Kukkakaalicouscous

Hyvä ruoka, parempi mieli. Ilahdutin kuumassa ruuhkabussissa reilun tunnin istunutta itseäni kukkakaaliherkulla, joka oli aivan vailla vertaansa. Meillä tehdään tätä huomenna uudestaan. Ja viikonloppuna. Ensi viikolla otan tätä töihin evääksi. Juhannuksena kokkaan kukkakaalia anoppilassa.

Kukkakaali on muutenkin yksi lemppareistani: teen aika usein kukkakaalimuusia (keitetty kukkakaali sauvasekoittimella soseeksi, ripaus suolaa ja reilu nokare voita perään) tai kukkakaaligratiinia. Nyt teki mieli jotain raikkaampaa ja muistin ohjeen, jonka keväällä luin lempipuutarhakirjastani. 

Kukkakaalin lisäksi suosittelen tätä upeaa kirjaa kaikille kotipuutarhureille ja sellaisiksi haluaville. Keittiöpuutarha on selkeä ja perusteellinen käsikirja, joka ei missään kohdin sorru hifistelyyn tai turhaan rönsyilyyn.

Kukkakaalicouscous(ohje: Keittiöpuutarha - Siemestä lautaselle, Readme.fi)


1 kukkakaali
1/2 rkl voita
1/2 sipulia hienonnettuna (laitoin kaksi pientä kesäsipulia)
300 g tomaatteja (noin neljä keskikokoista tomaattia)
1,5 dl hienonnettua basilikaa
1,5 dl hienonnettua sileälehtistä persiljaa
1/2 tl suolaa
mustapippuria
1/2 dl sitruunamehua
1 rkl raastettua luomusitruunan kuorta
(lisäsin myös ripauksen sokeria, koska tomaatit eivät olleet ihan parhaimmillaan)

Pilko pesty kukkakaali ja surauta se pieneksi rouheeksi monitoimikoneessa. Sulata voi isolla pannulla ja kuullota sipulia muutama minuutti keskilämmöllä. Älä ruskista. Lisää pieniksi kuutioiksi leikatut tomaatit ja hauduta niitä viisi minuuttia. Sammuta levy, lisää kukkakaalit, yrtit, suola ja pippuri (ja sokeri) sekä sitruunan mehu ja kuoriraaste. Sekoita kaikki huolellisesti keskenään ja anna tekeytyä hetki kannen alla. 

Sirkussynttärit

Lastenjuhlat ovat joka kerta enemmän tai vähemmän sirkusta, mutta nyt ne olivat sitä sitten ihan suunnitellusti. Kirkkailla väreillä, sirkushenkisillä eväillä ja muutamalla kummitädiltä lainatulla legohahmolla saimme kasaan mielestäni juuri sopivasti sirkustunnelmaa.

Oikaisin minkä kerkesin, mutta minihodarit tein ihan valmiiksi. Ajatus 14 lapsesta ketsuppipullon kimpussa ei houkuttanut. Yhtään. Sämpylät tein pakastimeen hyvissä ajoin.

Omat lapset eivät eritysemmin perusta täytekakuista, saati munattomista ja maidottomista täytekakuista. Näin ollen sorvasin kakun jäätelöstä: keksipohja + pehmennyttä jäätelöä. Homma pakkaseen hyvissä ajoin ja sieltä esille vartti ennen tarjoilua. Sitten vähän keksejä ympärille ja keksimurua hiekaksi.

Tigerista löytyi isoja vaahtokarkkeja, joista askartelin taikurinhattuun koko joukon kaniineja. Pinterestissä pupuille oli piirretty kasvot, meillä ei piirretty. Meillä oli myös pieniä munkkirinkilöitä, joista ei kyllä löytynyt kuvatodisteita.

Ohjelmanumerot olivat yksinkertaiset mutta lapsille kovasti mieleen. Tein glitter-tatuointeja sitä mukaa kun vieraat saapuivat, sitten syötiin, avattiin lahjoja ja lopuksi hutkittiin pinjataa. Olin varannut lapsille myös sirkusaiheisia värityskuvia, mutta lopulta aika kului kuin siivillä ja aika harva ehti värittämään.

