Tippaleivät ja asiaa uppopaistamisesta

Intoilin täällä pari päivää sitten munkkien paistamisesta kookosrasvassa. Jätin rasvan pannulle (paistan munkit valurautaisessa wok-pannussa) odottamaan uutta inspiraatiota ja se tulikin tänään heti töistä tullessa. Ehkä näyttämisen halua voi kutsua inspiraatioksi?! Mieheni nimittäin kysäisi josko osaan tehdä tippaleipiä. Sanoin, että tietenkin osaan. "No miksi et sitten ole koskaan tehnyt?" Jaa-a. Tykkään kauheasti hyvistä munkeista enkä välitä juuri ollenkaan keskinkertaisista tippaleivistä. Joten olen keskittynyt mielestäni olennaiseen eli niihin hyviin munkkeihin. Palaan tuolla alempana hyviin tippaleipiin, mutta ensin vähän uppopaistamisesta.

Minulta aina välillä kysellään vinkkejä aiheesta. Se ei ole ollenkaan vaikeaa, vaarallista tai edes hidasta, mutta muutama asia on syytä pitää mielessä.

• Kuuman öljyn tai kookosrasvan kanssa täytyy olla varovainen, koska se on todella kuumaa. Kiehuva vesi on vain lämmintä kuumaan öljyyn verrattuna. Hyvä astia on esimerkiksi valurautapata. 
• Paistoastian pitää aina olla täysin kuiva, koska pienetkin vesipisarat aiheuttavat räiskymistä. 
• Sopiva paistolämpötila esim. munkeille ja tippaleiville on n. 175-180 astetta. En yleensä käytä lämpömittaria, mutta joku täsmällinen varmasti käyttää. Minä tipautan rasvaan palan vaaleaa leipää (tai vaikka munkkitaikinaa), ja jos nokare alkaa heti huomattavasti kuplia, on öljy riittävän kuumaa. Jos rasva alkaa savuta, se on liian kuumaa ja levy täytyy heti kääntää pienemmälle. 
• Paistoastian kansi kannattaa varata lähettyville, jos rasva sattuisi syttymään.  
• Vettä ei missään tapauksessa saa käyttää rasvapalon sammuttamiseen.  

Minulle ei ole toistaiseksi sattunut mitään vahinkoa tai vaaratilannetta uppopaistamisen yhteydessä ja suosittelen kaikkia reippaasti kokeilemaan kunhan nuo yllämainitut ohjeet on mielessä. Tippaleivät ovat aika kiitollisia leivottavia nopeutensa puolesta, myös aineet löytyvät melkein kenen vaan keittiöstä. Iloista vappua kaikille!

Tippaleivät

3 munaa
2 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
1,5 dl maitoa
3 1/4 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl raastettua sitruunankuorta

Paistamiseen: 2 pkt kookosrasvaa tai n. 1 l rypsiöjyä

Sekoita taikinan ainekset kulhossa. Kuumenna kookosrasva tai öljy pienessä padassa tai paksupohjaisessa teräskattilassa. Rasvaa tarvitaan noin 7 cm:n korkeuteen. Kokeile kuumuutta vaalealla leipäpalalla. Rasva on riittävän kuumaa (175-180 asteista), jos leipä tulee kauniin ruskeaksi 1-2 minuutissa. Varo ylikuumenemista. Laita taikina pursotinpussiin tai tyhjään, puhtaaseen salaattikastike-/ketsuppipulloon. Hyvä pursotusaukon koko on 1,5 mm. Pursota öljyyn toistensa päälle meneviä taikinanauhoja. Apuna voi käyttää esim. teräskauhaa tai säilykepurkista tehtyä muottia (leikkaa ananaspurkista sekä kansi että pohja pois, irrota paperit, pese ja kuivaa).

Kun tippaleipä on ruskistunut vaalenruskeaksi, käännä tippaleipä ja ruskista toinenkin puoli. Nosta tippaleipä reikäkauhalla talouspaperin päälle. Anna enimmän rasvan valua pois ja siirrä tarjoiluastiaan. Ripota tippaleipien päälle tomusokeria. Herkuttele siman kanssa.

