Lemon curd

Macaron-harjoitukseni vaativat melkoisesti valkuaisia, joten keltuaisille on keksittävä jotain. Itse tehty lemon curd on helppo ja nopea vaihtoehto, ja sitä voi sitten käyttää vaikka niiden macaronien täyttämiseen. Sikäli kun onnistuvat... Tai paahtoleivän päällä. Tai täytekakun tai kääretortun täytteenä. Ihana kesäinen pavlova syntyy lemon curdista, kermavaahdosta ja tuoreista mansikoista, tosin kesään näyttäisi olevan vielä aikaa katseli sitten kalenteria tai maisemaa.

Ohje on Kinuskikissalta, mutta muutin tavallisen sokerin hillosokeriksi (ja lisäsin sitä aika reilusti).

Lemon curd

2 sitruunan kuori
1 dl sitruunamehua
3 keltuaista
2 dl hillosokeria
50 g voita

Pese sitruunat huolella. Raasta niiden kuori ja purista 1 dl mehua. Laita kattilaan mehu, kuoriraaste, sokeri ja keltuaiset. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen kunnes se alkaa kiehua. Säädä liettä miedommalle lämmölle ja anna seoksen kiehua kunnes se sakenee (reilu viisi minuuttia). Kaada se sitten kulhoon ja nosta vesihauteeseen jäähtymään. Lisää huoneenlämpöinen voi pieninä nokareina joukkoon ja vatkaa seos vaahdoksi. Kaada purkkiin ja anna jähmettyä jääkaapissa muutamia tunteja.

Lemon curd säilyy jääkaapissa parisen viikkoa.

Pääsiäisaskartelua: kranssi

Olen vaihteeksi hyvissä ajoin liikkeellä pääsiäistouhujeni kanssa, mutta pääsiäinenkin on tänä vuonna hyvissä ajoin, siihen on enää reilu kuukausi. Osasyyllinen askarteluintoiluun on viime viikon iltakävely, jolla oli tarkoitus haukata raitista ilmaa ja käväistä nopeasti hakemassa styroxpohja kranssia varten. Iltakävely venähti parin tunnin mittaiseksi. Tai tarkalleen ottaen suurimman osan ajasta seisoin hämilläni Tiimarissa keskellä askartelijan päiväunta. Loppuunmyynti ja kaikki tuotteet -70%. Siis kaikki. Menin yllätyksestä aika totaalisen jäihin, enkä ehkä pystynyt ihan parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Se tosin on luultavasti vaan hyvä asia, koska ihan reippaan kokoisen pussin kanssa tulin lopulta kotiin. Ja palasinpa vielä seuraavana päivänä rikospaikalle, kaverin kanssa. Jaettu ilo ja silleen.

Hämmennyksestä huolimatta sain kuin sainkin hankituksi pohjan kranssia varten. Muutoin aiottu kranssi muutti muotoaan: impulssishoppasin nimittäin myös styroxmunia ja höyheniä. Kranssin kasaaminen oli juuri sopivaa minulle eli hirmu helppoa ja nopeaa: tökin munat kuumaliimalla kiinni renkaaseen ja lopuksi kiepautin vähän noita höyheniä ympärille (höyhenet olivat sellaisessa ohuen ohuessa vaijerissa). Aika pääsiäishenkinen tuosta tuli, joten taidan jemmata sen kaappiin vielä vähäksi aikaa. Ja pääsiäistä odotellessa voin vaikka askarrella kranssin tai pari lisää...

Harjoitus tekee mestarin: Macaron

Harjoittelin macaron-leivosten tekoa muutamaan otteeseen tuossa parisen vuotta sitten. Kolmas kerta toden sanoi ja koin melkoista onnistumisen iloa. Ilo loppui lyhyeen, koska neljäspä ei sanonut. Se kävi sen verran luonnolle, että annoin mokomien kikkareiden olla. Nyt palasin asiaan, koska minähän en luovuta. Ja oikeasti tämä ei ole mitään salatiedettä. Stressasin asiaa ehkä turhaan, koska macaroneilla on "vaikea" maine. Kaikki paljon leipovat erottavat hyvän pullataikinan huonosta, joten kaikki paljon leipovat oppivat kyllä erottamaan hyvän macarontaikinan huonosta.

Sain kaverilta pari kullanarvoista vinkkiä ja tein heti pari settiä peräkkäin. Nyt alkaa sujua tai pitäisi vissiin sanoa, että tällä hetkellä sujuu... Kaksi keskeistä asiaa: 1) Valkuaisia pitää vanhettaa huoneen lämmössä ainakin yön yli, mielummin vähän pidempään. Myös 2 x 10 sekunnin kierros mikrossa 300 w teholla näyttäisi ajavan saman asian. 2) Taikinaa ei saa sekoittaa liikaa. Lopputulos on ehdottomasti parempi, jos taikinaa on sekoitettu hieman liian vähän kuin että jos sitä on sekoitettu yhtään liikaa.

Vielä yksi mulla pieleen mennyt kohta on kuorien kuivattaminen ennen paistamista. Kuorien pitään antaa kuivahtaa ainakin tunti, kostealla säällä pidempäänkin. Kauniiksi lopuksi paistan kuoria 140 asteisessa uunissa uunin alatasolla noin 15 minuuttia. Näitä voi hyvin vähän kokeilla kesken paistamisen: ovat valmiita kun juuri ja juuri irtoavat paperista.

Nyt harjoittelen vähän erilaisten täytteiden tekemistä. Lemon curd on suosikkini, hyvä kakkonen on on suklainen Philadelphia-tuorejuusto. Vaniljainen täyte syntyy myös, mutta muuten täytyy vielä vähän säätää.

Ohjetta lunttasin mansikkamäeltä. Tosin paistoaikaa säädin oman mielen ja uunin mukaiseksi.

