Jokirapu-caesar-salaatti

Minulla on kaksi lempiruokaa ylitse muiden: pitsa ja caesar-salaatti. Ensin mainittu on parasta itse tehtynä, mutta ravintolassakin saa yleensä tosi hyviä pitsoja. Caesar-salaattia en meinaa uskaltaa ravintolassa tilata, varsinkaan missään keskinkertaisessa ketjupaikassa (eli niissä missä viime aikoina on pääasiassa tullut asioitua, huoh). Kokemukseni ovat olleet aika kirjavia ja siedän huonosti juuri tähän ruokalajiin liittyviä pettymyksiä. Tietysti jos joku suosittelee ja on testannut. Niinpä teen tätä usein itse. Ja tarjoan muillekin, koska jotenkin häiriintyneesti kuvittelen, että kaikki ihmiset tykkäävät caesar-salaatista?! Tällä kertaa variaationi oli rapujuhlienkorvikesalaatti ja sitä tarjoiltiin rapukauden alkupuolella appivanhemmilleni.

Jokirapu-caesar-salaatti

n. 400 g ravunpyrstöjä
2-3 ruukkua romaine-salaattia
muutama viipale vaaleaa leipää
3 rkl öljyä tai voita
pala parmesan-juustoa lastuina
1 valkosipulin kynsi

Kastike:
1 keltuainen
4-5 anjovisfileetä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl vettä
1 tl sinappia
ripaus mustapippuria
1 dl öljyä
1 valkosipulinkynsi

Leikkaa leipä kuutioiksi. Kuumenna öljy paistinpannussa ja kiehauta öljyssä hienonnettu valkosipulinkynsi. Lisää pannuun leipäkuutiot. Paista ne rapeiksi ja kullanruskeiksi. Valmista kastike. Sekoita keltuaisen joukkoon hienonnetut anjovisfileet, sitruunanmehu, sinappi, mustapippuri ja öljy vähitellen ohuena nauhana (käytän sauvasekoitinta) kunnes kastike emulgoituu eli muuttuu paksuksi ja vaaleaksi. Mausta kastike murskatulla valkosipulinkynnellä.

Huuhdo salaatinlehdet hyvin, valuta ja revi laakeaan kulhoon. Kaada kastike salaatille. Sekoita. Lisää jokiravut, parmesanlastut ja leipäkuutiot.

Ihana kasvisgratiini

Ihmettelen, että en ole tätä upeaa kasvisherkkua aikaisemmin täällä käsitellyt. Tää on toinen mun syyskesän ehdottomista suosikeista, ja toinen, kesäkurpitsa-paprikagratiini löytyy täältä. Mä voisin pistellä tätä lounaaksi sellaisenaan, mutta yhtä hyvin setti sopii vaikka grilliruuan kaveriksi. Sikäli kun ketään enää huvittaa tuolla viimassa grillaaminen. Joku hyvä bratwurst tulee mulle ensimmäiseksi mieleen (on vähän nälkä ja kohta on enemmän nälkä).

Ohje on jostain äitini arkistoista peräisin, se on ollut jossain lehdessä tai kirjassa tai töllöttimessä tai jossain. Aika kauan aikaa sitten, koska tätä on tehty aika monta vuotta. Alkuperäisessä ohjeessa taisi olla myös sokeriherneen palkoja, ja tavallisen keltasipulin tilalla oli punasipulia.

Kasvisgratiini

muutama kesäporkkana

1 parsakaali

1 kukkakaali

pari sipulia (tai pieniä punasipuleita)

muutama aurinkokuivattu tomaatti

sinihomejuustoa

valkokastike:

