennyt. Sen verran kuitenkin muistin, että äitini kirjahyllyn uumenissa on joku vanha Valion lipare ja siinä tämä unholaan joutunut tieto seisoi. Joku kytkös sillä oli johonkin. Hah, hyvin mä taas olen kartalla.

Mutta mutta. Kilautin kaverille eli äidille ja äiti ystävällisesti kaivoi asian esille. Tätä kakkua on tarjoiltu valtioneuvoston juhlahuoneistossa, siitä sen nimi. Toscakakku on joka tapauksessa ihanaa, oltiin sen kanssa smolnassa tai ei. Se on jotenkin niin yksinkertaista ja herkullista. Toscakakku sopii hienosti itsenäisyyspäivään, jouluun tai melkeinpä mihin vaan perhejuhlaan. Sen voi hyvin tehdä etukäteen ja tarvittaessa vaikka pakastaa.

Hyvää ja herkullista itsenäisyyspäivää!




Nyt paljastan sitten vielä pienen ongelmakohdan tässä toscakakkuhommassa. Monissa ohjeissa lukee, että kuorrutus lisätään puolikypsän pohjan päälle. Olen eri mieltä: pohjan pitää olla melkein kypsä. Muuten taikinainen pohja imaisee hienon mantelikuorrutteen sisuksiinsa alle aikayksikön. Ja sille ei oikein voi sitten tehdä mitään. Paitsi katsella vierestä, kun kakku nielee kuorrutusta. 

Tasavallan toscakakku

2 munaa
1,5 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1/2 dl maitoa
150 g voita sulatettuna

Kuorrutus:
50 g voita
75 g mantelilastuja
1 dl sokeria
1/2 dl kuohukermaa
1 rkl vehnäjauhoja

Kiinnitä irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Voitele ja korppujauhota vuoan reunat. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää taikinaan. Lisää myös maito ja sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi. Paista 175 asteessa uunin alaosassa 25(-35) minuuttia. 

Valmista sillä aikaa kuorrutus. Sulata voi kattilassa. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Anna kiehua hiljalleen kunnes seos hieman sakenee. Levitä kuorrutus lähes kypsän pohjan päälle. Paista vielä 200 asteessa uunin keskitasossa noin kymmenen minuuttia eli kunnes pinta on saanut kauniin värin.

torstai 5. joulukuuta 2013

Luukku 5: Havupallo

Eino-myrsky teki selvää yhdestä pihakuusesta. Onneksi tuulen suunta oli oikea ja minusta tietysti myös ajoitus oli oikea. Eli noin kuukausi ennen joulua. Lähes täydellistä. Kävin napsaisemassa talteen pari oksaa ja askartelin kasaan vähän kransseja ja kokeilinpa myös ensimmäisen kerran tällaista havupalloa tuohon portaanpieleen roikkumaan. Nyt kun ei tarvitse haaveilla mistään jääkoristeista.

En ikuistanut puuhiani tälläkään kertaa vaihe vaiheelta, koska joku muu on sen jo tehnyt. Hyvät ja tarkat ohjeet löytyy Suvikummusta, kannattaa kurkata. Minä jätin kanaverkon väliin, koska sellaista ei varastostani löytynyt. Toistaiseksi pallo on kestänyt ihan hyvin, vaikka tuuli on monta kertaa ollut aika kova.

Tökin aluksi palloon pari jo nuupallaan ollutta ruusua koristeeksi. Vaihdan ne uusin kukkiin kunhan ne kuihtuvat aivan totaalisesti. Joku sievä rusetti käy tietysti koristeeksi kanssa.

Sen verran lienee syytä mainita, että jos ei käytä kanaverkkoa, niin kiinnittämistä on syytä miettiä ajoissa. Lisäksi pallon ripustaminen tekemistä varten ei ole mitenkään välttämätöntä, sylissä onnistui ihan hyvin. Ja kolmanneksi: ohjeet kannattaa lukea huolella ennen homman aloittamista. Hommeli sujuu paljon nopeammin, jos havut on valmiiksi pätkitty ja päitä on hieman karsittu.