Huom. Käytettyä rasvaa tai öljyä ei sitten saa kaataa viemäriin. Sitä voi käyttää paistamiseen pari kolme kertaa, sen jälkeen se kaadetaan esim. kannelliseen muovirasiaan (käytin turkkilaisen jugurtin ämpäriä) ja sitten hävitetään sekajätteen mukana.

Inkiväärisima ja pari sanaa munkeista

Selailin juttujani taakse päin, mutta en ilmeisesti ole aikaisemmin postannut simajuttuja. Hassua. Teen nimittäin simaa joka vuosi: joka toinen vuosi perinteisellä ohjeella (fariinisokeripussin kyljestä) ja joka toinen vuosi kokeilen jotain uutta. Tänä vuonna vuorossa oli inkiväärisima, ensi vuoden tai vaikkapa jo tulevan kesän varalle nappasin talteen muutaman muunkin ohjeen. Sitten on eri juttu josko niistä kokeilusta jää mitään kerrottavaa. Inkiväärisima oli kuitenkin hyvää ja raikasta. Inkiväärin ja siman ystävät tykkäävät tästä varmasti. Jos inkivääri ei yleensäkään miellytä, kannattaa ehkä valita joku toinen vaihtoehto.

Satuin katsomaan Puutarhapörriäisen kanssa samaa Kuningaskuluttaja-ohjelmaa, jossa vertailtiin munkkien paistoon käytettäviä rasvoja. Siinä kolme marttaa maisteli sokkona paistamiaan munkkeja ja yksimielisesti heistä kookosrasvassa paistetut munkit olivat parhaita. Siis mitä? Olen tähän asti _aina_ paistanut munkit ja muutkin uppopaistettavat rypsiöljyssä. Uskon kuitenkin silmiäni ja puhetta, joten ei auttanut kuin hankkia pari pakettia kookosrasvaa ja ryhtyä toimeen.

Todellakin: munkeista tuli kuohkeampia ja vähemmän sitkeitä kuin ennen. Vaikka ei ne nyt ennenkään mitenkään kauhean sitkeitä tai muuten toivottomia olleet...  Ja mikä parasta: se järkky keittiössä ja koko talossa leijuva käry oli poissa. Muistan kyllä kuulleeni kookosrasvan kestävän paremmin kuumuutta, mutta en ajatellut eron olevan noin huomattava. Nyt tekisi mieli heti paistaa kauheasti munkkeja lisää, olen niin mielissäni uusista opeista.

Apulaisen mielestä sima oli liian kirpsikkaa (?), mutta munkit olivat kuulemma oikein hyviä.

Inkiväärisima
(Ohje: Makuja)

8 litraa vettä
2 palaa tuoretta inkivääriä
1/2 kg ruokosokeria
1/2 kg sokeria
1 sitruuna
pieni nokare hiivaa
rusinoita

Kiehauta osa vedestä ja siinä kuoritut ja lastuiksi leikatut inkiväärinpalat. Kaada kiehuva vesi sokereiden päälle. Sekoita. Lisää loput vedestä sekä kuumassa vedessä pesty ja huuhdottu sitruuna viipaleina. Sekoita ja jäähdytä 37 asteeseen. Lisää hiiva pieneen simatilkkaan liuotettuna. Sekoita ja käytä lämpimässä yli yön. Poista pinnasta sitruunaviipaleet ja inkiväärinpalat. Pullota sima puhtaisiin pulloihin, joissa on teelusikallinen sokeria ja muutama rusina. Sulje pullot ja vie viileään muutamaksi päiväksi. Sima on valmista, kun rusinat nousevat pintaan.

Whoopies

Olen taas kerran ollut totaalisesti jälkijunassa, tällä kertaa whoopieiden kanssa. Kehtaan nippanappa tunnustaa, että ennen pääsiäistä en ollut edes maistanut (ainakaan kauhean kunnollisia) moisia. Onneksi ystäväperhe kyläili meillä viikonloppuna ja päivitti minua edes vähän ajantasalle. He toivat tullessaan aivan ihanan sieviä ja herkullisia whoopieita. Ne oli nopeasti selvitetty, joten ryhdyin leipomishommiin jo maanantaina. Pohjat olikin äkkiä tehty. Täytin leivokset vasta tänään, koska tuota vaahtokarkkilevitettä ei löytynyt lähikaupoista. Koristeeksi sudin candymeltsiä. Olisin halunnut suklaatakin tuohon päälle ja vaikka jotain hileitä, mutta olen ilmeisen menestyksekkäästi tyhjentänyt tuota kuiva-ainekaappia...

