Tarkoituksena oli tehdä todella kiva ja erilainen pullaviritys Lucian päivän kahvipöytään. Idea on peräisin Me naisista, jossa törmäsin oikein nättiin nyhtökakkuun.
Homma alkoi lupaavasti. Tein tavanomaisen pullataikinan jauhopussin kyljestä, tosin maustoin sen joulun kunniaksi (ja ruåtsalaisen mieliksi) sahramilla. Taikina kohosi kiltisti ja oli oikein pehmoinen ja mukava. Jopa naperot pyörittelivät puolikkaasta taikinasta ihan itsekseen pellillisen lussekatteja.
Minä tein toisesta puolikkaasta oikein pieniä palleroita, jotka pyörittelin ensin margariinisulassa ja sitten mantelijauhon ja muscovadosokerin seoksessa. Sen jälkeen nostelin pallerot voideltuun ja mantelijauheella jauhotettuun kakkuvuokaan. Annoin pullavuoan kohota puolisen tuntia. Sen jälkeen paistoin sitä uunissa 200 asteessa vajaan puolituntia.
Homma tökki parissa kohdassa oikein kunnolla. Tuppasin vuoan aivan liian täyteen palleroita. Katselin sitä jo ennen paistamista vähän sillä silmällä, että oliskos tuossa vähän liikaa... Silti tungin vuoan uuniin. Muutama pallero putoili ritilälle. Onneksi ritilälle eikä uunin pohjalle. Tosin en tiedä olisiko se varsinaisesti haitannut. Siellä nimittäin kärysi jo aamulla paistetun taatelikakun ylipursunneet roippeet. En varmaan ikinä opi.
Seuraavan kerran homma tökki kun yritin kipata pullakakkua vuoasta. Se irtosi kyllä, mutta vain pala kerrallaan. Olisi pitänyt kumota pulla lämpimänä, nyt se joutui odottelemaan vuoassa kyläreissun yli. Tuli nimittäin vähän kiirekin.
Maku oli kuitenkin kohdillaan ja aion kokeilla tätä pian uudestaan. Palaan sitten asiaan jonkinlaiseen ohjeen kanssa. Tai sitten en. Jos vaikka menisi uudestaan metsään. Hyvää Lucian päivää joka tapauksessa. Pienet kömmähdykset eivät kuulemma vaikuttaneet makuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti