Karitsaruukut

Pääsiäisenä syön lammasta ja jouluna possua. Jostain syystä pääsiäislampaani voi olla melkein missä muodossa tahansa, jouluna syön kinkkua. Ehkä pääsiäisen mielitekoihin vaikuttaa se, että välillä on melkein kesä, välillä taas täysi talvi. Niin kuin nyt. Tai ainakin melkein täysi talvi. Päädyin talvisen pääsiäisen ja voitaikinamieliteon kunniaksi kokeilemaan karitsaruukkuja. Joku tämmöinen ruukkutyyppinen ruoka on pyörinyt mielessäni jonkun aikaa jo muutenkin.

Ruukuista tuli aika kivoja, tosin voitaikinan taiteilu lämpöisten liharuukkujen (ruoka lämmitti astiat alle aikayksikön) oli hermostuttavaa. Onneksi uuni kaunisti ne epämääräiset taikinalätyt oikein pääsiäiskelpoisiksi. Ohje on Valiolta.

Karitsaruukut

500 g karitsan paahtopaistia
2 rkl voita
4 dl kuivaa valkoviiniä (käytin kyllä punaviiniä)
4 dl vettä
1 lihaliemikuutio
1 laakerinlehti
5 valkopippuria
5 maustepippuria
1 rkl timjamia
3-5 valkosipulin kynttä
1 sipuli
100 g lanttua
1 palsternakka
2 porkkanaa
1/2 tl suolaa
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
1 prk/pkt fetaa

Voitaikinakansi
2 voitaikina levyä
munaa
(unikonsiemeniä)

Kuutioi liha ja ruskista voissa. Lisää viini ja vesi. Lisää liemikuutio ja mausteet. Anna kiehua n. 1/2 t, kunnes liha on hieman kypsynyt. Kuori ja suikaloi kasvikset. Lisää ne ja anna kiehua vielä 1/2 t. Suurusta pata vesitilkkaan sekoitetuilla vehnäjauhoilla. Tarkista maku.

Jaa pata neljään annoskeittoruukkuun. Valuta ja huuhtele juustokuutiot ja jaa ruukkuihin. Kauli voitaikinalevyt ohuemmiksi. Kiinnitä voitaikinapalat ruukkuihin kansiksi. Paista 225 asteessa n. 10 min. Keitä lisäkkeeksi riisiä. Tarjoa lammasruukut riisin, raikkaan salaatin ja tuoreen leivän kanssa. 

Kuhaceviche

Olen selannut Safkaa-kirjaa joulusta asti edestakaisin ja tehnyt siitä enemmän ruokia kuin mistään muusta kirjasta pitkään aikaan. Se voi tietysti johtua siitä, että en ole ostanut/saanut keittokirjoja noin kymmeneen vuoteen... Netti on vähentänyt ruokakirjojen perässä kirjakaupoissa luuhaamista oleellisesti, mutta ehkäpä tästä uudesta kokemuksesta viisastuneena voisin ainakin silloin tällöin täydentää tuota keittokirjahyllyä.

Pitkäperjantain brunssin kohokohta oli raikas ja kirpeä kuhaceviche, jonka ohje siis myös on peräisin tuosta edellä mainitusta hittikirjasta.

Kuhaceviche

1 limetti
1/2 sitruunaa
1 valkosipulinkynsi
1 punainen chili
suolaa
mustapippuria
(ja minä sokerirotta lisäsin tähän ruokalusikallisen sokeria)

200 g kuhafileetä
1 keltainen paprika
korianteria
ruohosipulia

Purista limetistä ja sitruunasta mehut kulhoon, lisää hienonnettu valkosipuli, pilkottu chili (poista siemenet ennen pilkkomista),  suola, mustapippuri ja sokeri. Poista kuhafileestä keskiruodot ja leikkaa file noin kuutiosenttimetrin kokoisiksi paloiksi. Kippaa kuutiot valmistamaasti marinadiin. Anna kalapalojen kypsyä liemessä 30-45 minuuttia. Kuutioi paprika ja lisää se kalojen kanssa kulhoon, silppua sekaan yrtit ja maista. Lisää suolaa tarvittaessa.

Minä tosiaan lisäsin tuohon liemeen sokeria, jotenkin pelkkä sitruuna-limemehu on mielestäni liian hapanta.

Keväinen brunssi

Pääsiäinen on yksi suosikkipyhistäni (joulun ja juhannuksen, ja no, ehkä myös vapun kanssa), vaikken erityisemmin olekaan kevätihminen. Tykkään kyllä lisääntyvästä lämmöstä ja valosta, kuivista teistä ja hiekasta lenkkarin alla. Tykkään myös kevätjuhlista. Ja kevätherkuista. Ehkä sittenkin olen vähän enemmän kevätihminen kuin luulenkaan?

Kulutimme pitkäperjantaita istumalla pitkään brunssipöydässä. Kokkailin omasta mielestä rentoa ja reilua ruokaa, ja jätin kokkaamatta sen mitä en ehtinyt. Plus että ystävällinen vieras kantoi kortensa kekoon todella ihanien lihapullien muodossa. Kuvia tuli räpsittyä taas liian niukasti, ehkäpä joskus opin. Ja sitten pitäisi vielä oppia pikkuisen lisää kuvaamista. Noo.. joskus sitten.

Päivän menu oli seuraava:

Kuhaceviche
Tomaatti-mozzarellasalaatti (paahdetuista tomaateista)
Maalaissalaatti (mm. uppomunia ja parsaa)
Lihapullat
Paistetut perunat
Leipälajitelma (maalaisleipä, saksanpähkinäleipä, maalahden limppu)
Juomana mimosa (appelsiinimehua ja skumppaa), vesi ja omenamehu
Jälkkärinä sitruunatorttua, aleksanterin leivoksia ja kahvia

Tässä aluksi pari kuvaa, palaan ohjeisiin toivottavasti ihan lähipäivinä. Ajattelin nimittäin viettää rauhallista kotipääsiäistä: levätä, kokkailla, bloggailla ja ehkäpä vähän lenkkeillä.

Oikein aurinkoista ja hauskaa pääsiäistä kaikille!

Helpot pääsiäiskoristeet

Askartelumassasta syntyy helposti ja nopeasti pääsiäiskoristeita pientenkin apulaisten kanssa. Muottina oli munan muotoinen pikkuleipämuotti, pintakuvion tein marsipaanin käsittelyyn tarkoitetulla kuviokaulimella. Joku värikäs tyyppi voisi tietysti pintakuvioinnin sijaan maalata näitä tai käyttää edes värikkäämpiä rusetteja.

 

Iki-ihana gino

Olen jotenkin laiska tekemään jälkiruokia, mutta ginoa jaksan tehdä kerta toisensa jälkeen. Ja jaksan myös syödä sitä kerta toisensa jälkeen. Syön aina tarkasti myös tähteet, sikäli kun niitä jää, yleensä ei jää. Ginoa on näkynyt blogeissa ja ruokalehdissä yllättävän vähän siihen nähden miten älyttömän hyvää se on. Sitä voi varioida sesongin tai pakastimen antimien tai vaikka ruokavalioiden mukaan.

Tutustuin tähän ihanaan herkkuun monta vuotta sitten ruotsalaisen ystäväperheen luona. Olin aluksi todella kauhistunut, koska näin tuoreiden mansikoiden menevän uuniin. Vaan turhaanpa kauhistelin. Jäin heti koukkuun. Tätä on syöty omalla porukalla ja tarjottu myös kaikille mahdollisille vieraille, ja tarjoillaan tulevaisuudessakin. Mainitsin ginon kauan sitten vanhassa blogissanikin, jatkan siis itseni toistamista päästyäni hyvään alkuun siinä. 

Käytän ginossa yleensä banaaneja, kiivejä, mansikoita ja joskus myös mustikoita. Nyt käytin mustikoiden tilalla säilykepersikoita vähän keväisemmän fiiliksen luomiseksi. Gino sopii hienosti myös pääsiäispöytään, varsinkin jos mämmi ja pasha eivät maistu.

Gino 

(noin neljälle)

2-3 banaania

4 kiivä

pari desilitraa mansikoita

mustikoita, persikoita tai muita mieleisiä hedelmiä tai marjoja

200 g valkosuklaata

Tarjoiluun vaniljajäätelöä

Kuori ja paloittele hedelmät. Aseta hedelmät ja marjat uuninkestävään vuokaan. Rouhi valkosuklaa ja kippaa hedelmäsekoituksen päälle. Gratinoi 200 asteisen uunin yläosassa 5-10 minuuttia. Tämä paistaminen on ainoa kohta missä homma voi mennä pieleen: laita munakello soimaan viiden minuutin kohdalla ja pysy sen jälkeen uunin lähettyvillä katsomassa, että valkosuklaa ei kärvene ihan totaalisesti.