Macarons

100 g mantelijauhetta
110 g kananmunan valkuaista (n. 3 kpl)
200 g tomusokeria
4 rkl sokeria
väriainetta ja makuaineita tarvittaessa (vaniljasokeri, erilaiset aromit)

Sekoita keskenään siivilöity mantelijauhe sekä tomusokeri. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaisia, kunnes ne alkavat vaahtoutua. Lisää sitten sokeri ruokalusikallinen kerrallaan. Vatkaa, kunnes vaahto on paksua, kiinteää ja kiiltävää. Sekoita manteli+tomusokeriseos nuolijalla valkuaisvaahdon joukkoon. Taikina ei saisi olla liian kovaa, muttei myöskään liian löysää. Voit kokeilla koostumusta laittamalla pienen nokareen leivinpaperille, tuloksena pitäisi olla tasainen pinta eikä siihen saisi jäädä huippuja. Jos jää, taikina on liian paksua ja sitä tulisi vielä hetki sekoitella.

Laita taikina pursotinpussiin jossa on pyöreäpäinen (käytän 4 mm tyllaa, muilla tuntuu olevan isompia) tylla. Pursota halkaisijaltaan noin 2 cm kokoisia nappeja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Kopauta peltiä pari kertaa pöytää vasten ja anna niiden sen jälkeen levätä noin tunnin verran. Lämmitä uuni 140 asteeseen, ja paista macaronseja alatasolla noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä ja täytä oman makusi mukaan. Kuoret voi pakastaa ja täyttää myöhemmin.

Vaaleanpunaiset macaronit on tehty mansikkatomusokerilla ja ruskeat kaakaotomusokerilla. Mansikkatomusokeri antaa aika hentoisesti väriä, joten sitä voi hyvin käyttää koko 200 grammaa. Kaakaotomusokeria laitoin puolet ja tavallista tomusokeria puolet.

Välimerellinen broileripata

Tämä Kotilieden verkkosivulta bongattu broileripata on ihan maukasta arkiruokaa, vaikka kuvassa se ei oikein ole edukseen. Ruoka olisi ollut vielä maukkaampaa, jos olisin muistanut laittaa siihen oliiveja. Rapeakuorinen maalaisleipä ja lasi viiniä päivittää setin vähän salonkikelpoisemmaksi, kehtasinpa tarjota sitä anoppillekin. Mausteita kannattaa käyttää ehkä vähän alkuperäistä ohjetta reilummalla kädellä. Lisäksi vaihdoin rintaleikkeet koipiin.

Välimerellinen kanapata

3-4 broilerin rintaleikettä (tai 6-8 koipea)
5 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
1 rkl voita ja öljyä
6 keskikokoista perunaa
muutama oksa tuoretta timjamia ja rosmariinia
3 valkosipulinkynttä (laitoin 5)
(pari pientä sipulia)
6 luumutomaattia
laakerinlehti
1 dl punaviiniä
2 dl kanalientä
12 mustaa kivetöntä kalamataoliivia

Leikkaa rintaleikkeet tukevalla veitsellä kahtia. Jätä luut paikoilleen. Kuivaa pinnat talouspaperilla ja kääntele palat (tai koivet) suolalla ja pippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa. Ruskista voi-öljyseoksessa kauttaaltaan. Nosta syrjään odottamaan.

Kuori ja lohko perunat. Halkaise tomaatit, poista kannat ja pilko pieniksi. Viipaloi sipulit. Nosta perunat, tomaatit ja sipulit pataan yrtinoksien ja laakerinlehden kanssa. Nosta päälle ruskistetut broilerinpalat. Kaada päälle viini ja lisää kanalientä sen verran, että perunat peittyvät. Lisää pataan vielä kokonaiset oliivit. Kypsennä ensin 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Laske lämpö sen jälkeen 175 asteeseen ja jatka hauduttamista vielä kannen alla noin 45 minuuttia.

Ranskalainen sitruunatorttu

Ostin muutama päivä sitten pussillisen sitruunoita koristamaan keittiötä ja toimittamaan kadoksissa olevan auringon virkaa. Eilen aurinko vihdoin suvaitsi näyttäytyä ja sen kunniaksi tungin osan sitruunoista piirakkaan. Piirakasta tulikin todella suloinen ja raikas, ja tosi herkullinen. Ranskalaiset osaavat nämä elegantit leivonnaiset.

Ohje löytyi leivontafoorumilta, tosin tein siitä vain puolikkaan annoksen. Alla oleva koko annos mahtuu halkaisijaltaan n. 28 cm vuokaan. Maisteltuani täytettä lisäsin siihen vielä vähän sokeria, lisäys on mainittu ohjeessa alla. Sitruuna on ihanaa vain jos kaverina on tarpeeksi sokeria.

Ranskalainen sitruunatorttu

Pohja:
150 g huoneenlämpöistä voita
140 g tomusokeria
6 kananmunan keltuaista
360 g vehnäjauhoja

Vaahdota notkistettu voi ja tomusokeri. Lisää keltuaiset yksitellen koko ajan voimakkaasti vatkaten. Lisää ⅔ jauhoista nopeasti sekoittaen. Lisää loput jauhot nopeasti käsin. Sekoita taikinaa mahdollisimman vähän. Taputtele taikina tasaiseksi kakuksi ja laita jääkaappiin odottamaan. Kauli taikina ja laita taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Anna taikinan vielä jäähtyä n. 20 minuuttia jääkaapissa. Esipaista pohjaa noin 15 minuuttia 160 asteessa uunin alatasolla. Valmista täyte pohjan paistuessa.

