Luukku 7: Iso jäälyhty

Sain äidiltä vinkin jäädyttää vettä tyhjissä maitopurkeissa ja koota näin syntyvistä jäätiilistä lyhtyjä. Tuumasta toimeen siis. Äiti ei muistanut kertoa, että homma kysyy purkkien ja pakkasen lisäksi myös kärsivällisyyttä... Olin jotenkin ajatellut, että jääkalikat vaan hienosti putkahtavat pois pahvista ja asettuvat tunnelmalliseksi lyhdyksi keskelle lumista pihaa.

Ensin edessä oli melkoinen repiminen. En nimittäin malttanut kantaa palikoita sisään lämmittelemään. Lyhtyä kasatessa jääkalikat kyllä "putkahtivat", mutta lähinnä sinne sun tänne.  Läträsin varmuuden vuoksi vedenkin kanssa, jotta palikat tarttuisivat paremmin kiinni. Tarttuivathan ne. Lapasiin nimittäin. Aikani häärättyä, sain kuin sainkin lyhdyn kasaan. Sain myös lapaseni irti lyhdystä. Lyhdystä tuli lopulta todella hieno, ehdottomasti vaivan väärti. Uskoisen sen olevan myös aika kestävää mallia, koska jää on niin paksua.

Kiinnostuitko? Pari vinkkiä: pakkaa jäätyneet palikat koriin tai pussiin ja tuo ne hetkeksi sisälle lämmittelemään ennen lyhdyn kokoamista. Näin ne irtoavat pahvista paljon helpommin. "Dippaa" märkiä tiiliä lumeen lyhdyn kasaamisen yhteydessä, lumi toimii laastina eikä palat luistele mihin sattuu. Auta tarvittaessa vedellä. Lopuksi pintoja voi vielä kirkastaa veden kanssa. Valitettavasti maitotölkkejä ei voi käyttää kahteen kertaan. Melkein kaikkien saumat ratkeilivat jäädyttämisen yhteydessä.

Luukku 6: Kotijuusto ja juustomuottivinkkejä

Hyvää Itsenäisyyspäivää! Virittelin juhlallisen päivän kunniaksi tarjolle jotain oikein suomalaista ja jotain oikein hyvää. Ja minullapa kävi melkoinen tuuri, ystäväni kävi tuomassa meille eilen tuoretta, kotitekoista ruisleipää. Mainio ajoitus.

Juusto on mainettaan helpompi tehdä ja se onnistuu myös ilman perinteistä juustomuottia. Juuston voi hyvin tehdä vaikkapa siivilässä tai pienessä korissa, tai sitten tämmöisessä hienossa liharasiassa. Jep, kyseessä on siis se arkinen muovirasia, jossa myydään mm. jauhelihaa. Kannattaa vähän katsella kaupassa rasian muotoa, tämmöinen pyöreäkulmainen on nätein. Pohjaan pitää tehdä vielä reilun tusinan verran reikiä, jotta ylimääräinen hera valuu pois.

Ai niin. Maito- ja piimäpurkit kannattaa huuhtaista ja säästää, jos haluaa ensi viikolla tehdä hienon jäälyhdyn. Jäälyhty tulossa kalenteriin aivan tuota pikaa.

Kotijuusto

4 l maitoa
nokare voita
1 l piimää
4 kananmunaa
1-2 tl suolaa

Sulata kattilan pohjalla nokare voita. Kuumenna maitoa melkein kiehumispisteeseen. Levy kannattaa pitää n. kuutosella (jos asteikko on 1-10), jotta maito ei pala pohjaan. Sekoita toisessa astiassa piimä ja munat. Kaada seos varovasti maidon joukkoon. Jatka kuumentamista kunnes kaikki juusto on erottunut ja hera on kirkasta. Kerää juustomassa kulhoon reikäkauhalla. Älä kuitenkaan raavi kauhalla kattilan pohjaa. Lisää suolaa ja sekoita massa tasaiseksi. Kaada massa märällä harsolla vuorattuun juustomuottiin (tai siivilään, koriin tai lävikköön). Juustomuotti kannattaa pitää jollain reunallisella vadilla. Peitä lopulla harsolla ja aseta päälle kevyt paino. Anna seistä kylmässä yön yli. Kumoa vadille.

