Talvibrunssi ja routapaisti

Saimme muutama viikko sitten ilahduttavia ja harvinaisia vieraita Pariisista. Ruoka ei tosiaan ollut pääosassa, keskityimme kuulumisiin, mutta jotain kivaa halusin värkätä. Mielessä kävi ensin karjalanpiirakat ja kotijuusto, mutta arvelin ystäviemme jo saaneen osuutensa perinneherkuista Suomen kierroksellaan. En lopulta osannut päättää mitään teemaa, tosin sen verran olin skarppina että mitään juustoja ja croissantteja en alkanut virpoa esille.

Tarjolla oli yksinkertaista ja helppoa ja nopeaa, vaikka oli kyllä pitkästä aikaa kiva viritellä pienet kutsut. Lohkoperunat eivät olleet edukseen kuvissa, pataleivästä en kehtaa enää ottaa kuvia. Tai en ainakaan kehtaa julkaista. Sitä on tarjolla aina. Yritin kyhätä myös niitä kaikissa siisteissä ruokablogeissa nähtyjä kananmuna-avokadovirityksiä, mutta lopputulos oli eri tavalla tajunnan räjäyttävä kuin olin toivonut. Piilotiin avokadot kaappiin, tosin rohkea kälyni vaati saada maistaa.

Jälkkärivaiheessa unohdin kameran tyystin, se oli vähän harmi. Kokosin lasimaljaan pappilan hätävara-tyyliin kaapista löytyneitä keksejä vähän murenneltuina, omenasosetta sekä kreikkalaisen jugurtin ja kermavaahdon seosta. Lopputulos oli aika kiva. Suorastaan tosi kiva. Lupaan palata asiaan.

Sen verran suomalaista piti kuitenkin olla, että tein lohirullia ja metsäsienisalaatilla täytettyjä ruisnappeja. 

Raikas ja ihana vihreä salaatti + hyvä kastike oli kälyn käsialaa.

Näille oli olemassa jokus soosikin, ehkä tsatsiki. Mutta kuvatodisteita asiasta ei ole.

Tämä Henri Alénin salaatti on ehkä hienoin tuttavuus pitkään aikaan. Siis ruokapuolen tuttavuus. Ohjeen rustasin ylös marraskuussa.

Salaatti sopi hienosti myös routapaistin kanssa. Routapaisti on muuten mainio keksintö, sen kyytipoikana oli aiolia.

Routapaisti hirvestä (Pastanjauhajilta kopsattu ja muokattu ohje)

jäinen hirvipaisti (esim. 2-3 kg)

jälkimarinadiin:
2 l vettä

1 dl soijakastiketta

1 dl sokeria

200 g karkeaa merisuolaa 

1 rkl rosmariinia
10 kokonaista mustapippuria
10 katajanmarjaa
5 laakerinlehteä

Kiehauta kaikki jälkimarinadin ainekset niin, että sokeri ja suola liukenevat. Anna liemen jäähtyä kunnolla, jottei liha jatka kypsymistä enää siinä vaiheessa, kun upotat sen marinadiin.

Laita paisti suoraan pakastimesta uuniritilälle. Alle kannattaa laittaa pelti tai uunipannu. Paista paistia 80-100 C:n lämmössä 8-10 tunnin ajan. Käytä paistilämpömittaria, mikäli sellainen taloudesta suinkin löytyy. Sen avulla saat lihan tarkemmin haluamaasi kypsyyteen. Alhaisessa lämpötilassa kypsyminen tapahtuu hitaasti, mutta paistin kypsyyttä on mahdoton arvioida.

Työnnä mittari lihaan, kun paisti on sulanut riittävästi - eli käytännössä muutaman tunnin paistamisen jälkeen. Sopiva sisälämpötila on 65-70 astetta.

Laita liha suoraan mausteliemeen ja anna sen jälkimarinoitua jääkaapissa 8-12 tunnin ajan. Valuta lopuksi paisti kuivaksi ja nauti se ohuiksi viipaleiksi leikattuna.