Täyte:
3 sitruunaa
4 munaa
200 (300) g tomusokeria
2-3 tl vaniljasokeria
1,5 dl kermaa

Pese sitruunat huolella. Raasta kuori ja purista mehut. Vatkaa munat ja tomusokeri vaahdoksi. Sekoita sitruunan kuoriraaste, mehu ja vaniljasokeri munasokerimassaan. Sekoita joukkoon vielä kerma. Kaada täyte vuokaan ja paista 175 asteessa noin 30-40 min, kunnes täyte on hyytynyt.

Vihreitä papuja ja valkosipulia

Ja vähän voita ja suolaa. Tämä taitaa toistaiseksi olla Safkaa-kirjan parasta antia: aivan älyttömän hyvä lisuke. Joo kuvan pavut eivät ole ihan äskettäin kasvimaalta kerättyjä eikä edes pitkiä ja kauniita. Lähikaupan pakastealtaassa oli vain noita pätkiä, mutta kun papuja on saatava, papuja _on_ saatava.

Vihreät pavut
(neljälle lisukkeeksi)

pari kourallista vihreitä papuja (tai yksi pakastepussillinen:o)
30 g voita
2 rkl oliiviöljyä
2-3 valkosipulinkynttä viipaloituna
lehtipersiljaa silppuna
suolaa
mustapippuria

Keitä papuja viitisen minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Kaada pavut siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä. Laita reilu nokare voita ja tilkka oliiviöljyä paistinpannulle, viipaloi sekaan valkosipulinkynnet. Kun valkosipuli tuoksuu ihanasti, mutta ei missään nimessä vielä pääse tummumaan (voin kokemuksesta haittaa, että pieni tummuminen ei haittaa ollenkaan), laita sekaan esikeitetyt pavut ja silputtu lehtipersilja. Lämmittele pannulla hetkinen, mausta suolalla ja mustapippurilla.

Pieni pino värikkäitä villasukkia

Tein itselleni tämmöiset överivärikkäät villasukat Novitan uutuusväristä (Seitsemän veljestä) ja nappulat halusivat tietysti samanlaiset. Olkoot nämä meidän keväänodotussukat.

Dinokakku

Ystäväperheen kolmevuotias dinofani toivoi synttäreilleen punaista dinokakkua, jossa olisi ainakin mansikkaa. Dinofanin äiti toivoi, että kakku sopisi myös gluteiinitonta ja laktoositonta ruokavaliota noudattaville. Tästä dinosta tulikin oikein reippaan ja iloisen näköinen heppu. Tajusin tällä kertaa pitää maalipensselit ja kimallesprayn kaapissa. Vähemmän on aina niin paljon enemmän.

Kakkupohjan tein perunajauhoista ja vuoan jauhotin täysjyväriisijauhoilla. Myös joku gluteiiniton jauhoseos kävisi hyvin sekä leivontaan että jauhottamiseen. Kakun täytteenä yhdessä välissä on vaniljakreemi (tai diplomaattikreemi eli kermavaahtoa ja vaniljakastiketta) ja toisessa välissä mansikka-omenarahka. Tiedän tiedän, jälkimmäinen kuulostaa tosi epäilyttävältä, mutta se on oikeasti ihan hyvää. Marsipaanin alla on tavallinen voikreemi. Valkoiset osat ovat sokerimassaa, muuten käytin marsipaania.

Itämainen vermiselli-katkarapusalaatti

Muistelen viime kevään munatonmaidotonviljaton -elämäni aikoina etsiskelleeni ohjetta aasialaishenkiselle salaatille, jossa olisi ainakin riisinuudelia, avokadoa ja katkarapuja. En löytänyt mieleistä, enkä sillä kertaa alkanut edes itse soveltaa. Olen nimittäin aivan heikoilla jäillä mitä tulee aasialaisten mausteiden käyttämiseen ja yhdistämiseen. Onneksi muut osaavat, ohje on täältä.

Sen verran säädin tuota kastiketta, että vähensin reilusti seesamiöljyn määrää. Minä ja seesamiöljy ei millään meinata mahtua samaan keittiöön. Voi tietysti johtua harjoituksen puutteesta, tai sitten öljypullon iästä. Tuli tässä äsken sekin mieleen. 

Salaatti oli älyttömän kaunista ja jotenkin tosi raikasta, ja siis todella todella hyvää. Olisipa jotkut kemut tulossa; mä niin tekisin tätä ja vähän kesärullia ja vähän satay-vartaita. Meidän "vauva" täyttää kyllä toukokuussa kaksi, aasialainen ruoka sopisi ehkä myös pikkuneidin pirskeisiin... Tai vaikka vappujuhliin.

Itämainen vermiselli-rapusalaatti

(2-3 annosta)

Kastike:
1 1/2 tl vihreää currytahnaa
3 rkl limetin mehua
3 rkl thaimaalaista kalakastiketta
3 rkl seesamiöljyä (käytin 1 rkl seesamiöljyä ja 2 rkl rypsiöljyä)
1/2 tl sokeria (tarvittaessa)

Salaattiainekset:
100g vermiselliä eli aivan ohutta riisinuudelia
n. 200g katkarapuja
1 paprika
pätkä kurkkua
1 avokado
1/2-1 punainen (mieto) chili
1-2 kourallista korianteria tai sileälehtistä persiljaa

Tee kastike sekoittamalla kulhossa kaikki ainekset. Jätä se odottamaan. Huuhdo ja pilko paprika, chili ja kurkku, kuori ja siivuta avokado. Chilistä voit halutessasi poistaa siemenkiinnikkeet ja siemenet. Sulata katkaravut. Pilko tai revi korianteri/persilja.

Keitä vesi vermiselliä varten. Ohuen ohuet riisinuudelit tarvitsevat vain hetken lämmittelyä kuumassa vedessä. Tarkista oikea aikamäärä paketista. Kun vermisellit ovat pehmenneet, valuta ne huolella. Pätki saksilla muutamaan otteeseen, jotta pitkistä huituloista tulee helpommin syötäviä ja sekoittuvia.

