Vaahterakranssin raaka-aineet alkavat olla loppu tai ainakin ne ovat
todella märkiä. Onneksi kastanjat eivät pahastu pienestä vesisateesta ja
onneksi famu ja fafa viitsivät käydä niitä lasten kanssa keräämässä.
Ämpärillisen. Jep. Sitten fafa porasi reikiä ämpärilliseen kastanjoita ja jostain oli
löytynyt rautalankaa, helmiä ja kärsivällisyyttä.
Välitulema
oli joukko erilaisia nauhoja, joita lopulta kieputin uuteen uskoon
muovatun henkarin ympärille. Tuli aika kiva, vaikka itse sanonkin.
Ai niin. Semmoinen juttu vielä, että olen ottanut melkoisen harppauksen somessa ja nyt Lämmöllä tehtyä löytyy instasta. Juu, oli korkea aika, tiedän. Tulkaahan seuraamaan. Sisältöä on siellä vielä vähän laihasti, mutta tekniikasta ei jää kiinni: nykyinen luurini on ihan kohtuullinen kamera. Ja instaan tulee vietyä juttuja, joita tänne blogiin asti jaksa veivata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti