Kanakeitto

Helmikuu on ollut aika leivontapitoinen, puh huh. Välillä tekee oikein mieli ihan tavallista ruokaa. Jotain tavallistakin tavallisempaa. Joku saattaisi kutsua sellaisia ruokia tylsiksi tai arkisiksi. Noooh, tylsä, arkinen tai tavallinen... rakkaalla lapsella ja sillä lailla. 

Huolella tehty arkiruoka on oikeasti todella herkullista, eikä huolella tekeminen tarkoita tuntien ahertamista keittiössä. Ainakaan joka kerta.

Kanaliemi on helppoa ja vaivatonta keittää itse. Ja niin hyvää. Valmiin liemen kanssa kanakeitto on todellista pikaruokaa. Keitän lientä aina ison kattilallisen: osasta teen heti keiton ja osan pakastan myöhempiä herkkuhetkiä varten. Alkuperäinen ohje on Safkaa 2 -kirjasta.

Kanakeitto
(noin neljälle)

6 perunaa
2 porkkanaa
1 iso purjosipuli
n. 1,5 l kanalientä
(suolaa)
400-500 g keitettyä kananlihaa

Kuori, leikkaa ja paloittele juurekset. Pilko purjosipuli. Laita kanaliemi kattilaan ja mausta tarvittaessa suolalla. Keitä vihanneksia liemessä kunnes ne ovat melkein kypsiä. Lisää kananliha keittoon kypsennyksen loppuvaiheessa, jotta liha ehtii lämmetä ennen tarjoilua.

Kanaliemi

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
1 pala purjosipulia
2 sellerinvartta
1 kg kanankoipia, -siipiä ja -luita
1 rosmariininoksa
2 timjaminoksaa
1 laakerinlehti
10 kokonaista mustapippuria
vettä
1/2 rkl merisuolaa

Kuori sipulit ja porkkana. Paloittele kaikki vihannekset ronskeiksi paloiksi. Laitan kanat, paloitellut vihannekset, yrtit ja pippurit kattilaan. Kaada päälle kylmää vettä, kunnes liemiainekset ovat peittyneet kunnolla. Kiehauta ja kuori pinnalle syntyvä vaahto lusikalla pois. Lisää suola ja anna liemen kiehua hiljalleen noin tunti. Lusikoi välillä rasvaa ja vaahtoa pois liemen pinnalta. Siivilöi liemi. Jos et käytä kaikkea lientä heti, pakasta loput.

Key lime pie

Hirmuinen himo sitruksiin iskee yleensä heti joulun jälkeen. Sitruunaa ja limeä leivontaan, appelsiinia välipalaksi. Appelsiinimarmeladiakin meinasin vähän keitellä. Key lime pie oli uudenvuoden nyyttäreiden vieminen, siksi kuva on noin hämärä. Tein tällä kertaa tuollaisen matalan piirakan, joskus olen samalla ohjeella värkännyt vähän korkeamman kakun. 

Key lime pie kannattaa tarjoilla kermavaahdon kanssa. Minä olin ajatellut sen olevan erikseen, mutta pienen äksidentin jälkeen levittelin kerman suosiolla piirakan päälle.

Key Lime Pie

Pohja:
200 g digestivekeksejä
80 g voita

Täyte:
7 keltuaista
2 tlk kondensoitua maitoa
1,5 rkl vastapuristettua limemehua (5-6 limeä)
reilu 1 rkl raastettua limen kuorta

Murskaa keksit ja sulata rasva. Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään ja painele seos tiiviisti irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista 10 minuuttia 150 asteessa uunin keskitasolla. 

Nosta uunin lämpötila 175 asteeseen. Vatkaa keltuaiset kuohkeaksi. Lisää kondensoitu maito ja jatka vatkaamista kunnes täyte hieman sakenee. Lisä limemehu ja raastettu kuori, sekoita ja kaada piirasvuokaan. Paista uunin keskitasolla n. 10-15 minuuttia. 

 

Ja tässä kuva siitä äksidentistä. Olen pikkuisen suurpiirteinen keittiön kaappien järjestyksen kanssa (tosin sittemmin skarppasin vähän). Kaivoin kaapista vaniljasokeria ja samalla tipautin nonparellipurkin piirakkaan. Miestä tämä pyrki jostain syystä hymyilyttämään. Hän suurena keittöennustajana oli kuulemma niiiin nähnyt tämän tapahtuvan.... 

