Italiansalaatti

Avasimme piknikkauden pääsiäisenä. Mitään kovin luovaa ei eväskoriin päätynyt, ellei nyt sitten italiansalaattia lasketa luovaksi. Edellisestä kerrasta oli ainakin aikaa. Muistelen, että joskus 90-luvulla tein vähän useammin jotain pastapitoista salaattia. Siis pastaa, jotain salamia tai kinkkua, suolakurkkuja, herne-maissi-paprikaa ja omenaa. Se oli kyllä ihan hyvää.

Sen verran täytyy kyllä tunnustaa, että olen muutaman kerran viimeisen kymmenen vuoden aikana ostanut valmista, aika melkoisen majoneesipitoista, italiansalaattia. Raakana se ei putoa, mutta moinen passaa yllättävän hyvin eväsleipien väliin: reissumiestä, jotain kunnon palvikinkkua, rapeaa ja raikasta salaattia. Tulee muuten todella hyvät ja mehevät eväät.

Meidän evässalaatti ei ollut niin kovin majoneesipitoinen, mutta sitäkin herkullisempi. Liha oli pääsiäisen kunniaksi savulammasta. Sama salaatti on kiva myös ilman majoneesia eli joku öljy-etikkapitoinen kastike käy myös. Ohje ja inspiraatio löytyi minulle uudehkosta blogituttavuudesta. Kannattaa tutustua. 

Italiansalaatti

n. 2 dl keitettyä spagettia
3-4 kpl porkkanoita
1 pss pakasteherneitä
2 kpl maustekurkkua
n. 200 g palvikinkkua, savustettua lammasta, keitettyä kieltä tms.
n. 2-3 dl majoneesia
suolaa ja mustapippuria myllystä
sitruunan mehua maun mukaan

Keitä spagetti väljässä, reilusti suolalla maustetussa vedessä. Huuhtele ja jäähdytä. Kypsennä porkkanat suolalla maustetussa vedessä, jäähdytä, kuori ja paloittele. Sulata, kiehauta ja jäähdytä pakasteherneet. Suikaloi maustekurkut. Paloittele liha pieniksi kuutioiksi. Kaada majoneesi sekoituskulhoon ja mausta se. Lisää tilkka sitruunan mehua. Lisää salaattiainekset majoneesiin, sekoita, tarkista maku ja nosta kulho peiteltynä jääkaappiin. Anna vetäytyä mielellään seuraavaan päivään. Jos majoneesi on imeytynyt tiukasti salaattiaineksiin, voi seosta notkistaa kermaviilillä tai maustamattomalla jogurtilla. Tarjoile italiansalaattia vihersalaatin kera.

Hillomunkit ja munkeista muutenkin

Rakastan munkkeja. Siis r-a-k-a-s-t-a-n. Kunhan ovat kunnollisia. Monikaan asia ei ole yhtä surullinen kuin huono munkki. Huono munkki on kuiva ja mauton, ja kardemumma on unohtunut kauppaan tai kaappiin. Onneksi munkkien tekeminen on kuitenkin suhteellisen helppoa, pari pikku hommaa täytyy kuitenkin pitää mielessä.

1. Taikinaksi käy hyvin perinteinen pullataikina, tosin kananmunan voi halutessaan jättää pois ja rasvaa voi käyttää pikkuisen vähemmän. Taikina kannattaa jättää mahdollisimman löysäksi.

2. Suolaa ei missään tapauksessa kannata jättää pois. Suola on keskeinen tekijä mehevyydessä (sitoo kosteutta niin kuin kehoonkin välillä aika näppärästi) ja maussa tietysti kanssa. Kardemumma on enemmän makuasia, mutta suosittelen sitä kyllä lämpimästi.

3. Kookosrasva osoittautui marttojen testissä parhaaksi munkinpaistorasvaksi. Suosittelen kokeilemaan: paistotulos on erinomainen eikä kookosrasva käryä niin kuin öljy.

4. Pienet lapset (ja niiden munkinhimoiset isät) kannattaa hätistää kauemmaksi. Kuuma rasva on aivan toisella tavalla vaarallista kuin kiehuva vesi. Kiehuva vesi on 100 astetta, munkkirasva 180 astetta. Isät kauemmaksi siksi, että munkkeja jäisi muillekin. 

5. Munkkien paistaminen ei ole erityisen vaikeaa, muutaman munkin jälkeen homma alkaa sujua.

Hillomunkit

5 dl maitoa (tai kauramaitoa)
50 g hiivaa
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
2 dl sokeria
150 g voita tai margariinia
n. 12-13 dl vehnäjauhoja

pari dl sileää marmeladia tai hilloa, tai esim. omenasosetta

Lämmitä neste kädenlämpöiseksi. Jos käytät kuivahiivaa, neste saa olla lämpimämpää eli noin 42-asteista. Murenna tuorehiiva nesteeseen tai sekoita kuivahiiva jauhoihin. Lisää suola, sokeri ja kardemumma. Lisää vehnäjauhot. Alusta taikina pehmeäksi. Lisää lopuksi pehmeä rasva. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.

