Taatelikakku

Nyt palaan reilun viikon takaiseen aikomukseeni. Alkaa nimittäin olla aika leipoa taatelikakku, jos meinaa jouluna sellaisella herkutella. Iso suositus: taatelikakku pesee joulutortut ja piparitkin mennen tullen. Sitä paitsi se säilyy hyvin ja kakun voi hyvin kuskata tuliaisiksi.

Muistelen, että en lapsena halunnut edes maistaa taatelikakkua. Jotenkin se tummanpuhuva köntti ei kutsunut luokseen eikä taateli muutenkaan kiinnostanut yhtään. Sittemmin olen päässyt ennakkoluuloistani yli eikä joulua tule ilman taatelikakkua. Jos perinteinen kakkuvuoka tuntuu ankealta, kannattaa tutkia vaikka lähimarketin vuokahyllyjä tai kirjoittaa joulupukille. 

Olen tehnyt melkein aina taatelikakun samalla, hyväksi havaitulla ohjeella, jonka bongasin vuosia sitten Pirkka-taatelien pussista. Nyt halusin koko perheelle sopivaa kakkua, joten otin mallia Jonnalta Suolaa ja hunajaa -blogista. Voin vaihdoin margariiniksi ja piimän soijajugurtiksi. Samalla kakku muuttui myös vegaaneille sopivaksi. Lisäksi säädin vähän mausteita. Niin ja tein kaksinkertaisen annoksen, jotta muillekin kuin minulle riittäisi.

Taatelikakun myötä toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua. Jos taatelikakku vielä kaipaa palanpainiketta, niin suosittelen tutustumaan Spotifyn listaan Sljuva Svenska Jul.

Taatelikakku

noin 8 palaa – noin 1 litran vetoiseen vuokaan (esim. pieni torvivuoka)

100 g margariinia
100 g kuivattuja taateleita
1/2 dl vettä
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
1 1/2 dl soijajugurttia
1 dl vaaleaa siirappia

(lisäksi voiteluun nokare margariinia ja korppujauhoja)

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota vuoka, ellet käytä sellaista vuokaa, josta mikä vaan irtoaa koska vaan. 

Paloittele taatelit muutamaan osaan, laita ne ja vesi kattilaan. Kiehuta sen aikaa, että vesi haihtuu ja taatelit pehmenevät hiukan. Sekoita joukkoon margariini pieninä paloina. Soseuta sauvasekoittimella tai vaikka haarukalla, taatelisoseen ei tarvitse olla ihan sileää.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita taatelisoseen joukkoon. Lisää sen jälkeen jugurtti ja siirappi. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista, jottein taikinaan muodostu sitkoa. Kaada taikina vuokaan, paista alimmalla tasolla noin 45-50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.

Juustokakku paahdetusta valkosuklaasta

Aikomukseni oli kirjoitella taatelikakusta, mutta kuvat olivat luokattoman huonoja. Eli se siitä. Sen verran kuitenkin muistutan, että tehkää taatelikakkua lähipäivinä ja pysykää sitten erossa siitä ainakin viikko. Ohjetta voi kurkata vaikka täältä. Lupaan palata asiaan vegaanisen taatelikakkuohjeen kanssa, kunhan vähän kuvailen lisää.

No niin. Kaivelin arkistosta tällaisen vanhan virityksen, joka pikkuisen tuunattuna voisi olla aika kiva joulun ajan jälkkäri tai kahvipöydän kohokohta. Ja oikeastaan vadelmat ja pistaasit ovat ainakin väreiltään varsin jouluisia. Toki päälle voisi kipata vaikka jääkarpaloita, piparkakkua, hedelmiä, marenkia, melkeinpä mitä vaan. 

Jos joku kuitenkin päätyy vadelmiin, tähän aikaan vuodesta kannattaa valita kotimaiset pakastevadelmat. Tuontivadelmat (sekä tuoreet että pakastetut) pitää aina keittää ennen tarjoilua. 

Alkuperäinen ohje on peräisin Valiolta, minä tuunasin ohjetta jugurtilla ja lisäsinpä varmuuden vuoksi pari liivatettakin kehiin.

Juustokakku paahdetusta valkosuklaasta

Pohja:
175 g keksejä, esim. piparkakkuja
50 g voita

Täyte:
3 liivatetta
400 g tuorejuustoa
1 dl maustamatonta jugurttia
1 dl tomusokeria
2 dl kuohukermaa
200 g valkosuklaata

Koristelu:
Vadelmia, hedelmiä, pähkinöitä, keksejä, marenkeja, suklaarouhetta tms.

Paahda valkosuklaa. Rouhi valkoinen leivontasuklaa leivinpaperin päälle uunipellille ja paahda suklaata 175-asteisessa uunissa 5 minuuttia. Sekoita paahdetut suklaapalat sauvasekoittimella kerman sekaan. Anna jäähtyä. Joidenkin lähteiden mukaan seoksen pitää antaa seistä seuraavaan päivään.

Sekoita sulatettu voi ja keksimurut. Pinnoita leivinpaperi irtopohjavuoan (ø 22–28 cm) pohjalle ja painele seos vuokaan. Laita jääkaappiin kovettumaan. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa jäähtynyt valkosuklaa-kermaseos vaahdoksi. Vatkaa vain sen verran, että vaahto on napakkaa äläkä yhtään enempää. Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon tomusokeri, jugurtti sekä vesitilkkaan sulatetut liivatteet. Kääntele lopuksi sekaan valkosuklaa-kermavaahto. Kaada massa kakkuvuokaan ja anna kakun hyytyä mieluiten yön yli.

Sitten loppuun vielä toinenkin varoituksen sana: valkosuklaa-mokoma käyttäytyy välillä huonosti ja juoksettaa kerman. En oikeasti tiedä tarkalleen, miksi minulle käy näin ja esim. Kinuskikissalle ei. Olen kokeillut vatkata liikaa (juoksettuu takuulla), ihan vähän (saattaa juoksettua), vatkata jääkaappikylmänä (juoksettuu silti mutta ei ehkä ihan heti), vatkata vähemmän kylmänä (juoksettuu). Jugurtti saattaa edistää juoksettumista, mutta soosi on juoksettunut välillä jo ennen kuin olen edes ajatellut jugurtin lisäämistä. Että näin.

