Herkku-uuniperunat

Uuniperunat ovat kivaa ja kätevää ruokaa omalle porukalle tai illanistujaistarjottavaksi isommallekin joukolle. Syyskuun Yhteishyvän ruokaliitteestä löysin myös tämän hyvän ohjeen, joka olikin kivaa vaihtelua "tavallisiin" uuniperuna + kylmä täyte -setteihin.

Herkku-uuniperunat (neljälle)

4 suurta uuniperunaa (mun mielestä ei tarvitse olla Rosamunda)
100 g palvikinkkua
2 dl juustoraastetta
1 prk (150 g) ranskankermaa
2,5 rkl pestokastiketta
ripaus vastarouhittua mustapippuria
2 rkl silputtua persiljaa

Pese perunat ja pistele ne haarukalla. Nosta 200-asteisen uunin keskitasolle, ritilän päälle. Kypsennä niitä noin tunti eli kunnes perunat ovat kypsiä. Anna perunoiden jäähtyä hetki ja leikkaa niistä veitsellä kansi pois. Koverra perunoiden sisus lusikalla kulhoon. Koverra myös kannet, jotta saat kaiken perunan talteen. Silppua kinkku hienoksi ja yhdistä se muiden ainesten kanssa perunaan. Täytä perunat uudelleen kinkku-perunaseoksella. Täyte saa nousta perunan reunojen yli. Nosta uuninlämpö 225 asteeseen ja kuorruta perunat kauniin värisiksi, 10-15 minuuttia. Tarjoa salaatin kanssa.

Suppilovahveropikkelsi

Olen jatkanut sienimetsässä heilumista ja huomaan sen olevan melkoisen koukuttavaa. Tunti poikineen vierähtää helposti, varsinkin kun tyhjää korinpohjaa ei tarvitse kauaa tuijotella. Ja aina kun yritän lähteä kotiin, löydänkin lisää kerättävää, tai päädyn kurkistamaan vielä muutaman kuusen alle. Mies ehdotti jonkinlaisen etikkasäilykkeen tekemistä ja innostuin ajatuksesta heti. Ensimmäiset maistiaiset osoittautuivat niin hyviksi, että uskallan raportoida asiasta saman tien. Vielä kun joku purkki säilyisi oikein jouluun asti... Ohjeen löysin pikaisen selailun päätteeksi täältä.

Suppilovahveropikkelsi

2 dl vettä
1 dl viinietikkaa
1 dl väkiviinaetikkaa
1/4 tl suolaa
500 g sokeria
10 neilikkaa
kanelitanko
muutama muskottikukka (käytin ripauksen muskottia)
reilu 2 l suppilovahveroita

Puhdista ja huuhtele sienet. Revi isoimmat kahtia. Mittaa liemiaineet kattilaan. Kuumenna kunnes sokeri sulaa. Lisää joukkoon sienet ja keitä liemi kokoon 20-30 minuuttia. Tölkitä puhtaisiin, kuumiin tölkkeihin. Sulje kuumennetuilla kansilla. Tarjoa esim. riistaruokien tai maksapateen kanssa.

Tosi hyvä omenapiirakka

Meinasin laittaa tuohon otsikkoon "paras omenapiirakka", mutta en uskaltanut, koska en halua johtaa harhaan tai houkutella tänne lukijoita lupaamalla jotain perätöntä... Tämä on kuitenkin vähintäänkin tosi hyvä piirakka, yksi parhaista, joita olen tehnyt tai jopa syönyt. Ohje on peräisin äidiltäni, joka on tehnyt tätä piirakkaa vuosia. Ohjeen alkuperästä hän ei ollut varma, ehkä jostain lehdestä joskus tosi kauan sitten. Yritin vähän haeskella googlella samantyylisiä ohjeita, tuloksetta. Tunnistaako joku muu? Joka tapauksessa tätä kannattaa kokeilla.

Piirakka syntyy tosi yksinkertaisista raaka-aineista ja sitä tulee kerralla reilu annos. Mun suosikkileivontaomena on Antonovka, joka on hapan mutta aromikas ja pehmenee ihanasti uunissa. Ja kuva ei tosiaan tee oikeutta, tälläkään kertaa.

Omenapiirakka

Pohja:

250 g voita (tai maidotonta margariinia, jos haluaa maidottoman piirakan)

5 dl vehnäjauhoja

n. 1 dl kylmää vettä

Täyte:

n. 1,5 l omenaraastetta

3 dl hillosokeria

(ripaus kanelia)

Päälle:

1 kananmuna (tai kahvia, sokerivettä tai siirapin ja veden seosta, jos haluaa munattoman version)

hienoa sokeria

Nypi voi ja vehnäjauhot muruksi. Sekoita joukkoon kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Teen tämän vaiheen aina monitoimikoneella, leikkuuterällä. Taikina valmistuu noin minuutissa. Pane taikina jääkaappiin asettumaan noin puoleksi tunniksi. Valmista sillä aikaa täyte.

Poista omenoista siemenkodat, ulkomaiset omenat kannattaa myös kuoria. Raasta omenat. Raastetta tarvitaan reilu 1,5 l. Kääntelee raastetta pannulla vartin verran, jotta omenat alkavat selvästi pehmetä. Lisää joukkoon sokeri ja halutessasi ripaus kanelia. Anna täytteen jäähtyä hetki.

Jaa taikina kahteen osaan, joista toinen saa olla hieman toista isompi. Kaulitse isompi pala pohjalevyksi. Käytä reilusti jauhoja. Taittele taikina halutessasi pari kertaa kolmeen osaan ja kaulitse uudestaan. Näin saat rapeamman lopputuloksen. Tämä tosin ei ole mitenkään välttämätöntä, lopputulos on ihana joka tapauksessa.

Nosta taikina leivinpaperin päälle uunin pellille. Kaulitse toinen pala kanneksi. Lisää täyte pohjalevyn päälle. Nosta kansi täytteen päälle. Voitele kannen reunat vedellä. Käännä pohjalevyn reunat päälle ja käy reuna läpi haarukalla kevyesti vedellen. Voitele piirakka munalla (tai siirapin ja veden seoksella) ja ripottele päälle sokeria. Pistele haarukalla. Paista hieman uunin keskitason alapuolella 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön tai vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa.

Sienessä - suppilovahverorisotto

Autottoman päivän kunniaksi tassuttelimme koko perhe metsään. Löysimme lähimetsästä melkoisia suppilovahveroapajia ja sattuipa koriin myös rouskuja (pari herkkutattiakin kasvoi polkuni varrella, mutta matoset olivat olleet paikalla minua ennen). Niin ja tuota, öhöm, oli siellä varmasti paljon muutakin herkullista, mutta olen vieläkin vähän toope sienten tunnistamisessa.

Suppisten määrän lisäksi hämmästelin sienestäjien määrää. Nappuloiden ja miehen lähdettyä kotia kohti hortoilin korini kanssa metsässä lähestulkoon itsekseni. Tai oli siellä muutama koiran ulkoiluttaja, lenkkeilijä ja maastopyöräilijä, mutta ei juurikaan sienestäjiä. Mihin kaikki helsinkiläiset olivat menneet? Paremmille sieniapajille? Torille? Ikeaan? Olisin mielelläni jututtanut jotakuta kokeneempaa sienestäjää ja kysäissyt vähän apua. Olen muutamasta sienestä melkein varma, mutta sienihommissa pitäisi olla ihan varma.

Suppilovahveroista olen varma: ruskea lakki, keltainen jalka. Lakissa kuoppa/reikä.

 Suppilovahverorisotto

 3-4 rkl voita
pari valkosipulin kynttä
1-2 sipulia
ripaus kurkumaa
4 dl risottoriisiä
pari dl kuivaa valkoviiniä
8-10 dl kanalientä (fondista tai kuutiosta)
pari rkl voita
noin 5 dl suppilovahveroita (voi olla reilumminkin)
suolaa ja pippuria
parmesan-juustoa
loraus kermaa
lehtipersiljaa tai rucolaa

Puhdista ja pilko sienet tarvittaessa. Kuori ja hienonna valkosipuli ja sipuli. Kuumenna öljy laakeassa kattilassa ja kuullota sipuleita kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää risottoriisi ja kurkuma ja pyörittele hetki. Lisää valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin. Lisää kanalientä kauhallinen kerrallaan. Sekoita hyvin ja anna liemen imeytyä ennen kuin lisäät uutta. Näin saat risottoon oikean rakenteen.

