Dijonpaneroidut ahvenfileet

Ahven on kyllä uusi suosikkikalani. Juu juu, olosuhteiden pakosta varmasti myös, mutta ahvenista on viime päivinä syntynyt ihania herkkuja. Safkaa maanantaista sunnuntaihin -kirjan ohjetta kokeiltiin heti mökillä, eikä se tuottanut pettymystä. Fileeni tosin taisivat olla vähän suurempia kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta eipä tuo haitannut menoa. Mehevää ja herkullista joka tapauksessa. 

Syömiskiireessä en napannut kuvaa lisukkeista, mutta tarjolla oli muhennettuja perunoita (ohje jutun lopussa) ja raikasta kurkkusalaattia. Salaatin tein sekoittamalla suosikkikurkkujani ja erilaisia vihreitä salaatteja.

Dijonpaneroidut ahvenfileet

n. 600 g ahvenfileitä
suolaa
valkopippuria
2 kananmunankeltuaista
2 rkl dijonsinappia
korppujauhoja
runsaasti rypsiöljyä

Leikkaa ahvenfileistä keskiruoto pois. Onnistuu minusta parhaiten saksilla (kurkkaa edellisen postauksen pannukuvasta osviittaa siitä, miten ja mistä leikataan). Mausta fileet suolalla ja pippurilla. Sekoita keltuainen ja sinappi. Pyöräytä kalat sinappi-munaseoksessa ja siirrä korppujauhoihin. Taputtele runsaasti korppujauhoja kalan pintaan.

Kuumenna öljy laakeassa paistinpannussa ja paista kalafileet muutamassa erässä. Tämän voi tehdä myös muurikassa. Anna kalan paistua rauhassa pari kolme minuuttia molemmin puolin. Paksut fileet tarvitsevat hieman pidemmän paistoajan. 

Nosta kalat sanomalehden tai talouspaperin päälle. Paperi imee kaloista liian rasvan ja pitää niiden pinnan rapeana.

Muhennetut perunat

n. 8-10 keskikokoista keitettyä perunaa
pari rkl voita
n. 3 rkl vehnäjauhoja
2-3 dl maitoa
loraus kermaa
suolaa
tilliä, persiljaa tms.

Teen yleensä ensin valkokastikkeen alun eli sulatan voita pannulla ja kiehautan siinä vehnäjauhot. Sitten lisään maidon koko ajan sekoittaen ja annoin kastikkeen kiehahtaa. Kastikkeen sekaan lisään paloitellut perunat ja mausteet. Tarvittaessa muhennosta voi ohentaa kermalla tai maidolla.

Muhennoksen voi tehdä myös pelkästä kermasta. Tällöin perunat lisätään kerman joukkoon ja seosta keitellään hieman kokoon. Lopuksi taas maustetaan.

Safkaakirjan muhennos tehdään keittämällä perunat alunpitäenkin maidossa tai kermassa, minä käytän kuitenkin melkein aina jämäperunoita.

Kalajuttu

Mökkijärvellä pyörii monenlaista kalamiestä ja jutut pullistuvat kuin leipätaikina. Hurjan kalamiehen maineessa ollut sukulainen sai kuulemma kerta toisensa jälkeen valtavia kuhia. Kerran asiasta juteltuamme selvisi, että niitä melkoisia kuhia oli ollut tasan yksi, eikä sekään ollut mikään suuren suuri.

Ystävällisiä neuvoja on myös tarjolla runsaasti: juu juu, menkää (tai mänkee niin kuin sukulaiset sanovat) sinne ja tänne ja tuonne. Ja sitten siellä on ne kivet, niiden vieressä on syvää ja siellä on isoja kuhia. Ja vähän saaresta tuonne päin, sieltä saa hirmuisia ahvenia. Sitten pitäisi enää löytää ne kivet ja tietää minne päin tuonne oikein milloinkin on...

Järvessä on kyllä kalaa: olemme satunnaisesti saaneet muutamia ja kuhia muutamia ahvenia ja koko joukon lahnoja ja haukia. Nyt alkaa muuten kuulostaa siltä, että minä kalastaisin. Siis mieheni kalastaa ja sitten me saamme kalaa. 

Jostain syystä ahti oli kuluneella viikolla todella suopealla tuulella ja kalaa, erityisesti ahventa, tuli niin että piisasi. Ja mokomat vonkaleet olivat kaiken lisäksi melkeinpä pienen porsaan kokoisia. Suurin vonkale painoi 1 640 g. Optimistit olivat onneksi pakanneet mukaan veitsenteroittiminen, joten pari kalaveistä saatin nopeasti kuntoon "pikku urakkaa" varten. 

