Lisää ristiäistunnelmia

Fiilistelin sunnuntain herkkien tunnelmien jälkeen omien pienokaisteni ristiäiskuvien parissa.

Sniff. Suloisia olivat pienenä. Ja pieniä. Vaikka eivät ihan kauhean pieniä olleetkaan.

Eväät ovat olleet aika perinteiset ja mikäs siinä. Pullakranssi on hyvää, jos se on hyvää. Samoin karjalanpiirakat, pikkuleivät ja kotijuusto. Välillä joku muu on hyvää.

Broileri-ohrasalaatti

Selailin juttujani taaksepäin ja totesin, että olenpas blogannut laiskasti salaateista. Siis kaikista muista paitsi caesar-salaatista, josta olen tainnut jankuttaa kyllästymiseen asti. Se vain jostain syystä on sellaista, johon minä en kyllästy millään. Samaan joukkoon kuuluu pitsa ja sushi. Muutoin minulla tulee kiintiö aika helposti täyteen. Mieheni voisi luultavasti syödä samaa ruokaa vaikkapa joka lauantai, mutta minä en kyllä moiseen pysty. No ehkä just sushi menisi, mutta ei kyllä mikään muu.

Tein tämmöisen sunnuntain ristiäisten ruokapöytään, mutta ruokaisa salaatti sopisi hyvin myös saunailtaan tai vaikkapa evääksi töihin.

Broileri-ohrasalaatti
(neljälle ruokalijalle, jos tämä on pääruoka)

4 kpl broilerin rintafileitä
(öljyä, paprikajauhetta, valkosipulia, ripaus currya, suolaa, pippuria, ripaus currya)
1,5 dl täysjyväohraa
pala kesäkurpitsaa
puolikas punainen paprika
1 suolakurkku (tai kourallinen coctailkurkkuja)
pussillinen vihreitä papuja
1 purkki säilykepersikoita

Kastike:
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoista balsamicoa
1 rkl sinappia

Pinnalle reilusti ruohosipulia.

Mausta broilerin rintafileet ja kypsennä uunissa (225 astetta, vajaa vartti) tai pannulla. Anna jäähtyä ja leikkaa sitten kuutioiksi. Keitä ohra pakkausohjeen mukaan. Anna jäähtyä. Kuutioi kesäkurpitsa ja paprika pieniksi kuutioiksi. Kuullota niitä pannulla kymmenisen minuuttia. Keitä papuja muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä. Paloittele suolakurkku ja säilykepersikat. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Sekoita kastikeainekset keskenään ja kaada salaatin joukkoon. Sekoittele ja anna maustua muutaman tunnin ajan. Silppua pinnalle reilusti ruohosipulia. Tarjoa tuoreen leivän kanssa.

Tyrni-valkosuklaakakku

Olen tehnyt syksyn ja talveen mittaan pariinkin otteeseen tyrni-juustokakkua, ja joka kerta menekki on kielinyt suosiosta. Nyt halusin kuitenkin tehdä jotain muuta ja pikku surffailukierroksella törmäsin tähän ohjeeseen. Ihastuin kakun herkkään ulkonäköön. Tein reilu viikko sitten pienen testikakun, koska alkuperäinen tyrnimäärä vaikutti vähän vaatimattomalta. Alla olevaan ohjeeseen lisäsin tyrniä, mielestäni lisäys oli oikein paikallaan. Alkuperäinen ohje on makuja-sivulta.

Tyrni-valkosuklaakakku

Pohja:
150 g digestivekeksejä
75 g voita

Tyrnikerros:
1,2 dl tyrnimehua
0,5 dl tyrnihilloa
100 g maustamatonta jugurttia
100 g tuorejuustoa
1,3 dl sokeria
4 liivatelehteä
3 dl kermaa

Valkosuklaakerros:
200 g valkosuklaata
1 dl kermaa
50 g jugurttia
3 liivatelehteä sulatettuna
4 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria

Pohja:

Sekoita hienonnetut keksit ja voisula hyvin keskenään ja painele irtopohjavuoan pohjalle tiiviisti tasaiseksi kerrokseksi.

Tyrnikerros:

Sekoita tyrnimehu, hillo, maustamaton jugurtti, tuorejuusto ja sokeri tasaiseksi massaksi. Liota liivatteita kylmässä vedessä. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Purista liivatelehdistä vesi ja sulata ne vesitilkassa. Lisää liivatelehdet sekä kermavaahto tyrniseokseen. Levitä tyrnikerros keksipohjan päälle ja hyydytä kylmässä muutamia tunteja.

Valkosuklaakerros:

Laita liivatteet likoamaan runsaaseen veteen. Kiehauta 1 dl kermaa ja lisää kermaan valkosuklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Sulata liivatelehdet vesitilkassa. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, lisää vaniljasokeri. Lisää liivatteet ja kermavaahto kerma-valkosuklaaseokseen. Levitä valkosuklaakerros jähmettyneen tyrnikerroksen päälle ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Koristele kakku kermavaahdolla, tyrnimarjoilla, valkosuklaalastuilla ja tomusokerilla.

Kastejuhla

Kastejuhla taitaa olla suosikkiperhejuhlani. Siinä on jotain ihan erilaista tunnelmaa kuin missään muussa tilaisuudessa. Valoa, lämpöä ja läheisyyttä.

Veljeni pikkuinen poikavauva sai eilen kasteen toistasataa vuotta vanhassa kastemekossa. Isoisäni äiti teki sen pojalleen 1906. Sen jälkeen mekossa on kastettu melkein kolmekymmentä lasta.