Tein kakkua nappulan synttäreille ja opin samalla muutamia niksejä juoksettumisen korjaamiseksi. Kilautin tietysti ensin äidille. Äiti ehdotti seoksen varovaista lämmittämistä. Se auttoi, mutta vaan tilapäisesti. Sitten kokeilin jäähdyttämistä ja lisävatkaamista. Ei auttanut. Meni vain hullummaksi. Lopulta kokeilin sauvasekoitinta. Se antoi vähän toivoa, mutta vain hyvin hyvin pienessä mittakaavassa. 

Mutta, sauvasekoittimesta viisastuneena aloin kipata soosia vähän kerrallaan blenderiin ja huristelin seoksen sileäksi muutama desi kerrallaan. Sitten kaadoin seosta vähän kerrallaan keksipohjalle ja laitoin heti jääkaappiin jäähtymään. Siellä liivate teki tehtävänsä ja piti kuin pitikin kakun kasassa. Ja lopputulos oli kyllä tosi herkullinen.

Ovikranssi

Höpöttelin Facebookin suunnalla kransseista ja menin vahingossa lupailemaan jotain ideoita. Oikeasti suosikkejani ovat havupallo (hieman työläs) ja havutähti (helppo ja kiva), mutta turha täällä on aina jauhaa samoja juttuja. Joten nyt värkkäsin jotain aivan muuta. Tai, olen värkkäämässä. Homma ei nimittäin ole ihan valmis vielä.

Bongasin tämän ohjeen jostain jo viime vuoden syksyllä, mutta toteutus jäi odottamaan parempia aikoja. Niitä ei ole vielä tullut, mutta tästä tulee kiva! Ystäväni oli saanut instassa jakamastani kuvasta inspiraation ja askarrellut itselleen tällaisen. Homma oli vaatinut noin seitsemän tuntia, pari lasia hyvää viiniä ja kivan kaverin. Ja mies ja lapset eivät siis olleet silloin kotosalla. Että tämä ei ehkä ole mikään yhden illan juttu.

Tarvikkeet ovat yksinkertaiset: styrox-pohja, vanha kirja, pihdit ja kuumaliimapistooli + liimaa. Leikkaa aluksi kirjan sivuista pyöreitä kiekkoja, voit käyttää esim. pientä lautasta tai kahvikuppia apuna.

Leikkaa sen jälkeen kiekot spiraaleiksi niin, että spiraalin nauha on noin 1 cm levyinen. Ei tartte olla justiinsa täsmälleen samanlevyinen joka paikasta, mutta kunhan sinne päin. Parin spiraalin jälkeen oppii homman. Nopeutin hommaa sillä, että leikkasin 5-10 kiekkoa kerralla ja leikkasin ne myös spiraaleiksi kerralla. Viisi meni kivasti, kymmenen oli jo vähän liikaa.

Spiraalit kieputin ruusuiksi pihtien avulla, ulkoreunasta alkaen. Kun koko setti oli kieputettu, päästin joitakin ruusuja sormien välissä vähän löystymään. Näin sain aikaiseksi hieman eri kokoisia ruusuja.

Ruusun pohjaan tökkäsin vähän liimaa ja käänsin lopuksi spiraalin keskikohdan liiman päälle. Tein ensin kasan ruusuja ja sitten aloin liimata niitä kranssipohjalle.

Ajattelin, että minulla oli jo aika iso kasa. Noh, olihan se, mutta tarvitsen vielä pari kasaa lisää. Jos tämä joskus valmistuu niin liimaan siihen ehkä vielä jotain helmikoristeita ja ihastelen sitä sitten takanreunalla. Ensi vuoden jouluna, ehkä.

Munakoisovuoka

Jaaha. Blogiparka on taas ollut ihan heitteillä, mutta syöty on ja kokattu myös. Arkiruoka kiertää välillä aika pientä kehää ja välillä vielä pienempää. Sitten välillä keksin jotain uutta, innostun, kokkaan, leijun ja putoan maan pinnalle kun pienet makutuomarit torppaavat viritykseni.

Isompi pienistä makutuomareista tutki kaupassa munakoisoa (juu, olin jossain mielenhäiriössä mennyt kauppaan lasten kanssa) ja halusi maistaa sitä. Sitä on kyllä on ollut aiemminkin tarjolla, mutta ostimme silti ja kokkasimme yhdessä. Pienempi makutuomari tuumi, että maistuu vähän sieneltä ja isompi tuumi, että ei maistu ollenkaan. Aikuisille kyllä maistui.

Ohje on Kotilieden verkkosivuilta.

Munakoisovuoka

2 munakoisoa
2 tl suolaa
öljyä
karitsan jauhelihaa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
800 g tomaattimurskaa
1 tl piparkakkumaustetta
1 rkl ruokosokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl timjamia
100 g pehmeää vuohenjuustoa
(pinnalle juustoraastetta)

Leikkaa munakoisot viipaleiksi. Ripottele leikkuulaudalle suolaa ja lado munakoisoviipaleet laudalle. Ripottele väliin suolaa ja lado toinen kerros viipaleita, ja lisää pinnalle vielä hieman suolaa. Itketä munakoisoja viitisen minuuttia, huuhdo ja kuivaa. Paista munakoisoviipaleita öljyssä pannulla.

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Ruskista sipulisilppu ja jauheliha pannussa, mausta. Valuta tomaattimurskaa hetki tiheässä siivilässä. Lisää joukkoon valutettu tomaattimurska ja vuohenjuusto.

Lado kerros munakoisoviipaleita öljyllä sipaistuun vuokaan. Kaada vuokaan puolet jauhelihaseoksesta ja lado loput munakoisot päälle. Peitä pinta jauhelihaseoksella. Ripottele halutessasi pinnalle juustoraastetta.

Kypsennä munakoisovuokaa 175-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Toinen syyskranssi

Vaahterakranssin raaka-aineet alkavat olla loppu tai ainakin ne ovat todella märkiä. Onneksi kastanjat eivät pahastu pienestä vesisateesta ja onneksi famu ja fafa viitsivät käydä niitä lasten kanssa keräämässä. Ämpärillisen. Jep. Sitten fafa porasi reikiä ämpärilliseen kastanjoita ja jostain oli löytynyt rautalankaa, helmiä ja kärsivällisyyttä.

Välitulema oli joukko erilaisia nauhoja, joita lopulta kieputin uuteen uskoon muovatun henkarin ympärille. Tuli aika kiva, vaikka itse sanonkin.