5 dl maitoa

0,5 dl vehnäjauhoja

1 rkl voita

ripaus suolaa 

ripaus valkopippuria

1 dl juustoraastetta

Pese ja paloittele kasvikset. Kiehauta porkkanoita ja sipuleita mahdollisimman niukassa vedessä reilu viisi minuuttia. Lisää parsakaali ja kukkakaali porkkanoiden ja sipulien päälle höyryyntymään muutamaksi minuutiksi. Kippaa vesi pois ja kaada kasvikset voideltuun (sipaisen kevyesti öljyllä) uunivuokaan. Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja lisää kasvisten päälle. Valmista valkokastike: sulata voi kattilassa. Lisää kylmä maito ja vehnäjauhot. Kuumenna koko ajan sekoittaen ja anna kiehua reilu viisi minuuttia. Mausta ja lisää juustoraaste. Kaada kasvisten päälle ja gratinoi ruokaa uunissa 225 asteessa n. 20 minuuttia. Laita grillivastukset hetkeksi päälle, jos kastike ei muuten saa väriä. Älä kuitenkaan polta pintaa...

Tyrni-juustokakku

Torstain synttäreillä oli tarjolla tyrni-juustokakkua, jonka koristeena oli marsipaanista tehty muumipeikko ja kukkia. Kakku ei ollut täysosuma (vieläkään, höh), mutta oikein hyvää kuitenkin. Päällä olisi voinut olla pikkusen enemmän hilloa ja se olisi pitänyt tasoittaa kunnolla. Koristelu oli myös vähän niin ja näin, mutta lastenjuhlat ovat lastenjuhlat ja lasten kakut teen kyllä ihan kiltisti toivomusten mukaan. Nyt toiveena oli siis muumi ja ruusuja. Tutkin vähän aikaa kuvia muumikakuista ja löysin aika kirjavia tuotoksia. Stocka pelasti minut ja kakkuni, ja löysin sieltä sellaisen muotin, että muumista tuli ihan muumin näköinen. Ei tarvinnut piirtää saati veitsen kanssa leikata piirtelyitä.

Kakun pinnalle valitsin tyrnihillon, koska se on todella nopea ja helppo vaihtoehto. Ja taatusti maukas.

Tyrni-juustokakku

Pohja:

200 g digestive-keksejä

80 g voita tai margariinia

Täyte:

6 liivatetta

600 g tuorejuustoa

6 dl kuohukermaa

2,5 dl sokeria

2 rkl vaniljasokeria

0,5 dl vaaleaa mehua tai esim. sitruunalikööriä

Pinnalle:

3 dl tyrnihilloa (tai muuta sileää hilloa tai hyytelöä)

tai vaihtoehtoisesti 3 dl makeata hedelmäsosetta ja 2 liivatelehteä

Murskaa keksit muruiksi ja sekoita joukkoon sulatettu rasva. Pingota leivinpaperi irtopohjavuuan (n. 24 cm) pohjalle. Painele keksiseos vuuan pohjalle. Laita liivatteet likoamaan runsaaseen veteen. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Vatkaa toisessa astiassa tuorejuusto notkeaksi sähkövatkaimella. Lisää joukkoon sokeri ja vaniljasokeri. Vatkaa huolellisesti sekaisin. Lämmitä mehu tai likööri kattilassa ja lisää joukkoon puristetut liivatteet. Siirrä kattila syrjään levyltä ja odota, kunnes liivatteet ovat kokonaan liuenneet mehuun. Kaada liivateseos tuorejuustoseoksen joukkoon koko ajan sekoittaen. Vatkaa tasaiseksi sähkövatkaimella. Kääntele kermavaahto juustoseoksen joukkoon. Sekoita varovasti tasaiseksi. Kaada seos keksipohjan päälle ja tasoita pinta. Anna kakun jähmettyä muutamia tunteja tai seuraavaan päivään. 

Lämmitä tyrnihilloa hieman mikroaaltouunissa niin, että siitä tulee pehmeää ja helposti levittyvää. Lusikoi hillo kakun päälle ja tasoita pinta. Anna hillon hyytyä jääkaapissa ainakin tunnin verran. Koristele mielesi mukaan. Marsipaanikoristeet kannattaa lisätä kakun päälle vasta ihan viime tipassa, jotta marsipaani ei vety.

