keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Mökillä

Keittiössämme on ollut hiljaista, koska kokki on ollut mökillä. Kesä ja luonto antoivat parastaan: vadelmia (aivan mielettömästi muuten), mustikoita, kalaa, kantarelleja. Mökkivieraita: karvaisia ja vähemmän karvaisia mutta hirmuisen mukavia.

Sienestystouhuja haittasi hieman metsän oma karvakuono. Nallebjörn asustelee kuulemma juuri sen koivikon suunnalla, jossa kasvaa eniten kantarelleja ja herkkutatteja.











keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Marjaisa juustokakku

Erehdyn aina silloin tällöin ravintolassa tai kahvilassa ottamaan juustokakkua ja kerta toisensa jälkeen pala jää syömättä tai vähintäänkin tuottaa pettymyksen (puhun nyt näistä uunissa hyydytetyistä juustokakuista): liian tiivistä, liian heviä tai tuntuu kuin jotain puuttuisi. En ole ratkaissut täydellisen juustokakun salaisuutta vieläkään, mutta tämä on kuitenkin oikein hyvää. Pystyn nimittäin syömään kokonaisen palan tai jopa kaksi ihan kokonaan ja ihan itse. Tokihan syömispuuhaan tarvitaan hyvää kahvia ja hyvää soosia, mielellään myös hyvää seuraa.

Ohje on sekoitus Kotilieden ja Eeva Kolun ohjetta. Päälle kippasin lähimetsästä poimittuja marjoja ja kyytipojaksi surautin kastiketta kesän ehkä viimeisistä mansikoista.

Juustokakku

Pohja:
200 g digestivekeksejä
75 g voita

Täyte:
800 g maustamatonta tuorejuustoa (eikä siis mitään kevytversioita)
2 dl sokeria
1 sitruunan kuori raastettuna
1,5 dl sitruunamehua (taisin laittaa puolet sitruunaa ja puolet appelsiinia, Eevan ohjeessa oli maitoa)
2 tl vaniljasokeria
5 munaa
2 rkl vehnäjauhoja

Päälle:
4 dl kermaviiliä
3 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Koristeeksi ja tarjoiluun:
marjoja
marjakastiketta (500 g marjoja, sopivasti sokeria ja tarvittaessa loraus sitruunamehua)

Hienonna keksit muruiksi monitoimikoneella tai kaulimella. Sekoita joukkoon voisula. Painele keksi-voiseos leivinpaperilla suojatun irtopohjavuoan pohjalle. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita tuorejuusto, sokerit, sitruunan kuori ja sitruunamehu tasaiseksi (suosittelen monitoimikonetta tms.). Sekoita joukkoon munat yksi kerrallaan. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Kaada täyte pohjan päälle ja paista uunissa noin 50-60 minuuttia tai kunnes täyte on kokonaan hyytynyt. Anna jäähtyä hetki. 

Sekoita kermaviili ja sokerit. Kaada kakun päälle ja paista vielä voin 15 minuuttia. Anna kakun jäähtyä ja laita vielä jääkaappiin. Valmista kastike marjoista ajamalla ne sileäksi monitoimikoneella tai sauvasekoittimella.




maanantai 22. heinäkuuta 2013

Grillikylki ja coleslaw

Sää ei ole suosinut grillaajia tänäänkään, mutta onneksi nämä herkut tuli valmistettua ja selvitettyä jo tuossa parisen viikkoa sitten. Grillikylki on kestosuosikki, jota teen ja syön kerran tai kaksi kesässä. Sitten pärjään pitkään ilman. Tai no välipalaksi haluan kyllä välillä grilliluita eli olisiko ne nyt niitä ribsejä... Coleslawta teen useammin, varsinkin kun nyt vihdoin sain kasaan oikein täsmälleen mieleistä. Satuin lukaisemaan googlen löydöksistä Olivia-lehden pätkää, jossa mainittiin, että tärkeintä on sokerin, suolan ja etikan tasapaino. Asia selvä. Lisää sokeria, suolaa ja etikkaa kehiin.

Olen vähän laiska grillaaja ja joidenkin mielestä tässä asiassa ihan vääräoppinut: keitän kyljenpalat ensin ja grillaan vasta kypsänä. Joku kärsivällinen tietysti grillaa vaikka koko possun yhdeltä istumalta, mutta en minä. Eikä mieheni, vaikka sinnikäs ja kovapäinen tyyppi onkin. Ja jos Hans Välimäkikin keittää possua muutenkin kuin lihasoppaa varten, voin kai myös minä keitellä ja jopa suositella sitä muille.