Huupieita (tai hupeleita, kuten pikkusisko näitä kutsui) maisteltiin siman kanssa. Ja jos on simaa, on kuulemma myös serpenttiiniä. Mikäs siinä, kyllähän nämä vappujuhliin passaavat ja kulkevat kätevästi piknikillekin.  Simaa maustoin tänä vuonna inkiväärillä, kerron siitä myöhemmin lisää.

Whoopiet
(ohje Kinuskikissa)

Taikina:
120 g voita
2,5 dl ruokosokeria
2 muna
4 dl vehnäjauhoja
5 rkl kaakaojauhetta (taisin laittaa neljä)
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
1,5 dl kevytkermaa

Vaahtokarkkikreemi

125 g voita
2 dl tomusokeria
1 prk (213 g) vaahtokarkkilevitettä (Marshmallow Fluff)
2 tl vaniljasokeria

Yhdistä vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, suola ja vaniljasokeri keskenään. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Sekoita joukkoon vuorotellen jauhoja ja kevytkermaa. Laita taikina pursotuspussiin, jossa on iso, pyöreä tylla. Pursota leivinpaperin päälle noin 2 euron kolikon kokoisia nokareita. Jätä reilusti leviämisvaraa. Paista pohjia 175 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja irrota paperista.

Valmista täyte. Notkista voi vatkaimella. Sekoita joukkoon tomusokeri, vaahtokarkkilevite ja vaniljasokeri. Pursota täytettä pohjalle ja paina toinen puolikas päälle. Koristele halutessasi sulatetulla suklaalla, candy meltseillä, pikeerillä tai vaikka nonparelleilla.

Anopin siemennäkkäri

Anoppi on ollut taas ajanhermolla tai jopa aikaansa edellä ja tehnyt siemennäkkäriä jo iät ja ajat. Miniä on taas melkoisesti perässä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Näkkäriohjeita on pyörinyt blogeissa ja lehdissä aika paljon, mutta lupaan että myös tämä on kokeilemisen arvoinen. Ohjeen tarkkaa alkuperää en tiedä, mutta veikkaan jotain ruotsalaista naistenlehteä.

Harrastan nykyään aika vähän keittiössäyksinnärppimistä, mutta pellillinen tätä näkkäriä tuli selvitettyä melkeinpä omin päin. Olisi kyllä pitänyt käydä ostamassa pala jotain hyvää juustoa kyytipojaksi, mutta en ehtinyt joten ihan voin kanssa meni, seisaallaan keittiössä. 

Siemennäkkäri

2 dl maissijauhoa (ei maissitärkkelystä)
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl sesaminsiemeniä
0,5 dl pellavansiemeniä
0,5 tl suolaa
0,5 dl ruokaöljyä
2 dl kiehuvaa vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öjy ja lopuksi kiehuva vesi. Sekoita tasaiseksi. Taputtele leivinpaperin päälle uunin pellille. Jaa taikinapyörällä tai veitsellä neliöiksi. Paista 150 asteessa noin tunti. 

Suolan ystävät ripsauttavat levylle ennen paistamista vielä ripauksen jotain hyvää sormisuolaa.

Pinaattiletut

Oho. Olenpa pitänyt hiljaiseloa melkein kokonaisen viikon. Täällä mä olen, ihan tallessa. Välillä puuttuu inspiraatiota ja välillä aikaa, välillä molempia. Perjantaisin on kuitenkin kiva tehdä ja syödä jotain hyvää ja mieluiten myös helppoa. Tänään Safkaa-kirjan selailu pysähtyi kohtaan pinaattiletut. Tunnustan ostavani pinattilettuja joskus valmiina, tai ehkä nyt pitäisi sanoa, että tunnustan ennen ostaneeni pinaattilettuja valmiina. Aion nimittäin jatkossa paistaa nämä läpyskät itse, olivat nimittäin _niin_ paljon parempia.

