Arkinen mutta herkullinen raastekeitto

Mietin aika tovin, että kehtaanko päivittää tätä soppaa tänne ensinkään. Kysymys on nimittäin niin arkisesta virityksestä, että paljon arkisemmaksi ei keitto tästä tule. No, onneksi tämä on tosi hyvää. Eikä varmaan haittaa, jos keitto on myös helppoa, halpaa ja nopeaa. Ja hiilaritkin on hyviä, jos sillä on väliä.

 

Raastekeitto

400 g jauhelihaa

1 pkt pekonikuutioita

1 iso sipuli

pari rkl öljyä

pari porkkanaa

pala kaalia

1 pieni palsternakka

pala lanttua

pala selleriä

pari kynttä valkosipulia

n. 1 l vettä

1 lihaliemikuutio (tai muutama rkl lihafondia)

mustapippuria

suolaa

Kuori ja raasta kasvikset, pilko sipulit. Raastan porkkanan isommalla terällä, jotta ruokaan jää kunnolla purtavaa. Muut kasvikset raastan hienommalla terällä. Lisää pekonikuutiot kylmälle pannulle ja käännä lämpö päälle. Lisää jauheliha kun pannu on kuuma ja ruskista liha ja pekonit. Paahda kasvisraasteita öljyssä kattilassa. Kunnes saavat hieman väriä. Lisää vesi, jauheliha, pekoni ja liemikuutio. Anna kiehua vartin verran. Lisää tarvittaessa suolaa ja muita mausteita. 

Keiton kanssa söimme porkkanasämpylöitä. Eli keittoa, sämpylää ja maitoa, aijai.

Neulottu vauvan peitto

Halusin vaihteeksi kokeilla neulotun peiton tekemistä ja idean sain syksyn Novita-lehdestä. Neulominen tuntui tosi hitaalta virkkaamiseen verrattuna, vaikka todellisuudessa ero ei tainnut olla kovin suuri. Taidan kyllä palata taas vähäksi aikaa virkkuukoukun varteen, mielessä on yksi vähän isompi hanke.

Peitossa on yhdistetty pidennettyä helmineuletta, korinpohjaneuletta sekä sileitä ja nurjia pintoja. Lanka on jälleen Seitsemän veljestä. Tein tämän aika isoilla puikoilla, koska käsialani on todella tiukkaa enkä halunnut peiton muistuttavan peltiä. Puikot taisi olla peräti kuutoset. Näin ollen peitosta tuli myös hieman ajateltua suurempi, mutta kyllähän se vauveli vaan kasvaa nopeasti.

 

Pieniä rannekoruja

Monesta pienestä ystäväpiirin tytöstä on tullut äskettäin isosisko. Vauvalahjojen mukaan sujautin pienet korut lahjaksi isosiskoille. Korut on kasattu silikoninauhaan, jotta pienet neidit saavat ne helposti käteen ja pois.

Aleksanterinleivokset

Mietiskelin jälleen eilen vauvaperheviemisiä ja päädyin pitkästä pitkästä aikaa tekemään aleksanterinleivoksia. Aleksanterinleivokset ovat vanha keksintö: ne nimettiin vuonna 1818 Suomessa vierailleen keisari Aleksanteri I:n mukaan. Niinpä myös raaka-aineet ovat yksinkertaiset ja löytyvät kaapista melkeinpä koska vaan.

Seuraava setti tuleekin varmaan pian uudestaan, koska nämä olivat aika mukavia baakkelseja: voi tehdä hyvissä ajoin, säilyvät hyvin ja ovat jotenkin kivan juhlallisia olematta hirmu suuritöisiä. Lorautin hieman liikaa limen mehua kuorrutteeseen, olen säätänyt määrää paremmaksi tuohon ohjeeseen. Täytteenä on omenamarmeladia, ajattelin sen sopivan parhaiten valkoisen kuorrutteen ja sen limelorauksen kanssa. Useimmiten kuorrute taitaa olla vaaleanpunainen ja täytteenä käytetään vadelmamarmeladia.

Muistelen viimeksi tehneeni aleksanterinleivoksiin mantelitäytteen ja hetken surffattuani löysin ohjeita siihen. Ehkä ensi kerralla. Tai sitten ei. Muistelen nimittäin myös, että sain aikaiseksi aika totaalisen sotkun. Muuten perusohjeissa ei ollut kovin suuria eroja, tähän ohjeeseen on otettu mallia Jauhot Suussa -blogista.

Pikkuinen ja suloinen serkkuvauva sai peiton, jonka kuvia täytyy vielä vähän säätää. Ruokaviemisinä oli lasagnea, johon kanssa palaan toivottavasti lähiaikoina. 

