Simpukat merimiehen vaimon tapaan

Kuvasta ei heti arvaisi, että olen ollut oikein valokuvauskurssilla, joka on vieläpä ollut tosi hyvä... Kunnon kännykällä napattu lähikuva, joka on kaiken lisäksi noin vuoden vanha. Mutta sillä mennään. Muuten jää ilosanoma simpukoista jakamatta. Selailin pitkään hakemistoani ja juttujani, koska en meinannut uskoa, että en ole tästä herkusta aiemmin kirjoitellut. Vastahan olen blogannut ruuasta vähän yli kahdeksan vuotta.

Simpukat ovat herkullisia (ja hyvin saatavilla) syyskuusta huhtikuulle. Kätevintä on ostaa ne sellaisessa sinisessä boksissa. Tsekkaa vielä, että simpukat ovat MSC-merkittyjä. Boksin simpukat ovat keittovalmiina: ei harjaamista eikä muutakaan rämppäämistä. Lisäksi laatu on hyvä, taisin tänään heittää pois noin yhden simpukan per laatikko. 

Pienten ennakkovalmisteluiden jälkeen klassikkoruoka simpukat merimiehen vaimon tapaan  (Moules à la marnière) valmistuvat nopeasti ja ovat tosi herkullisia.

Sinisimpukat merimiehen vaimon tapaan
4-6:lle

n. 2-3 kg tuoreita sinisimpukoita
50 g voita tai oliiviöljyä
4 salottisipulia hienonnettuina
4 valkosipulinkynttä hienonnettuina
5 dl kuivaa valkoviiniä (tai puolet viiniä ja puolet kalalientä)
1 dl persiljaa silputtuna
0,5 dl timjamia silputtuna
suolaa ja mustapippuria

Kuullota sipulia ja valkosipulinkynsiä rasvassa. Lisää joukkoon valkoviini, yrtit ja mausta liemi suolalla ja pippurilla. Kuumenna liemi kiehuvaksi. Kumoa simpukat kattilaan (ilman suolavettä). Laita kansi päälle ja anna simpukoiden kypsyä noin kuusi minuuttia. Voit välillä käännellä simpukoita liemen joukkoon, vaikka päällimmäiset simpukat kypsyvät myös pelkässä höyryssä. Tarjoa simpukat syviltä lautasilta ja kaada lientä niiden päälle. Heitä pois simpukat, jotka eivät ole auenneet kuumennettaessa. Kata pöytään iso kulho simpukan kuoria varten.

Meillä simpukat ovat koko perheen sormiruokaa. Tyhjää simpukan kuorta käytetään haarukkana, jolla voi napsia seuraavia simpukan lihoja. Lientä voi ryystää tyhjällä simpukan kuorella tai vähän fiksummin lusikalla. Simpukoiden lisäksi tarjolla on yleensä ranskalaisia perunoita, vaaleaa leipää ja valkosipulimajoneesia.

Lumiukkokakku

Hiihtoloma vetelee viimeisiään, mutta talvi ei. Ainakin Helsingissä ladut ovat tällä hetkellä loistavassa kunnossa ja niitä riittää kilometrikaupalla. Suosittelen lämpimästi tutkimusretkeä lähiladulle.

Tein pari viikkoa sitten talvisen synttärikakun naapurin tytölle. Mulla oli päässä visio jostain hienosta ja ihanasta, ja itsevarmuuttakin oli jostain tupsahtanut rutkasti enemmän kuin osaamista. No, kivasti se suurin ylpeys rapisi siinä matkan varrella. Homma meinasi levitä käsiin (ja pöydälle). Pitäisi jo muistaa, että mitään virityksiä ei kokeilla muihin kuin omaan käyttöön tuleviin kakkuihin. 

Onneksi lähikauppa on aina auki ja siellä on todella hulppea valikoima mm. sokerimassoja. Ja sokerimassalla saa sitten kivasti piiloon kaikenlaista sählinkiä. Massa asettui lopulta ihan nätisti ja kakku kuulemma pysyi kasassa niin kauan kuin sitä oli tarjolla.

Tein kakkuun gluteenittoman pohjan ja täytteeksi vadelma- ja mangomousset. Tällaiseen korkeahkoon kakkuun kannattaa tehdä vähän tavallista kakkupohjaa tukevampi pohja eli sellainen, jossa on myös rasvaa. Teen pohjan usein tällä Kotivinkin ohjeella.  

Kakkupohja 19-20 cm vuokaan

3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
50 voita sulatettuna
1 dl maitoa
2 tl leivinjauhetta
3,5 dl vehnäjauhoja (tai gluteenitonta jauhoseosta)

Voitele ja jauhota (korppujauholla tai mantelijauholla) kakkuvuoka. Jos haluat korkean kakun, tee se halkaisijaltaan 19-20 cm irtopohjavuokaan. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää voisulaan sekoitettu maito. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Lisää jauhoseos taikinaan. Kääntele taikina nuolijalla tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan. 

 

Paista 175 asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia. Älä avaa luukkua ennen tätä. Älä ihan oikeasti avaa luukkua ennen kuin 40 min on kulunut. Kokeile kypsyyttä tikulla. Laita leivinpaperi vuoan päälle, jos pinta tummuu liiaksi. Kumoa kypsä kakku jäähtymään.

