sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Vähän isommat synttärikemut

Sunnittelemme kaikkien perhejuhlien jälkeen, että ensi kerralla tilaamme kaiken valmiina: tilan, cateringin, kukat, siivoukset ja marssimme itse paikalle valmiiseen pöytään. Ja sitten uusien juhlien lähestyessä tuo jalo suunnitelma unohtuu ja pistämme pystyyn pikku talkoot. Niinpä myös isäni synttärit järjestettiin eilen heidän kodissaan lähisukulaisten voimin. Äitini, tätini ja kälyni käärivät hihat ja laittoivat toimeksi, ja minäkin käväisin keittiössä pyörimässä jaloissa.

Taivas oli paksussa pilvessä melkein koko päivän, mutta pikkuista sadekuuroa lukuunottamatta selvisimme kuivin jaloin. Sää oli toisin sanoen lähes täydellinen. Kuuma hellepäivä voi ruokien ja vieraiden (ja isäntäväen) kannalta olla aika tukalaa.
 
Vieraita taisi olla reilu 80. Osa vieraista tuli melkoisen matkan takaa, kaukaisimmat vieraat asuvat Arizonassa asti. Menu oli kesäinen ja osin ulkkarivieraista johtuen varsin suomalainen: silliä, graavattua siikaa, lämminsavulohta, kotijuustoa tomaattien kanssa, vihersalaattia, unkarilaisia kurkkuja, hirvenlihapyöryköitä, paahtopaistia + rucola-aiolia sekä savustettua kalkkunaa + pihlajanmarjahyytelöä. Ja karjalanpiirakoita, pitoleipää, mallasleipää ja ruisleipää. Juomina viiniä, kotikaljaa, vettä ja mehua.

Kahvipöydän ehdoton kohokohta oli marenki-mansikkakakku. Marenkipohjien salaisuus oli riisimurot; äitini oli jostain poiminut tämmöisen ohjeen. Olin etukäteen aika skeptinen riisimurojen suhteen, mutta tulos oli kyllä todella hyvä. Muidenkin kuin minun mielestä, menekistä päätellen. Täytteenä oli sitruunatuorejuustosta ja kermavaahdosta tehty sekoitus, runsaasti mansikoita ja höysteenä vielä kinuskikastiketta. Kotitekoiset herrasväenleivät ja pullakranssi tekivät perinteiseen tyyliin myös kauppansa. Eikä ihme.   


Naputtelen jossain vaiheessa pari ohjetta tänne, ainakin tuon kakun ja vaikkapa rucola-aiolin. Viimeksi mainittu sai paljon kehuja ja oli kyllä todella ihanaa paahtopaistin kanssa. Paahtopaisti ja savukalkkuna tuli valmiina eli ihan kaikkea ei värkätty from scratch.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Afrikkalainen kukka

Tämä villainen kukkapeitto ei ehkä ole se kaikkein kesäisin käsityöjuttu, mutta minulle se on enemmän kuin ajankohtainen: suurin tähänastisista käsityöhankkeistani on vihdoin valmis. Toki tein peiton rinnalla muutamia välipaloja, vauvanpeittoja ja muuta pientä, koska muuten olisin kyllästynyt kukkiin ihan totaalisesti. Mutta aloitin hankkeen viime elokuussa: takana on melkein 11 kuukautta, yhteensä noin 90 virkkaustuntia ja nelisentoista kerää Seitsemää veljestä. 196 kukkaa ja 16 puolikasta. Ja sitten vähän sommittelua, yhteenvirkkausta ja päättelyä. Sairas urakka, tavallaan, mutta olen kyllä ihan mielissäni. Jämälankakasa on ainakin kutistunut melkoisesti.

Peitto päätyi lahjaksi kesämökkiä rakentavalle isälleni, joka täytti juuri pyöreitä vuosia. En todellakaan kuvittele (eikä kai kukaan muukaan, joka hänet tuntee) isäni köllöttelevän mökillä viltin alla, mutta aion itse lainata sitä siellä kyläillessäni. 



Apulaisen jalka, käsi, peppu, vaippa tai keppihevonen oli kaikissa kuvissa. Tässä vain ensin mainitut ja käsilaukku.


Peiton ja kukan ohje on Moda-lehdestä (5/2012). Kukan ohje löytyy myös täältä ja ohjeita on varmasti useita muitakin. Sen verran voisin vinkata, että kukat kannattaa päätellä huolella. Tai päät pitää virkata kunnolla kukkien "sisään." Peitosta tulee iso ja raskas, joten huonosti päätellyt langanpäät lähtevät helposti purkaantumaan. t. Nimin. On kokemusta.

70-vuotissynttärijuhlat vietettiin tänään isolla ja iloisella porukalla, palaan synttäriherkkuihin hieman tuonnempana.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Sitrusmarinoidut mansikat ja mascarponekerma

Juhannus meni tällä kertaa anoppilan mökillä eteläisessä Ruotsissa. Ei siis valittamista. Ruotsalaiset kyllä osaavat juhannuksen(kin). Paitsi jos kaipaa kunnon juhannussaunaa vihtoineen päivineen. Maisemat olivat todella kauniit ja sääkin kirkastui muutaman ukkoskuuron jälkeen. Minä en sekaantunut juhannuksen ruokatalkoisiin oikein mitenkään, joten nämä mansikat herkuteltiin jo hyvissä ajoin ennen juhannusta.

Ohje on taas aika summittainen, koska hämmentelin kattilassa mitä nyt käsiini satuin saamaan.


Sitrusmarinoidut mansikat ja mascarponekerma

1-2 l mansikoita
3/4 dl vettä
1/4 dl sitruuna- tai limemehua
(sitruunan tai limen kuorta)
1 dl sokeria
loraus jotain sitruunaista likööriä (triple sec, limoncello, grand marnier...)

2 dl vispikermaa
250 g mascarponea
sokeria ja vaniljasokeria

Perkaa ja paloittele mansikat. Keitä sokeria, vettä ja sitruunamehua kunnes seoksesta tulee hivenen paksua, siirappisen oloista. Lisää halutessasi loraus jotain sitruksista likööriä ja sitruunan tai limen kuorta. Kiehauta vielä, jos haluat, että alkoholi haihtuu. Kaada liemi mansikoille. Anna maustua kylmässä muutama tunti. Ota huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen tarjoilua. Mansikat eivät ole parhaimmillaan jääkaappikylmänä.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää mascarpone, mausta sokereilla ja sekoita tasaiseksi. Tarjoa mansikoiden kanssa.








sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Raikas varhaiskaalisalaatti

Monella on varmasti mielessä jo juhannuksen herkut (ja sää). Sääkin on tietysti tärkeä, mutta siihen ei voi vaikuttaa. Iloinen juhlamieli on siksi syytä varmistaa hyvällä ruualla ja mukavalla seuralla. Ja koska seuran mukavuuteen voi vaikuttaa vain osittain, on hyvä ruoka entistäkin tärkeämpää.

Tässä on helppo ja herkullinen varhaiskaalisalaatti, jota testasimme viime viikonloppuna hodareitten seurassa. Maistui hyvältä niinkin, mutta lähestyvän juhannuksen kunniaksi haaveilen siitä savukalan seurana. Ohje on Chicling-blogista.
























Varhaiskaalisalaatti

1 varhaiskaali
2-3 kananmunaa

kastike:
1 purkki kermaviiliä
puoli punttia hienoksi hakattua tilliä
1 rkl Dijon-sinappia
loraus sitruunanmehua

suolaa ja pippuria

Sekoita kastikkeen ainekset (ja lisää halutessasi ripaus sokeria). Anna maustua jääkaapissa sillä aikaa kun suikaloit kaalin, josta on poistettu uloimmat lehdet. Keitä kananmunat koviksi ja jäähdytä. Painele kananmunat haarukalla rikki. Sekoita kaali, kananmunat ja kastike. Lisää tarvittaessa sitruunamehua, suolaa ja pippuria.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Länsirannikon salaatti

