(Isännän) Lihapullat

Meillä on kokkailupuuhat pääsääntöisesti jaettu siten, että mieheni hoitaa aamupalat kaikille (jep, minunkin paikalla odottaa joka aamu "tilaukseni" mukainen voikkari, puuro tai jugurtti:o) ja minä kokkaan muut ateriat. Minä, entinen aamuvirkku, käynnistyn tällä hetkellä aamuisin hieman hitaasti... Välillä isäntä hoitaa muutkin kokkailut ja tämä setti onkin lähes kokonaan hänen aikaansaannosta. Annos taisi olla ohjetta pienempi, koska pakastimeen ei jäänyt yhtään. Ohje on täältä, tosin kokki taisi lisätä taikinaan myös kuullotettua sipulia. Nämä olivat tosi tosi hyviä.

Tuon ruskean kastikkeen kanssa vähän avitin, ja paljastan nyt junttiuteni: tykkään ruskeasta kastikkeesta. Kuvassa myös nokare puolukkahilloa, jota ruotsalaiset _aina_ syövät lihapullien kanssa.

Lihapyörykät

2 kg jauhelihaa
3 kananmunaa
1,5 dl kermaa
1,5 dl korppujauhoa
5 rkl vasikkafondia
suolaa ja pippuria
(pari sipulia pieneksi pilkottuna ja öljyssä/voissa kuullotettuna)

Sekoita kerma, korppujauhot ja mausteet. Anna turvota viitisen minuuttia. Lisää kananmunat, sipuli vähän jäähtyneenä ja jauheliha. Sekoita tasaiseksi. (Tässä välissä voi paistaa pienen koepullan pienellä paistinpannulla ja lisätä tarvittaessa mausteita.) Pyörittele taikina lihapulliksi ja paista 200 asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia.

Ai niin. Se ruskeakastike. Teen sen suurinpiirtein näin: pari rkl voita sulatetaan kattilassa, lisätään pari rkl vehnäjauhoja, sekoitetaan ja annetaan ruskistua samalla sekoitellen. Lisätään vettä (yhteensä noin 5 dl) pienissä erissä koko ajan sekoittaen. Sitten lisätään vielä puolikas lihaliemikuutio ja tarvittaessa lisää suolaa/soijakastiketta/sinappia tai vaikka tomaattipyrettä, vähän kastikkeen tarkoituksesta riippuen. Annetaan kiehua 5-10 minuuttia.

Suklainen isänpäiväkakku

Teen vähän ja harvoin suklaakakkuja, koska ne niin harvoin ovat ihan just tasan mieleni mukaisia. Isänpäivän kunniaksi päätin kuitenkin taas yrittää ja odotukset olivat korkealla.

Kaivelin ystäväni googlen avulla esille Valion vanhan suklaakakkuohjeen, josta muistelin kovasti tykänneeni (noin parikymmentä vuotta sitten). Valion sivulta täysin vastaavaa kakkua ei enää löydy, mutta täältä lunttasin mallia. Lopputulos oli ihan ok, mutta aivan liian makeaa minulle. Ensi kerralla täytyy vähän päivittää tuota ohjetta. Aion ainakin vaihtaa keksipohjan minttudominot digestiveiksi ja sivellä pohjan päälle jotain vähän kirpakkaa hilloa. Vadelmaa, kirsikkaa, aprikoosia tai vaikkapa omenasosetta. Ja tuon suklaahöylän kanssa täytyy ottaa vähän rauhallisemmin, vaikka se aika hauska vekotin onkin. Äitini sai sen jostain Keski-Euroopan suunnalta tuliaisiksi, ja laittoi "vahingon" kiertämään eli toi sen minulle.

Päivänsankari onneksi tykkää makeasta ja myös totaaliöverimakeasta, joten hän oli kakusta mielissään. Mieheni tykkää myös esim. banoffeesta, jota minä pystyn hädin tuskin syömään ollenkaan.

