Lisää ristiäistunnelmia

Fiilistelin sunnuntain herkkien tunnelmien jälkeen omien pienokaisteni ristiäiskuvien parissa.

Sniff. Suloisia olivat pienenä. Ja pieniä. Vaikka eivät ihan kauhean pieniä olleetkaan.

Eväät ovat olleet aika perinteiset ja mikäs siinä. Pullakranssi on hyvää, jos se on hyvää. Samoin karjalanpiirakat, pikkuleivät ja kotijuusto. Välillä joku muu on hyvää.

Broileri-ohrasalaatti

Selailin juttujani taaksepäin ja totesin, että olenpas blogannut laiskasti salaateista. Siis kaikista muista paitsi caesar-salaatista, josta olen tainnut jankuttaa kyllästymiseen asti. Se vain jostain syystä on sellaista, johon minä en kyllästy millään. Samaan joukkoon kuuluu pitsa ja sushi. Muutoin minulla tulee kiintiö aika helposti täyteen. Mieheni voisi luultavasti syödä samaa ruokaa vaikkapa joka lauantai, mutta minä en kyllä moiseen pysty. No ehkä just sushi menisi, mutta ei kyllä mikään muu.

Tein tämmöisen sunnuntain ristiäisten ruokapöytään, mutta ruokaisa salaatti sopisi hyvin myös saunailtaan tai vaikkapa evääksi töihin.

Broileri-ohrasalaatti
(neljälle ruokalijalle, jos tämä on pääruoka)

4 kpl broilerin rintafileitä
(öljyä, paprikajauhetta, valkosipulia, ripaus currya, suolaa, pippuria, ripaus currya)
1,5 dl täysjyväohraa
pala kesäkurpitsaa
puolikas punainen paprika
1 suolakurkku (tai kourallinen coctailkurkkuja)
pussillinen vihreitä papuja
1 purkki säilykepersikoita

Kastike:
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoista balsamicoa
1 rkl sinappia

Pinnalle reilusti ruohosipulia.

Mausta broilerin rintafileet ja kypsennä uunissa (225 astetta, vajaa vartti) tai pannulla. Anna jäähtyä ja leikkaa sitten kuutioiksi. Keitä ohra pakkausohjeen mukaan. Anna jäähtyä. Kuutioi kesäkurpitsa ja paprika pieniksi kuutioiksi. Kuullota niitä pannulla kymmenisen minuuttia. Keitä papuja muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä. Paloittele suolakurkku ja säilykepersikat. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Sekoita kastikeainekset keskenään ja kaada salaatin joukkoon. Sekoittele ja anna maustua muutaman tunnin ajan. Silppua pinnalle reilusti ruohosipulia. Tarjoa tuoreen leivän kanssa.

Tyrni-valkosuklaakakku

Olen tehnyt syksyn ja talveen mittaan pariinkin otteeseen tyrni-juustokakkua, ja joka kerta menekki on kielinyt suosiosta. Nyt halusin kuitenkin tehdä jotain muuta ja pikku surffailukierroksella törmäsin tähän ohjeeseen. Ihastuin kakun herkkään ulkonäköön. Tein reilu viikko sitten pienen testikakun, koska alkuperäinen tyrnimäärä vaikutti vähän vaatimattomalta. Alla olevaan ohjeeseen lisäsin tyrniä, mielestäni lisäys oli oikein paikallaan. Alkuperäinen ohje on makuja-sivulta.

Tyrni-valkosuklaakakku

Pohja:
150 g digestivekeksejä
75 g voita

Tyrnikerros:
1,2 dl tyrnimehua
0,5 dl tyrnihilloa
100 g maustamatonta jugurttia
100 g tuorejuustoa
1,3 dl sokeria
4 liivatelehteä
3 dl kermaa

Valkosuklaakerros:
200 g valkosuklaata
1 dl kermaa
50 g jugurttia
3 liivatelehteä sulatettuna
4 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria

Pohja:

Sekoita hienonnetut keksit ja voisula hyvin keskenään ja painele irtopohjavuoan pohjalle tiiviisti tasaiseksi kerrokseksi.

Tyrnikerros:

Sekoita tyrnimehu, hillo, maustamaton jugurtti, tuorejuusto ja sokeri tasaiseksi massaksi. Liota liivatteita kylmässä vedessä. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Purista liivatelehdistä vesi ja sulata ne vesitilkassa. Lisää liivatelehdet sekä kermavaahto tyrniseokseen. Levitä tyrnikerros keksipohjan päälle ja hyydytä kylmässä muutamia tunteja.

Valkosuklaakerros:

Laita liivatteet likoamaan runsaaseen veteen. Kiehauta 1 dl kermaa ja lisää kermaan valkosuklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Sulata liivatelehdet vesitilkassa. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, lisää vaniljasokeri. Lisää liivatteet ja kermavaahto kerma-valkosuklaaseokseen. Levitä valkosuklaakerros jähmettyneen tyrnikerroksen päälle ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Koristele kakku kermavaahdolla, tyrnimarjoilla, valkosuklaalastuilla ja tomusokerilla.

Kastejuhla

Kastejuhla taitaa olla suosikkiperhejuhlani. Siinä on jotain ihan erilaista tunnelmaa kuin missään muussa tilaisuudessa. Valoa, lämpöä ja läheisyyttä.

Veljeni pikkuinen poikavauva sai eilen kasteen toistasataa vuotta vanhassa kastemekossa. Isoisäni äiti teki sen pojalleen 1906. Sen jälkeen mekossa on kastettu melkein kolmekymmentä lasta.