Ai niin. Semmoinen juttu vielä, että olen ottanut melkoisen harppauksen somessa ja nyt Lämmöllä tehtyä löytyy instasta. Juu, oli korkea aika, tiedän. Tulkaahan seuraamaan. Sisältöä on siellä vielä vähän laihasti, mutta tekniikasta ei jää kiinni: nykyinen luurini on ihan kohtuullinen kamera. Ja instaan tulee vietyä juttuja, joita tänne blogiin asti jaksa veivata.

Syyskranssi

Olen tehnyt kransseja vaahteranlehdistä moneen kertaan mutta nyt ryhdyin oikein omaperäiseksi kun en jaksanut kävellä sille värikkäimmälle vaahteralle kylällä ja keräilin oksia ja lehtiä myös muista puskista. Vaahteraa puoltaa kyllä tietty sitkeys ja kestävyys, tämä tosin kävi ilmi vasta matkan varrella. Niin ja vaahterassa ei ole piikkejä.

En ole ollenkaan ahkera ottamaan mitään vaihekuvia, koska yleensä joku on tehnyt sen jo oikein huolellisesti. Linkkasin aiemmasta kranssijutustani toiseen blogiin, jossa oli hyvät teko-ohjeet. Valitettavasti sitä blogia ei enää ole olemassa, joten ohjekin on haihtunut taivaan tuuliin. Pikagooglauskaan ei tuottanut kovin havainnollisia kuvia työvaiheista, joten tuumasta toimeen.

No, kauheasti ei tullut vaihekuvia tälläkään kertaa, koska innoissani napsin erilaisia, värikkäitä oksia ja lehtiä kranssiin ja pikkuapulainen kieputti niiden ympärille rautalankaa. Joka tapauksessa kyseessä on todella simppeli juttu ja tarvikkeetkin ovat aika tuttuja: lehtiä, oksia, rautalankaa (aika ohutta) ja pihdit. Myös hanskat saattavat olla tarpeen, varsinkin jos on kylmä tai oksissa piikkejä.

Minä aloitan kranssin nipusta tukevia vaahteranlehtiä, joku 5-7 kappaletta. Kiepautan niiden tyveen rautalankaa, mutta en katkaise sitä. Sitten lisään edellisen sidoskohdan päälle uuden nipun lehtiä ja kiepautan nipun jälleen kiinni rautalangalla. Ja jatkan näin kunnes mittaa on riittävästi. Sitten nappaan kiinni varovasti niistä alkupään nipuista ja yhdistän pötkön päät toisiinsa. Lopuksi tarvitaan vielä pientä pöyhimistä. Tekniikka on sama kuin varvuista kasatussa kranssissa, siitä löytyy oikein vaihekuviakin.

Pihlajanmarjat tai muut marjat olisivat tosi kauniita, mutta älkää kokeilko. Linnut ovat niistä niin innoissaan, että marjakranssia seuraa portaiden (ja oikein huonolla säkällä seinien ja oven) kuurausoperaatio.

Valloittava Fiskars ja Slow Food Festival

Pääsin pari viikkoa sitten Länsi-Uudenmaan matkailun kutsumana aivan mainiolle ruska- tai oikeastaan ruokaretkelle. Kohteena oli Slow Food Festival, joka järjestettiin jo kahdeksannen kerran, ja samalla tietysti tapahtuman kotipaikka Fiskars. Lähiruokamarkkinat ovat ruokafriikkien mielestä tietysti hauskinta mitä ajatella saattaa, mutta koko kylä on kiva päiväretkikohde. Ja miksei myös yöretkikohde.

Lähituottajat olivat todella panneet parastaan ja runsaat antimet kävivät kaupaksi melkoisella vauhdilla. Meidän ystävällinen opas oli onneksi huolehtinut meidät ajoissa paikalla. Valikoima oli valtava: kasviksia, hedelmiä, leivonnaisia, lihaa ja lihatuotteita, hilloja ja muita säilykkeitä. Mitä nyt ruokamarkkinoilta voisi kuvitella löytävänsä ja lite till.

Yksi lähiseudun erikoisuus on vuohenmaitoon leivottu korvapuusti. Kuva on ankea, mutta pulla oli hyvää. 

Nälkä ei tainnut kaikkien maistiaisten keskellä ehtiä yllättämään ketään, mutta kotoisan Laundryn lounas oli silti paikallaan. Paikan historia ulottuu yli 150 vuoden taakse ja vuosien kuluessa talossa on toiminut koulu, kirjasto ja puhelinkeskus. Niin ja pesula, kuten nimestäkin voi päätellä. Nykyään kyläläiset ja vieraat kokoontuvat Laundryssa kahvin, ruuan ja juoman äärelle.

Iltapäivällä edessä oli päivän mutkikkain haaste. Petri's Chokolate Room tarjosi meille kaffet ja kakunpalan, mutta viimeksi mainittu piti valita itse. Tuli vähän runsauden pula, niin hieno oli Petrin tiski.

Slow Food Festival on tältä vuodelta ohi, mutta Fiskarsin kylässä riittää ohjelmaa läpi syksyn ja talven. Varsinkin joulunalusaika vaikuttaa melkoisen houkuttelevalta.

Ennen kotimatkaa fiilistelimme vielä syysauringon paisteessa tunnelmallista kylää ja söimme iltapalaa Kuparipajalla. Kuparipajan filosofia perustuu vuodenaikojen ja lähituotteiden hyödyntämiseen. Makua unohtamatta.

Paprika+kesäkurpitsa+feta

Vielä on kesää... eikun kesäkurpitsaa jäljellä. Vai onko? Jos on, niin loput kannattaa lykätä uuniin paprikan ja fetajuuston kanssa. Toistan itseäni nyt pahan kerran: kirjoittelin tästä viimeksi reilut kolme vuotta sitten. Värikäs kasvisgratiini on ihana pikkuruoka sellaisenaan (riippuu toki vähän annoskoosta) tai hurmaava lisuke mille tahansa.

Olen blogannut todella laiskasti viime aikoina, mutta nyt vapaan vapaa-ajan määrä näyttäisi pikku hiljaa lisääntyvän. Välillä kyllä tekisi mieli kirjoittaa jostain muustakin, vaikka treenaamisesta, mutta sellaisia juttuja tulisi kyllä aika harvakseltaan.