Kuvassa mittatikkuna monitoimityökalu, 11 cm.

Palaan ahvenherkkuihin yksityiskohtaisemmin myöhemmin, toivottavasti monta kertaa. Suuri osa kalakasasta päätyi nimittäin pakastimeen. Ja palaan myös muutamiin muihin kesäherkkuihin. Kesä  jatkuu vielä, vaikka loma onkin tällä erää meidän huushollissa käsitelty. 

Kesärullat

Tein sitä taas. Eli rullailin. Kesärullia, koska on kesä. Rullat taitavat olla nykyisin yksi ehdottomista lempiruuistani. Mielettömän hyvää. Pienelle porukalle rullat syntyvät nopeasti ja helposti, isommalle joukolle rullat kannattaa tehdä kaverin kanssa ja esille kannattaa ottaa erilaisia täytteitä. 

Nyt täytimme rullat tiikeriravuilla, vermisellillä, kurkulla ja joukolla yrttejä. Kastikkeista ehdoton suosikkini on maapähkinävoista sekoitettu tahna. Lisäksi kokelin nyt myös Teresa Välimäen kastikeohjetta, jonka bongasin siitä uudemmasta Safkaa-kirjasta.

Kesärullat

riisipaperia

riisinuudeleita (vermiselliä, niitä ohuen ohuita)

porkkanaa

kurkkua

avokadoa

kevätsipulia

tiikerirapuja, katkarapuja, nyhtöpossua, lohta tms.

vahvanmakuista salaattia (esim. paksoi, romaine, sydänsalaatti)

korianteria, minttua, thaibasilikaa tai muita sopivia yrttejä

Kastikkeeksi: soijakastiketta, sweet chili -kastiketta tai maapähkinävoikastiketta (ohje alla)

Leikkaa salaatit ja muut kasvikset ohuiksi suikaleiksi. Mausta halutessasi katkarapuja, tiikerirapuja tai lohta esim. chilillä, limellä, valkosipulilla ja korianterilla. Valmista nuudelit pitämällä niitä kuumassa vedessä kolmisen minuuttia. Laita isoon kulhoon (tai kahteen) lämmintä vettä ja upota riisipaperi veteen. Nosta pehmennyt paperi vedestä isolle lautaselle. Oikean pehmeyden oppii nopeasti, viimeistään kolmannen rullan kohdalla. Aseta täytteet paperin alaosaan, ei kuitenkaan ihan reunalle (Eevan blogissa on hyviä kuvia). Käännä alareuna täytteiden päälle. Käännä sitten reunat sisäänpäin ja rullaa napakaksi rullaksi. Dippailua helpottaa, että paketti on suhteellisen tiukka. Koristele esim. korianterilla.

Herkuttele dippaamalla erilaisiin kastikkeisiin.

Maapähkinävoikastike

4 rkl sokeroimatonta maapähkinävoita

2 rkl hoi sin -kastiketta

n. 2 rkl sokeria (riippuen hoi sin -kastikkeen makeudesta)

1 dl vettä

Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi kastikkeeksi.

Teresa Välimäen raikas vaalea kastike

1 sitruunan mehu
2 rkl seesamiöljyä
1 rkl kalakastiketta
2 tl hunajaa
2 tl wasabia

Sekoita kaikki ainekset huolellisesti sekaisin. Anna tekeytyä hetki ennen tarjoamista.

Paras mamman marjapiirakka

Väitin pari vuotta sitten tätä vähän tavallista paremmaksi mamman marjapiirakaksi, mutta olin kyllä väärässä. Tämä on parasta mamman marjapiirakkaa ikinä, jopa ehkä parasta marjapiirakkaa ylipäätään. Olen parin vuoden kuluessa testaillut tietysti lukuisia erilaisia marjapiirakoita ja kerta toisensa jälkeen tämä ilahduttaa makunystyröitäni eniten. 

Parhaista parhain versio syntyy minusta punaherukoista, mutta mustikat tai raparperi käy myös. Puolukkaa aion kokeilla seuraavaksi, tulee luultavasti tosi hyvää. 

Ohje on tosi helppo ja raaka-aineista vain kondensoitua maitoa joutuu joskus vähän haeskelemaan kaupasta, kannattaa kuitenkin nähdä se vaiva ja ostaa varuiksi saman tien toinenkin purkki. Nyt löysin omani kookosmaitojen vierestä säilykehyllystä.

Maijan marjapiirakka

Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
4-5 dl marjoja
1 prk kermaviiliä tai turkkilaista jugurttia
1 prk kondensoitua maitoa
1 muna
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna ja jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirakkavuuan (n. 26 cm) pohjalle ja reunoille. Kaada marjat pohjalle. Sekoita muut täytteen aineet ja kaada marjojen päälle. Paista uunin alaosassa 200 asteessa reilu puolisen tuntia.

 

Vuoka vaikuttaa sitten paistoaikaan, joten ohjeen paistoaika on suuntaa antava. Lasisessa piirakkavuoassa paistaminen kestää hieman pidempään kuin metallisessa.

Gazpacho

Keitot eivät ole viime päivinä paljoa kiinnostaneet, koska jopa minulla on ollut vähän kuuma. Sitten muistin gazpachon. Oi miksi en ole tehnyt tätä aikoihin? Tai no alkukesästä tietysti kiinnosti vähän toisenlaiset keitot, eikä tätä hellettä nyt mitenkään viikkotolkulla ole vielä ollut. Mutta silti. Hyvää ja raikasta ja helppoa. Ja terveellistäkin.

Gazpacho on ihan täydellinen kesäruoka: se sopii vaikka miten hienon dinnerin alkuun, buffetpöytään tai vaikka picnic-evääksi nättiin pulloon pakattuna. Tai sitten kevyeksi lounaaksi jonkun herkullisen leivän kanssa. Ei liene haitaksi, että soppa valmistuu alle vartissa ja sen voi hyvin valmistella etukäteen. 

Mutkikkaampi versio syntyy paahtamalla kasviksia tai osaa niistä ensin, mutta tuoreista ja ihanista raaka-aineista syntyy ihana keitto ilman mitään paistinpannuaskareita.

Gazpacho
(noin neljä annosta)

4-5 kypsää tomaattia
puolikas punainen paprika
1 kurkku tai 2 avomaankurkkua
2 pientä kesäsipulia varsineen
puolikas chili (tai enemmänkin, jos on tottunut chilin syöjä)
1 valkosipulin kynsi
persiljaa ja basilikaa
suolaa
mustapippuria
pari tippaa tabascoa
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl paprikajauhetta
2-3 dl tomaattimehua

Kuori kurkku, jos käytät avomaankurkkua. Paloittele tomaatit, paprika ja kurkku. Silppua sipulit ja chili. Laita kaikki aineet tehosekoittimeet ja aja soppa tasaiseksi ja sileäksi. Lisää tarvittaessa mehua, jotta saat sopivan ohutta keittoa. Tarkista makua ja lisää tarvittaessa mausteita. Anna jäähtyä kylmässä ennen tarjoilua.

Tikkupulla

Bloggaaminen ja osin kokkaaminen muista harrastuksista puhumattakaan on jäänyt totaalisesti lomailun ja kesästä nauttimisen jalkoihin. Mitään suureellista ei ole touhuttu, mutta touhuttu on.

Suunnittelin kirjoittavani pitkän rutinan huonosta palvelusta (ja huonosta ruuasta) suomalaisten maanteiden varrella, mutta syke ja verenpaine ovat onneksi jo laskeneet. Aion kuitenkin palata aiheeseen jossain vaiheessa, mutta sitä ennen: voisitteko hyvät ystävät kertoa, missä mahdatte pitää ruoka- ja kahvitaukoja? Erityisesti tuo vitostien varsi kiinnostaa, mutta muutkin vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita. Oma suosikkini on Karoliinan Kahvimylly, tosin kovin usein en sinne pääse. Mökkimatkalle tulee hiukan liikaa pituutta, jos koukkaa Joutsan kautta. Ja Jyväskylään ei ole ihan äskettäin ollut asiaa.

Toinen uusi suosikki on Teahouse of Wehmais. Mökkimatkan taukopaikaksi ei ole siitäkään, koska ollaan jo aivan lähellä mökkimaisemia. Onneksi tauko mökkeilystäkin on välillä paikallaan, koska teehuone on aivan hurmaava. Eväät ovat todella herkullisia ja huolella valmistettuja, miljöö on upea ja palvelu ystävällistä. Hyvän mielen paikka, kerta kaikkiaan. Suosittelen lämpimästi.

Kauheasti emme raaskineet pitää taukoa mökkeilystä, tekemistä ja touhua riitti muutenkin. Mökkikokkailu on pääasiassa jotain todella yksinkertaista: pyttipannua, kalaa (sikäli mikäli joku saa kalaa), muurinpohjalettuja ja joskus jotain grillieväitä. Tällä kertaa paistettiin myös tikkupullaa. Takan lämmittäminen näillä keleillä pullakahveja varten kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta meillä on ulkotakka, joka ei onneksi lämmitä mökin sisätiloja lainkaan.

Tikkupullat syntyvät helposti tavallisesta pullataikinasta. Munan voi jättää pois ja neste voi olla myös vettä, lopputulos on joka tapauksessa herkullinen.