Kuvan barbequekastike on samaa kuin se, jota tein nyhtöpossun kanssa. Aivan todella hyvää. 
























Grillikylki

1,5-2 kg possun luullista kylkeä
vettä niin että lihat peittyvät
1 rkl suolaa
kokonaisia mustapippureita
2 sipulia
valkosipulia (laitoin puoli yksikyntistä)

Keitä possua 2-3 tuntia vedessä, joka on maustettu suolalla, pippurilla, sipulilla ja valkosipulilla. Voit halutessasi lisää keitinliemeen myös laakerinlehden, pari porkkanaa ja palan selleriä. Anna jäähtyä keitinliemessä. Leikkaa kylki luiden välistä paloiksi ja sivele palat barbequekastikkeella. Grillaa paloihin kaunis pinta.

Coleslaw

1/2 keskikokoista valkokaalia
1-2 porkkanaa
pari rkl majoneesia
pari rkl ranskankermaa
2 tl valkoista balsamicoa (lisää tarvittaessa)
2 tl sinappia
suolaa
sokeria

Suikaloi kaali ja porkkanat mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja sekoita kastike kaalin ja porkkanan joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa mausteita. Anna maustua kylmässä parisen tuntia. 

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kalamurekepihvit

Säiden säätäjä ei viime päivinä ole suosinut grillitouhuja, mutta onneksi hyviä kesäruokia on muitakin. Varsinkin kun kylässä oli mukavia ja kesäisiä vieraita. Tein kalamurekepihvit samasta taikinasta kuin keväällä, mutta paistoin ne tällä kertaa pannulla. Mökillä nämä paistuisivat kätevästi muurikassa ja kalalajeja voi hyvin vaihdella mielen ja saaliin mukaan. 

Joku näppärä voi tehdä valkoviinistä kastiketta. Meillä kastikkeessa oli kermaviiliä ja lasissa valkoviiniä. Kotilieden sivulla oleva sinappikastikekin voisi olla oikein hyvää, ehkäpä kokeilen sitä ensi kerralla.

Kalamurekepihvit ovat tavallaan aika arkisia mutta kaikessa herkullisuudessaan kelpuutin ne myös vierasruuaksi. Suosittelen kokeilemaan: tässä tulee kätevästi vaihtelua kalaruokalistalle ja yleensä nämä maistuvat myös lapsille. 


Kalamurekepihvit
(Ohje Kotiliesi)
800 g erilaista kalaa fileinä (minä laitoin 600 g kuhaa ja loput lohta)
4 viipaletta vaaleaa leipää
3 dl kermaa
1 dl kalalientä
1 rkl sitruunamehua
ripaus valkopippuria
2 tl suolaa
tillisilppua
4 munankeltuaista
4 munanvalkuaista vaahdotettuna

Mittaa nesteet leipäviipaleiden joukkoon. Anna pehmentyä. Lisää mausteet, keltuaiset ja kalapalat. Pyöräytä tasaiseksi massaksi. Siirrä kalamassa kulhoon. Lisää vaahdotetut valkuaiset varovasti sekoitellen. Kuumenna pannulla voita tai öljyä. Ota taikinasta kahden lusikan avulla (tai märillä käsillä, vähän taikinan paksuudesta riippuen) annoksia ja muotoile ne pihveiksi pannulle. Anna paistua reilulla keskilämmöllä (mun hellalla se tarkoittaa seiskaa) kypsiksi, pari kolme minuuttia per puoli riittää. Tarjoa uusien perunoiden ja kermaviilikastikkeen kanssa.

Kermaviilikastike

2 dl kermaviiliä
pari rkl sinappia
pari rkl sitruunamehua
ripaus suolaa, sokeria ja pippuria
reilusti tilliä silputtuna

Sekoita ainekset tasaiseksi. Anna maustua hetki jääkaapissa.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Crema Catalana

Olen aika laiska jälkiruokakokki: teen aina samaa tai olen kokonaan tekemättä. Tai tietysti toisinaan syntyy jotain pavlovan tyylisiä juttuja. Kokkailin muutamia päiviä sitten paellaa ja sen jälkkäriksi valmistin ihanan ihanat Crema Catalanat, jotka turhaan luokitellaan monessa paikassa haastavaksi valmistaa. Oikeasti tässä ei ole minusta kuin yksi hankala asia: sen pienen kaasupolttimen puuttuminen (ja aion korjata asian ihan tuota pikaa). No okei, homma saattaa kuulemma juoksettua, mutta ei ilmeisesti ihan kauhean helposti. Onnistun nimittäin juoksettamaan monenlaisia asioita, mutta just nämä ovat toistaiseksi pysyneet kasassa.