Paista sienet kuivalla pannulla kunnes neste on haihtunut. Lisää vasta lopuksi voi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Nosta sienet kypsän risoton sekaan. Lisää kerma. Sekoita joukkoon parmesania. Viimeistele vaikka rucolalla. Risotto saa jäädä - sen suorastaan pitää jäädä - reilusti löysäksi. Riisi saa jäädä reilusti al denteksi.

Fetalla maustetut porkkana-kesäkurpitsapihvit

Tämä ohje on myös uusimmasta Yhteishyvän Ruoka -liitteestä, siitä samasta, josta bongasin viimeksi mainitun keitonkin. Porkkana ja kesäkurpitsa ovat tosi ajankohtaisia, ja no, feta maistuu minulle ihan vuodenajasta riippumatta. Hyvää ja helppoa arkiruokaa, edullistakin vielä.

Porkkana-kesäkurpitsapihvit

3 dl karkeaksi raastettua porkkanaa
2 dl karkeaksi raastettua kesäkurpitsaa
2 kananmunaa
1/2 dl ruokakermaa
1 dl vehnäjauhoja
100 g murennettua fetajuustoa
1 tl kuivattua minttua (minä laitoin vain pienen ripauksen minttua, se oli minusta riittävästi)
1/2 tl suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Paistamiseen 2 rkl öljyä tai voita

Yhdistä porkkana- ja kesäkurpitsaraasteet. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Anna turvota kymmenisen minuuttia. Pasta pihvit ohukaispannussa tai muotoile ne lusikalla pieniksi pihveiksi paistinpannulle. Paista keskilämmöllä 4-5 minuuttia molemmilta puolilta. Pidä pihvit lämpimänä esim. folion alla ja tarjoa esim. jogurttikastikkeen kanssa.

Minä sekoitin uunikalalta tähteeksi jääneeseen kastikkeeseen (kermaviiliä, tilliä, sinappia, ripaus sokeria ja suolaa) loput fetajuustosta ja lisäsin hieman sitruunamehua. Kastikkeesta tuli oikein passeli!

Porkkana-kookoskeitto

Teen paljon erilaisia kasvissosekeittoja, mutta en ollut tullut ajatelleeksi linssien lisäämistä sosekeittoon. Onneksi joku muu oli ajatellut asiaa. Uusimman Yhteishyvän Ruoka -liitteessä oli muutenkin paljon kivoja ohjeita, joita täytyy heti lähipäivinä kokeilla. Syksy on kyllä suosikkivuodenaikani, ainakin kaikkien herkullisten ja tuoreiden raaka-aineiden osalta. Sää onkin sitten ihan toinen juttu...

Porkkana-kookoskeitto 

1 kg porkkanoita
2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl öljyä
1 tl currya
0,5 tl jauhettua juustokuminaa
1 dl punaisia linssejä
1 l kasvislientä
1 prk kookosmaitoa

Kuori ja paloittele porkkanat ja sipulit. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä hetki porkkanan paloja, sipulia ja mausteita. Huuhtele linssit tiheässä siivilässä runsaalla vedellä. Lisää linssit ja kasvisliemi kattilaan. Keitä keskilämmöllä kannen alla noin 25 minuuttia, kunnes porkkanat ovat kypsiä. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kookosmaito ja tarkista maku. Jos keitto on liian sakeaa, lisää tilkka nestettä.

Dinokakku

Pikkuinen kummityttöni vietti eilen synttäreitään ja hän oli jo hyvissä ajoin toivonut kummitädiltä pinkkiä dinokakkua, jossa on marsipaania päällä ja mansikkaa täytteenä. Ja kyllähän nyt kummitäti yhden pinkin dinokakun askartelee. Halusin tehdä jotain erilaista kuin viime vuonna, joten hankin käsiini dinosaurusvuoan. Sitä paitsi, lähipiirissä on niin paljon pikkuväkeä, että vuoalle on varmasti tiedossa paljon käyttöä.

Dinon pohja oli tavallinen sokerikakkupohja (5 munan), täytteeksi laitoin mansikkamoussea (mansikkahilloa, mansikkasosetta, vaniljarahkaa, kermaa, liivatetta, limen mehua) ja lemon curdia. Marsipaanin alle tein kreemin, jota maustoin sitruunankuorella. Dinon koristelun kanssa olisi pitänyt ottaa vähän rauhallisemmin... Maalasin dinolle vähän muotoja mustalla elintarvikevärillä ja kauniiksi lopuksi suihkasin pintaan vielä helmiäistä.