Mirror glaze eli peilikiille kakulle

Hei pitkästä aikaa! Vuosi 2018 on jo pitkällä, vaikka tämä tammikuu tuntuu vaan jatkuvan ja jatkuvan. Tai ehkä juuri siksi. Tammikuun jälkeen loppuvuosi menee aina nopeasti.

En tehnyt uuden vuoden kunniaksi suuria lupauksia tai ryhtiliikkeitä, mutta ajattelin kuitenkin vähän haastaa itseäni. Ilmoittauduin työväenopiston digikuvauksen perusteet -kurssille ja ai että siellä on ollut mukavaa. Uudet opit tuskin tulevat täällä näkyviin ihan lähiaikoina, mutta ehkäpä joskus.

Pitkään asiaa tuumittuani ja sopivan kurssin löydyttyä (kiitos vaan vinkistä) ilmoittauduin myös vapaauinnin tekniikkakouluun. Ai että sielläkin on ollut mukavaa märkää. Oikeasti siellä on ollut ihan kivaa tai vähintäänkin siedettävää, vaikka olen kyllä aika totaalisesti epämukavuusalueellani. Se itse uinnin tekniikan opettelu vielä menisi, mutta se hengittäminen. Valoisaa on se, että ensimmäisen ja toisen harjoituskerran välillä oli jo iso ero. Ehkä se ei olekaan niin epätoivoista, vaikka matkaa jollain lailla sujuvaan suoritukseen on todella paljon.

Uuden opetteluun liittyy myös tämä kakku tai tarkalleen ottaen sen kuorrute. Ihastelin instassa ja blogeissa pitkään näitä hienoja mirror glaze -kiilteitä. Sitten tutkin asiaa huolellisemmin ja tuumasin, että ei vaikuta ihan mahdottomalta. Rekrytoin naapurin synttärisankarin perheineen koekaniineiksi ja minä ryhdyin leipomaan.

Muutama huomio kuorrutteen tekemisestä tälleen jälkiviisaana: Alla oleva kakku on syytä tehdä huolella. Kuorrute peittää kyllä ja asettuu kivasti, mutta ei anna marsipaanin tai jonkun muun kreemin tavoin yhtään armoa. Kaikki epätasaisuudet näkyvät läpi, kuten kuvasta näkyy. Parasta on, jos kakku on vaalea ja pohja piilossa. Ja kakun pinnan pitää olla jäässä kun kuorrutetta levittää.

Tein kakuksi pienen juustokakun pienin muunnoksin. Jemmasin kakkuun tyrnisydämen sen sijaan, että olisin laittanut tyrniä päälle ja pohjan tein Oreoista.

Mirror glaze eli peilikiille (ohje Dansukker)

8 liivatelehteä

150 g valkosuklaata

¾ dl vettä

2 dl Dansukker Taloussokeria

1 ¼ dl Dansukker Glukoosisiirappia

¾ dl kondensoitua maitoa

(elintarvikeväriä)

Liota liivatelehtiä 5 minuuttia kylmässä vedessä. Purista ylimääräinen vesi pois ja nosta sivuun odottamaan. Punnitse valkosuklaa mikroaaltouunin kestävään kulhoon. Mittaa kattilaan sokeri, vesi ja glukoosisiirappi. Mittaa myös kondensoitu maito erilliseen astiaan odottamaan. Kiehauta vesi, sokeri ja glukoosisiirappi. Lisää kondensoitu maito ja nosta seos pois liedeltä. Lisää liotetut liivatelehdet ja sekoita hyvin nuolijalla niin, että liivatelehdet liukenevat seokseen. Värjää seos elintarvikevärillä.

Kaada kuuma seos valkosuklaan päälle. Sekoita kuorrute sauvasekoittimella tasaiseksi, varo kuitenkin ilmakuplien muodostumista. Anna kuorrutteen jäähtyä 30-asteiseksi. Mikäli sinulla ei ole mittaria anna seoksen jäähtyä niin kauan kunnes se tuntuu melkein viileältä käteen. Kuorrute on kaadettaessa paksua, mutta kuitenkin juoksevaa.

Laita jäinen kakku ø 26 cm uuniritilän päälle glaseerausta varten. Uuniritilän alle voi laittaa esimerkiksi  leivinpaperilla vuoratun pellin, johon ylimääräinen kuorrute saa valua. Kun kuorrute on sopivan viileää, kaada se paksuna nauhana jäisen kakun päälle aloittaen keskeltä. Anna ylimääräisen kuorrutuksen valua pois ja nosta kakku tarjoiluvadille lastan avulla. Siirrä kakku jääkaappiin odottamaan tarjolua.

Ylimääräisen kuorrutuksen voi käyttää uudestaan esimerkiksi pienempään kakkuun tai vaikka leivosten koristeluun. Mirror Glaze säilyy jääkaapissa n. 2 viikkoa. Kun haluat käyttää jähmettynyttä kuorrutetta uudestaan, sulata se varoen mikroaaltouunissa 10 sekunnin jaksoissa. Sekoita varovasti nuolijalla lämmitysjaksojen välissä, varo ilmakuplien muodostumista.

Maistuisiko aasialainen?

Tykkään jouluruuista ja syön niitä, noh, aika paljon. Kolme päivää kinkun ja perunalaatikon voimalla menee ihan hienosti. Sitten vielä ehkä kinkkuvoileipä tai pari. Mutta nyt alkaa tehdä mieli jotain aivan muuta.

