Decembernatt

Joulukuu on ollut aika hiljainen blogin puolella, mutta keittiössä on ollut sutina. Olen touhunnut kasaan perusjoulusetit, vähän jotain extraa ja nyt kaikki on valmista. Tai voi kyllä olla, että jotain olen unohtanut, mutta toistaiseksi kuvittelen kaiken olevan kunnossa.

Iloista, ihanaa ja tunnelmallista joulua!

Monkey bread eli nyhtöpulla. Tai ainakin melkein.

Vai pitäisikö sanoa, että valmiiksi nyhdetty pulla. Tai pullat? Pull apart bun.

Tarkoituksena oli tehdä todella kiva ja erilainen pullaviritys Lucian päivän kahvipöytään. Idea on peräisin Me naisista, jossa törmäsin oikein nättiin nyhtökakkuun.

Homma alkoi lupaavasti. Tein tavanomaisen pullataikinan jauhopussin kyljestä, tosin maustoin sen joulun kunniaksi (ja ruåtsalaisen mieliksi) sahramilla. Taikina kohosi kiltisti ja oli oikein pehmoinen ja mukava. Jopa naperot pyörittelivät puolikkaasta taikinasta ihan itsekseen pellillisen lussekatteja.

Minä tein toisesta puolikkaasta oikein pieniä palleroita, jotka pyörittelin ensin margariinisulassa ja sitten mantelijauhon ja muscovadosokerin seoksessa. Sen jälkeen nostelin pallerot voideltuun ja mantelijauheella jauhotettuun kakkuvuokaan. Annoin pullavuoan kohota puolisen tuntia. Sen jälkeen paistoin sitä uunissa 200 asteessa vajaan puolituntia.

Homma tökki parissa kohdassa oikein kunnolla. Tuppasin vuoan aivan liian täyteen palleroita. Katselin sitä jo ennen paistamista vähän sillä silmällä, että oliskos tuossa vähän liikaa... Silti tungin vuoan uuniin. Muutama pallero putoili ritilälle. Onneksi ritilälle eikä uunin pohjalle. Tosin en tiedä olisiko se varsinaisesti haitannut. Siellä nimittäin kärysi jo aamulla paistetun taatelikakun ylipursunneet roippeet. En varmaan ikinä opi.

Seuraavan kerran homma tökki kun yritin kipata pullakakkua vuoasta. Se irtosi kyllä, mutta vain pala kerrallaan. Olisi pitänyt kumota pulla lämpimänä, nyt se joutui odottelemaan vuoassa kyläreissun yli. Tuli nimittäin vähän kiirekin.

Maku oli kuitenkin kohdillaan ja aion kokeilla tätä pian uudestaan. Palaan sitten asiaan jonkinlaiseen ohjeen kanssa. Tai sitten en. Jos vaikka menisi uudestaan metsään. Hyvää Lucian päivää joka tapauksessa. Pienet kömmähdykset eivät kuulemma vaikuttaneet makuun.

Lakritsimantelit

Hyvää itsenäisyyspäivää! Outoa, että joulu on jo aivan lähellä. Outoa, mutta mukavaa. Jouluvalmistelut ovat jälleen vaiheessa, mutta joulu tulee joka tapauksessa. Ja vielähän tässä ehtii kaikenlaista. Mutta vietetään ensin itsenäisyyspäivää. Me syömme suomalaista, uunissa muhii karjalanpaisti. Lisäksi suunnitelmissa on leipoa nappuloiden kanssa karjalanpiirakoita, tosin täytyy vielä vähän kerätä voimia ja reippautta sitä varten. 

Jätin joulukalenterin tekemisen tänä vuonna suosiolla väliin. Vapaata vapaa-aikaa, huvitusta ja harrastuneisuutta on ollut sen verran rajallisesti. Onneksi aika moni muu bloggaja on ahkeroinut kalenterijuttuja, kurkatkaa aluksi vaikkapa näitä: Pullahiiri, Kokit ja potit, Vatsasekaisin Kilinkolin ja Pumpkin Jam.

Jos kuitenkin olisin tehnyt joulukalenterin, lakritsilla maustetut mantelit olisivat ilman muuta olleen itsenäisyypäivän juttu. Lakritsissa on jotain kotoista, vaikka itse pulveri tuleekin jostain kaukaa. Lisäksi nämä ihanat naposteltavat sopivat kivasti tv-sulkeisiin, jos vaikka sellaiset on tänä iltana mielessä. 

Nyt sitten vielä pieni varoituksen sana: nämä ovat todella koukuttavia. 

Lakritsimantelit

1½ tl vettä
½ tl suolaa
1 tl sokeria
3 tl lakritsijauhetta
100 g kuorellisia manteleita

Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi. Mittaa kulhoon vesi, suola, sokeri ja noin puolet lakritsijauheesta. Sekoita hyvin. Lisää mantelit seoksen joukkoon, sekoita. Laita leivinpaperi pellin päälle. Levitä mantelit leivinpaperille yhteen kerrokseen. Nosta pelti kuumaan uuniin 7 minuutiksi. Nosta pelti uunista, sekoittele mantelit irtonaisiksi. Sekoita loput lakritsijauheesta manteleiden joukkoon.

Maista manteleita, kun ne tulevat uunista. Jos ne maistuvat voimakkaasti lakritsilta jo silloin, vähennä pintaan tulevan lakritsijauheen määrää. Niin ja minä olen nyt sitten varoittanut. Kaksi kertaa.

Parsakaalisalaatti

Joku taas höpötti täällä, että aikoo käyttää enemmän kasviksia ja tehdä enemmän kasvisruokia. Tuumasta toimeen. Tosin sitten tein tuon viimeksi mainitun aikeen tyhjäksi paistamalla rasiallisen pekonikuutioita salaatin sekaan. Mutta ei haitannut. Salaatti oli nimittäin todella ihanaa. Ja pekonin voi kyllä jättää poiskin, en usko, että lopputulos siitä kovasti kärsii.

Ohjeen bongasin Henri Alénin Vuoden keittokirjasta. Salaatti on kuulemma klassikko Tanskassa, tosin siellä kastike tehdään yleensä majoneesista. Henkka oli vaihtanut majoneesin jogurttiin, varmaankin pelkästään hyvä idea.

