Virkatut nalle ja pupu

Tuttavapiirissämme on viime viikkoina ollut melkoisesti iloisia perhetapahtumia. Yksi pikkuinen tyttö sai pupun ja yksi pikkuinen poika sai nallen. Nämä ovat aika suloisia vesseleitä (vaikka itse kehunkin) ja tosi helppo tehdä. Kiva idea vaikka pukinkonttiin!

Pupun ohje on kevään Novita-lehdessä, ja nallen tein ohjetta luovasti soveltamalla. Lanka on tällä kertaa Novitan Teddy, joka onkin aika mukavan pörröinen ja pehmoinen uutuus.

Arkinen mutta herkullinen raastekeitto

Mietin aika tovin, että kehtaanko päivittää tätä soppaa tänne ensinkään. Kysymys on nimittäin niin arkisesta virityksestä, että paljon arkisemmaksi ei keitto tästä tule. No, onneksi tämä on tosi hyvää. Eikä varmaan haittaa, jos keitto on myös helppoa, halpaa ja nopeaa. Ja hiilaritkin on hyviä, jos sillä on väliä.

 

Raastekeitto

400 g jauhelihaa

1 pkt pekonikuutioita

1 iso sipuli

pari rkl öljyä

pari porkkanaa

pala kaalia

1 pieni palsternakka

pala lanttua

pala selleriä

pari kynttä valkosipulia

n. 1 l vettä

1 lihaliemikuutio (tai muutama rkl lihafondia)

mustapippuria

suolaa

Kuori ja raasta kasvikset, pilko sipulit. Raastan porkkanan isommalla terällä, jotta ruokaan jää kunnolla purtavaa. Muut kasvikset raastan hienommalla terällä. Lisää pekonikuutiot kylmälle pannulle ja käännä lämpö päälle. Lisää jauheliha kun pannu on kuuma ja ruskista liha ja pekonit. Paahda kasvisraasteita öljyssä kattilassa. Kunnes saavat hieman väriä. Lisää vesi, jauheliha, pekoni ja liemikuutio. Anna kiehua vartin verran. Lisää tarvittaessa suolaa ja muita mausteita. 

Keiton kanssa söimme porkkanasämpylöitä. Eli keittoa, sämpylää ja maitoa, aijai.

Neulottu vauvan peitto

Halusin vaihteeksi kokeilla neulotun peiton tekemistä ja idean sain syksyn Novita-lehdestä. Neulominen tuntui tosi hitaalta virkkaamiseen verrattuna, vaikka todellisuudessa ero ei tainnut olla kovin suuri. Taidan kyllä palata taas vähäksi aikaa virkkuukoukun varteen, mielessä on yksi vähän isompi hanke.

Peitossa on yhdistetty pidennettyä helmineuletta, korinpohjaneuletta sekä sileitä ja nurjia pintoja. Lanka on jälleen Seitsemän veljestä. Tein tämän aika isoilla puikoilla, koska käsialani on todella tiukkaa enkä halunnut peiton muistuttavan peltiä. Puikot taisi olla peräti kuutoset. Näin ollen peitosta tuli myös hieman ajateltua suurempi, mutta kyllähän se vauveli vaan kasvaa nopeasti.

 

Pieniä rannekoruja

Monesta pienestä ystäväpiirin tytöstä on tullut äskettäin isosisko. Vauvalahjojen mukaan sujautin pienet korut lahjaksi isosiskoille. Korut on kasattu silikoninauhaan, jotta pienet neidit saavat ne helposti käteen ja pois.

Aleksanterinleivokset

Mietiskelin jälleen eilen vauvaperheviemisiä ja päädyin pitkästä pitkästä aikaa tekemään aleksanterinleivoksia. Aleksanterinleivokset ovat vanha keksintö: ne nimettiin vuonna 1818 Suomessa vierailleen keisari Aleksanteri I:n mukaan. Niinpä myös raaka-aineet ovat yksinkertaiset ja löytyvät kaapista melkeinpä koska vaan.

