iPad-kotelo

Vuoden viimeinen huovutus tulee tässä, heh. Uusia on kyllä sitten tulossa tuossa ensi vuoden puolella, ehkä. Sikäli kun tekeleeni onnistuvat edes jotenkuten. Tämä kotelo onnistui juurikin jotenkuten, mutta ajattelin jakaa idean, jos vaikka joku muukin virkkausintoilija tarvitsee jollekin vempeleelle pehmoista käärettä.

Mieheni ehdotti aikoja sitten, että tekisin iPadille jonkun suojakotelon. Se kun pyörii tuolla kassissa riisikakkujen, kuivattujen viikunoiden, banaaneiden ja muiden tykötarpeiden kanssa. Tuumasta toimeen siis. Lopputulos ei ole täydellinen mutta se vaikuttaa ihan käyttökelpoiselta.

Lanka on jälleen lähimarketista kätevästi saatavilla oleva Novitan Huopanen. Loin aluksi 80 ketjusilmukkaa ja yhdistin ne piilosilmukalla lenkiksi. Sitten virkkasin pylväitä kerros kerrokselta kunnes kappaleen korkeus oli n. kaksinkertainen iPadiin verrattuna. Jouduin välillä tekemään pari kavennusta, jotta "putki" pysyisi suurinpiirtein suorana. Lopuksi virkkasin putken toisen pään kiinni.

Ennen pesua ompelin vielä kotelon sisälle muovia muutamalla pistolla niin, että kotelo ei huovuttuisi kiinni. Sitten pesin kotelon kahteen kertaan normaalissa 40 asteen kirjopesuohjelmassa, farkut taisin tunkea koneeseen kaveriksi. Muotoilin pesujen välillä ja jälkeen koteloa vielä käsin.

Tässä pussukka ennen pesua.

Sipulipiirakka ja muuta pientä purtavaa vaikka vuodenvaihdetta varten

Ystäväni tarjosi tätä ihanaa sipulipiirakkaa tyttärensä syntymäpäivillä syksyllä ja tykkäsin siitä tosi paljon. Tein tätä glögikesteille jo joulukuun alussa, mutta tämä sopisi hyvin myös vuodenvaihteen huikopalaksi. Skumpan kanssa. Tein omasta mielestäni ohjeen mukaan ja täytettä tuli melkoisesti pohjan kokoon nähden. Ensi kerralla saatan kokeilla isompaa pohjataikinaa ja tavallista piirakkavuokaa, nyt taikina taputeltiin leivinpaperin päälle pellille.

Glögikemuilla oli tarjolla myös pikkuisia caesar-salaatteja laseissa ja muutamia erilaisia leipäsiä. Vuohenjuusto-pähkinäcrostinit ovat ihania, mutta kuvat epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen. Ei niistä siis sen enempää, tälläkään kertaa. Ruislastut ovat ihana suupala sellaisenaan, mutta täytin niitä nyt metsäsienisalaatilla ja kotijuustolla. Nämä minileipäset ovat aika suloisia, lisäksi ne voi valmistella hyvissa ajoin etukäteen.

Sipulipiirakka
(Ohje Glorian Ruoka ja viini 6/2012)

1/4 dl perunahiutaleita
3/4 dl vehnäjauhoja
1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
25 g voita
1/2 dl vettä

Täyte:
3 punasipulia
2 salottisipulia
25 g voita
1 rkl sokeria
1 rkl tummaa balsamicokastiketta
1 kananmuna
1 dl cheddarjuustoa raastettuna
1/2 tlk (125 g) mascarponejuustoa
1 rkl pinjansiemeniä
2 oksaa timjamia

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita pohjataikinan kuivat aineet keskenään. Sulata voi. Lisää se ja vesi kuiviin aineksiin. Sekoita kunnes perunahiutaleet ovat imeneet nesteen ja taikina kiinteytyy. Painele käsin taputellen taikinasta leivinpaperille pyöreä piirakkapohja. Esipaista pohjaa uunissa noin 10 minuuttia.

Valmista täyte. Kuori ja viipaloi sipulit. Kuumenna pannulla voi ja sokeri. Asettele sipuliviipaleita pannulle vieri viereen. Älä laita viipaleita päällekkäin, vaan toista paistaminen niin monta kertaa, että saat kaikki viipaleet käsiteltyä. Pienennä lämpöä ja anna viipaleiden hautua pehmeiksi keskilämmöllä noin 5 minuuttia. Käännä sipulit varovasti kun alapuoli on saanut kunnolla väriä. Anna myös toisen puolen pehmetä ja ruskistua. Kun viipaleet ovat läpikuultavia, valuta päälle tipoittain balsamikastiketta.

Sekoita muna ja juustoraaste mascarponen joukkoon. Levitä esipaistetulle taikinapohjalle ensin juustoseos ja sen päälle sipuliviipaleet. Paista piirakkaa vielä 20-30 minuuttia.

Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla koko ajan sekoittaen kunnes ne saavat väriä, voin 5 minuuttia. Koristele valmis piirakka paahdetuilla pinjansiemenillä ja riivityillä timjamin lehdillä.

Caesar-salaatin tein samalla ohjeella kuin yleensä. Jokirapujen tilalla oli tällä kertaa broileria. Paloittelin ainekset tavallista hieman pienemmäksi, jotta laseihin mahtuisi sopivasti kaikkea.

Tässä näitä leipäsiä vielä. Sienisalaatti ohje on vanha suosikkini ja kotijuustostahan tuossa justiinsa kirjoitin. Kylmäsavuporosta tai graavatusta kalasta saa myös herkullisia täytteitä tämmöisiin pieniin leipäsiin. Jos kaipaat ohjetta, täällä on jotain samantapaista värkätty parisen vuotta sitten.

Tosi herkullinen lohi-riisilaatikko

Ostan tosi harvoin keittokirjoja, saan niitä vielä harvemmin. Tänä vuonna joulupukki kuitenkin yllätti ja toi minulle kirjan Safkaa - Parempaa arkiruokaa. Pitäisikö tuosta nimestä päätellä jotain?! No, kirja on joka tapauksessa tosi mainio ja olin siitä kyllä ohimennen täällä kotona maininnut. Sieltähän on peräisin mm. kuuluisa avocadopasta, jota meillä myös äskettäin testattiin.

Kirjan lohi-riisilaatikko kuulostaa todella lattealta, mutta uskokaa pois, tämä on tosi hyvää. Juurikin sellaista parempaa arkiruokaa. Muistutti minua kovasti vanhanaikaisesta lohipiirakasta, siis sellaisesta, jossa on lohta, riisiä ja kananmunaa voitaikinakuoren sisällä. Pitääkin tehdä sellaista joku päivä... Haitaksi ei liene, että laatikon raaka-aineet ovat tuttuja ja helposti saatavilla. Joulupyhiltä jää jääkaappiin ja pakastimeen notkumaan kaikenlaista ja graavilohen tähteet voi kätevästi upottaa tähän herkkuun. Toki ruoka onnistuu myös tuoreesta kalasta.