Päivänsankarin lähipiirissä on monta ruoka-alan ammattilaista. Ja täti on innokas ja yritteliäs:o) Mummo oli päävastuussa ruokatarjoilun toteutuksesta, mutta moni muukin oli kantanut kortensa kekoon. Tarjolla oli mm. hiillostettua lohta, kotijuustoa, muutamia salaatteja, villisiasta tehty routapaisti ja peruna-sipuligratiini. Minun käsialaa oli pari salaattia ja kahvipöydän tyrni-valkosuklaakakku.

Kakku oli aika kiva, naputtelen ohjeen tänne lähipäivinä. Ja tuo pullakranssi ja lusikkaleivät, ne ne vasta kivoja olivat.

Vauva- ja kastekortteja

Yksi pikkuinen ja tärkeä vesseli vietti tänään kastejuhlaansa, raportoin juhlista hieman tarkemmin lähipäivinä. Täytyy saada ensin kuvia järjestykseen. Nyt kuitenkin ajattelin jakaa pari kortti-ideaa, vaikka en mikään korttiaskartelija olekaan. Yritän silti säännöllisesti, parisen kertaa vuodessa, tehdä edes jotain kortteja itse. Sitten aina tajuan, että kaupassakin on ihan kivoja kortteja.

Pari simppeliä apuvälinettä auttaa kummasti tumpelompaakin korttiaskartelijaa: kuviolävistin ja dymo. Sitten vähän värikkäitä papereita ja tilaisuuteen sopivaa nauhaa. Ai niin. Sellainen pikkuinen kaksipuoleinen teippi on kanssa aivan todella kätevä keksintö. Tulee paljon vähemmän liimaisia sormenjälkiä kortteihin, sikäli mikäli moista sormenjälkitaipumusta on.

Carpaccio

Viime viikonloppuna teki niin paljon mieli carpacciota, että nappasin ostoskoriini naudan sisäfileen. Napero kaivoi fileen kotona ostoskassista ja vei sen isälleen: "Titta pappa, en stor fisk..." Öö, fisk? Pikkusen oli puurot ja vellit sekaisin, mutta tutustuimme lihapötköön sitten yhdessä vähän tarkemmin.

Carpaccio on tosi helppotekoinen ja kaunis alkuruoka. Pitäisi tehdä useammin. Meillä on viime aikoina ollut aika harvoin alkuruokia (koska yleensä kukaan ei ehdi syödä rauhassa edes pääruokaa), mutta ehkäpä hiljalleen niitä voisi tehdä useammin. Minä tarjoilin tätä lyhyellä varoitusajalla hankituille vieraille ja aina yhtä rehellinen veljenikin totesi carpaccion oikein herkulliseksi. Lihaa kalaksi luullut tyttäreni söi ilmeisesti lihaisuuden varmistaakseen koko liha-annoksensa (laitoin lapsille neljä siivua). Lopulta hän söi myös rucolat, mutta vain koska serkkukin oli syönyt. Juusto käy aina kaupaksi, aina.

Näin Siken ohjelmassa carpaccion majoneesikastikkeen kanssa ja aion kokeilla sitä ensi kerralla.

Carpaccio

n. 200 g naudan sisäfilettä (tai vasikkaa, jos saat sellaista käsiisi)
parmesanjuustoa lastuina
rucolaa
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
pippuria

Anna fileen jähmettyä pakastimessa muutamia tunteja. Huuhtele rucola. Leikkaa kohmeisesta fileestä terävällä veitsellä ohuita viipaleita. Asettele ne lautaselle. Lorauta päälle öljyä ja sitruunamehua. Rouhi päälle suolaa ja pippuria myllystä. Asettele rucola ja parmesanlastut lihaviipaleiden päälle. Tarjoa alkuruuaksi vaalean leivän kera.

Tiikerirapu-inkivääripasta

Safkaa-kirja lupaili parempaa arkiruokaa ja ainakin näin testailupäivinä meillä todella on syöty parempaa arkiruokaa. Osa ohjeista jää käyttöön arki-iltojen pelastuksiksi, mm. lohi-riisilaatikko on noussut koko perheen ehdottomien suosikkien joukkoon. Tiikerirapu-inkivääripasta on aavistuksen vähemmän arkista mutta helppoudessaan ja herkullisuudessaan juuri sopivaa vaikka perjantai-illaksi.

Tässä(kään) ei kannata oikoa. Maistelin samaista kastiketta tavallisten pikkuisten katkarapujen kanssa ja se ei kyllä ollut kummoista. Eli tiikerirapu- tai jättikatkaostoksille, mars.

Tiikerirapu-inkivääripasta

2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili (poista siemenet)
5 sentin pala tuoretta inkivääriä
400 g laadukasta säilyketomaattia
suolaa
mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
n. 400 g kuorittuja tiikerirapuja tai muita jättikatkarapuja
(1 rkl sokeria, tämä on bloggaajan oma lisäys)
400 g tagliatellea
kourallinen basilikaa

Laita pastavesi kiehumaan. Kuullota öljyssä pilkottu valkosipuli, chili ja pieni pala hienoksi hakattua inkivääriä. Lisää tomaatit, suola ja pippuri ja kiehauta seos, anna hautua kannen alla kymmenisen minuuttia. Tarkista maku. Lisää suolaa, jos tuntuu olevan tarvetta. Ja lisää ripaus sokeria, jos tomaatit eivät ole ihan maailman makeimpia.

Kuumenna öljyä toisessa paistinpannussa, paista rapuja kuumassa öljyssä minuutti per puoli. Nosta ravut tomaattikastikkeeseen ja sammuta liesi.