Laita nuudelit kulhoon ja sekoita niihin noin 1/3 kastiketta. Lisää muut ainekset, sekoita halutessasi. Lusikoi päälle kastiketta mahdollisimman tasaisesti. Voit jättää hieman (esim. 1/3) kastiketta pöydässä lisättäväksi syöjien oman maun mukaan.

ja vanha ystäväni brownie

Blondiet herättivät ajatuksia ja muistoja: Keskustelu kiemurteli blondieista tummempiin ja suklaisempiin baakkelseihin. Ystäväni muisteli minun tehneen todella hyviä brownieita (tai brownieseja) joskus muinoin joihinkin pippaloihin. Joskus muinoin on reilusti toistakymmentä vuotta sitten, pippaloiden laadusta ei kummallakaan ollut tarkkaa mielikuvaa. Joka tapauksessa muutama hieno ystävyyssuhde sai silloin alkunsa ja se on kyllä brownien paikka. Varsinkin näin ystävänpäivänä.

Mutta missä mahtaa se tykätty ohje luurata? Pikatonkiminen huolella järjestetyssä (NOT) arkistossani ei tuottanut tulosta, joten lupasin itselleni taas kerran pitää paperit, tavarat, kirjat ja kodin paremmassa järjestyksessä, ja tyydyin uudempaan ohjeeseen. Ohje on onneksi ihan hyvä ja aiemminkin testattu. Se on mieleeni juuri sopivan tahmea. Muistelen silloin joskus käyttäneeni usein Daim-rakeita ja saaneeni juuri niistä daim-brownieista paljon kiitosta. Valitettavasti unohdin Daim-rakeet kauppaan, joten lykkäsin taikinaan alkuperäisen ohjeen mukaisesti Marianne-crushia. Minttuinen lopputulos on oikein kiva, jos siis tykkää mintusta.

Kunhan kaikki tyhmät lentsut on selätetty, tarjoan näitä ja muita viime päivinä pakastimeen tungettuja leipomuksia kaikille kynnelle kykeneville. Pikkuiset ystäväni ovat parhaita ystäviäni ja välillä ihan hirmu suloisia, mutta silloin tällöin on kiva kahvitella vaikka jonkun vähän aikuisemman kanssa.

Olen yleensä paistanut tämän taikinan suorakulmion mallisessa vuuassa ja sitten leikannut paloiksi. Ystävänpäivän kunniaksi pursotin taikinan silikonisen muffinssivuoan koloihin. Aika hempeetä mutta menkööt nyt.

Mariannebrowniet
(Ohje: Kotiliesi)

150 g tummaa suklaata
150 g voita
2,5 dl sokeria
3 munaa
2 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
150 g Marianne crush -rakeita

Sulata suklaapalat ja voi mikrossa. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita hieman jäähtynyt voisuklaaseos munavaahtoon. Lisää joukkoon jauhot, vanilja ja piparminttusuklaarakeet. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (tai jaa taikina muffinssivuokiin), mitat noin 23 x 30 cm. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 25-30 minuuttia (jos käytät muffinssivuokia, n. 20 minuuttia riittää hieman koosta riippuen). Anna jäähtyä ja pane yöksi jääkaappiin. Leikkaa pieniksi paloiksi. Jos haluat, voit koristella pinnan sulatetulla ja kermatilkalla ohennetulla suklaalla.

Voi olla, että näitä täytyy pari kertaa kokeilla halutun tahmaisuuden saavuttamiseksi. Uunit ovat erilaisia ja vuoat ovat erilaisia, joten kovin täsmällisiä paistoaikoja en voi luvata.

Uusi ystäväni blondie

Jos nyhtöpossu oli kohdallani rakkautta ensi silmäyksellä, niin oli blondiekin, tuo brownien vaaleahko pikkuserkku. Sitkeää, tiivistä, täyteläistä. Ripaus suolaista ja paljon makeaa. Vadelmaa. Pähkinää. Täydellinen herkku vaikka ystävänpäivän kahvipöytään.

Blondie luultavasti jakaa mielipiteitä: jos jo ajatus maapähkinävoista tökkii pahan kerran, tämä ei ehkä ole kokeilemisen arvoinen juttu. Ei kuitenkaan tarvitse olla peanut butter & jelly -tyyppisten voileipien ylin ystävä tykätäkseen blondiesta.

Blondieohjeita on netissä melkoisesti, joudun varmaan testaamaan tulevaisuudessa muitakin. Kunhan ensin toivun tästä ensimmäisestä kierroksesta. Alla olevan ohjeen bongasin Riikan hienosta Vatsasekaisin Kilinkolin -blogista.

Maapähkinä-vadelmablondiet

100 g voita
1 dl maapähkinävoita
2 ½ dl fariinisokeria
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa

Päälle:

1 dl maapähkinävoita
1 dl vadelmahilloa
valkosuklaahippuja tai suolapähkinöitä

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Sulata voi kattilassa. Sekoita kattilaan maapähkinävoi ja käännä liesi pois päältä. Lisää fariinisokeri ja sekoita kunnes sokeri on sekoittunut hyvin ja hieman sulanut voin sekaan.

Anna seoksen jäähtyä hetki, jottei se kypsennä kananmunaa. Lisää kananmuna ja vanilja. Sekoita. Lisää jauhot sekä suola ja sekoita nopeasti. Liika sekoitus tekee blondiesta liian jämäkän.

Voitele uunivuoka (n. 20cm*20cm) tai vuoraa se leivinpaperilla. Kaada seos vuokaan ja tasoita sen pinta lastalla tai lusikalla.  Tiputtele taikinan päälle maapähkinävoi- ja hillolusikallisia ja tasoita pinta lastalla. (Jos maapähkinävoi tuntuu kovin jämäkältä, voit pehmentää sitä lämmittämällä mikrossa tai kattilassa.) Marmoroi päällinen pyörittelemällä kuvioita lusikalla tai lastalla. Koristele blondie suklaahipuilla tai pähkinöillä. Paista 175-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia. Jäähdytä kunnolla ennen leikkaamista.  

Minä röpöstelin sulatettua valkosuklaata vasta kypsän blondie-levyn päälle.

Hernekeitto keltaisista herneistä

Ruotsalaiset keittelevät hernesoppansa keltaisista herneistä, ja jotta ruotsalaiseni ei ihan kokonaan suomalaistuisi, piti minunkin kokeilla keltaista hernekeittoa. Niin ruotsalaiseksi en kuitenkaan ryhtynyt, että olisin tarjoillut lämmintä punssia tämän kyytipoikana. Meillä on lojunut kaapissa avaamaton punssipullo vuodesta toiseen (ja se on matkustanut mukana muutostakin toiseen), ehkäpä ensi vuonna venytän tätä mukavuusaluettani punssilasillisen verran.

Keltainen hernekeitto ei ollut sen suurempi tai pienempi elämys kuin vihreäkään. Hyvää se kuitenkin oli. Minulle on väriä tärkeämpää kunnon savupotka uiskentelemassa tuolla keiton seassa ja valmiin keiton päälle lisätty sipulisilppu. Iloista laskiaista!

Hernekeitto

5 l vettä
1 kg kuivia herneitä
500 g savustettua sianpotkaa
500 g porsaan lapaa
2 sipulia
noin 3 tl suolaa
3 tl meiramia

Anna herneiden liota kylmässä vedessä 6-24 tuntia. Keitä ne liotusvedessä pehmeiksi yhdessä sianpotkan ja porsaan lavan (tai joulukinkun jämien) kanssa (kannattaa varata noin 2-4 tuntia). Paloittele kypsä liha ja lisää lihapalat takaisin keittoon. Mausta.

Tämä annos on todella reilu, mutta sen voi hyvin puolittaa tai osan keitosta voi pakastaa.

Tarjoa keitto sipulisilpun, juustovoileipien ja vaikka sen punssin kanssa.

Laskiaispullat

Hesarin Skandinavian kirjeenvaihtaja kirjoitti päivän lehteen hauskan jutun laskiaispullasta, joka on lähes yhtä tärkeä osa ruotsalaisuutta kuin euroviisut. Kannattaa muuten kurkata yle femmalta Ruotsin viisukarsintoja lauantaisin klo 21. En ole yhtään musiikki-ihminen, mutta tykkään silti svenssoneiden iloisesta meiningistä. Oli kyse sitten miten stereotyyppisestä tuulikone-euroviisupopista tahansa.

Laskiaispullasesonki alkaa Ruotsissa heti joulun jälkeen ja jatkuu hyvän matkaa pitkin kevättä. Jokainen ruotsalainen sipaisee menemään keskimäärin 4-5 laskiaispullaa joka kevät. Semmelmannen eli laskiaispullamies syö pullan päivässä ja vertailee niitä blogissaan. Meillä taitaa kanssa asua oma semmelman, hän tosin syö 4-5 pullaa per kerta. Med mandelmassa, tack. Alltid. Ruotsissa ei tosin taida olla edes vaihtoehtoja?! Korjatkaa jos olen väärässä. Meidän semmelman ei ymmärtänyt kysymystä kun yritin udella asiasta.

Täytän osan pullista uskollisesti mansikkahillolla, koska haluan itse hillopullaa. Maitorahkaa, maustettuja kermoja, vaniljasooseja, kaakaojauhetta tai vaikka banaania en laskiaispulliin kuitenkaan sotke. Rahkapullat ovat erikseen ja kevytpullia ei ole olemassakaan.

Laskiaispullat
(noin 12 kappaletta)

Taikina on 1/2 annosta jauhopussin (Sunnuntai) kyljestä:

2,5 dl maitoa
1 dl sokeria
1 pieni muna
2 tl hyvää kardemummaa
0,5 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
100 g voita

Voiteluun:
1 kananmuna

Mantelitäyte (noin suurin piirtein näin se taisi mennä):
1/2 pakettia mantelimassaa
loraus kermaa
hieman pullista koverrettua sisusta
ehkä vielä ripaus mantelirouhetta

Tai noin 1 dl mansikkahilloa

2 dl vispi- tai kuohukermaa

Sekoita 42 asteiseen (reilusti kädenlämpöinen) maitoon muna, sokeri, kardemumma ja suola. Vispilöi taikinanesteeseen osa jauhoista, joihin kuivahiiva on sekoitettu. Lisää loput jauhot ja pehmeä voi. Alusta taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi. Taikina saa olla pehmeää, sen suorastaan pitää olla. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 40 minuuttia (kaksinkertaiseksi).

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa kevyesti ilmakuplat pois. Jaa taikina 12 osaan ja pyörittele pulliksi. Anna kohota vajaa puolisen tuntia liinalla peitettynä. Voitele pullat kananmunalla ja paista 225 asteessa uunin keskitasolla n. 10-12 minuuttia.

Leikkaa jäähtyneistä pullista pieni hattu terävällä veitsellä. Täytä hillolla ja kermavaahdolla.

Tai tee mantelitäyte: Koverra alapuolikkaasta pala pullaa pois ja sekoita se mantelimassan ja kermalorauksen kanssa tasaiseksi massaksi. Aseta pieni nokare kermavaahtoa jokaisen pullan "kuoppaan." Jaa manteliseos pullien täytteeksi. Pursota tai lusikoi kermavaahto mantelitäytteen päälle ja nosta hatut paikalleen. Siivilöi päälle vielä hieman tomusokeria. Laita lapsille ruokalaput.

