Halloweenin kurpitsapinjata

Ystäväni kyseli leivontavinkkejä aika myöhään eilen illalla. Ihmettelin vähän leivonta-aikaa, koska minusta ei ole leipuriksi iltamyöhällä eikä varsinkaan perjantaina iltamyöhällä. Kerroin samalla viettäväni perjantai-iltoja puoli-istuvassa asennossa Possen äärellä.

Puoli yksitoista mieleeni juolahti, että tälle illalle aikomani pinjatan koristelu oli vasta puolivälissä ja lauantai tarkasti aikataulutettu omia ja lasten harrastuksia. Että ei siinä mitään, sakset käteen ja liima toiseen. Herästin selvästi myötätuntoa, koska askartelusta aika todella vähän kiinnostunut maahanmuuttaja tuli auttamaan. Lämmitimme glögiä, askartelimme ja rupattelimme.

Viimeksi tekemäni pinjatat olivat aivan liian lujaa tekoa, sanomalehtikerroksia oli ehkä viisi tai jopa kuusi. Nyt tein kaksi kerrosta, ehkä tämän rikkomiseen ei tarvita isiä tai pesäpalloilijaäitejä. Toki pinjata oli myös hennompi, eli sen pintaan meinasi tulla lommoja. Muutaman pikkulommon sain siloiteltua ravistelemalla pinjataa varovasti: sisällä olleet karkit pyöristivät pahimmat vekit. Teen ensi kerralla kurpitsan toisin päin eli ilmapallo vaakatasoon tai sitten teippaan vähän tuota päälakea tasaisemmaksi.

Google tietää paljon ohjeita, minä katsoin mallia Koululaiselta.

Hyvää pyhäinpäivää ja/tai hauskaa halloweenia kaikille! Me vietämme päivällä pyhäinpäivää, syömme vähän parempaa lounasta, sytytämme kynttilöitä poisnukkuneiden kunniaksi ja illalla hassuttelemme halloweenin merkeissä.

Mutakakku

Mutakakku on eräänlainen turvakakku. Vähän kuin se vaatekaapin turvamekko, tiedättehän. Onnistuu aina, on helppo ja kiva ja mukava, ja sopii tosi monenlaiseen tilaisuuteen. Ja on ehkä vähän mielikuvitukseton. 

Kesällä mutakakun kaveriksi sopii tuoreet mansikat, talvella vaikka lakritsimarinoidut marjat tai kermavaahto. Halloweenin kunniaksi pinnalle voi piirtää hämähäkin verkon ja mustasta marsipaanista syntyy tosi vikkelästi tuollainen pörröinen velikulta kömpimään kakun päälle. Karvat on tehty ihan vaan saksilla. Vau-efektiä tulee lisää, jos hämiksen tekee etukäteen. Jalat voi nimittäin kuivattaa vähän koukkuun.

Ohje on se jota aina käytän, eli Maku-lehden verkkosivuilta. Vinkatkaa, jos tiedätte paremman!

Mutakakku

200 g tummaa suklaata
200 g voita
4 munaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voitele (ja tarvittaessa korppujauhota) irtopohjavuoan (Ø 26 cm) reunat. Leikkaa leivinpaperista pohjan kokoinen ympyrä ja pane vuokaan. Sulata suklaa ja voi. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita suklaa-voiseos varovasti munasokerivaahtoon. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe ja siivilöi taikinaan. Sekoita varovasti tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan. Kypsennä mutakakkua 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 17–25 minuuttia. Paistoaika vaihtelee sen mukaan, onko suosikkisi rakenteeltaan valuva vai kostean pehmeä mutakakku. Myös uunien paisto-ominaisuudet vaihtelevat. Kypsymistä kannattaa siis seurata tarkasti, jotta mutakakku ei paistu läpikypsäksi. 

Anna mutakakun jäähtyä hetki vuoassaan ja siirrä leivinpaperin avulla tarjoiluvadille. Nosta halutessasi mutakakku hetkeksi jääkaappiin, jolloin kakun rakenne kiinteytyy. Voit myös tarjota mutakakun haaleana, jolloin sisus on valuvaa.

Nyhtöpaisti

Tein kesällä nyhtöpaistia muutamiin perhejuhliin ja paisti sai silloin melkoisesti kiitosta. Ohje jäi kuitenkin silloin jakamatta. Nyt paisti palasi mieleeni, kun tuumailin eväitä loppuvuoden juhliin.

Nyhtöpaisti on kiitollinen ruoka: sen kanssa tuskin voi epäonnistua, homman voi tehdä kokonaan valmiiksi etukäteen ja se sopii moneen lähtöön. Lisäksi nyhtöpaisti on aika kompaktia tarjottavaa, vaikka se onkin todella ruokaisaa. Kauniiksi lopuksi tähteet voi pakastaa tai soveltaa vaikka kesärulliksi, tacoiksi tai uuniperunan täytteeksi. 

Ohje on peräisin Kotiliedeltä, tosin tuunasin maustelientä lopulta melkoisesti. Lisäsin kaikkea. En tiedä oliko vika alunperin kokissa vai lihassa, mutta ohjeen mukaan tehtynä setti oli aluksi aika apaattista. Tuunaamisen jälkeen tulos oli lopulta oikein kiva. Tärkeää on antaa paistin maustua rauhassa ainakin seuraavaan päivään ja sen jälkeen tarjota se huoneenlämpöisenä. 

