3-vuotissynttärit

3-vuotissynttärit ovat kovaa hommaa: aamubrunssin jäljiltä kaikki muut paitsi minä ovat päiväunilla. Siis sekä lapset, isä että isovanhemmat. Vieraista en tiedä, toivottavasti ainakin osa heistä nukkuu.

Juhlien teema muotoutui vihaisten lintujen ympärille. Vajaa kolmevuotias sai pari kuukautta sitten käsiinsä kirjan, jossa oli kuva Stella-kakusta. Sen jälkeen hän säännöllisesti varmisti, että Stella-kakkua on tiedossa. Viime viikolla kävellessämme päiväkodista kotiin tyttö vielä huolehti, että teenhän sitten Stella-kakkua ja vieläpä niin, että myös hän itse saa sitä maistaa.  

Koska synttäreitä vietettiin Angry birdsien hengessä, tarjolla oli kuningaspossua ja munia. Munien täytteenä oli lohimousse. Tosin nyt juustona oli ruohosipulituorejuusto ja kala oli lämminsavulohta. Muuten menu oli iloinen ja värikäs sekoitus kaikkea sellaista, josta tykkään ja jota kuvittelin ehtiväni valmistaa. Uuden Safkaa-kirjan kurkkusalaattia ja pataleipää oli jälleen tarjolla. Perunasalaattia tein Maku-lehden ohjeella, tosin höysin salaatti parsalla.

Lopuksi leikittiin "Stellan nokka" -leikkiä. Ihan kuin yksi kolmevuotias yrittäisi kurkkia huivin alta.

Ensi viikonloppuna on edessä uusi kierros synttäreitä, täytyy ehkä valmistautua vähän huolellisemmin, koska au pair anoppi ei ole enää ensi viikolla apulaisena. Ai niin. Sain tuliaisiksi eräänlaisia syötäviä kukkia. Niitä oli pahvilaatikollinen. Tiedän mitä meillä on iltapalaksi. Aijai.

Raparperikeikauskakku

Joka kevät kokeilen sinnikkäästi uusia raparperiohjeita ja joka kevät totean raparperikeikauskakun ylivoimaisesti parhaaksi raparperiherkuksi. Jotenkin siinä vaan on kaikki niin kohdallaan. Ei ole kevyttä ei, mutta pienestä palasta on jo iso ilo. Päälle lusikallinen kermavaahtoa ja kaveriksi kuppi hyvää kahvia, muuttuipa tämäkin päivä ihan kesäiseksi.

Sokeria ja voita kannattaa pitää uunissa vähän useimpia ohjeita pidempään. Näin sokeri ehtii karamellisoitua ja lopputulos on sekä kauniimpi että maukkaampi. Kakkua kannattaa myös paistaa kiltisti ainakin tuo 50 minuuttia. Kakun pohjasta tulee kivasti vähän rapea.

Ohjeen bongasin täältä, muistuttaa melkoisesti sitä, jota olen käyttänyt ennenkin.

Keikauskakku raparperista

50 g voita
2 dl fariinisokeria
7 dl raparperia paloina

150 g voita
2 dl sokeria
2 munaa
1tl vaniljasokeria
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Sulata voi ja fariinisokeri kakkuvuuassa (n. 22 cm, jos teen puolikkaana, käytän 18 cm vuokaa) 175 asteessa muutaman minuutin ajan. Sekoita ne tasaisesti pohjalle ja lisää raparperit. Vatkaa kulhossa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinaan ja levitä taikina raparperien päälle. Paista 175 asteessa n. 50 min. Anna kakun jäähtyä hetki  ja kumoa kakku lämpimänä lautaselle. Tarjoa jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Parsapiirakka

Tein tämän pikkuisen parsapiirakan äitienpäivän aikoihin jämävoitaikinasta, tuorejuustosta ja parsasta. Homman idea syntyi parsa-parmesanpaloista, joilla herkuttelimme viime keväänä. Tosi kätevää, tosi herkullista ja onnistuu aivan takuulla. Ja maistuu kylmän kuohuviinin kanssa. Sikäli kun tällä viimalla kuohuviini nyt sattuu kiinnostamaan. Ehkäpä viikonlopun valmistujaisissa nostetaan maljoja munatotilla?