Parsakaalisalaatti

500 g parsakaalia
1 punasipuli
1-2 hapanta omenaa
1 rkl auringonkukansiemeniä tai kurpitsansiemeniä
1 rkl rusinoita tai kuivattuja karpaloita
4 siivua pekonia

Kastike:
1,5 dl luonnonjogurttia
2 tl hunajaa
1 rkl kokojyväsinappia
1 rkl sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria

Jos haluat salaattiin pekonia, paista se ensin rapeaksi pannulla ja aseta kuivumaan talouspaperin päälle. Puhdista parsakaali ja revi kukinnot pieniksi. Pane ne kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä. Anna parsakaalin kypsyä kuumassa vedessä 2 minuuttia. Valuta ja jäähdytä kylmän veden alla. Huuhtelu varmistaa, että parsakaalin väri pysyy kirkkaan vihreänä. 

Pilko punasipuli ja omena. Pane parsakaali, punasipuli ja omenat kulhoon ja sekoita. Lisää siemenet ja rusinat ja kuivatut karpalot. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Sekoita kastike varovasti salaattiin. Halutessasi koristele salaatti paistetuilla pekoninmuruilla.

Paistettua kuhaa ja piparjuuri-kananmunakastiketta

Olen päättänyt lisätä ja monipuolistaa kalan käyttöä ruokalistallamme. Olen myös päättänyt lisätä kasvisruokia ja vähentää kahvia ja sokeria ja muuta höttöä... Aloitin taas helposta eli kalasta. Kuha on välillä melkoisen kallista, mutta ah niin herkullista. 

Safkaa-kirjaa on selattu kannesta kanteen, mutta tämä oli jotenkin jäänyt kokeilematta. Ryhdyin viime viikonloppuna tuumasta toimeen ja ehdotan tätä viikonloppuruuaksi muillekin. Niin hyvää ja niin helppoa. Jopa nappulat totesivat, että yllättävän hyvää. Vai että oikein yllättävän.

Paistettua kuhaa ja piparjuuri-kananmunakastiketta

4 kuhafilettä (n. 150 g kpl)
suolaa
valkopippuria
korppujauhoja
4 rkl voita
2 rkl oliiviöljyä

Kastike, jonka ohje on alla, kannattaa valmistaa ensin. Sitten voi käydä kalan kimppuun. Leikkaa kuhafileestä keskiruodot pois. Silleen, että fileestä tulee housujen näköiset:), täältä voi katsoa mallia tai kysykää, jos tarvitsette tarkennusta. Paloittele file tarvittaessa pannuun meneviksi paloiksi. Mausta palat suolalla ja valkopippurilla ja kääntele korppujauhoissa. Kuumenna paistinpannu, laita sinne voinokare ja oliiviöljy. Kun öljy alkaa ruskistua, laita kalat pannuun ja paista pari-kolme minuuttia per puoli. Vahdi, että korppujauhot eivät pala. 

Piparjuuri-kananmunakastike

2 kovaksi keitettyä kananmunaa
50 g voita
1/2 sitruunan mehu
1-2 rkl piparjuuritahnaa tuubista
2 rkl vettä
ruohosipulia silputtuna
n. 1/2 tl suolaa

Painele kananmunat haarukalla hienoksi. Sulata voi kattilassa ja lisää kananmunat, sitruunanmehu ja tilkka vettä. Mausta piparjuuritahnalla, suolalla ja ruohosipulilla. Tarjoa kalan kanssa.

Halloweenin kurpitsapinjata

Ystäväni kyseli leivontavinkkejä aika myöhään eilen illalla. Ihmettelin vähän leivonta-aikaa, koska minusta ei ole leipuriksi iltamyöhällä eikä varsinkaan perjantaina iltamyöhällä. Kerroin samalla viettäväni perjantai-iltoja puoli-istuvassa asennossa Possen äärellä.

Puoli yksitoista mieleeni juolahti, että tälle illalle aikomani pinjatan koristelu oli vasta puolivälissä ja lauantai tarkasti aikataulutettu omia ja lasten harrastuksia. Että ei siinä mitään, sakset käteen ja liima toiseen. Herästin selvästi myötätuntoa, koska askartelusta aika todella vähän kiinnostunut maahanmuuttaja tuli auttamaan. Lämmitimme glögiä, askartelimme ja rupattelimme.

Viimeksi tekemäni pinjatat olivat aivan liian lujaa tekoa, sanomalehtikerroksia oli ehkä viisi tai jopa kuusi. Nyt tein kaksi kerrosta, ehkä tämän rikkomiseen ei tarvita isiä tai pesäpalloilijaäitejä. Toki pinjata oli myös hennompi, eli sen pintaan meinasi tulla lommoja. Muutaman pikkulommon sain siloiteltua ravistelemalla pinjataa varovasti: sisällä olleet karkit pyöristivät pahimmat vekit. Teen ensi kerralla kurpitsan toisin päin eli ilmapallo vaakatasoon tai sitten teippaan vähän tuota päälakea tasaisemmaksi.

Google tietää paljon ohjeita, minä katsoin mallia Koululaiselta.

Hyvää pyhäinpäivää ja/tai hauskaa halloweenia kaikille! Me vietämme päivällä pyhäinpäivää, syömme vähän parempaa lounasta, sytytämme kynttilöitä poisnukkuneiden kunniaksi ja illalla hassuttelemme halloweenin merkeissä.

Mutakakku

Mutakakku on eräänlainen turvakakku. Vähän kuin se vaatekaapin turvamekko, tiedättehän. Onnistuu aina, on helppo ja kiva ja mukava, ja sopii tosi monenlaiseen tilaisuuteen. Ja on ehkä vähän mielikuvitukseton. 

Kesällä mutakakun kaveriksi sopii tuoreet mansikat, talvella vaikka lakritsimarinoidut marjat tai kermavaahto. Halloweenin kunniaksi pinnalle voi piirtää hämähäkin verkon ja mustasta marsipaanista syntyy tosi vikkelästi tuollainen pörröinen velikulta kömpimään kakun päälle. Karvat on tehty ihan vaan saksilla. Vau-efektiä tulee lisää, jos hämiksen tekee etukäteen. Jalat voi nimittäin kuivattaa vähän koukkuun.

Ohje on se jota aina käytän, eli Maku-lehden verkkosivuilta. Vinkatkaa, jos tiedätte paremman!

Mutakakku

200 g tummaa suklaata
200 g voita
4 munaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voitele (ja tarvittaessa korppujauhota) irtopohjavuoan (Ø 26 cm) reunat. Leikkaa leivinpaperista pohjan kokoinen ympyrä ja pane vuokaan. Sulata suklaa ja voi. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita suklaa-voiseos varovasti munasokerivaahtoon. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe ja siivilöi taikinaan. Sekoita varovasti tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan. Kypsennä mutakakkua 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 17–25 minuuttia. Paistoaika vaihtelee sen mukaan, onko suosikkisi rakenteeltaan valuva vai kostean pehmeä mutakakku. Myös uunien paisto-ominaisuudet vaihtelevat. Kypsymistä kannattaa siis seurata tarkasti, jotta mutakakku ei paistu läpikypsäksi. 

Anna mutakakun jäähtyä hetki vuoassaan ja siirrä leivinpaperin avulla tarjoiluvadille. Nosta halutessasi mutakakku hetkeksi jääkaappiin, jolloin kakun rakenne kiinteytyy. Voit myös tarjota mutakakun haaleana, jolloin sisus on valuvaa.

Nyhtöpaisti

Tein kesällä nyhtöpaistia muutamiin perhejuhliin ja paisti sai silloin melkoisesti kiitosta. Ohje jäi kuitenkin silloin jakamatta. Nyt paisti palasi mieleeni, kun tuumailin eväitä loppuvuoden juhliin.

Nyhtöpaisti on kiitollinen ruoka: sen kanssa tuskin voi epäonnistua, homman voi tehdä kokonaan valmiiksi etukäteen ja se sopii moneen lähtöön. Lisäksi nyhtöpaisti on aika kompaktia tarjottavaa, vaikka se onkin todella ruokaisaa. Kauniiksi lopuksi tähteet voi pakastaa tai soveltaa vaikka kesärulliksi, tacoiksi tai uuniperunan täytteeksi. 

Ohje on peräisin Kotiliedeltä, tosin tuunasin maustelientä lopulta melkoisesti. Lisäsin kaikkea. En tiedä oliko vika alunperin kokissa vai lihassa, mutta ohjeen mukaan tehtynä setti oli aluksi aika apaattista. Tuunaamisen jälkeen tulos oli lopulta oikein kiva. Tärkeää on antaa paistin maustua rauhassa ainakin seuraavaan päivään ja sen jälkeen tarjota se huoneenlämpöisenä. 

Annos on valtava, paistia syntyy noin 30 hengelle noutopöytään. Puolikkaalla annoksella ruokkii nälkäisen perheen pari kertaa.

Nyhtöpaisti

3-4 kg naudan paahtopaistia
nokare voita
2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
2-4 sipulia
noin 10 valkosipulinkynttä
tilkka vettä

Mausteliemi:
lihan paistoliemi
1 rkl soijakastiketta
2 tl sitruunaruohotahnaa
2 tl inkivääritahnaa
2 tl makeaa chilikastiketta
mustapippuria myllystä
2 limetin mehu
1 rkl seesaminsiemenöljyä

Ota naudanpaisti huoneenlämpöön hyvissä ajoin (vähintään tunti). Kuumenna iso paistinpannu ja sulata rasva pannussa. Ruskista paistin pinta molemmin puolin kuumassa voissa. Siirrä paisti suureen paistopussiin uunivuokaan. Lisää pussiin sipulit ja valkosipulinkynnet. Mausta paisti suola-pippuriseoksella. 

Huuhdo pannu vesitilkalla ja kaada liemi pussiin. Sulje pussi ja tee yhteen nurkkaan reikä. Aseta rikottu kulma siten, että liemi ei valu ulos. Kypsennä paistia 15 minuuttia 200 asteessa ja laske sitten uunin lämpötila 120 asteeseen. Jatka kypsennystä noin 5 tuntia.

Sekoita mausteliemen ainekset. Ota paisti uunista ja anna sen jäähtyä noin tunti. Nosta liha pussista ja siivilöi paistoneste mausteliemeen. Revi hieman jäähtynyt naudanpaisti kahdella haarukalla rihmoiksi kulhoon tai vuokaan. Kaada liemi lihasuikaleiden päälle ja anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Ja kuten mainitsin, taisin ainakin kaksikertaistaa tuon mausteliemen.

Ota liha huoneenlämpöön tuntia ennen tarjoilua ja asettele se keoksi vadille. Korista ylikypsä naudanpaisti yrteillä tai babysalaatilla.

Pannacotta ja lakritsimarinoidut marjat

En ole mikään jälkiruokaspesialisti enkä varmaan ole sellaiseksi muuttumassa, mutta joskus tekee mieli tehdä ja noh, ennen kaikkea syödä jotain todella herkullista päivällisen päätteeksi. Gino on ollut kestosuosikkini jo pitään, mutta en kehtaa tarjota samaa jälkkäriä jatkuvasti.

Palautin mieleeni vanhan tutun, pannacotan, ja etsin käsiini hyvän ohjeen. Nyt tarjoan Leila Lindholmin ohjeella tehtyä mascarponepannacottaa kaikille mahdollisille vieraille. Uusilla mausteilla ja sesongin marjoilla tai hedelmillä pannacotta tuntuu oikein virkistävältä. 

Ja vaikka Leilan ohjeet pääasiassa ovat erittäin luotettavia, tuunasin tätäkin vähän. Hyydytän pannacotan aina laseissa (kun en tykkää kikkailusta), joten vähensin liivatteen määrää (enkä muuten tykkää kovasta tai kumimaisesta vanukkaastakaan). Samoin tuo marinadi on oma variaatio. En päässyt Leilan ohjeella puusta pitkään, lopputulos oli ensi yrittämällä todella kummallinen velli...

Pannacotta

2,5 dl kuohukermaa
5 dl maitoa
1 tuore vaniljatanko
3 rkl sokeria
3-4 liivatetta
250 g mascarponejuustoa

Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kattilaan. Lisää kattilaan kerma, maito, sokeri ja vaniljatangon puolikkaat. Kiehauta. Anna maustua noin 20 minuuttia. Liota liivatteita runsaassa vedessä viitisen minuuttia. Purista liivatteista ylimääräinen liotusvesi pois ja lisää liivatteet kermaseokseen. Kuumenna ja sekoita kunnes liivatteet sulavat kokonaan. Sekoita mascarponejuusto kermaseokseen. Sekoita tasaiseksi. Kaada seos laseihin tai maljoihin ja anna hyytyä seuraavaan päivään tai ainakin viisi-kuusi tuntia.

Lakritsimarinoidut marjat

1 dl vettä
1 dl sokeria
2 tl lakritsijauhetta
n. 5 dl marjoja, esim. vadelmia tai karhunvatukoita

Kuumenna vesi pienessä kattilassa. Sekoita lakritsijauhe sokeriin ja lisää seos kuumaan veteen. Kiehauta. (Tässä kohtaa minä lisäsin ulkomaiset pakastemarjat mukaan kattilaan ja kiehautin niitä hetken varovarovaisesti sekoitellen. En halunnut hilloa, mutta en myöskään halunnut mitään ikäviä noroyllätyksiä.) Lisää loput marjat liemen joukkoon. Anna jäähtyä ja maustua hetki. Lusikoi pannacotta-annoksille tai tarjoa erikseen.

Energy Powerbar

Syksy on jo tosi pitkällä ja bloggaustahti vain harvenee. Kärsin edelleen vähän inspiraatiopulasta, aikapulasta ja vähän myös teknisistä ongelmista. Minulle tosi mieleinen kuvankäsittelyohjelma lakkasi olemasta ja olen nyt uuden ohjelman varassa. Valitettavasti sen logiikka ei täysin ole auennut ja sitä jo ennestään kortilla olevaa aikaa kuluu yritys-erehdyshommailuun. Sitten alkaakin aika nopeasti ärsyttää.

No, kokkailu on silti yleensä ihan ok ja syödä pitää. Välillä pitää syödä välipaloja. Leila Lindholmin kirjasta The Fresh Foodie löytyi tämä helppo ja kätevä patukka, jonka voi napata vaikka käsilaukkuun tai treenikassiin mukaan pientä energiaboostia varten. 

Visuaalisesti nämä eivät ole se kaikista houkuttelevin herkku. Nappulat tulivat vuoron perään kysymään, teenkö kala- vai broileripötköjä... Tietysti kuvaa olisi voinut somistaa jotenkin toisin, koska leivinpaperi taisi lisätä kalapuikkoefektiä melkoisesti.

Energy Powerbar

14 energiapatukkaa

250 g kivetöntä taatelia
200 g cashewpähkinöitä
ripaus suolaa
1 dl sesaminsiemeniä (alkuperäisessä ohjeessa 2 dl, mutta niitä jäi tosi paljon yli)
2 rkl mustia sesaminsiemeniä (minulla ei ollut näitä)

Aja taateleita, pähkinöitä ja suolaa tehokkaalla blenderillä tai monitoimikoneen leikkuuterällä ainakin 2-3 minuuttia kunnes lopputulos on tasainen massa. Paahda sesaminsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes siemenet saavat vähän väriä. Heiluttele pannua koko ajan.

Jaa taikina 14 yhtä suureen osaan. Muotoile paloista patukoita ja kierittele ne siemenissä. Säilytä ilmatiivissä rasiassa viileässä.

Pinjata

Mietin tuossa elokuun puolella jotain pientä ohjelmanumeroa esikoisen synttäreille. Meillä on jo  ongittu (aika monta kertaa), kiinnitetty prinsessan kruunua tai Stellan nokkaa (aasin häntä -tyyppisessä leikissä, niin ikään aika monta kertaa) sekä etsitty aarteita. Viimeksi mainittua ei ole tehty kuin kerran, koska homma meinasi mennä lööperiksi jo ennen kuin se alkoikaan. Tarkalleen ottaen jo ennen kuin koko synttärit alkoivat. Nopeimmat vieraat löysivät ensimmäiset aarteet kätevästi meille tullessaan. Pienimmät vieraat yrittivät syödä karttansa. Muuten oli ihan mukavaa. Eli aarteenetsintää järkätään varmasti joskus uudestaan, mutta ei ihan lähitulevaisuudessa.

En ehtinyt kauaa googlata kun innostuin pinjatasta. Olin miettinyt sitä aiemminkin, mutta olin tähän asti todennut omat lapset ja vieraslapset liian pieniksi. Löysin kivan ohjeen, joka oli muuten hyvä ja täsmällinen, mutta siinä ei muistettu mainita, että aikaa täytyy varata vähän enemmän kuin pari tuntia, riippuen liimanäppien määrästä.

Alku sujui näppärästi. Liimasimme sanomalehtisuikaleita ilmapallojen päälle erikeeperin ja veden sekoituksella. Sitten annoime pallojen kuivua. Tein toisesta possusta vähän ohuemman, pari kolme kerrosta, ja toisesta vähän paksumman. Ehkä kerros tai kaksi lisää.

Askartelin possulle kärsän pahvista ja korvat munakennosta. Sain mielestäni hyvän idean ja tein toiselle possulle jalat tyhjistä vessapaperirullista. Sitten vessapaperirullat loppuivat (onneksi), joten toiselle possulle tein jalat kartongista.

Kovettuneen possun massuun leikkasin terävällä veitsellä pienen aukon yllätyksiä varten. Perinteisesti pinjata pitää sisällään kai pelkkää karkkia, mutta nyt tungin sisälle pienet pussukat ja ilmapalloja.

Ensimmäisen possun maalasin valkoiseksi, halusin possun muistuttavan Onneli ja Anneli -elokuvan säästöpossuja. Muuten meni ihan hienosti, mutta jossain vaiheessa possun jalat alkoivat mennä alta: vedessä hajoavat vessapaperirullat alkoivat hajota atomeiksi märän maalin ansiosta. Hirmu kätevää.

Ripustin sitten possun roikkumaan, jotta jalat kuivuisivat ja kovettuisivat. Possu jäi vähän vinksalleen, mutta loppujen lopuksi se pysyi hyvin kasassa, jopa vähän turhankin hyvin...

Toinen possu sai pintaansa tuollaista silkkipaperihörselöä, siitä tuli kyllä aika sievä. Olin kovasti mielissäni pinjatoista, vaikka niissä melkoinen homma olikin. Mielessä on koko joukko pinjataideoita, kohta voisi värkätä vaikka halloween-pinjatan.

Hävikistä herkuksi

Hävikkiruokien kuningas: pyttipannu. Lihaa, makkaraa, perunoita, juureksia, sieniä.