Pinaattiletut

500 g tuoretta pinaattia

tai 2,5 dl pakastettua

5 dl maitoa

3 kananmunaa

2,5 dl vehnäjauhoja

(kirjan tekijät suosittelevat siivilöimään, minä oikaisin)

1/2 dl silputtua ruohosipulia

suolaa

mustapippuria

muskottipähkinää

2-3 rkl sulatettua voita

Puhdista pinaatinlehdistä karkeat varret pois ja pese pinaatti runsaassa vedessä. Painele pinaatti siivilään ja kaada sen päälle pari litraa kiehuvaa vettä. Huuhtele kuuman kylvyn saanut pinaattinyytti kylmän veden alla ja purista siitä vesi pois. Leikkaa pinaatti veitsen avulla pienemmäksi. Sekoita kananmunat ja maito vispilällä, lisää jauhot, hienonnettu pinaatti ja silputtu ruohosipuli, suola ja pippuri. Jos kaapista löytyy muskottipähkinää, raasta sitä mukaan taikinaan, ihan himpun verran. 

Aja taikina sauvasekoittimella tai tehosekoittimella sileäksi. Anna taikinan turvota puolisen tuntia ennen paistamista. Lisää taikinaan voisula ja paista letut. 

Kirjan tekijät vinkkasivat kokeilemaan kypsää goudaa tai parmesania pinaattilettujen kaverina. Siihen vielä myllystä pari kierrosta mustapippuria ja ripaus sormisuolaa. Eikä sitten muuta.

Ti-Ti Nalle -kakku

Naapurin pikkuiset tytöt viettivät tänään synttäreitä ja minulta toivottiin Ti-Ti Nalle -kakkua. Pienen surffausretken jälkeen päädyin muotoilemaan kolmiulotteisen Ti-Tin kakun päälle. Mallia otin täältä. Kakun täytteeksi tuli omenasoseesta ja mansikkahillosta tehtyä seosta sekä vaniljarahkaa. Marsipaanin alla on perusvoikreemi. Nallen valkoiset osat ja ilmapallot ovat sokerimassaa, loput koristeet sitä marsipaania.

Höyrytetyt kalapyörykät

Yksi itähelsinkiläinen vakkarilukija toivoi lisää kalaruokia blogiini. Eikä suotta, tiedän kirjoittavani aika vähän kalajuttuja. Vieritän syyn lähikaupan niskoille: pakastealtaan kala on usein kaupan tuoreinta kalaa, ja niistä kalikoista ei kauhean montaa postausta kehtaa kirjoittaa. Kalaa syödään kyllä viikottain: lohi-riisilaatikkoa, erilaisia kalakeittoja, mantelikalaa (joo joo, tiedän, että se ei ollut koulussa hyvää), kalagratiinia ja kaikenlaista simppeliä paistettua kalaa. Tammikuussa olin aikeissa tehdä madekeittoa, mutta kalatiskiltä silloin bongatut madereppanat olivat selvästi odotelleet kattilaan pääsyä aivan liian kauan. Ehkäpä ensi vuonna.

Nyt kuitenkin vuoron sai kalapyörykät tai kalapullat. Tai hienommin sanottuna quenellit. Nämä olivat aivan huippuja. Siis todella todella hyviä. Nappulakin kehui ruokaansa monta kertaa. Jonkun kivan valkoviinikastikkeen kanssa menisi vähän hienommastakin pääruuasta.

Kalapyörykät
(ohje Kotiliesi)

800 g erilaista kalaa fileinä (minä laitoin 600 g kuhaa ja loput lohta)
4 viipaletta vaaleaa leipää
3 dl kermaa
1 dl kalalientä
1 rkl sitruunamehua
ripaus valkopippuria
2 tl suolaa
tillisilppua
4 munankeltuaista
4 munanvalkuaista vaahdotettuna

Mittaa nesteet leipäviipaleiden joukkoon. Anna pehmentyä. Lisää mausteet, keltuaiset ja kalapalat. Pyöräytä tasaiseksi massaksi. Siirrä kalamassa kulhoon. Lisää vaahdotetut valkuaiset varovasti sekoitellen. Muovaa kahdella lusikalla kalamureketaikinasta sukkulan muotoisia pyöryköitä. Vuoraa kerroskattilan siiviläosa sipulinvarsilla tai kevätsipuleilla. Kypsennä kalapullat mehevän maistuviksi kevyesti höyryttämällä. Asettele kerroskattilan siiviläosaan tiuhaan kalapyöryköitä. Keitä kattilan alaosassa vettä. Kypsennä höyryssä noin 5 minuuttia. Nosta pyörykät vadille, peitä pyyhkeellä ja kypsennä koko kalamassa.

Mun taikinasta tuli aika löysää, joten palleroiden temppuilu kattilan höyryosaan oli aika hermostuttavaa. Ensi kerralla saatan kokeilla pursotinpussia.

Appelsiinibroileri uunissa

Minulta kysellään usein arjen sujumisesta nyt kun perheen pääkokki on töissä. Noh, kyllähän se sujuu. Ai kokkaako täällä nyt isäntä? Maahanmuttaja kyllä kokkaa paljon. Paino sanalla _paljon_. Hän siis kokkaa paljon silloin kun kokkaa. Maksakastiketta voi hyvin syntyä kolmisen litraa. Eli pääasiassa kauhan varressa olen minä. Olen luovempi, parempi ja paljon nopeampi. Lisäksi teen hirmuisen vähän lumitöitä tai muita pihatöitä enkä yleensä edes tankkaa autoani.

Kokkailu ei ole erityisen vaivalloista, mutta ruokien suunnittelu ja kaupassa käynti on. En ole yhtään kranttu, mutta kaipaan melkoisesti vaihtelua ja kyllästyn helposti. Haluan myös, että lapset saavat vaihtelevaa ruokaa ja uusia makukokemuksia.

Teen yleensä ruokalistan viikoksi kerrallaan ja joustavasti sovellan sitä sitten mieleni ja tilanteen mukaan. Suunnittelun apuna käytän kuuden viikon ruokalistaa, jonka taiteilin exceliin kerran kiukutellessani ankean (itse tekemäni) jauhelihakastikkeen äärellä. Lisäksi kurkkailen ideoita mm. Kotilieden, Pirkan ja Valion sivuilta. Ruokalistan perusteella teen tarkan ostoslistan ja sitten joku ehtiväinen käy kaupassa. Ja yritän olla itselleni armollinen: listallamme pyörii muutamia valmisruokia ja satunnaisesti syömme ulkona. Maahanmuuttaja kokkaa noin kerran viikossa.

Excelissäni on muutama kohta "kokeile uutta" ja niinä päivinä tarkoitus on testata uusia ohjeita. Tämä appelsiinibroileri on kokeilupäivän tulos. Ostan noita rintaleikkeitä hyvin harvoin, mutta kylläpä niistäkin ihan kiva uuniruoka syntyi.

Appelsiinibroileri (ohje Pirkka)

n. 1kg broilerin rintaleikkeitä

4 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 tl timjamia

1-2 tl suolaa

mustapippuria

3 appelsiinia

pari rkl kanafondia

200 g vihreitä viinirypäleitä

1 dl kalamataoliiveja

Pinnalle: ruukku rucolaa

Nosta broilerit uunivuokaan. Mausta valkosipulilla, timjamilla, suolalla ja pippurilla. Kuori kaksi appelsiinia terävällä veitsellä ja irrota hedelmälohkot kalvoja pitkin. Ota lohkoista ja kalvoista irtoava hedelmämehu talteen. Purista yhdestä appelsiinista mehu. Sekoita appelsiinimehuun (noin 2 dl) kanafondi. Kaada neste vuokaan. Kypsennä broilereita 200 asteessa runsaat 30 minuuttia. Lisää vuokaan appelsiinilohkot, viinirypäleet ja oliivit. Kypsennä edelleen noin 10 minuuttia. Ota vuoka uunista, kun broileri on kypsää. Ripottele pinnalle rucolaa. Tarjoa keitetyn riisin tai ohran ja salaatin kanssa.

Tilkkupeitto vauvalle

Pikkuinen sukulaisvauva vietti tänään kastejuhlaansa ja lahjakirjan pehmikkeeksi kasasin pienen peiton vaunuttelua tai ensi talven pulkkareissuja varten. Vähän kyllä mietin villapeiton tarpeellisuutta näin huhtikuussa, mutta sää ei ainakaan tällä hetkellä ole erityisen huhtikuinen. Tai sitten se on juuri sitä.