Kesäkurpitsa-paprikapaistos

1 kesäkurpitsa
2 punaista paprikaa
paketti fetajuustoa
oliiviöljyä
mausteeksi erilaisia yrttejä ja mustaa pippuria myllystä
ripaus suolaa

Pese ja viipaloi kesäkurpitsa ja paprikat. Voitele uunivuoka kevyesti öljyllä. Asettele kesäkurpitsa- ja paprikaviipaleet limittäin vuokaan. Ripauta kasviksille aavistus suolaa. Murustele päälle fetajuusto. Lisää mausteita, erilaiset yrttisekoitukset ovat hyviä, kunhan niissä ei ole suolaa. Lorauta koko komeuden päälle oliiviöljyä. Paista 200 asteessa reilu puolituntia kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Tarjoa grilliruokien kaverina tai vaikka kevyenä lounaana sellaisenaan.

Rakas vai raskas arki? Kaksi vinkkiä.

Tiesitkö, että nyt on käynnissä jo neljäs hävikkiviikko? Hävikki ja arki liittyvät kiinteästi toisiinsa. Viimeksi mainittua vähän tuunaamalla voidaan vähentää ensin mainittua. Tai ainakin sitkeästi kuvittelen niin. Bonuksena vapaata vapaa-aikaa ja muuta resurssia vapautuu vaikka konmaritukseen, sienestämiseen tai treenaamiseen. Tai mindfullnesiin (eikös se ole vähän sama asia kuin sienestäminen?!). Tai mihin kukin nyt haluaa vapaa-aikansa käyttää.

Ajatus tähän juttuun sai alkunsa eräästä kahvipöytäkeskustelusta, jossa paljastin friikkiyteni: minulla on viiden viikon ruokaexcel. Jep. Sitten aika paljon myöhemmin jaoin instassa yllä olevan kuvan ja muutama kaveri tiedusteli sen johdosta inspiraationi lähteitä.

Koko homman takana on aika usein iskevä pula inspiraatiosta. Ja se, että olen nirso. Syön kyllä kaikkea ja paljon ja mielelläni, mutta en monta kertaa peräkkäin enkä varsinkaan usein. Näin ollen kirjoitin kerran vuosia sitten paperille kaikki ne tavalliset arkiruoat, joita osaan ja haluan tehdä: laatikoita, kastikeruokia, keittoja, salaatteja, patoja, jne. Aluksi katselin tätä lisää kun mietin arkiruokia. Sitten meille syntyi tytär, joka olikin allerginen aika monelle perusraaka-aineelle. Sitten olikin jo melkein pakko lisätä suunnitelmallisuutta ja avasin excelin.

Oikeasti taulukkoni tai kuvassa oleva viikkosuunnitelma ovat suuntaa antavia. Mieleeni tai arkeemme putkahtaa vähän väliä muita suunnitelmia ja menoja. Se on kuitenkin jotenkin vapauttavaa kun ei tarvitse käyttää koko matkaa töistä kotiin sen arpomiseen, että kokkaisinko tänään broileria vai jauhelihaa. Saati että menisin nälkäisenä ja väsyneenä kauppaan tekemään kummallisia ostoksia, jotka ensin piiloutuvat jääkaappiin ja sen jälkeen pahimmassa tapauksessa kertyvät vyötärölleni tai muuksi tympeäksi hävikiksi.

Ruokalistan perusteella teen ostoslistan, josta naputtelen ostokset kotisohvalta ostoskoriin. Tämäkin vähentää heräteostoja, kannustaa tonkimaan kaappeja (koska olen kotona ostoksia tehdessä) ja näin vähentää hävikkiä.

Ideoita suunnitteluun keräilen muutamasta hyvästä keittokirjasta, Maku-lehden ja Kotilieden verkkosivuilta sekä noh - blogistani. Olen tägännyt kaikki arkiruuat omaksi kategoriaksi ja selailen niitä säännöllisesti. Silloin tällöin kokeilen jotain uutta. Valitettavasti tuo arkiruuat-setti on päivittynyt viime aikoina vähän heikosti. Osa uusista kokeiluista ei koskaan päädy blogiin asti.

Niin ne vinkit. Ensimmäinen on siis tietysti tuo suunnittelu. Ja toinen on, että kannattaa olla itselleen armollinen. Valmisruoka voi olla ihan hyvää, take awaysta puhumattakaan.

Ahvenkukko

Kesä on ollut varsin satoisa. Olen kolunnut sekä mustikkamättäitä että vadelmapuskia, löysin polun, jota aloin kutsua tattitieksi ja kävin kantarellitaivaassa. Loppusaldo lasketaan ämpäreinä, ei vaikka litroina.

Sitten vielä pisteenä iin päälle ahvenet olivat vallattomalla tuulella ja tunkivat sankoin joukoin katiskaan ja verkkoon. Ahvenilla oli niin kiire pannulle, että mies ei saanut sätkivää verkkoa edes laskettua järveen. Omituista, mutta en valita. Ja oli siellä joukossa pari kuhaakin, joita ei meidän verkoissa ole näkynyt ... öö.. seitsemään vuoteen?!

Pikkuahvenet leivottiin kalakukoksi. En keksi montaakaan asiaa joka olisi herkullisempaa. 

Kukkoja on varmaan yhtä monenlaisia kuin on tekijöitä. Toiset käyttävät taikinassa vehnäjauhoja, minä en. Riisiä näkee joissain ohjeissa, joidenkin mielestä kalakukko riisin kanssa ei ole mistään kotoisin. Minun kukko on aika kalaisa ja aika lihaisa, kuori on ohuehko. Savonmualla se avataan tuosta piältä, mutta minä hämäläistyttönä viipaloin kalakukkoni.

Ahvenkukko

Kuori:
5 dl vettä
1,5 tl suolaa
n. 16 dl ruisjauhoja
loraus rypsiöljyä

Täyte:
2 rkl puuroriisiä
noin 800 kg kalaa (perattuna)
300 g siankylkeä
n. 3 tl suolaa

Sekoita kuoren aineet (älä käytä kaikkia jauhoja kerralla) ja vaivaa napakaksi, notkeaksi taikinaksi. Kaulitse taikina soikeaksi levyksi, joka ohenee reunoja kohden. Eron ei tarvitse olla kovin suuri. Nosta taikinalevy leivinpaperin päälle pellille. Ripottele riisinjyvät keskelle levyä. Lado riisin päälle kalaa ja possua kerroksittain, ripottele väleihin suolaa. Jätä possukerros päälimmäiseksi.

