Ihanat mustapapuquesadillat

Lihaton lokakuu alkaa olla käsitelty. Sen kauniiksi lopuksi ja pienimuotoisen (yksi iso ja kaksi pientä tyttöä:) tyttöjen halloween-illan kunniaksi kokeilin kaverin vinkkaamia mustapapuquesadilloja. Tosi helppoja ja tosi herkullisia. Maistuivat hyvin myös pienille illanistujaisseuralaisilleni.

Joku näppärämpi kodin hengetär tekee tietysti nuo tortillatkin itse, mutta minä en viime aikoina ole ollut lähelläkään niin näppärää.

Mustapapuquesadillat

6 tortillaa

purkki mustapapuja (170g huuhdeltuina ja valutettuina)

puolikas chili

2 valkosipulinkynttä

2 tomaattia

1/3 sitruunan mehu

ripaus suolaa

ripaus sokeria

mustapippuria

juustoraastetta

Huuhtele ja valuta pavut. Painele ne haarukalla rikki, lisää sekaan aivan pieneksi pilkottu chili (poista siemenet) sekä pieneksi pilkotut valkosipulinkynnet. Leikkaa tomaatit pieniksi paloiksi, lisää joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla, purista joukkoon sitruunan mehu. Sekoita ja anna makujen tekeytyä jääkaapissa n. 15 minuuttia. Lisää juustoraaste. Levitä täytettä yhdelle tortillalle ja paina toinen kanneksi. Paista muutamia minuutteja molemmin puolin kuivalla pannulla. Tarjoa ranskankerman ja guacamolen kanssa.

Tämä paputäyte sopii ulkonäkönsä puolesta hienosti halloweeniin, siis sikäli jos tavoitteena on ei-niin-herkullisen-näköinen setti. Onneksi valmiit quesadillat ovat ihan nättiä syötävää. Olen jotenkin rajoittunut, mutta ruuan ulkonäkö on minulle todella tärkeä asia, oli halloween tai ei.

Broileri-suppilovahverovuoka

Tänä syksynä suppilovahveroita on ollut ainakin täällä minun lähimetsissä niukasti. Kerkesin onneksi pari viikkoa sitten täyttämään korejani mökkimetsän suuntaan. Taidan kyllä varmuuden vuoksi käydä viikonloppuna vähän kurkkaamassa josko sade olisi tehnyt tehtävänsä. Sienestys on niiiiiin mukavaa touhua: raitista ilmaa, liikuntaa ja parhaassa tapauksessa vielä iso korillinen herkkuja. 

Kehitin jo viime vuoden supersaaliini kanssa tällaisen nopean ja helpon uuniruuan. Siitä tulikin oikein herkullista ja vakiopurtavaa päivällispöytäämme. 

Jos nyt kävisi niin, että suppilovahveroita ei ole ulottuvilla, tähän voi hyvin käyttää muitakin sieniä. Tarvittaessa vaikka herkkusieniä.

Broileri-suppilovahveropaistos

6 kpl broilerin rintafileitä tai paistileikkeitä (olin ostanut jostain syystä näitä ja ne vaikutti aluksi tosi epämääräisiltä, mutta olivatkin oikein hyviä ja maukkaita)
öljyä
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
pieni ripaus currya
mustapippuria

reilu puoli litraa sieniä
1 sipuli
1 rkl sinappia
3 dl kermaa
ripaus suolaa

juustoraastetta
basilikaa tai lehtipersiljaa

Ruskista broilerin fileet tai paistileikkeet öljyssä molemmin puolin ja laita uunivuokaan. Mausta suolalla, paprikajauheella, currylla ja mustapippurilla. Pyörittele sieniä ja paloiteltua sipulia pannulla kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut. Lisää sinappi, kerma ja suola. Anna kiehua kasaan viitisen minuuttia. Kippaa kastike broilerin päälle ja laita vuoka uuniin. Paista noin 30 minuuttia 200 asteessa. Lisää kypsennyksen puolivälissä päälle vielä juustoraastetta. Koristele vuoka vielä tuoreilla yrteillä. Tarjoa riisin tai perunoiden kanssa.