Ai niin. Vaikka olisi mikä kuuri alkamassa, niin älä skippaa tuota tilli-voisulaa.

 

Lohi-riisilaatikko

4 dl täysjyväriisiä

2 keitettyä kananmunaa

300 g graavattua lohta

5 dl maitoa

3 kananmunaa

suolaa

musta- ja valkopippuria

voita

Tilli-voisula

60 g voita

tilliä silputtuna

sitruunalohkoja

Keitä riisi ohjeen mukaan. Kuumenna uuni 180-asteiseksi. Hienonna keitetyt kananmunat ja leikkaa lohi sormenpään kokoisiksi paloiksi. Laita kulhoon keitetty riisi, paloiteltu lohi ja hienonnetut kananmunat. Sekoita. Mausta seos suolalla ja pippureilla. Voitele uunivuoka voilla, kippaa riisiseos vuokaan. Vatkaa maito ja kananmunat kevyesti sekaisin, lisää hiukan suolaa ja valkopippuria. Kaada munamaito vuokaan ja vuole päälle reilusti voilastuja. Vuoka uuniin, noin 45 minuutin kuluttua pitäisi olla valmista. Tarjoa tilli-voisulan ja sitruunalohkojen kanssa.

 

Luukku 24 - Tunnelmallista Joulua!

Kiitos teille kaikille, jotka seurasitte joulukalenteriani. Toivottavasti sain tuoda ripauksen inspiraatiota, ideoita tai iloista mieltä joulun odotukseen. Sain itse tästä irti melkoisesti, testasin monta uutta ruokaohjetta ja askartelujuttua. Osa päätyi kalenteriin ja jää varmasti elämään osana joulunodotusta jatkossa, osa päätyi kompostiin ja osa mappi ööhön. Toki mukana oli paljon vanhoja kestosuosikkeja.

Minä käyn tänään valmiin pöydän ääreen ja huomenna uppoudun lahjakirjaan tai lainakirjaan, jos pukki ei tuokaan minulle kirjoja (olen löytänyt toistaiseksi vain pehmeitä paketteja).

Tässä vielä pikkuinen musiikkitervehdys Ruotsista aattoaamun iloksi. Tunnelmallista ja maukasta joulua!

Luukku 23 - Maltan riisi

Päivää, olen 22 kertaa onnistunut automaattisessa päivityksessä, vaikka olen ollut kotosalla. Tänään tai siis aikaisemmin olin tössinyt jotain, eli aatonaaton päivitys ei aamulla tapahtunut. Enkä juuri tänään ollut sitä aamulla kotona tarkistamassa. Pahoittelu. Tässä se kuitenkin vihdoin tulee.

Vietämme joulua länsinaapurissa ja jouluaterian anoppilassa päättää maltan riisi. Lapsuudenkodissani tehtiin muutaman kerran samantyyppissä jälkiruokaa, tosin sitä kutsuttiin viktoriakiisseliksi ja muistelen, että se hyydytettiin liivatteella kakkuvuokaan. Siitä vanukas kumottiin vadille ja koristeltiin mantelirouheella ja jollakin punaisella kastikkeella. Kyseessä on joka tapauksessa tosi täyteläinen herkku, jossa riisipuuroa ja kermavaahtoa sekoitetaan keskenään ja maustetaan mantelilla, sitruunalla ja/tai appelsiinilla.

Tästä on muuten aika hankala saada mitään järkevää kuvaa. Just katselin kuviani ja sielä iloisesti silli näyttää jälkkäriltä ja jälkkäri voisi hyvin olla silliä. Maalaispatee näyttää taatelikakulta ja päinvastoin. Pitäisiköhän tehdä jotain hyviä päätöksiä uuden vuoden kunniaksi ja yrittää vaikka vähän kehittyä valokuvauksen kanssa?!

Keittelin kyytipojaksi kastiketta Valion Hehku -juomasta ja siitä tulikin oikein hyvää. Myös pakastemansikoista tehty kastike lienee perinteinen seuralainen maltan riisille.

Maltan riisi

n. 5 dl valmista riisipuuroa
2 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
2-3 rkl sokeria (tai maun mukaan)
yhden sitruunan tai appelsiinin raastettu kuori
1 appelsiini fileoituna ja paloiteltuna
0,5 dl mantelirouhetta

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita riisipuuron joukkoon vaniljasokeri, sokeri, sitruunan tai appelsiinin raastettu kuori, appelsiinin palat sekä mantelirouhe. Kääntele kermavaahto joukkoon. Tarjoile glögikastikkeen tai hedelmien tai marjojen kanssa.

Glögikastike

6 dl vahvaa glögijuomaa, esim. Valion Hehku
2 rkl sokeria
2 rkl perunajauhoja

Sekoita kaikki aineet kattilassa. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes kastike sakenee ja kiehahtaa. Jäähdytä. 

Luukku 22 - Limemarinoitu siika

Nyt viimeistään on aika miettiä (ja maistella, mmm...) joulukaloja. Graavattu siika on jo sellaisenaan ihanaa, mutta tosi simppeli marinadi piristää sitä vielä melkoisesti. Kippaan marinadin kalaviipaleiden päälle yleensä muutama tunti ennen tarjolle panoa. Marinadi hieman kypsyttää kalaa, joten ei kannata ihmetellä rakenteen muuttumista.

Limemarinoitu siika

300 g graavattua siikaa
1 limen mehu
2 rkl öljyä
2 rkl kylmää vettä
1 rkl sokeria

koristeeksi rosépippuria

Leikkaa siika ohuiksi viipaleiksi. Asettele tarjoiluastiaan. Sekoita marindin ainekset keskenään ja kaada kalaviipaleiden päälle. Anna maustua muutama tunti.

Luukku 21 - Kentuckyn kakku

Harrastan tosi vähän niitä sellaisia perinteisiä kahvikakkuja tai kuivakakkuja (karmee termi muuten, kuiva kakku). En tiedä edes miksi. Ei vaan huvita tai sitten on niin paljon muuta herkullista puuhattavaa. Teen kuitenkin joka vuosi joulun alla taatelikakkua samalla helpolla ohjeella. Viime vuonna leivoin samasta taikinasta muffinseja. Taatelikakku on hyvää ja mehevää, ja säilyy hyvin, siis jos säilyy. Meillä ei säily, varsinkaan nyt kun vahingossa opetin myös isännän taatelikakun makuun. Hän ei yleensä piittaa kuivatuista hedelmistä (outo? joo on), mutta tuo perustaatelikakku näyttää kelpaavan.

Nyt mieleeni putkahti jostain syystä Kentuckyn kakku, jossa on myös taatelia. Näin ohjeen Pirkassa tuossa parisen vuotta sitten, tosin en sitä heti kokeillut. Muistelen myös äitini tehneen tätä joskus parikymmentä vuotta sitten. Unohtelen valitettavan paljon asioita, mutta hyviä ruokia ja leivonnaisia en unohda koskaan. Pääni toimii vähän hassusti.