Tässä gino raakana. Varmaan vähemmälläkin valkosuklaalla pärjäisi...

Sitruunainen kääretorttu

Mietiskelin tässä koska olisin tehnyt viimeksi kääretorttua. Ei tullut heti mieleen, en kuulemma viimeiseen kuuteen vuoteen. Yläasteella sitä piti tehdä kotitalouden kotitehtävänä, silloin siis ainakin. Väliin laitoin silloin omenasosetta, tykkään vieläkin omenasoseesta kakun täytteenä. Nyt mentiin lemoncurdilla.

Sitruunainen kääretorttu on keväinen ja raikas ja todella helppo herkku pääsiäisen kahvipöytään. Maistuu kaikille. Gluteiiniton vaihtoehto syntyy kun käyttää vain perunajauhoja.

Sitruunainen kääretorttu

4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoja
3/4 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

väliin:
lemoncurdia
2 dl kuohukermaa
2 dl maustettua rahkaa (sitruuna)

Vatkaa munat ja sokeri napakaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet. Lisää ne siivilän läpi vaahtoon varovasti käännellen. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Paista 200 asteessa n. 10 min. Kumoa pohja sokerilla sirotetulle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää rahkaan sokeri ja sekoita kermavaahdon joukkoon.

Levitä reilu desilitra lemoncurdia pohjan päälle. Levitä sen jälkeen puolet kerma-rahkaseoksesta kääretorttupohjalle. Kääri pohja kevyesti rullalle leivinpaperin avulla. Levitä loput rahka-kermaseoksesta kääretortun päälle ja reunoille. Koristele valkosuklaalastuilla ja vaikkapa pääsiäismunilla.

Virvon varvon

Lueskelin joskus nettikeskustelua virpomisen ärsyttävyydestä ja teräviä mielipiteitä siitä, kuinka mokomat kakarat ahneuksissaan häiritsevät vapaapäivää viettäviä kansalaisia. Ihmeellistä, että moinen mukava ja vanha perinne ärsyttää noin paljon. Nutturan löysääminen voisi olla paikallaan ja terveellistäkin. Ja jos tosiaan haluaa olla virpojilta ja ovikellolta rauhassa, oveen voi laittaa vaikka ystävällisen lapun. Helppoa.

Voi tietysti olla, että olen missannut jotain. Käykö jossain vielä virpojia ihan ärsyttävyyteen asti? Asumme nykyään pientaloalueella, jossa asuu paljon lapsiperheitä, ja kyllä täällä on saanut olla tosi rauhassa. Yksi tai kaksi virpojaa on tainnut eksyä meidän ovelle. Entisessä kodissa kerrostalossa taisi käydä kerran yksi virpoja. Sitä edeltävässä ei koskaan. Olen siis vedellyt pienille noidille varatut karkit itse. En valita kohtaloani, mutta virpojat ovat meille lämpimästi tervetulleita.

Koristelin omia oksia organzanauhasta tehdyillä ruseteilla, pienillä höyhenillä ja puuvillalangalla. Helppoa ja nopeaa, justiinsa minun kärsivällisyydelle sopivaa. Ja ei, en ole menossa virpomaan. Lapset ehkä menevät, nuhan määrästä vähän riippuen.

Mustikkacurd

Halusin macarons-leivoksille jotain mustikkaista täytettä ja päädyin kokeilemaan Kinuskikissan mustikkacurdia. Tulipas siitä hyvää! Ihanan pehmeä ja täyteläinen tahna sopii hyvin myös muiden pikkuleipien tai vaikka jonkun suklaisen kakun täytteeksi. Suklaisen siksi, että mustikka värjää vaalean kakkupohjan tosi tehokkaasti melkoisen epämääräisen näköiseksi.

Ai niin, ihana, herkullinen ja superterveellinen mustikka on vuoden marja 2013. Hieno juttu. En usko, että mustikan erinomaisuutta voidaan hehkuttaa liikaa.

Mustikkacurd

2 dl mustikkasosetta
1 ½ dl hillosokeria
3 keltuaista
75 g voita

Survo mustikat sileäksi soseeksi sauvasekoittimella. Laita kattilaan mustikkasose, hillosokeri ja keltuaiset. Kuumenna, kunnes seos pulpahtaa. Alenna lieden lämpötilaa ja jatka keittämistä, kunnes hilloke sakenee (5-10 minuuttia). Jäähdytä kylmässä vesihauteessa. Kaada mustikkahilloke kulhoon ja lisää voi nokareina. Vatkaa seos vaahtomaiseksi. Laita kannelliseen lasipurkkiin ja anna olla jääkaapissa pari tuntia jähmettymässä.

