3-vuotissynttärit

3-vuotissynttärit ovat kovaa hommaa: aamubrunssin jäljiltä kaikki muut paitsi minä ovat päiväunilla. Siis sekä lapset, isä että isovanhemmat. Vieraista en tiedä, toivottavasti ainakin osa heistä nukkuu.

Juhlien teema muotoutui vihaisten lintujen ympärille. Vajaa kolmevuotias sai pari kuukautta sitten käsiinsä kirjan, jossa oli kuva Stella-kakusta. Sen jälkeen hän säännöllisesti varmisti, että Stella-kakkua on tiedossa. Viime viikolla kävellessämme päiväkodista kotiin tyttö vielä huolehti, että teenhän sitten Stella-kakkua ja vieläpä niin, että myös hän itse saa sitä maistaa.  

Koska synttäreitä vietettiin Angry birdsien hengessä, tarjolla oli kuningaspossua ja munia. Munien täytteenä oli lohimousse. Tosin nyt juustona oli ruohosipulituorejuusto ja kala oli lämminsavulohta. Muuten menu oli iloinen ja värikäs sekoitus kaikkea sellaista, josta tykkään ja jota kuvittelin ehtiväni valmistaa. Uuden Safkaa-kirjan kurkkusalaattia ja pataleipää oli jälleen tarjolla. Perunasalaattia tein Maku-lehden ohjeella, tosin höysin salaatti parsalla.

Lopuksi leikittiin "Stellan nokka" -leikkiä. Ihan kuin yksi kolmevuotias yrittäisi kurkkia huivin alta.

Ensi viikonloppuna on edessä uusi kierros synttäreitä, täytyy ehkä valmistautua vähän huolellisemmin, koska au pair anoppi ei ole enää ensi viikolla apulaisena. Ai niin. Sain tuliaisiksi eräänlaisia syötäviä kukkia. Niitä oli pahvilaatikollinen. Tiedän mitä meillä on iltapalaksi. Aijai.

Raparperikeikauskakku

Joka kevät kokeilen sinnikkäästi uusia raparperiohjeita ja joka kevät totean raparperikeikauskakun ylivoimaisesti parhaaksi raparperiherkuksi. Jotenkin siinä vaan on kaikki niin kohdallaan. Ei ole kevyttä ei, mutta pienestä palasta on jo iso ilo. Päälle lusikallinen kermavaahtoa ja kaveriksi kuppi hyvää kahvia, muuttuipa tämäkin päivä ihan kesäiseksi.

Sokeria ja voita kannattaa pitää uunissa vähän useimpia ohjeita pidempään. Näin sokeri ehtii karamellisoitua ja lopputulos on sekä kauniimpi että maukkaampi. Kakkua kannattaa myös paistaa kiltisti ainakin tuo 50 minuuttia. Kakun pohjasta tulee kivasti vähän rapea.

Ohjeen bongasin täältä, muistuttaa melkoisesti sitä, jota olen käyttänyt ennenkin.

Keikauskakku raparperista

50 g voita
2 dl fariinisokeria
7 dl raparperia paloina

150 g voita
2 dl sokeria
2 munaa
1tl vaniljasokeria
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Sulata voi ja fariinisokeri kakkuvuuassa (n. 22 cm, jos teen puolikkaana, käytän 18 cm vuokaa) 175 asteessa muutaman minuutin ajan. Sekoita ne tasaisesti pohjalle ja lisää raparperit. Vatkaa kulhossa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinaan ja levitä taikina raparperien päälle. Paista 175 asteessa n. 50 min. Anna kakun jäähtyä hetki  ja kumoa kakku lämpimänä lautaselle. Tarjoa jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Parsapiirakka

Tein tämän pikkuisen parsapiirakan äitienpäivän aikoihin jämävoitaikinasta, tuorejuustosta ja parsasta. Homman idea syntyi parsa-parmesanpaloista, joilla herkuttelimme viime keväänä. Tosi kätevää, tosi herkullista ja onnistuu aivan takuulla. Ja maistuu kylmän kuohuviinin kanssa. Sikäli kun tällä viimalla kuohuviini nyt sattuu kiinnostamaan. Ehkäpä viikonlopun valmistujaisissa nostetaan maljoja munatotilla?

Parsapiirakka sopii valmiiksi viipaloituna noutopöytään, mutta on tarvittaessa ihanan tyylikäs ja keväinen iltapala jonkun raikkaan salaatin kanssa.

Parsapiirakka

2 levyä valmista voitaikinaa (siis sellaista pikkuista levyä)
1 pkt tuorejuustoa
1 kananmuna
0,5 dl kermaa
ripaus pippuria
1 nippu parsaa kevyesti keitettynä

koristeeksi timjamia

Napsauta parsasta kova, puumainen tyvi poikki. Kuori halutessasi ja keitä muutama minuutti. Jäähdytä. Sulata taikinalevyt ohjeen mukaan ja kauli niitä kevyesti. Painele levyt voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita tuorejuusto, kananmuna, kerma ja pippuri keskenään. Kaada seos pohjalle. Lisää parsat täytteen päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa noin 20-25 minuuttia. Koristele timjamilla.

Ihanat nokkosohukaiset

Nokkoset ovat enemmän kuin ajankohtaisia juuri nyt. Tai no, sesonki alkoi kyllä jo parisen viikkoa sitten. Keräsin silloin ämpärillisen pieniä nokkosia mummolan nurkista, ryöppäsin ne ja pakastin hienonnettuna. Nokkosta voi onneksi kerätä pitkälle kesään, siihen asti kunnes nokkonen alkaa kukkia. Ehkä pidempäänkin? Kannattaa kuitenkin keskittyä latvoihin ja leikata talteen noin 7-10 cm nokkosen latvasta. Vanhojen tai uusien tallien nurkkia kannattaa välttää ja tietysti isojen maanteiden läheisyyttä. Lisää näppärää tietoa nokkosen keräämisestä löytyy täältä.

En tajunnut ottaa kameraa mukaan kun riehuin nokkospöheikössä. Mutta kyllä nyt kaikki varmaan tietää miltä nokkonen näyttää. Ei mene sekaisin minkään muun vihreän kanssa, eihän?

Nokkonen on ihana, edullinen ja terveellinen herkku, joka lapsista (lapsistapa hyvinkin..) on parhaimmillaan ohukaisissa. Ohukaisten kaveriksi sekoitin lohitäytteen tähteeksi jääneestä grillilohesta, ranskankermasta ja kevätsipulista. Lopputulos oli loistava. Me vaan istuimme ja söimme, ja nautimme. Jopa lapset olivat hetken ihan hiljaa.

Ohukaisten ohje on ensimmäisen Safkaa-kirjan antia. Taidan hankkia sen myös på svenska. Isännän kokkaaminen on nimittäin aika hidasta muutenkin, saati kun ohjeet ovat suomeksi.

Nokkosohukaiset

noin 1 dl hienonnettua ja ryöpättyä nokkosta

5 dl maitoa

3 kananmunaa

2,5 dl vehnäjauhoja

1/2 dl silputtua ruohosipulia

suolaa

mustapippuria

muskottipähkinää

2-3 rkl sulatettua voita

Ryöppää ja silppua nokkoset. Sekoita kananmunat ja maito vispilällä, lisää jauhot, hienonnettu nokkonen ja silputtu ruohosipuli, suola ja pippuri. Jos kaapista löytyy muskottipähkinää, raasta sitä mukaan taikinaan, ihan himpun verran. 

Aja taikina sauvasekoittimella tai tehosekoittimella sileäksi. Anna taikinan turvota puolisen tuntia ennen paistamista. Lisää taikinaan voisula ja paista letut voissa. Tarjoa esim. parmesan-juuston. lohitäytteen tai puolukkahillon kanssa.

Savusilakkamousse

Sain kutsun kilpailuun, jossa piti kehittää Philadelphia-tuorejuuston ympärille jotain herkullista, juhlavaa ja helposti monistettavaa. Raikas ja kermainen juusto sopii tosi monenlaiseen herkuun ja minä kokeilin sitä mm. parsapiirakkaan. Se oli muuten myös todella herkullista. Päädyin kuitenkin lopulta lähettämään kilpailuun tämän unelmaisen pehmeän moussen. 

Maistelijat ihastelivat moussen pehmeyttä ja keveyttä. Juhlavan pehmeyden salaisuus on seokseen lopuksi lisättävä kermavaahto. Arkisempi, tosin toki hyvin herkullinen levite tai tahna syntyisi  savukalasta, sipulista ja tuorejuustosta.