Kuluttajaliitto kampanjoi jälleen ruokahävikin vähentämiseksi. Tärkeä ja ajankohtainen aihe. Iso osa suomalaisista elää sellaisessa yltäkylläisyydessä, että täysin kelvollista ruokaa menee kilokaupalla roskiin. Ei kannata ahdistua, mutta kannattaa olla tietoinen. Hävikkiä voi vähentää. Aiheesta löytyy laajasti tietoa hävikkiviikon verkkosivuilta.

Munakasrullaan voi kääräistä vaikka jauhelihakastikkeen tähteet.

Hävikin vähentämisessä ykköskeino minulle on suunnitelmallisuus. Teen ruokalistan viikoksi kerrallaan ja suunnittelen ostokset sen mukaan.

Sämpylätaikinaan voi sekoittaa vaikka puuroa tai porkkanaraastetta.

Hyvä kakkonen on se, että laitan vähän vähemmän ruokaa kerralla. Hävikkiä on minusta sekin, joka kertyy tuohon vyötärön seudulle.

Porkkanaraasteen voi piilottaa myös keittoon. Pienistä juureskäntyistä tulee kattilallinen keittoa.

Kolmas keino on aistinvarainen arviointi. Haistan ja maistan. Esimerkiksi hapanmaitotuotteet ovat yleensä täysin syömäkelpoisia useita päiviä tai jopa viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen.  

Pullavanukas syntyy pakastimen perukoille unohtuneesta pullasta, hillopurkin jämistä ja vähän väsähtäneistä marjoista.

Join pari päivää sitten lasin piimää, jonka päiväys oli tuolla heinäkuun puolivälin kieppeillä. Olisin luultavasti ollut onnellisempi, jos en olisi tarkistanut sitä päiväystä. Tarkistin sen nimittäin vasta kun olin koko lasin juonut. Kuvittelin piimän olleen pari viikkoa vanhaa... mutta että pari kuukautta. Piimässä oli kyllä jo makuvirhe, mutta pilalla se ei varsinaisesti ollut. Mitä nyt mielikuvitus meinasi tehdä tepposet. 

Wrapit ovat ruokalistalla uunikalan jälkeisenä päivänä.

Sen verran haluan kuitenkin muistuttaa, että lihan, kalan tai äyriäisten kanssa täytyy olla tarkkana ja päiväyksiä täytyy noudattaa huolellisesti.

Shepherd's pie. Karusta ulkonäöstä huolimatta uskomattoman hyvää.

Neljäs tärkeä pointti minusta on se, että ei kippaa epäonnistuneita luomuksia suoraan biojätteeseen. Epäonnistuneet macaronkuoret voi ehkä käyttää jälkiruokien seassa. Juoksettuneen kastikkeen voi yleensä vielä pelastaa, sitkeä liha pehmenee sinnikkäällä keittämisellä ja muuttuu vaikka nyhtölihaksi.

Pitsa saa uusia ulottuvuuksia, kun kastikkeen sekoittaa smetanasta ja tuorejuustosta, ja kun täytteeksi raastaa jämäjuustot.

Viides ja viimeinen vinkki. Jos kovasti leivotuttaa ja oma kapasiteetti on rajallista, ilahduta vaikka työkavereita tai naapuria.

Kyllästynköhän ikinä porkkanakakkuun?

Pompomit

Askartelussa on jotain hirmu rentouttavaa ja koukuttavaa. Tai ainakin minä koukutun nopeasti tietyntyyppisiin juttuihin. Kerron toivottavasti parin viikon sisällä pinjata-touhuistani.

Pompomeja tein ensimmäisen kerran jo kolme vuotta sitten, mutta silloin kovalla kiireellä ja ilmeisesti huonosta silkkipaperista. Muistelen, että paperin repeily ärsytti. Ehkä olin vain kovakourainen?! Keväällä askartelin pikkusiskon synttäreille parikymmentä pompomia. Jep. Luit oikein. Kuvassa on vain osa. En ollut nimittäin varma, että kehtaanko kertoa koko totuutta. Mieskin kysäisi, että oliko aika käynyt pitkäksi. No ei ollut, mutta kun sain inspiraation. Nyt inspiraation hedelmät on piilotettu pitkin vaatekomeroiden ylähyllyjä odottamaan uusia juhlia. Tekisi mieli kyllä askarrella pari lisää. Vaikka rapujuhliin tai halloweeniksi.

Ohjeen tarkistin K-ruoka-sivuilta. En todella ehtinyt ottaa mitään vaihekuvia pompomtohinassani. Vaikka aika monta tilaisuutta kyllä olisi ollut...

Marenki ilman kananmunaa

Marenki on minulle tosi paljon mieleen, mutta nappulan kananmuna-allergia on melkoisesti sotkenut marengin leipomispuuhia. Sitten törmäsin alkukesästä hesarin verkossa otsikkoon, jossa puhuttiin ihmemarengista ilman munaa.

Kokeilin ohjetta tietysti heti, ja toden totta, marenkia syntyi myös ilman kananmunaa. Ilman kosteus tosin taisi juhannuksen tienoilla olla niin korkea, että lopputulos ei ollut ihan niin kestävä kuin olisin toivonut. Muutama viikko sitten kokeilin uudestaan. Ja kyllä, kikhernepurkin liemestä syntyi sokerin kanssa napakka vaahto, jota voi värjätä ja pursottaa ja sitten paistaa uunissa. Pieniä marenkeja tai isompia kakkupohjia. Hämmästyttävä, mutta ihan mahtava juttu. Nyt minua vielä kiinnostaa, että kuka fruitcake mahtoi keksiä vatkata moista keittiöjätettä yhdessä sokerin kanssa vaahdoksi? Ja sitten tunkea uuniin?

Marenki ilman kananmunaa

Kikhernepurkin liemi (n. 2 dl)
2,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Lämmitä uuni 120 asteeseen. Kaada kikhernepurkin liemi siivilän läpi astiaan. Vatkaa noin 15 minuuttia monitoimikoneen vatkaimella tai ihan tehokkaalla sähkövatkaimella. Vaahdon pitäisi olla kovaa ja kestävää ja pysyä kulhossa, vaikka kulho olisi väärin päin. Vatkaa vaahdon sekaan sokerit vähän kerrallaan. Pursota tai asettele lusikalla pikkuleipiä leivinpaperilla vuoratulle pellille (paperia voi vähän sipaista öljyllä). Paista 120 asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia. Anna jäähtyä.

Värjäsin puolet taikinasta vaaleanpunaisella elintarvikevärillä.

Kirsikkamarmeladi

Hapankirsikka viihtyy suomalaisissa puutarhoissa makeaa serkkuaan paremmin, kukkii kauniisti ja tuottaa usein runsaasti satoa. Sen hedelmät maistuvat kuitenkin... noh, aika happamilta. Ainakin sellaisenaan. Happamista kirsikoista tulee kuitenkin aivan upea hillo tai marmeladi vaikka juustotarjottimelle.

Aion kyllä kokeilla marmeladia myös macaronien väliin, suklaakakun täytteeksi ja ehkäpä vielä johonkin ohutpohjaiseen kirsikkapiirakkaan. Hillo olisi takuulla ihanaa vaikka lettujen tai jäätelön kanssa.

Kirsikkamarmeladi

1,5 kg hapankirsikoita
800 g hillosokeria
vaniljaa myllystä (tai vaniljatanko)

Puhdista ja perkaa kirsikat. Kippaa kattilaan kirsikat ja sokeri. Kuumenna varovasti välillä sekoitellen kunnes kirsikat alkavat mehustua ja sokeri sulaa. (Lisää halutessasi halkaistu vaniljatanko tai rouhi vaniljaa myllystä marmeladin sekaan.) Anna kiehua noin 20-25 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Anna jäähtyä hetki. Täytä puhtaat, kuumat tölkit marmeladilla ja sulje vesikattilassa kuumennetuilla kansilla.

Hillojen ja marmeladien tekeminen ei ole vaikeaa, mutta kannattaa olla huolellinen purkkien puhtauden ja kuumuuden kanssa. Kuuma hillo, kuumat purkit ja tuo melkoinen määrä sokeria varmistavat hillon säilymisen. Jos mielessä on joku vähäsokerinen vaihtoehto niin hillon keittäminen kannattaa jättää kokonaan väliin ja säilöntäkeinoksi voi valita vaikka pakastamisen.

Ai mikä ero on hillolla ja marmeladilla? No minusta marmeladi on kiinteämpää ja usein myös sileämpää. Yllä olevalla ohjeella voi keittää myös hilloa, mutta keittoaika täytyy tipauttaa noin kymmeneen minuuttiin.

Muurinpohjaletut

Kesä on loman osalta kohta käsitelty ja kaikesta vapaasta vapaa-ajasta huolimatta bloggailu ei ole maistunut. Kesäruuat sen sijaan ovat. Muurinpohjalettuja on tehty niin paljon, että luulisi jo kyllästyttävän. Vaan eipä kyllästytä. 

Lettujen kaveriksi keräsimme vuoroin metsämansikoita ja mustikoita, vuoroin kantarelleja. 

Note to self: Pikkuämpäri mukaan. Aina.

Teen lettutaikinan Rapion Myllyn lettujauhoista, mutta jauhosekoituksen voi toki tehdä itsekin. Ja myös ihan pelkät vehnäjauhot käyvät tietysti hienosti.

Muurinpohjaletut

1 litra täysmaitoa

5 dl lettujauhoja (tai esim. 4 dl vehnäjauhoja ja 1 dl ohrajauhoja)

4 kananmunaa

1 tl suolaa

loraus öljyä tai sulatettua voita

Sekoita maito, jauhot ja kananmunat tasaiseksi taikinaksi. Lisää suola ja öljy. Anna taikinan turvota muutamia tunteja tai pidempäänkin. Jos paistat lettuja samantien, lisää vähän jauhoja. 

Kuumenna pannu ja lisää pannulle voita. Kaada pannulle kauhallinen taikinaa ulkoreunalta alkaen. Levitä taikina lastalla ohueksi ja tasaiseksi kerrokseksi. Käännä täysin hyytynyt lettu isolla lastalla paista hetki myös toiselta puolelta.

Tarjoa vaikka kantarellimuhennoksen tai hillon ja mansikoiden tai voisulan ja hienon sokerin kanssa.

Vielä yhdet kesäjuhlat

Nyt kun olen vetänyt viikon henkeä, pitsaa, hodareita, muurinpohjalettuja ja muuta kesäistä, niin jaksan ja huvittaakin vähän kirjoittaa pari sanaa juhlista. Yhdistin reilulla kädellä synttäreitä ja sain kasaan kätevän tasaluvun: viisikymppiä. Sitten kutsuttiin kasaan iso joukko sukulaisia ja värkättiin tietysti reilusti purtavaa.

Päädyin taas aasialaishenkisiin virityksiin, joskin oikaisin sen minkä kerkesin. Tavoitteena oli rento ja raikas (ja kesäinen) buffa, josta löytyisi syötävä kaikille. Ystävällinen tätini osallistui talkoisiin tuomalla paikalle sushiruutuja, astiat ja viemällä kauniiksi lopuksi tiskit mennessään. Ihan huippua. Istuin illalla sohvalle viinilasin kanssa perinteisen astiarallin sijaan.

Kukkienkin kanssa oikaisin. Koiranputkista ja tässä tapauksessa vuohenputkista saa oikeasti aika kivat kimput. Edullisetkin ne olivat.

Sushiruudut on tehty Yhteishyvän ohjeella ja olivat aivan tajuttoman hyviä.

Osa vieraista sai kyllä nyt osin samaa ruokaa kuin pari vuotta sitten, mutta ei voi mitään. Tykkään niin kovasti itse ja vermiselli-katkarapusalaatista tykkäsivät vieraatkin. Vielä kun olen nyt vihdoin tajunnut ostaa katkaravut Lidlistä. Ja vain Lidlistä. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyöpostaus vaan ihan ilmainen vinkki.

Vihreä salaatti sisälsi runsaasti salaattia, avomaankurkkua ja hunajamelonia. Ja minttua, chiliä, riisiviinietikkaa... Kastikkeen ohje on täällä.

Olen ihan koukussa varhaiskaaliin. Teen siitä ja porkkanasta coleslaw-tyyppistä salaattia lähes päivittäin. Tällä kertaa tuunasin salaattia limemehulla, riisiviinietikalla, sesamöljyllä sekä lopuksi chilillä ja suolapähkinöillä.


