Mutakakku

Mutakakku on eräänlainen turvakakku. Vähän kuin se vaatekaapin turvamekko, tiedättehän. Onnistuu aina, on helppo ja kiva ja mukava, ja sopii tosi monenlaiseen tilaisuuteen. Ja on ehkä vähän mielikuvitukseton. 

Kesällä mutakakun kaveriksi sopii tuoreet mansikat, talvella vaikka lakritsimarinoidut marjat tai kermavaahto. Halloweenin kunniaksi pinnalle voi piirtää hämähäkin verkon ja mustasta marsipaanista syntyy tosi vikkelästi tuollainen pörröinen velikulta kömpimään kakun päälle. Karvat on tehty ihan vaan saksilla. Vau-efektiä tulee lisää, jos hämiksen tekee etukäteen. Jalat voi nimittäin kuivattaa vähän koukkuun.

Ohje on se jota aina käytän, eli Maku-lehden verkkosivuilta. Vinkatkaa, jos tiedätte paremman!

Mutakakku

200 g tummaa suklaata
200 g voita
4 munaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voitele (ja tarvittaessa korppujauhota) irtopohjavuoan (Ø 26 cm) reunat. Leikkaa leivinpaperista pohjan kokoinen ympyrä ja pane vuokaan. Sulata suklaa ja voi. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita suklaa-voiseos varovasti munasokerivaahtoon. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe ja siivilöi taikinaan. Sekoita varovasti tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan. Kypsennä mutakakkua 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 17–25 minuuttia. Paistoaika vaihtelee sen mukaan, onko suosikkisi rakenteeltaan valuva vai kostean pehmeä mutakakku. Myös uunien paisto-ominaisuudet vaihtelevat. Kypsymistä kannattaa siis seurata tarkasti, jotta mutakakku ei paistu läpikypsäksi. 

Anna mutakakun jäähtyä hetki vuoassaan ja siirrä leivinpaperin avulla tarjoiluvadille. Nosta halutessasi mutakakku hetkeksi jääkaappiin, jolloin kakun rakenne kiinteytyy. Voit myös tarjota mutakakun haaleana, jolloin sisus on valuvaa.

Nyhtöpaisti

Tein kesällä nyhtöpaistia muutamiin perhejuhliin ja paisti sai silloin melkoisesti kiitosta. Ohje jäi kuitenkin silloin jakamatta. Nyt paisti palasi mieleeni, kun tuumailin eväitä loppuvuoden juhliin.

Nyhtöpaisti on kiitollinen ruoka: sen kanssa tuskin voi epäonnistua, homman voi tehdä kokonaan valmiiksi etukäteen ja se sopii moneen lähtöön. Lisäksi nyhtöpaisti on aika kompaktia tarjottavaa, vaikka se onkin todella ruokaisaa. Kauniiksi lopuksi tähteet voi pakastaa tai soveltaa vaikka kesärulliksi, tacoiksi tai uuniperunan täytteeksi. 

Ohje on peräisin Kotiliedeltä, tosin tuunasin maustelientä lopulta melkoisesti. Lisäsin kaikkea. En tiedä oliko vika alunperin kokissa vai lihassa, mutta ohjeen mukaan tehtynä setti oli aluksi aika apaattista. Tuunaamisen jälkeen tulos oli lopulta oikein kiva. Tärkeää on antaa paistin maustua rauhassa ainakin seuraavaan päivään ja sen jälkeen tarjota se huoneenlämpöisenä. 

Annos on valtava, paistia syntyy noin 30 hengelle noutopöytään. Puolikkaalla annoksella ruokkii nälkäisen perheen pari kertaa.

Nyhtöpaisti

3-4 kg naudan paahtopaistia
nokare voita
2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
2-4 sipulia
noin 10 valkosipulinkynttä
tilkka vettä

Mausteliemi:
lihan paistoliemi
1 rkl soijakastiketta
2 tl sitruunaruohotahnaa
2 tl inkivääritahnaa
2 tl makeaa chilikastiketta
mustapippuria myllystä
2 limetin mehu
1 rkl seesaminsiemenöljyä

Ota naudanpaisti huoneenlämpöön hyvissä ajoin (vähintään tunti). Kuumenna iso paistinpannu ja sulata rasva pannussa. Ruskista paistin pinta molemmin puolin kuumassa voissa. Siirrä paisti suureen paistopussiin uunivuokaan. Lisää pussiin sipulit ja valkosipulinkynnet. Mausta paisti suola-pippuriseoksella. 

