Irmelin vierasherkku

Kuulostaako ihanan retrolta vai vaan tosi arveluttavalta? Entä kuulostaako tutulta? Nyt kättä pystyyn ja kommenttia jättämään, jos tunnistat nimen tai alla olevan ohjeen. Tai vaikka Irmelin?! Eniten minua kiinnostaa ohjeen alkuperä. Veikkaisin, että ohje on otettu talteen jostain naistenlehdestä, ehkäpä 70-luvulta. Jostain syystä piirakka on aina silloin tällöin ollut mielessä, mutta luulin hävittäneeni ohjeen. Ohjepa oli kuin olikin tallessa vanhassa muistikirjassani. Sain sen lukiokaverin isoäidiltä joskus 90-luvun puolivälin tienoilla ja muistelen tätä retroherkkua aina lämmöllä. Pikainen googlaus tuotti yhden osuman, Hahmakettu on kirjoittanut aiheesta marraskuussa. Ilmankos en löytänyt googlella yhtikäs mitään joskus viime talven kieppeillä.

Irmelin vierasherkku on tosi täyteläinen paketti ja kaipaa ehdottomasti kaverikseen raikasta salaattia. Ja ehkä lasin viiniä sekä mukavia vieraita. Piirakka vaatii pikkuisen vaivannäköä, mutta kyllähän pieni vaivannäkö yleensä palkitaan. Tämä on niitä ruokia, jotka melkeinpä paranevat vanhetessaan. Sopisi hyvin vaikka nyyttäriviemisiksi. Tai rotinoiksi. Anybody?

Irmelin vierasherkku

3 dl Emmental Mustaleima -juustoa raasteena
3 dl vehnäjauhoja
200 g voita
1 dl kylmää vettä

Jauhelihatäyte:
2 rkl voita tai öljyä
1 iso sipuli
4 valkosipulin kynttä
400 g jauhelihaa
1-2 tl suolaa
mustapippuria

Parsamuhennos:
3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
400 g tölkkiparsaa liemineen
2 dl ruokakermaa
suolaa
valkopippuria
1 dl raastettua juustoa

Valmista ensin taikina. Sekoita juustoraaste, vehnäjauhot ja suola. Nypi joukkoon voi ja lisää lopuksi vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Anna vetäytyä kylmässä vähintään puoli tuntia. Valmista sillä aikaa täytteet.

Pilko sipuli ja valkosipuli. Ruskista jauheliha ja sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä. Valmista parsamuhennos: ota parsatölkin liemi talteen ja paloittele parsat. Sulata voi ja kiehauta vehnäjauhot voissa. Lisää parsatölkin liemi ja sekoita tasaiseksi. Anna kiehahtaa. Lisää parsat ja juustoraaste. Mausta ripauksella valkopippuria ja tarvittaessa suolalla. Anna jäähtyä.

Taputtele tai kauli reilu puolikas taikinasta voidellun piirasvuoan pohjalle. Kaada pohjalle jauhelihaseos ja sen päälle parsamuhennos. Kauli toinen taikinapuolikas kanneksi. Pistele ja voitele munalla. Ripottele halutessasi päälle vielä juustoraastetta. Paista uunin alatasolla 200 asteessa puolisen tuntia.

Piirakka ottaa nopeasti väriä, kuten kuvasta näkyy. Kannattaa vähän seurata tilannetta ja tarvittaessa peittää pinta leivinpaperilla kypsentämisen loppuvaiheessa.

Avokadopasta

Olen taas kerran ollut auttamatta ajasta jäljessä ja bloggaan avokadopastasta vasta vuonna 2013. Siis sou laast siison. Macaronsit hokasin vuosia myöhässä, nyt puhutaan sentään vaan kuukausista. Melkoista edistystä. Avokadopasta on hyvää, todella hyvää. Siinä on jotain kivaa ja raikasta ja täyteläistä yhtä aikaa.

Kaiken hehkutuksen jälkeen olin ehkä pikkuriikkisen verran pettynyt. Tai ehkä pitäisi sanoa yllättynyt. Olin nimittäin odottanut, että näen vähintään tähtiä. Joka tapauksessa massu tuli ihan täyteen ja se on aina merkki herkullisuudesta, en nimittäin syö mitään mistä en tykkää. Mieli oli myös tyyni ja tyytyväinen. Kannattaa kokeilla, nyt kun lehipersiljaa ja pecorinoa saa taas kaupoista.