Moussen voi tarjota kulhosta sellaisenaan buffet-pöydässä tai sen voi pursottaa esimerkiksi pienille leiville tai perunaviipaleille.

 
Savusilakkamousse

600 g savusilakoita (n. 300 g perattuna)
1 pkt Philadelphia-tuorejuustoa
1 kevätsipulin varsi
2 rkl sitruunamehua
ripaus sokeria
mustapippuria
1 liivate 
2 dl kuohukermaa

Perkaa silakat. Kaikista ruodoista ei tarvitse ollenkaan välittää, ne jauhautuvat kyllä täysin huomaamattomiksi. Laita liivate likoamaan runsaaseen veteen. Aja silakat, tuorejuusto ja paloiteltu sipuli mahdollisimman sileäksi tahnaksi monitoimikoneella tai sauvasekoittimella. Mausta pikku hippusella sokeria ja hienolla mustapippurirouheella. Lisää tarvittaessa tilkka sitruunamehua, jotta jauhaminen helpottuu. Purista liivate kuivaksi ja sulata sitruunamehutilkkaan. Lisää liivateseos tahnan joukkoon mieluiten koneen käydessä.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Kääntele kermavaahto silakkaseokseen ja tarkista maku. Laita mousse tarjoilukulhoon ja kylmään jäähtymään tai pursota se valmiiksi pikkuruisille leiville.

Tällä ohjeella syntyy täytettä noin 40 pienelle cocktail-voileivälle.

Paras hiivaleipä ikinä

Mies ihmetteli joskus, että miksi leivon harvakseltaan leipää (kun kerran muuten teen kaiken itse). Anoppi on miehen lapsuudessa leiponut kaiken leivän itse ja tuo edelleen aina tullessaan leipää. Vastaukseni oli, että en leivo, koska hyötysuhde on huono. Liikaa vaivaa eikä kotitekoinen leipä ole sellaista kuin haluan. Haluan rapeakuorista, mehevää ja maukasta leipää ilman, että kellon kanssa vahdin kuinka kauan taikina pyörii koneessa tai että sitä omin pikku kätösin vaivaan hikikarpalot otsalla ja samalla lapsetkin vaivaavat jotain ja taikinaa on omissa ja lasten hiuksissa, ikkunoissa, kengissä ja vaikka missä asti.

Eli kaupan tai anopin leivällä on menty, toki satunnaisesti jotain sämpylöitä ja leipääkin olen saanut aikaiseksi. Sitten ystäväni tuli ja pelasti perheeni kaupan leivältä. Hänellä oli mukanaan juuri sellainen leipä kuin haluan (vaalean) leivän olevan. Ja leipä oli vieläpä itse tehty. Kuulemma helposti.

Sitten vaan tuumasta toimeen. Homma onnistuu joka kerta. Helposti ja nopeasti käsiä ja lapsia sotkematta. Muut tietysti tiesivät salaisuudet varmaan valovuosia sitten: nopea sekoitus, löysä taikina, pitkä kohotus jääkaapissa (no sen tiesin minäkin) ja valurautapata. Olin lukenut muutaman rivin aiheesta pataleipä, mutta kukaan ei ollut muistanut tuoda maistiaisia...

Alkuperäinen ohje taitaa olla Sikke Sumarilta, mutta ystäväni huolellinen tuotekehitys siemenien, speltin ja rukiin kanssa on ollut oivallista. Olemme testanneet jo sämpylätkin tästä samasta taikinasta, hyviä - suorastaan loistavia ovat.

Patani on aika iso, samoin ruokahalu, joten teen ohjeen yleensä puolitoistakertaisena. Se tarkoittaa myös himpun pidempiä paistoaikoja.

Vaivaamaton pataleipä siemenillä

4 dl viileää vettä (kuivahiivan kanssa lämmintä)
15 g tuorehiivaa tai 1/4-½ tl kuivahiivaa
1½ tl suolaa
0,25 dl auringonkukansiemeniä
0,25 dl pellavansiemeniä
½ dl spelttijauhoja
½ dl ruisjauhoa
6-7 dl vehnäjauhoja

Sekoita kaikki aineet keskenään, mutta lisää vehnäjauhot erissä. Speltin karkeudesta riippuen vähempi jauhomääräkin voi riittää. Taikina on siis tarkoitus olla löysähkö, mutta ei kuitenkaan ihan juokseva. Jätä taikina jääkaappiin kohoamaan yöksi tai pidemmäksi aikaa.