Huuhdo pannu vesitilkalla ja kaada liemi pussiin. Sulje pussi ja tee yhteen nurkkaan reikä. Aseta rikottu kulma siten, että liemi ei valu ulos. Kypsennä paistia 15 minuuttia 200 asteessa ja laske sitten uunin lämpötila 120 asteeseen. Jatka kypsennystä noin 5 tuntia.

Sekoita mausteliemen ainekset. Ota paisti uunista ja anna sen jäähtyä noin tunti. Nosta liha pussista ja siivilöi paistoneste mausteliemeen. Revi hieman jäähtynyt naudanpaisti kahdella haarukalla rihmoiksi kulhoon tai vuokaan. Kaada liemi lihasuikaleiden päälle ja anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Ja kuten mainitsin, taisin ainakin kaksikertaistaa tuon mausteliemen.

Ota liha huoneenlämpöön tuntia ennen tarjoilua ja asettele se keoksi vadille. Korista ylikypsä naudanpaisti yrteillä tai babysalaatilla.

Pannacotta ja lakritsimarinoidut marjat

En ole mikään jälkiruokaspesialisti enkä varmaan ole sellaiseksi muuttumassa, mutta joskus tekee mieli tehdä ja noh, ennen kaikkea syödä jotain todella herkullista päivällisen päätteeksi. Gino on ollut kestosuosikkini jo pitään, mutta en kehtaa tarjota samaa jälkkäriä jatkuvasti.

Palautin mieleeni vanhan tutun, pannacotan, ja etsin käsiini hyvän ohjeen. Nyt tarjoan Leila Lindholmin ohjeella tehtyä mascarponepannacottaa kaikille mahdollisille vieraille. Uusilla mausteilla ja sesongin marjoilla tai hedelmillä pannacotta tuntuu oikein virkistävältä. 

Ja vaikka Leilan ohjeet pääasiassa ovat erittäin luotettavia, tuunasin tätäkin vähän. Hyydytän pannacotan aina laseissa (kun en tykkää kikkailusta), joten vähensin liivatteen määrää (enkä muuten tykkää kovasta tai kumimaisesta vanukkaastakaan). Samoin tuo marinadi on oma variaatio. En päässyt Leilan ohjeella puusta pitkään, lopputulos oli ensi yrittämällä todella kummallinen velli...

Pannacotta

2,5 dl kuohukermaa
5 dl maitoa
1 tuore vaniljatanko
3 rkl sokeria
3-4 liivatetta
250 g mascarponejuustoa

Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kattilaan. Lisää kattilaan kerma, maito, sokeri ja vaniljatangon puolikkaat. Kiehauta. Anna maustua noin 20 minuuttia. Liota liivatteita runsaassa vedessä viitisen minuuttia. Purista liivatteista ylimääräinen liotusvesi pois ja lisää liivatteet kermaseokseen. Kuumenna ja sekoita kunnes liivatteet sulavat kokonaan. Sekoita mascarponejuusto kermaseokseen. Sekoita tasaiseksi. Kaada seos laseihin tai maljoihin ja anna hyytyä seuraavaan päivään tai ainakin viisi-kuusi tuntia.

Lakritsimarinoidut marjat

1 dl vettä
1 dl sokeria
2 tl lakritsijauhetta
n. 5 dl marjoja, esim. vadelmia tai karhunvatukoita

Kuumenna vesi pienessä kattilassa. Sekoita lakritsijauhe sokeriin ja lisää seos kuumaan veteen. Kiehauta. (Tässä kohtaa minä lisäsin ulkomaiset pakastemarjat mukaan kattilaan ja kiehautin niitä hetken varovarovaisesti sekoitellen. En halunnut hilloa, mutta en myöskään halunnut mitään ikäviä noroyllätyksiä.) Lisää loput marjat liemen joukkoon. Anna jäähtyä ja maustua hetki. Lusikoi pannacotta-annoksille tai tarjoa erikseen.

Energy Powerbar

Syksy on jo tosi pitkällä ja bloggaustahti vain harvenee. Kärsin edelleen vähän inspiraatiopulasta, aikapulasta ja vähän myös teknisistä ongelmista. Minulle tosi mieleinen kuvankäsittelyohjelma lakkasi olemasta ja olen nyt uuden ohjelman varassa. Valitettavasti sen logiikka ei täysin ole auennut ja sitä jo ennestään kortilla olevaa aikaa kuluu yritys-erehdyshommailuun. Sitten alkaakin aika nopeasti ärsyttää.

No, kokkailu on silti yleensä ihan ok ja syödä pitää. Välillä pitää syödä välipaloja. Leila Lindholmin kirjasta The Fresh Foodie löytyi tämä helppo ja kätevä patukka, jonka voi napata vaikka käsilaukkuun tai treenikassiin mukaan pientä energiaboostia varten. 