Ohjeita on monenlaisia: osassa keltuaisten ja kerman lisäksi käytetään jotain tärkkelystä: maissia tai vehnää. Muistelen joskus tehneeni version, jossa oli maissitärkkelystä ja se taisi kyllä olla oikein hyvää. Olisiko se peräti myös hyytynyt nopeammin? Tämä ohje on peräisin Pastanjauhajilta ja se on oikein hyvä ja täsmällinen. Paitsi että vanukkaani majailivat uunissa reilun kaksi tuntia tuon 30 minuutin sijaan. Ja lisäsin vähän mausteita.

No mikä sitten on Crème brûléen ja crema catalanan ero? Ei juuri mikään. Ensin mainitun kotimaa on Ranska ja se on vaikeampi kirjoittaa. Viimeksi mainitussa taitaa useammin olla mausteena appelsiinia ja kanelia. Vinkatkaa, jos teillä on parempaa tietoa.


Crema Catalana

4 dl kermaa (tai puolet kermaa, puolet maitoa)
vaniljatanko
tilkka appelsiinimehua (miel. tuoreesta appelsiinista puristettua)
reilu pätkä appelsiinin kuorta
ripaus kanelia
1 dl maitoa
4-5 kpl keltuaista
3 rkl sokeria

Pane uuni kuumenemaan 90 asteeseen. Halkaise vaniljatanko ja raaputa veitsellä siemenet kattilaan. Laita tanko siementen mukaan kattilaan. Pese appelsiini huolella ja kuori perunankuorimaveitsellä reilu pätkä kuorta. Laita kuori ja reilu loraus (2-3 rkl) appelsiinimehua myös kattilaan. Lisää kerma ja kuumenna kermaseosta kunnes se kiehahtaa. Siirrä se syrjään hellalta. Sekoita kulhossa keltuaiset, sokeri ja maito. Vatkaa niin, että keltuaiset rikkoutuvat kunnolla ja sokeri sulaa. Nappaa vaniljatanko ja appelsiinin kuori pois kermaseoksesta. Kaada kermaseos keltuaisseoksen joukkoon koko ajan sekoittaen. Kaavi huolella vaniljansiemenet mukaan ja sekoita vielä tasaiseksi. Kaada seos uuninkestäviin vuokiin, tästä tulee noin neljä annosta. Laita kulhot uuniin ja anna hyytyä. Voit välillä kokeilla hyytymistä naputtamalla vuoan kylkeä. Hyytymisen kesto riippuu ainakin vuokien muodosta ja syvyydestä. Anna vanukkaiden ensin jäähtyä huoneenlämmössä ja nosta ne kylmään (varsinkin jos vanukkaat päätyvät tarjolle vasta myöhemmin). 

Ripottele jäähtyneiden vanukkaiden päälle sokeria. Tasaisimman pinnan saat kääntelemällä vuokia varovasti. Paahda pinta kaasupolttimella tai uunissa grillivastusten alla. Uunin äärestä ei sitten kannata lähteä mihinkään: sokeri sulaa ja ottaa väriä muutamassa minuutissa. Heti sen jälkeen se palaa. Kuten kuvasta näkyy.

Crema catalanat on kätevä tehdä etukäteen, vaikka jo edellisenä päivänä. Sokerin paahtaminen kannattaa tosin jättää viime tippaan tai tarvittaessa senkin voi tehdä tuntia, paria ennen tarjoilua. Nämä voi tarjota vaikka jonkun sorbetin tai tuoreiden marjojen ja hedelmien kanssa. Tein kerran näitä marinoituja mansikoita kaveriksi, tosin pilkoin mansikat pienemmiksi vähän salsa-tyyppiseksi kastikkeeksi. Oli aika tosi hyvää.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Laatikollinen macaroneja

Naapurin lasten serkkuvauva sai lauantaina kasteen ja juhlavieraat macaroneja (ja tiettävästi paljon muutakin hyvää). Toiveena oli minulle itselleni mieleinen sekoitus muutamista eri väreistä ja mauista. En osannut oikein päättää, joten tein vähän kaikkia. Uusi kokeilu oli ruokotomusokerista tehdyt vaalean ruskeat macaronit. Kuoret eivät valitettavasti onnistuneet ihan 100 %, mutta tomusokerissa ei tainnut olla vikaa: sekoitin taikinaa liikaa, jälleen kerran. Harmikseni tuota ruokotomusokeria ei ole enää markkinoilla.

