lauantai 24. syyskuuta 2016

Paprika+kesäkurpitsa+feta

Vielä on kesää... eikun kesäkurpitsaa jäljellä. Vai onko? Jos on, niin loput kannattaa lykätä uuniin paprikan ja fetajuuston kanssa. Toistan itseäni nyt pahan kerran: kirjoittelin tästä viimeksi reilut kolme vuotta sitten. Värikäs kasvisgratiini on ihana pikkuruoka sellaisenaan (riippuu toki vähän annoskoosta) tai hurmaava lisuke mille tahansa.

Olen blogannut todella laiskasti viime aikoina, mutta nyt vapaan vapaa-ajan määrä näyttäisi pikku hiljaa lisääntyvän. Välillä kyllä tekisi mieli kirjoittaa jostain muustakin, vaikka treenaamisesta, mutta sellaisia juttuja tulisi kyllä aika harvakseltaan.




Kesäkurpitsa-paprikapaistos

1 kesäkurpitsa
2 punaista paprikaa
paketti fetajuustoa
oliiviöljyä
mausteeksi erilaisia yrttejä ja mustaa pippuria myllystä
ripaus suolaa

Pese ja viipaloi kesäkurpitsa ja paprikat. Voitele uunivuoka kevyesti öljyllä. Asettele kesäkurpitsa- ja paprikaviipaleet limittäin vuokaan. Ripauta kasviksille aavistus suolaa. Murustele päälle fetajuusto. Lisää mausteita, erilaiset yrttisekoitukset ovat hyviä, kunhan niissä ei ole suolaa. Lorauta koko komeuden päälle oliiviöljyä. Paista 200 asteessa reilu puolituntia kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Tarjoa grilliruokien kaverina tai vaikka kevyenä lounaana sellaisenaan.

torstai 1. syyskuuta 2016

Rakas vai raskas arki? Kaksi vinkkiä.

Tiesitkö, että nyt on käynnissä jo neljäs hävikkiviikko? Hävikki ja arki liittyvät kiinteästi toisiinsa. Viimeksi mainittua vähän tuunaamalla voidaan vähentää ensin mainittua. Tai ainakin sitkeästi kuvittelen niin. Bonuksena vapaata vapaa-aikaa ja muuta resurssia vapautuu vaikka konmaritukseen, sienestämiseen tai treenaamiseen. Tai mindfullnesiin (eikös se ole vähän sama asia kuin sienestäminen?!). Tai mihin kukin nyt haluaa vapaa-aikansa käyttää.

Ajatus tähän juttuun sai alkunsa eräästä kahvipöytäkeskustelusta, jossa paljastin friikkiyteni: minulla on viiden viikon ruokaexcel. Jep. Sitten aika paljon myöhemmin jaoin instassa yllä olevan kuvan ja muutama kaveri tiedusteli sen johdosta inspiraationi lähteitä.

Koko homman takana on aika usein iskevä pula inspiraatiosta. Ja se, että olen nirso. Syön kyllä kaikkea ja paljon ja mielelläni, mutta en monta kertaa peräkkäin enkä varsinkaan usein. Näin ollen kirjoitin kerran vuosia sitten paperille kaikki ne tavalliset arkiruoat, joita osaan ja haluan tehdä: laatikoita, kastikeruokia, keittoja, salaatteja, patoja, jne. Aluksi katselin tätä lisää kun mietin arkiruokia. Sitten meille syntyi tytär, joka olikin allerginen aika monelle perusraaka-aineelle. Sitten olikin jo melkein pakko lisätä suunnitelmallisuutta ja avasin excelin.



Oikeasti taulukkoni tai kuvassa oleva viikkosuunnitelma ovat suuntaa antavia. Mieleeni tai arkeemme putkahtaa vähän väliä muita suunnitelmia ja menoja. Se on kuitenkin jotenkin vapauttavaa kun ei tarvitse käyttää koko matkaa töistä kotiin sen arpomiseen, että kokkaisinko tänään broileria vai jauhelihaa. Saati että menisin nälkäisenä ja väsyneenä kauppaan tekemään kummallisia ostoksia, jotka ensin piiloutuvat jääkaappiin ja sen jälkeen pahimmassa tapauksessa kertyvät vyötärölleni tai muuksi tympeäksi hävikiksi.

Ruokalistan perusteella teen ostoslistan, josta naputtelen ostokset kotisohvalta ostoskoriin. Tämäkin vähentää heräteostoja, kannustaa tonkimaan kaappeja (koska olen kotona ostoksia tehdessä) ja näin vähentää hävikkiä.

Ideoita suunnitteluun keräilen muutamasta hyvästä keittokirjasta, Maku-lehden ja Kotilieden verkkosivuilta sekä noh - blogistani. Olen tägännyt kaikki arkiruuat omaksi kategoriaksi ja selailen niitä säännöllisesti. Silloin tällöin kokeilen jotain uutta. Valitettavasti tuo arkiruuat-setti on päivittynyt viime aikoina vähän heikosti. Osa uusista kokeiluista ei koskaan päädy blogiin asti.

Niin ne vinkit. Ensimmäinen on siis tietysti tuo suunnittelu. Ja toinen on, että kannattaa olla itselleen armollinen. Valmisruoka voi olla ihan hyvää, take awaysta puhumattakaan.