Keväinen naked cake

Maaliskuu meinasi mennä yhdellä päivityksellä, mutta otinpa itseäni niskasta ja istahdin hetkeksi blogin ääreen. Tämä kakku piti päivittää tänne jo ennen pääsiäistä, mutta en lomatohinoissani ehtinyt. Mutta mutta, vastahan tässä on kevään juhlakausi edessä. 

Kakusta piti tulla samantyyppinen kuin viime kesän nakukakuista, mutta muutin viime hetkellä suunnitelmia: liippasin sinne tänne pursuilleen täytteen ohueksi ja epätasaiseksi kerrokseksi kakun ympärille. Gluteeniton pohja tuotti vähän päänvaivaa, koska se oli aika pehmeä ja meinasi lähteä liippauksen mukaan. Ja noh, täyte oli myös ehtinyt jähmettyä jo ihan kunnolla. Veitsen kastelu kuumaan veteen auttoi kuitenkin kummasti asiaa.

Kakun täytteenä on purkki lemon curdia sekä kermavaahdosta (4 dl kermaa), vaniljarahkasta (2 dl)  ja valkosuklaasta (100 g) tehty mousse. Koristeeksi pilkoin mangoa, ripottelin tyrnimarjoja ja kevään kunniaksi lisäsin vielä vähän mintun lehtiä. 

Nämä nakukakut ovat kyllä ihan mun juttu, en nimittäin erityisemmin pidä isosta kerroksesta kermavaahtoa, enkä myöskään ole kovin haka sitä siististi pursottamaan.

Frozen-kakkuja

Aika monet pienet tytöt ovat kovasti ihastuneita Frozen-elokuvan hahmoihin ja ihastus on näkynyt myös kakkutoiveissa. Tein Elsa-kakun jo joskus viime keväänä, mutta enpä näemmä koskaan tullut postanneeksi siitä mitään. Viime viikonloppuna tein Olaf-kakun ja kaivoinpa samalla Elsa-kakun kuvan esille. 

Olaf oli suhteellisen helppo toteuttaa sokerimassasta. Siitä olisi voinut tulla jopa oikein hieno, varsinkin jos leipuri olisi ollut vähän kärsivällisempi. Elsan kanssa turvauduin suosiolla syötävään kakkukuvaan.

En harmikseni yhtään muista, mitä tuppasin Elsa-kakun täytteeksi. Jotain marjaa luultavasti, ehkä vadelmaa. Olisi ehkä tavallaan ollut kiva tehdä joku mustikkainen täyte tuollaiseen lilaan kakkuun. Jotenkin minulla on mukava olo, jos kakun ulkoasu jotenkin kielii sisällöstä.

 Viime viikonloppuun asti muistan: suklainen pohja, sitruunatahna ja vaniljarahka. Lisäsin koristeeksi myös kukkia, koska synttärisankarin mukaan "Olaf niin kovasti tykkää kesästä."

Kakkujenpäällä oleva hile näyttää ihan sokerilta, mutta oikeasti se oli syötävää glitteriä. Hukkaostos: sokeri olisi ajanut saman asian.

Karjalanpiirakat (ilman maitoa)

 

Karjalanpiirakat nousivat otsikoihin tammikuussa. Posti meni ja lykkäsi postimerkkiin teollisia piirakoita. Ai kamala sentään. Ja voi mikä meteli. En kyllä oikeasti pahoittanut mieltäni, mutta taputin itseäni tyytyväisenä olkapäälle. Opetin (tai yritin opettaa) joulun alla lapsilleni ja maahanmuuttajalle pulikoinnin ja rypyttämisen saloja.

Karjalanpiirakoiden leipominen ei oikeasti ole vaikeaa eikä edes hidasta, parissa tunnissa syntyy jo iso pino piirakoita. Alkuun pääsy tosin on helpointa, jos on joku kädestä pitäen näyttämässä. 

Pidin karjalanpiirakoiden leipomisessa monen vuoden tauon, koska en ollut keksinyt tarpeeksi herkullista maidotonta vaihtoehtoa. Riisipuuro riisi-, kaura- tai kookosmaitoon keitettynä ei maistunut perheessämme kenellekään, sitkeistä yrityksistä huolimatta. 

Lopulta joulun alla keitin riisipuuron kaurakermaan ja jo alkoi maistua. Elämys ei vieläkään vastaa täysmaitoon keitettyä puuroa, mutta lopputulos on silti tosi hyvä. Ja varsinkin täysrukiiseen kuoreen käärittynä hullu ei huomaa ja viisas ei virka. Nyt olen tehnyt vegaani-karjalanpiirakoita jo monta kertaa.