Suklaakakku

Pohja:
1 pkt (175 g) täytekeksejä (esim. Domino)
50 g voita

tai 200 g digestive-keksejä
80 voita
3 rkl kaakaojauhetta

Täyte:
4 liivatelehteä
170 g tummaa suklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 keltuaista
2 valkuaista
2 dl kuohukermaa

(pari rkl jotain hyvää - ei liian makeaa - hilloa)

Hienonna keksit ja lisää joukkoon sulatettu voi (ja mahdollinen kaakaojauhe). Sekoita. Taputtele seos kevyesti vuoan pohjalle. (Sipaise pohjan päälle vähän hilloa, jos niin haluat.) Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 minuuttia. Liuota kuiviksi puristetut liivatelehdet kuumaan vesitilkkaan. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita tuorejuuston joukkoon puolet sokerista, vaniljasokeri, keltuaiset, suklaa ja liivateseos. Vatkaa valkuaiset lopun sokerin kanssa kovaksi vaahdoksi. Vaahdota kerma. Yhdistä vaahdot suklaa-tuorejuustoseokseen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä seuraavaan päivään. Irrota kakku vuoasta, nosta tarjoiluvadille ja koristele haluamallasi tavalla.

Swiss Choco-roulette

Hyvää isänpäivää kaikille isille ja isoisille!

Metsästäjänleipä

Syksyn illanistujaisiin tai vaikkapa isänpäivän iltapalaksi sopisi hienosti metsästäjänleivät. Niitä on helppo varioida jääkaapin antimien mukaan. Minä tein tämän virityksen jo aikoja sitten, muistaakseni lihamurekkeen tähteistä, ja valmistin leivät tällä kertaa kokonaan ilman uunia. Paahdoin leivät leivänpaahtimessa, kuumensin jämämurekeviipaleet mikrossa ja lisäsin kuuman kastikkeen leipien päälle. Uuniversio, joka on muuten tosi kätevä valmistella hyvissä ajoin etukäteen, löytyy täältä.

Metsästäjänleivät

4 viipaletta maalaisleipää
voita ja sinappia
4 jauhelihapihviä tai murekeviipaletta (tai miksei kypsää broileri tms.)
n. 5 dl puhdistettuja sieniä
1 rkl voita
2 dl kermaa
suolaa ja pippuria
vähän suurustetta (tai vehnäjauhoja)
tuoretta persiljaa

Valmista ensin sienikastike. Paahda sieniä kuivalla pannulla kunnes neste on haihtunut. Lisää vähän voita ja kuullota sieniä hetki. Lisää kerma ja mausteet, ja anna kiehua kasaan. Suurusta tarvittaessa.

Paahda leivät. Voitele ne voilla ja halutessasi myös sinapilla. Kuumenna jauhelihapihvit (tai mitä nyt sitten haluat käyttää). Kokoa leivän päälle pihvi ja lisää päällimmäiseksi runsaasti sienikastiketta. Koristele persiljasilpulla.

Villasukkia ja -lapaset pikkuisille

Ystäväni perhe kasvoi pikkuisella prinsessalla jo kesällä, mutta pääsin ihastelemaan kilttiä ja suloista vauvaa vasta parisen viikkoa sitten. Meillä pidettyjen ensitreffien kunniaksi tein pikkuneidille pienet (??) sukat ja lapaset, jotka luultavasti passaavat ensi kesän kieppeillä... Ylpeä isoveli sai saapassukat. Lanka on Novitan 7 veljestä, pikkuneidille raitaa ja isoveljelle beigeä.

Norjalainen omenakakku

Kiitos ja anteeksi. Kiitos, että tulit kurkkaamaan ja anteeksi, jos nyt tuotan pettymyksen. Ehkäpä odotit lukevasi jostain ihanasta kakkukakusta? Tämä "kakku" on enemmän jälkiruoka kuin kakku tai edes leivonnainen. Onneksi norjalainen omenakakku on aivan uskomattoman hyvä jälkiruoka. Se on pehmeää ja täyteläistä, ja samalla jotenkin kepeää. Täydellistä sadepäivän (tai talvipäivän tai muun päivän) herkkua.

Ohje on peräisin mummoni ruokaohjekokoelmasta, joka tällä hetkellä löytyy äitini kirjahyllystä. Ohjeen vieressä lukee "Alman resepti." Mummoni ei enää ole vastaamassa kysymyksiin ohjeen nimestä tai alkuperästä, eikä Almakaan. Alma taisi olla syntynyt jo hyvissä ajoin 1800-luvun puolella. Ohje on siis joka tapauksessa vanha. En ole missään törmännyt vastaavaan, edes google ei antanut mitään tätä edes etäisesti muistuttavaa tulosta. Sen verran kuitenkin tuli mieleeni, että ranskalainen clafoutis on vähän samanoloinen jälkkäri. Eli hedelmiä ja pannaritaikinan oloista taikinaa.

Mummoni ylöskirjoittama ohje ei ollut kovin tarkka, joten alla on minun versio siitä.