Nämä ovat kiitollisia leivonnaisia silloin kun onnistuvat: 40 kpl tulee käden käänteessä. Kuoret voi hyvin pakastaa etukäteen ja täyttäminen kannattaa hoitaa päivää ennen tarjoilua.

























Täytteissä noudattelin omaa tuttua linjaani: helppoa, nopeaa ja mieluiten valmista. Paitsi mustikkacurdia tein jälleen itse. Ja noihin valkoisiin kuoriin tein vaniljaista voikreemiä. Eli huoneenlämpöistä voita (30 g), tomusokeria (1 dl) ja vaniljasokeria (maustemitallinen) sähkövatkaimella sekaisin kunnes sileää.

Minulle on vieläkin vähän hämärän peitossa miksi välillä kaikki onnistuvat ja välillä puoli peltiä on ihan vinksallaan. Tai miksi välillä melkein kaikki on vinksallaan. Luultavasti ongelma on se liika sekoittaminen. Tai valkuaiset. Tai molemmat. Valkuaisten vanhettamisessa olen oikaissut mikron kanssa: tökkäsin lasin kaksi kertaa mikroon 300 w teholla 10 sekunnin ajaksi. Tälleen syntyivät toistaiseksi tasaisimmat ja hienoimmat kuoret, hassua tai sattumaa. Kuulin kyllä Ranskassa asuvalta ystävältäni, että valkuaisten vanhentamisella on keskeinen rooli homman sujumisessa. Täytyy testata kohta uudestaan.

Kuoret ovat lopettaneet repeilyn lähes kokonaan, koska annan kuorien kuivua huoneenlämmössä tarpeeksi kauan. Niitä kannattaa pikkuisen kokeilla: pinta ei tartu sormiin kun se on tarpeeksi kuiva.

Olen tässä matkan varrella hieman päivittänyt ohjetta, jota noudatan. Se löytyy täältä.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Mustikkamurupiirakka (munaton ja maidoton)

Tämän vuoden mustikkasato on aikaisessa, joten nyt kaikki metsään ahertamaan. Hopi hopi. Jos kuitenkin on niin, että kuuma metsä, hirvikärpäset, paarmat, hyttyset ja nallekarhut eivät kiinnosta, tori on ihan hyvä vaihtoehto. Minä löysin pakastimesta vielä viime kauden mustikoita ja leivoin niistä koko perheelle passaavan piirakan. Se ei missään tapauksessa vedä vertoja suosikilleni, mutta ollakseen munaton ja maidoton, on se oikein kelvollinen. Tämä on parhaimmillaan tuoreena, seisottaminen ei mitenkään paranna menoa. Ohje  löytyi täältä. Ensi kerralla taidan sekoittaa mukaan pikkusen no egg -nimistä munan korvikejauhetta. Se osoittautui aika kivaksi lettutaikinan teossa.

Piirakan kaveriksi keittelin vaniljakastiketta, pikkusisko sai omaa kaurapohjaista soosia. Oatlylla on ihan siedettävä vaniljakastike, jota näyttäisi olevan hyllyssä vähän pienemmissäkin ruokakaupoissa. 


Mustikkamurupiirakka


Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2½ tl leivinjauhetta
3/4 dl öljyä
2½ dl kauramaitoa (vettä/omenamehua)

Täyte:
reilu ½ l mustikoita
1 rkl perunajauhoja
1 rkl sokeria

Muruseos:
50 g  maidotonta margariinia
1½ dl kaurahiutaleita
3/4 dl sokeria

Aloita valmistamalla muruseos. Sekoita margariinin joukkoon kaurahiutaleet ja sokeri. Valmista pohjataikina. Sekoita kuivat aineet hyvin. Lisää joukkoon öljy ja vesi ja sekoita taikina nopeasti juuri ja juuri sekaisin. Levitä taikina piirakkavuokaan. Levitä päälle marjat (joihin on sekoitettu perunajauhot ja sokeri, varsinkin jos marjat tulevat pakastimesta). Marjat saavat lähes peittää koko taikinan. Ripottele pintaan muruseos ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 35 minuuttia.