Seuraava setti tuleekin varmaan pian uudestaan, koska nämä olivat aika mukavia baakkelseja: voi tehdä hyvissä ajoin, säilyvät hyvin ja ovat jotenkin kivan juhlallisia olematta hirmu suuritöisiä. Lorautin hieman liikaa limen mehua kuorrutteeseen, olen säätänyt määrää paremmaksi tuohon ohjeeseen. Täytteenä on omenamarmeladia, ajattelin sen sopivan parhaiten valkoisen kuorrutteen ja sen limelorauksen kanssa. Useimmiten kuorrute taitaa olla vaaleanpunainen ja täytteenä käytetään vadelmamarmeladia.

Muistelen viimeksi tehneeni aleksanterinleivoksiin mantelitäytteen ja hetken surffattuani löysin ohjeita siihen. Ehkä ensi kerralla. Tai sitten ei. Muistelen nimittäin myös, että sain aikaiseksi aika totaalisen sotkun. Muuten perusohjeissa ei ollut kovin suuria eroja, tähän ohjeeseen on otettu mallia Jauhot Suussa -blogista.

Pikkuinen ja suloinen serkkuvauva sai peiton, jonka kuvia täytyy vielä vähän säätää. Ruokaviemisinä oli lasagnea, johon kanssa palaan toivottavasti lähiaikoina. 

Aleksanterinleivokset
(puolikas pellillinen)

200 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria

Täyte:
200-250 g omena- tai vadelmamarmeladia

Kuorrute:
500 g tomusokeria
1 dl nestettä (vettä tai vettä 2/3 ja sitruuna- tai limehua 1/3)
(punaista elintarvikeväriä tai kaakaojauhetta)

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmuna ja jatka vatkaamista. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa ainakin puoli tuntia (mielummin vähän pidempään). Kaaviloi taikina tasaiseksi leivinpaperin päällä. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia. Jäähdytä levy ennen täyttämistä.

Leikkaa levy kahtia ja levitä toiselle puolikkaalle kerros marmeladia. Aseta toinen levy päälle. Tee kuorrutus: Mittaa tomusokeri kulhoon kuuma vesi (tai veden ja mehun sekoitus) joukkoon pieninä erinä kunnes seos on paksuhkoa, kiiltävää tahnaa. Värjää halutessasi kaakaojauheella tai elintarvikevärillä. Levitä kuorrutus heti leivoslevylle. Anna kuorrutuksen jähmettyä ja leikkaa levy paloiksi.

Kuorrutuksen kannattaa tosiaan antaa jähmettyä vaikka seuraavan päivään tai useita tunteja, koska muuten se ei leikkaudu kovin nätisti. t. nimim. "Kokemusta on."

Broileri-mozzarellakastike pastalle

Ruuanlaitto ei ole oikein maistunut viime päivinä, joten kokkailuinnon virkistämiseksi halusin tänään tehdä jotain arkista ja helppoa mutta uutta (tai uudehkoa) ja tosi hyvää. Jaan heti ohjeen kanssanne, koska tämä oli herkullista. Haitaksi ei liene, että ruoka valmistuu nopeasti ja raaka-aineet ovat tuikitavallisia, jopa tylsiä.

Broileri-mozzarellakastike

500 g broilerin rintafileitä (tai suikaleita niin tämä homma käy vielä nopeammin)
1 sipuli
pari rkl öljyä
1 dl vettä
200 g valkosipulituorejuustoa
suolaa ja mustapippuria
kourallinen kirsikkatomaatteja
1 pallo mozzarellajuustoa (tuoretta mozzarellaa siis)
basilikaa

Silppua sipuli ja paloittele broilerin rintafileet. Kuumenna öljy pannulla. Paista broilerin suikaleita ja sipulisilppua pannulla hämmennellen kunnes broileri on kypsää. Lisää 1 dl vettä ja tuorejuusto nokareina. Sekoita tasaiseksi ja anna kiehua hetki kasaan. Sekoita joukkoon huuhdellut ja puolitetut kirsikkatomaatit. Anna kiehua muutama minuutti. Suurusta kastike tarvittaessa (esim. Maizenan vaalealla suurusteella). Mausta ripauksella suolaa ja mustapippurilla. Revi mozzarella suikaleiksi ja silppua basilika. Lisää mozzarella ja basilika kastikkeen joukkoon. Tarjoa välittömästi hyvän pastan kanssa.