Pääsin lokakuun lopulla muutaman muun bloggaajan ja ruokatoimittajan kanssa visiittiin Etelä-Esplanadille avattuun Masu Asian Bistroon, ja nyt alkoi todella akuutisti tehdä mieli sinne uudestaan.

Masussa oli tarjolla shabu shabua eli fondueta aasialaisittain. Jokaisen pöydän keskellä oli pieni induktioliesi ja liedellä kattilallinen höyryävää liha- tai kalalientä. Siinä sitten kypsensimme itse oman ruokamme. Tämä sopisi kivasti työporukan virkistyspäivän ohjelmaksi tai vaikka syntymäpäiväjuhlien viettoon.

Masun puikoissa on Hans Välimäki, jonka rento ja mutkaton meininki näkyy ja maistuu. Masulla on sisarravintola Tampereella, se taitaa olla ollut avoinna Helsingin Masua pidempään.

Tarjolla oli myös runsaasti maistiaisia Masun yläkerran Sämin listalta: buneja eli höyrytettyjä sämpylöitä, sushia ja kampasimpukoita. Tosi herkullista, mutkatonta ja mukavaa. Sämissä on tarjolla myös lounasta, joka on kuulemma oikein kiva.

Näin näistä buneista unta. Täytyy kokeilla itsekin, jos vaikka ensi vuonna?! En ole viime aikoina tehnyt kauheasti mitään uuden vuoden lupauksia, enkä varmaan tee nytkään. Tarkoitus on leipoa, kokata ja syödä hyvää ja sopivasti, ilman suorituspaineita. Jotain uutta ja kivaa voisi tosiaan kokeilla, kunhan sopiva inspiraatio iskee.

Iloista uutta vuotta kaikille!

Jouluiloa

Kauheasti en ehtinyt jouluasioita täällä höpistä, mutta tulin kuitenkin toivottamaan hyvää joulua. Samalla jaan viime hetken vinkin joulupöydän kattaukseen. Kankaiset servetit on tosi helppo kiepauttaa ruusuiksi! Katso hyvät ohjeet täältä: https://therosemaryhouse.blogspot.fi/2014/02/napkin-folding-rose.html Jos näpertely ei kiinnosta, kattaukseen saa helposti eloa palloista ja muista joulukuusen koristeista. 

Hyvää ja herkullista joulua!

Joulukahvittelu

Joulukahvit, glögit, joululahjavalvojaiset, pikkujoulut... Joulun alla on monta mahdollisuutta tavata ystäviä ja tarjota jotain pientä. Me järjestimme pienenpienen joulukonsertin, jonka päätteeksi kahviteltiin yhdessä soittajien, vanhempien ja opettajan kanssa. Kahvin kanssa tarjolla oli sienisalaattileipäsiä, leipäjuustotähtiä lakkahillon kanssa, porkkanaisia karjalanpiirakoita sekä munavoita ja jälkkäriksi taatelikakkua. Ja olipa tarjolla myös piparipalloja, vaikka niistä ei kuvamateriaalia olekaan. Leipäset täytettiin sienisalaatilla, jossa sienet oli hienonnettu tavallista sileämmäksi.

Leipäjuustotähdet ovat tosi sieviä ja herkullisia. Toki voi tehdä sydämiä tai neliöitä tai mitä vaan, jos on hyvä muotti. Hillo kannattaa pursottaa vaikka mini grip -pussista, tulee nopeammin valmista ja lopputulos on siistimpi.

Ehdoton suosikkini joululeivonnaisten saralla on taatelikakku ja leivon niitä aika paljon. Syön itse, vien töihin, kanssa-asuja vie töihin, syön itse, tarjoan vieraille, ja jos ja kun vaan tulisi jotain myyjäisiä niin veisin sinnekin. Ja syön vielä vähän itse. Lapset syövät myös. Taatelikakku on helppo ja paistoa lukuunottamatta nopea leivonnainen, joka kaiken lisäksi on todella herkullista vegaanisena. Käytän tätä viime vuonna testattua ohjetta, teen taikinan kaksinkertaisena tuommoiseen isoon vuokaan.

Pienissä juhlissa oli pieni kuusi. Se oli oikeastaan aika söpö, vaikka kovin luontevaa paikkaa sille ei meidän kodista löytynytkään. Nappula oli askarellut siihen tähden, johon löytyy ohje täältä monen vuoden takaa.

 

Adventtikynttelikössä paloi kaksi kynttilää, ihan kohta sytytetään jo kolmas. Että tämä joulukuu menee nopeasti. Joskus ähräsin jonkun ihme joulukalenterinkin tänne blogiin, mulla oli varmaan vuorokaudessa enemmän tunteja muutama vuosi sitten...

Jäkäläkranssi

Huomenna on hienon hieno päivä. Itsenäisyyden aika on melkoinen menestystarina tarkastelipa sitä miltä kantilta tahansa. Olisi ollut kiva fiilistellä juhlavuoden yhdessä-teeman ympärillä tai kirjoitella kaikenlaista vaikka suomalaisesta ruokaperinteestä. Olin melkoisen innoissani, kun Valtioneuvoston kanslian Suomi 100 -organisaatio kannusti suomalaisia juhlimaan itsenäisyyttä kahvittelemalla. Kahvikupin ääressä on tehty paljon hyvää, on jaettu iloja ja puolitettu suruja.

Aika on kuitenkin nyt vähän tiukilla, koska minua leivotuttaa ja aionpa vähän kokkaillakin huomisen juhlapäivän kunniaksi. Pastanjauhajat ovat onneksi olleet ehtiväisiä ruokaperinteiden suhteen, kannattaa käydä lukemassa.

Ennen leipomisia ja kokkailuja, tai oikeastaan niiden välissä, jaan kuitenkin pienen askarteluvinkin, jos vaikka jollakulla on joutilasta aikaa huomenna tai viikonloppuna. Tein ulko-oveen tällä kertaa kranssin supisuomalaisista raaka-aineista eli varvuista, sammalesta ja jäkälästä. Homma kävi todella ripeästi, olisinko vartin touhunnut itse kranssin kanssa ja sitten toisen vartin siivonnut sotkujani (koska en tarjennut askarrella ulkona).

Aloitin kranssin sitomalla pohjaksi mustikanvarpuja. Otin kaksi nippua pitkiä varpuja ja kiinnitin toisen nipun latvat toisen tyven lähettyville. Sitten otin kolmannen ja kiinnitin sen joukon jatkoksi. Kiinnitin pötkön rinkulaksi ja kieputin ympärille vähän rautalankaa. Tähän runkoon kiinnitin vuorotellen jäkälä-, sammal- ja varpunippuja kietomalla niiden tyveen rautalankaa. En katkaissut lankaa missään vaiheessa ja paikoitellen se tuolta pilkistääkin. Lopputulos on kuitenkin varsin siisti.

Sen verran pitää vielä mainita, että sammalta, jäkälää ja varpuja saa kerätä vain maanomistajan luvalla. Ne onneksi säilyvät aika kivasti ulkona vaikka korissa tai pussissa, minunkin sammalet ja jäkälät ovat peräisin lokakuun lopun syyslomareissulta.

Prinsessakakku. Eiku futiskakku. Eiku...

Aikataulut ovat syksyn mittaan sallineet vähän enemmän leipomista ja olen ollut kakuista aika innoissani. Aina välillä mietin, että mikä minusta oikeasti on hauskinta leipomisessa. En pääse ikinä mihinkään lopputulokseen. Mutta jotenkin hauskuus liittyy siihen, että saan ideoida, luoda ja keksiä ja sitten kasata. Prosessi on lopulta aika tiivis ja lopputulos konkreettinen.

Yksi syksyn toivekakuista oli prinsessa- ja futiskakun yhdistelmä. Vähän aikaa olin vähän että mitähän... Sitten pienen selailun ja tuumailun päätteeksi värkkäsin kakun, jossa prinsessa pyöri kukkien keskellä, futiskentän reunalla. Prinsessa on muovia, se on pyörinyt jo muutaman muunkin kakun päällä. Futikset sen sijaan olivat syötäviä. Tilasin kakun päälle muovisen pallon ja muoviset nappikset, mutta ne olivat superrumat. Niinpä värittelin pyöreitä, valkoisia karkkeja elintarviketussilla. Tulikin aika kivoja palloja - ja hyviä:)

Kakun täytteenä on yksi omista lemppareistani eli omenasose ja kinuskimousse. Jonain kauniina päivänä mittailen moussen ainekset tarkemmin ja naputtelen sitten ohjeen tänne.

Taas messulippuarvonta, nyt tarjolla lippuja Elmaan

ELMA-, Metsä-, Lemmikki- ja Kädentaitomessut kokoavat eläinten, luonnon ja askartelun ystäviä Messukeskukseen ensi viikonloppuna. Minua kiinnostaa erityisesti Kädentaito-tapahtuma, mutta aion varata aikaa myös eläinten ihasteluun. Lisäksi ELMAn ruokatarjonta pitää tutkia huolella.

Visiitistä on tulossa todellinen itsekuriharjoitus: erityisesti lankojen seassa pitää olla tosi tarkkana. Eikä joulukorttitarvikkeitakaan varmaan ihan kassikaupalla tarvita...

Sain jälleen kaksi lippua arvottavaksi, jotka arvon yhdelle seuraajalleni. Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy torstaina klo 21. Tähän alle kommentoimalla saa yhden arvan ja Facebookissa voi saada toisen arvan. Muistathan jättää nimimerkin, jos kommentoit anonyymina.

All Hallows' Eve

Halloween on perinne, joka monien muiden muualta tulleiden perinteiden mukaan taitaa jakaa mielipiteitä. Meidän syksyyn mahtuu hyvin yksi vallaton hassuttelujuhla, vaikka ihan joka kerta rahkeet eivät riitä kemujen järjestämiseen. Tänä vuonna lasten vilpitön into tarttui minuunkin.

Järjestimme juhlat pyhäinpäivän aattona, koska haluan pitää halloweenin ja pyhäinpäivän ainakin vähän erillään. Toisaalta, näiden kahden tradition alkuperät ovat varsin lähellä toisiaan. Loka-marraskuun taitteessa taidetaan tavalla tai toisella muistella edesmenneitä läheisiä eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi meksikolaiset viettävät kuolleiden päivää (Dia de Muertos), jolloin perheet kokoontuvat haudoille juhlimaan välillä varsin railakkaissa merkeissä.

Esikoinen selasi huolellisesti muutamaa kirjastosta lainattua Halloweenkirjaa ja suunnitteli koristeita, asuja ja tarjottavia (kielsin painajaisten välttämiseksi Pinterestin ja googlaamisen). Sovimme, että pienten vieraiden ja myös oman väen mielenrauhan säilyttämiseksi järjestämme kurpitsajuhlan, jossa ei ole mitään kauheaa tai inhottavaa: ruuan pitää näyttää ruualta ja kodin kodilta. Pikkusisko vaati samalla, että äiti näyttäisi äidiltä. 

Koristekurpitsat ovat kiva ja kestävä koriste, joita pyörittelen paikasta toiseen pitkin syksyä. Ne sopivat kauniisti myös pyhäinpäivän kattaukseen. Pyhäinpäivään sopii myös neutraali kukkakimppu, jossa ei ainakaan tiettävästi kiipeile hämähäkkejä tai muita eläväisiä. Vähemmän monikäyttöinen koriste olivat olohuoneessa roikkuneet noidanhatut, mutta ne onneksi menevät pieneen tilaan ja säilyvät varmasti hyvänä ensi vuoteen.

Pikkuisen piti tietysti hassutella. En voinut vastustaa kiusausta, vaan kaiversin kurpitsan guacamole-vadin koristeeksi. Menu rakentui muutenkin amerikkalaisten ja etelä-amerikkalaisten makujen ympärille: nachoja, salsaa, guacamolea, quesadilloja ja cobbin salaattia. Jälkiruuaksi tarjolla oli mutakakkua, jäätelöä ja pikkuleipiä.

Juomapöydässä tarjolla oli olutta, punaviiniä sekä lapsille mustaa Hörppy-mehua. Viimeksi mainittu onkin aika mainio keksintö: tarpeeksi mustaa ollakseen lasten mielestä todella hassua. Samalla se ei kuitenkaan värjännyt lasten suita ja naamoja (eikä meikäläisen vaaleahkoa kotia...). Meillä oli kerrankin myös kiva alkudrinkki, mutta siitä ei tullut tallennettua kuvamateriaalia. Sitä tehdään joka tapauksessa toistekin, joten palaan siihen myöhemmin.

Tytöistä alkaa olla ihan todellista iloa erilaisissa järjestelyhommissa. Nappulat taittelivat servetit, koristelivat lapsille juomapullot, askartelivat tikkareista kummituksia ja auttelivat siellä sun täällä muutenkin. Hämähäkinseittiä olisi varmasti levitetty luovasti eri puolille taloa, ellei aika olisi sopivasti loppunut kesken.

Messuterveisiä

Välillä tuntuu, että ei ole mitään asiaa ja sitten välillä - kuten nyt - asiaa olisi vaikka kuinka paljon: Masu & Säm Helsinki, Viini ja Ruoka -tapahtuma sekä syysloma. Aloitan ajankohtaisimmasta: messukeskus on täynnä makuja (ja luettavaa) vielä huomenna.

Minä marssin sinne perjantaina tyhjän vatsan ja liian pienen ostoskassin kanssa. Herkkuja ja keittiötyövälineitä oli myytävänä metrikaupalla ja kotiin olisi voinut kuskata vaikka mitä.

Viinipuoli oli nähdäkseni ruokapuolta huomattavasti isompi ja osa maistelulautasista ja muista herkuista olikin selkeästi suunniteltu sopivia viinejä silmällä pitäen.

Seuraava kuulostaa sitten ehkä vähän hurjalta, mutta messujen parasta antia minulle oli vegaaniset valmisruuat. Olen jotenkin onnistunut missaamaan nämä melkein totaalisesti. Kasvispiirakasta olin sentään kuullut, mutta siinä se. Nyt olen viisaampi ja ostoskoriin pujahtaa lähiaikoina ainakin mustapapupihvejä ja makaronilaatikkoa. Vegaanien lisäksi näistä on iloa monelle allergiselle. 

Ai niin. Ja taisin piipahtaa kirjamessuillakin. Ihan nopeasti vain... Ja ihan muutaman kirjan löysin. Lahjaksi pääasiassa. Ja no, ehkä joku saattoi tulla ihan vahingossa itsellekin.

Arvonta: kaksi lippua Viini ja Ruoka -tapahtumaan

Ensi viikonloppuna ruokafriikit - ja viini-ihmiset kokoontuvat Messukeskukseen. Ohjelmassa on monenlaisia tastingeja, luentoja ja runsaasti muuta kiinnostavaa näytöskeittiössä sekä näytteilleasettajien ständeillä: raakaravintoa, luomua, kaiketonta, vegejuhlia, suomalaista ruokakulttuuria ynnä muuta ynnä muuta.

Sain Messukeskukselta kaksi messulippua arvottavaksi lukijoideni kesken. Arvonta menee seuraavasti:

• Yhden arvan saa jättämällä kommentin tämän postauksen alle (muista jättää nimimerkki, jos kommentoit anonyymisti). 
• Toisen arvan saa kunhan tykkää Lämmöllä tehdystä Facebookissa ja jättää kommentin arvontapostauksen alle.

Arvonta alkaa NYT ja päättyy torstaina klo 21. Toimitan lippupaketin sähköpostilla torstai-iltana. Onnea arvontaan!

Omenakakku sharlotka

Tämä syksy on ollut aika hyvä leivontasyksy,  ainakin sään puolesta. Pihatouhut ja sienimetsä eivät esimerkiksi tänään erityisemmin houkutelleet. Sen sijaan kotoilu tuoreen omenakakun ja kahvin kanssa tuntui ihan erityisen hyvältä ajatukselta.

Arvasin heti ohjeen nähtyäni, että tämä omenakakku olisi minulle mieleen: paljon omenaa ja vain vähän mitään muuta, eikä mitään sellaista, mistä voisi jotenkin tulla kuivaa käppämää. 

Sharlotkat ovat perinteisiä venäläisiä leivonnaisia, tämä ohje on kuitenkin peräisin Kodin Kuvalehdeltä. 

Sharlotka

5 hapanta omenaa (esim. Antonovka tai Granny Smith)
3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoja

Pinnalle tomusokeria ja kanelia

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Laita leivinpaperi halkaisijaltaan 24-senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Parhaiten tämä onnistuu kun rypistät leivinpaperin ensin käsissäsi mahdollisimman pieneksi palloksi ja siitä sitten oikaiset sen varovasti. Rypistelty paperi on helpompi asetella vuoan pohjalle ja reunoille. Voitele paperi.

Halkaise omenat ja poista siemenkodat. Voit myös kuoria omenat, jos haluat. Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi ja puolita viipaleet. Levitä ne vuokaan. Vaahdota kulhossa munat ja sokeri. Lisää vaniljasokeri ja vehnäjauhot varovasti käännellen. Kaada paksu seos vuokaan omenoiden päälle. Paista kakkua uunin alatasolla 20 minuuttia ja lopuksi keskitasolla n. 30 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla. Kun tikkuun ei tartu taikinaa, kakku on valmis. Jäähdytä.

Leikkaa reunat veitsellä irti vuoan reunoista. Kumoa kakku tarjoiluvadille ja irrota leivinpaperi. Siivilöi päälle kanelia ja tomusokeria. Tarjoa kermavaahdon ja vadelmahillon kanssa.

Aasialainen jauhelihapannu

Syksy on jo tosi pitkällä ja meidän mökkikausi on käytännössä ohi. Mielessä on kuitenkin yksi mökkiruoka, joka passaa kivasti arki-iltoihinkin. 

Meidän mökkimatkan varrelle ei satu mitään kivaa eikä edes kelvollista ruokapaikkaa, joten matka taitetaan eväillä ja perillä syödään jotain nopeaa. Sekoitan kaikki mausteet kotona valmiiksi pieneen pulloon ja kaupasta tai kylmälaukusta kaivetaan vain jauhelihaa kuumalle pannulle.

Tämmöinen pikaruoka on kätevää mökkireissujen lisäksi ihan tavallisena arki-iltana. Kaveriksi voi keitellä thairiisiä. Jauhelihaa voi lusikoida myös salaatinlehtien täytteeksi. Mummo lykkäsi samaista jauhelihaseosta munakasrullaan, oli kuulemma hyvää.

Ajattelin piakkoin kokeilla samaista mausteseosta nyhtökauran kanssa. Nyhtökaura on mahtava keksintö, mutta tarvitsen vielä harjoittelua sen maustamisen kanssa.

Aasialainen jauhelihapannu (ohje: Kotiliesi)


400 g jauhelihaa
1 rkl seesamiöljyä
1 valkosipulinkynsi
1/4 punaista chiliä
2 rkl kalakastiketta
1 rkl ruokosokeria
1 rkl soijakastiketta
1 limetin mehu ja raastettu kuori
ripaus suolaa

tarjoiluun thairiisiä, punaista chiliä, limettiä, kevätsipulia, korianteria

Paahda jauheliha teflonpintaisella pannulla seesamiöljyn kanssa murumaiseksi. Lisää lopussa joukkoon puristettu valkosipulinkynsi, hienonnettu chilipala, kalakastike, sokeri ja soijakastike. Mausta vielä limettiraasteella ja -mehulla sekä suolalla. Tarjoile jauhelihamuru thairiisin ja lisukkeiden kanssa.

Älä kääntele jauhelihaa paahtamisen alkuvaiheessa, jotta pannu ei jäähdy.

Lämmöllä tuunattua

Blogissani on ollut aiottua paljon vähemmän tuunausvinkkejä eli yksi ja sekin on aika laihanlainen. Mielessä on ollut muutamia ideoita, mutta osa on vielä vähän kesken (lue: suunnitteluasteella). Yksi minusta kiva juttu on nyt kuitenkin valmis ja käytössä. Äitini kätköistä löytynyt kellertävä peitto sai uuden elämän vuodesohvan päällyksenä - mutta mustana. Värjäys pesukoneessa vaati kaksi kierrosta, mutta lopputulos on todella musta ja täysin tasainen.

Mulla on muutama kellertävä peitto lisää, palaan toivottavasti aiheeseen jossain vaiheessa. Peitot ovat olleet isovanhempieni sängyissä, joten niitä ajattelin käsitellä vähän hienovaraisemmin.

Vuodesohvan kuorrutin tyynyillä, joihin liittyy sisustusvinkki kaikille säilytystilojen puutteesta kärsiville. Koristetyynyliinojen täytteeksi voi hyvin tunkea vieraspeitot, vierastyynyt ja jopa petauspatjoja. Näin ollen ei tyynyjen säilömisestäkään tule ongelmaa, vaikka vieraat kapsäkkeineen viipyisivät pidempään.

Kukkakaalitalkoot. Ja chimichurri.

Kukkakaalista on niin paljon ylitarjontaa, että viljelijät joutuvat jättämään sitä peltoon. Kelju homma. Onneksi joku keksi #kukkakaalitalkoot. Minä olen kantanut korttani kekoon sinnikkäästi, koska kukkakaali on yksi ehdottomista lemppareistani. Gratiini, pyttipannu, kukkakaalicouscous, kukkakaalimuusi, grillattu kukkakaali, keitetty kukkakaali. Ei mitään mutkikasta eikä kummallista, vaan nopeaa, helppoa ja herkullista.

Keittoakin teen aina silloin tällöin. Nyt yhdistin kukkakaaliin kesäkurpitsaa, koska tokaluokkalainen toi ison kimpaleen kotiin. Koulun palsta on näemmä tuottanut mukavasti satoa. Liekö itse viljelty kesäkurpitsa vaikuttanut keiton makuunkin sitten... Molemmat pienet makutuomarit tuumasivat, että "tämähän on hyvää." Ihan kuin oletus olisi ollut, että tämä ei ehkä olisi ihan niin hyvää.

Mun pikkuisessa puutarhassa ei kasva kukkakaalia eikä kesäkurpitsaakaan, mutta lehtipersiljaa kasvaa. Olen vähän ollut ihmeissäni, että mihin kaikkialle sitä käyttäisin. Sitten serkkuni esitteli minulle chimichurrin. Olin jotenkin missannut sen(kin) ihan kokonaan, mutta parempi myöhään ja silleen. Nyt olen ihan myyty. Voisin syödä chimichurria kiposta suoraan lusikalla. Grillikausi alkaa olla osaltani ohi, joten nyt yhdistin chimichurria kukkakaalikeittoon. Oli muuten aivan mielettömän hyvää. Sosekeitot ovat makuuni helposti vähän turhan tasaisia, mutta lusikallinen chimichurria vei ainakin tämän sopan ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Kukkakaali-kesäkurpitsakeitto

2 sipulia
pari valkosipulin kynttä
loraus oliiviöljyä
kesäkurpitsa
kukkakaali
n. 1 l kana- tai kasvislientä
2 dl kermaa (myös kaurakerma käy hyvin)
suolaa
mustapippuria

Kuori ja paloittele sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuullota niitä kattilan pohjalla oliiviöljyssä muutama minuutti. Paloittele kesäkurpitsa ja lisää kattilaan. Pyörittele heti sipulien seassa. Lisää kana- tai kasvisliemi ja paloiteltu kukkakaali. Anna kiehua noin 10 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma. Anna kiehahtaa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa vähän suolaa ja pippuria. 

Chimichurri

2 dl tuoretta lehtipersiljaa
1 dl tuoretta korianteria
1 dl oliiviöljyä
1/2 dl punaviinietikkaa
1 rkl sitruunamehua
1 rkl sokeria
pala chiliä
1/2 tl savupaprikaa
2 valkosipulinkynttä
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa

Hienonna lehtipersilja, korianteri, chili ja valkosipuli. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi. Anna maustua puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Mustikkapiirakkapäivä

Voi että, mustikkapiirakkapäivä, mikä ihana keksintö. Mustikkapiirakkapäivää vietetään ensimmäistä kertaa 6.8. osana Suomen 100-vuotisjuhlavuotta. Päivä liittyy Syödään yhdessä -hankkeeseen, jonka tavoitteena on, noh, nimensä mukaisesti tuoda ihmisiä yhteen syömisen äärelle. 

Hanke on todella tarpeen, koska suomalaiset syövät yhä vähemmän yhdessä. Perheet syövät vähemmän yhdessä, mikä on ihan tosi surullista. WHO tutki asiaa vuonna 2009 ja ainakin silloin Suomi jäi peränpitäjäksi OECD-maiden vertailussa kun tarkasteltiin perheiden yhdessä syömistä. Kylässäkin käydään yhä vähemmän. Se on myös vähän harmi. 

Mutta ei lannistuta näistä ankeista tilastoista vaan ryhdytään leipomaan ja kutsutaan muutama ystävä kahville. Tai istahdetaan koko perhe yhdessä alas ja herkutellaan lämpimällä mustikkapiirakalla.

Minulle mieleisessä mustikkapiirakassa on ohut pohja ja paljon mustikoita. Sellaisen leipomisen ei tarvitse olla vaikeaa, Sikke Sumarin ohje on niin helppo, että kuka vaan onnistuu! Parasta on, että piirakka syntyy tarvittaessa ilman maitotuotteita ja kananmunia.

Helppo mustikkapiirakka

175 g voita tai margariinia
1/2 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
(1 rkl kardemummaa)

6-7 dl mustikoita
3 rkl hillosokeria

Sulata voi ja anna jäähtyä hetki. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Sekoita kuivat aineet sulaan voihin. Levitä taikina, joka on melko löysää, kostein sormin piirakkavuokaan ja täytä vuoka mustikoilla. Ripottele hillosokeri mustikoiden päälle, ravistele hiukan, että sokeri sekoittuu marjoihin. Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes paistoksen reunat ovat kullanruskeat. Nauti sellaisenaan tai vaniljajäätelön kera.

Tomaatti-avokadosalaatti

Kesän kivoin salaatti on ehkä tässä. Helppo, raikas ja monipuolinen sekoitus sopii tosi erilaisten ruokien lisukkeeksi ja pienesti tuunattuna se käy lounaasta tai iltapalasta. Olen syönyt tätä koko kevään, eikä vieläkään kyllästytä. Aion syödä tätä myös juhannuksena. Ja kesälomalla. Monta kertaa.