Vaniljakastike

5 dl maitoa
1 keltuainen
1,5 rkl peruna- tai maissitärkkelystä
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kuumenna koko ajan sekoittaen. Jos käytät perunajauhoja, anna kiehahtaa. Jos käytät maissitärkkelystä, anna kiehua kaksi minuuttia koko ajan sekoittaen. Joillakin kuulemma homma sakkaa, jos käytössä on keltuaista ja maissitärkkelystä yhtä aikaa. Minulla ei toistaiseksi ole käynyt niin.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Kesäpitsaa grillissä

Kaikki oikeat ruokabloggaajat grillasivat pitsaa jo ennen kuin minulla oli koko blogia saati grilliä. No nyt on ollut sekä grilli että blogi niin pitkään, että tajusin vihdoin tunkea pitsaa sinne grilliin. Hyvä, että tajusin: on meinaan todella hyvää. Ja helppoa. Grillausmallia katsoin jälleen kokeneemmilta eli Pastanjauhajilta. He eivät pettäneet tälläkään kertaa. Pohjasta tuli oikein rapsakka ja kiva, ja täytteestä tosi mehevä.

Pohjataikinan voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen, samoin tomaattikastikkeen. Teen yleensä kaksinkertaisen annoksen kastiketta ja pakastan ylimääräiset. Seuraavalla kerralla pitsat valmistuvat aivan tuota pikaa. 



Grillipitsat

Pohja:
2 dl vettä
20 g hiivaa
1 rkl öljyä
ripaus suolaa
ripaus sokeria
reilu 5 dl vehnäjauhoja
 
Tomaattikastike:
1 prk säilöttyjä tomaatteja, tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
1 pieni sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
reilu loraus öljyä
suolaa
pippuria
yrttimausteita
1 rkl sokeria

Täytteeksi:
mozzarellaa
salamia
tuoretta tomaattia
basilikaa tai rucolaa

Valmista tomaattikastike ensin. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulisilput voissa tai öljyssä. Lisää säilötyt tomaatit. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Lisää mausteita mielen mukaan. Soseuta halutessasi sauvasekoittimella.

Valmista taikina tomaattikastikkeen kiehuessa. Sekoita hiiva haaleaan veteen, lisää muut aineet ja alusta notkeaksi taikinaksi. Kohota taikina vähintään kaksinkertaiseksi. Jaa taikina kolmeen tai neljään osaan ja kauli tai taputtele litteäksi. Sipaise pohjille öljyä, mieluiten molemmin puolin. Voit pinota pohjat tarjottimelle niin, että pohjien välissä on leivinpaperia. Paperin avulla pohjat on helppo kipata grilliin.

Lisää pohjat grilliin (grilli keskilämmölle) muutama kerrallaan ja poista paperit heti. Anna pohjien kypsyä hieman toiselta puolelta, muutama minuutti riittää. Käännä pohjat ja lisää tomaattikastike, juusto ja haluamasi muut täytteet (basilika tai rucola vasta kypsän pitsan päälle). Anna kypsyä vielä muutamia minuutteja sillä samalla keskilämmöllä ja kansi suljettuna. Avogrilliin kannattaa jostain virpoa joku iso kansi tai vaikka pala foliota.

En tällä yhden kierroksen kokemuksella ala jakaa vinkkejä miten nämä herkut syntyvät erilaisissa grilleissä, mutta uskoisin homman sujuvan. Kannattaa ainakin kokeilla.





torstai 11. heinäkuuta 2013

Savukalasalaatti

Ruokajuttuni ovat viime viikkoina olleet suurin piirtein yhtä yksitoikkoisia kuin ruokavalioni: mansikkaherkkuja ja salaatteja. Välillä on tietysti grillattu, mutta ihan joka kyljystä en kehtaa tänne päivittää. 

Savukala on yksi kesän ykkösherkuista, varsinkin itse savustettuna. Mökkijärven ahti oli kuitenkin alkuviikosta hyvin nihkeällä tuulella (tai sitten me vaan ei osattu), joten jouduimme tyytymään muiden savustamaan ja muiden kalastamaan siikaan. Ei valittamista, kaupan savusiiasta syntyi todella herkullinen päivällinen. 






Savukalasalaatti

pari ruukkua salaattia
pätkä kurkkua
keitettyjä perunoita
punasipulia
keitettyjä herneitä
1 savustettu siika
3-4 keitettyä kananmunaa
muutama tomaatti

Kastike:
0,5 dl öljyä
0,5 dl valkoista balsamicoa
2 tl sinappia 

Huuhtele salaatti. Revi se vadille. Paloittele kurkku, perunat, siika, kananmunat ja tomaatit. Viipaloi sipuli. Kiehauta herneet. Kokoa salaatti vadille. Asettele kananmunat tuolleen nätisti kahdeksankymmentäluvun henkeen. Sekoita kastikkeen ainekset ja kippaa sitä salaatille. Tarjoa tuoreen leivän kera.