Ota taikina jauhotetulle pöydälle, vaivaa ilmakuplat taikinasta pois ja pyöräytä taikina huolimattomasti pyöreäksi. Laita pata uuniin kuumenemaan 20-30 minuutiksi 230 asteeseen. Ota pata uunista, ripottele hieman jauhoja padan pohjalle varmistaaksesi ettei leipä tartu, laita leipä pataan ja pata kansi päällä uuniin 30 minuutiksi. Ota kansi padan päältä ja paista vielä 10-15 minuuttia.

Thaimaalaiset kalapihvit ja kurkkurelissi

Äitienpäivälahja on ollut kovassa käytössä kohta viikon. Selaan sitä edestakaisin ja suunnittelen vesikielellä ruokia arki-iltoihin ja illanistujaisiin. 

Perjantaisin syömme yleensä jotain herkullista mutta helppoa ja eilen valitsin kirjasta thaimaalaiset kalapihvit. Ihan mainio ruoka - yksinkertainen, nopea ja tosi hyvä. Harmikseni en saanut käsiini haukea, hauesta tulee takuulla vielä paljon parempi lopputulos. Älkää ymmärtäkö väärin, hyvää oli näinkin.

Kurkkua oli onneksi jääkaapissa reilusti. Tämä kurkkusalaatti oli nimittäin herkullisin lisuke pitkään aikaan. Tein tänään sitä uuden kierroksen ja kesällä lupaan tarjota sitä melkein kaikille vieraille melkein kaikkien ruokien kyytipoikana. Lapset rapsuttelivat suurimmat chilipalaset syrjään, muuten kurkut ja kalapihvit tekivät todella kauppansa.

Thaimaalaiset kalapihvit
(ohje Safkaa maanantaista sunnuntaihin)
neljälle

500 g vaaleaa kalaa (esim. haukea, turskaa, lahnaa)
2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
puolikkaan limetin mehu
0,5 rkl kalakastiketta (tai soijakastiketta)
1 tl sambal oelekia (tai tuoretta chiliä hienonnettuna)
1 dl rypsiöljyä
1 kananmuna (voi jättää poiskin)
0,5 tl suolaa
kourallinen vihreitä papuja

Kuutioi kala. Raasta inkivääri, hienonna korianteri ja purista limetistä mehu. Kippaa monitoimikoneeseen kaikki ainekset papuja lukuun ottamatta. Sekoita massaa hetki, kunnes ainekset ovat sekoittuneet, mutta älä tee siitä puuroa. Kaavi kalamassa monitoimikoneesta kulhoon. Leikkaa vihreät pavut pieniksi pätkiksi ja sekoita ne massaan. Minä tosin huristelin pavutkin aika hienoksi yhdellä kertaa.

Muotoile massasta pieniä pihvejä. Kuumenna rypsiöljy paistinpannulla ja paista pihvit pienissä erissä, noin 3 minuuttia per puoli. Tarjoile pihvit raikkaan kurkkurelissin kanssa.

Kurkkurelissi

1 limetin mehu
1 rkl riisiviinietikkaa
3 rkl vettä
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
1,5 tuorekurkkua
0,5 chiliä
1 kevätsipuli
tuoretta korianteria
tuoretta minttua

Purista pieneen kattilaan limettimehu, riisiviinietikka, vesi, sokeri ja suola. Kiehauta seos ja keitä, kunnes puolet nesteestä on haihtunut. Jäähdytä. Kuori ja halkaise kurkut. Poista siemenet lusikalla ja leikkaa malto paloiksi. Hienonna kevätsipuli ja chili. Sekoita kurkunpalat, kevätsipuli ja chili kulhossa. Viimeistele kurkkurelissi juuri ennen tarjoilua sekoittamalla jäähtynyt liemi ja hakatut yrtit kasvisten joukkoon.

Limemarinoidut broilerivartaat

 
Äitienpäivän lounas oli raikas, keväinen ja herkullinen. Ensi kerralla lisään ehkä vielä pientä terävyyttä vaikka chiliripauksen muodossa. Vähän ihmettelin jugurtin kutsumista aioliksi, mutta menköön nyt. Kastike oli nimittäin todella hyvää. Sitä kannattaa ehdottomasti tarjota kesän kalaruokien, vaikka grillatun lohen kanssa. Broilerin kypsennyksen kanssa kannattaa olla tarkkana, homma kuivahtaa tosi herkästi. Ja kuiva broileri ei ole kovin ihmeellistä syötävää.