Päivänsankarin lähipiirissä on monta ruoka-alan ammattilaista. Ja täti on innokas ja yritteliäs:o) Mummo oli päävastuussa ruokatarjoilun toteutuksesta, mutta moni muukin oli kantanut kortensa kekoon. Tarjolla oli mm. hiillostettua lohta, kotijuustoa, muutamia salaatteja, villisiasta tehty routapaisti ja peruna-sipuligratiini. Minun käsialaa oli pari salaattia ja kahvipöydän tyrni-valkosuklaakakku.

Kakku oli aika kiva, naputtelen ohjeen tänne lähipäivinä. Ja tuo pullakranssi ja lusikkaleivät, ne ne vasta kivoja olivat.

Vauva- ja kastekortteja

Yksi pikkuinen ja tärkeä vesseli vietti tänään kastejuhlaansa, raportoin juhlista hieman tarkemmin lähipäivinä. Täytyy saada ensin kuvia järjestykseen. Nyt kuitenkin ajattelin jakaa pari kortti-ideaa, vaikka en mikään korttiaskartelija olekaan. Yritän silti säännöllisesti, parisen kertaa vuodessa, tehdä edes jotain kortteja itse. Sitten aina tajuan, että kaupassakin on ihan kivoja kortteja.

Pari simppeliä apuvälinettä auttaa kummasti tumpelompaakin korttiaskartelijaa: kuviolävistin ja dymo. Sitten vähän värikkäitä papereita ja tilaisuuteen sopivaa nauhaa. Ai niin. Sellainen pikkuinen kaksipuoleinen teippi on kanssa aivan todella kätevä keksintö. Tulee paljon vähemmän liimaisia sormenjälkiä kortteihin, sikäli mikäli moista sormenjälkitaipumusta on.

Carpaccio

Viime viikonloppuna teki niin paljon mieli carpacciota, että nappasin ostoskoriini naudan sisäfileen. Napero kaivoi fileen kotona ostoskassista ja vei sen isälleen: "Titta pappa, en stor fisk..." Öö, fisk? Pikkusen oli puurot ja vellit sekaisin, mutta tutustuimme lihapötköön sitten yhdessä vähän tarkemmin.

Carpaccio on tosi helppotekoinen ja kaunis alkuruoka. Pitäisi tehdä useammin. Meillä on viime aikoina ollut aika harvoin alkuruokia (koska yleensä kukaan ei ehdi syödä rauhassa edes pääruokaa), mutta ehkäpä hiljalleen niitä voisi tehdä useammin. Minä tarjoilin tätä lyhyellä varoitusajalla hankituille vieraille ja aina yhtä rehellinen veljenikin totesi carpaccion oikein herkulliseksi. Lihaa kalaksi luullut tyttäreni söi ilmeisesti lihaisuuden varmistaakseen koko liha-annoksensa (laitoin lapsille neljä siivua). Lopulta hän söi myös rucolat, mutta vain koska serkkukin oli syönyt. Juusto käy aina kaupaksi, aina.

Näin Siken ohjelmassa carpaccion majoneesikastikkeen kanssa ja aion kokeilla sitä ensi kerralla.

Carpaccio

n. 200 g naudan sisäfilettä (tai vasikkaa, jos saat sellaista käsiisi)
parmesanjuustoa lastuina
rucolaa
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
pippuria

Anna fileen jähmettyä pakastimessa muutamia tunteja. Huuhtele rucola. Leikkaa kohmeisesta fileestä terävällä veitsellä ohuita viipaleita. Asettele ne lautaselle. Lorauta päälle öljyä ja sitruunamehua. Rouhi päälle suolaa ja pippuria myllystä. Asettele rucola ja parmesanlastut lihaviipaleiden päälle. Tarjoa alkuruuaksi vaalean leivän kera.

Tiikerirapu-inkivääripasta

Safkaa-kirja lupaili parempaa arkiruokaa ja ainakin näin testailupäivinä meillä todella on syöty parempaa arkiruokaa. Osa ohjeista jää käyttöön arki-iltojen pelastuksiksi, mm. lohi-riisilaatikko on noussut koko perheen ehdottomien suosikkien joukkoon. Tiikerirapu-inkivääripasta on aavistuksen vähemmän arkista mutta helppoudessaan ja herkullisuudessaan juuri sopivaa vaikka perjantai-illaksi.

Tässä(kään) ei kannata oikoa. Maistelin samaista kastiketta tavallisten pikkuisten katkarapujen kanssa ja se ei kyllä ollut kummoista. Eli tiikerirapu- tai jättikatkaostoksille, mars.

Tiikerirapu-inkivääripasta

2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili (poista siemenet)
5 sentin pala tuoretta inkivääriä
400 g laadukasta säilyketomaattia
suolaa
mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
n. 400 g kuorittuja tiikerirapuja tai muita jättikatkarapuja
(1 rkl sokeria, tämä on bloggaajan oma lisäys)
400 g tagliatellea
kourallinen basilikaa

Laita pastavesi kiehumaan. Kuullota öljyssä pilkottu valkosipuli, chili ja pieni pala hienoksi hakattua inkivääriä. Lisää tomaatit, suola ja pippuri ja kiehauta seos, anna hautua kannen alla kymmenisen minuuttia. Tarkista maku. Lisää suolaa, jos tuntuu olevan tarvetta. Ja lisää ripaus sokeria, jos tomaatit eivät ole ihan maailman makeimpia.

Kuumenna öljyä toisessa paistinpannussa, paista rapuja kuumassa öljyssä minuutti per puoli. Nosta ravut tomaattikastikkeeseen ja sammuta liesi.

Keitä pasta melkein kypsäksi, lisää valutettu pasta kastikkeen joukkoon. Viipaloi inkivääriä tulitikkumaisiksi tikuiksi, lisää ne ja basilika valmiin pastan päälle.