Perusainekset ovat olleet suurinpiirtein samat joka kerta, mutta välillä olen lisännyt joukkoon papuja, fetajuustoa, auringonkukansiemeniä tai katkarapuja. Salaatti sopii kivasti myös tortillalettujen täytteeksi. Ohje on valitettavasti taas vähän summittainen, mutta pikkuisen kokeilemalla löytyy varmasti se juuri itselle mieleinen maustaminen.

Tomaatti-avokadosalaatti

1 iso avokado
2 tomaattia
1/2 pientä punasipulia
pätkä chiliä
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
pippuria
tuoretta korianteria

Leikkaa avokado ja tomaatti paloiksi. Hienonna punasipuli ja chili. Sekoita kasvikset. Lisää pari rkl oliiviöljyä, loraus sitruunamehua ja hienonnettua korianteria. Sekoita. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku. Jos homma tuntuu happamalta, voit ripauttaa salaatin joukkoon myös pikkuriikkisen sokeria. 

Balettisynttärit

Meillä oli viikonloppuna oikeasti 6-vuotissynttärit, mutta kirjoittelen tässä viime syksyn 7-vuotisjuhlista. Etsin nimittäin pikkusiskon synttäreitä varten tätä postausta, mutta enpä sitten ollut sitä koskaan kirjoittanut saati julkaissut. Taisin sienestää koko syksyn. Kuvien kellonajoista päätellen lähdin metsään heti kun sain vieraat pihalle...

No joo. Näistä kemuista on siis aikaa, mutta ehkä tästä joku muu juhlien järjestäjä voi poimia idean tai kaksi. 

Isosiskon rakkain harrastus on baletti, on ollut jo monta vuotta. Syytän siitä Anniina Balleriinaa ja Pikkukakkosta... Näin ollen synttärit kasattiin hempeiden tunnelmien ympärille. Emme kuitenkaan halunneet pelkkää tylliä ja rimpsua, joten poimin joukkoon vähän viiksiä.

Kutsut järjestettiin iltapäivällä, joten tarjolla oli pientä välipalaa. Pikkuiset voileivät kävivät hyvin kaupaksi, samoin pop corn. Kukkakaalit sain syödä itse iltapalaksi. Jälkiruuaksi tarjolla oli lakuja, aleksanterinleivoksia ja jäätelö-marenkikakkua. Juomana oli tarjolla raparperimehua. Se on sekä nättiä että hyvää.

Ideoita poimin Pinterestistä ja muutamista leipomistarvikeliikkeistä. Joku on ilmeisesti jo keksinyt kaiken, siis aivan kaiken. Vai mitä arvelette ballerina-cocktailtikuista? 

Kikhernemarenki on paras keksintö ruuan saralla pitkään aikaan. Tulen jankuttamaan siitä vielä pitkään. 

Vegevohvelit

Maaliskuun lopulla (siis voi kääk, aika rientää) vietetään vohvelipäivää, ainakin meillä kotona ja Ruotsissa. Ruotsissa kevät alkaa vohvelipäivästä. Våffeldagenin alkuperä on aika hauska: perinne on saanut alkunsa Marian ilmestymisen päivästä, vårfrudagen kääntyi kansan suussa våffeldageniksi. 

Vohvelipäivä sattui tänä vuonna lauantaille, joten järkkäsin perheelle aamupalaa. Aamiainen lisukkeineen oli sen verran täyteläinen elämys kaikille, että ihan heti ei tarvitse paistaa lisää vohveleita. Enkä oikeasti edes ole kovin innokas vohvelinpaistaja, koska homma on suoraan sanoen ärsyttävää sottaamista. Teen mielummin lettuja ja yksi tosi mieleinen juttu on uunipannukakku. 

Vegaanivohveleiden ohje on peräisin vegaaniliiton sivuilta, tosin tuunasin ohjetta mieleiseksi.

Vegaanivohvelit (n. 6 kpl)

2,5 dl kaurakermaa
1 dl vettä
0,5 dl öljyä
2 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
0,25 tl vaniljajauhetta (tai 2 tl vaniljasokeria)
1 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita

Sekoita kaurakerma, vesi, öljy, sokeri, suola ja vanilja. Siivilöi jauhojen joukkoon leivinjauhe ja kaurahiutaleet. Lisää kuivat aineet kermaseoksen joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Anna turvota sillä aikaa kun vohvelirauta kuumenee. Kaada kuumaan vohvelirautaan kerrallaan n. 0,75 dl vohvelitaikinaa ja laita kansi kiinni. Paista vohvelia 2–3 minuuttia eli kunnes vohveli on kypsä. Avaa vohveliraudan kansi ja poista vohveli varovaisesti haarukalla vahingoittamatta vohveliraudan pintaa.

Vohveliraudan kantta ei kannata availla paistamisen aikana, jotta vohveli kypsyy tasaisesti. Jos kannen avaa ja vohveli ei ole vielä kypsä, voi se haljeta keskeltä siten, että osa siitä on kiinni vohveliraudan kannessa ja osa sen pohjassa. 

Jos haluat paistaa kaikki vohvelit valmiiksi ennen syömistä, älä kasaa niitä yhteen pinoon, sillä kuumien vohveleiden höyry pehmentää ne. Laita vohvelit vierekkäin jäähdytysritilälle tai vaikka uunin ritilälle, jolloin ne pysyvät rapeina syömiseen saakka.