lauantai 28. kesäkuuta 2014

Pekoni-jauhelihakepakot

En ole oikein päässyt vielä kesäruokien makuun saati ulkoruokintaan ja ideat arki- ja viikonloppuruokiin alkavat taas kerran olla vähissä. Onneksi silloin tällöin postilaatikkoon kolahtaa Maku tai Yhteishyvä, ja vähintään yhtä usein joku bloggari kirjoittaa jostain, jota ehdottomasti pitää kokeilla. 

Nyt vuorossa oli uusin Maku ja sieltä pekoni-jauhelihakepakot. Minulla ei nyt sattunut olemaan Santa Marian bbq-kastiketta, eikä edes omaani, mutta ilmankin pärjättiin. Tein kaveriksi salaattia ja tsatsikia. Tsatsiki on niin hyvää, että olisin hyvin voinut syödä vain sitä.




Pekoni-jauhelihakepakot

400 g jauhelihaa
vajaa 1 tl suolaa
1/2 tl paprikajauhetta
ripaus cayennepippuria
2 rkl BBQ-kastiketta (Santa Maria, tai joku muu, tai vaikka ilman)
1 pkt pekonia

Lisäksi puisia grillivartaita

Liota puisia grillivartaita vedessä noin tunti. Sekoita jauhelihaan suola ja muut maisteet. Vaivaa taikina tasaiseksi. Muotoile kostetuin käsin massasta tankoja. Pyörittele jokaisen tangon ympärille pekoniviipale. Työnnä kepakoihin varrastikut ja nosta ne leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 225 asteisessa uunissa keskitasolla 15-20 minuuttia. Tai kyllä nämä voi valmistaa myös grillissä. 

Tsatsiki

puolikas kurkku
1/2 tl suolaa
1-2 valkosipulin kynttä
3-4 dl turkkilaista jugurttia
ripaus mustapippuria
pari tl hunajaa

Huuhtele kurkku ja raasta se karkeaksi raasteeksi. Ripottele kurkun joukkoon suola ja pane se siivilään valustumaan noin puoleksi tunniksi. Painele kurkkua välillä. Kuori ja silppua valkosipulin kynnet. Sekoita jugurtti, kurkku, valkosipuli, hunaja ja pippuri. Anna vetäytyä tunnin verran jääkaapissa ennen tarjoilua.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Äijäsoosi eli gubbröra

Gubbröra on ruåtsalaisten krapularuoka, juhannusherkku uusien perunoiden kera, pääsiäispöydän alkuruoka tai tärkeä osa joulupöytää. Perinneruokaa siis, mieluiten snapsin kanssa. 

Nyt kun futiksen katsomiselta ei kunnolla ehdi kalaan, kesän ykköskalaruoka voisi olla tässä. Ja maistuu takuulla töllön ja futiksen äärellä kunnon saaristolaisleivän kanssa. Ne uudet perunat voi tarvittaessa pilkkoa röran sekaan. Snapsin voi hyvin jättää pois, olutkin maistuu tämän kanssa tosi hyvältä.


Nyt rakkaalla lapsella ei kai ole kovin montaa nimeä, mutta variaatioita senkin edestä. Joku käyttää pelkkää anjovista, joku pelkkää silliä. Harri Syrjänen laittoi siianmätiä ja saaristolaisleipää. Yhteistä kaikille lienee keitetty kananmuna ja tilli ja sitten se joku kala. Minä laitoin silliä, koska syön juhannuksena silliä.

Tuo röra on oikeasti hankala käännettävä. Meillä on täällä kotona usein röra, joka suomeksi on sotku tai sekasotku, mutta en pysty kutsumaan mitään ruokaa sekasotkuksi, sotkuksi, mätöksi, sörsseliksi tai muuksikaan rumaksi. En vaan pysty. Tai sitten valmistusvaiheessa on jotain mennyt pieleen aivan totaalisesti.

Gubbröra

1 keskikokoinen punasipuli
2 kevytsuolattua sillifilettä
3 keitettyä munaa
1 pieni omena
(muutama uusi peruna, pari viipaletta saaristolaisleipää, sitä mätiä tms.)
1 prk ranskankermaa
ripaus mustapippuria
reilusti silputtua tilliä
ruohosipulia

Pilko sipuli, silli, muna ja omena hienoksi silpuksi. Pilko halutessasi myös peruna ja leipä. Sekoita kaikki ainekset. Tarjoa uusien perunoiden tai hyvän leivän kanssa.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Saaristolaisleipä

Juhannus on mennyt hieman nuhaisissa ja sateisissa merkeissä, joten mitään aivan valtaisaa ruokailoittelua ei meillä ole nähty. Jotain pientä hyvää olen kuitenkin saanut kasaan jopa jo ennen juhannusta. 