Kauli taikina vajaan sentin vahvuiseksi levyksi. Painele levystä piparkakkumuotilla paloja, kannattaa olla huolellinen, jotta palat irtoavat kokonaan (muuten ne venyvät rumasti). Anna munkkien kohota noin 20 minuuttia. Kuumenna rasva pienessä padassa tai paksupohjaisessa kattilassa. Kokeile rasvan kuumuutta palalla vaaleaa leipää tai paistamalla ensin pala taikinaa. Öljy on riittävän kuumaa kun leipäpala alkaa heti ruskistua ja öljy kuplii reilusti sen ympärillä. Sopivan lämpötilan (180 astetta) voi tarkistaa myös mittarilla.
 

Nosta reikäkauhalla muutama munkki kerrallaan kypsymään ja käännä kerran kypsymisen aikana. Munkki on valmis kun se on tasaisen ruskistunut molemmilta puolilta. Nosta kypsät munkit reikäkauhalla talouspaperille tai ritilälle ja pursota niihin hilloa. Pyörittele sitten munkit lautasella, jossa on sokeria. Tarjoa munkit vastapaistettuina.

Munkit voi myös pakastaa. Pakastettavat munkit kannattaa sokeroida vasta sulattamisen jälkeen.

Vappusima

Tein viime vuonna inkiväärillä maustettua simaa ja höpisin jotain epämääräistä siitä, että otin talteen joitakin muita ohjeita uusia kokeiluja varten. Nyt minulla ei ole mitään mielikuvaa siitä, missä moinen talle olisi tai mitä kaikkea olen sinne jemmannut. Eli tein ämpärillisen aivan tavallista simaa hesarin ohjeella. Myös fariinisokeripussin kyljessä on oikein hyvä ohje.

Siman voi hyvin tehdä nyt viikonloppuna, se ehtii keskiviikoksi vielä oikein hyvin kunhan seisottaa pulloja huoneenlämmössä päivän tai pari.

Huomenna on sitten luvassa munkkiasioita eli aika sokerista menoa täällä tällä hetkellä.

Sima

5 l vettä
2 sitruunaa
4 dl fariinisokeria
4 dl sokeria
herneen kokoinen pala hiivaa
rusinoita

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Lisää sokerit. Pese sitruunat huolellisesti. Veistä kuoren keltaisesta osasta ohuita suikaleita. Poista valkoinen kuoriosa ja viipaloi sitruunat. Lisää kuorisuikaleet ja viipaleet siman joukkoon ja anna jäähtyä haaleaksi. Liota hiivanokare nestetilkkaan ja sekoita juomaan. Anna käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Siivilöi ja pullota sima. Pudota jokaiseen pulloon rusinoita, teelusikallinen sokeria ja siirrä pullot kylmään. Sima valmistuu noin viikossa.

Crema Catalana

Ellen-kakusta jäi koko joukko keltuaisia, jotka piti kiireesti käyttää hyödyksi. Päädyin kokeilemaan crema catalanaa yhdessä isossa vuoassa. Olen aiemmin tehnyt samaista jälkkäriä pienissä vuoissa ja kokonaan ilman tärkkelystä. Tiukan aikataulun takia päädyin tällä kertaa Valion ohjeeseen. Siinä siis ensin tehdään kiisselityyppinen vanukas, joka käytetään uunissa korkeintaan pinnalle ripoteltavan sokerin paahtamista varten. 

Autenttisuudesta voidaan tässäkin keskustella loputtomiin, mutta olen nähnyt samantyyppisiä ohjeita myös kansainvälisissä lähteissä. Joissakin tärkkelyksenä tosin on maissi (saatanpa kokeilla sitä ensi kerralla). Kiva ja herkullinen jälkkäri joka tapauksessa, ja tämänkin voi hyvin valmistella etukäteen.

Crema Catalana

5 dl maitoa
1 sitruuna
5 munan keltuaista
1,5 dl sokeria
3/4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia

Raasta sitruunasta keltainen kuori ja pane se kattilaan yhdessä maidon kanssa. Sekoita keltuaisiin muut aineet vaniljasokeria lukuunottamatta. Kiehauta maito ja vatkaa siihen munaseos. Kuumenna ja keitä hiljalleen koko ajan sekoittaen n. 3 min. Mausta vaniljasokerilla. Kaada vanukas laakeaan tarjoilukulhoon. Kun se on hieman jäähtynyt, sirottele pinnalle sokeria. Paahda uunin grillivastuksen alla, kunnes pinta on sulanut kauniin ruskeaksi.

Ellen Svinhufvud -kakku

Olen suunnitellut Ellen Svinhufvud -kakun tekemistä jo pitkään ja vihdoin sain pääsiäisenä moisen kasaan. Kakku ei ehkä ole kaikkein tyypillisin pääsiäis- tai keväleivonnainen, mutta jotenkin sen elementit eli mantelimarenki ja kahvilla maustettu kreemi sopivat minusta myös pääsiäiseen. Lisäksi ulkonäössä on jotain todella viehättävää!

Tein kakun päivää ennen tarjoilua, mutta parempi tai ainakin rapeampi olisi varmaan tullut, jos kakun olisi tarjonnut leipomispäivänä.

Ohje on Maku-lehden sivulta, ja luovasti koristelin kakun niillä samoilla pienillä munilla kuin sacherin viikkoa aiemmin. Onnistuin siis säilömään avattua pussia kaapissa oikein viikon päivät. Hyvä minä. Jotain pientä hävikkiä siinä ehkä matkan varrella tapahtui...

Rouva Ellen Svinhufvud ei tiettävästi leiponut tätä kakkua itse, vaikka hän muuten oli kuuluisa ahkeruudesta keittiössä ja käsitöiden parissa. Ellen-rouva haki kakkua leipomo Stellasta ja tarjoili sitä naisten kahvikutsuilla, monien muiden herkkujen lomassa.

Ellen Svinhufvudin kakku

Mantelimarenkipohjat:
6 kpl valkuaisia
3,5 dl tomusokeria
150 g mantelijauhetta

Mokkatäyte ja -kuorrutus:
3/4 dl sokeria
1,5 dl kahvijuomaa
1,5 dl kahvikermaa
300 g voita
100 g manteleita jauhettuna

Pinnalle:
80 g mantelilastuja
tomusokeria

Kuumenna uuni 125-asteeseen. Vaahdota valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita mantelijauhe varovasti vaahdon joukkoon. Levitä vaahto 4 levyksi kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Nosta pellit uunin ala- ja yläosiin. Paista noin 1 1/2 tuntia. Vaihda peltien paikkaa pari kertaa kypsennyksen aikana. Irrota levyt varovasti lämpiminä ja nosta ritilöille jäähtymään.

Sekoita sokeri kuumaan kahviin ja jäähdytä kylmäksi. Lisää kerma. Vatkaa seos ohuena nauhana huoneenlämpöiseen voihin, koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Lisää jauhettu manteli loppuvaiheessa.

Kokoa kakku. Nosta pohja tarjoiluvadille ja levitä sille nuolijalla mokkatäytettä. Tee loput kerrokset ja levitä täytettä myös päällimmäiselle levylle ja kakun reunoille. Paahda mantelilastut kuivalla pannulla vaaleanruskeiksi ja anna niiden jäähtyä täysin. Ripottele mantelilastuja kakun päälle ja painele niitä myös kakun reunoille. Siivilöi päälle tomusokeria. Säilytä Ellen Svinhufvudin kakku jääkaapissa tarjoiluun asti.

Minulla ei ensin alempana olleet levyt paistuneet ollenkaan kauniisti, vaan ne jäivät jotenkin todella kivikovan vanerin oloisiksi läpysköiksi. Suosittelen asettelemaan pohjat yhdelle pellille. Eli kapeampia ja pidempiä pohjia, jotain leipävuokaa voi käyttää vaikka mallina ja piirtää sen avulla leivinpaperin väärälle puolelle vähän ääriviivoja. Tai, tee yksi iso levy ja leikkaa se vähän jäähtyneenä neljään yhtä suureen osaan.

Yrtti-sinappikuorrutettu karitsankare

En raaski luopua tuosta mustasta vahakankaasta näemmä pääsiäisenäkään, mutta säästän vähän energiaa muuhun kuin pöytäliinojen silitykseen. Joskus myöhemmin sitten meillä on aina kaunis liina pöydässä.

"Hassua äiti. Päivällä käytiin katsomassa karitsoja, nyt syödään karitsaa..." No niinpä. Hassua on. Saa nähdä, koska meillä syödään pääsiäisenä jotain muuta kuin karitsaa. Veikkaan, että sekin pääsiäinen tulee vielä. Sitä odotellessa tämmöinen kare on kuitenkin aivan loistava ruoka: tulee aika nopeasti, helposti ja vaivattomasti, ja on todella herkullista ja riittävän juhlavaa mihin vaan kemuihin. Muistanpa yhdet upeat häätkin, jossa tarjottiin karetta.

Ohje on Valiolta, mutta Vatsasekaisin Kilinkolinin Riikan innoittamana sekoitin kuorrutteeseen myös juustoa. Riikka oli käyttänyt Västerbottensostia, mutta me mentiin ihan parmesanilla. Lopputulos oli tosi kiva. Ensi kerralla livautan pikkuisen valkosipulia vielä mukaan.

Yrtti-sinappikuorrutettu karitsankare
(noin neljälle)

2 (n. 800 g) karitsankaretta
1/4 tl suolaa
mustapippuria
2 tl Dijon-sinappia
1/2-1 dl tuoreita yrttejä, esim. timjamia, rosmariinia, lehtipersiljaa
1/4 dl korppujauhoja
30 g vahvaa, kovaa juustoa raastettuna 

Poista halutessasi kareesta ylimääräinen rasva ja kalvot. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä pinnalle ohut kerros sinappia. Hienonna yrtit ja sekoita joukkoon korppujauho. Kierittele kareet seoksessa. Ruskista ne nopeasti kuumalla pannulla voissa. Kypsennä uunissa 200 asteessa 12-15 min, riippuen haluatko lihan olevan medium vai kypsä. Riikan vinkistä oikaisin ja laitoin lihat suoraan uuniin: uunin lämpö aluksi 250, pari minuuttia niin ja sitten lämpö 200 asteeseen. Paistoaika on tällöin noin 20 minuuttia.

Voit varmistua lopputuloksesta lihalämpömittarilla. Minä paistoin lihaa kunnes sisälämpö oli 55 astetta. Ota sitten liha uunista ja anna vetäytyä folioon peitettynä muutama minuutti. Leikkaa kare luiden välistä kyljyksiksi. Tarjoa esim. parsarisoton kanssa.