Käännä taikinan reunat tiiviisti täytteen päälle. Poimi samalla talteen vähän taikinaa, joka jää yli päällekäisistä kohdista. Ummista taikinasaumat huolellisesti kylmällä vedellä kastelluin käsin. Hiero pinta kuivaksi ruisjauhoilla. Paista kukkoa 250 asteen lämmössä noin 45 minuuttia. Jos kukosta valuu nestettä, paikkaa reiä heti taikinalla. Ole kuitenkin varovainen: kukko on kuuma ja vaikea käsitellä. Älä stressaa, jos ei suju. Kääri kukko leivinpaperiin ja sen jälkeen alumiinifolioon. Pane kukko takaisin uuniin ja säädä lämpötila 120 asteeseen. Jatka paistamista noin kahdeksan tuntia. 

Anna kukon tekeytyä hetki ennen kuin käyt sen kimppuun (tämä on vaikein kohta).

Huom. Paistolämpötila on suuntaa antava. Vähempikin riittää jos kalat ovat oikein pieniä (tai muikkuja, joiden ruodot ovat pienemmät ja pehmeämmät). Minulla on tapana tehdä kukko illalla ja jättää uuniin yöksi.

Ihana vadelmapiirakka

Heti alkuun pahoittelu tylsästä kuvasta. En voi tehdä ihan lähiaikoina enempää, joten ei tule uutta kuvattavaa ihan lähiaikoina. Ei johdu vadelmien puutteesta, vaan täällä on pula lähinnä itsekurista. Olen elellyt kesän muurinpohjaletuilla ja marjapiirakoilla. No on siellä joukossa joku kyljyskin ollut. Niin ja kilotolkulla kukkakaalia. Mutta ajattelin nyt ryhdistäytyä, ainakin pariksi päiväksi.

Vadelmasato on ilmeisesti paikoitellen ollut hyvin runsas, joten nyt olen raaskinut käyttää vattuja oikein leipomiseenkin. Muuten jemmaan niitä tuolla pakastimessa.

Mielessäni oli marjaisa, ohutpohjainen piiras, jossa olisi häivähdys mantelia ja jota herkuttelisin kermavaahdon kanssa. Sopivaa ohjetta ei löytynyt ihan heti, joten sävelsin itse. Se on aina vähän hasardia, mutta tää meni kyllä toisella yrityksellä suurin piirtein maaliin. Lopputulos oli oikein kiva ja marjaisa. Paitsi että kauniiksi lopuksi menin ripottelemaan tomusokeria piirakan päälle. Huono idea.

Vadelmapiirakka (28 cm vuokaan)


Pohja:
150 g voita (tai margariinia)
4 dl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
n. 3 rkl kylmää vettä

Täyte:
1 paketti mantelimassaa
1 l vadelmia
1 dl vadelmahilloa
0,5-1 dl hillosokeria
2 rkl perunajauhoja

Nypi voi, jauhot ja sokeri sekaisin (tai hurauta monitoimikoneen leikkuuterällä muruiksi). Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan levähtää jääkaapissa noin puolituntia. Kauli taikina pyöreäksi, hieman vuoan pohjaa suuremmaksi levyksi ja nosta voidellun, korppujauhotetun vuoan pohjalle. Pistele haarukalla ja laita jääkaappiin odottamaan täytteen sekoittamista. Kauli mantelimassasta pyöreä kiekko, joka on saman kokoinen kuin vuoan pohja. Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen sekoittamista.

Sekoita vadelmat ja vadelmahillo varovasti keskenään. Sekoita perunajauhot osaan sokerista ja kippaa seos vadelmien sekaan. Maista ja lisää tarvittaessa vähän sokeria. Levitä täyte mantelimassan päälle. Paista piirakkaan 200 asteisen uunin alaosassa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä. Keitä hyvää kahvia. Tarjoa vadelmapiirakka kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.

Mustikkakakku

Mansikkasato jäi todella laihaksi, mutta mitäs tuosta. Mustikoita on senkin edestä. Ja metsävadelmia on tulossa ilmeisesti myös runsaasti. Olen jo vähän käynyt lämmittelemässä lähimetsissä ja ensi viikolla aion ryhtyä tositoimiin. Sääkin näyttää sopivasti vähän kuivahtavan.

En todellakaan osaa päättää mikä mustikkaleivonnainen olisi parasta, mutta tämmöisellä nätillä ja herkullisella kakulla on erityinen paikka sydämessäni. Se on marjainen ja raikas ja samalla tosi tosi herkullinen. Mikä parasta, kakku on munaton ja maidoton ja helposti muokattavissa myös gluteenittomaksi. 

Joku näppärä vaihtaa käden käänteessä liivatteen agaragariksi tai muuksi kasviperäiseksi hyytelöimisaineeksi ja tekee vegaanin kakun. Älkää kysykö mittasuhteita, kokeilut ovat kesken. Nappulan synttäreille tehty kokeilu pysyi kasassa, mutta oli vielä liian pehmeä.

Mustikkahilloke kannattaa valmistaa hyvissä ajoin etukäteen, jotta se ehtii jäähtyä kylmäksi.

Mustikkakakku (26 cm vuokaan)

Pohja:
180 g digestivekeksejä
75 g margariinia

Täyte:
4 dl mustikkahilloketta (ohje alempana)
2 dl soijarahkaa (alpro soya go on)
8 liivatetta
tilkka sitruunamehua
4 dl soijavispiä
sokeria (n. 0,5-1 dl)
2 tl vaniljasokeria

Pohja:
Sekoita hienonnetut keksit ja voisula keskenään. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle. Irtopohjavuoan reunan voi sipaista öljyllä. Kakku irtoaa näin vähän nätimmin vuoasta. Ehkä:) Painele keksiseos vuoan pohjalle tiiviisti tasaiseksi kerrokseksi. 

Täyte:

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Sekoita mustikkahilloke ja soijarahka keskenään. Vatkaa soijavispi vaahdoksi. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja sulata liivatteet mehutilkassa kattilassa. Sekoita liivateseos mustikkaseoksen joukkoon. Lisää vaniljasokeri ja sokeria. Sekoita soijavaahto täytteeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria. Sekoita huolellisesti ja kaada vuokaan. Nosta vuoka jääkaappiin ja anna seistä yön yli. Irrota varovasti vuoasta ja koristele. 