Parsapiirakka sopii valmiiksi viipaloituna noutopöytään, mutta on tarvittaessa ihanan tyylikäs ja keväinen iltapala jonkun raikkaan salaatin kanssa.

Parsapiirakka

2 levyä valmista voitaikinaa (siis sellaista pikkuista levyä)
1 pkt tuorejuustoa
1 kananmuna
0,5 dl kermaa
ripaus pippuria
1 nippu parsaa kevyesti keitettynä

koristeeksi timjamia

Napsauta parsasta kova, puumainen tyvi poikki. Kuori halutessasi ja keitä muutama minuutti. Jäähdytä. Sulata taikinalevyt ohjeen mukaan ja kauli niitä kevyesti. Painele levyt voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita tuorejuusto, kananmuna, kerma ja pippuri keskenään. Kaada seos pohjalle. Lisää parsat täytteen päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa noin 20-25 minuuttia. Koristele timjamilla.

Ihanat nokkosohukaiset

Nokkoset ovat enemmän kuin ajankohtaisia juuri nyt. Tai no, sesonki alkoi kyllä jo parisen viikkoa sitten. Keräsin silloin ämpärillisen pieniä nokkosia mummolan nurkista, ryöppäsin ne ja pakastin hienonnettuna. Nokkosta voi onneksi kerätä pitkälle kesään, siihen asti kunnes nokkonen alkaa kukkia. Ehkä pidempäänkin? Kannattaa kuitenkin keskittyä latvoihin ja leikata talteen noin 7-10 cm nokkosen latvasta. Vanhojen tai uusien tallien nurkkia kannattaa välttää ja tietysti isojen maanteiden läheisyyttä. Lisää näppärää tietoa nokkosen keräämisestä löytyy täältä.

En tajunnut ottaa kameraa mukaan kun riehuin nokkospöheikössä. Mutta kyllä nyt kaikki varmaan tietää miltä nokkonen näyttää. Ei mene sekaisin minkään muun vihreän kanssa, eihän?

Nokkonen on ihana, edullinen ja terveellinen herkku, joka lapsista (lapsistapa hyvinkin..) on parhaimmillaan ohukaisissa. Ohukaisten kaveriksi sekoitin lohitäytteen tähteeksi jääneestä grillilohesta, ranskankermasta ja kevätsipulista. Lopputulos oli loistava. Me vaan istuimme ja söimme, ja nautimme. Jopa lapset olivat hetken ihan hiljaa.

Ohukaisten ohje on ensimmäisen Safkaa-kirjan antia. Taidan hankkia sen myös på svenska. Isännän kokkaaminen on nimittäin aika hidasta muutenkin, saati kun ohjeet ovat suomeksi.

Nokkosohukaiset

noin 1 dl hienonnettua ja ryöpättyä nokkosta

5 dl maitoa

3 kananmunaa

2,5 dl vehnäjauhoja

1/2 dl silputtua ruohosipulia

suolaa

mustapippuria

muskottipähkinää

2-3 rkl sulatettua voita

Ryöppää ja silppua nokkoset. Sekoita kananmunat ja maito vispilällä, lisää jauhot, hienonnettu nokkonen ja silputtu ruohosipuli, suola ja pippuri. Jos kaapista löytyy muskottipähkinää, raasta sitä mukaan taikinaan, ihan himpun verran. 

Aja taikina sauvasekoittimella tai tehosekoittimella sileäksi. Anna taikinan turvota puolisen tuntia ennen paistamista. Lisää taikinaan voisula ja paista letut voissa. Tarjoa esim. parmesan-juuston. lohitäytteen tai puolukkahillon kanssa.

Savusilakkamousse

Sain kutsun kilpailuun, jossa piti kehittää Philadelphia-tuorejuuston ympärille jotain herkullista, juhlavaa ja helposti monistettavaa. Raikas ja kermainen juusto sopii tosi monenlaiseen herkuun ja minä kokeilin sitä mm. parsapiirakkaan. Se oli muuten myös todella herkullista. Päädyin kuitenkin lopulta lähettämään kilpailuun tämän unelmaisen pehmeän moussen. 