Eestiläinen sitruunapiirakka

Hyvää uutta vuotta! Toivottavasti jokaisella vuosi on lähtenyt mahdollisimman mukavasti liikkeelle. Minä olen ollut lomalla blogista ja touhunnut kaikenlaista muuta. En edes kasaillut mitään katsausta viime vuoteen, koska katsauksen voi hoitaa kätevästi muutamalla klikkauksella: 2015 oli hiljaisin bloggaushistoriassani. Ajasta ja inspiraatiosta on vähän pulaa, lisäksi tekniset ongelmat ärsyttävät.

Joulu meni kuitenkin mukavasti ja vuodenvaihde kanssa. Jopa herkullisesti. Täytyy nyt heti ryhdistäytyä tuon kameran kanssa. Kynnys unohtaa kamera kaappiin madaltuu kummasti, kun sen ensin jättää tarkoituksella sinne kaappiin pari kertaa.

Olin aikeissa aloittaa vuoden 2016 jutut komeasti mademuhennoksella, mutta enpäs aloitakaan. Toivun täällä edelleen vihreästä yllätyksestä. Sitruunapiirakka onneksi edistää toipumista.

Eestiläinen sitruunapiirakka
(ohje on peräisin kirjasta Safkaa - maanantaista sunnuntaihin)

150 g pehmeää voita
1/2 dl sokeria
1 kananmunankeltuainen
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
voita vuoan voiteluun

Täyte:
3 dl kermaviiliä
2 kananmunankeltuaista
2 dl sokeria
1/2 dl sitruunan mehua
1 luomusitruunan kuoriraaste
2 kananmunanvalkuaista
himpun verran suolaa

Paloittele huoneenlämpöinen voi kulhoon, sekoita joukkoon sokeri ja keltuainen. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe toisessa kulhossa, lisää kuivat aineet voiseokseen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina voidellun (halkaisija n. 24cm) vuoan pohjalle siten, että se nousee kolmisen senttiä reunoja pitkin.

Sekoita kermaviili, keltuainen, sokeri ja sitruunamehu kulhossa. Raasta mukaan sitruunankuori. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset ja suola kovaksi vaahdoksi. Kääntele vaahto lastan avulla kermaviiliseokseen ja kaada massa piirakkapohjan päälle. Paista piirakkaa 180-asteisen uuunin alatasolla noin 30-40 minuuttia, kunnes täyte ei enää tytise holtittomasti. Anna piirakan levätä huoneenlämmmössä reilu puoli tuntia ennen tarjoilua.

Decembernatt

Joulukuu on ollut aika hiljainen blogin puolella, mutta keittiössä on ollut sutina. Olen touhunnut kasaan perusjoulusetit, vähän jotain extraa ja nyt kaikki on valmista. Tai voi kyllä olla, että jotain olen unohtanut, mutta toistaiseksi kuvittelen kaiken olevan kunnossa.

Iloista, ihanaa ja tunnelmallista joulua!

Monkey bread eli nyhtöpulla. Tai ainakin melkein.

Vai pitäisikö sanoa, että valmiiksi nyhdetty pulla. Tai pullat? Pull apart bun.

Tarkoituksena oli tehdä todella kiva ja erilainen pullaviritys Lucian päivän kahvipöytään. Idea on peräisin Me naisista, jossa törmäsin oikein nättiin nyhtökakkuun.

Homma alkoi lupaavasti. Tein tavanomaisen pullataikinan jauhopussin kyljestä, tosin maustoin sen joulun kunniaksi (ja ruåtsalaisen mieliksi) sahramilla. Taikina kohosi kiltisti ja oli oikein pehmoinen ja mukava. Jopa naperot pyörittelivät puolikkaasta taikinasta ihan itsekseen pellillisen lussekatteja.

Minä tein toisesta puolikkaasta oikein pieniä palleroita, jotka pyörittelin ensin margariinisulassa ja sitten mantelijauhon ja muscovadosokerin seoksessa. Sen jälkeen nostelin pallerot voideltuun ja mantelijauheella jauhotettuun kakkuvuokaan. Annoin pullavuoan kohota puolisen tuntia. Sen jälkeen paistoin sitä uunissa 200 asteessa vajaan puolituntia.

