Herkku-uuniperunat

Uuniperunat ovat kivaa ja kätevää ruokaa omalle porukalle tai illanistujaistarjottavaksi isommallekin joukolle. Syyskuun Yhteishyvän ruokaliitteestä löysin myös tämän hyvän ohjeen, joka olikin kivaa vaihtelua "tavallisiin" uuniperuna + kylmä täyte -setteihin.

Herkku-uuniperunat (neljälle)

4 suurta uuniperunaa (mun mielestä ei tarvitse olla Rosamunda)
100 g palvikinkkua
2 dl juustoraastetta
1 prk (150 g) ranskankermaa
2,5 rkl pestokastiketta
ripaus vastarouhittua mustapippuria
2 rkl silputtua persiljaa

Pese perunat ja pistele ne haarukalla. Nosta 200-asteisen uunin keskitasolle, ritilän päälle. Kypsennä niitä noin tunti eli kunnes perunat ovat kypsiä. Anna perunoiden jäähtyä hetki ja leikkaa niistä veitsellä kansi pois. Koverra perunoiden sisus lusikalla kulhoon. Koverra myös kannet, jotta saat kaiken perunan talteen. Silppua kinkku hienoksi ja yhdistä se muiden ainesten kanssa perunaan. Täytä perunat uudelleen kinkku-perunaseoksella. Täyte saa nousta perunan reunojen yli. Nosta uuninlämpö 225 asteeseen ja kuorruta perunat kauniin värisiksi, 10-15 minuuttia. Tarjoa salaatin kanssa.

Suppilovahveropikkelsi

Olen jatkanut sienimetsässä heilumista ja huomaan sen olevan melkoisen koukuttavaa. Tunti poikineen vierähtää helposti, varsinkin kun tyhjää korinpohjaa ei tarvitse kauaa tuijotella. Ja aina kun yritän lähteä kotiin, löydänkin lisää kerättävää, tai päädyn kurkistamaan vielä muutaman kuusen alle. Mies ehdotti jonkinlaisen etikkasäilykkeen tekemistä ja innostuin ajatuksesta heti. Ensimmäiset maistiaiset osoittautuivat niin hyviksi, että uskallan raportoida asiasta saman tien. Vielä kun joku purkki säilyisi oikein jouluun asti... Ohjeen löysin pikaisen selailun päätteeksi täältä.

Suppilovahveropikkelsi

2 dl vettä
1 dl viinietikkaa
1 dl väkiviinaetikkaa
1/4 tl suolaa
500 g sokeria
10 neilikkaa
kanelitanko
muutama muskottikukka (käytin ripauksen muskottia)
reilu 2 l suppilovahveroita

Puhdista ja huuhtele sienet. Revi isoimmat kahtia. Mittaa liemiaineet kattilaan. Kuumenna kunnes sokeri sulaa. Lisää joukkoon sienet ja keitä liemi kokoon 20-30 minuuttia. Tölkitä puhtaisiin, kuumiin tölkkeihin. Sulje kuumennetuilla kansilla. Tarjoa esim. riistaruokien tai maksapateen kanssa.

Tosi hyvä omenapiirakka

Meinasin laittaa tuohon otsikkoon "paras omenapiirakka", mutta en uskaltanut, koska en halua johtaa harhaan tai houkutella tänne lukijoita lupaamalla jotain perätöntä... Tämä on kuitenkin vähintäänkin tosi hyvä piirakka, yksi parhaista, joita olen tehnyt tai jopa syönyt. Ohje on peräisin äidiltäni, joka on tehnyt tätä piirakkaa vuosia. Ohjeen alkuperästä hän ei ollut varma, ehkä jostain lehdestä joskus tosi kauan sitten. Yritin vähän haeskella googlella samantyylisiä ohjeita, tuloksetta. Tunnistaako joku muu? Joka tapauksessa tätä kannattaa kokeilla.

Piirakka syntyy tosi yksinkertaisista raaka-aineista ja sitä tulee kerralla reilu annos. Mun suosikkileivontaomena on Antonovka, joka on hapan mutta aromikas ja pehmenee ihanasti uunissa. Ja kuva ei tosiaan tee oikeutta, tälläkään kertaa.

Omenapiirakka

Pohja:

250 g voita (tai maidotonta margariinia, jos haluaa maidottoman piirakan)

5 dl vehnäjauhoja

n. 1 dl kylmää vettä

Täyte:

n. 1,5 l omenaraastetta

3 dl hillosokeria

(ripaus kanelia)

Päälle:

1 kananmuna (tai kahvia, sokerivettä tai siirapin ja veden seosta, jos haluaa munattoman version)

hienoa sokeria

Nypi voi ja vehnäjauhot muruksi. Sekoita joukkoon kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Teen tämän vaiheen aina monitoimikoneella, leikkuuterällä. Taikina valmistuu noin minuutissa. Pane taikina jääkaappiin asettumaan noin puoleksi tunniksi. Valmista sillä aikaa täyte.