Kakun pinnalle voi hyvin tehdä myös perinteisen liivateseoksen. Anna liivatteiden liota runsaassa kylmässä vedessä viitisen minuuttia. Kuumenna vesitilkka ja anna puristettujen liivatteiden liueta vesitilkkaan. Sekoita liivateseos marjasoseen joukkoon ja kaada varovasti kakun pinnalle. Anna hyytyä. 

Kannattaa huolehtia, että marja- tai hedelmäsoseessa (tai mehussa) on riittävästi makua ja riittävästi sokeria. Minun viime viikonlopun mustikkakokeilussa maku oli turhan vaatimaton. Mustikkakiisselin sijaan olisi pitänyt käyttää mustikkahilloa tai reilusti mustikkaisempaa ja makeampaa kiisseliä.

3-vuotissynttärit, osa 2

Eilen vietettiin vielä lisää synttäreitä. Kylässä oli koko joukko lapsia ja onneksi myös useita aikuisia. Jatkoin ei-niin-kovin-luovaa -teemalla ja tarjosin jälleen meksikolaistyyppistä iltapalaa. Nyt valitsin tacokuoria, jotka olivat tuollaisia veneen muotoisia. Täytteenä jälleen jauhelihaa ja papuja koko joukolla kasviksia höystettynä. Salaattiaineksia ei tällä kertaa sekoitettu, jotta mieleisten hedelmien ja kasvisten valitseminen olisi ollut helpompaa. Jalapenot unohtuivat sunnuntaina kaappiin, nyt kaivoin ne esille.

Päätin sunnuntaina ottaa juustokakusta niska-takamusotteen ja nyt siitä tuli parempi: juusto-osuus oli maukkaampi, samoin kuorrute. Vielä kun olisin viitsinyt/ehtinyt/kyennyt tasoittamaan pinnan kunnolla... Ehkä ensi kerralla (tai sitten ehkä ei). Nappula toivoi kakkuun muumia ja syötäviä ruusuja (ei siis mitä tahansa kukkia, vaan juuri ruusuja), ja olihan ne sitten järjestettävä. Annoin päivänsankarille palan marsipaania ja sain näin melkein riittävän pitkäksi aikaa rauhan askarrella muumin ja kukkia. Lopulta kolmevuotiaan keskittyminen alkoi herpaantua ja hän iloisesti ilmoitti minulle: "Katso äiti, mä laitan tätä myös jalkoihin!!" Olin vähän aikaa äimänä, että siis mitä sä... Asia selvisi sitten varsin nopeasti. Olimme sopineet, että hän ei syö palaansa, vaan kaulitsee ja muotoilee sitä. Ja kaulitsi ja muotoili sitten kanssa.

Tässä muutama kuva, palaan kakun ohjeeseen viikonloppuna.

Hassu pöllö

Virkkasin jokunen viikko takaperin tämmöisen hassun pöllön odottamaan iloista perhetapahtumaa kummipojan perheessä. Nyt tämä iloinen perhetapahtuma on pyllähtänyt maailmaan (melkoisella vauhdilla) ja pöllö toimitettu uudelle omistajalleen. Kuvaamisen ja paketoimisen kanssa tuli kiire, mutta onneksi oli pikkukätösiä auttamassa... Huoh.

Pöllön ohje on Novitan kevään lehdessä, jossa oli tosi paljon kaikkea muutakin kivaa. Lanka on Novitan Miami, jota on muuten tosi kätevä ja kiva virkata. Kivaa vaihtelua noille villakerille. Jotain mä taas tyrin ohjeen lukemisessa, koska pöllön korvista tuli noin isot. No, ei juututa moisiin pikkuasioihin.