Kakku on herkullista mutta samalla todella todella makeaa. Saatan ensi kerralla pikkusen vähentää tuota sokerin määrää. Tai sitten opettelen ottamaan vähän vähemmän kerralla. Taatelit ovat tässä sen verran isoina paloina, että kakku saattaa säilyä jouluun asti. Ellen sitten itse vetäise tässä lähipäivinä melkoisia kentuckynkakkuövereitä.

Kentuckyn kakku
(Ohje Pirkka)

200 g pehmeitä taateleita
1 dl mantelirouhetta
150 g voita
3 dl sokeria
3 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl maitoa

Kuorrutus:
2 rkl sokeria
50 g voita
0,5 dl kuohukermaa
n. 4 dl tomusokeria

Voitele ja korppujauhota vuoka (tilavuus noin 1,8 l). Leikkaa taatelit pieniksi paloiksi ja sekoita ne mantelirouheen joukkoon. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Sekoita pari ruokalusikallista jauhoseosta taateleiden ja manteleiden joukkoon. Lisää taikinaan jauhoseoksen loppu ja maito varovasti sekoittaen. Lisää lopuksi taateli-mantelirouheseos. Sekoita vain sen verran, että aineet juuri sekoittuvat. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 175-asteisen uunin alimmalla tasolla, noin 60 minuuttia. Kumoa kakku haaleana.

Valmista kuorrutus. Ruskista sokeri teräskattilassa (ensin sokeri sulaa, sitten se muuttuu keltaiseksi, sen jälkeen ruskeaksi ja lopulta palaa). Ota kattila liedeltä kun sokeri on ruskeaa, lisää rasva ja anna sen sulaa. Kaada joukkoon kerma ja kiehauta seos sitä koko ajan kierrevatkaimella sekoittaen. Lisää lopuksi tomusokeri ja sekoita kuorrutus tasaiseksi. Jos se näyttää paakkuiselta, lämmitä kuorrutusta hieman koko ajan sekoittaen. Anna kuorrutuksen jäähtyä pari minuuttia. Se saa olla melko paksua. Levitä kuorrutusta kakun reunoille ja päälle. Jos kuorrutus jähmettyy liikaa, voit välillä hieman lämmittää sitä.

Koristele halutessasi vaikka mantelirouheella. Mulla oli kaapissa ylijäämäpikeeriä, jota vähän vielä pursottelin tuohon päälle. Mantelirouheen kanssa kannattaa olla nopea, kuorrute jähmettyy sukkelaan.

Luukku 20 - Appelsiinisilli

Monen mielestä joulupöydän parasta antia ovat kalat. Olen ehkä vähän samaa mieltä, mutta kyllähän hyvä kinkkukin on ihanaa. Ja imelletty perunalaatikko. Jälkiruuista nyt puhumattakaan. Lohen ja siian graavaan itse, mutta sillin kohdalla olen luottanut lähikaupan antimiin tai hyvällä säkällä olen ollut mukana Stockan Herkun joulutunnelmassa. Eiku -tungoksessa.

Mietiskelin vähän aikaa wasabisillin ja appelsiini-sinappisillin välillä. Päädyin jälkimmäiseen tällä kertaa, koska jotenkin se tuntui jouluisemmalta. Ehkäpä tuota wasabivarianttia maistellaan uuden vuoden kunniaksi, tai viimeistään vappuna. Tykkään sillistä!

Tämä silli on kiva ja raikas, ja selvästi appelsiininen. Minusta se oli parhaimmillaan makeahkon tumman leivän (esim. Maalahden limppu) kanssa. Kauniisti koristellun sillipurkin voisi viedä vaikka joulutervehdykseksi, tosin ei ehkä ihan sattumanvaraisesti kenelle vaan.

Appelsiini-sinappisilli
(Ohje Kotilieden Jouluelämää -lehti 22/2012)

noin 300 g kevytsuolattua sillifileetä
1 dl majoneesia, mielellään itse tehtyä
200 g kermaviiliä
1 appelsiinin raastettu kuori
4 rkl karkeaa dijon-sinappia (kokojyvä)
1/2 ruukkua hienonnettua tilliä
(ja minä lisäsin tähän 2 tl sokeria)

Huuhtele sillifileet ja painele talouspaperilla kuiviksi. Paloittele suupaloiksi. Sekoita majoneesi ja kermaviili kulhossa. Mausta appelsiinin kuorella, sinapilla, tillillä ja sokerilla. Sekoita joukkoon sillipalat. Anna maustua viileässä seuraavaan päivään.

Luukku 19 - Koristeita joulukuuseen

Tekaisin styroxpalloista ja -sydämistä sekä huovutusvillasta vähän joulukuusen koristeita. Ajattelin ensin, että annan näitä joulutervehdyksenä äidille ja anopille, mutta en ole enää varma raaskinko:-D

En ole varma tuleeko meille tänä vuonna kuusta, mutta nämä ovat kauniita vadillakin tai isossa maljassa vaikkapa lasipallojen kanssa.

Minulla oli tuolla korissa vähän värikkäämpiäkin villoja, mutta jotenkin näistä tuli taas tällaisia neutraaleja. Nämä olivat tosi helppotekoisia, vaikkakin nuo pienet helmet olivatkin aika ärsyttäviä liimattavia. Niiden piti olla itsestään tarttuvia (tai sitten en osaa yhtään englantia), mutta eivät ne kyllä tarttuneet kunnolla, eivät tällä kertaa edes sormiin. En ole varma kehtaanko kertoa, että onnistuin kuitenkin liimaamaan virkkuukoukun kiinni yhteen sydämistä... Jep. Olin itsekin aika vaikuttunut. Ai mitä tein virkkuukoukulla? Tökin reikiä sydämiin ripustusnauhan kiinnittämistä varten ja sohin sitten liimaa sinne sekaan. Sain melkoisen riuhtomisen jälkeen virkkuukoukun irti ja panin kuumaliimapistoolin pois. Korjasin sydämen villan kanssa ja jatkoin liimaamista erikeeperillä. Nää mun touhut ovat melkoista yritys-erehdys-oppimista.

Lupaan nyt lopettaa huovuttamisesta jauhamisen melkein koko loppuvuodeksi. Yksi työ on tuolla kaapissa piilossa odottamassa joulua. Joudun ehkä vilauttamaan sitä välipäivinä. En mahda mitään, että tuo villaisuus on jotenkin viehättävää, varsinkin näin talvella.

Luukku 18 - Maalaispatee

Olen nyt maistellut melkoisesti fudgeja, marmeladeja ja sahramipullia, joten vähitellen tekee mieli jotain suolaista. Mikäs sen ihanampaa iltapalaa kuin hyvä leipä, jossa päällä vaikka graavia kalaa, kotijuustoa (tai no kyllä joku hyvä kaupan juustokin käy) tai tätä maalaispateeta.

Jos nyt siis olet niitä onnellisia, joilla ei ole suuria ennakkoluuloja sisäelimiä kohtaan, jatka lukemista. Jos maksa ei kiinnosta, nähdään toivottavasti huomenna, tai myöhemmin, vielähän tässä ehtii taas häärätä sokerinkin kanssa. Tai vaikka vähän huovuttaa.