Ps. Vielä ehdit äänestää supermysliä (tai jotain muuta kivaa ohjetta) Cocovin reseptikilpailussa Facebookissa. Kilpailun tavoitteena oli kehittää helppo, herkullinen, terveellinen ja hyvännäköinen välipala tai jälkkäri käyttämällä vähintään kahta neljästä annetusta raaka-aineesta.

Avokadopasta
Ohje täältä.

1 valkosipulinkynsi
1/2 chiliä (poista siemenet)
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
n. 0,5 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g raastettua pecorinoa
30 g raastettua parmesania
400-500 g spagettia

Voit tehdä kastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, jossa kannat pastan pöytään. Pilko valkosipuli ja chili hyvin hienoksi, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Kuutioi avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit sekä pecorino- ja parmesaaniraaste. Sekoita ja maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.

Keitä spagetti al dente hyvin suolatussa vedessä. Ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä. Lorauta tilkka keitinvettä kastikkeen sekaan ja pyörittele spagetti kastikkeen joukkoon. Raasta päälle parmesania ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoa heti.

Pari pientä hattua

Tiedän tiedän. En osaa lopettaa ajoissa. Jatkan tänäkin vuonna jankuttamista huovuttamista. Tämä vaan jotenkin on niin minulle sopivaa. Valmistuu nopeasti ja pienet epätasaisuudet häviävät pesussa. Nyt virkkasin nappuloille hatut. Ensimmäisestä virityksestä piti tulla jotain muuta, mutta nyt siitä tulikin hattu. Ja pikkusisko halusi tietysti oman. Hatut ovat tosi suloiset ja lämpöiset, tosin vähän täytyy vielä tehdä tuotekehitystä. Seuraavalla kierroksella muotoilen hattuja vähän lisää (nyt en muotoillut juuri lainkaan) ja lisään niihin solmimisnyörit, että saan hatut leuan alle kiinni.

En vieläkään ole tullut huovutustieni päähän. Minulla on kyllä muutakin meneillään, mutta kun tuo pääurakkani valmistuu niin tuskastuttavan hitaasti. Niinpä nämä muutaman tunnin rupeamat sopivat hyvin pieniksi välipaloiksi. Saan edes jotain valmiiksi.

Lanka on taas kerran Novitan Huopanen ja nuo pienet koristeet tein Novitan Hahtuvasta. Jos kaipaat ohjetta, jätä pyyntö kommentteihin tai lähetä minulle sähköpostia. Tämä on tosi helppoa ja palkitsevaa virkkaamista, sopii aloittelijallekin.

Edit 16.1.2013

Yleisön pyynnöstä lisään tänne tämmöisen alkukantaisen ohjeen:

Hattujen koko on noin 50, mutta lopputulos riippuu käsialasta, pesujen määrästä, pesukoneesta ja varmaan tähtien asennostakin. Kokoon voi onneksi vaikuttaa vielä pesun jälkeen.

Tein aluksi 80 ketjusilmukkaa ja yhdistin ne lenkiksi. Sitten virkkasin pylväitä kerros kerrokselta niin että kappaleesta tuli putki, jonka korkeus on suurin piirtein sama kuin leveys. Jätin virkkauksen lomassa, joka kerroksella, välillä muutaman (1-3) silmukan välistä eli "kavensin", koska työ näytti jostain syystä leviävän pikkuhiljaa. Lopuksi virkkasin yläreunan yhteen kiinteillä silmukoilla.

Sitten ompelin muutamalla pistolla hatun sisälle muovia, lanka oli tavallinen ompelulanka, ei siis mikään villalanka. On tärkeää kiinnittää muovi huolella kulmiin ja kaikkien reunojen yli, jotta hattu ei huovutu umpeen. Pesin tämän virityksen 40 asteen kirjopesuohjelmassa farkkujen ja pesuaineen kanssa. Myös pari pyyhettä tms. ajaa saman asian. Kunhan koneessa on jotain muutakin pyykkiä.

Pesun jälkeen muotoilin hattua käsin (sitä voi kiskoa ja venyttää reippaastikin) ja kiskoin esim. nuo "korvat" esille. Sitten sovitettiin (voi hyvin sovittaa kosteana) ja hattu todettiin tytölle aivan liian isoksi. Uusi pesukierros tuotti toivotun tuloksen, hattu oli jopa aavistuksen pieni. Niinpä muotoilin ja venyttelin hattua vielä käsin. Lopuksi neulahuovutin hahtuvasta sydämen ja kiinnitin sen neulaamalla valmiiseen hattuun.