Karjalanpiirakat

Kuoritaikina:
2 dl kylmää vettä
2 tl suolaa
5 1/2 dl ruissihtijauhoja

Täyte:
3 dl vettä
1,2 l kaurakermaa (tai täysmaitoa)
3 dl puuroriisiä
2 tl suolaa

Valmista ensin riisipuuro, suosittelen puuron keittoon kerroskattilaa. Keitä riisiä vedessä kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja anna puuron kiehua puolisen tuntia. Mausta suolalla.

Valmista puuron kiehuessa kuoritaikina sekoittamalla kaikki ainekset. Vaivaa taikina tasaiseksi ja kiinteäksi, se ei kuitenkaan saa olla kovaa, koska kovasta taikinasta on vaikea pulikoida tai kaaviloida ohuita pohjia. Leivo taikina tangoksi ja paloittele se 25 yhtä suureen osaan. Pyörittele palat palloiksi ja litistä ne. Säilytä kakkaroita muovin alla, jottei pinta kuivuisi ja kovettuisi.

Kaaviloi kakkarat kaulimella tai piirakkapulikalla ohuiksi pyöreiksi piirakankuoriksi. Pinoa kuoret päällekkäin ja ripota jauhoja väliin. Harjaa ylimääräiset jauhot pois piirakoita täyttäessäsi. Levitä kerros jäähtynyttä puuroa kuorelle, myös piirakan päihin etteivät ne kuivu paistettaessa. Ummista piirakat rypyttämällä. Tee matalia ryppyjä, korkeat palavat helposti uunissa. Paista piirakoita 300 asteessa 15-20 min.

Kasta valmiit kuumat piirakat margariini-vesiseokseen (tai voi-vesiseokseen, jos maitotuotteet ovat käytössä) ja lado kulhoon hautumaan ja pehmenemään. Peitä piirakat leivinpaperilla ja liinalla.

Vegaaniset browniet

Laskiaisen kermaräpylöistä pullaherkuista alkoi paasto, joka loppui kohdallani äsken. Ainakin jos paastolla tarkoitetaan ruokavalion keventämistä. Tein nimittäin ystävänpäivän varalle vähän brownieita.

Oikeasti paasto voi tarkoittaa myös luopumista jostain tai pyrkimistä vastuullisempaan elämäntapaan. Siinä mielessä nämä leivonnaiset sopivat paastonaikaan ainakin vähän tavallisia brownieita paremmin: ne valmistuvat ilman eläinkunnan tuotteita, eikä uuniakaan tarvitse lämmittää. Bonuksena vielä gluteenittomuus.

Vegaaniset browniet
(ohje Maku.fi)

200 g tummaa, maidotonta suklaata
1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä sulatettuna
1 dl muscovadosokeria
3 dl hienojakoista mantelijauhetta, esim. Sallinen
1 dl kookoshiutaleita
1 dl kuivattuja karpaloita
1 dl kivettömiä pehmeitä taateleita paloiteltuna
1/4 tl suolaa

Sulata paloiteltu suklaa mikrossa miedolla teholla ja välillä sekoitellen. Voit sulattaa suklaan myös vesihauteessa. Sulata kylmäpuristettu kookosöljy juoksevaksi mikrossa. Kippaa kaikki ainekset monitoimikoneeseen tai blenderiin ja aja tasaiseksi massaksi. 

Vuoraa pieni vuoka (n. 15 cm x 20 cm) leivinpaperilla ja kaada browniemassa vuokaan (tai kaada taikina silikonimuotteihin). Nosta peitettynä jääkaappiin pariksi tunniksi. Leikkaa jähmettynyt brownielevy terävällä veitsellä haluamasi kokoisiksi viipaleiksi tai neliöiksi. Anna browniepalojen pehmetä mielellään huoneenlämmössä puolisen tuntia ennen tarjoamista. Näin maku on vielä täyteläisempi.

Sain aikoja sitten Urtekramilta neutraalinmakuista kookosöljyä testattavaksi. Tykkäsin siitä kovasti ja käytän sitä mm. myslissä. Ostin neutraalinmakuista öljyä myös näitä brownieita varten. Tykkään kyllä kookoksen mausta, mutta en kovin suurissa määrin. Lopputulos oli tosi herkullinen, myös 4-, 6- ja 40-vuotiaiden makutuomareiden mielestä. Kookoshiutaleista tuli kevyt kookoksen maku ja mukava suutuntuma, mutta kookosta ei ollut mitenkään liikaa.

Laskiaiswrap tjsp

Kouluruotsini ja isännän puhuma ruotsi eroavat välillä melkoisesti toisistaan, saati mitä se oli alkuaikoina. Nyt olen kuulemma jo vähän ruotsalaistunut. Kutsun muun muassa laskiaispullia sujuvasti nimellä semla, vaikka koulussa opin semlan olevan sämpylä. Niin ruotsalaistunut en kuitenkaan ole, ettenkö vieläkin täyttäisi semlojani mieluiten hillolla.

