Vielä yhdet kesäjuhlat

Nyt kun olen vetänyt viikon henkeä, pitsaa, hodareita, muurinpohjalettuja ja muuta kesäistä, niin jaksan ja huvittaakin vähän kirjoittaa pari sanaa juhlista. Yhdistin reilulla kädellä synttäreitä ja sain kasaan kätevän tasaluvun: viisikymppiä. Sitten kutsuttiin kasaan iso joukko sukulaisia ja värkättiin tietysti reilusti purtavaa.

Päädyin taas aasialaishenkisiin virityksiin, joskin oikaisin sen minkä kerkesin. Tavoitteena oli rento ja raikas (ja kesäinen) buffa, josta löytyisi syötävä kaikille. Ystävällinen tätini osallistui talkoisiin tuomalla paikalle sushiruutuja, astiat ja viemällä kauniiksi lopuksi tiskit mennessään. Ihan huippua. Istuin illalla sohvalle viinilasin kanssa perinteisen astiarallin sijaan.

Kukkienkin kanssa oikaisin. Koiranputkista ja tässä tapauksessa vuohenputkista saa oikeasti aika kivat kimput. Edullisetkin ne olivat.

Sushiruudut on tehty Yhteishyvän ohjeella ja olivat aivan tajuttoman hyviä.

Osa vieraista sai kyllä nyt osin samaa ruokaa kuin pari vuotta sitten, mutta ei voi mitään. Tykkään niin kovasti itse ja vermiselli-katkarapusalaatista tykkäsivät vieraatkin. Vielä kun olen nyt vihdoin tajunnut ostaa katkaravut Lidlistä. Ja vain Lidlistä. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyöpostaus vaan ihan ilmainen vinkki.

Vihreä salaatti sisälsi runsaasti salaattia, avomaankurkkua ja hunajamelonia. Ja minttua, chiliä, riisiviinietikkaa... Kastikkeen ohje on täällä.

Olen ihan koukussa varhaiskaaliin. Teen siitä ja porkkanasta coleslaw-tyyppistä salaattia lähes päivittäin. Tällä kertaa tuunasin salaattia limemehulla, riisiviinietikalla, sesamöljyllä sekä lopuksi chilillä ja suolapähkinöillä.


Nyhtöpaisti sai inkiväärisen kastikkeen, tosin jouduin tuunaamaan alkuperäistä ohjetta melkoisesti. Palaan tähän ehkä joskus ja kysykää ohjetta jos kiinnostaa. Moinen on joka tapauksessa kätevä tapa valmistaa reilu kimpale lihaa juhlapöytään ja mukavaa vaihtelua perinteiselle paahtopaistille.

Rullien kanssa oikaisin myös: jätin riisivermisellin kokonaan pois täytteestä ja kasviksista sekoitin tasaisen salaatin. Sitten nappasin salaattia ja vähän nyhtöpossua tai katkarapuja arkille ja eikun rullaamaan. Näin homma kävi todella nopeasti. Suosittelen kokeilemaan, varsinkin jos mielessä on iso erä rullia.

Ai niin. Oli meillä myös pieniä broileripihvejä. Olin ajatellut tekeväni satay-henkisiä vartaita, mutta alustavat kokeilut menivät täysin metsään. Siis aivan totaalisen pieleen, enkä sitten ehtinyt enää harjoitella enempää. Eikä paljon kyllä huvittanutkaan. Mutta pihvit olivat hyviä wasabi-majoneesikastikkeen kanssa.

Jälkkärinä oli ei-niin-aasialaishenkinen-mansikkakakku ja aleksanterinleivoksia. Kakku ei minusta ollut ihan täysosuma, mutta en osaa sanoa missä homma ontui. Ehkä limecurdissa. Jotenkin siinä oli vähän sellainen tiskiainetyyppinen säväys tai jotain muuta häikkää. Ei kauhean kiva kakussa.