3-vuotissynttärit

Isompi pikkuinen täyttää lähipäivinä vuosia. Ensimmäiset kemut pidettiin eilen koko joukolle sukulaisia ja muita läheisiä. Nappula oli odotetusti innoissaan. Kivat lahjat, mieluisat vieraat ja sokeriset eväät eivät erityisemmin hiljentäneet vauhtia. Tytöt saivat siivet, ihan kirjaimellisesti:o)

Ruokapolitiikka oli taas kerran yksinkertaista ja mahdollisimman pitkälle etukäteen valmisteltavaa. Eli ei mitään kovin luovaa, omaperäistä tai fiiniä. Mulla oli kyllä talo täysi lapsenvahteja jo hyvissä ajoin, ja olen vihdoin suurin piirtein terve, mutta halusin keittiössä häärimisen sijaan fiilistellä aurinkoista Helsinki City Marathonia koko lauantai-iltapäivän.

Tarjolla oli lopulta (tätä piti tietysti säätää vähän aikaa edestakaisin) nachoja, enchiladoja, värikästä salaattia, leipää ja asiaan kuuluvia kastikkeita (nektariinisalsaa, guacamolea ja ranskankermaa). Juomina viiniä, olutta, jääteetä ja mehua. Jälkkäriksi oli kahvia ja kakkua. Mustikkajuustokakku ei ollut niin onnistunut kuin olisin halunnut, mutta oleellisesti onnistuneempi viritys kuin mun cookie pops -kokeilu. Jo oli taas sotkua... en taida kehdata kertoa lisää. Mun kärsivällisyys riitti tasan yhteen popsiin, nää oli pahempia kuin macaronsit. Huh.

Enchiladojen täytteenä oli jauheliha-kasviskastiketta: jauhelihaa, sipulia, kesäkurpitsaa, tomaattia, palsternakkaa, porkkanaa ja papuja. Mausteeksi lykkäsin näitä perinteisiä eli paprikaa, chiliä, valkosipulia, ripauksen kanelia ja kaakaojauhetta ja tietysti suolaa ja pippuria. Ja ripauksen sokeria. Mustikkajuustokakun ohjeen voin naputella tänne lähipäivinä, tosin sitä mustikkaosuutta täytyy vähän miettiä vielä.

Tässä vähän kuvia juhlatunnelmista:o)

Päivänsankari valitsi itse servetit. Ja valinta oli kyllä minullekin mieluinen, kuosi on tosi raikas.

Pikkusiskon punatukkainen unikaveri vahti, että kaikki maistavat epäonnistuneita popseja...

Koristeeksi askartelin kokeeksi pari pompomia (google tietää heti pari hyvää ohjetta), vaikka auringonkukat ja pihlajanmarjat olivat jo sinällään aika kivat koristeet.

Ja hiekkalaatikkoa piti päästä kaivamaan heti sateen lakattua. Pieni emäntä taisi keitellä siellä lisää soppaa vierailleen, ja tuolikin oli pitänyt hakea ulos vieraita varten... kekseliästä.  En millään tajua enkä ehdi kieltää kaikkea hullua mitä kolmevuotiaan päähän pälkähtää. Onneksi ei tarvitsekaan.

Valkosuklaa-pekaanipähkinäkeksit

Nämä ovat siis taas näitä amerikkalaistyylisiä "pikkuleipiä", joihin olen ihan mahdottoman ihastunut. Ovat kätevä vierasvarakin, koska mukamas säilyvät hyvin. No meillä ei säily, kummallista. Taikinan voi tehdä valmiiksi pakastimeen, jos haluaa yllättää vieraat ihanalla vastaleivotun tuoksulla. Siinä tapauksessa se kannattaa muotoilla muovikelmun tai leivinpaperin avulla pötköksi ja pakastaa sellaisena. Siitä pötköstä on sitten helppo viipaloida pellille sopivia palasia.

Perusohjetta olen käyttänyt ennenkin, se on peräisin Kotilieden sivuilta ja täällä varioin sitä M&M's karkeilla. Nyt mausteena on valkosuklaata ja pekaanipähkinöitä, joita myös näytti kertyneen tuonne kaapin perälle. Sen kondensoidun maidon kaveriksi...