Norjalainen omenakakku

Täyte:
3-5 omenaa
2 rkl voita
1 dl sokeria
1 dl vettä

Taikina:
3 munaa
1/2 dl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoja
2,5 dl maitoa, kermaa tai niiden sekoitusta

Tarjoiluun: kermamaitoa:o)

Kuori ja lohko omenat, poista siemenkodat. Laita omenat, voi, sokeri ja vesi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua muutama minuutti niin että omenalohkot hieman pehmenevät. Anna jäähtyä hetki ja kaada omenat voideltuun uunivuokaan. Anna kattilaan jäävän liemen kiehua hetki kasaan ja kaada seos omenoiden päälle. Sekoita munat, sokeri, vehnäjauhot ja neste. Kaada omenoiden päälle. Paista 150 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia tai kunnes paistos on hyytynyt (ja pinta saanut hieman väriä). Tarjoa haaleana kermamaidon kanssa.

Pyhäinpäivä ja pitkään kypsennettyä possua

Emme tänä vuonna juhlistaneet halloweenia, kurpitsakin jäi kauppaan ja siis kaivertamatta. Ehkäpä ensi vuonna. Kekri on minulle näistä loppusyksyn juhlapäivistä vierain, mutta kyllähän pyhäinpäiväpäivällisemme sopi hienosti myös kekrin viettoon. Kekri on (tai oli aikoinaan) sadonkorjuujuhla ja tarkoitus on kai täyttää vatsaa talven varalle. Ruokailmiö-blogi innoitti minua possuostoksilla ja onnistuin aivan mainiosti tuossa vatsantäyttämistavoitteessa. Nyt voinkin sitten istua possun (eli pullean massuni) kanssa sohvalla ja nauttia kynttilöistä ja takkatulesta.

Pitkään haudutettu possu

1-2 kg luullista possun lihaa, esim. lapaa tai etuselkää

2 tl suolaa

(ripaus yrttimaustetta ja pippuria, hunajaa)

muutama valkosipulin kynsi

pala lanttua

pari porkkanaa

1 sipuli

5-6 perunaa

1 dl vettä

2 punajuurta

Kuori ja paloittele kasvikset. Pane kasvikset ja liha pataan ja lisää vähän vettä padan pohjalle. Ripottele päälle suolaa ja halutessasi vähän pippuria ja yrttimaustetta. Voit myös lorauttaa päälle vähän hunajaa. Kypsennä pataa 175 asteisessa uunissa vähintään kolme tuntia. 

Pata oli jopa himpun turhan pitkään (6 h) uunissa, koska kasvikset paahtuivat jo vähän liikaa. Liha oli kyllä sitäkin herkullisempaa. 

Löysin aikaisemmin syksyllä pihalta todella isoja käpyjä, mutta en ole vielä päättänyt mitä niistä teen. Saa nähdä teenkö mitään, kauniita ovat noinkin.

Kastanjakranssi

Ihastelin viime vuonna eräissä ristiäisissä kastanjoista tehtyjä koristeita ja päätin tänä vuonna kokeilla niitä itsekin. Helsingin puistoissa kasvaa tykötarpeita aivan riittämiin, ja vaikka keräsin tyttöjen kanssa ison pussillisen, kastanjoita jäi vielä muillekin. Sitten tuumasta toimeen. Mokomat liukkaat kastanjat eivät millään meinanneet pysyä styrox-kranssipohjalla, mutta aikani kun ähräsin, sain kuin sainkin kranssin valmiiksi. Siitä tuli aika kiva. Vielä kun saisin liiman pois näpeistä (yhtään kastanjaa ei sentään tarttunut sormiin... se olisikin ollut hassua, kuljeskella täällä pari kastanjaa näpeissä, huh).

Hiekkapaperi pelasti kranssin (ja hermot). Eli karhensin kastanjoiden pintaa ennen liimausta. Käytin pääasiassa kuumaliimaa, ja välillä kokeilin pikaliimaakin. Saa nähdä miten kauan kranssi säilyy siistinä, mitään aiempaa kokemusta minulla ei asiasta ole. Voin vaikka myöhemmin palata raportoimaan.

Kiikutin kranssin ulos, vaikka se näytti kyllä kivalta tuossa pöydälläkin. Tällä kertaa kranssi päätyi oven pieleen, koska punaisenruskea kranssi ei tarpeeksi erottunut punaisesta ovesta.