Päiväkodin vuosi päättyi torstaina ja leivoin lasten kanssa henkilökunnalle saaristolaisleipää kiitokseksi kuluneesta keväästä. Tervehdykset ovat kyllä aika vaikeita: olisi kiva antaa jotain mieleistä ja mukavaa, mutta tunnemme toisiamme edelleen aika huonosti. Niinpä olen koittanut pysyä näissä syötävissä, juotavissa tai ainakin maatuvissa lahjoissa.

Tein leipää kotiinkin, oli tosi herkkua varsinkin graavin siian ja gubbröran (eli tuommoinen sillijuttu) kanssa. Palaan gubbröraan lähiaikoina.





Leivän ohje on uudesta Maku-lehdestä. Kannattaa kokeilla, onnistuu varmasti kokemattomaltakin leipurilta. Jos kaapista ei löydy leipävuokia, lähikaupan kertakäyttöiset alumiinivuoat käyvät oikein hyvin. Lisäksi ne eivät edes ole kovin kertakäyttöisiä vaan kestävät kyllä muutaman kierroksen paistamista ja pesemistä.

Saaristolaisleipä
(3 kpl)

1 l appelsiinimehua (tai piimää)
75 g hiivaa
3 dl siirappia
1 rkl suolaa
4 dl kaljamaltaita
3 dl ruishiutaleita
3 dl ruisjauhoja
10 dl hiivaleipäjauhoja

Voiteluun
1/2 dl vettä
1/2 dl siirappia

Lämmitä neste kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva, siirappi ja suola. Lisää joukkoon maltaat, ruishiutaleet, ruisjauhot sekä hiivaleipävehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi. 

Voitele 3 pitkänomaista leipävuokaa (vetoisuus yhteensä n. 4 l). Jaa taikina vuokiin. Kohota taikinoita kelmulla peitettynä noin 1,5 tuntia. Pistele leivät haarukalla. Kypsennä 175 asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla 1,5 tuntia. Voitele limppuja paistamisen loppuvaiheessa veden ja siirapin seoksella 2-3 kertaa. Anna jäähtyä kokonaan ennen kumoamista.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Valkoviinissä haudutettu varhaiskaali

Juhannukseen on ilmeisesti syytä varautua lämpimin vaattein ja lämpimin eväin. Varhaiskaalista, valkoviinistä ja smetanasta syntyy niin ihanan tuoksuva, pehmoinen ja herkullinen paistos, että bratwurst, ribsit ja muut grillieväät alkavat tuntua lisukkeilta.

Homman idea on peräisin Safkaa-kirjan kakkososasta. Smetanan tosin lisäsin ihan omin neuvoin, ja pienen ripauksen sokeria kanssa. 



Haudutettua varhaiskaalia
(noin neljälle)

1 varhaiskaali
1 sipuli
1 rkl voita
1 dl valkoviiniä
1 prk smetanaa
suolaa
timjamia
pikkuruinen ripaus sokeria

Suikaloi kaali ja sipuli hienoksi suikaleiksi. Kuullota suikaleita pannulla voissa muutama minuutti. Lisää valkoviini, säädä lämpöä matalammaksi ja laita kansi päälle. Anna hautua puolisen tuntia. Lisää smetana ja mausteet. Anna kiehua vielä hetki.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Stella-kakku

Pikkusisko vietti viime viikonloppuna vielä toisenkin kierroksen synttäreitä kummien ja naapureiden kanssa. Stellan merkeissä edelleen. Tein suurin piirtein samat eväät, tosin kuningaspossuna oli tällä kertaa nyhtöpossua ja lisukkeena munien, kurkkusalaatin, kotijuuston, paistettujen tomaattien ja leipien lisäksi lihapyörykät. 



Kakusta tuli minusta tällä kertaa sievempi, tosin pyrstö- ja tukkasulat olivat ehkä vähän liioitellut kokoisia. Mieleeni tuli lähinnä Nakke Nakuttaja.

Kakku oli kokonaan munaton ja "vähämaitoinen."