Naapurimaassa kohistiin viime talvena semmelwrapeista eli laskiaispullan henkeen tehdyistä wrapeista. Jonot Tössen leipomoon olivat pitkät, todella pitkät. Mutta hyvää kannatti kuulemma vähän odottaa. 

Semla-sesonki Ruotsissa alkaa jouluna ja kestää pääsiäiseen. Meillä kotona sesonki pidetään sentään paljon lyhyempänä, mutta kyllä pulla tai kaksi on laskiaisen aikaan paikallaan. Tänä vuonna minäkin halusin testata wrap-mallista laskiaispullaa, mutta meni kyllä vähän sinne päin: tuli tuommoisia tacon muotoisia. Kaulin kyllä pullakiekot tosi ohuiksi, mutta kummasti ne vaan uunissa pullistuivat rullaamiseen sopimattomiksi. Noh, kävivät kyllä kaupaksi näinkin.

Pullat jäivät aika kalpeiksi, koska niitä ei voinut paistaa kuin viitisen minuuttia. Mutta kuulemma Tössenkin wrap-pullat olivat kalpeita.

Laskiaiswrapit
(noin 12 kappaletta)

Taikina on 1/2 annosta jauhopussin (Sunnuntai) kyljestä:

2,5 dl maitoa (tai kauramaitoa)
1 dl sokeria
1 pieni muna (voi jättää poiskin)
2 tl hyvää kardemummaa
0,5 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa tai 1 pkt tuorehiivaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
100 g voita (tai maidotonta margariinia)

Voiteluun:
1 kananmuna (tai siirapin ja veden seosta)

Mantelitäyte (noin suurin piirtein näin se taisi mennä):
1/2 pakettia mantelimassaa
loraus kermaa
ehkä vielä ripaus mantelirouhetta

Tai noin 1 dl mansikkahilloa

2 dl vispi- tai kuohukermaa

Sekoita n. 37/42 asteiseen (tuorehiiva/kuivahiiva) maitoon hiiva, jos käytät tuorehiivaa, muna, sokeri, kardemumma ja suola. Vispilöi taikinanesteeseen osa jauhoista (joihin kuivahiiva on sekoitettu, jos käytät kuivahiivaa). Lisää loput jauhot ja pehmeä voi. Alusta taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi. Taikina saa olla pehmeää, sen suorastaan pitää olla. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 40 minuuttia tai kaksinkertaiseksi.

 

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa kevyesti ilmakuplat pois. Jaa taikina 12 osaan ja pyörittele pulliksi. Kauli jauhotetulla pöydällä palleroista littania lettuja, kohota hetki. Voitele pullat kananmunalla (tai siirapin ja veden seoksella) ja paista 225 asteessa uunin keskitasolla n. 5 minuuttia. Anna jäähtyä liinan alla.

 

Valmista mantelitäyte:  Sekoita mantelimassa ja kermaloraus tasaiseksi massaksi. Jaa manteliseos pullien täytteeksi. Pursota tai lusikoi kermavaahto mantelitäytteen päälle ja rullaa tai taittele mielen mukaan.

Talvibrunssi ja routapaisti

Saimme muutama viikko sitten ilahduttavia ja harvinaisia vieraita Pariisista. Ruoka ei tosiaan ollut pääosassa, keskityimme kuulumisiin, mutta jotain kivaa halusin värkätä. Mielessä kävi ensin karjalanpiirakat ja kotijuusto, mutta arvelin ystäviemme jo saaneen osuutensa perinneherkuista Suomen kierroksellaan. En lopulta osannut päättää mitään teemaa, tosin sen verran olin skarppina että mitään juustoja ja croissantteja en alkanut virpoa esille.

Tarjolla oli yksinkertaista ja helppoa ja nopeaa, vaikka oli kyllä pitkästä aikaa kiva viritellä pienet kutsut. Lohkoperunat eivät olleet edukseen kuvissa, pataleivästä en kehtaa enää ottaa kuvia. Tai en ainakaan kehtaa julkaista. Sitä on tarjolla aina. Yritin kyhätä myös niitä kaikissa siisteissä ruokablogeissa nähtyjä kananmuna-avokadovirityksiä, mutta lopputulos oli eri tavalla tajunnan räjäyttävä kuin olin toivonut. Piilotiin avokadot kaappiin, tosin rohkea kälyni vaati saada maistaa.

Jälkkärivaiheessa unohdin kameran tyystin, se oli vähän harmi. Kokosin lasimaljaan pappilan hätävara-tyyliin kaapista löytyneitä keksejä vähän murenneltuina, omenasosetta sekä kreikkalaisen jugurtin ja kermavaahdon seosta. Lopputulos oli aika kiva. Suorastaan tosi kiva. Lupaan palata asiaan.