Mustikkahilloke:

1 l mustikoita

2 dl hillosokeria

1 sitruunan mehu

Pane kaikki aineet kattilaan. Keitä kymmenisen minuuttia kunnes mustikat ovat hajonneet. Aja sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Anna jäähtyä.

Kukkakaalicouscous

Hyvä ruoka, parempi mieli. Ilahdutin kuumassa ruuhkabussissa reilun tunnin istunutta itseäni kukkakaaliherkulla, joka oli aivan vailla vertaansa. Meillä tehdään tätä huomenna uudestaan. Ja viikonloppuna. Ensi viikolla otan tätä töihin evääksi. Juhannuksena kokkaan kukkakaalia anoppilassa.

Kukkakaali on muutenkin yksi lemppareistani: teen aika usein kukkakaalimuusia (keitetty kukkakaali sauvasekoittimella soseeksi, ripaus suolaa ja reilu nokare voita perään) tai kukkakaaligratiinia. Nyt teki mieli jotain raikkaampaa ja muistin ohjeen, jonka keväällä luin lempipuutarhakirjastani. 

Kukkakaalin lisäksi suosittelen tätä upeaa kirjaa kaikille kotipuutarhureille ja sellaisiksi haluaville. Keittiöpuutarha on selkeä ja perusteellinen käsikirja, joka ei missään kohdin sorru hifistelyyn tai turhaan rönsyilyyn.

Kukkakaalicouscous(ohje: Keittiöpuutarha - Siemestä lautaselle, Readme.fi)


1 kukkakaali
1/2 rkl voita
1/2 sipulia hienonnettuna (laitoin kaksi pientä kesäsipulia)
300 g tomaatteja (noin neljä keskikokoista tomaattia)
1,5 dl hienonnettua basilikaa
1,5 dl hienonnettua sileälehtistä persiljaa
1/2 tl suolaa
mustapippuria
1/2 dl sitruunamehua
1 rkl raastettua luomusitruunan kuorta
(lisäsin myös ripauksen sokeria, koska tomaatit eivät olleet ihan parhaimmillaan)

Pilko pesty kukkakaali ja surauta se pieneksi rouheeksi monitoimikoneessa. Sulata voi isolla pannulla ja kuullota sipulia muutama minuutti keskilämmöllä. Älä ruskista. Lisää pieniksi kuutioiksi leikatut tomaatit ja hauduta niitä viisi minuuttia. Sammuta levy, lisää kukkakaalit, yrtit, suola ja pippuri (ja sokeri) sekä sitruunan mehu ja kuoriraaste. Sekoita kaikki huolellisesti keskenään ja anna tekeytyä hetki kannen alla. 

Sirkussynttärit

Lastenjuhlat ovat joka kerta enemmän tai vähemmän sirkusta, mutta nyt ne olivat sitä sitten ihan suunnitellusti. Kirkkailla väreillä, sirkushenkisillä eväillä ja muutamalla kummitädiltä lainatulla legohahmolla saimme kasaan mielestäni juuri sopivasti sirkustunnelmaa.

Oikaisin minkä kerkesin, mutta minihodarit tein ihan valmiiksi. Ajatus 14 lapsesta ketsuppipullon kimpussa ei houkuttanut. Yhtään. Sämpylät tein pakastimeen hyvissä ajoin.

Omat lapset eivät eritysemmin perusta täytekakuista, saati munattomista ja maidottomista täytekakuista. Näin ollen sorvasin kakun jäätelöstä: keksipohja + pehmennyttä jäätelöä. Homma pakkaseen hyvissä ajoin ja sieltä esille vartti ennen tarjoilua. Sitten vähän keksejä ympärille ja keksimurua hiekaksi.

Tigerista löytyi isoja vaahtokarkkeja, joista askartelin taikurinhattuun koko joukon kaniineja. Pinterestissä pupuille oli piirretty kasvot, meillä ei piirretty. Meillä oli myös pieniä munkkirinkilöitä, joista ei kyllä löytynyt kuvatodisteita.

Ohjelmanumerot olivat yksinkertaiset mutta lapsille kovasti mieleen. Tein glitter-tatuointeja sitä mukaa kun vieraat saapuivat, sitten syötiin, avattiin lahjoja ja lopuksi hutkittiin pinjataa. Olin varannut lapsille myös sirkusaiheisia värityskuvia, mutta lopulta aika kului kuin siivillä ja aika harva ehti värittämään.

Pinjatan sisällä oli pienet lahjapussit vieraille. Pusseissa oli karkkia ja hirmu kivat pillit... Sitten olikin sopivasti aika lähteä kotiin:)

Maidoton jäätelökesä

Viisivuotissynttärit lähestyvät ja ideat ovat taas vähän vähissä. Kohta on aikakin vähissä... Maitoa ja kananmunia ei voi käyttää, mutta olisi kiva tarjota jotain herkullista, joka maistuu kaikille. Päädyin pienen surffailun päätteeksi jäätelökakkuun, josta jotenkin muovaan jotain teemaan sopivaa. Teemakin toivottavasti vahvistuu tässä ihan lähipäivinä.

Sopivan jätskin löytämiseksi pidimme tyttöjen kanssa pienet maistajaiset. Lautasille valikoitui Pirkan uutuusjäätelöitä, joissa makuina on sitruuna, mustaherukka sekä mango-passion, kestosuosikkia eli Oatlyn vaniljaa ja kaivoinpa pakastimesta esiin myös Oatlyn suklaata. Olen ilahtunut, koska vaihtoehtoja on nykyään todella paljon, jopa ihan pienissäkin kaupoissa.

Pirkan uutuudet olivat eniten minun mieleen, eritysesti sitruuna ja mustaherukka miellyttivät makunystyröitäni. Näihin kannattaa ehdottomasti tutustua, jos tykkää hedelmäisistä jäätelöistä. Samoin suutuntuma oli ihan täydellinen: rakenne on pehmeämpi ja sileämpi kuin sorbeteissa. Iso plussa tulee vielä kotimaisuudesta. Melkein liian hyvää ollakseen totta.

Mies äänesti ykköseksi Pirkan mango-passion-jäätelöä ja lapset Oatlyn vaniljaa. Lieneekö viimeksi mainittujen kohdalla kyse tottumuksesta, sillä tuota Oatlyn vaniljaa on syöty meillä melkoisesti. Se on minustakin ihan ok, mutta kaurainen sivumaku puskee pikkuisen liikaa läpi. 