Poista omenoista siemenkodat, ulkomaiset omenat kannattaa myös kuoria. Raasta omenat. Raastetta tarvitaan reilu 1,5 l. Kääntelee raastetta pannulla vartin verran, jotta omenat alkavat selvästi pehmetä. Lisää joukkoon sokeri ja halutessasi ripaus kanelia. Anna täytteen jäähtyä hetki.

Jaa taikina kahteen osaan, joista toinen saa olla hieman toista isompi. Kaulitse isompi pala pohjalevyksi. Käytä reilusti jauhoja. Taittele taikina halutessasi pari kertaa kolmeen osaan ja kaulitse uudestaan. Näin saat rapeamman lopputuloksen. Tämä tosin ei ole mitenkään välttämätöntä, lopputulos on ihana joka tapauksessa.

Nosta taikina leivinpaperin päälle uunin pellille. Kaulitse toinen pala kanneksi. Lisää täyte pohjalevyn päälle. Nosta kansi täytteen päälle. Voitele kannen reunat vedellä. Käännä pohjalevyn reunat päälle ja käy reuna läpi haarukalla kevyesti vedellen. Voitele piirakka munalla (tai siirapin ja veden seoksella) ja ripottele päälle sokeria. Pistele haarukalla. Paista hieman uunin keskitason alapuolella 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön tai vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa.

Sienessä - suppilovahverorisotto

Autottoman päivän kunniaksi tassuttelimme koko perhe metsään. Löysimme lähimetsästä melkoisia suppilovahveroapajia ja sattuipa koriin myös rouskuja (pari herkkutattiakin kasvoi polkuni varrella, mutta matoset olivat olleet paikalla minua ennen). Niin ja tuota, öhöm, oli siellä varmasti paljon muutakin herkullista, mutta olen vieläkin vähän toope sienten tunnistamisessa.

Suppisten määrän lisäksi hämmästelin sienestäjien määrää. Nappuloiden ja miehen lähdettyä kotia kohti hortoilin korini kanssa metsässä lähestulkoon itsekseni. Tai oli siellä muutama koiran ulkoiluttaja, lenkkeilijä ja maastopyöräilijä, mutta ei juurikaan sienestäjiä. Mihin kaikki helsinkiläiset olivat menneet? Paremmille sieniapajille? Torille? Ikeaan? Olisin mielelläni jututtanut jotakuta kokeneempaa sienestäjää ja kysäissyt vähän apua. Olen muutamasta sienestä melkein varma, mutta sienihommissa pitäisi olla ihan varma.

Suppilovahveroista olen varma: ruskea lakki, keltainen jalka. Lakissa kuoppa/reikä.

 Suppilovahverorisotto

 3-4 rkl voita
pari valkosipulin kynttä
1-2 sipulia
ripaus kurkumaa
4 dl risottoriisiä
pari dl kuivaa valkoviiniä
8-10 dl kanalientä (fondista tai kuutiosta)
pari rkl voita
noin 5 dl suppilovahveroita (voi olla reilumminkin)
suolaa ja pippuria
parmesan-juustoa
loraus kermaa
lehtipersiljaa tai rucolaa

Puhdista ja pilko sienet tarvittaessa. Kuori ja hienonna valkosipuli ja sipuli. Kuumenna öljy laakeassa kattilassa ja kuullota sipuleita kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää risottoriisi ja kurkuma ja pyörittele hetki. Lisää valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin. Lisää kanalientä kauhallinen kerrallaan. Sekoita hyvin ja anna liemen imeytyä ennen kuin lisäät uutta. Näin saat risottoon oikean rakenteen.

Paista sienet kuivalla pannulla kunnes neste on haihtunut. Lisää vasta lopuksi voi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Nosta sienet kypsän risoton sekaan. Lisää kerma. Sekoita joukkoon parmesania. Viimeistele vaikka rucolalla. Risotto saa jäädä - sen suorastaan pitää jäädä - reilusti löysäksi. Riisi saa jäädä reilusti al denteksi.

Fetalla maustetut porkkana-kesäkurpitsapihvit

Tämä ohje on myös uusimmasta Yhteishyvän Ruoka -liitteestä, siitä samasta, josta bongasin viimeksi mainitun keitonkin. Porkkana ja kesäkurpitsa ovat tosi ajankohtaisia, ja no, feta maistuu minulle ihan vuodenajasta riippumatta. Hyvää ja helppoa arkiruokaa, edullistakin vielä.