Aleksanterinleivokset
(puolikas pellillinen)

200 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria

Täyte:
200-250 g omena- tai vadelmamarmeladia

Kuorrute:
500 g tomusokeria
1 dl nestettä (vettä tai vettä 2/3 ja sitruuna- tai limehua 1/3)
(punaista elintarvikeväriä tai kaakaojauhetta)

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmuna ja jatka vatkaamista. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa ainakin puoli tuntia (mielummin vähän pidempään). Kaaviloi taikina tasaiseksi leivinpaperin päällä. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia. Jäähdytä levy ennen täyttämistä.

Leikkaa levy kahtia ja levitä toiselle puolikkaalle kerros marmeladia. Aseta toinen levy päälle. Tee kuorrutus: Mittaa tomusokeri kulhoon kuuma vesi (tai veden ja mehun sekoitus) joukkoon pieninä erinä kunnes seos on paksuhkoa, kiiltävää tahnaa. Värjää halutessasi kaakaojauheella tai elintarvikevärillä. Levitä kuorrutus heti leivoslevylle. Anna kuorrutuksen jähmettyä ja leikkaa levy paloiksi.

Kuorrutuksen kannattaa tosiaan antaa jähmettyä vaikka seuraavan päivään tai useita tunteja, koska muuten se ei leikkaudu kovin nätisti. t. nimim. "Kokemusta on."

Broileri-mozzarellakastike pastalle

Ruuanlaitto ei ole oikein maistunut viime päivinä, joten kokkailuinnon virkistämiseksi halusin tänään tehdä jotain arkista ja helppoa mutta uutta (tai uudehkoa) ja tosi hyvää. Jaan heti ohjeen kanssanne, koska tämä oli herkullista. Haitaksi ei liene, että ruoka valmistuu nopeasti ja raaka-aineet ovat tuikitavallisia, jopa tylsiä.

Broileri-mozzarellakastike

500 g broilerin rintafileitä (tai suikaleita niin tämä homma käy vielä nopeammin)
1 sipuli
pari rkl öljyä
1 dl vettä
200 g valkosipulituorejuustoa
suolaa ja mustapippuria
kourallinen kirsikkatomaatteja
1 pallo mozzarellajuustoa (tuoretta mozzarellaa siis)
basilikaa

Silppua sipuli ja paloittele broilerin rintafileet. Kuumenna öljy pannulla. Paista broilerin suikaleita ja sipulisilppua pannulla hämmennellen kunnes broileri on kypsää. Lisää 1 dl vettä ja tuorejuusto nokareina. Sekoita tasaiseksi ja anna kiehua hetki kasaan. Sekoita joukkoon huuhdellut ja puolitetut kirsikkatomaatit. Anna kiehua muutama minuutti. Suurusta kastike tarvittaessa (esim. Maizenan vaalealla suurusteella). Mausta ripauksella suolaa ja mustapippurilla. Revi mozzarella suikaleiksi ja silppua basilika. Lisää mozzarella ja basilika kastikkeen joukkoon. Tarjoa välittömästi hyvän pastan kanssa.

Supermysli

CocoVi kutsui minut mukaan kilpailuun, jossa kehitellään hyvää ja terveellistä välipalaa tai jälkkäriä heidän toimittamistaan raaka-aineista. Superfoodit kiinnostavat vähitellen minuakin, joten ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja tutustua aiheeseen. Ja samalla niittää mainetta ja kunniaa:-D. Ilmoittelen sitten kun äänestys Facebookissa on auki, sikäli kun värkkäämäni mysli on jostakusta lukijastakin kiinnostavaa.

Paketista paljastui gojimarjoja, kaakaonibsejä, kylmäpuristettua kookosöljyä ja kalaharin suolaa, näistä siis vähintään kahta piti käyttää. Kookosöljy oli ainoa vanha tuttu, tosin ei sekään kovin vanha. (olen taas ollut vähän jälkijunassa.) Gojimarjoja olin myös maistanut aiemmin, mutta en ollut niistä koskaan mitään kokannut.

Asiaa vähän aikaa tuumittuani päädyin sekoittelemaan näistä raaka-aineista mysliä. Sainkin lopulta ängettyä paketin kaikkia tuotteita tähän herkulliseen ohjeeseen. Kylläpäs siitä tulikin hyvää! Ja nättiä. Ja terveellistä. Olen tehnyt mysliä ennekin itse, mutta jostain syystä en ole asiasta täällä paasannut. Ehkä ihan hyvä. Mysliuskottavuuteni saattaisi olla kateissa, koska tämä oli aika paljon parempaa.

Tämä ei ole ehkä se maailman nopein mysli, mutta tuo reilun puolen tunnin vaivannäkö kannattaa.

 

Supermysli

10 dl kaurahiutaleita

5 dl ruishiutaleita

3 dl auringonkukansiemeniä

3 dl kurpitsansiemeniä

3 dl mantelia karkeasti rouhittuna

1,5 dl vettä

1,5 dl kookosöljyä

1 dl hunajaa

1/2 tl kalaharin suolaa

1/2 tl vaniljasokeria

3 dl gojimarjoja

3 dl kaakaonibsejä

(kuivattuja hedelmiä, esim. paloiteltuja taateleita tai rusinoita)

Sekoita kaurahiutaleet, ruishiutaleet, auringonkukansiemenet, kurpitsansiemenet ja mantelirouhe isossa kulhossa. Lämmitä vettä hieman ja sekoita siihen kookosöljy. Sekoita tasaiseksi. Lämmitä tarvittaessa hieman lisää, jotta kookosöljy sulaa. Lisää hunaja, suola ja vaniljasokeri. Kaada neste hiutaleseoksen joukkoon. Kääntele seos huolella sekaisin.

Kaada seos uuninpannulle leivinpaperin päälle. Paahda 200 asteisen uunin keskitasolla yhteensä noin 35-40 minuuttia välillä käännellen. Seosta kannattaa käännellä aika usein, jotta se kuivuu ja paahtuu kauttaaltaan. 

Sekoita gojimarjat ja kaakaonibsit (ja mahdolliset muut kuivatut hedelmät tai marjat) jäähtyneen myslin joukkoon. Säilytä kannellisessa astiassa huoneenlämmössä.

Herkuttele vaikka jugurtin ja mieleisten marjojen tai hedelmien kanssa.

Tästä lähdettiin.

Vaahterasiirappikakku ja vauvanpeitto

Ystäväperhe kasvoi uudella tulokkaalla viikko sitten ja kävin tänään nuuskuttelemassa pikkuista pikkuveljeä. Täällä meinaa vähän pukata nyt tuota vauvakuumetta... tosin se on helppo hoitaa, se häviää ensi yönä aivan itsestään. Kuume alkaa laskea tuossa yhden ja neljän välillä, ja seitsemään mennessä se on kokonaan poissa.

Vein mennessäni vähän evästä ja vauvalle lämmikettä talven varalle. Isot siskot saivat koruja, palaan koruasioihin myöhemmin. Peitto on virkattu isoäidin virkkauksella, tein siihen vielä piparkakkureunan. Lanka on taas Novitan 7 veljestä, beige ja valkoinen.

Kakun ohjeen bongasin Kanelia ja kardemummaa -blogista jo viime syksynä, ja se on siitä asti pyörinyt mielessäni. Ai pää sekaisin? Jep, kyllä on.

Vaahterasiirappikakku

Kakkutaikina:
200 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaviiliä
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/4 tl suolaa

Murotaikina:
1 1/2 dl ruokokidesokeria / fariinisokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
3 rkl juoksevaa margariinia (käytin sulatettua voita)

Kuorrute:
3 dl tomusokeria
vajaa 1 dl vaahterasiirappia
30 g pehmeää voita
1/2 tl vaniljasokeria

Päälle:
kokonaisia saksanpähkiöitä, mantelirouhetta tms.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää vaniljasokeri ja kermaviili, sekoita hyvin. Lisää lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Valmista murotaikina sekoittamalla kulhossa kaikki murotaikinan ainekset. Levitä puolet kakkutaikinasta voideltuun ja korppujauhotettuun irtophjavuokaan. Ripottele päälle murotaikinaseos. Levitä päälle loput kakkutaikinasta. Paista 175 asteisen uunin alatasolla noin 45-50 minuuttia. Anna jäähtyä. Sekoita kuorrutteen ainekset tasaiseksi esim. sähkövatkaimella. Levitä kuorrute kakun pintaan. Koristele pähkinöillä.

Ihan kakun varaan en uskaltanut äidin "vahvistamista" (ks. rotinat) jättää, vaan pakkasin mukaan myös omenamehua, sienipiirakan ja suosikkipastasoosiani eli siskonmakkarakastiketta. Viimeksi mainitusta täytyy ottaa kohta uusi kuva ja tehdä uusi postaus, se on aika hyvää. En siis ehtinyt, taaskaan, olla kovin luova ja omaperäinen puuhissani, mutta ehkäpä ensi kerralla:o)