Bongasin tämän ohjeen Kaikkien aikojen Joulu (1/2012) -lehdestä. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty lampaanmaksaa, mutta minä jouduin tyytymään naudan- ja sianmaksaan. Lopputulos oli jokatapauksessa oikein kiva. Patee on upea herkku vaikka joululahjavalvojaisiin. Kaveriksi tosiaan sitä hyvää leipää ja voita sekä suolakurkkuja, etikkasieniä tai tomaattia. Tai hyvää salaattia ja karpalohilloa. Tokihan tämä passaa myös joulupöytään, jos siinä on vielä tämmöisen pateen mentävä lovi.

Maalaispatee

750 g lampaan (tai naudan tai sian) maksaa
200 g sian kastikelihaa
2 sipulia
voita
3 viipaletta vaaleaa leipää
1 tlk anjovista liemineen
1/4 tl rouhittua valkopippuria
1 tl rouhittua viherpippuria
1 rkl maissijauhoja
2 kananmunaa
2 dl kuohukermaa

Poista maksoista kalvot ja paloittele ne. Paloittele myös sianliha. Kuori ja paloittele sipulit. Jauha maksat, sianliha ja sipulit karkeaksi massaksi tehosekoittimessa, monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella (saapi sitten olla aika tehokas peli, siis jos käytät sauvasekoitinta). Hienonna leipäviipaleet ja anjovikset. Lisää ne ja muut aineet maksojen, lihan ja sipulien joukkoon. Jauha tasaiseksi massaksi. Voitele vuoka ja kaada massa vuokaan. Kypsennä pateeta uunissa vesihauteessa 175 asteessa uunissa noin 1,5 tuntia. Jäähdytä patee. Kumoa patee tarjoiluastiaan ja tarjoile se esimerkiksi karpalohillon kanssa.

Ps. Sellainen lisäys vielä, että käytännössä toi vesihaude tarkoittaa sitä, että nostat tuon maksavuuan isompaan uunivuokaan ja täytät jälkimmäisen vedellä. Ei ihan pintaan asti (vaikea käsitellä), mutta reiluun puoliväliin. Kypsyyttä voi testata tökkäämällä veitsen pateeseen. Jos esiin tuleva neste punertaa, jatka kypsentämistä.

Luukku 17 - Joulukuusen matto

Joulukuusen matot ovat keskimäärin kauheita, tosi kauheita tai tosi kalliita. Me meinasimme ensin olla kokonaan ilman, mutta päädyin viime joulun alla virkkaamaan iltapuhteena valkoisesta Huopasesta vähän mattoa. Siitä tulikin tosi hieno! Pesin sen vain kerran, koska homma jäi vähän viime tippaan;o) Aion kuitenkin ennen seuraavaa käyttöä pestä mattoa lisää, jotta se huovuttuu kunnolla.

En ole kovin luova näissä väriasioissa, mutta joku luovempi saa upean maton vaikka vaalean harmaasta tai punaisesta langasta. Alkuperäinen ohje on taas Novitalta, täältä, tosin minä kasvatin mattoa melkoisesti. Tähän taisi upota ainakin viisi tai kuusi kerää. Nopea värkkää tällaisen jo nyt heti jouluksi, hitaampi ensi vuoden jouluksi. Tai kuka se käskee pitää tämmöistä ihanaa mattoa vain joulukuusen alla?

Luukku 16 - Paahtokiisseli

Joulunodotukseeni on muutamia vuosia kuulunut paahtokiisseli, ikivanha suomalainen klassikko. Se taitaakin olla meikäläinen vastinen crema catalanalle ja crème brûléelle. Muistelin sitä kerran kun piparitalon liimaamisen jälkeen keittelin sokeria irti paistinpannusta. Päätin silloin, että seuraavan kerran kokeilen paahtokiisselin tekemistä jämäsokerista. Ja sepä onnistuikin hienosti.

Paahtokiisseli sopii hyvin vaikka jonkun joulupyhän jälkkäriksi, sokeria voi sulattaa ihan varta vasten kiisseliä varten. Ei ole mutkikas temppu. Ellei sitten nuo piparkakkutalon liimaustouhut satu olemaan ajankohtaisia. Paahtokiisselin kanssa suosittelen vadelmahilloa, koristeeksi vielä muutama kokonainen vadelma. Metsävadelmista itse keitetty hillo olisi optimaalista. Minä koristelin kiisselit karpaloilla, en löytänyt pakastimesta yhtään vadelmaa eikä missään lojunut kunnollista vadelmahilloa. Hyvältä tämä setti maistui näinkin ja oli tietysti aika jouluista.

Paahtokiisseli

Noin 1 dl hienoa sokeria
0,5 dl vettä
4 dl maitoa
1 dl kermaa
3 rkl maissitärkkelystä
1 tl vaniljasokeria

Mittaa sokeri paksupohjaiseen kuivaan kattilaan ja nosta kattila liedelle. Anna sokerin sulaa ja ruskistua hieman. Siirrä kattila syrjään ja kuumenna toisessa kattilassa maito. Lisää kuuma maito ja vaniljasokeri paahtuneen sokerin joukkoon. Kuumenna seosta ja hämmennä, kunnes sokeri on kokonaan liuennut maitoon. Sekoita maissitärkkelys kylmään kermaan ja kaada kermaseos ohuena nauhana kuuman maitoseoksen joukkoon. Sekoita koko ajan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua muutaman minutin ajan koko ajan sekoittaen. Jäähdytä.

Kuvan kiisseli on ehkä aavistuksen tavallista tummempaa, koska sokeri ottaa väriä todella helposti. Paahdetun sokerin maku tulee kuitenkin hyvin esille vähän vähemmälläkin kärventämisellä.

Luukku 15 - Piparilinna

Apinoin tämän vuoden piparitalohankkeessa kodikkaasti serkkuani, joka hienolla linnallaan osallistui pikkuiseen piparitalokisaamme tuossa jokunen vuosi sitten. Tämä linna on kiitollinen kasattava, koska sitä voi varioida omien resurssien mukaan. Jos haluaa oikaista, tornit tai välikerroksen voi jättää pois. Guru tekee tosi värikkään koristelun ja leipoo pihalle koko joukon prinssejä, prinssessoja ja vaikkapa ritareita. Minä jemmasin linnan parvekkeelle ja pihalle pari dinoa koska kummityttöni niistä kovasti pitää.

Myllyn Paras kutsui minut ja sitten ihan oikeitakin ruokabloggaajia haistelemaan ja maistelemaan jouluntunnelmia sekä tutustumaan uutuus-piparkakkutaikinaan. Olen joskus nuorena tyttönä ollut vähän varautunut valmistaikinoita (ja -valmisruokia) kohtaan, mutta lasten myötä olen onneksi oppinut olemaan armollisempi itselleni.

Tämä uutuustaikina oli helppo leipoa ja mukavan rapea, saimme sitä mukaan ja testasimme myös ihan paikan päällä. Tai siis ei se taikina ollut rapea, mutta ne piparit, joita sillä leivoimme olivat rapeita ja maukkaita. Muistelin nimittäin aikaisempia kokemuksiani aikas melkoisen kovista lopputuloksista... Taikinaa olikin kuulemma kehitetty pitkälti kuluttajien toivomusten ja palautteen mukaan. Hienoa!

Piparkakkutalon leipomisessa valmistaikina on kätevää, koska se käyttäytyy uunissa tosi hyvin. Toki tarkan ja taitavan leipurinkin taikina varmaan pysyy hyvin kuosissaan. Jos ei, osia kannattaa muotoilla heti uunista tullessa niiden ollessa vielä lämpimiä.

Linnan kaavat löysin täältä. Koristeeksi käytin ison kasan pikeeriä ja palat liimasin yhteen sulatetulla sokerilla. Tähän settiin upposi vajaa kilo taikinaa. Ensimmäisen kerran moneen moneen vuoteen poltin sormeni oikein kunnolla eli olkaapa te muut nyt varovaisia, jos rakentelupuuhiin vielä ryhdytte. Muuten voi jäädä vaikka joulusiivous tekemättä.

Ps. Liimausvaiheen jälkeen pannulle jäävä sula sokeri tuntui tyhmältä siihen asti kun keksin tehdä siitä paahtokiisseliä. Huomiseen!

Luukku 14 - Paperitähti

Tein viime vuonna melkoisen kasan tosi sieviä paperitähtiä ikkunoihin. Jos et ole niihin vielä tutustunut, käy kurkkaamassa täältä. Säästin ne kaikki, jotta varastossa olisi mahdollisimman ahdasta. Nyt halusin tehdä jotain jätepaperista. Jotain helppoa, tietysti.

Näitä tähtiä voi tehdä erikokoisia, jossain blogissa näin tällaisia tähtiä mutta tosi isoina, upeissa väreissä ripustettuina ikkunaan. Minä tein pieniä, jotka voi vaikka ripustaa kuuseen. Ohjeita löytyy mm. lehdessä Kaikkien aikojen joulu 1/2012.

Tarvitset: Sanoma- tai aikakauslehden tai vaikka kirjansivuja, liimapuikon ja sakset. Ohutta lankaa ripustusnaruksi.

Leikkaa yhtä tähteä varten 2 neliötä paperista, joiden koko on 9 x 9 cm. Taita neliö kulmittain reunat tasan kolmioksi ja taita toisen kerran kolmioksi. Taita vielä kerran kolmioksi ja paina taite kynnellä, avaa viimeinen taitos ja leikkaa sivun keskelle 1,5 cm pitkä halkio. Avaa neliöksi, joka sivulla on halkio. Taita joka kulmaan sakara, reunat vastakkain ja paina taitteet kynnellä. Kaikki 4 sakaraa. Liimaa sakarat, mutta vedä nyt sakarassa puoliskot melkein kokonaan päällekäin ja liimaa yhteen, saat 4 kohoavaa sakaraa. Valmista toinen puolikas tähti samalla tavalla. Liimaa tähden puoliskot vastakkain, pidä niitä hetki yhdessä. Pujota neulalla ripustuslanka yhteen sakaraan.

Luukku 13 - Sahramipullat ja "kynttiläkruunu"

Luulen, että kaikki ruotsalaiset syövät lucianpäivänä sahramipullia eli lussekatter. Pullataikina on tavallista rasvaisempi ja se maustetaan sahramilla. Perinteisimmillään pulla muotoillaan kippuraksi ässäksi ja koristellaan rusinoilla. Sahrami on upea mauste, mutta en vielä(kään) ole oikein tottunut siihen makeiden leivonnaisten mausteena. Huomaan kuitenkin, että vähitellen nämä pullat alkavat minustakin maistua lähestyvältä joululta. Meidän kolmevuotias on jo heti pienestä pitäen ihastunut sahramipulliin. Olisiko geeneissä?

Samainen kolmevuotias on kovasti vaikuttunut luciasta ja askartelin hänelle vähän rekvisiittaa lucialeikkeihin. Kranssin runko on vihreää askartelupunosta, siis piippurassia mutta reilusti isompaa. Tähän punokseen kiinnitin viisi valkoista piippurassia (tai askartelupunos siinäkin paketissa luki) kynttilöiksi. Sitten kiedoin kynttilöiden päähän vähän keltaista villaa liekeiksi, kynttilöiden ympärille valkoista huovutusvillaa ja pistelin villoja "kiinni" huovutusneulalla. Lopuksi kiedoin kranssin rungon ympärille vihreää huovutusvillaa ja pistelin sen alku- ja loppupäitä kiinni neulalla. Tadaa, valmista tuli. Jos olisin ollut tarkka (ja keksinyt idean vähän aikaisemmin), lopputulos olisi varmasti ollut siistimpi ja kestävämpi.

Tein tasapuolisuuden vuoksi luciaseppeleen myös pienemmälle valontuojalle. Hän tosin ei suostunut käyttämään kapistusta ennen kuin yrittäessään vitkuttaa nukkumaanmenoa. Yritin ottaa nalle puh -pyjamassa hilluneesta luciasta kuviakin, mutta nallepuhlucia oli minua nopeampi. Paljon nopeampi...

Sahramipullat

150 g voita
6 dl maitoa
1 g sahramia
1 rkl sokeria
50 g hiiva
1 muna
0,5 tl suolaa
n. 2 l vehnäjauhoja
125 g voita
1,5 dl sokeria
2 tl kardemummaa

voiteluun:
1 muna

koristeeksi:
rusinoita

Sulata voi kattilassa. Lisää maito ja anna seoksen lämmetä 37 asteeseen. Liota hiiva nesteeseen. Hienonna sahrami ja sekoita se sokerin kanssa, lisää sahrami-sokeriseos nesteeseen. Lisää muna, suola ja suurin osa jauhoista. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa käsistä. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri sekaisin. Lisää kardemumma. Sekoita voi-sokeriseos muuhun taikinaan sähkövatkaimen taikinakoukkujen avulla. Leivo taikina tangoinksi ja muotoile mieleisiksi. Anna pullien kohota n. 20 minuuttia. Voitele kohonneet pullat munalla. Koristele rusinoilla. Paista 225 asteessa noin 12 minuuttia. Anna jäähtyä.

Ja tavallisessa järjestyksessä tehty pullataikina käy sitten tähän hommaan myös.

Luukku 12 - Pihlajanmarja-omenamarmeladit

Tässä tulee nyt se ohje vähemmän helppoihin joulumakeisiin. En ole varma, voiko tätä edes ohjeeksi kutsua, koska marmeladipuuhissani on edelleen melkoisesti sattumanvaraisuutta. Marmeladiohjeita on netissä useita, mutta mielestäni lopputulos riippuu mm. kattilan koosta ja varmaan myös tähtien (ja tsadin ratikoiden) asennosta. Täällä on yksi luotettavan oloinen ohje, tosin toisella kotimaisella.

Kokeilemalla oppii hyvän näppituntuman ja onneksi sekä liian kovan että liian pehmeän keitoksen voi pelastaa. Onnistunut lopputulos on lopulta enemmän kuin palkitseva, ihana lahjaidea nämäkin.

Pihlajanmarja-omenamarmeladit

2 dl pihlajanmarjamehua (tai jotain muuta hapanta mehua)
0,5 dl omenasosetta
2 dl sokeria
4 rkl agar agar -hiutaleita (luontaistuotekaupoista tai hyvin varustelluista ruokakaupoista) tai 2 rkl agar agar -jauhetta (apteekista)

Sekoita mehu, sokeri ja omenasose kattilassa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää agar agar -hiutaleet koko ajan sekoittaen. Anna kiehua muutama minuutti. Siirrä keitos sivuun liedeltä ja testaa jähmettymistä: ota pikkuisen seosta teelusikkaan ja laita se hetkeksi jääkaappiin. Jos seos ei jähmety kunnolla, jatka keittämistä ja toista koe kunnes seos jähmettyy.

Vuoraa pikkuinen (10x15 cm) vuoka leivinpaperilla. Kaada seos vuokaan ja anna jähmettyä kylmässä. Leikkaa paloiksi. Anna palojen "kuivahtaa" muutama tunti huoneenlämmössä. Kierittele marmeladit hienokiteisessä sokerissa ennen tarjoilua.

Jos marmeladista tulee liian kovaa, paloittele se ja sulata uudestaan. Lisää hieman nestettä, sekoita tasaiseksi, kiehauta ja kaada uudelleen hyytymään.

Jos marmeladista tulee liian pehmeää, sulata se ja keitä muutama minuutti lisää. Kokeile jähmettymistä ja keitä tarvittaessa lisää. Voit tietysti kokeilla myös agar agarin lisäämistä.

Ps. Onnea matkaan!

Luukku 11 - Maitosuklaafudge ja pistaasipähkinäpallot

Osa joulukarkeista on helppotekoisia ja tunnetusti herkullisia. Tässä minun suosikit siitä helpommasta päästä, palaan haastavampien herkkujen kanssa asiaan tuota pikaa. Ehkä;o)

Fudge kiilasi heti kärkeen meidän perheen joulunamilistalla. Pikainen maistatuskierros tuttavapiirissä tuotti myös varsin positiivista palautetta. Ensimmäinen erä on jo selvitetty, toinen täytyy tehdä tuota pikaa. Pitäisiköhän tehdä saman tien tuplana... Pistaasipähkinäpallot ovat nameja aikuiseen makuun. Ohje on sikäli kiva, että ne sopivat hyvin myös munatonta, maidotonta ja viljatonta ruokavaliota noudattavalle.

(ohjeet: Yhteishyvän Ruoka 12/12)

 

Maitosuklaafudge 
noin 30 kpl

2 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
3 rkl voita
2 rkl hunajaa
2 dl vaahtokarkkeja
100 g maitosuklaata

Kiehauta kerma, sokeri ja voi. Lisää hunaja. Keitä sekoittaen (minä en kyllä kauheasti sekoittanut) kunnes seos on sakeaa. Seos on valmis kun nokare pysyy koossa tipautettaessa kylmään veteen. Ota liedeltä ja sekoita kunnes seos hieman jäähtyy ja sakenee. Hienonna vaahtokarkit, rouhi suklaa ja lisää seokseen. Sekoita, kunnes ainekset sulavat ja muuttuvat notkeaksi massaksi. Kaada leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan (n. 12 x 20 cm) ja anna jähmettyä peitettynä jääkaapissa. Leikkaa paloiksi.

Pistaasipähkinäpallot
noin 15 kappaletta

1,5 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä
1 dl manteleita
2 dl tomusokeria
noin 2 rkl kylmää vettä

kuorrutukseen
100 g tummaa suklaata 

Kuori pistaasipähkinät ja jauha manteleiden, tomusokerin ja veden kanssa tasaiseksi, kiinteäksi massaksi. Pyörittele massasta käsissä noin ruokalusikallisen kokoisia palloja. Nosta pallot jähmettymään jääkaappiin. Sulata suklaa ja kasta pallot suklaaseen. Koristele halutessasi. Anna jähmettyä kylmässä.

Suklaan voi hyvin jättää pois, minä kierittelin osan palloista tomusokerissa.

Luukku 10 - Joulukortit

Joulukorttien lähettäminen ja viimeistely (ellei tekeminenkin) jää aina viime tippaan, vaikka kuinka aloitan puuhastelun jo lokakuussa. Tein jälleen tosi yksinkertaiset leikkaa ja liimaa -kortit, ehkäpä joskus isona askartelen jotain tosi hienoa, kuten vaikkapa kortit täällä. Mieleni tekisi sellaista isoa leikkuria, johon saisi erilaisia leikkuu- tai kohokuvioteriä. Ehkäpä sitten joskus kun nuo kanssa-askartelijat vähän kasvavat.

Sijoitin pikkuruiseen kuusileikkuriin muistaakseni neljä euroa ja sillä olikin kiva naksutella reikiä kortteihin. 

Luukku 9 - Omenaglögi

Kotitekoisen glögin keittäminen on parhaimmillaan tosi helppoa. Valmiit maustesekoitukset ja kotoisat mehut muuttuvat kädenkäänteessä ihanaksi, tuoksuvaksi glögiksi. Jos haluaa hifistellä, maustesekoituksen voi tehdä itse. Hyvinä omenavuosina teen glögin omasta omenamehusta mutta kaupan mehut käyvät tähän puuhaan tietysti myös oikein mainiosti. Mausteeksi käytän limeä, vaniljaa, kanelia, neilikkaa ja sokeria. Lopuksi joukkoon loraus konjakkia tai appelsiinilikööriä. Konjakki antaa aika juhlallisen säväyksen glögille, appelsiini eksoottisemman.

Omenaglögi

2 limeä
2 vaniljatankoa
1 kanelitanko
vajaa 1 rkl kokonaisia neilikoita
pala tuoretta tai kuivattua inkivääriä
n. 1 dl sokeria (sokeria voi myöhemmin lisätä)
2 l omenamehua
(loraus konjakkia tai cointreau-likööriä)

Pese limet huolella. Kuori vihreä osa kuoresta perunankuorimaveitsellä ja purista limeistä mehu. Halkaise vanilja tanko. Pane kattilaan limen kuoret ja mehu, mausteet (myös sokeri) sekä pari desilitraa omenamehua. Keittele tätä seosta noin vartin verran. Anna sen sitten jäähtyä ja seistä mausteineen päivineen parisen tuntia, tai vaikka yön yli. Siivilöi mausteet. Lisää loppu omenamehu ja kuumenna. Tarkista maku.

Luukku 8: Viikuna-saksanpähkinäleipä

Tuore, itse tehty leipä on paitsi herkullinen lisä juhlapöytään niin myös upea tuliainen tai joululahja. Bongasin tämän ihanan leivän viime joulun alla Kanelia ja kardemummaa -blogista.

