Syyskranssi

Olen tehnyt kransseja vaahteranlehdistä moneen kertaan mutta nyt ryhdyin oikein omaperäiseksi kun en jaksanut kävellä sille värikkäimmälle vaahteralle kylällä ja keräilin oksia ja lehtiä myös muista puskista. Vaahteraa puoltaa kyllä tietty sitkeys ja kestävyys, tämä tosin kävi ilmi vasta matkan varrella. Niin ja vaahterassa ei ole piikkejä.

En ole ollenkaan ahkera ottamaan mitään vaihekuvia, koska yleensä joku on tehnyt sen jo oikein huolellisesti. Linkkasin aiemmasta kranssijutustani toiseen blogiin, jossa oli hyvät teko-ohjeet. Valitettavasti sitä blogia ei enää ole olemassa, joten ohjekin on haihtunut taivaan tuuliin. Pikagooglauskaan ei tuottanut kovin havainnollisia kuvia työvaiheista, joten tuumasta toimeen.

No, kauheasti ei tullut vaihekuvia tälläkään kertaa, koska innoissani napsin erilaisia, värikkäitä oksia ja lehtiä kranssiin ja pikkuapulainen kieputti niiden ympärille rautalankaa. Joka tapauksessa kyseessä on todella simppeli juttu ja tarvikkeetkin ovat aika tuttuja: lehtiä, oksia, rautalankaa (aika ohutta) ja pihdit. Myös hanskat saattavat olla tarpeen, varsinkin jos on kylmä tai oksissa piikkejä.

Minä aloitan kranssin nipusta tukevia vaahteranlehtiä, joku 5-7 kappaletta. Kiepautan niiden tyveen rautalankaa, mutta en katkaise sitä. Sitten lisään edellisen sidoskohdan päälle uuden nipun lehtiä ja kiepautan nipun jälleen kiinni rautalangalla. Ja jatkan näin kunnes mittaa on riittävästi. Sitten nappaan kiinni varovasti niistä alkupään nipuista ja yhdistän pötkön päät toisiinsa. Lopuksi tarvitaan vielä pientä pöyhimistä. Tekniikka on sama kuin varvuista kasatussa kranssissa, siitä löytyy oikein vaihekuviakin.

Pihlajanmarjat tai muut marjat olisivat tosi kauniita, mutta älkää kokeilko. Linnut ovat niistä niin innoissaan, että marjakranssia seuraa portaiden (ja oikein huonolla säkällä seinien ja oven) kuurausoperaatio.