Halloween-idea

Päiväkodissa vietetään tällä viikolla halloweenia ja lapset saavat tuoda tullessaan jotain pientä nyyttärievästä yhdessä syötäväksi. Karkkien, keksin ja sipsien sijaan meidät lapset vievät mennessään hedelmiä. Kuulostaa terveelliseltä ja järkevältä, ja ehkä vähän niuholta, mutta ainakin omat lapset ovat innoissaan. Teimme nimittäin mandariinien kylkeen vähän maalauksia. Tosi helppoa ja tosi hauskaa:o)

Idea on kodikkaasti kopsattu kaverin blogista. Sieltä kannattaa käydä kurkkaamassa lisää kivoja halloween-ideoita.

Puolukkapiirakka

Silakkalaatikkoviikonloppuun sopii puolukkapiirakka. Syksyistä, aika perinteistä ja tosi herkullista. Meinaan välillä unohtaa puolukan leivontahommista kokonaan, mutta kylläpäs se vaan on tosi aromikas ja upea marja. Pitääkin tehdä puolukkaleivonnaisia paljon useammin. Nyt tuli heti mieleeni ihana puolukkainen kakku, jota tein muutaman kerran viime syksynä. Suosittelen lämpimästi.

Tämä ohje on Elovenan sivuilta, jossa mustikkainen versio; päädyin siihen, koska munattomana ja maidottomana se sopii koko porukalle.

Puolukkapiirakka

150 g maidotonta margariinia
1 dl sokeria
2,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 l puolukoita
2-3 dl hillosokeria
(1 rkl perunajauhoja)

Pinnalle:
100 g margariinia
1 dl sokeria
1 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja

Voitele ja jauhota piirakkavuoka (28 cm). Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vaahdota margariini ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää margariini-sokerivaahtoon. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina vuokaan. Survo puolukoita kevyesti ja lisää sokeria. Laitoin vähän epämääräisesti tuon sokerin määrän, mutta suosittelen käyttämään sitä ihan reippaasti. Lisää myös vähän perunajauhoja, varsinkin jos käytät pakastepuolukoita. Kaada marjaseos pohjalle. Sekoita pinnalle tulevan muruseoksen ainekset keskenään. Ripottele marjatäytteen päälle. Paista uunin keskitasolla noin 35 minuuttia.

Piirakassa oli aavistuksen liian terveellinen fiilis, joten korjasin moista puutetta kermavaahdolla;o)

Silakkalaatikko

Meidän lihaton lokakuu ei ole missään tapauksessa ollut täysin lihaton, mutta naudanlihan käyttöä on vähennetty oleellisesti. Tai sitä ei ole tainnut olla tarjolla lokakuussa ollenkaan. Parasta antia ja meidän kohdalla koko homman juju on ollut tehdä enemmän kalaruokia ja kokeilla jotain uusia kasvisruokia. Pari päivää sitten tekemäni porkkana-cashewpihvit olivat kuitenkin niin ... öhöm ... kummallinen viritys, että pärjään vähän aikaa ilman mitään vastaavia "elämyksiä."

Silakkalaatikko pitkästä pitkästä aikaa oli sen sijaan ihan mukava elämys. Ei mitään sellaista mitä ilman ei voisi elää, mutta kivaa vaihtelua ainaiselle lohikiusaukselle. Kovin lihatonta tekemäni silakkalaatikko ei ollut, sillä levittelin silakoiden sekaan ja vuoan päälle paketillisen possun kylkiviipaleita.

Ohjeita katselin vähän sieltä ja täältä, muun muassa Martoilta ja Valiolta. Viimeksi mainittu näytti käyttävän sulatejuustoa munamaidon joukossa, olisi varmaan aika herkullista niinkin.