Helppo ja nopea ohje on Valiolta.

Limemarinoidut broilerivartaat

1 pak (n. 730 g) ohuita broilerin fileepihvejä

Limemarinadi:
kahden limen kuori raastettuna
1/2 dl limemehua
1 dl omenatäysmehua
1/2 dl hunajaa
1 tl kanelia
1/2 tl suolaa
1/2 rkl timjamia

Limeaioli:
4 dl turkkilaista jogurttia
yhden limen kuori raastettuna
1 valkosipulin kynsi
2 tl sinappia
1/2 tl suolaa
2 tl sokeria
ripaus valkopippuria
1 - 2 rkl persiljaa

Liota puisia varrastikkuja vedessä. Leikkaa jokainen fileeleike pituussuunnassa kolmeksi suikaleeksi.  Sekoita marinadin aineet keskenään. Lisää kulhoon broilerisuikaleet. Sekoita ja anna marinoitua pari tuntia jääkaapissa peitettynä. Valuta broilerista marinadi. Pujottele lihasuikaleet vartaisiin. Laita vartaat uunipellille leivinpaperille.

Kypsennä uunissa 225 asteessa uunin keski/yläosassa n. 10-12 min. Seuraa broilerin kypsymistä; ota vartaat uunista heti kun liha on kypsää, mutta ei vielä kuivaa. Sekoita limettiaiolin aineet keskenään. Tarjoa sitä vartaiden kanssa.

Voit halutessasi myös grillata vartaat kypsiksi.

Sitruuna-marenkikakku

Erilaiset perhejuhlat ovat kohta enemmän kuin ajankohtaisia ja ihana kakku on upea päätös juhla-aterialle tai -kahvittelulle. Kakun teko-ohje näyttää äkkisältään vähän pitkältä, mutta kakku on oikeasti aika helppo tehdä. Lisäksi sen voi hyvin täyttää parikin päivää ennen juhlia ja myös kuorrutus kestää seisottamista tarvittaessa vaikka yön yli. 

Marenkia ei välttämättä tarvitse paahtaa, kuorrutus kiiltelee kauniisti ihan sellaisenaan. Ehkä kippaisin kokovalkoisen kakun koristeeksi vaikka reilummin noita mansikoita, sopivat myös makunsa puolesta hienosti kuvioon.

Kakun ohje on viime kevään Kotivinkistä (9/2013).

Sitruuna-marenkikakku

Kakkupohja:
3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
50 voita sulatettuna
1 dl maitoa
2 tl leivinjauhetta
3,5 dl vehnäjauhoja

Sitruunavaahtotäyte:
2 pestyä sitruunaa
2 dl sokeria
50 g voita
2 rkl maissitärkkelystä
4 keltuaista
1 vaniljatanko
3 liivatetta
2 tl sitruunan mehua
4 dl kuohukermaa

Kostutus:
1,5 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria

Marenkikuorrutus (sveitsiläinen marenki)
4 kananmunan valkuaista
3 dl sokeria
1/2 sitruunan mehu

Kakkupohja:

Voitele kakkuvuoka. Jos haluat korkean kakun, tee se halkaisijaltaan 19-20 cm irtopohjavuokaan. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää voisulaan sekoitettu maito. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Lisää jauhoseos taikinaan. Kääntele taikina nuolijalla tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan. 

Paista 175 asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia. Älä avaa luukkua ennen tätä. Kokeile kypsyyttä tikulla. Laita leivinpaperi vuoan päälle, jos pinta tummuu liiaksi. Kumoa kypsä kakku jäähtymään.

Sitruunavaahtotäyte:

Raasta huolellisesti pestyjen sitruunoiden kuori. Purista mehu (noin 2 dl). Laita kuoriraaste ja mehu pieneen kattilaan. Lisää sokeri, voi pieninä kuutioina, maissitärkkelys, keltuaiset ja halkaistu vaniljatanko. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes se paksuuntuu ja kiehahtaa. Anna jäähtyä kokonaan.

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Taita kaksi leivinpaperiarkkia kaksin kerroin. Laita arkit kiertämään vuoan sisäreunoja lisäreunoiksi. Nosta kakun alin kerros valmiiksi vuokaan ja varmista, että lisäreunat pysyvät pystyssä. 

Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Vaahdota kerma. Lisää kylmä sitruunatahna kermavaahdon joukkoon. Purista liivatelehdet kuiviksi ja sulata ne kattilassa tilkkaan sitruunamehua. Sekoita liivateseos ohuena nauhana sitruuna-kermatäytteen joukkoon. 

Sekoita kostutusmaito. Kostuta alin pohja maidolla. Lusikoi puolet täytteestä pohjalle. Nosta keskimmäinen kerros päälle, kostuta ja lisää loput täytteestä. Lisää viimeinen kakkukerros ja kostuta erityisen hyvin. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 

Marenkikuorrutus:

Vatkaa sähkövatkaimella valkuaisia, sokeria ja sitruunamehua pyöreäpohjaisessa teräs- tai lasikulhossa vesihauteessa eli hiljaa poreilevan vesikattilan päällä. Sekoita koko ajan voimakkaasti ja vatkaa noin 10 minuuttia. Massan lämpötilan tulisi nousta noin 60 asteeseen. Marengista tulee lähes hopeisen kiiltävää, paksua ja notkeaa. Nosta kulho kattilan päältä ja jatka vatkaamista hetki kylmässä vesihauteessa, jotta marenki hieman jäähtyy. Siirrä hyytynyt kakku vuoasta tarjoiluvadille ja kuorruta se rennosti marengilla, tai marengin voi tietysti myös pursottaa. Koristele vaikka marjoilla tai syötävillä kukillta.

Äitienpäivä

Koska elämäni pyörii ruuan ympärillä, myös äitienpäivä kului pitkälti keittiössä hääräämisen merkeissä. Enkä ole siitä kyllä mitenkään pahoillani. Yhdessä, kaikessa rauhassa, on mukava kokata. Ylenpalttinen aamiainen oli kyllä katettu ja laitettu valmiiksi. Sen sisältö ja sänkyyni kannetut pienet lahjat oli viime viikon tarkimmin laverreltu varjeltu salaisuus.  

Paketeista paljastui keittiöhärpäkettä, ja yksi käsilaukku. Mutta koska tämä ei ole muotiblogi (miksiköhän...), niin vain keittiöhärpäkkeet pääsivät kuvaan. Aika monta lahjaa. Svenska oli ehkä taas taipunut vähän huonosti. Mitä jos miesparka ei tajunnut, että toiveet olivat vähän niin kuin vaihtoehtoja toisilleen? Tai sitten on uusi pyörä tilauksessa ja ilmaantuu oven taakse tyyliin huomenna.

Kyllä me vähän ulkoiltiinkin: kylvettiin tyttöjen kanssa salaattia pikkuruisiin viljelylaatikoihin. Kohta niitämme sellaisen sadon, että en tiedä mihin sen kanssa joudun. Sikäli kun ehdimme ennen pupuja/etanoita/oravia (tai kuka lie ollutkaan), jotka viime kesänä herkuttelivat salaattimme parempiin suihin. Mutta nyt vähän ruokatunnelmia, ohjeita luvassa ensi viikolla.

Lohimoussea ruissipseillä, taustalla parsapiirakka. Testailin tuota moussea vähän erilaisiin pohjiin.

Lohimousse voitaikinakuoressa. Vähän enemmän näpertämistä, mutta todella hyvää.

 

Limemarinoidut broilerivartaat yllättivät raikkaudellaan, myös kastike oli oikein ihanaa.

Kaasupoltin tuli heti käyttöön, vielä pitäisi treenata tuota pursottamista. Sitruuna-marenkikakku.

Silakkakukkoset

Olen suuri kalakukon ystävä, mutta saan aivan liian harvoin moisen itse aikaiseksi. Miksiköhän? Mistään kovin monimutkaisesta hommasta kun ei ole kysymys. Hitaasta korkeintaan. Akuuttiin kalakukkonälkään tein silakkakukkosia. Kukkoset on helposti lähestyttävä silakkaruoka ja sopivat vähän ujommallekin kalan syöjälle.

Google ei tiennyt tästä herkusta mitään, onneksi äiti tiesi. Eli ohje on peräisin äidiltäni, joka teki näitä kun olin lapsi.