Maistelijat ihastelivat moussen pehmeyttä ja keveyttä. Juhlavan pehmeyden salaisuus on seokseen lopuksi lisättävä kermavaahto. Arkisempi, tosin toki hyvin herkullinen levite tai tahna syntyisi  savukalasta, sipulista ja tuorejuustosta.

Moussen voi tarjota kulhosta sellaisenaan buffet-pöydässä tai sen voi pursottaa esimerkiksi pienille leiville tai perunaviipaleille.

 
Savusilakkamousse

600 g savusilakoita (n. 300 g perattuna)
1 pkt Philadelphia-tuorejuustoa
1 kevätsipulin varsi
2 rkl sitruunamehua
ripaus sokeria
mustapippuria
1 liivate 
2 dl kuohukermaa

Perkaa silakat. Kaikista ruodoista ei tarvitse ollenkaan välittää, ne jauhautuvat kyllä täysin huomaamattomiksi. Laita liivate likoamaan runsaaseen veteen. Aja silakat, tuorejuusto ja paloiteltu sipuli mahdollisimman sileäksi tahnaksi monitoimikoneella tai sauvasekoittimella. Mausta pikku hippusella sokeria ja hienolla mustapippurirouheella. Lisää tarvittaessa tilkka sitruunamehua, jotta jauhaminen helpottuu. Purista liivate kuivaksi ja sulata sitruunamehutilkkaan. Lisää liivateseos tahnan joukkoon mieluiten koneen käydessä.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Kääntele kermavaahto silakkaseokseen ja tarkista maku. Laita mousse tarjoilukulhoon ja kylmään jäähtymään tai pursota se valmiiksi pikkuruisille leiville.

Tällä ohjeella syntyy täytettä noin 40 pienelle cocktail-voileivälle.

Paras hiivaleipä ikinä

Mies ihmetteli joskus, että miksi leivon harvakseltaan leipää (kun kerran muuten teen kaiken itse). Anoppi on miehen lapsuudessa leiponut kaiken leivän itse ja tuo edelleen aina tullessaan leipää. Vastaukseni oli, että en leivo, koska hyötysuhde on huono. Liikaa vaivaa eikä kotitekoinen leipä ole sellaista kuin haluan. Haluan rapeakuorista, mehevää ja maukasta leipää ilman, että kellon kanssa vahdin kuinka kauan taikina pyörii koneessa tai että sitä omin pikku kätösin vaivaan hikikarpalot otsalla ja samalla lapsetkin vaivaavat jotain ja taikinaa on omissa ja lasten hiuksissa, ikkunoissa, kengissä ja vaikka missä asti.

Eli kaupan tai anopin leivällä on menty, toki satunnaisesti jotain sämpylöitä ja leipääkin olen saanut aikaiseksi. Sitten ystäväni tuli ja pelasti perheeni kaupan leivältä. Hänellä oli mukanaan juuri sellainen leipä kuin haluan (vaalean) leivän olevan. Ja leipä oli vieläpä itse tehty. Kuulemma helposti.

Sitten vaan tuumasta toimeen. Homma onnistuu joka kerta. Helposti ja nopeasti käsiä ja lapsia sotkematta. Muut tietysti tiesivät salaisuudet varmaan valovuosia sitten: nopea sekoitus, löysä taikina, pitkä kohotus jääkaapissa (no sen tiesin minäkin) ja valurautapata. Olin lukenut muutaman rivin aiheesta pataleipä, mutta kukaan ei ollut muistanut tuoda maistiaisia...

Alkuperäinen ohje taitaa olla Sikke Sumarilta, mutta ystäväni huolellinen tuotekehitys siemenien, speltin ja rukiin kanssa on ollut oivallista. Olemme testanneet jo sämpylätkin tästä samasta taikinasta, hyviä - suorastaan loistavia ovat.

Patani on aika iso, samoin ruokahalu, joten teen ohjeen yleensä puolitoistakertaisena. Se tarkoittaa myös himpun pidempiä paistoaikoja.