Luukku 5: Kranssi mustikanvarvuista

Mustikan- tai puolukanvarvuista syntyy upeita kimppuja tai vaikkapa kaunis ovikranssi. Kranssi valitettavasti kuivuu sisätiloissa nopeasti, mutta ulko-ovessa se pysyy kauniina jouluun asti. Sisällä varvut viihtyvät maljakossa.

Samalla tekniikalla voi tehdä kranssin vaikka risuista tai havuista jos on käynyt niin, että lähimetsän mustikanvarvut ovat peittyneet kinosten alle. Hienoja havukransseja ja köynnöksiä löytyy mm. täältä. Aikaisemmin syksyllä tein kransseja samalla tekniikalla vaahteranlehdistä.

Tarvikkeet: varpuja, rautalankaa ja sivuleikkurit. Koristeita mielen mukaan. Minä valitsin tähän huovutetun linnun ja pienen rusetin.

Aloita sitomalla joukko varpuja nipuksi. Älä katkaise lankaa.

Kokoa käteesi nippu suurin piirtein yhtä pitkiä oksia.

Kiinnitä nippu kerrallaan paikallaan, aina edellisen sidoskohdan päälle.

 

"Nurjan" puolen pitäisi näyttää suurin piirtein tältä.

Taivuta lopuksi kranssi ympyräksi ja kiinnitä alku- ja loppukohta toisiinsa

Luukku 4: Puolukkamuffinssit

Kaipaatko vaihtelua joululeivontaan? Talviset muffinssit saavat jouluista väriä puolukoista ja makua ripauksesta kanelia. Ohje on tosi helppo mutta hirmu herkullinen. Tykkään tämmöisistä amerikkalaistyylisistä, kunnollisista muffinsseista. Sellaiset löysästä taikinasta tehdyt tiiviit kakkuset ovat sitten jotain muuta.

Nämä sopivat hyvin leivottavaksi vaikka pientenkin lasten kanssa, koska mitään ei tarvitse vatkata, pilkkoa tai sulattaa. Koristelun kanssa voi olla luovempikin, minä jotenkin inspiroiduin tuosta ulkona vallitsevasta säätilasta. Ai niin, tuota murua tuossa päällä ei kannata ohittaa, se on melkoinen piste iin päälle.

Ohje on alunperin täältä. Pikkusen lisäsin sokeria ja vaniljasokeria.

Puolukkamuffinssit

3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl rypsiöljyä
1,5 dl maustamatonta jugurttia tai kermaviiliä
1 muna
2,5 dl jäisiä puolukoita

Muruseos:
0,75 dl vehnäjauhoja
0,75 dl sokeria
1 tl kanelia
2 rkl pehmeää voita tai margariinia

Sekoita keskenään jauhot, sokerit, leivinjauhe ja sooda. Sekoita toisessa astiassa keskenään öljy, jugurtti ja kananmuna. Lisää märät aineet kuiviin ja sekoita vain sen verran, että kaikki on sekaisin. Kääntele joukkoon puolukat. Jaa taikina kahdeksaan tukevaan muffinssivuokaan.

Tee muruseos: sekoita jauhot, sokeri ja kaneli. Lisää voi ja sekoita tasaiseksi. Lisää muru muffinssien päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia kunnes muffinssit ovat kohonneet, hieman ruskistuneet päältä ja kypsyneet myös sisältä. Varo paistamasta liikaa.

Luukku 3: Huovutettu tonttu

Innostuin viime joulun alla pesukoneessa huovuttamisesta eikä loppua ole näkyvissä. Nyt vuorossa on joulutonttu. Tekotapa on suurin piirtein sama kuin viimevuotisissa pörrömekkoenkeleissä. Virkkasin punaisesta Novitan Huopasesta isohkon kiekon (halkaisija noin 50 cm) ja konepesun (40 astetta) jälkeen leikkasin sen neljään osaan. Yhden näistä paloista leikkasin kolmeen osaan hattuja varten. Yhdestä kiekosta syntyy siis kolme mekkoa ja kolme hattua, hattuja tosin kannattaa vielä vähän muotoilla, lähinnä pienentää. Päitä varten pyörittelin valkoista Huopasta sormien ympärille ja sitten pieneksi palloksi. Pallot pesukoneeseen ja sitten ompelemaan tonttuja kasaan.

Alkuperäisidea ja tarkat ohjeet ovat siis Novitalta, tarkalleen ottaen täältä.

Joskus huopuminen vaatii toisen konepesun, esim. kuvan tontun lakista näkyy, että tämän tontun ainekset olisi voinut pestä kahteen kertaan. Näin tontusta (tai enkelistä) tulee ryhdikkäämpi ja siloisempi.

Luukku 2: Adventtikynttelikkö

Minulla oli mielestäni mainio suunnitelma tämän vuoden adventtikynttelikön tekemiseen. Valitettavasti minulle paljastui tuossa eilen iltapäivällä (eli tätä joulukalenteria olisi ehkä pitänyt valmistella vähän paremmin etukäteen), että suunnitelmani oli homeessa. Kirjaimellisesti. Se siitä sitten. Ehkäpä ensi vuonna.... Suunnitelmaa bee ei ollut, joten menin sitten kaivamaan jäkälää tuolta lumikasojen alta. Olin kätevästi tunkenut korillisen jäkälää kanervien ja havujen kaveriksi parvekelaatikoihin ja ulkoruukkuihin tuossa pari päivää sitten. Sopivasti ennen lumisadetta.

Kynttelikkö on siis aiottua yksinkertaisempi, mutta aika kaunis ja talvinen kuitenkin. Jäkälän alla on hiekkaa, jonka sekaan kippasin reilusti vettä. Ai niin, jäkäliä ja sammaliahan ei sitten saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Nämä suloiset palleroporonjäkälät ovat peräisin mökkimaisemista.

Jos kaipaa jotain blingblingiä ja jotain omaperäisempää, kannattaa vilkaista viime vuotista variaatiota.

Joulukalenteri: Paraisten piparkakut

Olen töhöttänyt joulusta tänä vuonna todella vähän, koska olen tässä syksyn mittaan ensin toimittanut kaikenlaisia säilöntäjuttuja ja sitten vauvalahjoja. Sen verran olen kuitenkin joulua miettinyt, että uskaltaudun lupailemaan jonkinlaista joulukalenteria. Tarkoituksenani on päivittää jotain jouluista joka päivä jouluun asti. Luvassa on vähän leivontaa, vähän ruokaa, vähän käsitöitä ja vähän askarteluja. Ja ehkä vielä jotain muuta, jos nyt sille päälle satun. Ei mitään suureellista tai mutkikasta vaan helppoa ja kotikutoista. Ideat ovat mikä mistäkin, yritän kuitenkin mahdollisimman tarkasti mainita ja jos mahdollista niin linkittää alkuperän. Aloitetaan.

1

Äitien tekemät piparkakut ovat varmaan aina parhaita, joten minäkin jaan suosikkiohjeeni. Äitini on käyttänyt tätä ohjetta vuosia ja piparit ovat kauniita, mureita ja maukkaita. Taikina ei varsinaisesti ole kaikista helpoimmin leivottava, joten nappuloiden kanssa leipomiseen suosittelen toista taikinaa, vaikkapa tätä (huom. se sopii myös munattomaan ja maidottomaan ruokavalioon). Kanssani leipoi pari apulaista, taikinasta huolimatta.

Paraisten piparkakut

1,5 dl siirappia
200 g sokeria
250 g voita
2 tl kanelia
2 tl inkivääriä
2 tl neilikoita
2 tl pomeranssin kuorta
2 munaa
1 tl suolaa
2 tl soodaa
0,5 kg vehnäjauhoja

Siirappi, sokeri, voi ja (hienonnetut) mausteet kiehautetaan, jäähdytetään ja vatkataan vaahdoksi. Munat lisätään yksitellen seosta koko ajan vatkaten. Lopuksi lisätään suola, jauhoihin sekoitettu sooda ja vehnäjauhot. Taikina saa kovettua seuraavaan päivään, jolloin se kaaviloidaan mahdollisimman ohueksi levyksi. Taikinalevystä otetaan suurehkolla piparkakkumuotilla kakkuja, jotka voidellaan vedellä ja sen jälkeen paistetaan ruskeiksi.

Ps. Minä en vatkannut vaahdoksi, sekoitus riittää. En myöskään voidellut mitään vedellä. Ja uunissa oli lämpöä 175 astetta ja paistoin paksuhkoja kakkuja vajaat kymmenen minuuttia.