Homma tökki parissa kohdassa oikein kunnolla. Tuppasin vuoan aivan liian täyteen palleroita. Katselin sitä jo ennen paistamista vähän sillä silmällä, että oliskos tuossa vähän liikaa... Silti tungin vuoan uuniin. Muutama pallero putoili ritilälle. Onneksi ritilälle eikä uunin pohjalle. Tosin en tiedä olisiko se varsinaisesti haitannut. Siellä nimittäin kärysi jo aamulla paistetun taatelikakun ylipursunneet roippeet. En varmaan ikinä opi.

Seuraavan kerran homma tökki kun yritin kipata pullakakkua vuoasta. Se irtosi kyllä, mutta vain pala kerrallaan. Olisi pitänyt kumota pulla lämpimänä, nyt se joutui odottelemaan vuoassa kyläreissun yli. Tuli nimittäin vähän kiirekin.

Maku oli kuitenkin kohdillaan ja aion kokeilla tätä pian uudestaan. Palaan sitten asiaan jonkinlaiseen ohjeen kanssa. Tai sitten en. Jos vaikka menisi uudestaan metsään. Hyvää Lucian päivää joka tapauksessa. Pienet kömmähdykset eivät kuulemma vaikuttaneet makuun.

Lakritsimantelit

Hyvää itsenäisyyspäivää! Outoa, että joulu on jo aivan lähellä. Outoa, mutta mukavaa. Jouluvalmistelut ovat jälleen vaiheessa, mutta joulu tulee joka tapauksessa. Ja vielähän tässä ehtii kaikenlaista. Mutta vietetään ensin itsenäisyyspäivää. Me syömme suomalaista, uunissa muhii karjalanpaisti. Lisäksi suunnitelmissa on leipoa nappuloiden kanssa karjalanpiirakoita, tosin täytyy vielä vähän kerätä voimia ja reippautta sitä varten. 

Jätin joulukalenterin tekemisen tänä vuonna suosiolla väliin. Vapaata vapaa-aikaa, huvitusta ja harrastuneisuutta on ollut sen verran rajallisesti. Onneksi aika moni muu bloggaja on ahkeroinut kalenterijuttuja, kurkatkaa aluksi vaikkapa näitä: Pullahiiri, Kokit ja potit, Vatsasekaisin Kilinkolin ja Pumpkin Jam.

Jos kuitenkin olisin tehnyt joulukalenterin, lakritsilla maustetut mantelit olisivat ilman muuta olleen itsenäisyypäivän juttu. Lakritsissa on jotain kotoista, vaikka itse pulveri tuleekin jostain kaukaa. Lisäksi nämä ihanat naposteltavat sopivat kivasti tv-sulkeisiin, jos vaikka sellaiset on tänä iltana mielessä. 

Nyt sitten vielä pieni varoituksen sana: nämä ovat todella koukuttavia. 

Lakritsimantelit

1½ tl vettä
½ tl suolaa
1 tl sokeria
3 tl lakritsijauhetta
100 g kuorellisia manteleita

Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi. Mittaa kulhoon vesi, suola, sokeri ja noin puolet lakritsijauheesta. Sekoita hyvin. Lisää mantelit seoksen joukkoon, sekoita. Laita leivinpaperi pellin päälle. Levitä mantelit leivinpaperille yhteen kerrokseen. Nosta pelti kuumaan uuniin 7 minuutiksi. Nosta pelti uunista, sekoittele mantelit irtonaisiksi. Sekoita loput lakritsijauheesta manteleiden joukkoon.

Maista manteleita, kun ne tulevat uunista. Jos ne maistuvat voimakkaasti lakritsilta jo silloin, vähennä pintaan tulevan lakritsijauheen määrää. Niin ja minä olen nyt sitten varoittanut. Kaksi kertaa.