Pinjatan sisällä oli pienet lahjapussit vieraille. Pusseissa oli karkkia ja hirmu kivat pillit... Sitten olikin sopivasti aika lähteä kotiin:)

Maidoton jäätelökesä

Viisivuotissynttärit lähestyvät ja ideat ovat taas vähän vähissä. Kohta on aikakin vähissä... Maitoa ja kananmunia ei voi käyttää, mutta olisi kiva tarjota jotain herkullista, joka maistuu kaikille. Päädyin pienen surffailun päätteeksi jäätelökakkuun, josta jotenkin muovaan jotain teemaan sopivaa. Teemakin toivottavasti vahvistuu tässä ihan lähipäivinä.

Sopivan jätskin löytämiseksi pidimme tyttöjen kanssa pienet maistajaiset. Lautasille valikoitui Pirkan uutuusjäätelöitä, joissa makuina on sitruuna, mustaherukka sekä mango-passion, kestosuosikkia eli Oatlyn vaniljaa ja kaivoinpa pakastimesta esiin myös Oatlyn suklaata. Olen ilahtunut, koska vaihtoehtoja on nykyään todella paljon, jopa ihan pienissäkin kaupoissa.

Pirkan uutuudet olivat eniten minun mieleen, eritysesti sitruuna ja mustaherukka miellyttivät makunystyröitäni. Näihin kannattaa ehdottomasti tutustua, jos tykkää hedelmäisistä jäätelöistä. Samoin suutuntuma oli ihan täydellinen: rakenne on pehmeämpi ja sileämpi kuin sorbeteissa. Iso plussa tulee vielä kotimaisuudesta. Melkein liian hyvää ollakseen totta.

Mies äänesti ykköseksi Pirkan mango-passion-jäätelöä ja lapset Oatlyn vaniljaa. Lieneekö viimeksi mainittujen kohdalla kyse tottumuksesta, sillä tuota Oatlyn vaniljaa on syöty meillä melkoisesti. Se on minustakin ihan ok, mutta kaurainen sivumaku puskee pikkuisen liikaa läpi. 

Maistelukierros ei lopulta tuonut vastausta synttärikakkupohdintoihin. Kuvittelin, että suklaajäätelö olisi lasten mieleen, mutta olin väärässä. Jälleen kerran. Pohdinta jatkuu, ja vielähän tässä ehtii pitää uudet maistiaiset. Onko teillä lukijoilla jotain erityisiä suosikkeja?

Lähtökakku

Leivoin viime viikolla kollegoille - tai pitäisikö jo sanoa - entisille kollegoille lähtökakun. Halusin tehdä jotain keväistä, raikasta ja tyylikästä. Keväistä ehkä tuli, jossain määrin kai aika raikastakin mutta samalla kyllä melkoisen täyteläistä. Ja jos ei nyt kovin tyylikästä niin värikästä sitten senkin edestä. Mielessäni oli nätti kranssi kukista, marjoista ja mintusta, mutta sitä ei kyllä voi päätellä lopputuloksesta.

Ohje on se, jota olen jo pari kertaa testannut erilaisiin perhejuhliin. Nyt laitoin sokerin sulkeisiin, koska sen kanssa kannattaa olla varovainen. Nähtävästi mustikoiden makeudessa on melkoisia eroja, sillä viimeksi kakku ei minusta ollut tarpeeksi makeaa, nyt siitä meinasi tulla liian makeaa.

Mustikka-maitosuklaakakku

Pohja:
150 g dominokeksejä
 65 g voita

Mustikkakerros:
4 dl mustikkahilloketta (ohje alempana)
100 g maustamatonta jugurttia
100 g mascarponea
(0,5-1 dl sokeria)
4 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua
3 dl kermaa

Maitosuklaakerros:
200 g maitosuklaata
1 dl kermaa
50 g jugurttia
3 liivatelehteä sulatettuna
4 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria

Pohja:

Sekoita hienonnetut keksit ja voisula hyvin keskenään ja painele irtopohjavuoan pohjalle tiiviisti tasaiseksi kerrokseksi.