Minä aloin miettiä pallon ripustamista kun pallo oli melkein valmis. Kätevää. Pujotin lopulta paksun rautalangan havujen sekaan ja suurin piirtein pallon läpi. Pohjalle kiinnitin pienen risun palasen, jotta rautalanka ei mene pallon läpi. Toiseen päähän, yläpuolelle, taivutin pienen lenkin.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Luukku 4: Kylmäsavulohileipäset, vuohenjuustomacaronit ja prosciuttoon kääräistyä persimonia

Ihan alkuun arvontavoitto-onnittelut Sayalle, onnea onnea! Lähetin äsken sinulle viestin, joten kurkkaappa meilisi ja toimita postiosoitteesi minulle mahdollisimman pian.

Tässä tulee nyt pieni mutta todella herkullinen ja aika sievä setti glögin kyytipojaksi tai vaikka itsenäisyyspäivän illanistujaisiin. Glögin sijaan myös kylmä kuohuviini sopii näiden kanssa aivan takuulla. 

Macaronit suolaisella täytteellä kuulostaa ehkä oudolta, mutta jos piparit ja homejuusto maistuu niin kyllä nämäkin. Macaronit voi ja kannattaakin valmistella hyvissä ajoin etukäteen. Samoin kylmäsavulohileipäset voi tehdä muutamia (no, useita) tunteja ennen tarjoilua. Tein prosciutto-persimonpaloja vasta viime tipassa, mutta myös tähteeksi jääneet ja jääkaapissa seisseet maistuivat oikein hyviltä.

Macaronit saivat tuollaisen vähän krouvin ulkoasun ja aavistuksen marjaisen maun karpalosta. Eli korvasin 3 rkl jauhetusta mantelista karpalojauheella. Muuten noudatin tätä hyväksi havaitsemaani ohjetta. Täytteenä on pehmeää vuohenjuustoa. Yhdestä vuohenjuustopurkista riittää parinkymmenen macaronkuoren täytteeksi. Riippuu tietysti melkoisesti annostelusta.

Kylmäsavulohileipäset 
(noin 20 kpl)

1 pieni punasipuli
100 g piparjuurituorejuustoa (naturel-, valkosipuli- tai ruohosipulituorejuusto käy myös)
150 g kylmäsavulohta
tilliä
loraus sitruunamehua
muutama kierros mustapippuria myllystä
ruissipsejä

Kuori ja hienonna sipuli terävällä veitsellä. Silppua myös lohi mahdollisimman pieneksi (jätä muutama viipale koristeita varten). Silppua tilli. Sekoita tuorejuusto, sipulisilppu, lohi, tilli, sitruunamehu ja mustapippuri tasaiseksi tahnaksi. Lusikoi täytettä ruissipseille. Koristele pikkuruisilla lohiruusuilla.




Prosciuttoon kääräistyä persimonia, 16 kpl
(Ohje HS)

2 persimonia
ripaus kanelia
8 viipaletta prosciuttoa
(8 oksaa rosmariinia)
2-3 rkl hunajaa

Paistamiseen:
Voita

Pese persimonit huolellisesti kuumalla vedellä. Leikkaa kahdeksaksi lohkoksi. Poista kannat. Ripauta persimoneille hieman kanelia. Leikkaa prosciuttoviipaleet pituussuuntaan puoliksi. Kääräise viipale prosciuttoa persimonlohkon ympärille. Halkaise rosmariinin oksa ja kiinnitä rullat rosmariinilla. Kuten kuvasta näkyy, minä vähän oikaisin tässä kohtaa.

Kuumenna voinokare pannulla. Nosta pannulle persimonit ja paista, kunnes prosciutto on kauniin kullanruskea ja rapeahko. Valuta päälle hunajaa ja nosta tarjoilulautaselle.