Lauantain Ruotsi-fiilistelyiden yhteydessä ei syöty pelkkää kakkua, vaan lounasruuaksi tekaisin länsirannikon salaattia. Sitten ihmettelimme joukolla, että onkos se tosiaan ruotsalaista. No kyllä se taitaa olla. Västkustsallad, you know. Hyvää se on joka tapauksessa, oli se sitten kotoisin mistä hyvänsä. Ruotsalaiset taitavat tehdä siitä aina aika majoneesipitoisen ja sitten he sekoittavat reilun annoksen soosia salaatin joukkoon. Taidanpa minäkin tehdä ensi kerralla niin, semmoisen röran voi sitten lapioida vaikka patongin tai kolmioleipien täytteeksi. Tämmöinen värikäs vadille koottu salaatti oli kuitenkin ihana lounasruoka ja silmänruokakin, kunnes vati äkisti tyhjeni. Kuvaaminen tuli mieleeni kun vati oli jo lähes tyystin tyhjennetty. Turha varmaan mainita, että salaatti oli ihan hyvää?!


























Länsirannikon salaatti
(Ohje: Helsingin sanomat)

200-300 g katkarapuja tai jokiravunpyrstöjä
12 keitettyä sini- tai vihersimpukkaa (käytin pakastettuja)
6-8 tuoretta parsaa
3-4 tuoretta herkkusientä
1/2 ps pakasteherneitä
1-2 mini-romaine-salaattia (tai muuta salaattia)
suolaa, pippuria
tilliä

Kastike:
1/2 dl kermaviiliä
1/2 dl kevytmajoneesia
1/2 dl makeaa chilikastiketta
tilkka viinietikkaa
suolaa, pippuria

Kuori parsat ohuelti, katkaise puumainen varsi pois. Keitä parsojakiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä, kunnes ne ovat pehmeitä, muttavielä napakoita. Laita parsat kylmään veteen. Huuhtele herkkusienet, leikkaa tarvittaessa kuivahtaneesta jalasta osapois. Viipaloi herkkusienet, kuori katkaravut ja sulata pakasteherneetlävikössä kuumalla vedellä. Sekoita kastike kermaviilistä, kevytmajoneesista, chilikastikkeesta,viinietikasta ja mausteista. Laita jääkaappiin maustumaan. 

Irrota salaatinlehdet kerästä. Huuhtele ja kuivaa lehdet. Laita ne laakealle vadille, mausta suolalla ja pippurilla. Lado päälle muut ainekset ryhmittäin. Koristele vati tillillä. Tarjoa salaatti kastikkeen ja vaikkapa tuoreen leivän kera.

Minä taas vähän sovelsin. Käytin herkkusieniviipaleet ensin pannulla ja maustoin ripauksella suolaa. Tein myös pikkuisen erilaisen kastikkeen: laitoin siihen sinappia ja tilliä ja jätin chilikastikkeen pois (koska sitä ei yksinkertaisesti ollu). Hyvää oli niinkin.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Prinsessakakku

Tänään oli hyvä päivä tehdä prinsessakakkua: Tukholman täytti kuninkaallinen häähumu ja perheen ruåtsalaisvahvistus vanheni vuodella. Kakku on saanut alkunsa talouskoulussa, jossa Jenny Åkerström opetti tukholmalaisia tyttöja ja myös prinsessoja (lähde: wikipedia). Alkuperäisessä prinsessakakussa ei ollut hilloa, hillokakussa oli vaaleanpunainen marsipaani ja sen nimi oli oopperakakku. Nykyään prinsessakakussa kuitenkin usein on hilloa ja niin oli meilläkin.

Kakku oli todella, todella hyvää. Sopivan täyteläistä ja raikasta, ei liian makeaa. Näin luultavasti ensimmäistä kertaa ikinä veljeni ottavan toisen palan täytekakkua. Se on paljon se. Ohje on Maku-lehden verkkosivulta. Jos kakun aikoo tehdä päivää ennen tarjoilua, marsipaanin alle on kermavaahdon sijaan syytä laittaa voikreemi. Kermavaahto pehmittää marsiaanin nimittäin todella nopeasti. 