Keitä pasta melkein kypsäksi, lisää valutettu pasta kastikkeen joukkoon. Viipaloi inkivääriä tulitikkumaisiksi tikuiksi, lisää ne ja basilika valmiin pastan päälle.

Huovutetut lapaset, osa 2

Sain vihdoin viimein aikaiseksi jotain pientä kivaa itselleni ja huovutin lapaset. Nämä ovat valmistumisestaan asti olleet joka päivä käytössä. En tajua miten ennen pärjäsin ilman? Tai miten muut pärjäävät? Oikeasti minulla oli olemassa jo yksi pari huovutettuja lapasia, mutta ne olivat inasen liian lyhyet ja aika paljon liian leveät. Paljaat ranteet ovat aika huonot tuolla ulkona. Nämä ovat mittojen mukaan tehdyt ja huovutetut, joten ne passaavat huin hansikas käteen. Hehe. Näistä ei tuule tai sada läpi, eikä kovakaan pakkanen tunnu missään. Nyt kelpaa kiskoa pulkkaa ja työntää rattaita, tai vaikka luistella, kuten tänään. Tai kävellä vähän ja odottaa paljon, koska nappulat haluavat kävellä itse. Se on kylmää hommaa se.

Lanka on vaihteeksi Pirtin Kehräämön Hahtuva, josta löytyy upeita väreitä moneen lähtöön. Minä ostin lankani syksyllä messuilta ja aikani tuumattuani värikkään hyllyn edessä, valitsin tämmöisen tuota noin, hmmm.. minun näköisen. Eli harmaan.

Tein viime keväänä lahjaksi Novitan Purosta kivat lapaset, jotka postasin vasta syksyllä. Valitettavasti samaista sävyä ei ole enää saatavilla.

Neuloin isot lapaset kasin puikoilla (10 silmukkaa/puikko) ja pesin ne kahteen kertaan. Molempien pesujen jälkeen muokkasin lapasia käsissäni. Seuraavat lapaset neulon hieman pienemmiksi (9 silmukkaa/puikko), jotta yksi pesukerta riittää. Nyt lapasista tuli aavistuksen kömpelöt (mutta sitäkin lämpöisemmät).

Tässä lapaset ennen pesua.

Ja tässä pesun jälkeen.

Mansikka-vaniljaviinerit

Hankin joka kerta joulun alla valmiita voitaikinalevyjä pakastimeen vierasvaraksi. Ajattelen, että voin sitten tarvittaessa tehdä ripeästi joulutorttuja yllätysglögivieraille, tai itselleni, jos piparit, suklaat, kakut ja fudget pääsevät vahingossa loppumaan. Tälläkään kertaa ei tullut yllätysglögivieraita, eikä piparitkaan loppuneet mitenkään kesken kaiken. Niitä on itse asiassa vieläkin.

Joulun jälkeen, yleensä tuossa kesän kynnyksellä, ihmettelen taikinalootaa pakastimessa, pyörittelen sitä moneen kertaan käsissäni ja lopulta teen aina viinereitä. Täytteeksi laitan marmeladin jämiä jääkaapista ja vaniljakastikejauheesta tehtyä kiisseliä. Tulee tosi hyvää ja tosi helpolla, jopa niin hyvää, että taikinaa voi ostaa ihan varta vasten. Tosi guru (tai tosi rauhallisten, kilttien ja isojen lasten äiti) tekee tietysti viineritaikinankin itse.

Mansikka-vaniljaviinerit

500 g voitaikinalevyjä (tai itsetehtyä voitaikinaa)
2 dl mansikkamarmeladia
1 pussi vaniljakastikejauhetta
2 dl maitoa
tilkka vettä
1 kananmuna

Anna voitaikinalevyjen sulaa hetki levällään huoneenlämmössä. Kaulitse halutessasi levyjä vähän pidemmäksi, jotta saat jokaisesta levystä kolme viineriä. Valmista vaniljakreemi pussin ohjeen mukaan, tosin käytä maitoa vain noin puolet ohjeen määrästä. Pursota levyn toiselle reunalle (ks. kuva) raita hilloa ja sen viereen kreemiä. Pakastepussi käy hyvin tämmöiseen kevyeen pursottamiseen.

Sipaise kreemin viereen reunalle vähän vettä esim. pullasudilla ja taita toinen reuna kostutetun reunan päälle. Painele reuna tiukasti kiinni. Siirrä viinerit pellille ja leikkaa samalla kolme tai neljä viiltoa saksilla toiseen reunaan. Voitele munalla. Paista 225 asteessa noin 10-12 minuuttia.

Lasagne Bolognese

Jatkanpa italialaisissa merkeissä. Erilaiset pataruuat ovat talviruokaa parhaimmillaan, mutta oikein hyvä lasagne vetää kyllä vertoja melkeinpä mille vaan padalle. Valitettavasti lasagne ei valmistu ihan itsestään (aika harva ihana ruoka valmistuu), mutta onneksi sen voi valmistella pitkälle etukäteen.

Lasagneni oli pitkään aika melkoisen kuivaa ja ankeaa, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna. Sitten sain maistaa todella herkullista lasagnea ja päätin edes vähän skarpata oman lasagneni kanssa. Luotin jälleen kerran Pastanjauhajien varmaan makuun ja kurkistelin ohjetta heiltä. Joitain mausteita mm. pekonin, kanelin ja salvian lainasin Jamie Oliverilta. Lasagneni ei vieläkään ole täydellistä, mutta taidan käydä vähän vuokaostoksilla ennen kuin jatkan harjoituksia.

Joka tapauksessa keskeistä mehevän ja maukkaan lasagnen tekemisessä näyttäisi olevan bolognesekastikkeen pitkä hauduttaminen, huolellinen maustaminen sekä tuorepastan käyttäminen (tai lasagnelevyjen esikeittäminen).

Lasagne Bolognese

bolognese-kastiketta
lasagnelevyjä
bechamel-kastiketta
1-2 palloa mozzarellajuustoa
50-100 g parmesanjuustoa raasteena
salvian lehtiä

Bechamel-kastike:
60 g voita
50-60 g vehnäjauhoja
1 l maitoa
raastettua muskottipähkinää
suolaa

Bolognese-kastike:
1 pkt pekonikuutioita
400 g hyvää jauhettua naudanlihaa
1 keskikokoinen sipuli
2-3 kynttä valkosipulia
500-700 g murskattuja tomaatteja
1 iso porkkana
2 lihaliemikuutiota tai 3-4 rkl lihafondia
2 dl punaviiniä
2-3 rkl tomaattipyreetä
ripaus chiliä
ripaus kanelia
1-2 rkl kuivattua basilikaa
mustapippuria
suolaa

Bechamel-kastike:

Kuumenna maito kiehuvaksi. Sulata voi kasarissa. Lisää jauhot. Anna kiehahtaa pari minuuttia, mutta varo, ettei seos ruskistu. Lisää kuumennettua maitoa pikkuhiljaa koko ajan sekoittaen. Anna varovasti kiehua muutama minuutti, mausta muskotilla ja suolalla.

Bolognese-kastike:

Laita pekonikuutiot kylmään pataan (tai isolle pannulle). Kuumenna ja anna hieman ruskistua. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää pieneksi pilkotut sipulit ja porkkanat, kuullota hetki. Lisää murskatut tomaatit, fondi, viini, tomaattipyree, chili, kaneli, basilika, pippuri ja suola. Anna kiehua miedolla lämmöllä pari tuntia. Lisää nestettä (tomaattimurska tai vettä), jos tarpeen. Kastikkeen tulee olla hyvin notkeaa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Voitele vuoka voilla. Kaada valkokastiketta vuokaan alimmaiseksi. Levitä ensimmäinen kerros jauhelihakastiketta. Sen päälle valkokastiketta. Sitten pastalevyjä, jauhelihakastiketta, mozzarellasiivuja, valkokastiketta jne. Levitä päällimmäiseksi valkokastiketta ja vielä reilusti parmesaania. Ripottele pinnalle muutamia salvian lehtiä.

Parmesania voi levittää myös pariin väliin alempana. Anna muhia 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Minä tosiaan käytin tavallisia, kuivia lasagnelevyjä, mutta keitin niitä kolmisen minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Keitin vain pari levyä kerrallaan, koska mokomat pyrkivät tarttumaan toisiinsa kiinni.

Torta della Nonna

Sitruuna on yksi ehdottomista suosikkimausteistani ja sitruuna-marenkipiiras on luultavasti parasta mitä tiedän. Heti kun joulukuu muuttuu tammikuuksi, alan haaveilla noilla pienillä auringoilla maustetuista herkuista.

Törmäsin sattumalta isoäidin kakkuun eli torta della nonnaan, joka on italialainen klassikko. Multa on mennyt tämä(kin) klassikko melkeinpä kokonaan ohi. Tosin jos oikein pinnistän, niin muistelen joskus jossain hikisessä neukkarissa syöneeni jotain aavistuksen sitruunaista kakkua, jossa oli pinjansiemeniä päällä. Olen ehkä siis ainakin kerran elämässä keskittynyt enemmän töihini kuin eväisiin.

Pahaa-aavistamattomat naapurit joutuivat koekaniineiksi, mutta he tyytyivät kiltisti kohtaloonsa ja ottivat kohteliaasti lisääkin. Kakku oli hyvää, mutta se ei vedä vertoja sitruuna-marenkipiiraalle. Tulen kuitenkin ehdottomasti tekemään tätä toistekin: torta della nonnan voi pakata mukaan vaikka picnic-koriin. Ohje on Sikke Sumarin, lunttasin sitä täältä.

Kakku kannattaa ehdottomasti tarjoilla hieman lämpöisenä, kylmänä se ei maistu oikein millekään.

t. "kävinvähänjääkaapillanärppimässä"

Torta della Nonna

Taikina
300 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 tl vaniljasokeria
120 g sokeria
150 g voita
2 kananmunan keltuaista
1 sitruunan kuori raastettuna
3 rkl kylmää vettä

Vaniljakiisseli
4 dl punaista maitoa
3 kananmunan keltuaista
2 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
puolikas sitruuna

Päälle pinjansiemeniä ja tomusokeria

Nypi kuivat aineet keskenään ja kaada joukkoon sekoitetut keltuaiset, sitruunan kuori ja kylmä vesi. Vaivaa taikinaksi ja kääri taikina muovikelmuun. Laita taikina lepäämään jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat vaniljakiisselin.

Lämmitä maito kiehumispisteeseen. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon jauhot. Kaada hiukan kuumaa maitoa muna-sokeri-jauhoseokseen ja vatkaa hetki, kunnes sokeri sulaa. Kaada seos sitten maidon sekaan kattilaan ja kuumenna pikkuhiljaa.

Kuumenna noin 15 minuuttia samalla hämmentäen pohjasta saakka puolikkaalla sitruunalla, johon on tökätty haarukka. Hämmennä niin kauan, että seos paksuuntuu.

Jaa taikina kahteen osaan, joista toinen isommaksi (pohjaa varten). Kaulitse sekä pohja että kansi pyöreän muotoisiksi vajaan 1/2 sentin paksuisiksi. Kumoa isompi taikinalevy voideltuun uunivuokaan niin, että reunat jäävät vuoan laitojen ulkopuolelle. Kaada täyte vuokaan ja peitä täyte pienemmällä taikinalevyllä. Taita reunasta jääneet taikinat kuoren päälle.

Ripottele päälle pinjansiemeniä ja paista uunissa 180 asteessa vajaa tunti. Ripottele päälle tomusokeria.

Pupu Luppakorva

Olen pikkuisen kehittänyt pupujen virkkaamista ja nyt puput alkavat vihdoin näyttää ihan ystävällisiltä. Tämä luppakorvapupu meni kastelahjan pehmusteeksi sunnuntaina. Tein pupulle vielä kaulaliinan, olkoon se muisto kastepäivän talvisesta säätilasta.

Lanka on jälleen Novitan Teddy, joka on kyllä tosi kiva näiden virkattujen ja neulottujen eläinten kanssa. Nyt pitäisi ehkä vielä vähän laajentaa valikoimaa ja tehdä vaikka kissoja ja koiria.

Kylmäsavulohi-vuohenjuustomousse

Ystäväperheen suloinen poikavauva sai tänään kasteen ja oman nimen iloisen sukulais- ja ystäväjoukon läsnäollessa. Tarjouduin talkooväeksi ja värkkäsin kahvitilaisuuteen vähän minileipäsiä. Täytin niitä metsäsienisalaatilla, jonka ohje löytyy täältä, sekä kylmäsavulohimoussella. Moussesta tuli aika kivan pehmoista, täyteläistä ja herkullista.

Pursottaminen nopeuttaa tekemistä melkoisesti: 80 voileivän täyttäminen lusikalla ja veitsellä on hidasta, sottaista ja hermostuttavaa. Leipänä on jälleen valkosipuli-ruissipsi, joka on juuri sopivan kokoinen ja tarpeeksi ohut pehmetäkseen parissa tunnissa riittävästi ilman erillistä kostuttamista.

Kylmäsavulohi-vuohenjuustomousse

1 pieni sipuli
150 g pehmeää vuohenjuustoa (sitä levittyvää)
300 g kylmäsavulohta
1 limen mehu
2 liivatetta
2 dl kuohukermaa
ripaus mustapippuria

Laita liivatteet likoamaan runsaaseen veteen. Hienonna sipuli terävällä veitsellä aivan pieneksi silpuksi. Jauha monitoimikoneen leikkuuterällä silputut sipulit, vuohenjuusto ja kylmäsavulohi tasaiseksi massaksi. Vatkaa kerma vaahdoksi. Kuumenna limen mehu kattilassa. Purista pehmenneistä liivatteista vesi ja liota liivatteet kuumaan mehuun. Kaada lime-liivateseos kalamassan joukkoon ja sekoita huolella (koneella). Kääntele kermavaahto kalamassan joukkoon. Mausta tarvittaessa mustapippurilla ja sekoita tasaiseksi.

Jos haluat pursottaa moussen vaikka ruissipseille tai muille leipäsille, anna massan jähmettyä tunti tai pari jääkaapissa.

Keitetyt päärynät

Vai kuulostaisiko paremmalta, jos otsikossa olisi Poires Belle-Hélène? Tai Kauniin Helenan Päärynät? Kutsun keitettyjä päärynöitä kuitenkin nyt keitetyiksi päärynöiksi, sillä siitähän tässä on kysymys. Mieleeni tulee joku äidin retro keittokirja (pitääkin käydä selaamassa taas joku päivä), tosin ohjeita näkee ruokalehdissä ja -blogeissa aina silloin tällöin. Joulun alla päärynöitä voi keitellä vaikka glögissä. Minä tarjosin näitä Irmelin vierasherkun jälkeen, koska kaipasin täyteläisen piirakan jälkkäriksi jotain kevyttä ja raikasta.

Ohjetta lunttasin Kotilieden sivulta, tosin lisäsin liemeen melkoisesti sokeria. Keitin liemen lopuksi kasaan, joten siitä tuli siirappimainen kastike päärynöille.

Keitetyt päärynät

4 hieman raakaa päärynää
2 rkl sitruunamehua
2 dl appelsiinimehua
2 rkl hunajaa
1 tl inkivääriä

Poista päärynöistä siemenkota niin että kanta jää paikoilleen. Kuori hedelmät. Nosta hedelmät syvään kattilaan ja mittaa muut aineet päälle. Hedelmien pitäisi peittyä miltei kantaan asti. Kuumenna hitaasti ja kypsennä varovasti liedellä niin, että hedelmät eivät hajoa. Olisinkohan keitellyt päärynöitä n. 20 minuuttia?!

Jätä liemeen jäähtymään. Nosta jäähtyneet päärynät tarjoilukulhoon ja keitä halutessasi lientä kokoon kastikkeeksi. Tarjoa jäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Irmelin vierasherkku

Kuulostaako ihanan retrolta vai vaan tosi arveluttavalta? Entä kuulostaako tutulta? Nyt kättä pystyyn ja kommenttia jättämään, jos tunnistat nimen tai alla olevan ohjeen. Tai vaikka Irmelin?! Eniten minua kiinnostaa ohjeen alkuperä. Veikkaisin, että ohje on otettu talteen jostain naistenlehdestä, ehkäpä 70-luvulta. Jostain syystä piirakka on aina silloin tällöin ollut mielessä, mutta luulin hävittäneeni ohjeen. Ohjepa oli kuin olikin tallessa vanhassa muistikirjassani. Sain sen lukiokaverin isoäidiltä joskus 90-luvun puolivälin tienoilla ja muistelen tätä retroherkkua aina lämmöllä. Pikainen googlaus tuotti yhden osuman, Hahmakettu on kirjoittanut aiheesta marraskuussa. Ilmankos en löytänyt googlella yhtikäs mitään joskus viime talven kieppeillä.

Irmelin vierasherkku on tosi täyteläinen paketti ja kaipaa ehdottomasti kaverikseen raikasta salaattia. Ja ehkä lasin viiniä sekä mukavia vieraita. Piirakka vaatii pikkuisen vaivannäköä, mutta kyllähän pieni vaivannäkö yleensä palkitaan. Tämä on niitä ruokia, jotka melkeinpä paranevat vanhetessaan. Sopisi hyvin vaikka nyyttäriviemisiksi. Tai rotinoiksi. Anybody?

Irmelin vierasherkku

3 dl Emmental Mustaleima -juustoa raasteena
3 dl vehnäjauhoja
200 g voita
1 dl kylmää vettä

Jauhelihatäyte:
2 rkl voita tai öljyä
1 iso sipuli
4 valkosipulin kynttä
400 g jauhelihaa
1-2 tl suolaa
mustapippuria

Parsamuhennos:
3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
400 g tölkkiparsaa liemineen
2 dl ruokakermaa
suolaa
valkopippuria
1 dl raastettua juustoa

Valmista ensin taikina. Sekoita juustoraaste, vehnäjauhot ja suola. Nypi joukkoon voi ja lisää lopuksi vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Anna vetäytyä kylmässä vähintään puoli tuntia. Valmista sillä aikaa täytteet.

Pilko sipuli ja valkosipuli. Ruskista jauheliha ja sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä. Valmista parsamuhennos: ota parsatölkin liemi talteen ja paloittele parsat. Sulata voi ja kiehauta vehnäjauhot voissa. Lisää parsatölkin liemi ja sekoita tasaiseksi. Anna kiehahtaa. Lisää parsat ja juustoraaste. Mausta ripauksella valkopippuria ja tarvittaessa suolalla. Anna jäähtyä.

Taputtele tai kauli reilu puolikas taikinasta voidellun piirasvuoan pohjalle. Kaada pohjalle jauhelihaseos ja sen päälle parsamuhennos. Kauli toinen taikinapuolikas kanneksi. Pistele ja voitele munalla. Ripottele halutessasi päälle vielä juustoraastetta. Paista uunin alatasolla 200 asteessa puolisen tuntia.

Piirakka ottaa nopeasti väriä, kuten kuvasta näkyy. Kannattaa vähän seurata tilannetta ja tarvittaessa peittää pinta leivinpaperilla kypsentämisen loppuvaiheessa.

Avokadopasta

Olen taas kerran ollut auttamatta ajasta jäljessä ja bloggaan avokadopastasta vasta vuonna 2013. Siis sou laast siison. Macaronsit hokasin vuosia myöhässä, nyt puhutaan sentään vaan kuukausista. Melkoista edistystä. Avokadopasta on hyvää, todella hyvää. Siinä on jotain kivaa ja raikasta ja täyteläistä yhtä aikaa.

Kaiken hehkutuksen jälkeen olin ehkä pikkuriikkisen verran pettynyt. Tai ehkä pitäisi sanoa yllättynyt. Olin nimittäin odottanut, että näen vähintään tähtiä. Joka tapauksessa massu tuli ihan täyteen ja se on aina merkki herkullisuudesta, en nimittäin syö mitään mistä en tykkää. Mieli oli myös tyyni ja tyytyväinen. Kannattaa kokeilla, nyt kun lehipersiljaa ja pecorinoa saa taas kaupoista.

Ps. Vielä ehdit äänestää supermysliä (tai jotain muuta kivaa ohjetta) Cocovin reseptikilpailussa Facebookissa. Kilpailun tavoitteena oli kehittää helppo, herkullinen, terveellinen ja hyvännäköinen välipala tai jälkkäri käyttämällä vähintään kahta neljästä annetusta raaka-aineesta.

Avokadopasta
Ohje täältä.

1 valkosipulinkynsi
1/2 chiliä (poista siemenet)
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
n. 0,5 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g raastettua pecorinoa
30 g raastettua parmesania
400-500 g spagettia

Voit tehdä kastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, jossa kannat pastan pöytään. Pilko valkosipuli ja chili hyvin hienoksi, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Kuutioi avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit sekä pecorino- ja parmesaaniraaste. Sekoita ja maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.

Keitä spagetti al dente hyvin suolatussa vedessä. Ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä. Lorauta tilkka keitinvettä kastikkeen sekaan ja pyörittele spagetti kastikkeen joukkoon. Raasta päälle parmesania ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoa heti.

Pari pientä hattua

Tiedän tiedän. En osaa lopettaa ajoissa. Jatkan tänäkin vuonna jankuttamista huovuttamista. Tämä vaan jotenkin on niin minulle sopivaa. Valmistuu nopeasti ja pienet epätasaisuudet häviävät pesussa. Nyt virkkasin nappuloille hatut. Ensimmäisestä virityksestä piti tulla jotain muuta, mutta nyt siitä tulikin hattu. Ja pikkusisko halusi tietysti oman. Hatut ovat tosi suloiset ja lämpöiset, tosin vähän täytyy vielä tehdä tuotekehitystä. Seuraavalla kierroksella muotoilen hattuja vähän lisää (nyt en muotoillut juuri lainkaan) ja lisään niihin solmimisnyörit, että saan hatut leuan alle kiinni.

En vieläkään ole tullut huovutustieni päähän. Minulla on kyllä muutakin meneillään, mutta kun tuo pääurakkani valmistuu niin tuskastuttavan hitaasti. Niinpä nämä muutaman tunnin rupeamat sopivat hyvin pieniksi välipaloiksi. Saan edes jotain valmiiksi.

Lanka on taas kerran Novitan Huopanen ja nuo pienet koristeet tein Novitan Hahtuvasta. Jos kaipaat ohjetta, jätä pyyntö kommentteihin tai lähetä minulle sähköpostia. Tämä on tosi helppoa ja palkitsevaa virkkaamista, sopii aloittelijallekin.

Edit 16.1.2013

Yleisön pyynnöstä lisään tänne tämmöisen alkukantaisen ohjeen:

Hattujen koko on noin 50, mutta lopputulos riippuu käsialasta, pesujen määrästä, pesukoneesta ja varmaan tähtien asennostakin. Kokoon voi onneksi vaikuttaa vielä pesun jälkeen.

Tein aluksi 80 ketjusilmukkaa ja yhdistin ne lenkiksi. Sitten virkkasin pylväitä kerros kerrokselta niin että kappaleesta tuli putki, jonka korkeus on suurin piirtein sama kuin leveys. Jätin virkkauksen lomassa, joka kerroksella, välillä muutaman (1-3) silmukan välistä eli "kavensin", koska työ näytti jostain syystä leviävän pikkuhiljaa. Lopuksi virkkasin yläreunan yhteen kiinteillä silmukoilla.

Sitten ompelin muutamalla pistolla hatun sisälle muovia, lanka oli tavallinen ompelulanka, ei siis mikään villalanka. On tärkeää kiinnittää muovi huolella kulmiin ja kaikkien reunojen yli, jotta hattu ei huovutu umpeen. Pesin tämän virityksen 40 asteen kirjopesuohjelmassa farkkujen ja pesuaineen kanssa. Myös pari pyyhettä tms. ajaa saman asian. Kunhan koneessa on jotain muutakin pyykkiä.

Pesun jälkeen muotoilin hattua käsin (sitä voi kiskoa ja venyttää reippaastikin) ja kiskoin esim. nuo "korvat" esille. Sitten sovitettiin (voi hyvin sovittaa kosteana) ja hattu todettiin tytölle aivan liian isoksi. Uusi pesukierros tuotti toivotun tuloksen, hattu oli jopa aavistuksen pieni. Niinpä muotoilin ja venyttelin hattua vielä käsin. Lopuksi neulahuovutin hahtuvasta sydämen ja kiinnitin sen neulaamalla valmiiseen hattuun.

Jääkakku

Jee, pakkanen on palannut:o) Jos kärsivällisyys ei kestä jäälyhdyn tekemistä, tämmöisen pienen koristeen tekeminen on näppärä vaihtoehto. Ja sen voi ripustaa vaikka parvekkeelle. Meillä tämä roikkuu ulko-oven edustalla, siinä missä kesällä roikutan kukka-amppelia.

Jäädytin parissa eri kokoisessa rengasvuoassa vettä ja ripustin roikkumaan. Siinä se. Oikein luova tyyppi jäädyttää veden sekaan tulppaanin. Hyvää loppiaista!

Hitaasti kypsytetyt karitsanpotkat

Meillä on pieni tauko possun järsimisessä, ehkäpä jollain muullakin? Panin pataan karitsaa, luineen päivineen ja jätin padan uuniin kuudeksi tunniksi. Palkinnoksi kärsivällisyydestä sain ihanaa, suussasulavaa talviruokaa.

Lihat kannattaa ottaa sulamaan päivää ennen aiottua valmistamista. Sulamisen alkuun päässeet lihat voi laittaa marinoitumaan vaikkapa yön ajaksi.

Hitaasti kypsytetyt karitsanpotkat

4-6 karitsanpotkaa

marinadi:
4-5 valkosipulin kynttä
1 pieni sipuli
3 rkl öljyä
3 rkl soijakastiketta
2 tl kuivattua timjamia
2 tl kuivattua rosmariinia
1 tl suolaa
1 sitruunan mehu
pari rkl hunajaa

Pilko valkosipuli ja sipuli hienoksi. Sekoita kaikki marinadin ainekset. Pakkaa karitsanpotkat vaikkapa isoon kaksinkertaiseen pakastepussiin ja kaada marinadi päälle. Anna marinoitua muutamia tunteja tai yön yli.

Pataan:

marinoidut karitsanpotkat
pari pientä sipulia tai yksi iso
1 tl suolaa
mustapippuria
laakerinlehti
3 dl lihalientä
3 dl punaviiniä
(pari porkkanaa, pala selleriä ja palsternakkaa sopii sekaan myös ihan hyvin)

Aseta karitsanpotkat pataan luut ylöspäin. Viipaloi valkosipulit ja sipulit. Lisää ne pataan. Ripottele päälle suolaa ja pippuria. Lisää laakerinlehti. Kaada pataan lihaliemi ja punaviini. Kypsennä pataa 120 asteisessa uunissa 4-6 tuntia.

Liemen voi suurustaa herkulliseksi kastikkeeksi, tosin mehevät potkat eivät välttämättä kastiketta kaipaa. Nokare peruna-kukkakaalimuusia ja raikasta salaattia riittää.

Napero tykkää tämmöisistä luisista ruhonosista. Onkohan tuo periytyvää?

Banana bread

Olen juuri ja juuri ehtinyt tehdä selvän joululeivonnaisista, mutta tasaisen (tai tasaisen korkean) verensokerin takaamiseksi päädyin pari päivää sitten leipomispuuhiin. Osasyyllisenä olivat kyllä banaanit, jotka jäivät joulunpyhiksi eli siis reissumme ajaksi keittiön pöydälle kypsymään. Banaanileipä vaatii uunista tulon jälkeen vielä parin päivän tekeytymisen ollakseen parhaimmillaan. Jos siis kärsivällisyyttä tai vaikka niitä joululeivonnaisia vielä piisaa.

Banaanileipä on ehkä suomalaisesta näkövinkkelistä enemmän kakku kuin leipä, mutta liekö moisella pikku detaljilla väliä. Minä syön tätä välipalaksi iltapäiväkahvin tai -teen kanssa. Sopisi hienosti myös rennon talvibrunssin makeaksi palaksi.

Valitsin ohjeen Pastanjauhajilta, koska he olivat luntanneet mallia amerikkalaisilta. Sen verran sovelsin, että käytin saksanpähkinöiden lisäksi pekaanipähkinöitä, lisäsin taikinaan 1 tl jauhettua inkivääriä ja vaniljauutteen tilalla käytin tavallista vaniljasokeria. Voi oli tavallista normaalisuolaista voita, näin ollen pienensin tuota ohjeessa mainittua pientä suolaripausta entisestään.

Jos keittiöstä ei löydy vaakaa, tsekkaa ihan toimiva ohje täältä. Tosin tähän kantsii lisätä 1 tl vaniljasokeria, ja kaneliakin, jos siitä tykkää.

Otin varmuuden vuoksi kaksi palaa, jotta olisin jaksanut hiihtää oikein kovasti. En vaan lopulta osannut päättää rullasuksien vai vesisuksien välillä.

Banaanileipä

115 g saksanpähkinöitä, paahdettuna (esim. vajaa 10 min uunissa) ja karkeasti pilkottuna
245 g vehnäjauhoa
150 g sokeria
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
1/2 tl kanelia
2 munaa, kevyesti vispattuna
113 g suolatonta voita, sulatettuna ja jäähdytettynä
3 suurta, kypsää banaania, hyvin muusattuna
1 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
(1 tl jauhettua inkivääriä)

Laita uuni kuumenemaan 180 C:hen. Paahda pähkinät pannulla tai uunissa. Varo polttamasta niitä! Sekoita yhdessä kulhossa jauhot, sokeri, leivinjauhe, sooda, suola, kaneli, inkivääri ja pähkinät. banaanimuusi, munat, sulatettu voi ja vaniljauute. Sekoita toisessa kulhossa haarukalla soseutettu banaani, munat ja sulatettu voi. Yhdistä kulhojen sisällöt puulastalla tai nuolijalla kääntelemällä. Mitä vähemmän taikinaa veivaa tässä vaiheessa, sitä kuohkeampi leivästä tulee. Taikina saa jäädä paksuksi ja kokkareiseksi.

Kaada sitten taikina voideltuun vuokaan ja paista 55-60 minuuttia. Leipä on kypsä, kun siihen tökättyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa.

Supermysli kilpailee

Heippa ja hyvää uutta vuotta! Toivottavasti vanha vuosi päättyi ja uusi alkoi herkullisissa merkeissä. Tuliko luvattua jotain jännittävää? Minä en tehnyt suuria lupauksia, mutta joitakin (no, ainakin minulle suuria) suunnitelmia tulevan vuoden varalle minulla kyllä on. Yksi on tärkeä asia blogin kehittäminen käyttäjäystävällisempään suuntaan. Toinen suunnitelma on tietysti tuottaa paljon kivaa ja monipuolista sisältöä ruuan, leivonnan ja käsitöiden maailmasta. Suurimmat suunnitelmani liittyvät kuitenkin muihin harrastuksiini, lisäksi edessä on kovasti odotettu paluu leipätyöni pariin. Kaikki suunnitelmat tuskin toteutuvat ja uusia tullee matkan varrella lisää.

Viime vuosi, varsinkin syksy, oli blogin kannalta antoisaa aikaa. Olen saanut runsaasti uusia lukijoita ja varmaan muutama vanhakin on jatkanut blogimatkaa kanssani. Kiitos teille kaikille.

Osallistuin loppusyksystä ensimmäistä kertaa ikinä reseptikilpailuun ja olin melkoisen innoissani jo pelkästä kilpailukutsusta. Nyt olen ollut innoissani myös myslistä, jota meillä on syöty jo pari pellillistä. Tavoitteena oli siis kehitellä mahdollisimman hyvää ja terveellistä välipalaa tai jälkkäriä superfoodeista (vähintään kahta neljästä piti käyttää), joita Cocovi toimitti osallistujille. Minä onnistuin upottamaan mysliini kaikkea ja vieläpä niin, että lopputulos oli helppoa, herkullista ja terveellistä.

Kilpailussa on mukana paljon hienojen bloggaajien upeita ohjeita, olen siitäkin innoissani. Kannattaa käydä tutustumassa kilpailusivuun Facebookissa ja äänestäkääpä samalla suosikkianne. Äänestäneiden kesken arvotaan Cocovin 100 euron arvoisia tuotepaketteja. Ja kilpailussa menestyvät bloggaajat pääsevät ravintola Murun Henri Alénin oppiin. Ei olisi hassumpaa!

Supermysli luonnonjugurtin, mustikoiden ja tyrnin kanssa.