Vaivaamaton pataleipä siemenillä

4 dl viileää vettä (kuivahiivan kanssa lämmintä)
15 g tuorehiivaa tai 1/4-½ tl kuivahiivaa
1½ tl suolaa
0,25 dl auringonkukansiemeniä
0,25 dl pellavansiemeniä
½ dl spelttijauhoja
½ dl ruisjauhoa
6-7 dl vehnäjauhoja

Sekoita kaikki aineet keskenään, mutta lisää vehnäjauhot erissä. Speltin karkeudesta riippuen vähempi jauhomääräkin voi riittää. Taikina on siis tarkoitus olla löysähkö, mutta ei kuitenkaan ihan juokseva. Jätä taikina jääkaappiin kohoamaan yöksi tai pidemmäksi aikaa.

Ota taikina jauhotetulle pöydälle, vaivaa ilmakuplat taikinasta pois ja pyöräytä taikina huolimattomasti pyöreäksi. Laita pata uuniin kuumenemaan 20-30 minuutiksi 230 asteeseen. Ota pata uunista, ripottele hieman jauhoja padan pohjalle varmistaaksesi ettei leipä tartu, laita leipä pataan ja pata kansi päällä uuniin 30 minuutiksi. Ota kansi padan päältä ja paista vielä 10-15 minuuttia.

Thaimaalaiset kalapihvit ja kurkkurelissi

Äitienpäivälahja on ollut kovassa käytössä kohta viikon. Selaan sitä edestakaisin ja suunnittelen vesikielellä ruokia arki-iltoihin ja illanistujaisiin. 

Perjantaisin syömme yleensä jotain herkullista mutta helppoa ja eilen valitsin kirjasta thaimaalaiset kalapihvit. Ihan mainio ruoka - yksinkertainen, nopea ja tosi hyvä. Harmikseni en saanut käsiini haukea, hauesta tulee takuulla vielä paljon parempi lopputulos. Älkää ymmärtäkö väärin, hyvää oli näinkin.

Kurkkua oli onneksi jääkaapissa reilusti. Tämä kurkkusalaatti oli nimittäin herkullisin lisuke pitkään aikaan. Tein tänään sitä uuden kierroksen ja kesällä lupaan tarjota sitä melkein kaikille vieraille melkein kaikkien ruokien kyytipoikana. Lapset rapsuttelivat suurimmat chilipalaset syrjään, muuten kurkut ja kalapihvit tekivät todella kauppansa.

Thaimaalaiset kalapihvit
(ohje Safkaa maanantaista sunnuntaihin)
neljälle

500 g vaaleaa kalaa (esim. haukea, turskaa, lahnaa)
2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
puolikkaan limetin mehu
0,5 rkl kalakastiketta (tai soijakastiketta)
1 tl sambal oelekia (tai tuoretta chiliä hienonnettuna)
1 dl rypsiöljyä
1 kananmuna (voi jättää poiskin)
0,5 tl suolaa
kourallinen vihreitä papuja

Kuutioi kala. Raasta inkivääri, hienonna korianteri ja purista limetistä mehu. Kippaa monitoimikoneeseen kaikki ainekset papuja lukuun ottamatta. Sekoita massaa hetki, kunnes ainekset ovat sekoittuneet, mutta älä tee siitä puuroa. Kaavi kalamassa monitoimikoneesta kulhoon. Leikkaa vihreät pavut pieniksi pätkiksi ja sekoita ne massaan. Minä tosin huristelin pavutkin aika hienoksi yhdellä kertaa.

Muotoile massasta pieniä pihvejä. Kuumenna rypsiöljy paistinpannulla ja paista pihvit pienissä erissä, noin 3 minuuttia per puoli. Tarjoile pihvit raikkaan kurkkurelissin kanssa.

Kurkkurelissi

1 limetin mehu
1 rkl riisiviinietikkaa
3 rkl vettä
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
1,5 tuorekurkkua
0,5 chiliä
1 kevätsipuli
tuoretta korianteria
tuoretta minttua

Purista pieneen kattilaan limettimehu, riisiviinietikka, vesi, sokeri ja suola. Kiehauta seos ja keitä, kunnes puolet nesteestä on haihtunut. Jäähdytä. Kuori ja halkaise kurkut. Poista siemenet lusikalla ja leikkaa malto paloiksi. Hienonna kevätsipuli ja chili. Sekoita kurkunpalat, kevätsipuli ja chili kulhossa. Viimeistele kurkkurelissi juuri ennen tarjoilua sekoittamalla jäähtynyt liemi ja hakatut yrtit kasvisten joukkoon.