Silakkakukkoset valmistuvat myös grillissä tai nuotiolla. Olen siis jemmannut nyytit hiilloksen alle vähän rosvopaistityyliin. Menestys on tosin ollut hieman vaihtelevaa: ihan hiileksi asti hiillostettu silakka saati ruisleipä ei nimittäin putoa edes kalakukkonälkäisenä.

Sähköuunissa nämä onnistuvat takuulla, 200 astetta ja tunti. Kaveriksi lasi kylmää maitoa tai olutta.

Silakkakukkoset
(8 kukkosta, riittää neljälle nälkäiselle)

8 pyöreää ruisleipästä, esim. Reissumiestä
voita
n. 600 g silakkafileitä
400 g possun kastikelihaa (tai pekonia)
suolaa
tilliä

Voitele leipäsistä kansi. Lado 3-4 filettä kaikkien leipien päälle, eli sekä pohjille että kansille. Ripottele päälle vähän suolaa (pari kierrosta myllystä per leipä). Silppua reilusti tilliä ja lisää silakoiden päälle. Jaa possun kylkiviipaleet pohjaleipäsille, possua saa olla reilusti. Ripauta possullekin vähän suolaa. Kippaa kannet silakoineen pohjien päälle ja kääri kukkoset näteiksi foliopaketeiksi. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin tunti. Avaa ja herkuttele varovasti, ruoka on todella kuumaa.

Makea possun niska

Grillaussäät hävisivät yhtä nopeasti kuin alkoivat ja viime viikonloppuna grilliin aiottu possunniska päätyi uuniin. Niska eli ehkä tutummin kassler ei taida olla maailman naisellisin ruoka, noin niin kuin äitienpäivää ajatellen, mutta tälle äidille se kyllä maistui. Sitä paitsi, kassler tuskin epäonnistuu, jos vaikka keittössä häärisi sunnuntaina vähän vähemmän kokenut kokki.

Ohjeen nappasin talteen printti-Kotiliedestä (4/2014), pikkusen säädin mausteita. Lopputulos oli ihana ja erityisesti glasyyri oli kovasti mieleeni. Aion soveltaa sitä heti uudestaan kunhan grillauskelit palaavat.

Makea possun niska
8 annosta

noin 2 kg porsaan niskaa 
2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl currya (alkuperäisessä ohjeessa 1 rkl)
puolen sitruunan mehu
vettä

Pannulle
4 sipulia
1 kokonainen valkosipuli

Kuorrutus
1 dl muscovadosokeria
1 rkl makeaa chilikastiketta
1 rkl soijakastiketta
paistolientä

Huuhdo ja kuivaa lihapala. Sekoita suola, pippuri, inkivääri ja curry. Hiero seos lihan pintaan ja nosta liha uunivuokaan. Kaada päälle sitruunamehu. Kuori ja halkaise sipulit, lado ne vuokaan. Poista valkosipulista ulkokuoret, leikkaa kärjet ja nosta kokonaisena vuokaan. Kaada vuokaan vähän vettä ja kypsennä 150 asteisessa uunissa 4 tuntia välillä lihapalaa paistoliemellä valellen.

Sekoita kuorrutuksen ainekset ja levitä seos lihan pintaan. Laske lämpötila 100 asteeseen ja kypsennä vielä noin tunti. Tarjoa kuumana tai kylmänä. 

Lisäsin kypsennyksen puolivälissä uunin vähän kuorittuja ja lohkottuja punajuuria.

Mustikka-maitosuklaaunelma

Ramin konditoria, joka muuten niitti menestystä Suomen paras leipomo -kilpailussa, kutsui osallistumaan kakkukilpailuun. Minulla on muutenkin ollut tässä pientä tuotekehittelyä meneillään kakkujen saralla, joten ryhdyin toimeen. 

Halusin yhdistää makeaa mutta raikasta mustikkaa ja iki-ihanaa, suomalaista maitosuklaata. Keväistä ja vaikka äitienpäivään sopivaa fiilistä tavoittelen syötävillä kukilla. Kukat mokomat tosin pikkuisen nuupahtivat kaiken muun säätämisen lomassa. Joka tapauksessa kakusta tuli muuten sellainen kuin halusin: pehmeän täyteläinen mutta samalla marjainen ja raikas. Tummasta suklaasta tulisi varmasti tummempi - siis myös maultaan - suklaamousse, mutta tuossa maitosuklaisessa on kyllä jotain ihanaa keveyttä ja pehmeyttä. Mustikkakin pääsee sen kanssa paremmin oikeuksiinsa.