Kohonneesta taikinasta otetaan pallero, joka varovasti pyöritellään peukalon paksuiseksi pötköksi ja pötkö kierretään tikun ympärille. Sitten hommaa käänneellään varovasti hiilloksen lähellä kunnes pinta saa väriä joka puolelta. Kypsä pulla irtoaa tikusta helposti, tosin kannattaa olla varovainen sitä kokeillessa.

Paistamiseen tarvitaan pitkiä sormen paksuisia puutikkuja ja hyvä hiillos. Ja kärsivällisyyttä. Päältä palanut taikinapallo ei ole hyvää edes ulkoruokinnassa.

Minä lusikoin yleensä pullan täytteeksi vähän hilloa, mutta pullan dippailu sokeriin on myös aika mukavaa.

Kirsikkapiiras Twin Peaksin henkeen

Jos kotimaiset mansikat ovat kesän ykkösherkku, niin ulkomaiset kirsikat ovat hyvä kakkonen, tai ainakin top viidessä. Helposti. Syön yleensä sellaisenaan enkä tärvele niitä mitenkään. Nyt kuitenkin tein poikkeuksen, koska nimipäivälahjaksi saamassani Vielä yksi pala -kirjassa (Leila Lindholm) oli niin houkutteleva ohje. Ohje ei ollut ainoa houkutteleva asia, lopputulos oli myös. Toden teolla.

Tein piirakan vähän kiireellä mökkietuliaisiksi (= kuvat ovat taas vähän kehnoja). Tai se ei kyllä taida olla tuliainen, jos itse syö eniten ja vie loput mennessään. Sanotaan mökkieväs siis. Joka tapauksessa piirakka oli oikein ihanaa. Amerikkalaiset haltsaavat nämä hedelmäiset piirakat ja Leila selvästi myös. Ohjeessa puhuttiin 24 cm vuoasta, mutta hyvin setti onnistui myös isomman (28 cm) vuoan kanssa.

Twin Peaksin kirsikkapiiras (12 palaa)

Pohja:
150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tomusokeria
1/2 rkl vettä
1 muna

Täyte:
1 1/2 litraa tuoreita kirsikoita
1 dl sokeria
1 vaniljatanko
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 rkl perunajauhoja

Voiteluun:
1 muna
1 rkl maitoa
1 rkl raakaruokosokeria

Valmista ensin pohja. Nypi kylmä voi vehnäjauhojen ja tomusokerin kanssa murumaiseksi. Lisää kylmä vesi ja muna, sekoita veitsellä sekaisin. Muotoile lopuksi taikinasta käsin pallo, älä vaivaa liikaa. Kääri taikina tuorekelmuun, painele levyksi ja anna levätä kylmässä n. 30 minuuttia.

Valmista sillä aikaa täyte.

Halkaise kirsikat ja poista niistä kivet. Mittaa kattilaan putsatut kirsikat, sokeri, vaniljatangon siemenet, vaniljatanko ja pestyn sitruunan raastettu kuori. Kiehauta. Sekoita keskenään sitruunan mehu ja perunajauhot, kaada seos nauhana kiehuvaan kirsikkaseokseen. Sekoita samalla pohjia myöten, kunnes seos sakenee. Ota pois levyltä ja anna jäähtyä. Ota sen jälkeen vaniljatanko pois.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Jaa taikina kahteen osaan niin, että toinen osa on hiukan toista suurempi. Kauli ensin suurempi osa jauhotetulla alustalla n. 30-senttiseksi, 5 milliä paksuksi levyksi. Nosta n. 24-senttisen (irtopohjaisen) piirakkavuoan päälle varovaisesti niin, että osa taikinasta menee reunojen yli. Kaada kirsikkatäyte pohjan päälle. Voitele piiraan reunat kananmunalla.

Kauli sen jälkeen pienempi taikinapala ohueksi levyksi, jonka halkaisija on hieman vuoan halkaisijaa suurempi. Nosta kansi varovaisesti piiraan päälle ja nypi liitoskohta sormilla kiinni, poista ylijäävä taikina. Voit leikata ylijäävästä taikinasta lehden (tai pötkön) muotoisia paloja ja koristella kannen niillä. Lopuksi voitele kansi kananmunalla ja sirottele päälle raakaruokosokeria. Leikkaa vielä pieniä viiltoja kanteen ja kypsennä uunin alaosassa n. 35 minuutin ajan. Anna piiraan jäähtyä ennen kuin poistat reunat vuoasta. Leikkaa jäähtynyt piiras paloiksi ja tarjoile esimerkiksi vaniljajäätelön kera.