Jääkakku

Jee, pakkanen on palannut:o) Jos kärsivällisyys ei kestä jäälyhdyn tekemistä, tämmöisen pienen koristeen tekeminen on näppärä vaihtoehto. Ja sen voi ripustaa vaikka parvekkeelle. Meillä tämä roikkuu ulko-oven edustalla, siinä missä kesällä roikutan kukka-amppelia.

Jäädytin parissa eri kokoisessa rengasvuoassa vettä ja ripustin roikkumaan. Siinä se. Oikein luova tyyppi jäädyttää veden sekaan tulppaanin. Hyvää loppiaista!

Hitaasti kypsytetyt karitsanpotkat

Meillä on pieni tauko possun järsimisessä, ehkäpä jollain muullakin? Panin pataan karitsaa, luineen päivineen ja jätin padan uuniin kuudeksi tunniksi. Palkinnoksi kärsivällisyydestä sain ihanaa, suussasulavaa talviruokaa.

Lihat kannattaa ottaa sulamaan päivää ennen aiottua valmistamista. Sulamisen alkuun päässeet lihat voi laittaa marinoitumaan vaikkapa yön ajaksi.

Hitaasti kypsytetyt karitsanpotkat

4-6 karitsanpotkaa

marinadi:
4-5 valkosipulin kynttä
1 pieni sipuli
3 rkl öljyä
3 rkl soijakastiketta
2 tl kuivattua timjamia
2 tl kuivattua rosmariinia
1 tl suolaa
1 sitruunan mehu
pari rkl hunajaa

Pilko valkosipuli ja sipuli hienoksi. Sekoita kaikki marinadin ainekset. Pakkaa karitsanpotkat vaikkapa isoon kaksinkertaiseen pakastepussiin ja kaada marinadi päälle. Anna marinoitua muutamia tunteja tai yön yli.

Pataan:

marinoidut karitsanpotkat
pari pientä sipulia tai yksi iso
1 tl suolaa
mustapippuria
laakerinlehti
3 dl lihalientä
3 dl punaviiniä
(pari porkkanaa, pala selleriä ja palsternakkaa sopii sekaan myös ihan hyvin)

Aseta karitsanpotkat pataan luut ylöspäin. Viipaloi valkosipulit ja sipulit. Lisää ne pataan. Ripottele päälle suolaa ja pippuria. Lisää laakerinlehti. Kaada pataan lihaliemi ja punaviini. Kypsennä pataa 120 asteisessa uunissa 4-6 tuntia.

Liemen voi suurustaa herkulliseksi kastikkeeksi, tosin mehevät potkat eivät välttämättä kastiketta kaipaa. Nokare peruna-kukkakaalimuusia ja raikasta salaattia riittää.

Napero tykkää tämmöisistä luisista ruhonosista. Onkohan tuo periytyvää?

Banana bread

Olen juuri ja juuri ehtinyt tehdä selvän joululeivonnaisista, mutta tasaisen (tai tasaisen korkean) verensokerin takaamiseksi päädyin pari päivää sitten leipomispuuhiin. Osasyyllisenä olivat kyllä banaanit, jotka jäivät joulunpyhiksi eli siis reissumme ajaksi keittiön pöydälle kypsymään. Banaanileipä vaatii uunista tulon jälkeen vielä parin päivän tekeytymisen ollakseen parhaimmillaan. Jos siis kärsivällisyyttä tai vaikka niitä joululeivonnaisia vielä piisaa.

Banaanileipä on ehkä suomalaisesta näkövinkkelistä enemmän kakku kuin leipä, mutta liekö moisella pikku detaljilla väliä. Minä syön tätä välipalaksi iltapäiväkahvin tai -teen kanssa. Sopisi hienosti myös rennon talvibrunssin makeaksi palaksi.

Valitsin ohjeen Pastanjauhajilta, koska he olivat luntanneet mallia amerikkalaisilta. Sen verran sovelsin, että käytin saksanpähkinöiden lisäksi pekaanipähkinöitä, lisäsin taikinaan 1 tl jauhettua inkivääriä ja vaniljauutteen tilalla käytin tavallista vaniljasokeria. Voi oli tavallista normaalisuolaista voita, näin ollen pienensin tuota ohjeessa mainittua pientä suolaripausta entisestään.