Silakkalaatikko

noin ½ kg silakoita (tai 300 g silakkafileitä)
vajaa 1 l kuorittuja, viipaloituja perunoita
1-2 sipulia
150 - 200 g siansivua viipaleina
1 ½ tl suolaa
½ tl maustepippuria (tai valkopippuria)
tilliä hienonnettuna

munamaito:
2 dl maitoa
2 dl ruokakermaa
2 munaa
½ tl suolaa

Perkaa ja huuhdo silakat. Poista niistä pää, selkäruoto, pyrstö ja selkäevä. Kuori ja hienonna sipulit. Leikkaa noin puolet siansivusta pieniksi kuutioiksi. Lado voideltuun vuokaan kerroksittain ohuita perunaviipaleita, silakkafileitä, sipulia, siansivua paloina ja ripottele väliin mausteita. Pane päällimmäiseksi perunaviipaleita ja pinnalle loput sianlihaviipaleet. Sekoita munamaidon aineet keskenään ja kaada vuokaan. Kypsennä 175 asteessa noin 2 tuntia, pienennä lämpöä kypsymisen loppuvaiheessa. Tarjoa etikkapunajuurien ja tuoreen salaatin kera.

Focaccia

Focaccia on hyvää, nopeaa ja tosi helppoa. Ja aineet löytyvät melkeinpä aina kotoa. Päälle voi sitten ripotella/painella sitä mitä mieli tekee (tai mitä kotoa löytyy): punasipulia ohuina suikaleina, oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia tai tuoretta rosmariinia ja suolaa. Tai tuoreita kirsikkatomaatteja ja ripaus parmesania. Ihanaa keiton tai salaatin kanssa, melkein ihaninta sellaisenaan.

Ohjetta lunttasin kaverilta. Alkuperäinen ohje on Leila Lindholmin "Pala kakkua ja paljon muuta" -kirjasta. Täytynee ehkä kasvattaa tuota pikkuruista keittokirjakokoelmaa lähiaikoina jollakin Leilan kirjalla. Hänellä on ilmeisesti paljon kivoja ohjeita.

Focaccia
2 leipää

25 g tuorehiivaa
3 dl haaleaa vettä
2 rkl siirappia
1/2 rkl hyvälaatuista suolaa
1/2 dl oliiviöljyä
8 dl vehnäjauhoja (osa voi hyvin olla vaikka täysjyvävehnäjauhoa)

Päälle:
oliiviöljyä
sormisuolaa
ja punasipulirenkaita, oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia, rosmariinia tms.

Murenna hiiva kulhoon ja lisää joukkoon kädenlämpöinen vesi sekä siirappi ja suola. Sekoita kunnes hiiva liettyy. Lisää joukkoon oliiviöljy. Lisää vähän kerrallaan sekoittaen jauhot ja alusta taikina. Kohota taikinaa kulhossa leivinliinalla peitettynä noin 45 minuuttia tai kunnes se on kooltaan noin kaksinkertainen. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle, jaa kahdeksi yhtä suureksi palaksi, vaivaa ja pyöritä palloiksi. Taputa ne sen jälkeen noin 1 1/2 cm paksuiksi levyiksi uunipellille leivinpaperin päälle. Kohota leivät kaksinkertaiseksi leivinliinan alla.

Paina sormillasi leipien pintaan pieniä, syviä kuoppia. Valuta niiden päälle oliiviöljyä ja ripota päälle sormisuolaa sekä valitsemasi "mausteet": viipaloi punasipulit ohuiksi renkaiksi. Rosmariinifocacciaa varten murskaa rosmariinilehdet huhmaressa, lisää joukkoon oliiviöljyä ja sormisuolaa. Levitä rosmariiniöjy leivän pinnalle. Voit halutessasi lisätä päälle vielä parmesaaniraastetta. Kypsennä leipiä uunin keskiosassa noin 10 minuuttia tai kunnes ne ovat kullanruskeita.

Lohiwrapit

Kalapoika (on siis lasten keksimä nimitys) grillailee lähikaupan pihalla lohta kerran pari kuussa. Hän on paikalla nokkelasti loppuviikosta eli silloin kun kokkailu huvittaa vähiten ja jääkaappi on tyhjimmillään ja kaupassa suurin tungos. Eli silloin kun ostoksilla käynti kiinnostaa aika todella vähän mutta kun kuitenkin olisi kiva syödä jotain hyvää. 