Tähän salaattiin olisi hyvin sopinut joku kotijuustotyyppinen juusto, jota on ainakin Valion valikoimissa ihan kotijuuston nimellä (tai on ainakin ollut). Ja joku kylmä riesling. Ensi kerralla sitten. Panin valkkarin kylmään varmuuden vuoksi jo nyt, ettei sitten ensi kerralla käy samalla tavalla.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Helppo perunasalaatti

Kesä- ja lomaruoka saa olla helppoa, mutta sen pitää olla hyvää. Tämä simppeli perunasalaatti on sellainen, jonka ohjetta kysytään kerta toisensa jälkeen. Ja joka kerta ujostelen karun totuuden kertomista. Kyseessä on nimittäin tosi helppo juttu: uusia perunoita (myös vanhat käy), sinappikurkkusalaattia, kermaviiliä, sipulia ja vähän omenaa. Lopuksi vielä pari rouhaisua pippuria ja suolaa. Liian helppoa ja hyvää ollakseen totta. 

Keitän melkeinpä aina esim. mökillä perunoita niin paljon, että saan joko tätä salaattia tai pyttipannua tähdeperunoista. Niin, tämä ei siis ole mitään kovin fiiniä settiä, mutta salaatti on tosi hyvää ja vajaassa vartissa valmista.

























Perunasalaatti

vajaa kilo perunoita
pari kesäsipulia
puolikas omena
n. 1 dl sinappikurkkusalaattia (tai suolakurkkuja ja sinappia)
1 prk kermaviiliä
ripaus suolaa ja pippuria

Pilko jäähtyneet perunat ja omena. Silppua sipuli. Sekoita kurkkusalaatti ja kermaviili keskenään ja sekoita sitten kaikki ainekset. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Anna tekeytyä kylmässä hetki.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Marenkikakku feat. Rice Krispies

Riisimuromarenki kuulosti minusta aluksi tosi arveluttavalta, mutta se oli kyllä melkoinen menestys isäni synttäreillä viime viikonloppuna. Ja koska en ehtinyt juhlissa syödä kakkua tarpeeksi, tein sitä viime viikolla lisää. Pari ystäväperhettä oli sopivasti tulossa kylään, joten ihan itsekseni en tehnyt selvää alla olevasta. Myös lahjomattomat (eli alle 5-vuotiaat vieraat + yksi oma) totesivat kakun erittäin hyväksi. 

Ohjeen alkuperästä ei ole takeita. Äitini bongasi sen täältä ja minä löysin hyvin saman tyyppisen Pirkalta.

























Marenki-riisimuropohja
(8-10 henkilölle)

4 valkuaista
1 tl valkoviinietikkaa (tai sitruunamehua)
2 dl sokeria
3 dl riisimuroja
(loraus öljyä)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää viinietikka. Lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten. Kääntele riisimurot varovasti sekaan ja sekoita tasaiseksi. Sipaise leivinpaperille öljyä ja levitä pohjataikina leivinpaperille. Paista 125 asteisessa uunissa parisen tuntia ja jätä tarvittaessa vielä jälkilämpöön kuivumaan. Ohjeessa mainittu tunti ei minusta riitä mihinkään, ainakaan minun uunissa, tai sitten tein pohjasta liian paksun.

Viime lauantain juhlissa kakun täytteenä oli sitruunatuorejuustosta ja kermavaahdosta tehty täyte, mittasuhteet taisi olla 1 prk tuorejuustoa ja 3-4 dl kermaa. Sitä maustettiin vielä sokerilla ja vaniljasokerilla. Tosi hyvää. Minä lykkäsin kakun väliin raparperihilloketta (ei olisi kannattanut) ja kermavaahtoa sekä reilusti mansikoita. Raparperihilloke ei ollut omaa tekoa vaan kaupan valmista ja aika mitättömän makuista. Joku raikas ja vähän kirpakka kiisseli voisi olla ihan parempaa. Tai lemon curd, joka sopii melkein mihin vaan.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Keittiöpäivitys

Tai keittiön päivitys. Tai päivitys keittiöstä. Päivitys valmistui jo tuossa toukokuun puolella, mutta siinä on ilmennyt yksi vika: se pysyy huonosti siistinä. Niinpä otin kuvia vasta nyt pikku raivauksen yhteydessä. Päivitys kesti reilu kaksi kuukautta ja se jos joku on nyt todella lämmöllä tehty. Melkoinen muutos, olen todella innoissani ja olen kyllä tosi kiitollinen kiltille ruåtsalaiselleni. Tack så mycket.