Parsakaalisalaatti

Joku taas höpötti täällä, että aikoo käyttää enemmän kasviksia ja tehdä enemmän kasvisruokia. Tuumasta toimeen. Tosin sitten tein tuon viimeksi mainitun aikeen tyhjäksi paistamalla rasiallisen pekonikuutioita salaatin sekaan. Mutta ei haitannut. Salaatti oli nimittäin todella ihanaa. Ja pekonin voi kyllä jättää poiskin, en usko, että lopputulos siitä kovasti kärsii.

Ohjeen bongasin Henri Alénin Vuoden keittokirjasta. Salaatti on kuulemma klassikko Tanskassa, tosin siellä kastike tehdään yleensä majoneesista. Henkka oli vaihtanut majoneesin jogurttiin, varmaankin pelkästään hyvä idea.

Parsakaalisalaatti

500 g parsakaalia
1 punasipuli
1-2 hapanta omenaa
1 rkl auringonkukansiemeniä tai kurpitsansiemeniä
1 rkl rusinoita tai kuivattuja karpaloita
4 siivua pekonia

Kastike:
1,5 dl luonnonjogurttia
2 tl hunajaa
1 rkl kokojyväsinappia
1 rkl sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria

Jos haluat salaattiin pekonia, paista se ensin rapeaksi pannulla ja aseta kuivumaan talouspaperin päälle. Puhdista parsakaali ja revi kukinnot pieniksi. Pane ne kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä. Anna parsakaalin kypsyä kuumassa vedessä 2 minuuttia. Valuta ja jäähdytä kylmän veden alla. Huuhtelu varmistaa, että parsakaalin väri pysyy kirkkaan vihreänä. 

Pilko punasipuli ja omena. Pane parsakaali, punasipuli ja omenat kulhoon ja sekoita. Lisää siemenet ja rusinat ja kuivatut karpalot. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Sekoita kastike varovasti salaattiin. Halutessasi koristele salaatti paistetuilla pekoninmuruilla.

Paistettua kuhaa ja piparjuuri-kananmunakastiketta

Olen päättänyt lisätä ja monipuolistaa kalan käyttöä ruokalistallamme. Olen myös päättänyt lisätä kasvisruokia ja vähentää kahvia ja sokeria ja muuta höttöä... Aloitin taas helposta eli kalasta. Kuha on välillä melkoisen kallista, mutta ah niin herkullista. 

Safkaa-kirjaa on selattu kannesta kanteen, mutta tämä oli jotenkin jäänyt kokeilematta. Ryhdyin viime viikonloppuna tuumasta toimeen ja ehdotan tätä viikonloppuruuaksi muillekin. Niin hyvää ja niin helppoa. Jopa nappulat totesivat, että yllättävän hyvää. Vai että oikein yllättävän.

Paistettua kuhaa ja piparjuuri-kananmunakastiketta

4 kuhafilettä (n. 150 g kpl)
suolaa
valkopippuria
korppujauhoja
4 rkl voita
2 rkl oliiviöljyä

Kastike, jonka ohje on alla, kannattaa valmistaa ensin. Sitten voi käydä kalan kimppuun. Leikkaa kuhafileestä keskiruodot pois. Silleen, että fileestä tulee housujen näköiset:), täältä voi katsoa mallia tai kysykää, jos tarvitsette tarkennusta. Paloittele file tarvittaessa pannuun meneviksi paloiksi. Mausta palat suolalla ja valkopippurilla ja kääntele korppujauhoissa. Kuumenna paistinpannu, laita sinne voinokare ja oliiviöljy. Kun öljy alkaa ruskistua, laita kalat pannuun ja paista pari-kolme minuuttia per puoli. Vahdi, että korppujauhot eivät pala. 

Piparjuuri-kananmunakastike

2 kovaksi keitettyä kananmunaa
50 g voita
1/2 sitruunan mehu
1-2 rkl piparjuuritahnaa tuubista
2 rkl vettä
ruohosipulia silputtuna
n. 1/2 tl suolaa

Painele kananmunat haarukalla hienoksi. Sulata voi kattilassa ja lisää kananmunat, sitruunanmehu ja tilkka vettä. Mausta piparjuuritahnalla, suolalla ja ruohosipulilla. Tarjoa kalan kanssa.