Värkkäsin lohesta tällä kertaa wrappeja. Tai tarkalleen ottaen ikään kuin salaattia, joka sitten kiedottiin perjantain ruotsalaiselta perinneruoka-aterialta eli tortilloilta ylijääneisiin tortillalettuihin. Tosi hyvää ja tosi helppoa. 

Lohiwrapit

Pala loimulohta tai lämminsavulohta
1 avokado
pätkä kurkkua
1/2 punasipulia
pala paprikaa
pala hunajamelonia

Kastike:
pari rkl majoneesia
pari rkl kermaviiliä
sitruunamehua
piparjuuritahnaa (tai sinappia)
ripaus suolaa
ripaus sokeria

Paloittele lohi, avokado, kurkku, paprika ja meloni. Silppua sipuli. Sekoita kastikkeen ainekset. Sekoita salaattiainekset ja kastike. Täytä tortillaletut salaatilla ja kiedo rullalle. Halkaise ne halutessasi valmiiksi.

Virkattu lammas

Virkatut eläinystävät saivat jatkoa, kun virkkasin tämän pikkuisen hauvelin karitsan. Kaksi- ja neljävuotiaat biologit tunnistivat elukan onneksi heti lampaaksi, mutta kokeneemmat asiantuntijat ovat tuumineet eläinlajia (tai sitten sopivaa vastausta kysymykseen) hieman pidempään. 

Lanka on Novitan Teddy ja ohjekin jostain Novitan lehdestä mukaeltu. Olisi ehkä pitänyt noudattaa sitä ohjetta tarkemmin, jotta lammaksisuus (??) olisi ollut selvemmin havaittavissa. Teddy on kyllä kiva lanka näiden otusten tekemiseen, tosin sen purkaminen on aika hankalaa. Onneksi mun ei tarvitse juuri koskaan purkaa mitään... heh heh. Tämänkin kuonon turvan (onhan lampaalla turpa??) virkkasin kolme kertaa ja silti siihen jäi vielä aika koiramainen fiilis. Mutta pehmoinen ja kiltti hän on.

Omena-suklaakakku

Karoliinan Kahvimylly on Joutsan kautta ajeleville varmasti tuttu taukopaikka: hyvää kahvia, ystävällistä palvelua ja ehkä upeimmat leivonnaiset ikinä. Harmittaa oikein, että asiaa Keski-Suomeen on nykyään niin harvoin ja Joutsa on himpun kaukana lähteä varta vasten. Vähän kyllä tekisi mieli.

ET-lehti julkaisi muutamia vuosia sitten ohjeen, joka on peräisin Karoliinan Kahvimyllyn omistajalta, Pirjo Soilulta. Kakku vaikuttaa pitkän ohjeensa puolesta työläältä, mutta pohjat ja omenasoseen voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen. Kakku kannattaa ja suorastaan pitää koota päivää ennen tarjoilua.

Omena-suklaakakku

Suklaakakkupohja:
2 munaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
80 g hasselpähkinärouhetta
100 g tummaa suklaata
50 g voita

Vaalea sokerikakkupohja:
2 munaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja

Omenasose:
1,5 kg omenoita
1 dl sokeria
1 tl kanelia
1/2 dl vettä

Omenamousse:
6 liivatetta
3 dl kuohukermaa
1 prk Flora vanillaa
200 g valkosuklaata
2 dl omenasosetta

Koristeeksi:
Suklaata
Tomusokeria

Leivo ensin suklainen pohja. Vaahdota munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne vaahtoon. Lisää pähkinärouhe. Sulata voi ja suklaa kattilassa ja lisää vähän jäähtyneenä taikinaan. Levitä seos 28 cm halkaisijaltaan olevaan voideltuun ja leivitettyyn irtopohjavuokaan tai reunavuokaan. Paista 175 asteessa 15 minuuttia. Kumoa pohja jäähtymään.