Yläkaapisto maalattiin valkoiseksi ja alakerta tuommoiseksi mustan ruskeaksi. Kokovalkoinen keittiö olisi ollut kiva, mutta punaisen värin peittoon saamisessa oli aika rupeama. Ja jotenkin tuo tumma väri käyttäytyi kivemmin. Välitila alkoi tietysti näyttää uusien maalien seurassa entistäkin kauheammalta, joten maalasimme senkin. Maalin alle läpsyteltiin reippaalla kädellä laastia. Ihan ei mennyt niin kuin Esmeraldalla, mutta tulos on toistaiseksi riittävä.

Merkittävin uudistus keittiössä oli tiskikoneen tipauttaminen lattialle. Lattialla seisova tiskikone teki mahdolliseksi työtason tiskarin päällä ja se siis tarkoitti laskutilaa jääkaapin ja pakastimen vieressä (sitä ei aiemmin ollut ollenkaan, paitsi kävelymatkan päässä), laskutilaa mikrolle (sitäkään ei ollut), laskutilaa tiskialtaan toisellekin puolelle ja laskutilaa tiskikoneen välittömään yhteyteen (sitäkään ei ollut). Siis miettikää. Laskutilaahan meillä selvästi on ja voi kuulostaa hassulta, että pari askelta sinne tai tänne tuntuu vaivalloiselta. Mutta mutta. Jääkaapin tai pakastimen oven pitäminen auki esim. ostosten purkamisen yhteydessä, kuuman astian nostaminen mikrosta, tiskien kerääminen ensin johonkin muualle ja sitten niiden kuljettaminen koneeseen oli kuitenkin todella ärsyttävää. Lisäplussaa tulee siitä, että koko keittiö tuntuu avarammalta ja valoisammalta. Toki tuolla valkoisella värilläkin lienee osuutta asiaan.
Vetimet menivät vaihtoon. Entiset tarttuivat koko ajan housun taskuihin ja villatakkeihin kiinni. Myös uuni ja liesitaso uusittiin. Rungot kaipaavat vielä vähän teippiä, samoin tiskikoneen reuna. Lakkaa sitten tuo punertava runko tuolta vilkkumasta ja muistuttamasta entisestä keittiön väristä. Ai niin. Kylmäkalusteiden viereinen levy maalattiin liitutaulumaalilla, se on aika hauska. Kuva löytyy täältä. Aika pienellä budjetilla saatiin aika iso muutos ja todella iso ilo aikaiseksi.  








Olen ajatellut maalata (tai no, maalauttaa) myös eteisen komerot ja vessojen kalusteet, kunhan vaan kehtaan pyytää. Jep, nekin ovat tummanpunaiset. Lopuksi vielä kuvia entisestä, ah niin elegantista keittiöstä.




torstai 4. heinäkuuta 2013

Vähän parempi hampurilainen

Lomalomalomalomaloma. Loma. Ja heinäkuun neljäs. Kaksi hyvää syytä tehdä tavallistakin parempia hampurilaisia. Sämpylän väliin viipaloitiin vähän pihvikarjan ulkofilettä, muuten kuviot oli aika samat kuin burgereissani yleensä: tomaattia, salaattia, marinoitua sipulia, savujuustoa, suolakurkkua ja kastiketta (majoneesia, ketsuppia, sinappia ja valkosipulia). 

Sämpylät tein itse, tosin pyörittelin kyllä ensin kaupassa käsissäni valmiita hampurilaissämpylöitä. Ne säilyvät syyskuun loppuun asti, joten niitä lienee saatavilla vielä myöhemminkin kesällä. Jos vaikka ei huvittaisi leipoa. Nyt kuitenkin huvitti, koska kanssani leipoi kaksivuotias pikkusisko ensimmäistä kertaa ikinä. Hän syö nykyään vehnää, joten leipominen on jo ihan oikeaa leipomista. Riisijauhojen sekoittaminen veteen muistutti lähinnä hiekkakakkujen tekemistä. Lopputuloskin oli suurin piirtein yhtä herkullinen.
 

