Maistelukierros ei lopulta tuonut vastausta synttärikakkupohdintoihin. Kuvittelin, että suklaajäätelö olisi lasten mieleen, mutta olin väärässä. Jälleen kerran. Pohdinta jatkuu, ja vielähän tässä ehtii pitää uudet maistiaiset. Onko teillä lukijoilla jotain erityisiä suosikkeja?

Lähtökakku

Leivoin viime viikolla kollegoille - tai pitäisikö jo sanoa - entisille kollegoille lähtökakun. Halusin tehdä jotain keväistä, raikasta ja tyylikästä. Keväistä ehkä tuli, jossain määrin kai aika raikastakin mutta samalla kyllä melkoisen täyteläistä. Ja jos ei nyt kovin tyylikästä niin värikästä sitten senkin edestä. Mielessäni oli nätti kranssi kukista, marjoista ja mintusta, mutta sitä ei kyllä voi päätellä lopputuloksesta.

Ohje on se, jota olen jo pari kertaa testannut erilaisiin perhejuhliin. Nyt laitoin sokerin sulkeisiin, koska sen kanssa kannattaa olla varovainen. Nähtävästi mustikoiden makeudessa on melkoisia eroja, sillä viimeksi kakku ei minusta ollut tarpeeksi makeaa, nyt siitä meinasi tulla liian makeaa.

Mustikka-maitosuklaakakku

Pohja:
150 g dominokeksejä
 65 g voita

Mustikkakerros:
4 dl mustikkahilloketta (ohje alempana)
100 g maustamatonta jugurttia
100 g mascarponea
(0,5-1 dl sokeria)
4 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua
3 dl kermaa

Maitosuklaakerros:
200 g maitosuklaata
1 dl kermaa
50 g jugurttia
3 liivatelehteä sulatettuna
4 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria

Pohja:

Sekoita hienonnetut keksit ja voisula hyvin keskenään ja painele irtopohjavuoan pohjalle tiiviisti tasaiseksi kerrokseksi.

Mustikkakerros:

Sekoita hilloke, maustamaton jugurtti, tuorejuusto ja puolet sokerista tasaiseksi massaksi. Liota liivatteita kylmässä vedessä. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Purista liivatelehdistä vesi ja sulata ne vesitilkassa. Lisää liivatelehdet sekä kermavaahto mustikkaseokseen. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria. Levitä mustikkakerros keksipohjan päälle ja hyydytä kylmässä muutamia tunteja.

Maitosuklaakerros:

Laita liivatteet likoamaan runsaaseen veteen. Kiehauta 1 dl kermaa ja lisää kermaan suklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Lisää jugurtti suklaaseokseen. Sulata liivatelehdet vesitilkassa. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, lisää vaniljasokeri. Lisää liivatteet ja kermavaahto suklaaseokseen. Levitä suklaakerros jähmettyneen mustikkakerroksen päälle ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Koristele kakku kermavaahdolla (mausta halutessasi ripauksella kaakaojauhetta), syötävillä kukilla, mustikoilla, suklaalastuilla ja kaakaotomusokerilla.

Mustikkahilloke:

5 dl mustikoita

2 dl hillosokeria

1 sitruunan mehu

Pane kaikki aineet kattilaan. Keitä kymmenisen minuuttia kunnes mustikat ovat hajonneet. Aja sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Anna jäähtyä.

Berliininmunkit

Joskus sinnikkyys palkitaan, toisinaan ei. Katselin pari vuotta sitten Koko Suomi leipoo -ohjelmaa, ja siinä kilpailijoiden piti tehdä oikea pomadakuorrutus aleksanterinleivoksille. Pomada on useimmille tuttu donitsien tai berliininmunkkien päältä, aleksantereiden päällä on yleensä tavallista tomusokerin, veden (tai jonkun mehun) ja väriaineen sekoitusta. Keskeinen ero on siinä, että pomada ei kovetu ihan kovaksi tai sen ei ainakaan ole tarkoitus kovettua.

No minä sitten pohtimaan, että lienee aika kokeilla. Ensimmäinen yritys meni totaalisesti metsään. Keitin sokerin, siirapin ja veden sekoitusta lämpömittarista huolimatta liikaa ja homma jämähti jo kattilaan. Uusi yritys saatiin sentään jollain lailla kaavittua kattilan pohjalta munkkien päälle, mutta lopputulos oli silti vähän kova. Olen kuitenkin niin innoissani kehityksestä, että kehtaan raportoida berliininmunkeista.

Nimi on kuin onkin peräisin Berliinistä. Tosin siellä pinta yleensä vain sokeroidaan. Ymmärrän hyvin. Sitä paitsi, minusta munkki kuin munkki on parhaimmillaan sokeroituna - ja tietysti tuoreena.

Teen munkit aina tavallisesta pullataikinasta. Hillomunkit tein tällä kertaa niin, että kaulin hyvin kohonneen taikinan levyksi ja otin siitä pyöreällä muotilla kiekkoja. Kohotin läpyskät vielä huolella ja sitten paistoin ne 180 asteisessa kookosrasvassa. Hillon lisään aina vasta paiston jälkeen pursottamalla hillotyllalla. 

Sitten aloin sotkea pomadan kanssa. Pomadan ohje on aika random, ja kuten mainitsin, minulla ei mennyt vieläkään ihan nappiin. Eli en ota kontolleni hukkaan menneitä raaka-aineita. Tunnustan myös, että en kyllä ehkä ihan kirjaimellisesti jaksanut noudattaa alla olevaa ohjetta...

Pomada

450 g tomusokeria
1 dl vettä
1 dl glukoosisiirappia

Laita ainekset kattilaan. Lämmitä miedolla lämmöllä varovasti sekoittaen kunnes sokeri on sulanut.  Lisää lämpöä ja anna seoksen kuplahdella kunnes mittari näyttää 115. Kaada seos metalliseen vatkauskulhoon jäähtymään. Anna seoksen jäähtyä 45℃:n. Voit silloin tällöin VAROVASTI sekoittaa seosta puuhaarukalla.

Kun seos on jäähtynyt, vatkaa sitä tehokkaasti noin 5-10 minuuttia, eli kunnes seos vaihtaa väriä vaaleammaksi ja näyttää paksulta kermalta. Voit halutessasi lisätä vatkausvaiheessa myös elintarvikevärin seokseen.

Voit käyttää pomadan heti, mutta voit myös säilyttää sitä jonkin aikaa ilmatiiviissä pakkauksessa jääkaapissa. Annos on aika iso, ehkä kannattaa kokeilla puolittamista.