Nyhtöpaisti sai inkiväärisen kastikkeen, tosin jouduin tuunaamaan alkuperäistä ohjetta melkoisesti. Palaan tähän ehkä joskus ja kysykää ohjetta jos kiinnostaa. Moinen on joka tapauksessa kätevä tapa valmistaa reilu kimpale lihaa juhlapöytään ja mukavaa vaihtelua perinteiselle paahtopaistille.

Rullien kanssa oikaisin myös: jätin riisivermisellin kokonaan pois täytteestä ja kasviksista sekoitin tasaisen salaatin. Sitten nappasin salaattia ja vähän nyhtöpossua tai katkarapuja arkille ja eikun rullaamaan. Näin homma kävi todella nopeasti. Suosittelen kokeilemaan, varsinkin jos mielessä on iso erä rullia.

Ai niin. Oli meillä myös pieniä broileripihvejä. Olin ajatellut tekeväni satay-henkisiä vartaita, mutta alustavat kokeilut menivät täysin metsään. Siis aivan totaalisen pieleen, enkä sitten ehtinyt enää harjoitella enempää. Eikä paljon kyllä huvittanutkaan. Mutta pihvit olivat hyviä wasabi-majoneesikastikkeen kanssa.

Jälkkärinä oli ei-niin-aasialaishenkinen-mansikkakakku ja aleksanterinleivoksia. Kakku ei minusta ollut ihan täysosuma, mutta en osaa sanoa missä homma ontui. Ehkä limecurdissa. Jotenkin siinä oli vähän sellainen tiskiainetyyppinen säväys tai jotain muuta häikkää. Ei kauhean kiva kakussa.

Elokuussa on sitten vielä yhdet kuusivuotissynttärit. Nappula haluaa Mulan tai Risto Räppääjä tai Tingelstiina ja Tangelstiina -synttärit. Että silleen. Sitten onkin piiiiiitkä tauko juhlien kanssa. Tai juhlia toivottavasti on, mutta aion olla niissä vieraana:)

Pizza Bianca

Meillä on taas yhdet kemut takana: sunnuntaina vietettiin viiskymppisiä ja juhlittiin sekä miestä että nappuloita iloisen sukulaisjoukon kera. Kuvat kaipaavat kuitenkin vielä pientä järjestelyä ja välillä tekee mieli kirjoittaa muustakin kuin juhlista.

Tein pitkästä aikaa iltapalaksi pitsaa ja teinpä pitkästä aikaa myös valkoista pitsaa eli pizza biancaa. Homma juolahti mieleeni siinä kohtaa kun tomaattikastike loppui kesken kaiken. Lunttasin pika pikaa mallia Henri Aléninilta. Aineksista puuttui tietysti suuri osa, mutta iloisesti soveltaen levittelin löytämiäni täytteitä pohjalle. Juustojen alle päätyi myös purkki päiväysvanhaa smetanaa toisin kuin Alénin ohjeessa, jossa mentiin lähinnä juustolla.

Lopputulos oli todella kiva. Tein viime kesänäkin jotain valkoista pitsaa tai sen tapaista, mutta tästä tuli nyt oleellisesti parempaa. Pohja oli omasta päästä, tosin sekoitin siihen vähän ruisjauhoja. Aion sekoittaa jatkossakin. Tosi herkullista.

Pizza Bianca

Pohja (kaksi isohkoa, pyöreää pitsaa):
2 dl vettä
20 g hiivaa
1 rkl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa
n. 4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruisjauhoja

Täyte (yhteen pitsaan):
1 prk smetanaa
2 dl raastettua parmesania
pala mozzarellaa
oliiveja
1 sipuli ohueksi viipaloituna
neitsytoliiviöljyä

Valmista taikina hyvissä ajoin jääkaappiin kohoamaan tai vaikka edellisenä iltana. Sekoita hiiva, öljy ja suola kylmän veden joukkoon, lisää jauhot. Vaivaa taikinaa huolella kunnes se irtoaa käsistä. Sinnikkyys palkitaan: huolellinen vaivaus synnyttää hyvän sitkon ja hyvä sitko mahdollistaa ohuen ja rapean pohjan. Anna taikinan kohota jääkapissa useita tunteja. Kauli ohueksi leivinpaperin päällä.

Levitä pohjalle smetana. Ripottele smetanan päälle juustot sekä sipuli- ja oliiviviipaleet. Lorauta lopuksi päälle laadukasta oliiviöljyä. Paista kuumassa (vähintään 275 astetta) uunissa 8-10 minuuttia.

(Henri olisi laittanut valmiin pitsan päälle myös sardellifileitä tai parman kinkkua sekä rucolaa. Varmaan minäkin, jos olisi ollut)

Kesämysli

Kesäsää suosii tällä hetkellä keittiöpuuhia. Ei ahdista yhtään pitää vaikka uunia vähän päällä. Uunin lämmössä voi sitten kypsytellä erilaisia herkkuja. Opettelin pari vuotta sitten tekemään itse mysliä ja sittemmin en ole kaupan myslihyllyllä juuri vieraillut. Mysliä voi varioida melkoisesti vaihtelemalla hiutaleita, siemeniä, pähkinöitä ja hedelmiä. Tein nyt vähän kesäisemmän version lisäämällä paahdetun myslin joukkoon kuivattuja mansikoita ja mustikoita. 

Nätisti pakattu mysli on myös kiva mökkituliainen.

Kesämysli

10 dl kaurahiutaleita

5 dl ruishiutaleita

3 dl auringonkukansiemeniä

3 dl kurpitsansiemeniä

1 dl pellavansiemeniä

3 dl mantelia karkeasti rouhittuna

1,5 dl vettä

1,5 dl kookosöljyä

1 dl hunajaa

1/2 tl suolaa

1/2 tl vaniljasokeria

(kuivattuja hedelmiä, esim. mustikoita ja paloiteltuja mansikoita)

 

Sekoita kaurahiutaleet, ruishiutaleet, siemenet ja mantelirouhe isossa kulhossa. Lämmitä vettä hieman ja sekoita siihen kookosöljy. Sekoita tasaiseksi. Lämmitä tarvittaessa hieman lisää, jotta kookosöljy sulaa. Lisää hunaja, suola ja vaniljasokeri. Kaada neste hiutaleseoksen joukkoon. Kääntele seos huolella sekaisin.

