All Hallows' Eve

Halloween on perinne, joka monien muiden muualta tulleiden perinteiden mukaan taitaa jakaa mielipiteitä. Meidän syksyyn mahtuu hyvin yksi vallaton hassuttelujuhla, vaikka ihan joka kerta rahkeet eivät riitä kemujen järjestämiseen. Tänä vuonna lasten vilpitön into tarttui minuunkin.

Järjestimme juhlat pyhäinpäivän aattona, koska haluan pitää halloweenin ja pyhäinpäivän ainakin vähän erillään. Toisaalta, näiden kahden tradition alkuperät ovat varsin lähellä toisiaan. Loka-marraskuun taitteessa taidetaan tavalla tai toisella muistella edesmenneitä läheisiä eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi meksikolaiset viettävät kuolleiden päivää (Dia de Muertos), jolloin perheet kokoontuvat haudoille juhlimaan välillä varsin railakkaissa merkeissä.

Esikoinen selasi huolellisesti muutamaa kirjastosta lainattua Halloweenkirjaa ja suunnitteli koristeita, asuja ja tarjottavia (kielsin painajaisten välttämiseksi Pinterestin ja googlaamisen). Sovimme, että pienten vieraiden ja myös oman väen mielenrauhan säilyttämiseksi järjestämme kurpitsajuhlan, jossa ei ole mitään kauheaa tai inhottavaa: ruuan pitää näyttää ruualta ja kodin kodilta. Pikkusisko vaati samalla, että äiti näyttäisi äidiltä. 

Koristekurpitsat ovat kiva ja kestävä koriste, joita pyörittelen paikasta toiseen pitkin syksyä. Ne sopivat kauniisti myös pyhäinpäivän kattaukseen. Pyhäinpäivään sopii myös neutraali kukkakimppu, jossa ei ainakaan tiettävästi kiipeile hämähäkkejä tai muita eläväisiä. Vähemmän monikäyttöinen koriste olivat olohuoneessa roikkuneet noidanhatut, mutta ne onneksi menevät pieneen tilaan ja säilyvät varmasti hyvänä ensi vuoteen.

Pikkuisen piti tietysti hassutella. En voinut vastustaa kiusausta, vaan kaiversin kurpitsan guacamole-vadin koristeeksi. Menu rakentui muutenkin amerikkalaisten ja etelä-amerikkalaisten makujen ympärille: nachoja, salsaa, guacamolea, quesadilloja ja cobbin salaattia. Jälkiruuaksi tarjolla oli mutakakkua, jäätelöä ja pikkuleipiä.

Juomapöydässä tarjolla oli olutta, punaviiniä sekä lapsille mustaa Hörppy-mehua. Viimeksi mainittu onkin aika mainio keksintö: tarpeeksi mustaa ollakseen lasten mielestä todella hassua. Samalla se ei kuitenkaan värjännyt lasten suita ja naamoja (eikä meikäläisen vaaleahkoa kotia...). Meillä oli kerrankin myös kiva alkudrinkki, mutta siitä ei tullut tallennettua kuvamateriaalia. Sitä tehdään joka tapauksessa toistekin, joten palaan siihen myöhemmin.

Tytöistä alkaa olla ihan todellista iloa erilaisissa järjestelyhommissa. Nappulat taittelivat servetit, koristelivat lapsille juomapullot, askartelivat tikkareista kummituksia ja auttelivat siellä sun täällä muutenkin. Hämähäkinseittiä olisi varmasti levitetty luovasti eri puolille taloa, ellei aika olisi sopivasti loppunut kesken.