Ups.

Laskiaispullakieli. Olen sanaton. Juttelen tyttäreni kanssa pöytätavoista kunhan sanat palaavat.

Laskiaispullamies was here.

Pulled pork sandwich

Pulled pork oli rakkautta melkeinpä ensi silmäyksellä. Ensimmäisen kerran lueskelin aiheesta joskus marraskuulla ja arvasin heti että meistä tulisi ystäviä. Hyviä ystäviä. Joulun alla en kuitenkaan juuri kokkaile possua (koska pelkään, että possukiintiö tulee täyteen aivan liian aikaisin), joten pulled pork sai odottaa vuoroaan. Heti joulun jälkeen pidin myös vähän possutaukoa, joten tämän tosi possuisen herkun vuoro tuli vasta eilen.

 

Campasimpukka kutsuu pulled porkia oivallisesti nyhtöpossuksi ja useat ruokabloggaajat ovatkin viime syksynä levittäneet nyhtöpossuilosanomaa. Minä olen jälleen tyylilleni uskollisesti noin puoli vuotta ajastani jäljessä... No, joka tapauksessa kyseessä on possun lavasta tai kasslerista pitkään hauduttamalla valmistettu soosi, jolla voi täyttää vaikkapa burgereita. Tai jos oikein haluaa sotkea sormiaan (ja vähentää hiilareita), nyhtöpossua voi kääräistä vaikka salaatinlehteen, vähän niin kuin täällä.

Minulla oli mielessä burgerit, mutta aamun pikaiseksi suunniteltu lääkärireissu pikkuisen kanssa venyikin melkoisesti. Leivonta-aikeet haihtuivat viimeistään kun kahden sairaanhoitajan kanssa yritimme taiteilla raskaansarjan painijan voimat saanutta taaperoa istumaan aloillaan röntgenissä. Apteekkireissulla hain kaupasta maalaisleipää ja sandwich tyydytti burgerihampaan kolotusta ihan kiitettävästi.

Apinoin suolaa ja hunajaa -blogia lähestulkoon kirjaimellisesti ja kyllä kannatti. Heidän barbequekastikkeensa oli todella hyvää ja sitä tullaan tekemään meillä toistekin, joko nyhtöpossun tai jonkun muun possun kanssa. Coleslawn ja marinoidut punasipulit sävelsin itse, koitan referoida pääpiirteet niistäkin. Sen verran kivasti ne passasivat nyhtöpossun seuralaisiksi.

Pulled pork - Nyhtöpossu

(reilu annos, riittää ainakin kuudelle nälkäiselle)

1,8 kg porsaan lapaa (tai kassleria, jota riittää pienempikin pala)

 
Mausteseos
1 rkl fariinisokeria
2 tl paprikaa
2 tl Maldon-suolaa (tai muuta karkeahkoa suolaa)
reilusti Santa Marian roasted garlic & pepper -mausteseosta (paahdettua valkosipulia, kuminaa, ruohosipulia, sipulia, chiliä ja pippuria)
1/4 tl chiliä
mustapippuria

Liemi
kuumaa vettä
2 sipulia
öljyä
4 valkosipulin kynttä
tähtianis (yksi riittää, se antaa jo riittävästi makua)
kokonaisia mustapippureita

BBQ-kastike
2 dl coca colaa
1/2 dl ketsuppia
1 limen mehu
2 rkl ruokosokeria
2 rkl punaviinietikkaa
1/2 sipuli
4 valkosipulin kynttä
savusuolaa – tai suolaa
mustapippuria
1 prk tomaattipyrettä
1 kuivattu pieni chili

Hiero pintamausteen ainekset sekaisin morttelissa tai sekoita ne keskenään. Hiero maustetta reilusti possun pintaan ja anna maustua. Yön yli ei haittaa, mutta jos on kiire, lyhyempikin aika riittää.

Nosta liha lämpiämään noin tuntia ennen paistamista. Leikkaa se muutamaan osaan ja ruskista padassa kuumassa öljyssä nopeasti. Lisää liemen ainekset pataan. Kuumenna vesi ennen sen kaatamista lihojen päälle. Nesteen ei tarvitse peittää lihoja, noin puoleen väliin riittää mainiosti. Paista pataa uunissa ensin noin 45 minuuttia 200 asteessa, laske lämpö 150 asteeseen, laita kansi päälle ja jatka haudutusta vielä kolme-neljä tuntia tai kunnes liha hajoaa helposti haarukalla. Käännä lihat puolessa välissä.

Haudutuksen loppuvaiheessa ala valmistaa bbq-kastiketta. Silppua sipuli, valkosipuli ja kuivattu chili (kannattaa säädellä chilin määrää oman maun mukaan). Laita kaikki ainekset kattilaan, keittele maltillisella lämmöllä reilu puoli tuntia. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. Nosta lihat padasta ja riivi ne säikeiksi, poista ylimääräinen rasva. Sekoita joukkoon barbequekastiketta ja nostele sekaan myös hiukan haudutuslientä. Osa bbq-kastikkeesta kannattaa jättää pöytään, jotta kukin voi säädellä lihan makua oman makunsa mukaan. Kypsennä kannen tai folion alla vielä noin 30-45 minuuttia 175 asteessa.

Marinoidut punasipulit

1 iso tai pari pientä punasipulia
pari rkl oliiviöljyä
pari rkl balsamicosiirappia
1 tl sokeria
ripaus suolaa

Leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi. Sekoita marinadin ainekset ja kaada sipuliviipaleille. Sekoittele ja anna maustua hetki.

Coleslaw

pala valkokaalia
1 pieni porkkana
2 rkl majoneesia
2 rkl ranskankermaa
1-2 tl dijon-sinappia (täysjyvä)
loraus sitruunan mehua
pieni loraus omenaviinietikkaa
ripaus suolaa
ripaus sokeria

Raasta kaali mahdollisimman hienoksi. Raasta myös kuorittu porkkana. Sekoita raasteet. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada salaatin sekaan. Anna maustua hetki.

Tässä vielä kuva tuosta upeasta possuvirityksestä. Ai että.

Hernesosekeitto

Laskiainen lähestyy ja jos rokka ei miellytä, kannattaa kokeilla tätä pehmeää ja kaunista sosekeittoa. Keitto on niin fiiniä, että sitä voi hyvin tarjota vähän paremmankin aterian alkuruuaksi. Tai sitten sillä voi herkutella ihan tavistorstainakin.

Hernesosekeitto
(Ohje: HS)

2 pussia pakasteherneitä
1 pieni sipuli
3 dl kasvis- tai lihalientä (minä käytin kanalientä)
1/2 dl ranskankermaa tai kuohukermaa
suolaa, valkopippuria
(loraus kuohuviiniä)

Pane herneet ja silputtu sipuli kattilaan. Mittaa päälle neste. Keitä noin viisi minuuttia eli kunnes sipuli ja herneet hiukan pehmenevät. Soseuta keitto ja mausta se mielesi mukaan. Lisää ranskankerma tai vaahdotettu kuohukerma. Lorauta halutessasi sekaan tilkka kuohuviiniä. Koristele vaikka kermavaahtonokareella, paahdetulla pekonilla ja herneenversoilla.

Virkattu hauva

Tämä vekkuli luppakorva näyttää kuulemma juuri ja juuri koiralta, tosin rodusta ei ole tietoa. Pupujen ja nallen virkkauksesta innostuneena halusin kokeilla myös koiran virkkaamista, mutta sepä ei ollutkaan enää niin helppoa. Kaiken lisäksi lanka alkoi uhkaavasti käydä vähiin ja lähikaupan hylly oli valkoisen Teddyn kohdalla tyhjä. Niinpä tällä koiranpennulla on aika pienet korvat ja hyvin pikkuinen häntä. Korvat olisi pitänyt kiinnittää alemmas, mutta kuten aina, tämäkin valmistui lahjaksi melko lailla viime tipassa. En ehtinyt enää purkaa korvavirityksiä, eikä lankakaan olisi riittänyt. Teddy on kiva lanka, mutta kaikenlainen purkaminen on todella hankalaa.

Kolme- ja puolivuotias pehmoeläinasiantuntija ei aluksi tunnistanut koiraani koiraksi, mutta kun sain ommeltua silmät, korvat ja suun, hän tuumasi otuksen "ehkä hieman näyttävän" koiralta.

Runebergintorttupäivä

Jos joku ryhtyi vuoden alussa joihinkin keventämistoimenpiteisiin niin näin helmikuussa niistä kannattaa jo luopua tai ainakin pitää taukoa. Runebergintorttuja ja laskiaispullia ei yksinkertaisesti voi jättää väliin. Tosin kovin montaa kappaletta ei kumpiakaan yleensä tarvitse syödä, minulla tämän vuoden rt-kiintiö tuli juuri äsken täyteen. Napero on myös sen näköinen, että ei halua sekaantua moisiin baakkelseihin pitkään aikaan.

Olen tehnyt tällä ohjeella ennenkin, mutta ensi vuonna lisää vähän kermaa ja vähän leivinjauhetta. Taikina on nimittäin tosi paksua ja raskasta, eikä siis nouse tasaisesti. Niinpä tortut vinksottavat vähän mikä minnekin. Ja sekös on ärsyttävää. Lisään varmaan taikinaan myös vähän kardemummaa, jos muistan. Luultavasti en muista.

Jos leipominen ei huvita, mutta paras mahdollinen torttu huvittaa, niin täältä löytyy runsaasti tietoa aiheesta.

Runebergintortut
ohje: Kotiruoka (Otava)

150 g voita
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
1 dl jauhettua mantelia
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl korppujauhoja ja piparin muruja (laitoin n. 1 dl ja 0,5 dl piparin muruja)
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl kermaa

Koristeluun:
vadelmahilloa
1 dl tomusokeria
noin 1/2 rkl vettä

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää kerma ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Jaa taikina pellille paperisiin tai voideltuihin leivosvuokiin (minä käytin silikonista runebergintorttuvuokaa). Täytä vuoista 2/3. Paina jauhotetulla sormella syvennys kunkin leivoksen keskelle ja täytä syvennys vadelmahillolla. Paista 200 asteen lämmössä noin 15 minuuttia. Koristele jäähtyneet tortut. Lisää syvennykseen vadelmahilloa. Sekoita tomusokeriin vettä niin, että saat paksun tahnan. Pursota tai valuta kuorrutusta renkaaksi vadelmahillon ympärille. Kostuta halutessasi punssin, veden ja sokerin seoksella.

Paloautokakku

Kummipoika tykkää kovasti paloautoista ja toivoi synttärikakuksikin sellaista. Kummitäti ja lopulta myös -setä tarttuivat toimeen. Katselin ensin vähän aikaa kuvia paloautokakuista ja oikeistakin paloautoista. Päädyin tämmöiseen ratkaisuun, jossa tuo hytti/koppi/mikälieohjaamo on punainen ja loppu mustaa ja harmaata. Kummisetä tuli auttamaan yksityiskohtien kanssa kunhan ensin olin saanut sotkea auton kylkiä itsekseni. Olen kuulemma ihan hyvä kokki ja leipuri mutta vähän suurpiirteinen.

Vähän olin huolissani kakun mittasuhteista, mutta päivänsankari vaikutti tyytyväiseltä. Ja neljävuotias ei vielä esitä tyytyväistä ainakaan kovin sujuvasti ellei sitä todella ole.