Mustikkakerros:

Sekoita hilloke, maustamaton jugurtti, tuorejuusto ja puolet sokerista tasaiseksi massaksi. Liota liivatteita kylmässä vedessä. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Purista liivatelehdistä vesi ja sulata ne vesitilkassa. Lisää liivatelehdet sekä kermavaahto mustikkaseokseen. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria. Levitä mustikkakerros keksipohjan päälle ja hyydytä kylmässä muutamia tunteja.

Maitosuklaakerros:

Laita liivatteet likoamaan runsaaseen veteen. Kiehauta 1 dl kermaa ja lisää kermaan suklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Lisää jugurtti suklaaseokseen. Sulata liivatelehdet vesitilkassa. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, lisää vaniljasokeri. Lisää liivatteet ja kermavaahto suklaaseokseen. Levitä suklaakerros jähmettyneen mustikkakerroksen päälle ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Koristele kakku kermavaahdolla (mausta halutessasi ripauksella kaakaojauhetta), syötävillä kukilla, mustikoilla, suklaalastuilla ja kaakaotomusokerilla.

Mustikkahilloke:

5 dl mustikoita

2 dl hillosokeria

1 sitruunan mehu

Pane kaikki aineet kattilaan. Keitä kymmenisen minuuttia kunnes mustikat ovat hajonneet. Aja sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Anna jäähtyä.

Berliininmunkit

Joskus sinnikkyys palkitaan, toisinaan ei. Katselin pari vuotta sitten Koko Suomi leipoo -ohjelmaa, ja siinä kilpailijoiden piti tehdä oikea pomadakuorrutus aleksanterinleivoksille. Pomada on useimmille tuttu donitsien tai berliininmunkkien päältä, aleksantereiden päällä on yleensä tavallista tomusokerin, veden (tai jonkun mehun) ja väriaineen sekoitusta. Keskeinen ero on siinä, että pomada ei kovetu ihan kovaksi tai sen ei ainakaan ole tarkoitus kovettua.

No minä sitten pohtimaan, että lienee aika kokeilla. Ensimmäinen yritys meni totaalisesti metsään. Keitin sokerin, siirapin ja veden sekoitusta lämpömittarista huolimatta liikaa ja homma jämähti jo kattilaan. Uusi yritys saatiin sentään jollain lailla kaavittua kattilan pohjalta munkkien päälle, mutta lopputulos oli silti vähän kova. Olen kuitenkin niin innoissani kehityksestä, että kehtaan raportoida berliininmunkeista.

Nimi on kuin onkin peräisin Berliinistä. Tosin siellä pinta yleensä vain sokeroidaan. Ymmärrän hyvin. Sitä paitsi, minusta munkki kuin munkki on parhaimmillaan sokeroituna - ja tietysti tuoreena.

Teen munkit aina tavallisesta pullataikinasta. Hillomunkit tein tällä kertaa niin, että kaulin hyvin kohonneen taikinan levyksi ja otin siitä pyöreällä muotilla kiekkoja. Kohotin läpyskät vielä huolella ja sitten paistoin ne 180 asteisessa kookosrasvassa. Hillon lisään aina vasta paiston jälkeen pursottamalla hillotyllalla. 

Sitten aloin sotkea pomadan kanssa. Pomadan ohje on aika random, ja kuten mainitsin, minulla ei mennyt vieläkään ihan nappiin. Eli en ota kontolleni hukkaan menneitä raaka-aineita. Tunnustan myös, että en kyllä ehkä ihan kirjaimellisesti jaksanut noudattaa alla olevaa ohjetta...

Pomada

450 g tomusokeria
1 dl vettä
1 dl glukoosisiirappia

Laita ainekset kattilaan. Lämmitä miedolla lämmöllä varovasti sekoittaen kunnes sokeri on sulanut.  Lisää lämpöä ja anna seoksen kuplahdella kunnes mittari näyttää 115. Kaada seos metalliseen vatkauskulhoon jäähtymään. Anna seoksen jäähtyä 45℃:n. Voit silloin tällöin VAROVASTI sekoittaa seosta puuhaarukalla.

Kun seos on jäähtynyt, vatkaa sitä tehokkaasti noin 5-10 minuuttia, eli kunnes seos vaihtaa väriä vaaleammaksi ja näyttää paksulta kermalta. Voit halutessasi lisätä vatkausvaiheessa myös elintarvikevärin seokseen.

Voit käyttää pomadan heti, mutta voit myös säilyttää sitä jonkin aikaa ilmatiiviissä pakkauksessa jääkaapissa. Annos on aika iso, ehkä kannattaa kokeilla puolittamista.

Täydellinen tiramisu

Tekisikö vappuna mieli jotain muuta kuin uppopaistettua? Miten olisi ihanaa italialaista? Tai ilahduta äitiä tai ylioppilasta tiramisulla. Sitä paitsi, tämä on kätevä juhlaeväs, koska sen voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen jääkappiin. Tai se suorastaan pitää tehdä etukäteen.

Ohjeita on varmaan yhtä monta kuin on tekijääkin. Keskeistä minusta on laadukas kahvi (vahva ja tumma suodatinkahvi käy, jos espressoa ei ole saatavilla), hyvä viini tai likööri ja maltti. Myös mascarponeissa on eroja, mutta en nyt mene vannomaan, että mikä olisi parasta. Varovasti suosittelen valitsemaan italialaista.

Katsoin ohjeen mallia vähän sieltä sun täältä, pääasiassa apinoin Makua.

Tiramisu

2,5 dl espressoa tai vahvaa suodatinkahvia
3 rkl amarettoa
6 munaa
1,5 dl sokeria
500 g mascarponea
200 g savoiardikeksejä

Pinnalle 1/4 dl kaakaojauhetta

Mausta jäähtynyt kahvi amaretolla. Erota keltuaiset valkuaisista. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri keltuaisten joukkoon ja vaahdota.  Sekoita mascarpone keltuaisvaahtoon. Lisää joukkoon valkuaisvaahto kevyesti nostellen. Kasta yksitellen puolet kekseistä maustettuun kahviin ja asettele ne vuoan pohjalle sokeripuoli ylöspäin. Levitä päälle puolet juustoseoksesta. Toista keksi-mascarponekerros. Hunnuta italialainen tiramisu kaakaojauheella ja anna jälkiruoan tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Hurmaava hummus

Olen aika ihastunut. Ja olen ollut sitä jo jonkun aikaa. Ihastukseni on vähän epäkuvauksellinen, mutta älkää antako vaatimattoman ulkomuodon hämätä.

Meillä syödään hummusta tällä hetkellä melkeinpä joka viikko. Se on ilmaantunut jauhelihapihvien, lohen ja ihan vaan salaatinkin kaveriksi. Olen myös aika varma, että ruåtsalainen hummuskokki lusikoi hummusta sellaisenaan.

Kirjoitan hummuksesta nyt, koska se sopii kaikkiin kevään juhliin: hummus on hyvää vappupiknikillä ja sopii vähintään yhtä hyvin vaikkapa ylioppilaan juhlapöytään. Ja mikä parasta, hummus käy monelle enemmän tai vähemmän rajallista ruokavaliota noudattavalle. 

Ohje on peräisin Icalta, tosin sitä on vähän tuunattu.

Hummus

1 prk kikherneitä (400 g)
2-3 isoa valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 rkl sitruunamehua
1 rkl tahini (ehkä vähän kukkurainen, kuulemma)
4 rkl oliiviöljyä
(suolaa, vettä, valkosipulia)
ripaus öljyä

Soseuta valutetut kikherneet, pilkottu valkosipuli ja muut aineet tasaiseksi massaksi. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa, valkosipulia tai vaikka ripaus chiliä. Voit lisätä myös vähän kylmää vettä. Sekoita tasaiseksi. Lorauta vähän öljyä myös hummuksen pinnalle.