Laskiaispullakooma

Liika on liikaa, vai mitä? Myös laskiaispullia. Saan itse syötyä ehkä justiinsa yhden kokonaisen, kunhan se ei ole kovin suuri. Tyttäret näemmä samoin. Tosin muistelen, että viime vuonna esikoinen olisi pystynyt parempaan suoritukseen ja näin hän taisi muistella itsekin. Tie nousi pystyyn. Ei sentään tullut huono olo, mutta ei tainnut olla kaukana.

Täytän osan pullista mantelimassan, pullan sisuksen (koverran vähän sieltä sisältä) ja kerman seoksella sekä tietysti kermavaahdolla. Osa pullista täytetään hillolla ja kermavaahdolla. Mantelitäytteen alle pitää livauttaa loraus kermaa, jotta pulla ei vahingossakaan ole kuiva.

Ehkä ensi vuonna sitten trendikkäämmin laskiaiswrap tai laskiaishodari, jossa makkaran virkaa toimittaa kokonainen pötkö mantelimassaa ja mausteena sitten kermavaahtoa:-O.


Laskiaispullat
(noin 12 kappaletta)

Taikina on 1/2 annosta jauhopussin (Sunnuntai) kyljestä:

2,5 dl maitoa (tai kauramaitoa)
1 dl sokeria
1 pieni muna (voi jättää poiskin)
2 tl hyvää kardemummaa
0,5 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
100 g voita (tai maidotonta margariinia)

Voiteluun:
1 kananmuna (tai siirapin ja veden seosta)

Mantelitäyte (noin suurin piirtein näin se taisi mennä):
1/2 pakettia mantelimassaa
loraus kermaa
hieman pullista koverrettua sisusta
ehkä vielä ripaus mantelirouhetta

Tai noin 1 dl mansikkahilloa

2 dl vispi- tai kuohukermaa

Sekoita 42 asteiseen (reilusti kädenlämpöinen) maitoon muna, sokeri, kardemumma ja suola. Vispilöi taikinanesteeseen osa jauhoista, joihin kuivahiiva on sekoitettu. Lisää loput jauhot ja pehmeä voi. Alusta taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi. Taikina saa olla pehmeää, sen suorastaan pitää olla. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 40 minuuttia (kaksinkertaiseksi).

 

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa kevyesti ilmakuplat pois. Jaa taikina 12 osaan ja pyörittele pulliksi. Anna kohota vajaa puolisen tuntia liinalla peitettynä. Voitele pullat kananmunalla ja paista 225 asteessa uunin keskitasolla n. 10-12 minuuttia.

Leikkaa jäähtyneistä pullista pieni hattu terävällä veitsellä. Täytä hillolla ja kermavaahdolla. 

 

Tai tee mantelitäyte: Koverra alapuolikkaasta pala pullaa pois ja sekoita se mantelimassan ja kermalorauksen kanssa tasaiseksi massaksi. Aseta pieni nokare kermavaahtoa jokaisen pullan "kuoppaan." Jaa manteliseos pullien täytteeksi. Pursota tai lusikoi kermavaahto mantelitäytteen päälle ja nosta hatut paikalleen. Siivilöi päälle vielä hieman tomusokeria. Laita lapsille ruokalaput.

Kampasimpukoita, salviavoita ja pekonia

Ystävänpäivää voi juhlistaa muutenkin kuin makeilla herkuilla, vaikka lehdistä ja blogeista voisi toisin päätellä. Kampasimpukoista syntyy helposti tosi tyylikäs ruoka, jolla takuulla tekee vaikutuksen. Onnistuu muuten vähän vähemmäkin kokeneelta kokilta.

Ohjeen mukainen pieni annos sopii kahdelle alkuruoaksi. Toinen vaihtoehto on valmistaa kaksinkertainen annos ja tarjota se hyvän pastan kanssa pääruuaksi.

Hyvää ja herkullista ystävänpäivää!

Kampasimpukoita, salviavoita ja pekonia
(Ohje HBL)

70 g pekonikuutioita
50 g voita
sitruuna
suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta salviaa
1/2 dl valkoviiniä

Paista pekoni rapeaksi kuumalla pannulla. Anna valustua talouspaperin päällä ja kaada ylimääräinen rasva pois. Pese sitruuna ja raasta sen kuori. Purista sitruunasta mehu. Ruskista voita paistinpannulla kunnes se saa hieman väriä ja tuoksuu pähkinäiseltä. Lisää sitruunan kuori ja mehu voin joukkoon.

Kuivaa kampasimpukat talouspaperilla. Paista simpukoita öljytilkassa tai voissa kuumalla pannulla noin minuutti per puoli. Kaada päälle sitruunalla maustettu voi, silputtua salviaa ja loraus valkoviiniä. Anna kiehua 2-3 minuuttia. Asettele simpukat tarjoiluvadille tai lautasille, lusikoi päälle pannulta voita ja ripottele lopuksi pinnalle pekonikuutiot.

Pari kissakakkua

Tein viikonloppuna kaksi värikästä kissakakkua. Toiveena oli sitruunainen täyte, mustavalkoinen kissa ja harmaa tai punainen pohjaväri. Tein kaksi vähän erilaista kissaa. Aikuisempien vieraiden juhlissa tarjolla oli tuo hieman naivistinen näkemys kissassa. Kakku oli myös gluteeniton. Pienempi kakku meni pienemmille vieraille, siinä kissa leikkii (vai kompuroi, ilme on aika hämmentynyt) pallojen seassa.

Kakkupohjien leipominen on viime päivinä tuottanut hieman ylimääräistä päänvaivaa. Joko vatkaan liian vähän tai sitten vatkaan liikaa. Tai sitten homma ontuu jossain toisessa kohdassa. Täytyy selvittää asiaa.

Ai näyttääkö kissan turkki epätasaiselta? Se on epätasainen. Sain jonkun kumman päähänpiston kesken kaiken ja sudin turkkiin vähän mustaa elintarvikeväriä. Jep, mustan sokerimassan päälle. Ajattelin, että turkista tulisi kiiltävä ja kiva. Kiiltävä tuli, mutta vaan paikoitellen.

Kakkujen täytteenä on lemon curdia sekä vaniljarahkan ja kermavaahdon seosta. Maustan tuon vaniljamoussen todella varovasti vain pienellä ripauksella sokeria. Kakusta tulee muuten aivan liian makea. Pitäisi vähän kehittää uusia makuja. Olen vaan pahimman luokan varmistelija, enkä kovin helposti tarjoa itse saati kuskaa kenenkään toisen juhliin mitään minkä mausta/onnistumisesta en ole ihan varma.

Runebergintortut

Tänä vuonna laskiainen ja Runebergin päivä ovat kätevästi sopivan kaukana toisistaan. En nimittäin vieläkään pysty arvioimaan kumpi minusta on parempaa. Juuri nyt tuntuu siltä, että laskiaispulla olisi ykkönen, mutta tunne saattaa johtua äskeisistä leivontasulkeisista. Jouduin syömään pari epäonnistunutta kappaletta ja sitten tekemään toisen satsin. Enhän mitenkään saata viedä töihin mitään epäkuranttia. Ja jos meitä on paikalla n. 20, niin 19 torttua on kyllä aivan liian vähän.

Vinkki! Hillo ja sokerikuorrute kannattaa pursottaa vaikka muovipussilla, tulee tosi paljon siistimpää jälkeä kuin lusikoiden kanssa sohiessa. 

Runebergintortut
ohje: Suosikkikirjani Kotiruoka (Otava), tosin pikkuisen sitruunalla ja kardemummalla tuunattuna

150 g voita
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
1 dl jauhettua mantelia
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl korppujauhoja ja piparin muruja (laitoin n. 1 dl ja 0,5 dl piparin muruja)
1 tl kardemummaa
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl kermaa

Koristeluun:
vadelmahilloa
1 dl tomusokeria
noin 1/2 rkl vettä

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää raastettu sitruunan kuori (muista pestä sitruuna huolella). Lisää kerma ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi. Jaa taikina pellille paperisiin tai voideltuihin leivosvuokiin (minä käytin tällä kertaa silikonista minimuffinssivuokaa). Täytä vuoista 2/3. Paista pieniä torttuja 200 asteen lämmössä noin 15 minuuttia, isoja 180 asteessa noin 35-40 minuuttia.

Kostuta halutessasi punssin, veden ja sokerin seoksella. Koristele jäähtyneet tortut. Lisää päälle reilu nokare vadelmahilloa. Sekoita tomusokeriin vettä niin, että saat paksun tahnan. Pursota tai valuta kuorrutusta renkaaksi vadelmahillon ympärille.

Nutella-banaanikakku

Kuntosalilla on viime viikkoina vallinnut melkoinen tungos, ilmeisesti aika moni aloitti tammikuussa uuden elämän tai ainakin jonkinlaisen kuntokuurin. Koska nyt on jo helmikuu, niin ehkä siitä levytangosta voi hellittää edes pikkuisen. Säästynyt aika ja energia kannattaa käyttää leipomiseen.

Joku höppänä on mennyt kalenteroimaan kansainvälisen Nutella-päivän Runebergin torttupäivän kanssa päällekäin, joten tein tuttavuutta Nutellan kanssa jo viikonloppuna. Nutella on minulle suhteellisen vieras elementti: jotenkin se vain on liikaa. Liian makeaa ja liian pähkinäistä. En syö esim. Geisha-konvehtejakaan. Kakkutaikinaan se kuitenkin sopi aika kivasti. Aion myös antaa Nutellalle vielä kerran mahdollisuuden paahtoleivän päällä aamupalalla, vaikka sitten juuri Nutella-päivänä. Kahvia vaan täytyy varata iso muki. Ehkä myös joku kirpeä mehu on tarpeen.

Nutella-banaanikakku
(ohje HS)

200 g voita
2 dl fariinisokeria
3 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl jauhettua kanelia
3 dl soseutettua, kypsää banaania (noin 3 keskikokoista)
1 dl Nutellaa
 
Koristeeksi:
Nutellaa
pähkinöitä

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne banaanisoseen ja Nutellan kanssa taikinaan. Sekoita tasaiseksi ja kaada voideltuun, jauhotettuun kakku- tai irtopohjavuokaan. Paista uunin alatasolla noin 50 minuuttia tai siihen asti, kunnes kakku on kypsä. Älä kuitenkaan paista liikaa, ettei kakusta tule kuiva. Anna jäähtyä noin 15 minuuttia, irrota vuoka ja laita se takaisin kakun päälle. Tällöin kakusta irtoava kosteus jää kakkuun. Anna jäähtyä kokonaan. Valuta halutessasi hieman Nutellaa kakun pinnalle koristeeksi ja ripottele pinnalle vielä vähän paahdettuja pähkinöitä.

Itämainen lihafondue

Lihafondue on täysin erilainen makuelämys kuin juustofondue. Se on kuitenkin ihanaa ja herkullista talviruokaa, vaikka talvikeli olisikin vähän sieltä tännepäin. Lihafondueta voi tehdä kypsentämällä lihapalat öljyssä tai niin, että padassa kuumenee vahva lihaliemi.

Erityisesti lihaliemen kanssa touhutessa kannattaa satsata laadukkaaseen lihaan. Lisäksi on syytä paloitella liha hyvissä ajoin huoneenlämpöön odottamaan. Kylmäs liha ei pelitä tässä(kään) hommassa.

Hyvä kastike kruunaa makuelämyksen. Meillä oli ihan kaupan valmista chilimajoneesia. Jos liha kypsennetään öljyssä, pöytään kannattaa varata myös suola- ja pippurimyllyt ja vaikka joku muukin maustemylly.

Itämainen lihafondue
(ohje: Maku)

Ainekset:
1 kg naudan sisäfileetä
200 g herkkusieniä
400 g parsakaalia
1 punainen paprika

Liemi:
17 dl vettä
3 rkl kalakastiketta
3/4 dl makeaa chilikastiketta
1 limetti
15 g inkivääriä
1 kokonainen valkosipuli (yksikyntinen)
2 rkl tuoretta korianteria

Leikkaa naudan filee ohuiksi viipaleiksi. Levitä ohuet fileeviipaleet vähän limittäin lautaselle. Nuiji viipaleita tarvittaessa ohuemmiksi. Puhdista kasvikset ja leikkaa ne suupalan kokoisiksi. Ryhmittele vadeille. Mittaa vesi kattilaan. Lisää kalakastike ja makea chilikastike. Jos haluat, voit silputa mukaan myös vähän tuoretta chilipalkoa. Pese limetti huolellisesti ja leikkaa siitä puolet viipaleiksi ja purista toisesta puolikkaasta mehu. Lisää viipaleet ja mehu kattilaan. Kuori inkivääri ja leikkaa muutama lastu liemeen. Kuori ja viipaloi myös valkosipuli. Lisää vielä korianterit, kiehauta ja tarkista maku maistamalla. Fondueliemi saa tuntua melko mausteiselta ja suolaiselta.  

Siivilöi liemi fonduepataan ja nosta se pöytään liekin päälle. Kypsennä liha- ja kasvispaloja haarukassa kuumassa liemessä. Tapanani on kypsentää ensin useampi pala ja sitten syödä annosta kaikessa rauhassa.