Supermysli

CocoVi kutsui minut mukaan kilpailuun, jossa kehitellään hyvää ja terveellistä välipalaa tai jälkkäriä heidän toimittamistaan raaka-aineista. Superfoodit kiinnostavat vähitellen minuakin, joten ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja tutustua aiheeseen. Ja samalla niittää mainetta ja kunniaa:-D. Ilmoittelen sitten kun äänestys Facebookissa on auki, sikäli kun värkkäämäni mysli on jostakusta lukijastakin kiinnostavaa.

Paketista paljastui gojimarjoja, kaakaonibsejä, kylmäpuristettua kookosöljyä ja kalaharin suolaa, näistä siis vähintään kahta piti käyttää. Kookosöljy oli ainoa vanha tuttu, tosin ei sekään kovin vanha. (olen taas ollut vähän jälkijunassa.) Gojimarjoja olin myös maistanut aiemmin, mutta en ollut niistä koskaan mitään kokannut.

Asiaa vähän aikaa tuumittuani päädyin sekoittelemaan näistä raaka-aineista mysliä. Sainkin lopulta ängettyä paketin kaikkia tuotteita tähän herkulliseen ohjeeseen. Kylläpäs siitä tulikin hyvää! Ja nättiä. Ja terveellistä. Olen tehnyt mysliä ennekin itse, mutta jostain syystä en ole asiasta täällä paasannut. Ehkä ihan hyvä. Mysliuskottavuuteni saattaisi olla kateissa, koska tämä oli aika paljon parempaa.

Tämä ei ole ehkä se maailman nopein mysli, mutta tuo reilun puolen tunnin vaivannäkö kannattaa.

 

Supermysli

10 dl kaurahiutaleita

5 dl ruishiutaleita

3 dl auringonkukansiemeniä

3 dl kurpitsansiemeniä

3 dl mantelia karkeasti rouhittuna

1,5 dl vettä

1,5 dl kookosöljyä

1 dl hunajaa

1/2 tl kalaharin suolaa

1/2 tl vaniljasokeria

3 dl gojimarjoja

3 dl kaakaonibsejä

(kuivattuja hedelmiä, esim. paloiteltuja taateleita tai rusinoita)

Sekoita kaurahiutaleet, ruishiutaleet, auringonkukansiemenet, kurpitsansiemenet ja mantelirouhe isossa kulhossa. Lämmitä vettä hieman ja sekoita siihen kookosöljy. Sekoita tasaiseksi. Lämmitä tarvittaessa hieman lisää, jotta kookosöljy sulaa. Lisää hunaja, suola ja vaniljasokeri. Kaada neste hiutaleseoksen joukkoon. Kääntele seos huolella sekaisin.

Kaada seos uuninpannulle leivinpaperin päälle. Paahda 200 asteisen uunin keskitasolla yhteensä noin 35-40 minuuttia välillä käännellen. Seosta kannattaa käännellä aika usein, jotta se kuivuu ja paahtuu kauttaaltaan. 

Sekoita gojimarjat ja kaakaonibsit (ja mahdolliset muut kuivatut hedelmät tai marjat) jäähtyneen myslin joukkoon. Säilytä kannellisessa astiassa huoneenlämmössä.

Herkuttele vaikka jugurtin ja mieleisten marjojen tai hedelmien kanssa.

Tästä lähdettiin.

Vaahterasiirappikakku ja vauvanpeitto

Ystäväperhe kasvoi uudella tulokkaalla viikko sitten ja kävin tänään nuuskuttelemassa pikkuista pikkuveljeä. Täällä meinaa vähän pukata nyt tuota vauvakuumetta... tosin se on helppo hoitaa, se häviää ensi yönä aivan itsestään. Kuume alkaa laskea tuossa yhden ja neljän välillä, ja seitsemään mennessä se on kokonaan poissa.

Vein mennessäni vähän evästä ja vauvalle lämmikettä talven varalle. Isot siskot saivat koruja, palaan koruasioihin myöhemmin. Peitto on virkattu isoäidin virkkauksella, tein siihen vielä piparkakkureunan. Lanka on taas Novitan 7 veljestä, beige ja valkoinen.

Kakun ohjeen bongasin Kanelia ja kardemummaa -blogista jo viime syksynä, ja se on siitä asti pyörinyt mielessäni. Ai pää sekaisin? Jep, kyllä on.

Vaahterasiirappikakku

Kakkutaikina:
200 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaviiliä
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/4 tl suolaa

Murotaikina:
1 1/2 dl ruokokidesokeria / fariinisokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
3 rkl juoksevaa margariinia (käytin sulatettua voita)

Kuorrute:
3 dl tomusokeria
vajaa 1 dl vaahterasiirappia
30 g pehmeää voita
1/2 tl vaniljasokeria

Päälle:
kokonaisia saksanpähkiöitä, mantelirouhetta tms.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää vaniljasokeri ja kermaviili, sekoita hyvin. Lisää lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Valmista murotaikina sekoittamalla kulhossa kaikki murotaikinan ainekset. Levitä puolet kakkutaikinasta voideltuun ja korppujauhotettuun irtophjavuokaan. Ripottele päälle murotaikinaseos. Levitä päälle loput kakkutaikinasta. Paista 175 asteisen uunin alatasolla noin 45-50 minuuttia. Anna jäähtyä. Sekoita kuorrutteen ainekset tasaiseksi esim. sähkövatkaimella. Levitä kuorrute kakun pintaan. Koristele pähkinöillä.

Ihan kakun varaan en uskaltanut äidin "vahvistamista" (ks. rotinat) jättää, vaan pakkasin mukaan myös omenamehua, sienipiirakan ja suosikkipastasoosiani eli siskonmakkarakastiketta. Viimeksi mainitusta täytyy ottaa kohta uusi kuva ja tehdä uusi postaus, se on aika hyvää. En siis ehtinyt, taaskaan, olla kovin luova ja omaperäinen puuhissani, mutta ehkäpä ensi kerralla:o)

(Isännän) Lihapullat

Meillä on kokkailupuuhat pääsääntöisesti jaettu siten, että mieheni hoitaa aamupalat kaikille (jep, minunkin paikalla odottaa joka aamu "tilaukseni" mukainen voikkari, puuro tai jugurtti:o) ja minä kokkaan muut ateriat. Minä, entinen aamuvirkku, käynnistyn tällä hetkellä aamuisin hieman hitaasti... Välillä isäntä hoitaa muutkin kokkailut ja tämä setti onkin lähes kokonaan hänen aikaansaannosta. Annos taisi olla ohjetta pienempi, koska pakastimeen ei jäänyt yhtään. Ohje on täältä, tosin kokki taisi lisätä taikinaan myös kuullotettua sipulia. Nämä olivat tosi tosi hyviä.

Tuon ruskean kastikkeen kanssa vähän avitin, ja paljastan nyt junttiuteni: tykkään ruskeasta kastikkeesta. Kuvassa myös nokare puolukkahilloa, jota ruotsalaiset _aina_ syövät lihapullien kanssa.

Lihapyörykät

2 kg jauhelihaa
3 kananmunaa
1,5 dl kermaa
1,5 dl korppujauhoa
5 rkl vasikkafondia
suolaa ja pippuria
(pari sipulia pieneksi pilkottuna ja öljyssä/voissa kuullotettuna)

Sekoita kerma, korppujauhot ja mausteet. Anna turvota viitisen minuuttia. Lisää kananmunat, sipuli vähän jäähtyneenä ja jauheliha. Sekoita tasaiseksi. (Tässä välissä voi paistaa pienen koepullan pienellä paistinpannulla ja lisätä tarvittaessa mausteita.) Pyörittele taikina lihapulliksi ja paista 200 asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia.