Pääsiäistunnelmia

Pääsiäisessä on jotain mukavaa ja kevyttä. Pääsiäisestä puuttuu suorittaminen, velvollisuudet ja kiire. Tuntuu, että pääsiäisenä on enemmän aikaa ihan lepäämiselle, perheelle ja ystävillekin. Ei tarvitse tehdä mitään erityistä, mutta voi ja saa ja usein ehtiikin tehdä monia mukavia asioita.

Ei sillä, että viittaisin tässä jouluun, tai viittaan kyllä, mutta tykkään kovasti joulusta, enkä katso olevani mikään joulusuorittaja. Joulukin on ihanaa aikaa, tosin aika erilaista.

Pääsiäisenä ehtii hyvin vaikka vähän kokkailla. Ja herkutella muiden kokkauksilla. Tässä tulee nyt iloisen ja rentouttavan pääsiäisen toivotus kaikille! Palaan kokkailuasioihin tuonnempana.

Muiden kokkauksia oli mm. tuo ihana leipä. Palaan asiaan.

Mummon ja muffan pääsiäiskoira on aika suloinen.

Vihreä peruna-parsasalaatti

Grillikausi on varmasti monella alkamassa aivan lähipäivinä ja grilliruoka tarvitsee kaverikseen hyvää salaattia, vaikka hyvää perunasalaattia. Hyvä perunasalaatti on sopivan raikasta ja hapokasta, vähän kuin joku kiva valkoviini.

Tämäkin ohje on siitä samaisesta Pirkan ruokalehdestä. Soosi on sama kuin oli siian kanssa. Sen verran sävelsin, että keitin sekaan nipun vihreää parsaa. Parsa on niin hyvää ja niin ajankohtaista.

Salsa verde -perunasalaatti
(n. 6 annosta)

n. 800 g perunoita
1 nippu parsaa

Kastike:
1 ruukku persiljaa
1 ruukku basilikaa
1 valkosipulinkynsi
0,5 dl oliivi- tai rypsiöljyä
2 rkl kapriksia
2 rkl sitruunamehua
ripaus mustapippuria
1 rkl vettä
n. 6 anjovisfilettä

Keitä perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Jäähdytä, kuori ja paloittele ne. Napsauta tai leikkaa parsoista puumainen tyviosa pois. Kuori parsat. Keitä niitä paksuudesta riippuen 5-8 minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Jäähdytä ja paloittele. Soseuta kastikkeen ainekset sauvasekoittimella, blenderissä tai monitoimikoneessa. Voit käyttää yrtit varsineen. Jos kastike vaikuttaa liian paksulta, lisää hieman vettä. Sekoita puolet kastikkeesta salaatin joukkoon, tarjoa loppu kastike erikseen.

Klassikko - sacherkakku

Pääsiäisenä syödään perinteisesti suklaata, miksi ei siis sacheria? En ole tehnyt sacherkakkua vuosiin, mutta taas se sama Pirkan ruokalehtinen houkutti minut leipomishommiin. 

Sacherkakku on vanha wieniläinen kakku, jonka oikea ohje on hotelli Sacherin salaisuus. Ja varmaan jokainen itävaltalainen kondiittori leipoo tätä omalla tavallaan. Toki suklaisten kakkujen sacher-oikeellisuudesta on väännetty oikeudessa asti. Wikipedia tietää asiasta melkoisesti lisää. 

Minäkin uskaltauduin soveltamaan ja käytin kakun täytteenä vadelmahilloa. Pääsiäisempi, keväisempi ja aidompi tulee kyllä aprikoosihillon kanssa. Halusin kuitenkin käyttää tyhjentää kaapin hilloantimia uusien haalimisen sijaan. Ja jos nyt tuntuu siltä, että tätä ei voi kutsua sacheriksi, niin kutsuttakoon kakkua suklaakakuksi.

Olen ollut vähän ennakkoluuloinen sacheri suhteen ja ehkä siitä on johtunut tuo pitkähkö tauko sacherin leipomisessa. Ennakkoluuloissani ole ajatellut sacherin vähän kuivaksi ja pahimmillaan vähän mauttomaksi. No ei ollut kuivaa eikä mautontakaan, lisäksi kakussa on jotain tyylikästä ja klassista upeutta. Kuorrutus ei tietenkään käyttäytynyt niin kuin kuvittelen sen Hotel Sacherissa käyttäytyvän, mutta kakusta tuli kuitenkin ihan siisti. 

Pitkähköstä ohjeesta huolimatta tämä ei ole ollenkaan vaikeaa. Ohje kannattaa kuitenkin lukee ensin huolella läpi.


Sacherkakku
(Pohjan ohje lopulta Valiolta)

200 g tummaa suklaata
200 g voita
4 kanamunaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Kostutus:
1 dl vahvaa kahvijuomaa
2 rkl konjakkia

Täyte:
1 prk aprikoosi- (tai vadelma-)marmeladia

Kuorrutus:
200 g tummaa suklaata
1 dl vispikermaa
1 rkl voita

Aloita kakun valmistaminen mittaamalla voi ja suklaa kattilaan. Sulata alhaisella lämmöllä. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi sähkövatkaimella tai yleiskoneella. Lisää vaahtoon varovasti nostellen jauho-leivinjauheseos ja jäähdytetty voi-suklaasula esim. puuhaarukalla tai nuolijalla. Kaada kakkutaikina voideltuun ja korppujauhotettuun 3 l:n tasapohjaiseen vuokaan. Paista kakkua uunin alaosassa 175 asteessa 45 min. 