Kakkupohja on tehty tällä ohjeella, tosin kuvan kakkua varten tein sen puolitoistakertaisena. Alkuperäinen ohje on Myllyn parhaalta.

3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
100 g maidotonta margariinia
1 dl omenasosetta
2 dl vichyä (käytin välillä Novelle Fruitya, välillä kauramaitoa)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet, vichy tms. lopuksi varovasti sekoittaen. Voit käyttää myös muuta rasvaa kuin pullomargariinia, sulata ja jäähdytä tällöin rasva ensin. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (n. 1,8 l) ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla n. 45-60 minuuttia. Anna kakun kypsyä kunnolla, se saa olla uunissa vielä senkin jälkeen kun tikkuun ei enää tartu taikinaa. Anna valmiin pohjan jäähtyä hetki ja kumoa se. Kakku irtoaa helpoiten irtopohja-, silikoni- tai teflonvuoista.

Kakun täytteenä on vadelmia ja vadelmahilloa sekä vaniljavanukasta (Alpro) ja vähän laktoosittomasta kermasta tehtyä kermavaahtoa. Kreemi on keijukreemiä eli sinisestä Keiju-margariinista (230 g), tomusokerista (1 pkt) ja vaniljasokerista (1 tl) vatkattu kreemi.

Täällä on vielä tarkempi ohje, jos joku haluaa vilkaista.

Tein leivontapuuhissani hirmuisen poikkeuksen ja otin pari vaihekuvaa kakun tekemisestä. Netti toki on näitä jo pullollaan, mutta kyllähän minäkin kun kerran muutkin. 

Tapaan pursottaa tuon kreemin kakun päälle, koska näin en sotke sitä täytteisiin. Suoraan lastalla laitettuna tuppaan sotkemaan täytteen ja kreemin, ja marsipaani ei moisesta sotkemisesta tykkää.


En vieläkään osaa ihan arvioida marsipaanin määrää. Pitäisi varmaan kirjoittaa joku kerta ylös, että kuinka paljon marsipaania käytän minkäkin kokoiseen kakkuun. Mutta "vähän iso" levy on oleellisesti mukavampi kuin "vähän pieni."




keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Ruokaisa papusalaatti

Purkkipavuista, tomaateista, sipulista ja fetajuustosta syntyy nopeasti ihana salaatti, joka on kätevä valmistella vaikka edellisenä iltana töihin evääksi. Välillä voi olla luova: pakastemaissia, paprikaa, avokadoa, rucolaa ja/tai vaikka oliiveja vielä sekaan. Ja tietysti yrttejä. Kastikkeeksi lorautin vain pikkuisen punaviinietikkaa ja pikkuisen hyvää oliiviöljyä. 

Ai niin. Lisään tähän aika usein myös siemeniä. Ne voisi tietysti paahtaa, jos ehtisi ja viitsisi. Vaikka ensi kerralla sitten. Hyvää on joka tapauksessa. 



Papusalaatti
(n. 4 annosta)

n. 4 dl erilaisia papuja (kuvassa GoGreenin papuja: sekoitusta ja kidneypapuja)
1 kesäsipuli
kirsikkatomaatteja
fetajuustoa
kurpitsan ja auringonkukan siemeniä
basilikaa tai lehtipersiljaa

kastike:
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
2 rkl punaviinietikkaa

Huuhtele pavut pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko sipuli ja kirsikkatomaatit. Paahda halutessasi siemenet. Silppua yrtit. Sekoita kaikki ainekset juustoa lukuunottamatta. Sekoita kastike ja lisää se salaatin joukkoon. Anna salaatin maustua muutamia tunteja, sikäli mikäli se on mahdollista. Murustele lopuksi fetajuusto salaatin päälle.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Hallongrottor tai ainakin vähän sinne päin

Perjantaina vietettiin Ruotsin kansallispäivää ja koska kodissamme asuu kolme Ruotsin kansalaista, tapanani on kansallispäivän varalle kehittää ainakin jotain ruotsalaista. Kansallispäivän vietto sinällään on Ruotsissa uudehko perinne ja päivästä tuli vapaapäivä vasta vuonna 2005. Tosin kansallispäivä ei ole kovin uusi keksintö, päivä sai nimittäin alkunsa Kustaa Vaasan kruunajaisista 1523.