Elokuussa on sitten vielä yhdet kuusivuotissynttärit. Nappula haluaa Mulan tai Risto Räppääjä tai Tingelstiina ja Tangelstiina -synttärit. Että silleen. Sitten onkin piiiiiitkä tauko juhlien kanssa. Tai juhlia toivottavasti on, mutta aion olla niissä vieraana:)

Pizza Bianca

Meillä on taas yhdet kemut takana: sunnuntaina vietettiin viiskymppisiä ja juhlittiin sekä miestä että nappuloita iloisen sukulaisjoukon kera. Kuvat kaipaavat kuitenkin vielä pientä järjestelyä ja välillä tekee mieli kirjoittaa muustakin kuin juhlista.

Tein pitkästä aikaa iltapalaksi pitsaa ja teinpä pitkästä aikaa myös valkoista pitsaa eli pizza biancaa. Homma juolahti mieleeni siinä kohtaa kun tomaattikastike loppui kesken kaiken. Lunttasin pika pikaa mallia Henri Aléninilta. Aineksista puuttui tietysti suuri osa, mutta iloisesti soveltaen levittelin löytämiäni täytteitä pohjalle. Juustojen alle päätyi myös purkki päiväysvanhaa smetanaa toisin kuin Alénin ohjeessa, jossa mentiin lähinnä juustolla.

Lopputulos oli todella kiva. Tein viime kesänäkin jotain valkoista pitsaa tai sen tapaista, mutta tästä tuli nyt oleellisesti parempaa. Pohja oli omasta päästä, tosin sekoitin siihen vähän ruisjauhoja. Aion sekoittaa jatkossakin. Tosi herkullista.

Pizza Bianca

Pohja (kaksi isohkoa, pyöreää pitsaa):
2 dl vettä
20 g hiivaa
1 rkl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa
n. 4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruisjauhoja

Täyte (yhteen pitsaan):
1 prk smetanaa
2 dl raastettua parmesania
pala mozzarellaa
oliiveja
1 sipuli ohueksi viipaloituna
neitsytoliiviöljyä

Valmista taikina hyvissä ajoin jääkaappiin kohoamaan tai vaikka edellisenä iltana. Sekoita hiiva, öljy ja suola kylmän veden joukkoon, lisää jauhot. Vaivaa taikinaa huolella kunnes se irtoaa käsistä. Sinnikkyys palkitaan: huolellinen vaivaus synnyttää hyvän sitkon ja hyvä sitko mahdollistaa ohuen ja rapean pohjan. Anna taikinan kohota jääkapissa useita tunteja. Kauli ohueksi leivinpaperin päällä.

Levitä pohjalle smetana. Ripottele smetanan päälle juustot sekä sipuli- ja oliiviviipaleet. Lorauta lopuksi päälle laadukasta oliiviöljyä. Paista kuumassa (vähintään 275 astetta) uunissa 8-10 minuuttia.

(Henri olisi laittanut valmiin pitsan päälle myös sardellifileitä tai parman kinkkua sekä rucolaa. Varmaan minäkin, jos olisi ollut)

Kesämysli

Kesäsää suosii tällä hetkellä keittiöpuuhia. Ei ahdista yhtään pitää vaikka uunia vähän päällä. Uunin lämmössä voi sitten kypsytellä erilaisia herkkuja. Opettelin pari vuotta sitten tekemään itse mysliä ja sittemmin en ole kaupan myslihyllyllä juuri vieraillut. Mysliä voi varioida melkoisesti vaihtelemalla hiutaleita, siemeniä, pähkinöitä ja hedelmiä. Tein nyt vähän kesäisemmän version lisäämällä paahdetun myslin joukkoon kuivattuja mansikoita ja mustikoita. 

Nätisti pakattu mysli on myös kiva mökkituliainen.

Kesämysli

10 dl kaurahiutaleita

5 dl ruishiutaleita

3 dl auringonkukansiemeniä

3 dl kurpitsansiemeniä

1 dl pellavansiemeniä

3 dl mantelia karkeasti rouhittuna

1,5 dl vettä

1,5 dl kookosöljyä

1 dl hunajaa

1/2 tl suolaa

1/2 tl vaniljasokeria

(kuivattuja hedelmiä, esim. mustikoita ja paloiteltuja mansikoita)

 

Sekoita kaurahiutaleet, ruishiutaleet, siemenet ja mantelirouhe isossa kulhossa. Lämmitä vettä hieman ja sekoita siihen kookosöljy. Sekoita tasaiseksi. Lämmitä tarvittaessa hieman lisää, jotta kookosöljy sulaa. Lisää hunaja, suola ja vaniljasokeri. Kaada neste hiutaleseoksen joukkoon. Kääntele seos huolella sekaisin.

Kaada seos uuninpannulle leivinpaperin päälle. Paahda 200 asteisen uunin keskitasolla yhteensä noin 35-40 minuuttia välillä käännellen. Seosta kannattaa käännellä aika usein, jotta se kuivuu ja paahtuu kauttaaltaan. Lisää paahtuneen myslin joukkoon mansikat ja mustikat. Pakkaa valmis mysli ilmatiiviiseen purkkiin.

Kesän paras jäätelö?

Tykkään tosi paljon jäätelöstä, ja no, kyllähän tykkään muistakin herkuista. Minulle ei kuitenkaan tuota mitään vaikeuksia tepastella karkki- tai keksihyllyn tai vaikka paistopisteen ohi. Jäätelöallas sen sijaan vaatii vähintään silmäyksen tai pari, joka ikinen kerta. Nykyään en sentään osta ja maista ihan kaikkia uutuusjäätelöitä... Olen tehnyt jäätelöä muutaman kerran itse, mm. sitruuna-basilikajäätelö on oikein hyvää. Ja siis ilman jäätelökonetta.

Eilen katselin jo melkoisen pilkullisia banaaneja ja mietin, että mitä niistä värkkäisin. Olen taas vaihteeksi vähän karsinut valkoista sokeria ruokavaliostani (tiedän, vaikea uskoa), joten mitkään banaanimuffinssit eivät tulleet kyseeseen. Sitten mieleeni tupsahti ohje, jonka näin joskus jossain. Google tuli avuksi ja hakusanoilla banaani maapähkinävoi jäätelö tärppäsi heti.

Aivan mahtava juttu: täyteläistä, pehmeää, herkullista ja ei-niin-epäterveellistä jäätelöä. Lapset olivat vähemmän innoissaan, koska olin höppänä ja lupasin jäätelöä jälkiruoaksi. Ei muka ollut niin jäätelöä. No ei varmaan. Emulgointiaineita nolla. Luontaisen kaltaisia aromeja nolla. Väriaineita nolla. Olisi pitänyt myydä tuote semifreddona tai jäädykkeenä. Mutta oikeasti lasten nirsoilu ei haitannut. Minä sain enemmän.

Banaani-maapähkinävoijäätelö
(2 annosta)

2 kypsää banaania
4 rkl maapähkinävoita

Kuori banaanit ja laita ne ilmatiiviissä rasiassa pakastimeen. Odota noin pari tuntia ja ota banaanit pois. Laita banaanit ja maapähkinävoi tehosekoittimeen ja sekoita, kunnen seos on pehmeää. Asettele tarjolle. Halutessasi voit koristella annoksen rouhituilla pähkinöillä.

Nimppareiden kunniaksi sain tuliaisia työmatkalta: Leilan uusi ruokakirja. Sopii kuulemma uuteen terveellisempään elämääni. Olin ihan hoomoilasena että mihin??! En muistanut ollenkaan, että olin ylipäätään höpissyt sokerista jotain. Joka tapauksessa ihan mahtava opus. Nippa nappa maltan tätä kirjoittaa, koska haluan selata kirjaa ja tehdä ostoslistaa.

Kahvikehrät

Kesäinen sadepäivä piristyy leipomisesta ja pullakahveista. Tai viinerikahveista. Tai niiden sekoituksesta. Innostun aina melkoisesti kun opin jotain uutta ja nyt innostuin kun opin jotain aika vanhaa. Ilmeisesti vanhaa. Selvittelin googlen kanssa vähän taustoja, mutta en päässyt kovin pitkälle. Aika monen ohje oli peräisin äidiltä tai mummolta. Mutta miksi minun äiti ei koskaan tehnyt tämmöisiä? Huhuu?

Törmäsin kahvikehriin pitkästä aikaa viime sunnuntaina synttärikahvipöydässä. Tunnustan junttiuteni, mutta en siinä vaiheessa edes tiennyt niiden nimeä. Maku oli kuitenkin tuttu ja ulkonäkö myös. Olin siis syönyt kahvikehriä jossain ennenkin, en nimittäin koskaan unohda makuelämyksiä. Serkkuni ystävällisesti valaisi asiaa kertomalla leivonnaisten nimen ja että hänen äitinsä oli näitä kuulemma usein tehnyt. Ehkäpä minäkin olin näitä serkkulassa maistellut.

Oikeasti olen kyllä nähnyt kahvikehräohjeita muutaman kerran siellä ja täällä, mutta jotenkin en vain ollut yhdistänyt langanpäitä toisiinsa ja jätin kahvikehräohjeet aiemmin noteeraamatta. Nyt olen vähintäänkin mielissäni ja teen näitä pikapuoliin uudestaan.

Kahvikehrät tunnetaan myös nimellä kehräpullat tai pikaviinerit, tosin kovin pikaisia ne eivät ole. Valmistaminen on sinällään helppoa, mutta kohotus vie jonkin verran aikaa. Hyvää kannattaa kuitenkin vähän odottaa.

Kahvikehrät
(Ohje: Kotiliesi)

Taikina:
150 g voita
6 dl vehnäjauhoja
50 g tuorehiivaa
0,8 dl kylmää maitoa
2 munaa
2 rkl sokeria

Täyte:
100 g voita
100 g (1,4 dl) tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Päälle:
1 muna
raesokeria (käytin ruokosokeria, siitä tulee kiva minusta kiva pinta ja aromi)

Nypi kylmä voi ja jauhot keskenään murumaiseksi. Lisää sokeri. Murenna ja liota hiiva kylmään nesteeseen ja kaada seos jauhojen joukkoon. Lisää munat taikinaan yksi kerrallaan. Sekoita taikina tasaiseksi, älä vaivaa. Kauli kohottamaton taikina reilusti jauhotetulla alustalla suorakulmion muotoiseksi, alle sentin paksuiseksi levyksi. Vatkaa voi, tomusokeri ja vaniljasokeri pehmeäksi vaahdoksi. Levitä täyte taikinan päälle ja kääri taikina pituussuunnassa rullalle. Leikkaa rullasta n. 20 viipaletta, laita ne paperisiin vuokiin ja anna kohota huoneenlämmössä 1-2 tuntia. Voitele pulleiksi kohonneet kehrät munalla, ripottele päälle sokeri ja paista 225 asteessa 10-12 minuuttia.

Juhannusrieska

Juhannus tuli ja meni, ja meni ilmeisesti monella taholla odotettua paremmassa säässä. Ruåtsalainen midsommarmannen joutui tänä vuonna kanssani Hämeeseen saunomaan, syömään savolaista rieskaa ja viettämään muutenkin aika suomalaista juhannusta.

Meillä ei oikeastaan ole mitään kauhean vakiintuneita juhannusperinteitä: meno muuttuu vähän vuodesta toiseen. Mökkiä, maalaismaisemia, kaupunkijuhannusta, veneilyäkin on ollut ohjelmassa. Ja nuorena tyttönä ties mitä hullua. Toki vietämme juhannuksen välillä Ruotsissa ja siellä kyllä aina perinteistäkin perinteisemmin menoin. Perinteet alkavat jo matkalla Tukholmasta etelään kun aika moni muukin matkaa perinteisen juhannuksen viettoon.

Yksi asia kuitenkin pysyy. Huono sää. Juhannusrieska. Tosin Ruotsissa en ole tätä tehnyt, enkä tarkalleen ottaen täälläkään kovin usein. Mutta äitini on tehnyt. Ja minä olen syönyt. Perinteistä sekin.

Juhannusrieska

(1 uunipellillinen)

4 dl rikottuja ohrasuurimoita

1 l piimää

1 tl suolaa

1 dl sämpyläjauhoseosta (tai vehnäjauhoja)

(1 kananmuna)

Liota ohrasuurimoita piimässä esimerkiksi yön yli tai vähintään kaksi tuntia. Lisää seokseen suola, vehnäjauhot ja muna. Kaada laidalliselle uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 25 minuuttia 250 asteessa. Tarjoa munavoin kanssa.