Minulla oli jääkaapissa juuston teosta jäänyttä heraa, joten tein leivän siihen. Nesteeksi voi hyvin käyttää myös vettä.

 

Viikuna-saksanpähkinäleipä

5 dl vettä (tai heraa)
50 g hiivaa
1 rkl suolaa
vajaa 1 dl siirappia
1 dl saksanpähkinöitä (tai cashew- tai hasselpähkinöitä)
1 dl kuivattuja viikunoita
noin 11 dl hiivaleipäjauhoja
1 dl öljyä

Murenna hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää joukkoon suola ja siirappi, sekä pienemmäksi silputut hedelmät ja pähkinät. Lisää jauhoja, lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa. Alusta pehmeä taikina. Kohota taikina kaksinkertaiseksi. Vaivaa taikina jauhotetulla pöydällä ja leivo kaksi pitkänomaista tai pyöreää leipää. Kohota leipiä vielä puolisen tuntia ja paista 175-asteisen uunin alatasolla noin 40-45 minuuttia.

Paistan hiivaleivät aina (siis silloin harvoin kun niitä teen) pitkänmallisissa leipävuuissa. Leivinpaperi asettuu nätisti vuokiin kun sen ruttaa ensin käsissä kunnolla ryppyyn, siis aivan palloksi. 

 

Luukku 7: Iso jäälyhty

Sain äidiltä vinkin jäädyttää vettä tyhjissä maitopurkeissa ja koota näin syntyvistä jäätiilistä lyhtyjä. Tuumasta toimeen siis. Äiti ei muistanut kertoa, että homma kysyy purkkien ja pakkasen lisäksi myös kärsivällisyyttä... Olin jotenkin ajatellut, että jääkalikat vaan hienosti putkahtavat pois pahvista ja asettuvat tunnelmalliseksi lyhdyksi keskelle lumista pihaa.

Ensin edessä oli melkoinen repiminen. En nimittäin malttanut kantaa palikoita sisään lämmittelemään. Lyhtyä kasatessa jääkalikat kyllä "putkahtivat", mutta lähinnä sinne sun tänne.  Läträsin varmuuden vuoksi vedenkin kanssa, jotta palikat tarttuisivat paremmin kiinni. Tarttuivathan ne. Lapasiin nimittäin. Aikani häärättyä, sain kuin sainkin lyhdyn kasaan. Sain myös lapaseni irti lyhdystä. Lyhdystä tuli lopulta todella hieno, ehdottomasti vaivan väärti. Uskoisen sen olevan myös aika kestävää mallia, koska jää on niin paksua.

Kiinnostuitko? Pari vinkkiä: pakkaa jäätyneet palikat koriin tai pussiin ja tuo ne hetkeksi sisälle lämmittelemään ennen lyhdyn kokoamista. Näin ne irtoavat pahvista paljon helpommin. "Dippaa" märkiä tiiliä lumeen lyhdyn kasaamisen yhteydessä, lumi toimii laastina eikä palat luistele mihin sattuu. Auta tarvittaessa vedellä. Lopuksi pintoja voi vielä kirkastaa veden kanssa. Valitettavasti maitotölkkejä ei voi käyttää kahteen kertaan. Melkein kaikkien saumat ratkeilivat jäädyttämisen yhteydessä.

Luukku 6: Kotijuusto ja juustomuottivinkkejä

Hyvää Itsenäisyyspäivää! Virittelin juhlallisen päivän kunniaksi tarjolle jotain oikein suomalaista ja jotain oikein hyvää. Ja minullapa kävi melkoinen tuuri, ystäväni kävi tuomassa meille eilen tuoretta, kotitekoista ruisleipää. Mainio ajoitus.

Juusto on mainettaan helpompi tehdä ja se onnistuu myös ilman perinteistä juustomuottia. Juuston voi hyvin tehdä vaikkapa siivilässä tai pienessä korissa, tai sitten tämmöisessä hienossa liharasiassa. Jep, kyseessä on siis se arkinen muovirasia, jossa myydään mm. jauhelihaa. Kannattaa vähän katsella kaupassa rasian muotoa, tämmöinen pyöreäkulmainen on nätein. Pohjaan pitää tehdä vielä reilun tusinan verran reikiä, jotta ylimääräinen hera valuu pois.

Ai niin. Maito- ja piimäpurkit kannattaa huuhtaista ja säästää, jos haluaa ensi viikolla tehdä hienon jäälyhdyn. Jäälyhty tulossa kalenteriin aivan tuota pikaa.

Kotijuusto

4 l maitoa
nokare voita
1 l piimää
4 kananmunaa
1-2 tl suolaa

Sulata kattilan pohjalla nokare voita. Kuumenna maitoa melkein kiehumispisteeseen. Levy kannattaa pitää n. kuutosella (jos asteikko on 1-10), jotta maito ei pala pohjaan. Sekoita toisessa astiassa piimä ja munat. Kaada seos varovasti maidon joukkoon. Jatka kuumentamista kunnes kaikki juusto on erottunut ja hera on kirkasta. Kerää juustomassa kulhoon reikäkauhalla. Älä kuitenkaan raavi kauhalla kattilan pohjaa. Lisää suolaa ja sekoita massa tasaiseksi. Kaada massa märällä harsolla vuorattuun juustomuottiin (tai siivilään, koriin tai lävikköön). Juustomuotti kannattaa pitää jollain reunallisella vadilla. Peitä lopulla harsolla ja aseta päälle kevyt paino. Anna seistä kylmässä yön yli. Kumoa vadille.

Luukku 5: Kranssi mustikanvarvuista

Mustikan- tai puolukanvarvuista syntyy upeita kimppuja tai vaikkapa kaunis ovikranssi. Kranssi valitettavasti kuivuu sisätiloissa nopeasti, mutta ulko-ovessa se pysyy kauniina jouluun asti. Sisällä varvut viihtyvät maljakossa.

Samalla tekniikalla voi tehdä kranssin vaikka risuista tai havuista jos on käynyt niin, että lähimetsän mustikanvarvut ovat peittyneet kinosten alle. Hienoja havukransseja ja köynnöksiä löytyy mm. täältä. Aikaisemmin syksyllä tein kransseja samalla tekniikalla vaahteranlehdistä.

Tarvikkeet: varpuja, rautalankaa ja sivuleikkurit. Koristeita mielen mukaan. Minä valitsin tähän huovutetun linnun ja pienen rusetin.

Aloita sitomalla joukko varpuja nipuksi. Älä katkaise lankaa.

Kokoa käteesi nippu suurin piirtein yhtä pitkiä oksia.

Kiinnitä nippu kerrallaan paikallaan, aina edellisen sidoskohdan päälle.

 

"Nurjan" puolen pitäisi näyttää suurin piirtein tältä.