Kaada seos uuninpannulle leivinpaperin päälle. Paahda 200 asteisen uunin keskitasolla yhteensä noin 35-40 minuuttia välillä käännellen. Seosta kannattaa käännellä aika usein, jotta se kuivuu ja paahtuu kauttaaltaan. Lisää paahtuneen myslin joukkoon mansikat ja mustikat. Pakkaa valmis mysli ilmatiiviiseen purkkiin.

Kesän paras jäätelö?

Tykkään tosi paljon jäätelöstä, ja no, kyllähän tykkään muistakin herkuista. Minulle ei kuitenkaan tuota mitään vaikeuksia tepastella karkki- tai keksihyllyn tai vaikka paistopisteen ohi. Jäätelöallas sen sijaan vaatii vähintään silmäyksen tai pari, joka ikinen kerta. Nykyään en sentään osta ja maista ihan kaikkia uutuusjäätelöitä... Olen tehnyt jäätelöä muutaman kerran itse, mm. sitruuna-basilikajäätelö on oikein hyvää. Ja siis ilman jäätelökonetta.

Eilen katselin jo melkoisen pilkullisia banaaneja ja mietin, että mitä niistä värkkäisin. Olen taas vaihteeksi vähän karsinut valkoista sokeria ruokavaliostani (tiedän, vaikea uskoa), joten mitkään banaanimuffinssit eivät tulleet kyseeseen. Sitten mieleeni tupsahti ohje, jonka näin joskus jossain. Google tuli avuksi ja hakusanoilla banaani maapähkinävoi jäätelö tärppäsi heti.

Aivan mahtava juttu: täyteläistä, pehmeää, herkullista ja ei-niin-epäterveellistä jäätelöä. Lapset olivat vähemmän innoissaan, koska olin höppänä ja lupasin jäätelöä jälkiruoaksi. Ei muka ollut niin jäätelöä. No ei varmaan. Emulgointiaineita nolla. Luontaisen kaltaisia aromeja nolla. Väriaineita nolla. Olisi pitänyt myydä tuote semifreddona tai jäädykkeenä. Mutta oikeasti lasten nirsoilu ei haitannut. Minä sain enemmän.

Banaani-maapähkinävoijäätelö
(2 annosta)

2 kypsää banaania
4 rkl maapähkinävoita

Kuori banaanit ja laita ne ilmatiiviissä rasiassa pakastimeen. Odota noin pari tuntia ja ota banaanit pois. Laita banaanit ja maapähkinävoi tehosekoittimeen ja sekoita, kunnen seos on pehmeää. Asettele tarjolle. Halutessasi voit koristella annoksen rouhituilla pähkinöillä.

Nimppareiden kunniaksi sain tuliaisia työmatkalta: Leilan uusi ruokakirja. Sopii kuulemma uuteen terveellisempään elämääni. Olin ihan hoomoilasena että mihin??! En muistanut ollenkaan, että olin ylipäätään höpissyt sokerista jotain. Joka tapauksessa ihan mahtava opus. Nippa nappa maltan tätä kirjoittaa, koska haluan selata kirjaa ja tehdä ostoslistaa.

Kahvikehrät

Kesäinen sadepäivä piristyy leipomisesta ja pullakahveista. Tai viinerikahveista. Tai niiden sekoituksesta. Innostun aina melkoisesti kun opin jotain uutta ja nyt innostuin kun opin jotain aika vanhaa. Ilmeisesti vanhaa. Selvittelin googlen kanssa vähän taustoja, mutta en päässyt kovin pitkälle. Aika monen ohje oli peräisin äidiltä tai mummolta. Mutta miksi minun äiti ei koskaan tehnyt tämmöisiä? Huhuu?

Törmäsin kahvikehriin pitkästä aikaa viime sunnuntaina synttärikahvipöydässä. Tunnustan junttiuteni, mutta en siinä vaiheessa edes tiennyt niiden nimeä. Maku oli kuitenkin tuttu ja ulkonäkö myös. Olin siis syönyt kahvikehriä jossain ennenkin, en nimittäin koskaan unohda makuelämyksiä. Serkkuni ystävällisesti valaisi asiaa kertomalla leivonnaisten nimen ja että hänen äitinsä oli näitä kuulemma usein tehnyt. Ehkäpä minäkin olin näitä serkkulassa maistellut.

Oikeasti olen kyllä nähnyt kahvikehräohjeita muutaman kerran siellä ja täällä, mutta jotenkin en vain ollut yhdistänyt langanpäitä toisiinsa ja jätin kahvikehräohjeet aiemmin noteeraamatta. Nyt olen vähintäänkin mielissäni ja teen näitä pikapuoliin uudestaan.

Kahvikehrät tunnetaan myös nimellä kehräpullat tai pikaviinerit, tosin kovin pikaisia ne eivät ole. Valmistaminen on sinällään helppoa, mutta kohotus vie jonkin verran aikaa. Hyvää kannattaa kuitenkin vähän odottaa.

Kahvikehrät
(Ohje: Kotiliesi)

Taikina:
150 g voita
6 dl vehnäjauhoja
50 g tuorehiivaa
0,8 dl kylmää maitoa
2 munaa
2 rkl sokeria

Täyte:
100 g voita
100 g (1,4 dl) tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Päälle:
1 muna
raesokeria (käytin ruokosokeria, siitä tulee kiva minusta kiva pinta ja aromi)

Nypi kylmä voi ja jauhot keskenään murumaiseksi. Lisää sokeri. Murenna ja liota hiiva kylmään nesteeseen ja kaada seos jauhojen joukkoon. Lisää munat taikinaan yksi kerrallaan. Sekoita taikina tasaiseksi, älä vaivaa. Kauli kohottamaton taikina reilusti jauhotetulla alustalla suorakulmion muotoiseksi, alle sentin paksuiseksi levyksi. Vatkaa voi, tomusokeri ja vaniljasokeri pehmeäksi vaahdoksi. Levitä täyte taikinan päälle ja kääri taikina pituussuunnassa rullalle. Leikkaa rullasta n. 20 viipaletta, laita ne paperisiin vuokiin ja anna kohota huoneenlämmössä 1-2 tuntia. Voitele pulleiksi kohonneet kehrät munalla, ripottele päälle sokeri ja paista 225 asteessa 10-12 minuuttia.