Peittoa varten virkkasin 42 pientä isoäidin neliötä: sinisiä, harmaita, valkoisia ja punaisia. Lopuksi virkkasin vielä palat sinisellä yhteen ja sinisen reunuksen koko setin ympärille. Värit olivat livenä aika paljon kivemmat, jotenkin kirkkaan punaisen ja puhtaan valkoisen kuvaaminen on minulle edelleen lähes mahdotonta. Lanka on taas Novitan Seitsemän veljestä.

Uudet naapurit

Yhdet pikkuiset kaverit ovat pyrkineet meidän kanssa saman katon alle, mutta emme halunneet alivuokralaisia. Koska nämä pikkuiset kaverit olivat kuitenkin aika suloisia, järkkäsimme (lue: isäntä järkkäsi) heille oman yksiön tuohon pihapiiriin. Uusi kotikolo kelpasi: nuori pari tuli tutkimaan uutta majaansa noin viisi minuuttia sen ripustamisen jälkeen.

 Mallia pöntön tekemiseen otettiin täältä.

Salaatti paahdetuista tomaateista ja mozzarellasta

Klassikkosalaatti saa näin talviaikaan, tai no, sanotaan vaikka että "ei-tomaattiaikaan" lisämakua tomaattien paahtamisesta. Halkaisin tomaatit ja ripottelin pinnalle vähän suolaa, pippuria ja sokeria. Ja lorautin vähän öljyä. Sitten tomaatit uuniin, vaikka 150 astetta. Kärsivällinen paahtaa tomaatteja parikin tuntia, vähemmän kärsivällinen (kuten minä) tyytyy vähempään.

Jäähdytin tomaatit pikaisesti ulkona ja kokosin salaatin isolle lautaselle. Tomaatit alle ja paljon revittyä puhvelimozzarellaa päälle. Sitten vielä kunnon loraus oliiviöljyä, pari rouhaisua mustapippuria ja vähän basilikaa koristeeksi. Voi että miten hyvää.

Maalaissalaatti

Ronskiin salaattiin voi tyhjentää jääkaapista, pakastimesta ja kuiva-ainekomerosta kaikenlaista. Nyt pääsiäisen jälkeen salaatin voisi tehdä iltapalaksi vaikkapa tähteeksi jääneestä lampaanpaistista. Pitkäperjantain brunssilla maalaissalaattia maustoivat pekoni, parsa ja uppomunat, jotka ovat ihan hauskaa vaihtelua keitetyille kananmunille.

Maalaissalaatti

pari ruukkua erilaisia salaatteja
punasipulia
kirsikkatomaatteja
paketti pekonia
krutonkeja (itse tehtyjä)
tuoretta parsaa
parmesania lastuina
 
uppomunat:
4 kananmunaa
1 dl etikkaa
2 l vettä

kastike:
3 rkl valkoista balsamicoa
3 rkl öljyä
1 rkl sinappia

Valmista krutongit (kuutioi vaalea leipä, paista leipäkuutioita valkosipulilla ja suolalla maustetussa öljyssä). Kuori vihreät parsat (ellei ole ohutta ja tosi tuoretta) ja keitä niitä muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä. Jäähdytä kylmässä vedessä ja paloittele. Suikaloi ja paista pekoni. Huuhtele salaatti ja tomaatit.

Valmista uppomunat. Kuumenna vesi melkein kiehuvaksi ja lisää sen joukkoon etikka. Pyöritä vesi lusikalla "pyörteeksi" ja kumoa munat yksitellen keskelle pyörrettä. Voit kypsentää kaksi munaa kerrallaan. Anna kypsyä n. 4 minuuttia. Poimi munat jääveteen jäähtymään ja sieltä sitten kuivahtamaan talouspaperin päälle. Huom: on tärkeää, että vesi ei kiehu, vaan että se vain hieman poreilee.

Kokoa salaatti vadille. Sekoita salaatinkastikeainekset tasaiseksi ja kippaa salaatille. Vuole päälle parmesania.