Tähän väliin pitää mainita yksi tärkeä asia ulkomaisten vadelmien käytöstä: sekä tuoreet että pakastetut ulkomaiset vadelmat pitää keittää ennen niiden käyttöä. Ulkkarivadelmissa on tavattu sekä kaliki- että norovirusta, ja ne molemmat ovat melkoisen tylsiä kaupantekijäisiä kenelle vaan ja hengenvaarallisia esim. vanhuksille ja raskaana oleville. Ihmettelen kerta toisensa jälkeen sitä, että ammattilaisetkin niitä aika varomattomasti käyttävät.

Prinsessakakku
14 palaa

Pohja:
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl vaniljasokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja

Vaniljakreemitäyte:
1 kpl liivatelehtiä
2,5 dl maitoa
1,5 rkl maissitärkkelystä
1,5 rkl sokeria
2 keltuaista
2 tl vaniljasokeria
2 dl vispikermaa

Vadelmatäyte:
1 dl vadelmahilloa
3 dl vadelmia
1 rkl sokeria

Päälle:
250 g vihreää marsipaania
tomusokeria
2 dl vispikermaa

Voitele ja jauhota kakkuvuoka (Ø 24 cm). Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Tee pohja. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi munavaahtoon varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin alatasolla noin 30 minuuttia, kunnes sen keskelle työnnettyyn tikkuun ei tartu enää taikinaa. Jos kakun pinta näyttää tummuvan paiston aikana liikaa, peitä kakku kevyesti foliolla tai leivinpaperilla.

Valmista täyte. Upota liivatelehti likoamaan kylmään veteen. Sekoita maito, maissitärkkelys, sokeri ja keltuaiset pinnoitetussa kattilassa tai vesihauteessa. Kuumenna seosta samalla sekoittaen, kunnes se sakenee. Purista pehmenneestä liivatelehdestä vesi, ja liuota liivate kuumaan kiisseliin. Jäähdytä kiisseli. Vatkaa lopuksi kiisselin rakenne rikki ja lisää vaniljasokeri ja kermavaahto.

Halkaise kakkupohja kolmeen osaan. Levitä alimmalle osalle vadelmahillo. Murskaa vadelmat, mausta ne sokerilla ja levitä hillon päälle. Nosta toinen kakkulevy päälle ja levitä sille vaniljakiisseli. Nosta viimeinen levy päälle ja nosta kakku kylmään odottamaan.

Vaivaa marsipaania hetki leivinpöydällä, jotta se notkistuu hiukan. Levitä pöydälle puhdas leivinpaperi ja ripottele sille tomusokeria. Kauli marsipaani paperin päällä niin suureksi pyöryläksi, että se ulottuu hyvin yli kakun reunojen. Lusikoi kakun ylimmän kerroksen päälle vaahdotettu, maustamaton kerma. Levitä kermaa ohuelti kakun reunoille, mutta jätä suurin osa vaahdosta kakun keskelle keoksi. Nosta marsipaanilevy kaulimen avulla varovasti kakun päälle ja painele reunat tiiviiksi. Leikkaa ylimääräinen marsipaani pois ja muotoile siitä muutama koristekukka prinsessakakun pintaan.

Anna prinsessakakun vetäytyä kylmässä vähintään 3 tuntia, mielellään jopa seuraavaan päivään. Siivilöi prinsessakakun pintaan tomusokeria ennen tarjoilua.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Mamman raparperipiirakka

Raparperi on aivan mainio kasvi: se näyttää olevan ainoa, joka kivikkoisella pihallamme viihtyy. Tai no kyllä voikukkakin viihtyy, mutta raparperi on oleellisesti herkullisempaa. Viime kesänä pihaamme siirretty raparperin alku tarjosi juuri kesän kolmannen piirakan ainekset. Suosikkini raparperiherkuista on keikauskakku (palaan ohjeeseen kunhan saan jonkunlaisen julkaisukelpoisen kuvan aiheesta...), mutta kahden sellaisen jälkeen halusin jotain muuta. Niinpä uuniin päätyi variaatio mamman marjapiirakasta. Teen sitä kesäisin mökkievääksi erilaisista marjoista, mutta ihanaa herkkua se on näinkin. Oikein kylmähermoinen leipuri olisi antanut piirakan jäähtyä kunnolla, mutta tämmöinen tavallinen leipuri kävi piirakkaan käsiksi heti kun täyte oli päällisin puolin hyytynyt. Sääli etten voi juoda iltakahvia: tänään olisi ollut täydellinen ilta istuskella terassilla kaffin ja raparperipiirakan kanssa. Mutta hyvin meni piirakka ihan maidonkin kanssa.



