maanantai 20. elokuuta 2012

3-vuotissynttärit

Isompi pikkuinen täyttää lähipäivinä vuosia. Ensimmäiset kemut pidettiin eilen koko joukolle sukulaisia ja muita läheisiä. Nappula oli odotetusti innoissaan. Kivat lahjat, mieluisat vieraat ja sokeriset eväät eivät erityisemmin hiljentäneet vauhtia. Tytöt saivat siivet, ihan kirjaimellisesti:o)

Ruokapolitiikka oli taas kerran yksinkertaista ja mahdollisimman pitkälle etukäteen valmisteltavaa. Eli ei mitään kovin luovaa, omaperäistä tai fiiniä. Mulla oli kyllä talo täysi lapsenvahteja jo hyvissä ajoin, ja olen vihdoin suurin piirtein terve, mutta halusin keittiössä häärimisen sijaan fiilistellä aurinkoista Helsinki City Marathonia koko lauantai-iltapäivän.

Tarjolla oli lopulta (tätä piti tietysti säätää vähän aikaa edestakaisin) nachoja, enchiladoja, värikästä salaattia, leipää ja asiaan kuuluvia kastikkeita (nektariinisalsaa, guacamolea ja ranskankermaa). Juomina viiniä, olutta, jääteetä ja mehua. Jälkkäriksi oli kahvia ja kakkua. Mustikkajuustokakku ei ollut niin onnistunut kuin olisin halunnut, mutta oleellisesti onnistuneempi viritys kuin mun cookie pops -kokeilu. Jo oli taas sotkua... en taida kehdata kertoa lisää. Mun kärsivällisyys riitti tasan yhteen popsiin, nää oli pahempia kuin macaronsit. Huh.

Enchiladojen täytteenä oli jauheliha-kasviskastiketta: jauhelihaa, sipulia, kesäkurpitsaa, tomaattia, palsternakkaa, porkkanaa ja papuja. Mausteeksi lykkäsin näitä perinteisiä eli paprikaa, chiliä, valkosipulia, ripauksen kanelia ja kaakaojauhetta ja tietysti suolaa ja pippuria. Ja ripauksen sokeria. Mustikkajuustokakun ohjeen voin naputella tänne lähipäivinä, tosin sitä mustikkaosuutta täytyy vähän miettiä vielä.

Tässä vähän kuvia juhlatunnelmista:o)





Päivänsankari valitsi itse servetit. Ja valinta oli kyllä minullekin mieluinen, kuosi on tosi raikas.


Pikkusiskon punatukkainen unikaveri vahti, että kaikki maistavat epäonnistuneita popseja...



Koristeeksi askartelin kokeeksi pari pompomia (google tietää heti pari hyvää ohjetta), vaikka auringonkukat ja pihlajanmarjat olivat jo sinällään aika kivat koristeet.


Ja hiekkalaatikkoa piti päästä kaivamaan heti sateen lakattua. Pieni emäntä taisi keitellä siellä lisää soppaa vierailleen, ja tuolikin oli pitänyt hakea ulos vieraita varten... kekseliästä.  En millään tajua enkä ehdi kieltää kaikkea hullua mitä kolmevuotiaan päähän pälkähtää. Onneksi ei tarvitsekaan.

2 kommenttia:

  1. Kaunis kattaus, kuten teillä aina!

    P.S Kukaan ei usko, että sun tuotokset olisivat epäonnistuneita. Kaikki, mitä olemme saaneet maistaa, ovat olleet suussa sulavan herkullisia ja maukkaita. Taitaa sun rima vain hipoa pilviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos, mutta onkohan ihan noin?! Kaikista kauheimmat viritykset ehdin yleensä onneksi piilottaa ja K-kauppa Pirkka-pullineen on lähellä;o) Rima on ollut vielä korkeammalla, onkohan se hyvä vai huono, että olen laskenut sitä. Tai ehkä se on laskenut ihan vahingossa.

      Poista