4-vuotissynttärit

Pikkusisko aloitti prinsessasynttäreiden suunnittelun ja vieraiden kutsumisen jo heti kohta joulun jälkeen. Hän on ilmeisen varhain oivaltanut, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ystävät, kylänmiehet, hoitokaverit, sukulaiset ja muut kynnelle kykenevät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi pulkkamäessä, kirjastossa ja kaupassa. 

Neidin seurapiiri on aika laaja, joten jaoimme suosiolla kemut kahteen osaan. Koko päiväkotiporukka vietti synttäreitä täällä eilen ja tänään vuorossa olivat naapurit, kummit ja serkut. Vielä jäi iso joukko sukulaisia kestitsemättä, mutta siihen porukkaan palataan myöhemmin kesällä. Kunhan tokenen tästä ensiksi. 

Päiväkotikaverit ja hoitajat tulivat päivälevon jälkeen meille välipalalle. Tarjolla oli miniburgereita lisukkeineen sekä kakkua, aleksanterinleivoksia ja keksejä. Ja keisarin salaattia töistä tulleita aikuisia ajatellen. Burgerit ovat oikeasti tosi kätevä ja helppo eväs, joka maistuu isoille ja pienille. Tein sämpylät ja pihvit etukäteen pakkaseen. Hyvissä ajoin ennen kemuja otin ne sulamaan, kokosin ja puoli tuntia ennen juhlia nostin keon uuniin folion alla. 120 astetta ja puoli tuntia. Sitten tarjolle. Pieniin kuppeihin ketsuppia, sinappia, suolakurkkua ja tomaattia viipaleina.

Taustalla pilkottava keksilinna on jo vanha keksintö, mutta ah, niin helppo ja hauska viritys. Keisarin salaattia tein samalla ohjeella kuin aina. Mietin jo tuossa kuukausi takaperin, että joko minua alkaa kyllästyttää, mutta ei sentään.

Voisin lähipäivinä raportoida mintulla ja sitruunalla maustetusta raparperimehusta. Kaunista, raikasta, kesäistä ja tosi hyvää. Tummempi mehu on mummon käsialaa: vadelmaa (en tajua miten mummo raaskii) ja punaviinimarjaa. 

Päivänsankari sai itse koristella kakun isosiskon huolellisella avustuksella. Enemmän on enemmän. Kakku oli samainen suklaa-mustikkakakku kuin äitienpäivänä.

Tilaisuuden ainoa varsinainen ohjelmanumero oli kruunun kiinnittäminen prinsessalle, josta jokainen osallistuja sai palkinnoksi saippuakuplia (kätevä tapa saada vieraat pihalle, kröhöm). Muuten aika kului herkkujen, lelujen ja leikkien äärellä.

Jatkan synttärijuttuja huomenna. Ehkä. Jos jaksan ja ehdin. 

Ripaus kardemummaa kruunaa raparperin

Raparperini on innostunut auringosta ja kasvanut hetkessä aivan valtavaksi puskaksi. Se onkin ainoa, joka pihallani kasvaa kunnolla. Ja joo, voikukka kasvaa kanssa. Olen tuonut juurakon lapsuuden kotini puutarhasta, jossa raparperi on ilmeisesti kasvanut iät ja ajat. Meillä ei valitettavasti kuitenkaan ole tietoa siitä, onko kyseessä sellainen oikea vanha raparperilajike, mutta kestävää se on joka tapauksessa. Ja erittäin satoisaa.

Raparperista syntyy monenlaista herkkua, mutta kestosuosikkini on yksinkertainen paistos. Lopputulos on efortin määrään nähden niin ihana. Älkää unohtako kardemummaa, sopii raparperille tosi hienosti. Ohje on peräisin Kotilieden verkkosivulta.

Raparperipaistos

500 g raparperia
1,5 dl fariinisokeria
(1 tl perunajauhoja)

Pinnalle:
100 g margariinia tai voita
2 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 tl kardemummaa

Leikkaa raparperin varret pieniksi paloiksi ja kaada ne voidellun uunivuoan pohjalle. Ripottele päälle sokeria (johon on sekoitettu perunajauho). Nypi muut ainekset muruiseksi seokseksi ja ripottele se raparperipaloille. Kypsennä 200-asteisessa uunissa reilu puolisen tuntia. Tarjoa jäätelön, kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.

Suklaa-mustikkakakku

Äitienpäivä tuli ja meni, ja helatorstai ja viikonloppu. Kevät loppuu aivan kesken, vaikka välillä tuntuu ettei se ole edes alkanut. Kärsin aikapulan lisäksi pienestä inspiraation puutteesta kokkailun suhteen. Mutta syötävä on. Pääasiassa olen syönyt parsaa:D No on täällä kokattu muutakin, lapset eivät ihan ole vielä tajunneet parsan hienoutta. Välillä tietysti leivotaan.

Sain aamupalaksi sämpylöitä briejuuston ja mandariinimarmeladin kanssa. Aamupalan jälkkäriksi tarjolla oli kakkua. Teimme kakkua yhdessä, koska halusin testata tiettyjä elementtejä pikkusiskon synttäreitä varten. Koristelun jätin kokonaan lasten huoleksi ja siitäpä tuli ehkä äitienpäivän hienoin yllätys. Lapset olivat myös mielissään kauniista lopputuloksesta: "Äiti äiti, se kakku ei ole ollenkaan sen näköinen, että se olisi lasten tekemä!"

Ollakseen munaton ja maidoton kakku on aika herkullinen ja helppotekoinen. Olen muutamia kertoja kokeillut erilaisia soija- ja kaurapohjaisia vispejä, mutta niistä ei tahdo millään tulla mieleistä lopputulosta. Niinpä kakun täytteeksi tuli "vain" mustikkahilloke ja päälle tomusokerista, margariinista ja kaakaojauheesta sekoitettu kreemi.

Munaton ja maidoton mustikka-suklaakakku

Pohja:

3,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta

2 dl sokeria

2,5 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

100 g voita tai margariinia sulatettuna

1 dl banaanisosetta

2 dl kermaa (tai kaurakermaa)

Leivitykseen rasvaa ja korppujauhoja (tai kaurahiutaleita tms.)

 

Täyte:

2-3 dl mustikkahilloketta

Kuorrute:

100 g voita tai margariinia sulatettuna

2 rkl kahvia

2 rkl kaakaojauhetta

n. 5 dl tomusokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet varovasti sekoittaen, kerma viimeiseksi. Sekoita taikinaa vain sen verran, että kaikki aineet ovat tasaisesti sekaisin. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (tai varmista irtoaminen ja aseta vuoan pohjalle sopivan kokoinen pala leivinpaperia) ja paista 175 asteisen uunin alatasolla n. 50-55 minuuttia, hieman paksuudesta riippuen. Anna jäähtyä hetki ja kumoa sitten varovasti sokeroidun leivinpaperin päälle. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kakku on kypsä kun tikkuun ei tartu taikinaa. Anna jäähtyä.

Valmista hilloke keittämällä 5 dl mustikoita, 1 rkl sitruunamehua ja 1 dl hillosokeria. Vajaan 10 minuutin keittäminen riittää. Soseuta halutessasi sauvasekoittimella. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä, nosta sitten kylmään jäähtymään lisää.

Leikkaa kakkupohja kahteen tai kolmeen osaan. Levitä pohjalle hilloketta. Kakku on aika mehevä, joten se ei tarvitse erillistä kostutusta. Varsinkaan jos kakku saa tekeytyä seuraavaan päivään ennen tarjoilua.

Sekoita kuorrutuksen ainekset tasaiseksi tahnaksi esim. sähkövatkaimella. Jos kuorrute tuntuu löysältä, lisää tomusokeria. Jos kuorrute taas on liian paksua, lisää loraus kahvia. Levitä kuorrutetta kakun päälle ja reunoille. Koristele esim. marjoilla ja syötävillä kukilla.

Äitienpäiväsämpylät

Olen aika varma, että saan näitä herkullisia sämpylöitä sunnuntaina aamupalaksi. Voi tosin olla, että ehkä vähän vihjaan asiasta etukäteen. Varmuuden vuoksi. Pienet jauhopeukalot ovat nimittäin aika innokkaita leipureita, jopa niin innokkaita, että niiden iskää saattaa alkaa kesken kaiken harmittaa. Varsinkin, jos leivontaspeksit eivät ole ihan valmiina.

Suosittelen tätä superhelppoa settiä kaikille, jotka haluavat yllättää äidin/isän/lapset tai itsensä ihanilla aamiaissämpylöillä. Ei tarvitse olla edes äitienpäivä.

Taikina on täsmälleen sama kuin kuuluisassa pataleivässä. Ainekset vain sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi, jonka annetaan nousta kylmässä yön yli. Aamulla taikina leivotaan sämpylöiksi ja paistetaan. Valmista tulee alle puolessa tunnissa. Justiinsa ehtii keittää vähän teetä tai kahvia ja kattaa pöydän. Niin helppoa ja kätevää. Ja todella herkullista.

Vaivattomat sämpylät

4 dl viileää vettä (kuivahiivan kanssa lämmintä)
15 g tuorehiivaa tai 1/4-½ tl kuivahiivaa
1½ tl suolaa
0,25 dl auringonkukansiemeniä
0,25 dl pellavansiemeniä
½ dl spelttijauhoja
½ dl ruisjauhoa
6-7 dl vehnäjauhoja

Sekoita kaikki aineet keskenään, mutta lisää vehnäjauhot erissä. Speltin karkeudesta riippuen vähempi jauhomääräkin voi riittää. Sitä paitsi, speltin ja ruisjauhot voi jättää poiskin, jos sellaisia ei satu kaapissa olemaan. Käytä niiden tilalla vehnäjauhoja. Myös siemenet voi jättää pois, jos sellaisia ei kaapissa ole.

 

Taikinan on siis tarkoitus olla pehmeä, mutta ei kuitenkaan juokseva. Jätä taikina jääkaappiin kohoamaan yöksi tai pidemmäksi aikaa.

 

Ota taikina reilusti jauhotetulle pöydälle, vaivaa ilmakuplat taikinasta pois ja pyöräytä taikina pötköksi. Jaa pötkö noin 14 osaan ja pyöräytä osat sämpylöiksi. Paista sämpylöitä 230 asteisessa uunissa n. 12-15 minuuttia.