Ai niin. Se ruskeakastike. Teen sen suurinpiirtein näin: pari rkl voita sulatetaan kattilassa, lisätään pari rkl vehnäjauhoja, sekoitetaan ja annetaan ruskistua samalla sekoitellen. Lisätään vettä (yhteensä noin 5 dl) pienissä erissä koko ajan sekoittaen. Sitten lisätään vielä puolikas lihaliemikuutio ja tarvittaessa lisää suolaa/soijakastiketta/sinappia tai vaikka tomaattipyrettä, vähän kastikkeen tarkoituksesta riippuen. Annetaan kiehua 5-10 minuuttia.

Suklainen isänpäiväkakku

Teen vähän ja harvoin suklaakakkuja, koska ne niin harvoin ovat ihan just tasan mieleni mukaisia. Isänpäivän kunniaksi päätin kuitenkin taas yrittää ja odotukset olivat korkealla.

Kaivelin ystäväni googlen avulla esille Valion vanhan suklaakakkuohjeen, josta muistelin kovasti tykänneeni (noin parikymmentä vuotta sitten). Valion sivulta täysin vastaavaa kakkua ei enää löydy, mutta täältä lunttasin mallia. Lopputulos oli ihan ok, mutta aivan liian makeaa minulle. Ensi kerralla täytyy vähän päivittää tuota ohjetta. Aion ainakin vaihtaa keksipohjan minttudominot digestiveiksi ja sivellä pohjan päälle jotain vähän kirpakkaa hilloa. Vadelmaa, kirsikkaa, aprikoosia tai vaikkapa omenasosetta. Ja tuon suklaahöylän kanssa täytyy ottaa vähän rauhallisemmin, vaikka se aika hauska vekotin onkin. Äitini sai sen jostain Keski-Euroopan suunnalta tuliaisiksi, ja laittoi "vahingon" kiertämään eli toi sen minulle.

Päivänsankari onneksi tykkää makeasta ja myös totaaliöverimakeasta, joten hän oli kakusta mielissään. Mieheni tykkää myös esim. banoffeesta, jota minä pystyn hädin tuskin syömään ollenkaan.

Suklaakakku

Pohja:
1 pkt (175 g) täytekeksejä (esim. Domino)
50 g voita

tai 200 g digestive-keksejä
80 voita
3 rkl kaakaojauhetta

Täyte:
4 liivatelehteä
170 g tummaa suklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 keltuaista
2 valkuaista
2 dl kuohukermaa

(pari rkl jotain hyvää - ei liian makeaa - hilloa)

Hienonna keksit ja lisää joukkoon sulatettu voi (ja mahdollinen kaakaojauhe). Sekoita. Taputtele seos kevyesti vuoan pohjalle. (Sipaise pohjan päälle vähän hilloa, jos niin haluat.) Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 minuuttia. Liuota kuiviksi puristetut liivatelehdet kuumaan vesitilkkaan. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita tuorejuuston joukkoon puolet sokerista, vaniljasokeri, keltuaiset, suklaa ja liivateseos. Vatkaa valkuaiset lopun sokerin kanssa kovaksi vaahdoksi. Vaahdota kerma. Yhdistä vaahdot suklaa-tuorejuustoseokseen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä seuraavaan päivään. Irrota kakku vuoasta, nosta tarjoiluvadille ja koristele haluamallasi tavalla.

Swiss Choco-roulette

Hyvää isänpäivää kaikille isille ja isoisille!