Katkarapucurry

Nopeat ja helpot arkiruuat ovat entistäkin tärkeämpiä, koska vietän nykyään ison osan valveillaoloajastani töissä. Tämä katkarapucurry on yksi niistä ruuista, joita teen silloin kun en muuta keksi. Eli aika usein. Onneksi se on hyvää. Olenpa maininnut siitä joskus ennenkin, mutta kertaus on opintojen äiti. Ohje on alunperin Kotiliedeltä.

Katkarapucurry

2 rkl öljyä
1 rkl currytahnaa
1 vihreä chili tai turkinpippuri
1 pieni tölkki kookosmaitoa
ripaus sokeria
1 kesäkurpitsa
3 dl vihreitä papuja, sokeriherneitä, maissia tai parsakaalia tai 350 g:n pussi pakastettuja wok-vihanneksia
noin 500 g katkarapuja
1/2 sitruunan mehu
(tuoretta basilikaa)

Kiehauta öljyssä currytahna ja paloiteltu chili. Lisää kookosmaito, ripaus sokeria ja suikaloidut tai kuutioidut kesäkurpitsat. Kun kookosmaito kiehuu, lisää muut kasvikset ja katkaravut. Mausta kirpeäksi sitruunamehulla. Anna kasvisten kypsyä ja katkarapujen kuumentua hiljalleen pari minuuttia.

Laita jasmiini- tai basmatiriisi kypsymään jo ennen curryn valmistamista. Kumoa kypsä riisi tarjoiluvadille, tee keskelle kolo ja kaada kuuma curry keskelle. Kasviksiksi sopivat myös porkkana, purjo ja bambunversot. Katkarapujen asemesta voit lisätä kypsää, paloiteltua broileria.

Virkattu pallo

Esikoiseni sai kauan sitten lahjaksi virkatun pallon, joka on ollut tosi suloinen ja tosi mieleinen lelu. Pehmoinen pikkupallo on turvallinen kapistus myös sisällä. Nyt halusin kokeilla pallon virkkaamista kun mietin viemisiä tyttöjen pienelle pikkuserkulle.

Pupuja virkatessa totesin, että pallon virkkaaminen ei ole kovin mutkikasta. No, todellisuudessa purin ja virkkasin tämän ensimmäisen pallon alkua pariinkin kertaan, koska siitä meinasi tulla aivan liian pieni. Lopuksi koristelin suurimmat virheet piiloon tuommoisilla pienillä pylpyröillä.

Lanka on Novitan Miami. En katsellut mitään ohjetta, mutta ensikertalainen voi kurkata mallia vaikka täältä (pupun pää on suurin piirtein pallo). Siellä tosin lankana on Seitsemän Veljestä, joka on oleellisesti Miamia paksumpi. Pallo on täytetty vanulla ja vanun sekaan on ujutettu muutamia kulkusia. Ne eivät kilise mitenkään täydellisesti mutta pikkuisen kuitenkin.

Lindströmin pihvit

Lindströmin pihvit on luultavasti yksi parhaista arkiruuista. Niin helppoa ja ihan tajuttoman herkullista. Olen kaiken suolaisen ja etikkaisen perään, ja lihan perään myös, joten nämä osuvat justiinsa keskelle kaikkia toiveitani. Reilusti sipulia vielä kyytipojaksi, nam.

Punajuurten kuoriminen ja raastaminen on muka vaivalloista. Katsoin tällä kertaa kellosta, että oikein pari minuuttia siinä meni. Jos olisin vääntänyt hanskat käteen punajuurten käsittelyä varten, olisi ehkä mennyt minuutti lisää. Käytin sen minuutin käsien pesemiseen.

Ohje on jälleen kerran Safkaa-kirjasta, joka on ollut aika mieleinen ja lunastanut lupauksensa. Parempaa arkiruokaa tämäkin.

Lindströmin pihvit

500 g jauhelihaa (kirjassa oli sika-nauta, minä kaivoin pakastimen uumenista hirveä)
3-4 tuoretta, keskikokoista punajuurta
1 dl korppujauhoja
n. 2,5 dl kermaa
2 kananmunaa
3 rkl etikkaan säilöttyjä kapriksia pilkottuna
suolaa (n. 1 tl)
valkopippuria

Sipuli-kermakastike

voita paistamiseen
2 sipulia
2 dl kermaa
suolaa ja mustapippuria

Lämmitä uuni 170 asteeseen. Kuori punajuuret ja raasta ne hienolla terällä. Sekoita korppujauhot ja kerma, anna turvota noin 5-10 minuuttia. Laita isoon kulhoon jauheliha, suola, valkopippuri ja kananmunat. Sekoita. Lisää korppujauho-kermaseos, punajuuriraaste ja kaprikset. Sekoita tasaiseksi massaksi. Paista koepihvi ja maista. Lisää tarvittaessa mausteita. Peitä taikinakulho kelmulla ja anna vetäytyä jääkaapissa hetken verran. (Tai yön yli, jos mahdollista.)

Tee lusikalla pieniä pihvejä paistinpannulle. Paista pihvejä keskilämmöllä voissa kolmisen minuuttia. Käännä sitten pihvit ja laita liesi pienemmälle lämmölle. Anna toisenkin puolen paistua kolmen minuutin ajan. Siirrä paistetut pihvit voideltuun uunivuokaan.

Viipaloi sipulit ja kuullota ne pehmeäksi paistinpannussa, nokareessa voita noin viiden minuutin ajan. Lisää kerma ja anna kiehua tovin, jolloin kastike sakenee. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kippaa kermainen sipulikastike pihvien päälle laita vuoka uuniin noin 15 minuutiksi. Tarjoa perunamuusin kanssa.

Pääsiäiskortit

Äkisti kasvaneen askartelutarvikevaraston myötä innostuin (/pakotin itseni) askartelemaan kortteja. Kaivelin esille myös vanhoja jemmojani. Olen jostain syystä säilönyt vuosia kakkupapereita, vaikka en niitä leivonnaisten kanssa käytä koskaan. Kaverin vinkistä aloin nipsaista talteen uusien vaatteiden henkarilenksut. Niitä voi käyttää vaikka mihin!

Käytin valmiita korttipohjia, joita tuunasin kakkupaperista leikatulla suikaleella. Leikkasin kakkupaperin sileästä ja kiiltävästä osasta taustan kuviopaperista leikatulle pääsiäismunalle. Tausta ei valitettavasti erotu kuvassa. Sitten liimasin vielä helmiä, sulan ja rusetin koristeeksi. Tekstin naksuttelin taas kerran dymolla. Dymo on suosikkini, saa nähdä koska kyllästyn. Tai koska Dymo kyllästyy minuun. Tai koska naperot saavat sen käsiinsä.

Paluu työelämään II

Jäin pari vuotta sitten toiselle äitiysvapaalleni aiottua aikaisemmin ja suunnitellut leipomukset työkavereille jäivät väliin. Palasin työni ääreen tänään, myös aiottua aikaisemmin (tai paljon myöhemmin, miten sen nyt ottaa) ja jatkoin siitä mihin jäin, tosin lähinnä vain leipomusten osalta. Muuten oli keskusmuisti tyhjentynyt "lomani" aikana melko totaalisesti. Öö, ahaa, missäs, mikäs, miten, eiku, ootas, joo tota, siis kuka, hm, hä, hö.

Jatkan kokkailua, koska syötävä on. Ja kokkailu on kivaa. Jatkan myös bloggailua, koska sekin on kivaa. Päivitystahti voi hieman hidastua, mutta mielessä on muutamia mukavia juttuja kevään kuluksi.

Vein töihin rasiallisen macaronseja. Makuina mango, suklaa, mansikka ja mustikka. Ehkä oli hyvä, että ehdin vähän harjoitella.

Brittiläinen aamiaisvuoka

Viikonloppuaamuisin on aikaa kokkailla (ja ehkä jopa syödä), varsinkin jos nuhaisten lasten kanssa ei ole asiaa ulkoilemaan ja nauttimaan kevätauringosta. Bongasin tämän ohjeen Yhteishyvän tammikuun ruokaliitteestä. Paahtoleivän ja vastapuristetun appelsiinimehun kanssa se osoittautui oikein herkulliseksi. Aamiaisen jälkiruuaksi keitin kahvia ja söin palan aleksanterinleivosta. Nyt jaksan mennä vaikka vähän hiihtämään.