Visuaalisesti nämä eivät ole se kaikista houkuttelevin herkku. Nappulat tulivat vuoron perään kysymään, teenkö kala- vai broileripötköjä... Tietysti kuvaa olisi voinut somistaa jotenkin toisin, koska leivinpaperi taisi lisätä kalapuikkoefektiä melkoisesti.

Energy Powerbar

14 energiapatukkaa

250 g kivetöntä taatelia
200 g cashewpähkinöitä
ripaus suolaa
1 dl sesaminsiemeniä (alkuperäisessä ohjeessa 2 dl, mutta niitä jäi tosi paljon yli)
2 rkl mustia sesaminsiemeniä (minulla ei ollut näitä)

Aja taateleita, pähkinöitä ja suolaa tehokkaalla blenderillä tai monitoimikoneen leikkuuterällä ainakin 2-3 minuuttia kunnes lopputulos on tasainen massa. Paahda sesaminsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes siemenet saavat vähän väriä. Heiluttele pannua koko ajan.

Jaa taikina 14 yhtä suureen osaan. Muotoile paloista patukoita ja kierittele ne siemenissä. Säilytä ilmatiivissä rasiassa viileässä.

Pinjata

Mietin tuossa elokuun puolella jotain pientä ohjelmanumeroa esikoisen synttäreille. Meillä on jo  ongittu (aika monta kertaa), kiinnitetty prinsessan kruunua tai Stellan nokkaa (aasin häntä -tyyppisessä leikissä, niin ikään aika monta kertaa) sekä etsitty aarteita. Viimeksi mainittua ei ole tehty kuin kerran, koska homma meinasi mennä lööperiksi jo ennen kuin se alkoikaan. Tarkalleen ottaen jo ennen kuin koko synttärit alkoivat. Nopeimmat vieraat löysivät ensimmäiset aarteet kätevästi meille tullessaan. Pienimmät vieraat yrittivät syödä karttansa. Muuten oli ihan mukavaa. Eli aarteenetsintää järkätään varmasti joskus uudestaan, mutta ei ihan lähitulevaisuudessa.

En ehtinyt kauaa googlata kun innostuin pinjatasta. Olin miettinyt sitä aiemminkin, mutta olin tähän asti todennut omat lapset ja vieraslapset liian pieniksi. Löysin kivan ohjeen, joka oli muuten hyvä ja täsmällinen, mutta siinä ei muistettu mainita, että aikaa täytyy varata vähän enemmän kuin pari tuntia, riippuen liimanäppien määrästä.

Alku sujui näppärästi. Liimasimme sanomalehtisuikaleita ilmapallojen päälle erikeeperin ja veden sekoituksella. Sitten annoime pallojen kuivua. Tein toisesta possusta vähän ohuemman, pari kolme kerrosta, ja toisesta vähän paksumman. Ehkä kerros tai kaksi lisää.

Askartelin possulle kärsän pahvista ja korvat munakennosta. Sain mielestäni hyvän idean ja tein toiselle possulle jalat tyhjistä vessapaperirullista. Sitten vessapaperirullat loppuivat (onneksi), joten toiselle possulle tein jalat kartongista.

Kovettuneen possun massuun leikkasin terävällä veitsellä pienen aukon yllätyksiä varten. Perinteisesti pinjata pitää sisällään kai pelkkää karkkia, mutta nyt tungin sisälle pienet pussukat ja ilmapalloja.

Ensimmäisen possun maalasin valkoiseksi, halusin possun muistuttavan Onneli ja Anneli -elokuvan säästöpossuja. Muuten meni ihan hienosti, mutta jossain vaiheessa possun jalat alkoivat mennä alta: vedessä hajoavat vessapaperirullat alkoivat hajota atomeiksi märän maalin ansiosta. Hirmu kätevää.

Ripustin sitten possun roikkumaan, jotta jalat kuivuisivat ja kovettuisivat. Possu jäi vähän vinksalleen, mutta loppujen lopuksi se pysyi hyvin kasassa, jopa vähän turhankin hyvin...

Toinen possu sai pintaansa tuollaista silkkipaperihörselöä, siitä tuli kyllä aika sievä. Olin kovasti mielissäni pinjatoista, vaikka niissä melkoinen homma olikin. Mielessä on koko joukko pinjataideoita, kohta voisi värkätä vaikka halloween-pinjatan.

Hävikistä herkuksi

Hävikkiruokien kuningas: pyttipannu. Lihaa, makkaraa, perunoita, juureksia, sieniä.