Kakkupohja on tavallinen vaalea sokerikakkupohja, jonka paistoin neliönmallisessa (pyöristetyt kulmat) vuoassa. Täytteenä oli mansikka-vadelmahilloa ja diplomaattikreemiä (eli vaniljakiisselin ja kermavaahdon seosta). Kostutukseen käytin maitoa. Marsipaanin alle laitoin jälleen vaniljalla maustettua voikreemiä. Valkoiset osat ovat sokerimassaa, tikkaat lakua ja letku karkkiremmiä. Muuten käytin marsipaania.

Lopputulos oli melkoisen makea viritys, mutta ehkäpä se kahvikupillisen kanssa menetteli. Ensi kerralla soseutan hillon sekaan pakastemarjoja tasoittamaan tuota makeutta. Tai käytän vaikka taas sitä tuttua ja turvallista omenasosetta.

Pieniä voikkareita

Lauantain kahvipöytään tein varmuuden vuoksi myös pientä suolaista välipalaa. Tähtäsin sellaiseen, joka maistuisi myös pienemmille vieraille. Kananmuna-majoneesiseoksella täytetyt kolmioleivät ovat vanhoja tuttuja, tosin maustoin niitä turhan varovasti. Uusia suosikkejani eli ruissipseja täytin tällä kertaa tonnikalan ja tuorejuuston seoksella.

Ihmettelin kolmioleipien kuivuutta vielä tänään aamulla. Nyt tajuan, että en voidellut leipiä voilla ensinkään. Ilmankos olivat viimeksi melkoisesti parempia. Tuulitunneli mikä tuulitunneli.

 

Munavoileivät

vaaleaa paahtoleipää (1 pkt Reilua)

voita

5 keitettyä kananmunaa

vajaa 1 dl majoneesia

1-2 rkl sinappia

ripaus pippuria ja suolaa

Voitele leivät. Hienonna kananmuna ja sekoita joukkoon majoneesia. Lisää mausteeksi sinappia, pippuria ja suolaa. Levitä täytettä joka toiselle leivälle ja paina loput kansiksi. Leikkaa halutessasi reunat pois. Leikkaa kolmioiksi. Koristele halutessasi vaikkapa tomaatilla tai kurkulla.

Tonnikalavoileivät

1 pussi ruissipsejä (käytän yleensä valkosipuli-yrttiruissipsejä)
200 g tuorejuustoa
1 prk tonnikalaa
pala sipulia (noin puolikas pientä sipulia)
ripaus pippuria
n. 1 dl kermavaahtoa

Kuori ja hienonna pala sipulia veitsellä pieneksi silpuksi. Kippaa tuorejuusto, valutettu tonnikala ja sipulisilppu tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi massaksi. Mausta halutessasi suolalla, pippurilla ja vaikkapa valkosipulilla. Kääntele sekaan kermavaahtoa. Jaa täyte ruissipseille ja anna seistä parisen tuntia.

Key Lime Pie

Teen muutaman vuoden välein tätä kirpakkaa limepiirakkaa (tiedän tiedän, se on oikeasti suomeksi limetti) ja joka kerta tuumaan, että sitruuna-marenkipiirakka on parempaa. Varsinkin jos kermavaahto unohtuu. Tänäänkin vain ihmettelin kodikkaasti tyhjän kulhon funktiota keittiön työtasolla ja panin sen sitten takaisin kaappiin.

Kahvittelimme tänään tavallista isommalla äitijoukolla lastenvaatekutsujen merkeissä ja kahvin kyytipoikana oli tämä melkeinpä kakun kokoinen key lime pie, macaronseja sekä pieniä voileipiä.

Iso lusikallinen kermavaahtoa olisi kyllä ollut poikaa, mutta ehkäpä ensi kerralla sitten.

Key Lime Pie

Pohja:
200 g digestivekeksejä
80 g voita

Täyte:
7 keltuaista
2 tlk kondensoitua maitoa
1,5 rkl vastapuristettua limemehua (5-6 limeä)
reilu 1 rkl raastettua limen kuorta

Murskaa keksit ja sulata rasva. Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään ja painele seos tiiviisti irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista 10 minuuttia 150 asteessa uunin keskitasolla. 

Nosta uunin lämpötila 175 asteeseen. Vatkaa keltuaiset kuohkeaksi. Lisää kondensoitu maito ja jatka vatkaamista kunnes täyte hieman sakenee. Lisä limemehu ja raastettu kuori, sekoita ja kaada piirasvuokaan. Paista uunin keskitasolla n. 10-15 minuuttia.

Ylimääräiset valkuaiset voi näppärästi tärvätä vaikka macarons-harjoituksiin...

Kunkku-kakku

Ystäväperheen esikoinen toivoi synttärikakukseen Kunkkua ja minä lupasin yrittää. Jouduin tosin ensin selvittämään, että mikä tai kuka moinen Kunkku on. Haltsaan Disneyn prinsessat paremmin, vaikka en niitäkään kovin hyvin. Google tiesi heti, että Kunkku on Salaman kaveri tai ainakin kilpasisko (tai ehkä kuitenkin -veli). Kunkku on voittanut Piston Cupin jo monta kertaa, eli melkoisesta ajopelistä on kysymys.

Meikän Kunkku ei kyllä ihan näytä Piston Cupin voittajalta tai erityisen nopealta muutenkaan, mutta se näyttää kakulta. Olin vähän huolissani, koska noin 4-vuotiaat "asiakkaat" ovat aika tarkkoja. Ilmeisesti kakku kuitenkin kelpuutettiin juhlapöydän särpimeksi.

Täytteenä on tällä kertaa vadelma-mansikkahillo ja vaniljakreemi (kermavaahtoa ja vaniljakiisseliä). Marsipaanin alla on perinteinen voikreemi.