Filehampurilainen (neljälle)

800 g naudan ulkofilettä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
juustoa
tomaattia
salaattia
marinoitua punasipulia
suolakurkkuja
majoneesikastiketta (majoneesia, ketsuppia, sinappia ja valkosipulia sekaisin)
sämpylöitä

Viipaloi tomaatit ja marinoi punasipuli (vaikka näin). Huuhtele ja revi salaatti isoiksi paloiksi. Nosta liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Sivele lihanpinta ohuelti öljyllä. Kuumenna parila (tai grilli) kuumaksi ja kypsennä lihapalaa noin 4 minuuttia kummaltakin puolen. Työnnä fileen paksuimpaan kohtaa lihamittari. Vähennä lämpöä ja anna fileen kypsyä, kunnes sisälämpötila näyttää 56 astetta. Nosta filee folioarkin päälle, mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla ja kääri folioon vetäytymään 10-15 minuutiksi. Tunnustan: en käyttänyt lämpömittaria, vaikka se on kyllä ihan hyvä kapistus. Muutamien pihvikokeiluiden jälkeen oppii kyllä ihan kohtuullisen näppituntuman. Paahda sämpylöitä grillissa tai uunissa ja anna jokaisen ruokailijan koota itse hampurilaisensa. 

Haluatko tehdä sämpylät itse? Täältä löytyy ohje. Puolikkaasta annoksesta tulee kuusi reilua sämpylää. Taikina kannattaa jättää pehmeäksi ja kohottaa huolella.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Mansikkapavlova

Nimipäivilläni on aina syöty mansikkakakkua, ainakin siis jos kakkua on ollut. Mieleisin mansikkakakku minulle on ehdottomasti joku marenkijuttu. Unohdin riisimurot eilen kauppaan, joten en voinut toistaa lauantaina tehtyä herkkua (jotta tyttäreni muuten nimitti räiskäkakuksi...). Niinpä "joudun" tekemään riisimuro-marenkikakkua toiste ja "tyydyin" tänään pavlovaan. 

Lueskelin muutamia ohjeita eilen pohjaa tehdessäni ja ihmettelin suuresti sitä, että aika monessa ohjeessa pohja neuvottiin paistamaan kuivaksi. Mikä se semmoinen pavlova on...?? Oikaiskaa, jos olen väärässä, mutta minusta pavlovan pointti on rapea kuori ja vaahtokarkkimaisen pehmeä sisus. Sellainen kokonaan kuiva marenkipohja on kyllä hyvää sekin, mutta se on sitten toinen juttu.

Tämän pavlovan täytteeksi kippasin kermavaahdon ja Valion uuden mansikalla maustetun rahkan seosta. Ja tietysti paljon paljon mansikoita. Ensi kerralla taidan valita kestosuosikkini eli sitruunarahkan, vaikka mansikkarahkatäytekin oli oikein herkullista. Onnea vielä kaikille kaimoilleni ja tietysti kaikille muillekin tänään nimipäiväänsä viettäville!

Mansikka-pavlova

Pohja:
4 valkuaista
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl valkoviinietikkaa (tai sitruunamehua)
2 tl maissitärkkelystä

Täyte:
2 dl vispikermaa
1 prk Valio maustettua rahkaa mansikka (tai sitruuna)
vaniljasokeria
sokeria

1-2 l mansikoita

Kuumenna uuni 120 asteeseen. Voitele leivinpaperille voilla ympyrä (Ø 25 cm). Aseta paperi uunipellille. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (keltuaista ei saa olla mukana). Lisää sokeri pienissä erissä, vatkaa koko ajan. Kun seos on kiiltävää, lisää vaniljasokeri ja viinietikka. Sihtaa joukkoon maissitärkkelys. Sekoita. Lusikoi tai pursota marenkivaahto leivinpaperille voidellun alueen päälle. Tee reunoista korkeammat kuin keskiosasta. Paista uunin keskitasolla noin 60 min tai kunnes marenki on päältä rapeaa ja sisältä pehmeän vaahtomaista. Anna jäähtyä. Siirrä kakkuvadille. 
 
Perkaa ja viipaloi mansikat. Jätä muutama komea mansikka kokonaiseksi ja perkaamatta. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita rahka ja sokerit kermavaahdon joukkoon. Kumoa kermatäyte marenkipohjalle. Asettele kermatäytteen päälle runsaasti mansikoita. Koristele vaikka muutamalla hienolla kokonaisella mansikalla.