Aamiaisvuoka

1 pkt makkaraa (esim. bratvurstia)
4 tomaattia
ripaus rouhittua mustapippuria
ripaus suolaa
1 prk säilöttyjä papuja
4 kananmunaa
pari rkl öljyä
silputtua persiljaa tai basilikaa

Voitele uunivuoka öljyllä. Nosta uunivuokaan makkarat ja tee niihin muutamia viiltoja. Lisää huuhdellut ja halkaistut tomaatit. Mausta tomaatit ripauksella suolaa ja pippuria. Huuhtele ja valuta pavut ja lisää ne uunivuokaan. Riko makkaroiden lomaan kananmunat. Valuta tomaateille ja pavuille loraus öljyä. Kypsennä 200 asteisen uunin keskitasolla n. 25 minuuttia tai kunnes makkarat saavat kauniin värin ja kananmunat hyytyvät. Ripottele päälle persiljaa.

Manteliset aleksanterinleivokset

Naistenpäivän kahvipöytään sopii hempeä klassikkoleivos, vaikka nimi ei kovin naisellinen olekaan. Tein syksyllä valkoisia aleksanterinleivoksia omenatäytteellä ja muistelin silloin mantelisempaa ohjetta. Nyt kokeiltu mantelitäyte oli kyllä minulle mieleen, näistä tuli edeltäjiään mehevämpiä. Mansikkatomusokerista tehty kuorrute sen sijaan jää ensi kerralla väliin. Jotenkin keinotekoisen oloinen mansikka-aromi ei tähän passannut. Värikin on vähän turhan räikeä.

Alla oleva ohje on luntattu Maku-lehden sivulta. Jos tiedossa on pienemmät kalaasit, ohje kannattaa puolittaa. Puolikkaan annoksen käsittelykin on sitten paljon helpompaa. Pellin kokoisen pehmeän ja ohuen taikinalevyn kippaaminen toisen päälle kysyi nimittäin melkoisesti sorminäppäryyttä ja siviilirohkeutta. Tällä kertaa jälkimmäistä oli ensimmäistä enemmän, mutta uuni lopulta tasoitti suurimmat vekit. Onnistuin kyllä vielä loihtimaan uusia, kun tössin kuorrutteen kanssa.

Hyvää naistenpäivää ja aurinkoista viikonloppua!

Aleksanterinleivokset

Pohja:
500 g voita
2,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 tl sitruunankuoriraastetta
2 keltuaista
10 dl vehnäjauhoja

Täyte:
2 valkuaista
2 rkl sokeria
150 g mantelijauhetta

300 g omena- tai vadelmamarmeladia

Päälle:
300 g tomusokeria
0,5-1 dl vettä (tai sitruunamehua tai sekä että)
pari tippaa punaista elintarvikeväriä

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää mukaan sitruunankuoriraaste, keltuaiset ja jauhot. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vaivaa taikinaa turhaan. Anna taikinan levätä hetki jääkaapissa. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli molemmat palat leivinpaperilla ohueksi (noin 30x35 cm) levyksi. Vatkaa valkuaiset ja sokeri kiinteäksi vaahdoksi. Kääntele joukkoon mantelijauhe. Nosta toinen taikinalevy pellille. Levitä levyn päälle ensin paistonkestävä marmeladi ja sitten mantelitahna. Kumoa toinen kaulittu taikinalevy päälle ja poista leivinpaperi. (Älä huolestu vaikka levy vähän repeää. Paikkaa pahimmat repeämät ja kiepauta paiston jälkeen leivonnainen ylösalaisin toisen pellin avulla.) Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Sekoita kuorrutus tasaiseksi ja kaada jäähtyneen taikinalevyn päälle. Anna kuorrutteen kovettua ja leikkaa levy neliöiksi.

Täytetyt paprikat

Paprika taitaa olla yksi suosikkikasviksistani, mutta pääruuaksi kokkaan sitä aika harvoin. Tai siis tosi harvoin. Teen kesällä usein kesäkurpitsa-paprikagratiinia sekä erästä ihanaa kasviskeittoa, mutta muuten paprikaa nähdään meillä lähinnä salaateissa. Muistelen, että olen tehnyt täytettyjä paprikoita kerran aiemmin. Tykkäsin näistä kuitenkin nyt niin kovasti, että taidan tehdä näitä pian uudestaan. Täytteitä voi varioida loputtomasti: lähestyvän pääsiäisen kunniaksi minä täytin paprikat karitsan jauhelihalla ja fetajuustolla.