En varsinaisesti ole mikään kakkuspesialisti, mutta tässä kyllä minulle tärkeät elementit ovat kohdallaan: laadukkaat mutta yksinkertaiset raaka-aineet, erittäin herkullinen lopputulos ja kutsuva ulkonäkö. Kuulostaako tämä sinustakin hyvältä? Käy heti tykkäämässä täällä. Kilpailun voittajakakun tekijä pääsee Pariisiin!

Mustikka-maitosuklaakakku

Pohja:
150 g dominokeksejä
 65 g voita

Mustikkakerros:
4 dl mustikkahilloketta (ohje alempana)
100 g maustamatonta jugurttia
100 g mascarponea
0,5-1 dl sokeria
4 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua
3 dl kermaa

Maitosuklaakerros:
200 g maitosuklaata
1 dl kermaa
50 g jugurttia
3 liivatelehteä sulatettuna
4 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria

Pohja:

Sekoita hienonnetut keksit ja voisula hyvin keskenään ja painele irtopohjavuoan pohjalle tiiviisti tasaiseksi kerrokseksi.

Mustikkakerros:

Sekoita hilloke, maustamaton jugurtti, tuorejuusto ja puolet sokerista tasaiseksi massaksi. Liota liivatteita kylmässä vedessä. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Purista liivatelehdistä vesi ja sulata ne vesitilkassa. Lisää liivatelehdet sekä kermavaahto mustikkaseokseen. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria. Levitä mustikkakerros keksipohjan päälle ja hyydytä kylmässä muutamia tunteja.

Maitosuklaakerros:

Laita liivatteet likoamaan runsaaseen veteen. Kiehauta 1 dl kermaa ja lisää kermaan suklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Lisää jugurtti suklaaseokseen. Sulata liivatelehdet vesitilkassa. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, lisää vaniljasokeri. Lisää liivatteet ja kermavaahto suklaaseokseen. Levitä suklaakerros jähmettyneen mustikkakerroksen päälle ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Koristele kakku kermavaahdolla (mausta halutessasi ripauksella kaakaojauhetta), syötävillä kukilla, mustikoilla, suklaalastuilla ja kaakaotomusokerilla.

Mustikkahilloke:

5 dl mustikoita

2 dl hillosokeria

1 sitruunan mehu

Pane kaikki aineet kattilaan. Keitä kymmenisen minuuttia kunnes mustikat ovat hajonneet. Aja sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Anna jäähtyä.

Savusiikasalaatti

Herkullinen, terveellinen ja tosi sievä päivällissalaatti syntyy savusiiasta, keitetystä parsasta, kananmunasta ja avokadosta. Höysteeksi punasipulia ja kurkkua. Viipaloin vadille myös pari tähteeksi jäänyttä perunaa, lähinnä lapsia varten. Voisin syödä tämmöistä salaattia todella usein: raikasta ja hyvää.

Kastike on sama peruskastike (rypsiöljyä ja valkoista balsamietikkaa, molempia yhtä paljon) kuin se, jota käytän arkikastikkeena ympäri vuoden. Välillä terästän kastiketta sinapilla, välillä hunajalla, välillä sitruunalla. Se on hyvä pohja myös erilaisille yrttikastikkeille. 

Savukalasalaatti

pari ruukkua salaattia
pätkä kurkkua
keitettyjä perunoita
punasipulia
nippu vihreää parsaa keitettynä
1 savustettu siika
3-4 keitettyä kananmunaa
2 avokadoa

Kastike:
0,5 dl öljyä
0,5 dl valkoista balsamicoa
(2 tl sinappia) 

Huuhtele salaatti. Revi se vadille. Paloittele kurkku, perunat, siika, kananmunat ja avokadot. Viipaloi sipuli. Keitä kuorittua parsaa viitisen minuuttia. Jäähdytä ja leikkaa paloiksi. Kokoa salaatti vadille. Sekoita kastikkeen ainekset ja kippaa sitä salaatille. Tarjoa tuoreen leivän kera.

Hedelmä-vaahtokarkkivartaat

Sää ei taida tänään suosia pikniktouhuja (tai riippuu tietysti vähän varustuksesta ja retkimielen määrästä), mutta keväästä, mukavasta seurasta ja hyvästä ruuasta voi onneksi nauttia ihan säästä riippumatta. 

Iloista ja herkullista vappua!