Sitruunainen naked cake

Kakkukooma jatkuu edelleen, joten juhannuksena en syö enkä tee kakkuja. Korkeintaan keskityn noihin täytteisiin. No oikeasti saatan kyllä kokeilla kikherneiden liemestä tehtyä marenkia, vaikuttaa todella kiinnostavalta. 

Naked cake tarkoittaa kakkua, jota ei turhaan ole tärvelty millään ylimääräisillä kuorrutteilla tai koristeilla. Kakkupohja ja täytteet jätetään reilusti näkyviin. Google tietää sitten runsaasti variaatioita, kannattaa vilkaista. Meillä on onneksi kesemmällä lisää synttäreitä, jotta ehdin minäkin varioimaan. 

Rustiikki ja rento kakku on minulle tosi kovasti mieleen. En ole yhtään pikkutarkka tai huolellinen, enkä sellaiseksi muutu, vaikka välillä vähän yritän. 

Ainoa pikku ongelma hommassa on se, että sinne kuorrutuksen alle on voinut helposti jemmata vähän enemmänkin rustiikin pohjan.

Päivää ennen yllätyssynttäreitä eli perjantaina melkein nelikymppinen varovasti kysyi, josko ehtisin tehdä hänelle pari kakkua töihin maanantaiksi. Siihen minä sitten kakistelin, että kyllähän minä tietysti ehdin. Pikkuinen kiire näkyi toimistokakuissa, mutta ne tekivät kuulemma hyvin kauppansa. 

Juhannus tulee toivottavasti sujumaan rauhallisissa merkeissä hyvän ruuan, muutamien ystävien ja sukulaisten kanssa. Sytytämme varmaan vähän kynttilöitä, lämmitämme glögiä saunan ja syömme ainakin silliä. Vähän kuin jouluna:)

Iloista juhannusta teille kaikille. Pysykää ystävät lämpöisinä!

Sitruunainen naked cake

Kakkupohja:
6 kananmunaa
5 dl sokeria
100 g voita sulatettuna
2 dl maitoa
3,5 tl leivinjauhetta
7 dl vehnäjauhoja

Täyte:
2-3 dl lemon curdia
1 prk maustamatonta tuorejuustoa
3 dl vispikermaa
1 rkl vaniljasokeria
2 liivatelehteä
1 rkl omena- tai sitruunamehua

Kostutus:
n. 1,5 dl omenamehua tai muuta vaaleaa mehua, limsaa tai vaikka maitoa

Kakkupohja:

Voitele kakkuvuoka. Taikina on isohko, joten vuoan on syytä olla halkaisijaltaan 26 cm. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää voisulaan sekoitettu maito. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Lisää jauhoseos taikinaan. Kääntele taikina nuolijalla tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan. 

Paista 175 asteisen uunin alatasolla 60-70 minuuttia. Älä avaa luukkua ennen kuin kakkupohja on paistunut tuon 60 min. Kokeile kypsyyttä tikulla. Laita leivinpaperi vuoan päälle, jos pinta tummuu liiaksi. Kumoa kypsä kakku jäähtymään.

Täyte:

Laita liivatteet likoamaan kylmään, runsaaseen veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa tuorejuusto notkeaksi. Purista liivatteet kuiviksi ja lisää ne kattilaan mehutilkan kanssa. Kuumenna kunnes liivate liukenee. Sekoita liivateseos ohuena nauhana tuorejuuston sekaan. Kääntele kermavaahto sekaan ja mausta vaniljasokerilla. 

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Nosta alin osa vadille, kostuta se ja levitä puolet lemon curdista pohjalle. Levitä kolmannes kermatäytteestä lemon curdin päälle. Nosta keskilevy ja täytä toinen välin samoin kuin ensimmäinen. Nosta kansi päälle, kostuta ja levitä päälle loput kermatäytteestä. Koristele tuoreilla marjoilla.