Sen verran suomalaista piti kuitenkin olla, että tein lohirullia ja metsäsienisalaatilla täytettyjä ruisnappeja. 

Raikas ja ihana vihreä salaatti + hyvä kastike oli kälyn käsialaa.

Näille oli olemassa jokus soosikin, ehkä tsatsiki. Mutta kuvatodisteita asiasta ei ole.

Tämä Henri Alénin salaatti on ehkä hienoin tuttavuus pitkään aikaan. Siis ruokapuolen tuttavuus. Ohjeen rustasin ylös marraskuussa.

Salaatti sopi hienosti myös routapaistin kanssa. Routapaisti on muuten mainio keksintö, sen kyytipoikana oli aiolia.

Routapaisti hirvestä (Pastanjauhajilta kopsattu ja muokattu ohje)

jäinen hirvipaisti (esim. 2-3 kg)

jälkimarinadiin:
2 l vettä

1 dl soijakastiketta

1 dl sokeria

200 g karkeaa merisuolaa 

1 rkl rosmariinia
10 kokonaista mustapippuria
10 katajanmarjaa
5 laakerinlehteä

Kiehauta kaikki jälkimarinadin ainekset niin, että sokeri ja suola liukenevat. Anna liemen jäähtyä kunnolla, jottei liha jatka kypsymistä enää siinä vaiheessa, kun upotat sen marinadiin.

Laita paisti suoraan pakastimesta uuniritilälle. Alle kannattaa laittaa pelti tai uunipannu. Paista paistia 80-100 C:n lämmössä 8-10 tunnin ajan. Käytä paistilämpömittaria, mikäli sellainen taloudesta suinkin löytyy. Sen avulla saat lihan tarkemmin haluamaasi kypsyyteen. Alhaisessa lämpötilassa kypsyminen tapahtuu hitaasti, mutta paistin kypsyyttä on mahdoton arvioida.

Työnnä mittari lihaan, kun paisti on sulanut riittävästi - eli käytännössä muutaman tunnin paistamisen jälkeen. Sopiva sisälämpötila on 65-70 astetta.

Laita liha suoraan mausteliemeen ja anna sen jälkimarinoitua jääkaapissa 8-12 tunnin ajan. Valuta lopuksi paisti kuivaksi ja nauti se ohuiksi viipaleiksi leikattuna.

Eestiläinen sitruunapiirakka

Hyvää uutta vuotta! Toivottavasti jokaisella vuosi on lähtenyt mahdollisimman mukavasti liikkeelle. Minä olen ollut lomalla blogista ja touhunnut kaikenlaista muuta. En edes kasaillut mitään katsausta viime vuoteen, koska katsauksen voi hoitaa kätevästi muutamalla klikkauksella: 2015 oli hiljaisin bloggaushistoriassani. Ajasta ja inspiraatiosta on vähän pulaa, lisäksi tekniset ongelmat ärsyttävät.

Joulu meni kuitenkin mukavasti ja vuodenvaihde kanssa. Jopa herkullisesti. Täytyy nyt heti ryhdistäytyä tuon kameran kanssa. Kynnys unohtaa kamera kaappiin madaltuu kummasti, kun sen ensin jättää tarkoituksella sinne kaappiin pari kertaa.

Olin aikeissa aloittaa vuoden 2016 jutut komeasti mademuhennoksella, mutta enpäs aloitakaan. Toivun täällä edelleen vihreästä yllätyksestä. Sitruunapiirakka onneksi edistää toipumista.

Eestiläinen sitruunapiirakka
(ohje on peräisin kirjasta Safkaa - maanantaista sunnuntaihin)

150 g pehmeää voita
1/2 dl sokeria
1 kananmunankeltuainen
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
voita vuoan voiteluun

Täyte:
3 dl kermaviiliä
2 kananmunankeltuaista
2 dl sokeria
1/2 dl sitruunan mehua
1 luomusitruunan kuoriraaste
2 kananmunanvalkuaista
himpun verran suolaa

Paloittele huoneenlämpöinen voi kulhoon, sekoita joukkoon sokeri ja keltuainen. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe toisessa kulhossa, lisää kuivat aineet voiseokseen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina voidellun (halkaisija n. 24cm) vuoan pohjalle siten, että se nousee kolmisen senttiä reunoja pitkin.

Sekoita kermaviili, keltuainen, sokeri ja sitruunamehu kulhossa. Raasta mukaan sitruunankuori. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset ja suola kovaksi vaahdoksi. Kääntele vaahto lastan avulla kermaviiliseokseen ja kaada massa piirakkapohjan päälle. Paista piirakkaa 180-asteisen uuunin alatasolla noin 30-40 minuuttia, kunnes täyte ei enää tytise holtittomasti. Anna piirakan levätä huoneenlämmmössä reilu puoli tuntia ennen tarjoilua.