Valmista samaan pestyyn ja uudelleen voideltuun ja leivitettyyn vuokaan sokerikakkupohja. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon vehnäjauhot. Levitä seos vuokaan ja paista 175 asteessa 15 minuuttia.

Valmista omenasose. Kuori ja lohko omenat. Laita omenalohkot kattilaan yhdessä veden ja sokerin ja kanelin kanssa. Keitä noin 20 minuuttia, kunnes omenat ovat pehmeitä. Jäähdytä. Käytä sosetta sekä kakkulevyjen pintaan että moussea maustamaan.

Valmista mousse. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa Flora Vanilla vaahdoksi. Sulata valkosuklaa mikrossa: lämmitä ensin 30 sekuntia, sekoita ja lämmitä 10 sekuntia kerrallaan, kunnes suklaa on sulanut. Yhdistä vaahdot ja hieman sulanut valkosuklaa. Kuumenna tilkka vettä kattilassa ja liutoa siihen pehmeät liivatelehdet. Lisää valkosuklaavaahtoon hyvin sekoittaen. Lisää vielä joukkoon 2 dl omenasosetta.

Kokoa kakku. Nosta suklainen pohja irtopohjavuoan tai reunavuoan pohjalle. Levitä pintaan 1,5 dl omenasosetta. Nosta päälle vaalea sokerikakkupohja. Sivele pintaan taas 1,5 dl omenasosetta. Kaada lopuksi omena-valkosuklaamousse vuokaan. Tasoita pinta ja hyydytä kakku viileässä seuraavaan päivään. Koristele pinta.

Ristiäiskakkuja

Naapurin pikkuinen prinsessa vietti tänään kastejuhlaansa ja minä tarjouduin leivonta-apulaiseksi. Päädyimme vauvelin äidin kanssa kolmeen toisistaan hieman erityyppisen kakkuun: omena-valkosuklaakakkuun, prinsessakakkuun ja tyrni-juustokakkuun. Lisäksi jotenkin harhaisena kuvittelin, että näissä onnistuisin suurin piirtein takuuvarmasti. Olen kuitenkin tehnyt kaikkia useita kertoja... Lopputulos oli varmaankin lopulta ihan ok, mutta harmittelin epätasaista ulkonäköä. Varsinkin tyrni-juustokakun pinta oli kaukana kiiltävästä ja tasaisesta. Pinkki marsipaani oli niin löperöä (tuoretta??), että sen käsittelystä ei meinannut tulla mitään. Ja sitten kun tuli, se tarttui kaikkiin työvälineisiin koko ajan kiinni. Höh.

Ei silti, en periaatteessa edes tavoittele mitään konditoriatasoisia kiiltäviä ja viivasuoria virityksiä, koska olen kotileipuri ja sellaisena aion pysyä, mutta ihan näin rustiikkia ei kyllä tarttisi tulla. Ehkäpä sitten olen harjoitellut tarpeeksi kun naapurin tänään kastettu neiti pääsee ripille...

Omppukakun ohjeen olen kirjaillut vanhaan blogiini, mutta taidanpa lähipäivinä lisätä sen tännekin.

 

Feta-punajuurisalaatti

Tykkään punajuuresta, mutta käytän sitä valitettavasti aika harvoin. Syynä taitaa olla laiskuus ja mielikuvituksen puute. Vaikka oikeastaan punajuuren kanssa ei edes kauheasti mielikuvitusta tarvita: lindströmin pihvit, borch-keitto ja sinihomejuustolla maustettu jauheliha-punajuurikastike ovat ihania arkiruokia. Eikä se käsien peseminenkään punajuuren käsittelyn jälkeen nyt mikään mahdoton urakka ole.

Täytyisi ottaa asiaksi keitellä punajuuria vähän useammin, ihan varta vasten, koska ne ovat tosi herkullisia. Tämmöinen simppeli salaatti menee tietysti sellaisenaan mutta ennen kaikkea kalan kyytipoikana. Nam.