Tosi ruotsalainen ja oikein mukava juttu on fika. Kyseessä on siis kahvittelu mieluiten hyvän seuran ja jonkun makean leivonnaisen kanssa. Wikipedia knows more. Lapset ovat omaksuneet fikan hyvin varhain, esikoinen taisi oppia sanan fika ensimmäisten joukossa. Sanaa fika he käyttävät mutkattomasti myös suomalaisittain: "fiikataanko" tai "onko meillä mitään fiikkaa?"

Perjantain fiikalle suunnittelin vadelmapiiloja eli hallongrottor. Vadelma vaihtuu mansikaksi, koska halusin tyhjennellä purkkien loppuja jääkaapista. Lopputulos oli joka tapauksessa oikein herkullinen. Ohje on Icalta ja käännös ystävältä!

Vadelmapiilot eli hallongrottor

4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinhauhetta
2 tl vaniljasokeria
200 g voita

täyte
1 dl paistonkestävää vadelmahilloa

Sekoita kuivat aineet, kuutioi voi ja nypi jauhoseokseen. Tai aja tasaiseksi monitoimikoneen leikkuuterällä. Muotoile taikinasta pötkö ja leikkaa paloiksi. Nosta palat minimuffinivuokiin (palat voi myös pyörittää palloiksi). Paina taikinapalleroihin sormella kuoppa ja täytä se hillolla. Hillon lisäys käy siistimmin pursottamalla. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Raparperikiisseli maistuu kesältä

Nyt vihdoin vaikuttaa siltä, että kesä on tullut jäädäkseen. Ja jos ei kesä niin ainakin kesäruuat. Kivikkoisella ja varjoisalla pihallamme kasvaa lähinnä voikukka, vuohenputki ja raparperi. Ensin mainittujen kanssa olen vasta tutustumisasteella, mutta onneksi raparperikin on hyvin tuottoisa.

Kiisseli on ihanan raikas jälkiruoka, johon voi kipata pakastimesta viimeiset mansikat. Juhlavaksi arkiselta tuntuva kiisseli muuttuu kun sen jakaa valmiiksi kauniisiin jälkiruokamaljoihin ja koristelee kermavaahdolla ja tuoreilla mansikoilla.



Raparperikiisseli

6 vartta, noin 700 g raparperia
8 dl vettä
2 dl sokeria
4 rkl perunajauhoja

Huuhtele raparperit ja leikkaa ne paloiksi. Kiehauta vesi ja sokeri ja lisää raparperit joukkoon. Keitä kunnes raparperit pehmenevät. Sekoita perunajauhot pieneen määrään vettä ja lisää suurus kattilaan ohuena nauhana varovasti sekoittaen. Anna kiisselin vielä kiehahtaa. Kaada kiisseli kulhoon jäähtymään ja ripottele pinnalle hieman sokeria. Tarjoa kiisseli maidon tai vaniljakastikkeen kanssa.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Villiyrttiviikko - nokkoscarbonara!

Meneillään on Suomen ensimmäinen villiyrttiviikko. Mahtava syy käydä tekemässä selvää muutamasta nokkospuskasta. Toinen mahtava syy nokkosista kokkaamiseen on niiden herkullisuus, kolmas on terveellisyys ja neljäs vaikka edullisuus. 

Nokkosletut on helposti lähestyttävä ja takuulla myös lapsille maistuva nokkosruoka. Nokkoscarbonara vaatii ehkä hitusen enemmän huumorintajua, mutta onneksi vain ulkonäön osalta. Suosittelen lämpimästi. Joudun tuota pikaa täydentämään nokkosvarastojani, onneksi sitä näyttää piisaavan.



Nokkoscarbonara
(noin neljälle)

300 g pastaa
1 pkt pekonia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
pari rkl ryöpättyä nokkosta hienonnettuna
4 kananmunaa tai 4 keltuaista + 1 dl kermaa
1 dl parmesania raastettuna
mustapippuria
tarvittaessa ripaus suolaa


Suikaloi pekoni ja silppua sipulit. Ruskista pekonit pannulla, lisää sipulit ja nokkoset. Keitä pasta. Sekoita kulhossa kananmuna, mahdollinen kerma, juustoraaste ja mausteet. Yhdistä pasta ja pekoni-sipuliseos. Sekoita kananmuna-kermaseos kuuman pastan joukkoon. Tarjoa heti.
Katso nokkosenkäsittelyohjeet tarvittaessa täältä!