Jäkäläkranssi

Huomenna on hienon hieno päivä. Itsenäisyyden aika on melkoinen menestystarina tarkastelipa sitä miltä kantilta tahansa. Olisi ollut kiva fiilistellä juhlavuoden yhdessä-teeman ympärillä tai kirjoitella kaikenlaista vaikka suomalaisesta ruokaperinteestä. Olin melkoisen innoissani, kun Valtioneuvoston kanslian Suomi 100 -organisaatio kannusti suomalaisia juhlimaan itsenäisyyttä kahvittelemalla. Kahvikupin ääressä on tehty paljon hyvää, on jaettu iloja ja puolitettu suruja.

Aika on kuitenkin nyt vähän tiukilla, koska minua leivotuttaa ja aionpa vähän kokkaillakin huomisen juhlapäivän kunniaksi. Pastanjauhajat ovat onneksi olleet ehtiväisiä ruokaperinteiden suhteen, kannattaa käydä lukemassa.

Ennen leipomisia ja kokkailuja, tai oikeastaan niiden välissä, jaan kuitenkin pienen askarteluvinkin, jos vaikka jollakulla on joutilasta aikaa huomenna tai viikonloppuna. Tein ulko-oveen tällä kertaa kranssin supisuomalaisista raaka-aineista eli varvuista, sammalesta ja jäkälästä. Homma kävi todella ripeästi, olisinko vartin touhunnut itse kranssin kanssa ja sitten toisen vartin siivonnut sotkujani (koska en tarjennut askarrella ulkona).

Aloitin kranssin sitomalla pohjaksi mustikanvarpuja. Otin kaksi nippua pitkiä varpuja ja kiinnitin toisen nipun latvat toisen tyven lähettyville. Sitten otin kolmannen ja kiinnitin sen joukon jatkoksi. Kiinnitin pötkön rinkulaksi ja kieputin ympärille vähän rautalankaa. Tähän runkoon kiinnitin vuorotellen jäkälä-, sammal- ja varpunippuja kietomalla niiden tyveen rautalankaa. En katkaissut lankaa missään vaiheessa ja paikoitellen se tuolta pilkistääkin. Lopputulos on kuitenkin varsin siisti.

Sen verran pitää vielä mainita, että sammalta, jäkälää ja varpuja saa kerätä vain maanomistajan luvalla. Ne onneksi säilyvät aika kivasti ulkona vaikka korissa tai pussissa, minunkin sammalet ja jäkälät ovat peräisin lokakuun lopun syyslomareissulta.