Ohje on todella hyvä ja helppo. Voin lämpimästi suositella sitä myös vähän vähemmän leiponeille. Pohjan olen kopsannut Valiolta, se on oikein kiva ja pehmoinen. Täytteeseen lisään kermaviilin ja munan lisäksi kondensoitua maitoa. Täytteestä tule näin pikkuisen tavallista kermaviilitäytettä täyteläisempi. Tämä on sikäli näppärä piirakka, että se ei kaipaa erikseen vaniljakastiketta, kermavaahtoa tai jäätelöä. Lisäksi sen voi pakastaa.

Raparperipiirakka

Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja (myös täysjyvävehnäjauhot käy hyvin)
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
4-5 dl raparperiä pieninä paloina (tai marjoja, minusta punaherukat ovat parhaita)
1 prk kermaviiliä
1 prk kondensoitua maitoa
1 muna
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna ja jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirakkavuuan (n. 24 cm) pohjalle ja reunoille. Sekoita kermaviili, kondensoitu maito, muna ja vaniljasokeri keskenään. Kaada pohjalle. Ripottele raparperin palat täytteen päälle. Paista uunin alaosassa 200 asteessa puolisen tuntia. Anna jäähtyä. Tämä piirakka on hyvää kylmänä.


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kakkuja ylioppilasjuhliin

Vanhin kummilapsistani pääsi eilen ylioppilaaksi. Voi snif, miten niin pienestä tytöstä on tullut aikuinen näin pienessä ajassa? Ja kummitädistäkin on tullut aikuinen tässä matkan varrella. Miten tämä aika menee näin nopeasti? 

Tarjouduin hyvissä ajoin kokkausavuksi ja sovimme, että minä huolehdin kakuista. Päivänsankarin toiveena oli joku suklainen juttu ja joku raikas, hedelmäinen tai marjainen kakku. Kolmen suklaan juustokakun tein kokeilumielessä äitienpäivän aikoihin ja makuraatini kelpuutti sen ylioppilasjuhliin soveltuvaksi. Kesän kunniaksi lisäsin koristeluun syötäviä kukkia. Sitruunainen täytekakku on tehty suurin piirtein samoin kuin aikaisin keväällä tehty kääretorttu. Koristelin kakun mansikoilla ja pensasmustikoilla. Kakku olisi saanut olla vielä sitruunaisempi, tässä kohtaa paljastui tietty kokemuksen puute. Kymmenen hengen ohjeen muuttaminen sadan hengen ohjeeksi kun ei ole pelkkä yksinkertainen kertolaskutoimitus, tai sitten siitä pitkästä matikasta vaan on liian paljon aikaa. Lisäksi joku/jotkut olivat tyhjentäneet meidän lähikaupat sitruunarahkasta kesäisten juhlien kynnyksellä.

Leivoin kakut äitini keittiössä pikkuapulaisen "huolellisella" avustuksella. Äidillä on iso kylmiö, joka minun kodistani puuttuu. Varsinkin noiden kermaisten kakkujen tekemisen ilman isoja kylmätiloja (ja lyhyttä matkaa juhlapaikalle) olisi ollut mahdotonta. Täytyy joku kerta kokeilla sveitsiläisen marengin tekemistä täytekakun päälle: sen pitäisi kestää paremmin lämmintä säätä. Nyt en uskaltanut temppuilemaan mitään uutta, koska mittakaava oli näin iso. 

Sää oli juhlien kannalta kyllä muuten aivan täydellinen. Aurinkoinen ja lämmin, mutta hieman tuulinen eli ei liian kuuma. Vanhan maalaistalon vanhat vaahterat tarjosivat hienosti suojaa pienimmille ja vanhimmille juhlijoille. Täydellinen päivä.