Täytetyt paprikat

4 isoa paprikaa
400 g karitsan jauhelihaa
1 pieni sipuli
pari valkosipulin kynttä
öljyä
suolaa
mustapippuria
muna
pari rkl kermaa, smetanaa tai tuorejuustoa
(keitettyä riisiä)
fetajuustoa muruina tai kuutioina
1 dl juustoraastetta

Pese paprikat, poista kanstapala ja kaikki siemenet. Aseta paprikat vuokaan ja kypsennä niitä uunissa 225 asteessa alatasolla noin 20 minuuttia. Valmista sillä aikaa täyte. Kuori ja silppua sipulit. Ruskista jauheliha ja sipulit. Mausta. Anna jauhelihan jäähtyä hetki ja sekoita siihen kananmuna. Sekoita joukkoon myös fetajuusto sekä kermaa tms. ja halutessasi myös keitettyä riisiä. Täytä paprikat jauhelihaseoksella ja ripottele päälle vielä juustoraastetta. Kypsennä uunissa vielä15-20 minuuttia.

Merimiespihvi

Merimiespihvi on vanha merimiesruoka, mutta se sopii kyllä hyvin tämmöisen maakravunkin ruokapöytään. Pitäisi tehdä useamminkin: nappulat tykkäsivät tästä tosi paljon ja myös mannen från landet brunsås vaikutti myös tyytyväiseltä.

Ohjeita on varmasti niin paljon kuin tekijöitä, minä katsoin mallia Hesarin sivulta. Naudanpaistin tilalle kaivoin pakastimesta palan hirveä.

Merimiespihvi

500 g mureaa naudanpaistia
2 isoa sipulia
voita tai öljyä
noin 1 kg perunoita
(juureksia)
4-5 dl vettä, lihalientä tai olutta
suolaa
muutama kokonainen maustepippuri

Murea liha saattaa kypsyä samassa ajassa kuin perunat, mutta varminta on kypsentää lihoja hiukan etukäteen. Leikkaa huoneenlämmössä tunnin verran lämmitellyt paisti viipaleiksi ja paloittele viipaleita vielä hiukan, että saat sopivia haarukkapaloja. Kuori ja viipaloi sipulit. Ruskista lihapalat kolmessa tai neljässä erässä voissa tai öljyssä paistinpannussa ja siirrä pataan tai kattilaan. Sirottele lihojen päälle kevyesti suolaa. Huuhtele pannu aina paistamisen jälkeen vedellä ja siirrä huuhteluliemi kattilaan lihojen joukkoon. Lisää kattilaan myös muutama maustepippuri. Hauduta lihoja puolisen tuntia. 

Kuullota sipulit lihojen kypsyessä. Kuori perunat ja leikkaa ne vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi. Voit piristää pataa lisäämällä siihen myös porkkanaviipaleita tai muita keittojuureksia. Lisää kattilaan lihojen seuraksi perunaviipaleet ja sipulit. Lisää vettä (tai olutta) tarvittaessa niin, että se lähes peittää ainekset. Hauduta ruokaa vielä kannen alla 20-30 minuuttia eli kunnes perunat ovat täysin kypsiä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Pimp my pizza

Mulla on taas kerran pieni kuiva-ainekaapin, jääkaapin ja pakastimen raivaus meneillään. Raivaan yhdestä päästä ja täytän toisesta. Hirmu kätevää, eikä tarvitse ollenkaan kuljeskella tyhjän panttina. Kaapissa lojuneet simpukat ja pakastimen perukoille unohdetut katkaravut päätyivät pitsaan. Tuoretta basilikaa ei kukaan ollut ostanut ja muutenkin miedot purkki- ja pussitäytteet tuntuivat aika vaatimattomilta. Päädyin lopulta kyhäämään yrttiöljyä pitsan piristykseksi. Surautin ruukullisen tilliä (joka myös oli vaipumassa unholaan jääkaapin viimeisessä takanurkassa), pari valkosipulinkynttä ja pari ruokalusikallista oliiviöljyä paksuhkoksi kastikkeeksi. Maustoin soosin ripauksella suolaa ja lusikoin sitä sitten sinne tänne pitsan päälle ennen uuniin laittamista. Ai että olikin hyvää.

Pääpiirteet mun pitsanleipomisohjeista löytyy täältä.