Metsästäjänleipä

Syksyn illanistujaisiin tai vaikkapa isänpäivän iltapalaksi sopisi hienosti metsästäjänleivät. Niitä on helppo varioida jääkaapin antimien mukaan. Minä tein tämän virityksen jo aikoja sitten, muistaakseni lihamurekkeen tähteistä, ja valmistin leivät tällä kertaa kokonaan ilman uunia. Paahdoin leivät leivänpaahtimessa, kuumensin jämämurekeviipaleet mikrossa ja lisäsin kuuman kastikkeen leipien päälle. Uuniversio, joka on muuten tosi kätevä valmistella hyvissä ajoin etukäteen, löytyy täältä.

Metsästäjänleivät

4 viipaletta maalaisleipää
voita ja sinappia
4 jauhelihapihviä tai murekeviipaletta (tai miksei kypsää broileri tms.)
n. 5 dl puhdistettuja sieniä
1 rkl voita
2 dl kermaa
suolaa ja pippuria
vähän suurustetta (tai vehnäjauhoja)
tuoretta persiljaa

Valmista ensin sienikastike. Paahda sieniä kuivalla pannulla kunnes neste on haihtunut. Lisää vähän voita ja kuullota sieniä hetki. Lisää kerma ja mausteet, ja anna kiehua kasaan. Suurusta tarvittaessa.

Paahda leivät. Voitele ne voilla ja halutessasi myös sinapilla. Kuumenna jauhelihapihvit (tai mitä nyt sitten haluat käyttää). Kokoa leivän päälle pihvi ja lisää päällimmäiseksi runsaasti sienikastiketta. Koristele persiljasilpulla.

Villasukkia ja -lapaset pikkuisille

Ystäväni perhe kasvoi pikkuisella prinsessalla jo kesällä, mutta pääsin ihastelemaan kilttiä ja suloista vauvaa vasta parisen viikkoa sitten. Meillä pidettyjen ensitreffien kunniaksi tein pikkuneidille pienet (??) sukat ja lapaset, jotka luultavasti passaavat ensi kesän kieppeillä... Ylpeä isoveli sai saapassukat. Lanka on Novitan 7 veljestä, pikkuneidille raitaa ja isoveljelle beigeä.

Norjalainen omenakakku

Kiitos ja anteeksi. Kiitos, että tulit kurkkaamaan ja anteeksi, jos nyt tuotan pettymyksen. Ehkäpä odotit lukevasi jostain ihanasta kakkukakusta? Tämä "kakku" on enemmän jälkiruoka kuin kakku tai edes leivonnainen. Onneksi norjalainen omenakakku on aivan uskomattoman hyvä jälkiruoka. Se on pehmeää ja täyteläistä, ja samalla jotenkin kepeää. Täydellistä sadepäivän (tai talvipäivän tai muun päivän) herkkua.

Ohje on peräisin mummoni ruokaohjekokoelmasta, joka tällä hetkellä löytyy äitini kirjahyllystä. Ohjeen vieressä lukee "Alman resepti." Mummoni ei enää ole vastaamassa kysymyksiin ohjeen nimestä tai alkuperästä, eikä Almakaan. Alma taisi olla syntynyt jo hyvissä ajoin 1800-luvun puolella. Ohje on siis joka tapauksessa vanha. En ole missään törmännyt vastaavaan, edes google ei antanut mitään tätä edes etäisesti muistuttavaa tulosta. Sen verran kuitenkin tuli mieleeni, että ranskalainen clafoutis on vähän samanoloinen jälkkäri. Eli hedelmiä ja pannaritaikinan oloista taikinaa.

Mummoni ylöskirjoittama ohje ei ollut kovin tarkka, joten alla on minun versio siitä.

Norjalainen omenakakku

Täyte:
3-5 omenaa
2 rkl voita
1 dl sokeria
1 dl vettä

Taikina:
3 munaa
1/2 dl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoja
2,5 dl maitoa, kermaa tai niiden sekoitusta

Tarjoiluun: kermamaitoa:o)

Kuori ja lohko omenat, poista siemenkodat. Laita omenat, voi, sokeri ja vesi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua muutama minuutti niin että omenalohkot hieman pehmenevät. Anna jäähtyä hetki ja kaada omenat voideltuun uunivuokaan. Anna kattilaan jäävän liemen kiehua hetki kasaan ja kaada seos omenoiden päälle. Sekoita munat, sokeri, vehnäjauhot ja neste. Kaada omenoiden päälle. Paista 150 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia tai kunnes paistos on hyytynyt (ja pinta saanut hieman väriä). Tarjoa haaleana kermamaidon kanssa.

Pyhäinpäivä ja pitkään kypsennettyä possua

Emme tänä vuonna juhlistaneet halloweenia, kurpitsakin jäi kauppaan ja siis kaivertamatta. Ehkäpä ensi vuonna. Kekri on minulle näistä loppusyksyn juhlapäivistä vierain, mutta kyllähän pyhäinpäiväpäivällisemme sopi hienosti myös kekrin viettoon. Kekri on (tai oli aikoinaan) sadonkorjuujuhla ja tarkoitus on kai täyttää vatsaa talven varalle. Ruokailmiö-blogi innoitti minua possuostoksilla ja onnistuin aivan mainiosti tuossa vatsantäyttämistavoitteessa. Nyt voinkin sitten istua possun (eli pullean massuni) kanssa sohvalla ja nauttia kynttilöistä ja takkatulesta.

Pitkään haudutettu possu

1-2 kg luullista possun lihaa, esim. lapaa tai etuselkää

2 tl suolaa

(ripaus yrttimaustetta ja pippuria, hunajaa)

muutama valkosipulin kynsi

pala lanttua

pari porkkanaa

1 sipuli

5-6 perunaa

1 dl vettä

2 punajuurta

Kuori ja paloittele kasvikset. Pane kasvikset ja liha pataan ja lisää vähän vettä padan pohjalle. Ripottele päälle suolaa ja halutessasi vähän pippuria ja yrttimaustetta. Voit myös lorauttaa päälle vähän hunajaa. Kypsennä pataa 175 asteisessa uunissa vähintään kolme tuntia. 

Pata oli jopa himpun turhan pitkään (6 h) uunissa, koska kasvikset paahtuivat jo vähän liikaa. Liha oli kyllä sitäkin herkullisempaa. 

Löysin aikaisemmin syksyllä pihalta todella isoja käpyjä, mutta en ole vielä päättänyt mitä niistä teen. Saa nähdä teenkö mitään, kauniita ovat noinkin.

Kastanjakranssi

Ihastelin viime vuonna eräissä ristiäisissä kastanjoista tehtyjä koristeita ja päätin tänä vuonna kokeilla niitä itsekin. Helsingin puistoissa kasvaa tykötarpeita aivan riittämiin, ja vaikka keräsin tyttöjen kanssa ison pussillisen, kastanjoita jäi vielä muillekin. Sitten tuumasta toimeen. Mokomat liukkaat kastanjat eivät millään meinanneet pysyä styrox-kranssipohjalla, mutta aikani kun ähräsin, sain kuin sainkin kranssin valmiiksi. Siitä tuli aika kiva. Vielä kun saisin liiman pois näpeistä (yhtään kastanjaa ei sentään tarttunut sormiin... se olisikin ollut hassua, kuljeskella täällä pari kastanjaa näpeissä, huh).

Hiekkapaperi pelasti kranssin (ja hermot). Eli karhensin kastanjoiden pintaa ennen liimausta. Käytin pääasiassa kuumaliimaa, ja välillä kokeilin pikaliimaakin. Saa nähdä miten kauan kranssi säilyy siistinä, mitään aiempaa kokemusta minulla ei asiasta ole. Voin vaikka myöhemmin palata raportoimaan.

Kiikutin kranssin ulos, vaikka se näytti kyllä kivalta tuossa pöydälläkin. Tällä kertaa kranssi päätyi oven pieleen, koska punaisenruskea kranssi ei tarpeeksi erottunut punaisesta ovesta.