Feta-punajuurisalaatti

500 g punajuuria
suolaa
200 g fetajuustoa
tammenlehväsalaattia
cashew-pähkinöitä
balsamicosiirappia
oliiviöljyä

Keitä punajuuret kuorineen suolalla maustetussa vedessä. Jäähdytä hieman, kuori ja paloittele. Paloittele myös feta. Huuhtele ja revi salaatti vadille. Paahda pähkinöitä hieman pannulla, kippaa ne salaatille. Lorauta päälle balsamicosiirappia ja oliiviöljyä.

Vaahterakranssi

Tein viime syksynä muutamia helppotekoisia ja kauniita vaahterakransseja. Meinasin ensin, että en toista itseäni ainakaan täällä blogissa, mutta kranssi oli silti pakko tehdä. Ja nyt on pakko tökätä se tännekin. Ehkäpä jolta kulta meni hieno kranssi viime vuonna ohi? 

Kranssi säilyy pidempään, jos sitä välillä suihkuttelee vedellä. Toisaalta nämä ovat niin mukavia ja lehtiä on niin paljon, että uuden voi tehdä vaikka joka ilta. Tarkka työohje löytyy täältä.

Nopeat peruslapaset

Käsityö- ja askartelurintamallani on ollut viime aikoina melkoisen hiljaista. Aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen, eikä villasukkia voi syödä päivälliseksi. Sitä paitsi viime kesänä valmistunut peitto oli niin iso hanke, että villalanka ei pariin kuukauteen kiinnostanut yhtään. No ehkä vähän ostin lankoja Tallinnan reissulla elokuun alussa, mutta ihan vaan vähän. 

Jotain pientä olen kuitenkin saanut aikaiseksi, muun muassa nämä peruslapaset. Ratkaisu ei ole kovin luova, mutta minulle tuli "vähän" kiire. Selvitin viime viikolla erään todella herttaisen työkaverin synttäripäivän, joka on sitten sopivasti perjantaina. Kaiken lisäksi tällä viikolla tapaan häntä vain keskiviikkona. Eli puikot kilisivät viikonloppuna reippaasti, jotta työpaikalleni paljon iloa tuova työkaveri saa huomenna ihan pikkuisen paketin. 

Mitään ohjetta saati kuviota en ehtinyt funtsimaan, mutta ehkä aloittelijalle tai muillekin löytyy joku ohje Novitan sivuilta. Lanka on taas kerran Seitsemän veljestä, sitä kun nyt täällä sattuu vieläkin olemaan jemmaskassa.

Juustoinen purjo-perunasosekeitto

Purjo-perunasosekeitto on yksi niistä herkkuruuista, joita söin joskus aivan liian usein ja kyllästyin sitten totaalisesti. Vihdoin, usean vuoden (mies väittää, että ainakin hänen kuvioissaoloaika) jälkeen ostin purjoa ihan varta vasten. Pastanjauhajien innoittamana livautin kattilaan reilusti valkosipulia, lorauksen soijakastiketta ja ripauksen timjamia. Sulatejuustoon ihastuneen mieheni innoittamana lisäsin keittoon vielä reilusti sulatejuustoa. 

Naperot ovat alunperin suhtautuneet melkoisen varautuneesti sosekeittoihin. Sitten kun keksin nimittää niitä arvauskeitoiksi, sosekeitot ovat alkaneet maistua. Eli kuten kukkakaalikeiton kanssa tehtiin: molemmat maistelevat keittojaan ja arvailevat, mitä siihen on laitettu.

Juustoinen purjo-perunasosekeitto

4 rkl öljyä
1 iso purjo
1 sipuli
5 valkosipulinkynttä
n. 1 litra vettä
6-8 perunaa
2 kasvisliemikuutiota (tai vastaava määrä fondia)
vajaa 1 tl timjamia
2-3 rkl soijakastiketta
0,5-1 pkt sulatejuustoa

Kuullota pilkotut purjo, sipuli ja valkosipuli kattilassa kuumassa öljyssä. Lisää kuoritut paloitellut perunat kattilaan ja kaada vettä joukkoon kunnes perunat peittyvät. Lisää liemikuutiot ja mausteet. Anna kiehua kunnes perunat ovat varmasti kypsiä. Lisää juusto kuutioina. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää kerma. Kiehauta. Koristele keiton pinta timjamilla.

Korvapuustit

Korvapuustipäivä on hyvä päivä leipoa ja luomuviikko on hyvä aika leipoa luomukorvapuusteja. Suosittelen myös lasten mukaanottamista leivontatouhuihin: sotkua syntyy takuulla, mutta itsetekemisen riemu on joka kerta yhtä suloista. 

En taaskaan muistanut kokeilla pullataikinan tekemistä kylmään maitoon (joka joidenkin lähteiden mukaan kuulemma olisi parempi). Muutama muukin kohta näyttää menneen hitusen "pieleen." Lopputulos oli kuitenkin erittäin hyvä, vaikka ihan itse kehun. Ja epäilijät ovat tervetulleita soittamaan ovikelloa, pullia nimittäin on täällä vielä. Täytyy kuitenkin lähitulevaisuudessa ottaa leipuriopettajan nikseistä opikseen tai ainakin kokeilla niitä.

Ohje on taas kerran jauhopussin kyljestä. Tosin nyt mentiin luomumaidolla, -munilla, -voilla, -jauhoilla, -sokerilla ja -kanelilla. Luomukardemummaa en tähän hätään löytänyt, enkä luomuraesokeria. Mutta ehkäpä noita voi kuitenkin kutsua luomupuusteiksi. Olivat erityisen hyviä kylmän luomumaidon kanssa.

Käsittämättömän hyvä sitruuna-anjovispasta

Avokadopasta on melkoista herkkua, mutta Safkaa-kirjan parasta pasta-antia taitaa sittenkin olla sitruuna-anjovispasta. Se ei ensilukemalta vaikuttanut mitenkään äärettömän kiinnostavalta, mutta onneksi uskaltauduin kokeilemaan. Ja suosittelen sitä muillekin. Ihanaa ruokaa: raikasta, täyteläistä, suolaista, erilaista. Tällä on hyvä aloittaa vaikka lihaton lokakuu. 

Safkaa-kirjan väki suosittelee käyttämään tässä (ja varmaan muutenkin) sardelleja, jotka ovat siis öljyyn säilöttyjä anjoviksia. Tässä kohtaa ei sitten kannata sotkea sardelleja ja sardiineja, niin kuin minä aina välillä teen. 

Sitruuna-anjovispasta

400 g pastaa
1 sitruuna
1-2 valkosipulinkynttä
8-10 anjovisfilettä
3 keitettyä kananmunaa
n. 2,5 dl raastettua parmesania
0,5 dl oliiviöljyä
kourallinen lehtipersiljaa
kourallinen ruohosipulia
kourallinen tilliä
kourallinen basilikaa
mustapippuria myllystä

Pese sitruuna kuumalla vedellä ja juuresharjalla huolellisesti. Raasta sitruunasta keltainen kuori, varo raastamasta valkoista osaa. Purista joukkoon sitruunan mehu. Pilko kulhoon yksi valkosipulinkynsi ja paloittele mukaan 10 filettä anjovista. Raasta joukkoon pari desiä parmesan-juustoa. Painele keitetyt kananmunat haarukalla hienoksi ja laita mukaan kulhoon. Lorauta sekaan noin puoli desiä oliiviöljyä. Lisää reilusti hienoksi hakattuja yrttejä. Maun tulisi olla tässä vaiheessa raikkaan sitruunainen ja melko suolainen. Mausta mustapippurilla.

Keitä pasta runsaassa, hyvin suolatussa vedessä ohjeen mukaan. Varo keittämästä liian kauan.  Ota talteen desin verran keitinvettä. Valuta pasta lävikössä ja kaada kastikkeen joukkoon. Sekoita, lisää tarvittaessa hiukan keitinvettä, jos pasta vaikuttaa sitä kaipaavan. Raasta päälle vielä lisää parmesania ja rouhi myllystä mustapippuria.