Täydellinen tiramisu

Tekisikö vappuna mieli jotain muuta kuin uppopaistettua? Miten olisi ihanaa italialaista? Tai ilahduta äitiä tai ylioppilasta tiramisulla. Sitä paitsi, tämä on kätevä juhlaeväs, koska sen voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen jääkappiin. Tai se suorastaan pitää tehdä etukäteen.

Ohjeita on varmaan yhtä monta kuin on tekijääkin. Keskeistä minusta on laadukas kahvi (vahva ja tumma suodatinkahvi käy, jos espressoa ei ole saatavilla), hyvä viini tai likööri ja maltti. Myös mascarponeissa on eroja, mutta en nyt mene vannomaan, että mikä olisi parasta. Varovasti suosittelen valitsemaan italialaista.

Katsoin ohjeen mallia vähän sieltä sun täältä, pääasiassa apinoin Makua.

Tiramisu

2,5 dl espressoa tai vahvaa suodatinkahvia
3 rkl amarettoa
6 munaa
1,5 dl sokeria
500 g mascarponea
200 g savoiardikeksejä

Pinnalle 1/4 dl kaakaojauhetta

Mausta jäähtynyt kahvi amaretolla. Erota keltuaiset valkuaisista. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri keltuaisten joukkoon ja vaahdota.  Sekoita mascarpone keltuaisvaahtoon. Lisää joukkoon valkuaisvaahto kevyesti nostellen. Kasta yksitellen puolet kekseistä maustettuun kahviin ja asettele ne vuoan pohjalle sokeripuoli ylöspäin. Levitä päälle puolet juustoseoksesta. Toista keksi-mascarponekerros. Hunnuta italialainen tiramisu kaakaojauheella ja anna jälkiruoan tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Hurmaava hummus

Olen aika ihastunut. Ja olen ollut sitä jo jonkun aikaa. Ihastukseni on vähän epäkuvauksellinen, mutta älkää antako vaatimattoman ulkomuodon hämätä.

Meillä syödään hummusta tällä hetkellä melkeinpä joka viikko. Se on ilmaantunut jauhelihapihvien, lohen ja ihan vaan salaatinkin kaveriksi. Olen myös aika varma, että ruåtsalainen hummuskokki lusikoi hummusta sellaisenaan.

Kirjoitan hummuksesta nyt, koska se sopii kaikkiin kevään juhliin: hummus on hyvää vappupiknikillä ja sopii vähintään yhtä hyvin vaikkapa ylioppilaan juhlapöytään. Ja mikä parasta, hummus käy monelle enemmän tai vähemmän rajallista ruokavaliota noudattavalle. 

Ohje on peräisin Icalta, tosin sitä on vähän tuunattu.

Hummus

1 prk kikherneitä (400 g)
2-3 isoa valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 rkl sitruunamehua
1 rkl tahini (ehkä vähän kukkurainen, kuulemma)
4 rkl oliiviöljyä
(suolaa, vettä, valkosipulia)
ripaus öljyä

Soseuta valutetut kikherneet, pilkottu valkosipuli ja muut aineet tasaiseksi massaksi. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa, valkosipulia tai vaikka ripaus chiliä. Voit lisätä myös vähän kylmää vettä. Sekoita tasaiseksi. Lorauta vähän öljyä myös hummuksen pinnalle.

Keväinen naked cake

Maaliskuu meinasi mennä yhdellä päivityksellä, mutta otinpa itseäni niskasta ja istahdin hetkeksi blogin ääreen. Tämä kakku piti päivittää tänne jo ennen pääsiäistä, mutta en lomatohinoissani ehtinyt. Mutta mutta, vastahan tässä on kevään juhlakausi edessä. 

Kakusta piti tulla samantyyppinen kuin viime kesän nakukakuista, mutta muutin viime hetkellä suunnitelmia: liippasin sinne tänne pursuilleen täytteen ohueksi ja epätasaiseksi kerrokseksi kakun ympärille. Gluteeniton pohja tuotti vähän päänvaivaa, koska se oli aika pehmeä ja meinasi lähteä liippauksen mukaan. Ja noh, täyte oli myös ehtinyt jähmettyä jo ihan kunnolla. Veitsen kastelu kuumaan veteen auttoi kuitenkin kummasti asiaa.

Kakun täytteenä on purkki lemon curdia sekä kermavaahdosta (4 dl kermaa), vaniljarahkasta (2 dl)  ja valkosuklaasta (100 g) tehty mousse. Koristeeksi pilkoin mangoa, ripottelin tyrnimarjoja ja kevään kunniaksi lisäsin vielä vähän mintun lehtiä. 

Nämä nakukakut ovat kyllä ihan mun juttu, en nimittäin erityisemmin pidä isosta kerroksesta kermavaahtoa, enkä myöskään ole kovin haka sitä siististi pursottamaan.

Frozen-kakkuja

Aika monet pienet tytöt ovat kovasti ihastuneita Frozen-elokuvan hahmoihin ja ihastus on näkynyt myös kakkutoiveissa. Tein Elsa-kakun jo joskus viime keväänä, mutta enpä näemmä koskaan tullut postanneeksi siitä mitään. Viime viikonloppuna tein Olaf-kakun ja kaivoinpa samalla Elsa-kakun kuvan esille. 

Olaf oli suhteellisen helppo toteuttaa sokerimassasta. Siitä olisi voinut tulla jopa oikein hieno, varsinkin jos leipuri olisi ollut vähän kärsivällisempi. Elsan kanssa turvauduin suosiolla syötävään kakkukuvaan.

En harmikseni yhtään muista, mitä tuppasin Elsa-kakun täytteeksi. Jotain marjaa luultavasti, ehkä vadelmaa. Olisi ehkä tavallaan ollut kiva tehdä joku mustikkainen täyte tuollaiseen lilaan kakkuun. Jotenkin minulla on mukava olo, jos kakun ulkoasu jotenkin kielii sisällöstä.

 Viime viikonloppuun asti muistan: suklainen pohja, sitruunatahna ja vaniljarahka. Lisäsin koristeeksi myös kukkia, koska synttärisankarin mukaan "Olaf niin kovasti tykkää kesästä."

Kakkujenpäällä oleva hile näyttää ihan sokerilta, mutta oikeasti se oli syötävää glitteriä. Hukkaostos: sokeri olisi ajanut saman asian.