Valkosuklaa-pekaanipähkinäkeksit

150 g voita
1 1/4 dl sokeria
1 1/4 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
3 1/4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
n. 2,5 dl sattumia (eli tässä tapauksessa valkosuklaata ja pekaanipähkinöitä)

Vatkaa pehmeä voi, sokeri, fariinisokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda ja suola keskenään ja lisää joukkoon parissa erässä. Lisää lopuksi rouhitut sattumat.

Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla, nostele ruokalusikalla taikinasta nokareita pellille. Paista noin 200 asteessa 10-12 minuuttia tai kunnes kakkuset ovat kauniin vaaleanruskeita ja kypsiä myös pohjasta. Paistoin isohkoja kakkusia vain kymmenisen minuuttia. Näin ne jäivät vähän sitkeiksi ja meheviksi sisältä.

Villamuffinssit

Käsityörintamalla on ollut viime aikoina hiljaista, mutta lähinnä vain päivitysten osalta. Parikin juttua on valmiina ja muutama työn alla odottamassa iloisia perhetapahtumia. Tein kuitenkin välipalaksi pienet muffinssit naapurin tytöille, jotka ystävällisesti kutsuivat meidät leikkimökin tupaantuliaisiin. Muistelin nähneeni jossain lehdessä oikein ohjeenkin, mutta pikkukätöset olivat ilmeisesti käyneet silppuamassa juuri sen sivun. Niinpä virkkasin ja neuloin omasta päästä, ja pienestä epätasalaatuisuudesta huolimatta näistä tuli suurin piirtein tunnistettavia.

Virkkasin ensin kaksivärisen pallon ja täytin sen vanulla. Sitten virkkasin tasaisen ympyrän, jonka reunasta poimin silmukat sukkapuikoille. Neuloin joustinneuletta (ja tein matkan varrella pari lisäystä) kunnes "vuoka" oli riittävän korkea. Vuuan sisälle jemmasin vähän tukirakenteita ja ompelin vuuan kiinni itse muffinssiin. Strösseliksi ompelin pari muovihelmeä. 

Tähdemunakas

Olin melkein vuoden munattomalla dietillä ja munakasta kyllä kaipailin melkoisesti. Ihanan helppo ja nopea aamiais-, brunssi- tai lounasruoka. Lisäksi jälleen yksi kätevä tapa tehdä selvää ruuantähteistä.

Jostain ihmeellisestä syystä haluan aamiaismunakkaan kanssa lasin appelsiinimehua ja ruisleivän, jossa on tomaattia päällä. Aina. Onneksi tämä oli lounasmunakas, muuten olisi pitänyt lähteä mehuostoksille.

Lounasmunakas

1 pieni sipuli
pala paprikaa
pari keitettyä perunaa
pala kesäkurpitsaa tai kukkakaalia
muutama nakki tai jotain muuta lihaa, makkaraa, leikkelettä tms.
öljyä
suolaa, pippuria ja esim. paprikajauhetta
5 kananmunaa
5 rkl vettä
pari rkl juustoraastetta
tuoreita yrttejä

Paloittele kasvikset ja nakit tai liha. Kuullota sipulia ja paprikaa öljyssä pannulla. Lisää perunat, lihat ja muut kasvikset. Lisää halutessasi paprikajauhe. Anna kasvisten pehmentyä pannulla viitisen minuuttia. Sekoita munat ja vesi. Lisää ripaus suolaa ja pippuria. Vähennä pannun lämpöä ja kaada munakasseos täytteiden päälle. Anna kypsyä kannen alla matalalla lämmöllä kunnes munakasseos on hyytynyt. Ripottele pinnalle juustoraaste ja vaikkapa basilikaa tai lehtipersiljaa.

Vadelmacurdpiiras

Mietin muutaman päivän tätä postausta, koska olin itse aika pettynyt lopputulokseen. Myös apulaisleipuri oli. Makuraati sen sijaan oli tyytyväinen ja tykkäsi kovastikin, omien sanojensa mukaan siis. Mutta mistä sitä tietää. Mulle ei kukaan aikuinen ole vielä sanonut, että joku olisi ollut kelvotonta, vaikka välillä sentään ihan tosi kelvotontakin olen saanut kasaan raavittua.

Ehkä pettymykseni liittyy siihen, että odotukset olivat liian kovat. Mielessäni pyörii aina vadelma-aikaan erään Tukholmalaisen kahvilan iki-ihana vadelmapiirakka ja jotain sen tapaista olin ilmeisesti nytkin suunnitellut syöväni.

Ehkäpä jollakulla on vinkata joku tosi hyvä vadelmaohje?

Vadelmacurdpiiras (ohje Kotiliesi)

Taikina:
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
3 rkl kookoshiutaleita
150 g voita
2 rkl kylmää vettä

Vadelmacurd:
5 dl vadelmia
1 dl sokeria
3 kananmunaa
50 g voita
4 rkl kermaa

Sekoita kulhossa jauhot, sokeri ja kookoshiutaleet. Nypi joukkoon voi. Lisää kylmä vesi nopeasti sekoittaen. Kääri taikina kelmuun ja nosta viileään.

Perkaa vadelmat ja nosta sokerin ja kananmunien kanssa vesihaudekattilaan. Aseta astia lähes kiehuvan veden päälle. Sekoita aineksia koko ajan voimakkaasti vatkaten noin 10 minuuttia tai kunnes seos sakenee.

Sekoita joukkoon paloiteltu viileä voi ja kerma. Nosta seos jääkaappiin tunniksi. Pehmennä taikinaa leivinpöydällä ja kauli sitä hieman. Painele taikina halkaisijaltaan n. 24 cm piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä päälle vadelmaseos. Paista 175-asteisessa uunin alatasossa noin 30 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ritilän päällä. Koristele tuoreilla marjoilla.

Ja minä päätin tarjoilla kaverina kermavaahtoa.

Grillattua maksaa ja muhennetut perunat

Tämä postaus kannattaa lukea, vaikka ei maksasta välittäisikään. Muhennetut perunat ovat tosi mainio kesäinen lisuke ja kaikenlisäksi se syntyy näppärästi tähdeperunoista. Keitän aina kesäperunoita ison kattilallisen ja teen niistä sitten pyttipannua, salaattia tai tätä muhennosta.

Ja grillattu maksa... mmm. Tosi herkullista, helppoa ja nopeaa. Mutta senhän kaikki maksaa syövät jo tiesivätkin. Te muut ette tiedä mistä jäätte paitsi, mutta en kyllä yritä ylipuhua ketään.

Kuva ei vaitettavasti tee oikeutta, oikea kamera on ollut pari päivää poissa pelistä.

Grillattu maksa

naudan maksaa viipaleina
suolaa ja valkopippuria

Kuivaa maksaviipaleet ja poista mahdolliset kalvot. Sipaise viipaleille kevyesti öljyä. Grillaa nopeasti molemmin puolin (pari minuuttia per puoli, grillistä riippuen vähempikin voi riittää). Mausta suolalla ja varovasti valkopippurilla. Tarjoa puolukkahillon, sipulin ja muhennettujen perunoiden kanssa.

Muhennetut perunat

n. 8-10 keskikokoista keitettyä perunaa
pari rkl voita
n. 3 rkl vehnäjauhoja
2-3 dl maitoa
loraus kermaa
suolaa
tilliä, persiljaa tms.

Minä tein tällä kertaa ensin valkokastikkeen alun eli sulatin voita pannulla ja kiehautin siinä vehnäjauhot. Sitten lisäsin maidon koko ajan sekoittaen ja annoin kastikkeen kiehahtaa. Kastikkeen sekaan lisäsin paloitellut perunat ja mausteet. Tarvittaessa muhennosta voi ohentaa kermalla tai maidolla.

Tämän voi tehdä myös pelkästä kermasta. Tällöin perunat lisätään kerman joukkoon ja seosta keitellään hieman kokoon. Lopuksi taas maustetaan. Hyvää niinkin.