Annos on valtava, paistia syntyy noin 30 hengelle noutopöytään. Puolikkaalla annoksella ruokkii nälkäisen perheen pari kertaa.

Nyhtöpaisti

3-4 kg naudan paahtopaistia
nokare voita
2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
2-4 sipulia
noin 10 valkosipulinkynttä
tilkka vettä

Mausteliemi:
lihan paistoliemi
1 rkl soijakastiketta
2 tl sitruunaruohotahnaa
2 tl inkivääritahnaa
2 tl makeaa chilikastiketta
mustapippuria myllystä
2 limetin mehu
1 rkl seesaminsiemenöljyä

Ota naudanpaisti huoneenlämpöön hyvissä ajoin (vähintään tunti). Kuumenna iso paistinpannu ja sulata rasva pannussa. Ruskista paistin pinta molemmin puolin kuumassa voissa. Siirrä paisti suureen paistopussiin uunivuokaan. Lisää pussiin sipulit ja valkosipulinkynnet. Mausta paisti suola-pippuriseoksella. 

Huuhdo pannu vesitilkalla ja kaada liemi pussiin. Sulje pussi ja tee yhteen nurkkaan reikä. Aseta rikottu kulma siten, että liemi ei valu ulos. Kypsennä paistia 15 minuuttia 200 asteessa ja laske sitten uunin lämpötila 120 asteeseen. Jatka kypsennystä noin 5 tuntia.

Sekoita mausteliemen ainekset. Ota paisti uunista ja anna sen jäähtyä noin tunti. Nosta liha pussista ja siivilöi paistoneste mausteliemeen. Revi hieman jäähtynyt naudanpaisti kahdella haarukalla rihmoiksi kulhoon tai vuokaan. Kaada liemi lihasuikaleiden päälle ja anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Ja kuten mainitsin, taisin ainakin kaksikertaistaa tuon mausteliemen.

Ota liha huoneenlämpöön tuntia ennen tarjoilua ja asettele se keoksi vadille. Korista ylikypsä naudanpaisti yrteillä tai babysalaatilla.

Pannacotta ja lakritsimarinoidut marjat

En ole mikään jälkiruokaspesialisti enkä varmaan ole sellaiseksi muuttumassa, mutta joskus tekee mieli tehdä ja noh, ennen kaikkea syödä jotain todella herkullista päivällisen päätteeksi. Gino on ollut kestosuosikkini jo pitään, mutta en kehtaa tarjota samaa jälkkäriä jatkuvasti.

Palautin mieleeni vanhan tutun, pannacotan, ja etsin käsiini hyvän ohjeen. Nyt tarjoan Leila Lindholmin ohjeella tehtyä mascarponepannacottaa kaikille mahdollisille vieraille. Uusilla mausteilla ja sesongin marjoilla tai hedelmillä pannacotta tuntuu oikein virkistävältä. 

Ja vaikka Leilan ohjeet pääasiassa ovat erittäin luotettavia, tuunasin tätäkin vähän. Hyydytän pannacotan aina laseissa (kun en tykkää kikkailusta), joten vähensin liivatteen määrää (enkä muuten tykkää kovasta tai kumimaisesta vanukkaastakaan). Samoin tuo marinadi on oma variaatio. En päässyt Leilan ohjeella puusta pitkään, lopputulos oli ensi yrittämällä todella kummallinen velli...

Pannacotta

2,5 dl kuohukermaa
5 dl maitoa
1 tuore vaniljatanko
3 rkl sokeria
3-4 liivatetta
250 g mascarponejuustoa

Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kattilaan. Lisää kattilaan kerma, maito, sokeri ja vaniljatangon puolikkaat. Kiehauta. Anna maustua noin 20 minuuttia. Liota liivatteita runsaassa vedessä viitisen minuuttia. Purista liivatteista ylimääräinen liotusvesi pois ja lisää liivatteet kermaseokseen. Kuumenna ja sekoita kunnes liivatteet sulavat kokonaan. Sekoita mascarponejuusto kermaseokseen. Sekoita tasaiseksi. Kaada seos laseihin tai maljoihin ja anna hyytyä seuraavaan päivään tai ainakin viisi-kuusi tuntia.

Lakritsimarinoidut marjat

1 dl vettä
1 dl sokeria
2 tl lakritsijauhetta
n. 5 dl marjoja, esim. vadelmia tai karhunvatukoita

Kuumenna vesi pienessä kattilassa. Sekoita lakritsijauhe sokeriin ja lisää seos kuumaan veteen. Kiehauta. (Tässä kohtaa minä lisäsin ulkomaiset pakastemarjat mukaan kattilaan ja kiehautin niitä hetken varovarovaisesti sekoitellen. En halunnut hilloa, mutta en myöskään halunnut mitään ikäviä noroyllätyksiä.) Lisää loput marjat liemen joukkoon. Anna jäähtyä ja maustua hetki. Lusikoi pannacotta-annoksille tai tarjoa erikseen.