Taivuta lopuksi kranssi ympyräksi ja kiinnitä alku- ja loppukohta toisiinsa

Luukku 4: Puolukkamuffinssit

Kaipaatko vaihtelua joululeivontaan? Talviset muffinssit saavat jouluista väriä puolukoista ja makua ripauksesta kanelia. Ohje on tosi helppo mutta hirmu herkullinen. Tykkään tämmöisistä amerikkalaistyylisistä, kunnollisista muffinsseista. Sellaiset löysästä taikinasta tehdyt tiiviit kakkuset ovat sitten jotain muuta.

Nämä sopivat hyvin leivottavaksi vaikka pientenkin lasten kanssa, koska mitään ei tarvitse vatkata, pilkkoa tai sulattaa. Koristelun kanssa voi olla luovempikin, minä jotenkin inspiroiduin tuosta ulkona vallitsevasta säätilasta. Ai niin, tuota murua tuossa päällä ei kannata ohittaa, se on melkoinen piste iin päälle.

Ohje on alunperin täältä. Pikkusen lisäsin sokeria ja vaniljasokeria.

Puolukkamuffinssit

3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl rypsiöljyä
1,5 dl maustamatonta jugurttia tai kermaviiliä
1 muna
2,5 dl jäisiä puolukoita

Muruseos:
0,75 dl vehnäjauhoja
0,75 dl sokeria
1 tl kanelia
2 rkl pehmeää voita tai margariinia

Sekoita keskenään jauhot, sokerit, leivinjauhe ja sooda. Sekoita toisessa astiassa keskenään öljy, jugurtti ja kananmuna. Lisää märät aineet kuiviin ja sekoita vain sen verran, että kaikki on sekaisin. Kääntele joukkoon puolukat. Jaa taikina kahdeksaan tukevaan muffinssivuokaan.

Tee muruseos: sekoita jauhot, sokeri ja kaneli. Lisää voi ja sekoita tasaiseksi. Lisää muru muffinssien päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia kunnes muffinssit ovat kohonneet, hieman ruskistuneet päältä ja kypsyneet myös sisältä. Varo paistamasta liikaa.

Luukku 3: Huovutettu tonttu

Innostuin viime joulun alla pesukoneessa huovuttamisesta eikä loppua ole näkyvissä. Nyt vuorossa on joulutonttu. Tekotapa on suurin piirtein sama kuin viimevuotisissa pörrömekkoenkeleissä. Virkkasin punaisesta Novitan Huopasesta isohkon kiekon (halkaisija noin 50 cm) ja konepesun (40 astetta) jälkeen leikkasin sen neljään osaan. Yhden näistä paloista leikkasin kolmeen osaan hattuja varten. Yhdestä kiekosta syntyy siis kolme mekkoa ja kolme hattua, hattuja tosin kannattaa vielä vähän muotoilla, lähinnä pienentää. Päitä varten pyörittelin valkoista Huopasta sormien ympärille ja sitten pieneksi palloksi. Pallot pesukoneeseen ja sitten ompelemaan tonttuja kasaan.

Alkuperäisidea ja tarkat ohjeet ovat siis Novitalta, tarkalleen ottaen täältä.

Joskus huopuminen vaatii toisen konepesun, esim. kuvan tontun lakista näkyy, että tämän tontun ainekset olisi voinut pestä kahteen kertaan. Näin tontusta (tai enkelistä) tulee ryhdikkäämpi ja siloisempi.

Luukku 2: Adventtikynttelikkö

Minulla oli mielestäni mainio suunnitelma tämän vuoden adventtikynttelikön tekemiseen. Valitettavasti minulle paljastui tuossa eilen iltapäivällä (eli tätä joulukalenteria olisi ehkä pitänyt valmistella vähän paremmin etukäteen), että suunnitelmani oli homeessa. Kirjaimellisesti. Se siitä sitten. Ehkäpä ensi vuonna.... Suunnitelmaa bee ei ollut, joten menin sitten kaivamaan jäkälää tuolta lumikasojen alta. Olin kätevästi tunkenut korillisen jäkälää kanervien ja havujen kaveriksi parvekelaatikoihin ja ulkoruukkuihin tuossa pari päivää sitten. Sopivasti ennen lumisadetta.

Kynttelikkö on siis aiottua yksinkertaisempi, mutta aika kaunis ja talvinen kuitenkin. Jäkälän alla on hiekkaa, jonka sekaan kippasin reilusti vettä. Ai niin, jäkäliä ja sammaliahan ei sitten saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Nämä suloiset palleroporonjäkälät ovat peräisin mökkimaisemista.

Jos kaipaa jotain blingblingiä ja jotain omaperäisempää, kannattaa vilkaista viime vuotista variaatiota.

Joulukalenteri: Paraisten piparkakut

Olen töhöttänyt joulusta tänä vuonna todella vähän, koska olen tässä syksyn mittaan ensin toimittanut kaikenlaisia säilöntäjuttuja ja sitten vauvalahjoja. Sen verran olen kuitenkin joulua miettinyt, että uskaltaudun lupailemaan jonkinlaista joulukalenteria. Tarkoituksenani on päivittää jotain jouluista joka päivä jouluun asti. Luvassa on vähän leivontaa, vähän ruokaa, vähän käsitöitä ja vähän askarteluja. Ja ehkä vielä jotain muuta, jos nyt sille päälle satun. Ei mitään suureellista tai mutkikasta vaan helppoa ja kotikutoista. Ideat ovat mikä mistäkin, yritän kuitenkin mahdollisimman tarkasti mainita ja jos mahdollista niin linkittää alkuperän. Aloitetaan.

1

Äitien tekemät piparkakut ovat varmaan aina parhaita, joten minäkin jaan suosikkiohjeeni. Äitini on käyttänyt tätä ohjetta vuosia ja piparit ovat kauniita, mureita ja maukkaita. Taikina ei varsinaisesti ole kaikista helpoimmin leivottava, joten nappuloiden kanssa leipomiseen suosittelen toista taikinaa, vaikkapa tätä (huom. se sopii myös munattomaan ja maidottomaan ruokavalioon). Kanssani leipoi pari apulaista, taikinasta huolimatta.

Paraisten piparkakut

1,5 dl siirappia
200 g sokeria
250 g voita
2 tl kanelia
2 tl inkivääriä
2 tl neilikoita
2 tl pomeranssin kuorta
2 munaa
1 tl suolaa
2 tl soodaa
0,5 kg vehnäjauhoja

Siirappi, sokeri, voi ja (hienonnetut) mausteet kiehautetaan, jäähdytetään ja vatkataan vaahdoksi. Munat lisätään yksitellen seosta koko ajan vatkaten. Lopuksi lisätään suola, jauhoihin sekoitettu sooda ja vehnäjauhot. Taikina saa kovettua seuraavaan päivään, jolloin se kaaviloidaan mahdollisimman ohueksi levyksi. Taikinalevystä otetaan suurehkolla piparkakkumuotilla kakkuja, jotka voidellaan vedellä ja sen jälkeen paistetaan ruskeiksi.

Ps. Minä en vatkannut vaahdoksi, sekoitus riittää. En myöskään voidellut mitään vedellä. Ja uunissa oli lämpöä 175 astetta ja paistoin paksuhkoja kakkuja vajaat kymmenen minuuttia.