Jos keittiöstä ei löydy vaakaa, tsekkaa ihan toimiva ohje täältä. Tosin tähän kantsii lisätä 1 tl vaniljasokeria, ja kaneliakin, jos siitä tykkää.

Otin varmuuden vuoksi kaksi palaa, jotta olisin jaksanut hiihtää oikein kovasti. En vaan lopulta osannut päättää rullasuksien vai vesisuksien välillä.

Banaanileipä

115 g saksanpähkinöitä, paahdettuna (esim. vajaa 10 min uunissa) ja karkeasti pilkottuna
245 g vehnäjauhoa
150 g sokeria
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
1/2 tl kanelia
2 munaa, kevyesti vispattuna
113 g suolatonta voita, sulatettuna ja jäähdytettynä
3 suurta, kypsää banaania, hyvin muusattuna
1 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
(1 tl jauhettua inkivääriä)

Laita uuni kuumenemaan 180 C:hen. Paahda pähkinät pannulla tai uunissa. Varo polttamasta niitä! Sekoita yhdessä kulhossa jauhot, sokeri, leivinjauhe, sooda, suola, kaneli, inkivääri ja pähkinät. banaanimuusi, munat, sulatettu voi ja vaniljauute. Sekoita toisessa kulhossa haarukalla soseutettu banaani, munat ja sulatettu voi. Yhdistä kulhojen sisällöt puulastalla tai nuolijalla kääntelemällä. Mitä vähemmän taikinaa veivaa tässä vaiheessa, sitä kuohkeampi leivästä tulee. Taikina saa jäädä paksuksi ja kokkareiseksi.

Kaada sitten taikina voideltuun vuokaan ja paista 55-60 minuuttia. Leipä on kypsä, kun siihen tökättyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa.

Supermysli kilpailee

Heippa ja hyvää uutta vuotta! Toivottavasti vanha vuosi päättyi ja uusi alkoi herkullisissa merkeissä. Tuliko luvattua jotain jännittävää? Minä en tehnyt suuria lupauksia, mutta joitakin (no, ainakin minulle suuria) suunnitelmia tulevan vuoden varalle minulla kyllä on. Yksi on tärkeä asia blogin kehittäminen käyttäjäystävällisempään suuntaan. Toinen suunnitelma on tietysti tuottaa paljon kivaa ja monipuolista sisältöä ruuan, leivonnan ja käsitöiden maailmasta. Suurimmat suunnitelmani liittyvät kuitenkin muihin harrastuksiini, lisäksi edessä on kovasti odotettu paluu leipätyöni pariin. Kaikki suunnitelmat tuskin toteutuvat ja uusia tullee matkan varrella lisää.

Viime vuosi, varsinkin syksy, oli blogin kannalta antoisaa aikaa. Olen saanut runsaasti uusia lukijoita ja varmaan muutama vanhakin on jatkanut blogimatkaa kanssani. Kiitos teille kaikille.

Osallistuin loppusyksystä ensimmäistä kertaa ikinä reseptikilpailuun ja olin melkoisen innoissani jo pelkästä kilpailukutsusta. Nyt olen ollut innoissani myös myslistä, jota meillä on syöty jo pari pellillistä. Tavoitteena oli siis kehitellä mahdollisimman hyvää ja terveellistä välipalaa tai jälkkäriä superfoodeista (vähintään kahta neljästä piti käyttää), joita Cocovi toimitti osallistujille. Minä onnistuin upottamaan mysliini kaikkea ja vieläpä niin, että lopputulos oli helppoa, herkullista ja terveellistä.

Kilpailussa on mukana paljon hienojen bloggaajien upeita ohjeita, olen siitäkin innoissani. Kannattaa käydä tutustumassa kilpailusivuun Facebookissa ja äänestäkääpä samalla suosikkianne. Äänestäneiden kesken arvotaan Cocovin 100 euron arvoisia tuotepaketteja. Ja kilpailussa menestyvät bloggaajat pääsevät ravintola Murun Henri Alénin oppiin. Ei olisi hassumpaa!

Supermysli luonnonjugurtin, mustikoiden ja tyrnin kanssa.