Kuluttajaliitto kampanjoi jälleen ruokahävikin vähentämiseksi. Tärkeä ja ajankohtainen aihe. Iso osa suomalaisista elää sellaisessa yltäkylläisyydessä, että täysin kelvollista ruokaa menee kilokaupalla roskiin. Ei kannata ahdistua, mutta kannattaa olla tietoinen. Hävikkiä voi vähentää. Aiheesta löytyy laajasti tietoa hävikkiviikon verkkosivuilta.

Munakasrullaan voi kääräistä vaikka jauhelihakastikkeen tähteet.

Hävikin vähentämisessä ykköskeino minulle on suunnitelmallisuus. Teen ruokalistan viikoksi kerrallaan ja suunnittelen ostokset sen mukaan.

Sämpylätaikinaan voi sekoittaa vaikka puuroa tai porkkanaraastetta.

Hyvä kakkonen on se, että laitan vähän vähemmän ruokaa kerralla. Hävikkiä on minusta sekin, joka kertyy tuohon vyötärön seudulle.

Porkkanaraasteen voi piilottaa myös keittoon. Pienistä juureskäntyistä tulee kattilallinen keittoa.

Kolmas keino on aistinvarainen arviointi. Haistan ja maistan. Esimerkiksi hapanmaitotuotteet ovat yleensä täysin syömäkelpoisia useita päiviä tai jopa viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen.  

Pullavanukas syntyy pakastimen perukoille unohtuneesta pullasta, hillopurkin jämistä ja vähän väsähtäneistä marjoista.

Join pari päivää sitten lasin piimää, jonka päiväys oli tuolla heinäkuun puolivälin kieppeillä. Olisin luultavasti ollut onnellisempi, jos en olisi tarkistanut sitä päiväystä. Tarkistin sen nimittäin vasta kun olin koko lasin juonut. Kuvittelin piimän olleen pari viikkoa vanhaa... mutta että pari kuukautta. Piimässä oli kyllä jo makuvirhe, mutta pilalla se ei varsinaisesti ollut. Mitä nyt mielikuvitus meinasi tehdä tepposet. 

Wrapit ovat ruokalistalla uunikalan jälkeisenä päivänä.

Sen verran haluan kuitenkin muistuttaa, että lihan, kalan tai äyriäisten kanssa täytyy olla tarkkana ja päiväyksiä täytyy noudattaa huolellisesti.

Shepherd's pie. Karusta ulkonäöstä huolimatta uskomattoman hyvää.

Neljäs tärkeä pointti minusta on se, että ei kippaa epäonnistuneita luomuksia suoraan biojätteeseen. Epäonnistuneet macaronkuoret voi ehkä käyttää jälkiruokien seassa. Juoksettuneen kastikkeen voi yleensä vielä pelastaa, sitkeä liha pehmenee sinnikkäällä keittämisellä ja muuttuu vaikka nyhtölihaksi.

Pitsa saa uusia ulottuvuuksia, kun kastikkeen sekoittaa smetanasta ja tuorejuustosta, ja kun täytteeksi raastaa jämäjuustot.

Viides ja viimeinen vinkki. Jos kovasti leivotuttaa ja oma kapasiteetti on rajallista, ilahduta vaikka työkavereita tai naapuria.

Kyllästynköhän ikinä porkkanakakkuun?

Pompomit

Askartelussa on jotain hirmu rentouttavaa ja koukuttavaa. Tai ainakin minä koukutun nopeasti tietyntyyppisiin juttuihin. Kerron toivottavasti parin viikon sisällä pinjata-touhuistani.

Pompomeja tein ensimmäisen kerran jo kolme vuotta sitten, mutta silloin kovalla kiireellä ja ilmeisesti huonosta silkkipaperista. Muistelen, että paperin repeily ärsytti. Ehkä olin vain kovakourainen?! Keväällä askartelin pikkusiskon synttäreille parikymmentä pompomia. Jep. Luit oikein. Kuvassa on vain osa. En ollut nimittäin varma, että kehtaanko kertoa koko totuutta. Mieskin kysäisi, että oliko aika käynyt pitkäksi. No ei ollut, mutta kun sain inspiraation. Nyt inspiraation hedelmät on piilotettu pitkin vaatekomeroiden ylähyllyjä odottamaan uusia juhlia. Tekisi mieli kyllä askarrella pari lisää. Vaikka rapujuhliin tai halloweeniksi.

Ohjeen tarkistin K-ruoka-sivuilta. En todella ehtinyt ottaa mitään vaihekuvia pompomtohinassani. Vaikka aika monta tilaisuutta kyllä olisi ollut...