 

Kumoa pohja hiukan jäähtyneenä. Leikkaa täysin jäähtyneenä kolmeen osaan. Siirrä pohjaksi tuleva levy tarjoiluvadille. Asettele levyn alle leivinpaperisuikaleet suojaamaan vatia kuorrutuksen valumiselta. Kostuta pohjalevyä kahviseoksella ja levitä päälle kerros hilloa. Nosta päälle toinen kakku levy, kostuta ja täytä hillolla. Nosta päällimmäinen kakkulevy paikalleen, kostuta ja levitä kakun päälle ja reunoille loput marmeladista.

 

Kuumenna kuorrutuksen kerma kiehumispisteeseen, paloittele suklaa ja lisää kattilaan. Pidä levy matalalla lämmöllä. Sekoita tasaiseksi. Nosta kattila levyltä ja lisää voi nokareina. Sekoita tasaiseksi. Jäähdytä kuorrutusta hieman ja kaada noin 1/4 osaa kuorrutuksesta kakulle. Levitä lastalla kakun päälle ja reunoille. Anna jähmettyä jääkaapissa noin 15 minuuttia. Levitä loppu kuorrutus kakun päälle. Jos kuorrutus on jähmettynyt, lämmitä sitä varovasti uudelleen. Vedä leivinpaperisuikaleet pois kakun alta. Siirrä kakku jääkaappiin ja anna tekeytyä seuraavaan päivään. Tarjoa halutessasi kermavaahdon kanssa.

Sacher on mukava, koska sen voi tehdä parikin päivää etukäteen tai vielä enemmän hyvissä ajoin ja pakastaa.

Paistettu siika ja salsa verde

Katselin tässä kirjoittamisen ohella Kaappausta keittiössä. Olen aika vaikuttunut. Ihmettelin ennen ensimmäisen kauden alkamista, että mitä mahtaa Savoyn keittiöpäälliköllä olla annettavaksi vähän avuttomille, kokkaamisesta ei yhtään kiinnostuneille taviksille. Kape eli Kari Aihinen yllätti. Annettavaa on paljon. Sympaattinen ja sosiaalisesti selvästi erittäin taitava Kape loihtii herkullista perusruokaa perusaineista ja kannustaa mukavalla otteella perheitä kokkaamaan ja syömään yhdessä. Me like. 

Minäkin kannustan! Kala on melkoista pikaruokaa, lisäksi vielä helppoa, herkullista ja terveellistä. Välillä myös edullista. Säntäilin sekä perjantaina että lauantaina Stockan hullareilla. Kahteen kertaan siksi, että ensimmäisellä kierroksella oli lompakko kotona. Se oli tosiaan hyvin edullinen reissu, joskin kalatiskin osalta myös vähän niukka. Lauantaiaamuna korjasin harmitusta ja hain palvelutiskiltä siikaa. Sitten siika pannulle, pinaatit toiselle ja kastikeainekset blenderiin. Vartissa valmista. Kastike oli muuten todella herkullista, onneksi sitä tuli aika reilu annos.

Kuvasta näkyy yksi syy miksi en edes haaveile mistään masterchefistä. Siika siinä "nätisti" lötköttää snadisti yli menneen pinaatin päällä. Ja kastike on aseteltu kauniiksi kehykseksi koko helahoidon ympärille. Heippa. Mutta hyvää oli, todella todella hyvää.

Paistettu siika

file / ruokailija

suolaa

pippuria

voita

Suolaa ja pippuroi siika. Paista ensin nahkapuoli, muutama minuutti riittää. Käännä fileet varovasti ja paista vielä hetki.

Salsa verde

(ohje Pirkalta)

2 ruukkua persiljaa

2 ruukkua basilikaa

2 valkosipulinkynttä

1 dl neitsytoliiviöljyä

4 rkl kapriksia

4 rkl sitruunamehua

ripaus mustapippuria

2 rkl vettä

12 (n. 50 g) anjovisfilettä

Soseuta kaikki ainekset tasaiseksi seokseksi blenderissä tai sauvasekoitimella. Ohenna tarvittaessa tilkalla vettä.

Pinaattia ja valkosipulia

reilu kasa pinaattia (siis saa olla säkillinen, tyyliin 400-500 g)

2 rkl voita

2-3 valkosipulinkynttä viipaloituna

suolaa

pippuria

Huuhtele pinaatinlehdet huolellisesti runsaassa vedessä. Sulata pannulla voi ja lisää valkosipulit. Anna kypsyä heti, mutta älä päästä ruskistumaan. Lisää pinaatit pannulle ja kääntele, kunnes pinaatti menee reilusti kasaan. Viisi minuuttia pitäisi riittää. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sitruunakakku ja virvon varvon

Kun leivotuttaa niin leivotuttaa ja siitä pääsee leipomalla. Sitruunainen kakku oli mieleeni, joku vähän vähemmän sitruunan ystävä sekoittaa kostutusliemeen vielä vähän lisää sokeria. Tämäkään ei vedä vertoja sitruuna-marenkipiirakalle, mutta tämmöinen kakku kulkee paljon kätevämmin mukana kylään, piknikille tai mökille.

Tein kakun lapsenvahdiksi värvätylle mummolle. Koitin vähän hyvitellä sitä, että mummoparka joutui askartelemaan virpomisvitsoja. Noo, ehkä se oli vaan hyvä. Tuli sitten saman tien mieleiset. Mummon keittiöön ne kuitenkin huomenna päätyvät.

Pirkan ruokalehtinen on uusiutunut ja pelkästään positiiviseen suuntaan. Lehtinen ilmestyy entiseen verrattuna harvemmin, vain neljä kertaa vuodessa, mutta laatu näyttäisi korvanneen määrään. Kevään lehti on ainakin täynnä kivoja, helposti lähestyttäviä mutta selvästi loppuun asti mietittyjä ohjeita. Kannattaa napata mukaan.

Sitruunakakku
(ohje Pirkka)

200 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl sitruunan raastettua kuorta
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Kostutukseen:
2 sitruunan mehu (1,5 dl)
1 dl sokeria

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita jauhot, sitruunan raastettu kuori leivinjauhe ja vanilliinisokeri keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Kumoa hieman jäähtyneenä. Pese kakkuvuoka. Mittaa sitruunanmehu ja sokeri kattilaan. Kuumenna seosta, kunnes sokeri on liuennut. Pane kakku takaisin vuokaan ja lusikoi kuuma sitruunamehuseos haalean kakun päälle. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Kumoa kakku tarjoiluvadille. (Kakun saa helposti irti vuoasta, jos vuoan ulkopinnan kastaa nopeasti kuumaan veteen.) Koristele kakku halutessasi tomusokerikuorrutuksella ja raastetulla sitruunankuorella. Tarjoa kahvin tai teen kanssa.

Parsaa ja lohta pitsassa

Nyt vietetään sydänviikkoa, jonka teemana tänä vuonna on arkisirkus ja erityisesti kouluikäisten lasten perheet. Meillä ei ole vielä koululaisia, mutta sirkusta kyllä riittää. Pitsan leipominen tekee sirkuksesta jauhoista, mutta olen varma, että yhdessä tekeminen on hyväksi kaikkien sydämelle. 

Tänään pitsan alle eli pohjaan laitettiin täysjyvävehnäjauhoa ja päälle tomaattikastiketta, vuohenjuustoa, hetkisen keitettyä parsaa ja lohta ohuen ohuina viipaleita. Olin suunnitellut surauttavani vähän yrttikastiketta tillistä, basilikasta, valkosipulista ja öljystä, mutta unohdin autuaasti koko asian. Siitä olisi kyllä tullut piste iin päälle, tosin oikein ihanaa oli näinkin. Vuohenjuusto ja lohi ovat upea yhdistelmä!

Pitsan ohjetta kaipaavat voivat vilkaista vanhempia sepustuksiani.

Aakkoset

Muutamissa seuraamissani blogeissa on pyörinyt jonkinlainen Elämäni aakkoset -haaste. Minä tietysti kanssa kun kaikki muutkin. Ja mikäpä muu päivä olisi hyvä aakkosille kuin Agricolan päivä. 

Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä, ainakin aika suurelta osin, joten aakkoseni käsittelevät ruokaa.

A Amerikkalainen ruoka

Rempseä, reilu ja herkullinen maailma, mutkatonta yhdistelyä ja isoja annoksia. Amerikkalainen ruoka innostaa ja ihastuttaa minua kovasti. Maut tuovat mieleen myös paljon paljon muistoja.

B Banaani

En juurikaan syö banaania sellaisenaan, mutta muuten käytän sitä mielelläni. Banaani sopii lämpöisiin voileipiin, smoothieen, kakkuun, salaattiin... Banoffee on minusta överi, mutta strawberry banana cream pie on ehkä yksi parhaista keksinnöistä ikinä. 

C Caesar-salaatti

Lempiruoka. En taida kyllästyä tähän ikinä. Kunhan on kunnolla tehty. Broilerilla, lohella tai jokiravuilla. Tai naturel. 

D Donitsi
Again. Palaan amerikan mantereelle jo kohdassa neljä ja vieläpä Agricolan päivänä. Hyvin etenee... En ole tehnyt donitseja aikoihin, täytyy korjata asia.

E Ellen Svinhufvud -kakku

Ihana klassikko, jota pitäisi opetella tekemään. On ollut toistaiseksi vain suunnitelmissa. Mutta mokkaa, marenkia ja mantelia - aah.

F Fetajuusto
Salaattiin, pastakastikkeeseen ja ennen kaikkea gratiiniin.

G Gino

Tämä kohta g oli ehkä kaikista helpoin. Mieleeni tuli gino ja greippi, ja gino on aika paljon herkullisempaa.

H Hampurilainen

Tuoreista, laadukkaista raaka-aineista koottu hampurilainen on hyvää ja monipuolista ruokaa. Kesäsuosikki.

I Inkivääri
Flunssan torjuntamauste. Tehokkuudesta en tosin kaikkine flunssineni voi mennä takuuseen.

J Juusto

Tykkään melkeinpä kaikista juustoista ja vielä aika paljon. Jos pitäisi valita vain muutama elintarvike loppuelämää varten, juusto olisi ehdottomasti mukana.

K Kalakukko
Long time no see.

L Lasagne

Tämä on myös yksi ehdoton kestosuosikki. Lasagne on hieman työläs viritys, mutta sopii moneen lähtöön ja on pelastanut monenmonta tilaisuutta, illanistujaista, polttareita, synttäreitä ja muita karkeloita. Pelastaa jatkossakin.

M Maito

Maija Maitoparta. M oli oikeasti yksi vaikeimmista: mansikka, mustikka, macaron, manteli. Valitsin maidon. Olen viettänyt vuoden ilman maitotuotteita, ei ollut ihan helppoa, vaikka aikuinen kuulemma pärjää hienosti ilman.

N Naan leipä
Enpä ole tätäkään tehnyt aikoihin itse. Täytyy korjata asia.

O omena

Omena painii samassa sarjassa juuston kanssa, jos siis ajattelen niitä asioita, joita ilman en haluaisi olla. Monipuolinen, raikas, kaunis ja terveellinen.

P Pitsa
Pitsa on myös lempiruoka. En kyllästy koskaan. Kunhan on tuore ja raikas ja ihana.

Q Quesadillat

Tämä oli kanssa aika helppo kirjain. En keksi kauheasti vaihtoehtoja, mutta onneksi esimerkiksi nämä mustapapuquesadillat ovat todella herkullisia.

R Rotinat

Vanha karjalainen perinne, johon ollennaisesti liittyy ruoka ja leivonnaiset. Olen kuullut rotinoita kutsuttavan myös saunaruuiksi, tosin alkuperää en tunne. Se liittyy kuitenkin ilmeisesti siihen, että joskus kauan sitten synnytettiin saunassa.

S Sushi
Tämä s oli myös yksi vaikeimmista. Sitruuna, suola, silli, suppilovahverot... Valitsin sushin. Sushi on myös lempiruoka. Voisin syödä viikottain.

T Tyrni

Vitamiineja, väriä, makua. Tyrni on uudehko kestosuosikki, en usko, että tiemme ihan heti kohta eroavat.

 
U Uuniperunat
Uuniperunat on kätevä, herkullinen ja edullinen ruoka. Täytteitä voi varioida valtavasti. Älkää käärikö folioon: kallista, hidasta ja epäekologista.

V Voisilmäpullat

Olen pullatyttö. Voisilmäpullatyttö. Hyvästä, pehmoisesta pullataikinasta tulee ihanat, kuohkeat pullat. Taikinassa pitää olla kardemummaa, täytteessä voita ja sokeria. Kyytipoikana lasi maitoa.

W Wallenbergare

Ruotsista tulee monenmoista herkkua (ja muutakin mukavaa), ymmärtävät siellä hyvän ruuan päälle.

X Maxa eli maksa
On ekologista, edullista ja yleensä herkullistakin käyttää eläimestä mahdollisimman monta osaa. Tämä x oli sittenkin vaikein.

Y Yrtit

 Yrteillä saa monet herkut vietyä vielä korkeammalle tasolle. Arkinen muuttuu juhlavaksi. Joku näppärä viljelee ne myös itse.

Z Zakuska

Venäläinen keittiö ja makumaailma viehättää minua myös kovasti. Pitäisi kyllä paneutua vielä tarkemmin.

Å Åländsk pannkaka

Ahvenanmaan pannarista mieleeni palautuu iloinen ja kesäinen pyöräretki. Toki sitä on tehty kotonakin monta kertaa. 

Ä Äiti
Äitini taitaa olla syyllinen ruokainnostukseeni. Hän on myös pettämätön ruokatiedon ja kaikenlaisten käytännön vinkkien lähde. Kun google ei tiedä, soitan äidille.

Ö Öljy

Kaapissa on nykyään aina rypsi-, oliivi-, kookos- ja seesamiöljyä. Viimeksi mainittu on uusi tuttavuus, tai tuttavuuden tekeminen on vielä vähän kesken.

Appelsiinimarmeladi

Itse tehty appelsiinimarmeladi on jotain aivan muuta kuin kaupan hyllyltä löytyvät vedestä, sokerista ja lisäaineista keitellyt seokset. Toki paras appelsiiniaika alkaa kohta olla ohi, mutta vielä ehtii, jos heti kohta laittaa toimeksi. Ainakin luomuappelsiinit olivat lähikaupassa vielä viime viikolla oikein hyviä. Auringon keltainen purkki olisi ihana tuliainen vaikka pääsiäisen kyläpaikkoihin.

Marmeladin tekeminen on periaatteessa helppoa, ainoa työläs vaihe on hedelmien kuoriminen kalvottomiksi. Minä tosin taas oikaisin, enkä todellakaan irroitellut kaikkia kalvoja. Lopputulos oli silti oikein hyvä. Ohje on hesarilta, mutta lisäsin varmuuden vuoksi sekaan kahden appelsiinin hienoksi raastetun kuoren.

Appelsiinimarmeladi

2 kg appelsiineja
2 sitruunaa
3 cm:n pala inkivääriä
1 kg hillosokeria

Kuori puolikkaasta appelsiinista keltainen osa kuorimaveitsellä ja leikkaa ohuiksi noin kaksi senttimetriä pitkiksi suikaleiksi. (Raasta yhden tai kahden huolellisesti pestyn appelsiinin kuori.) Kuori appelsiinit ja sitruunat veitsellä kalvottomiksi ja leikkaa hedelmäliha paloiksi. Kuori ja raasta inkivääri. Soseuta appelsiinien ja sitruunoiden hedelmäliha (+ mahdollinen kuoriraaste) karkeaksi soseeksi tehosekoittimessa tai kulhossa sauvasekoittimella. Lisää joukkoon inkivääri ja kuorisuikaleet. Laita sose ja hillosokeri kattilaan ja keitä 15 minuuttia. Säilö hyvin pestyihin ja kuumennettuihin purkkeihin.

Hillosokerilla tehty marmeladi säilyy avaamattomana myös huoneenlämmössä. Kokeilen seuraavalla kerralla luultavasti hillo-marmeladisokeria, jolla marmeladista saisi vielä kiinteämmän ja vähän vähemmän makean.

Alla vielä vinkki kaikkiin kevään sitrusleipomuksia varten: kietaise pala leivinpaperia raastinraudan ympäri ja irrota paperi varovasti raastimesta kun olet valmis. Paperista on helppo kasata kuoriraaste talteen. Ei ehkä maailman ekologisin kikka, mutta kuoriraasteen kaivaminen raastimen raoista on kyllä aika ärsyttävää.

Niiskuneitikakku

Naapurin pienen automiehen isosisko toivoi synttäreilleen Niiskuneitikakkua. En edes lähtenyt yrittämään muotokakkua, koska eiyhtäänniiskuneidinnäköinen Niiskuneiti ei tuntunut kovin houkuttelevalta. Ehkäpä joku päivä harjoittelen muumien & co. muotoilua ylijäämämarsipaaneista, ja no, tuota viimeistelyäkin voisi ehkä vähän harjoitella. Katson sitten mallia vaikka Toven hienosta blogista.

Tein naapuriin kaksi kakkua, pienempi oli sitruunainen (lemoncurdia, kermavaahtoa ja sitruunarahkaa). Isomman täytteeksi laitoin vadelmia ja vadelmahilloa sekä kermavaahdon ja vaniljarahkan seosta.

Niiskuneiti syntyi vikkelästi muumimuotilla, jota olen käyttänyt ennenkin. Muumipeikko muuttuu lähes silmänräpäyksessä Niiskuneidiksi otsatukan ja nilkkarenkaan avulla.

Kiitoskortteja

Kiitos rakkaat lukijat, uudet ja vanhat. Olen aivan hämilläni ja oikein oikein iloinen: blogin facebook-sivulle tuli muutamassa päivässä toista sataa tykkääjä. Vau. Panttasin kauan blogin viemistä facebookin, koska en halunnut nähdä, että tykkääjiä olisi tyyliin kaksikymmentä. Lisäksi pelkäsin, että nekin kaksikymmentä olisi ollut niitä kavereitani, jotka eivät millään olisi kehdanneet olla tykkäämättä.

Nyt tykkääjiä on 132, joista todella monet ovat minulle ihan uusia kasvoja. Näin suuri joukko innostaa ja ilahduttaa minua kovasti, ja saan tästä takuulla intoa ja energiaa kokkaamiseen ja bloggaamiseen pitkäksi aikaa.

Kiitoskortit ovat ajankohtaisia yleensä vähän myöhemmin keväällä, mutta samalla systeemillä valmistuu onnittelukortti tai kevätkortti. Leikkelin taas pienten maalareiden taideteoksia, onneksi he ovat aika tuotteliaita.

Lusikkaleivät

Tiikerikakusta seurasi lusikkaleipiä. Palautin aidan yli meille tulleen vuoan lusikkaleivillä varusteltuna. Jotain pientä piti nimittäin keksiä vastalahjaksi, vaikka se ei tiikerikakun tarkoitus missään nimessä ollut. 

Lusikkaleivät on vähän samanlainen klassikko kuin tiikerikakku ja ainakin meillä niitä on syöty monen monituisissa perhejuhlissa. Lisäksi lusikkaleivät kuuluvat meillä pääsiäisen kahvipöytään. Etsiskelin ja testailin pitkään sopivaa ohjetta, sellaista, jolla lopputulos on pehmeä ja mureneva, lähes tulkoon suussasulava. Nyt etsiminen on loppunut. Ohje on peräisin veljeni anopilta, kiitosta vaan, jälleen kerran.

Hyvän ohjeen lisäksi kannattaa olla tarkkana voin ruskistamisen kanssa. Tuo viitisen minuuttia ja hyvin kevyt ruskistuminen riittää okein hyvin.

Lusikkaleivät

210 g voita
200 g sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
275 g vehnäjauhoja (n. 4,5 dl)
2 tl vaniljasokeria

täytteeksi marmeladia

Kiehauta voi kattilassa miedolla lämmöllä. Anna ruskistua ja poreilla hiljalleen noin 5 minuuttia. Kun vaahto alkaa laskeutua, kaada voi kulhoon. Lisää sokeri ja anna seoksen jäähtyä. Sekoita jäähtynyt voisokeriseos tasaiseksi. Sekoita sooda ja vaniljasokeri jauhoihin ja lisää voi-sokeriseokseen. Painele taikinaa soikeapesäiseen lusikkaan ja vedä lusikanmuotoiset leivonnaiset leivinpaperilla peitetylle pellille. Paista 150-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Levitä hieman jäähtyneiden pikkuleipien tasaiselle pohjalle marmeladia ja paina kaksi pikkuleipää vastakkain, jolloin saat munan muotoisia pikkuleipiä. Kierittele lusikkaleivät sokerissa.