Porkkana-kesäkurpitsapihvit

3 dl karkeaksi raastettua porkkanaa
2 dl karkeaksi raastettua kesäkurpitsaa
2 kananmunaa
1/2 dl ruokakermaa
1 dl vehnäjauhoja
100 g murennettua fetajuustoa
1 tl kuivattua minttua (minä laitoin vain pienen ripauksen minttua, se oli minusta riittävästi)
1/2 tl suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Paistamiseen 2 rkl öljyä tai voita

Yhdistä porkkana- ja kesäkurpitsaraasteet. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Anna turvota kymmenisen minuuttia. Pasta pihvit ohukaispannussa tai muotoile ne lusikalla pieniksi pihveiksi paistinpannulle. Paista keskilämmöllä 4-5 minuuttia molemmilta puolilta. Pidä pihvit lämpimänä esim. folion alla ja tarjoa esim. jogurttikastikkeen kanssa.

Minä sekoitin uunikalalta tähteeksi jääneeseen kastikkeeseen (kermaviiliä, tilliä, sinappia, ripaus sokeria ja suolaa) loput fetajuustosta ja lisäsin hieman sitruunamehua. Kastikkeesta tuli oikein passeli!

Porkkana-kookoskeitto

Teen paljon erilaisia kasvissosekeittoja, mutta en ollut tullut ajatelleeksi linssien lisäämistä sosekeittoon. Onneksi joku muu oli ajatellut asiaa. Uusimman Yhteishyvän Ruoka -liitteessä oli muutenkin paljon kivoja ohjeita, joita täytyy heti lähipäivinä kokeilla. Syksy on kyllä suosikkivuodenaikani, ainakin kaikkien herkullisten ja tuoreiden raaka-aineiden osalta. Sää onkin sitten ihan toinen juttu...

Porkkana-kookoskeitto 

1 kg porkkanoita
2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl öljyä
1 tl currya
0,5 tl jauhettua juustokuminaa
1 dl punaisia linssejä
1 l kasvislientä
1 prk kookosmaitoa

Kuori ja paloittele porkkanat ja sipulit. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä hetki porkkanan paloja, sipulia ja mausteita. Huuhtele linssit tiheässä siivilässä runsaalla vedellä. Lisää linssit ja kasvisliemi kattilaan. Keitä keskilämmöllä kannen alla noin 25 minuuttia, kunnes porkkanat ovat kypsiä. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kookosmaito ja tarkista maku. Jos keitto on liian sakeaa, lisää tilkka nestettä.

Dinokakku

Pikkuinen kummityttöni vietti eilen synttäreitään ja hän oli jo hyvissä ajoin toivonut kummitädiltä pinkkiä dinokakkua, jossa on marsipaania päällä ja mansikkaa täytteenä. Ja kyllähän nyt kummitäti yhden pinkin dinokakun askartelee. Halusin tehdä jotain erilaista kuin viime vuonna, joten hankin käsiini dinosaurusvuoan. Sitä paitsi, lähipiirissä on niin paljon pikkuväkeä, että vuoalle on varmasti tiedossa paljon käyttöä.

Dinon pohja oli tavallinen sokerikakkupohja (5 munan), täytteeksi laitoin mansikkamoussea (mansikkahilloa, mansikkasosetta, vaniljarahkaa, kermaa, liivatetta, limen mehua) ja lemon curdia. Marsipaanin alle tein kreemin, jota maustoin sitruunankuorella. Dinon koristelun kanssa olisi pitänyt ottaa vähän rauhallisemmin... Maalasin dinolle vähän muotoja mustalla elintarvikevärillä ja kauniiksi lopuksi suihkasin pintaan vielä helmiäistä.

Metsästäjän burgerit

Sain taas käsiini pienen kopallisen kantarelleja ja se "sotki" (voi harmi sentään...) meidän iltapalasuunnitelmat. Olin nimittäin jo värkännyt hampurilaissämpylät kohoamaan, kastikkeen jääkaappiin ja pihvien jauhelihakin oli sulamassa. Ja olinpa luvannut burgeria suupielillekin.

Ohje on suurin piirtein sama kuin täällä, mutta lisäsin väliin koko joukon kantarelleja. Kantarellien sekaan lorautin vähän kermaa. Liha oli tällä(kin) kertaa hirveä.

Kesäkurpitsaleipäset

Omenaviikon lisäksi nyt on Leipätiedotuksen järjestämä leipäviikko. Moisen teemaviikkoruuhkan kunniaksi voisi leipoa vaikka Kodin Kuvalehden omenaleipää. Minä sain kuitenkin äskettäin kiltiltä naapurilta vihreitä tuliaisia ja tein kesäkurpitsaleipäsiä. Ohje on Kanelia ja Kardemummaa -blogista.

Kesäkurpitsaleipäset

3 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
2 dl kesäkurpitsaraastetta
2 rkl öljyä
1 pss kuivahiivaa
noin 7 dl sämpyläjauhoja (minä käytin täysjyvävehnäjauhoja, koska muuta ei ollut...)

Sekoita reilusti kädenlämpöiseen veteen suola, siirappi ja huoneenlämpöinen kesäkurpitsaraaste. Lisää öljy. Sekoita kuivahiiva osaan sämpyläjauhoista ja lisää nesteeseen. Alusta pehmeäksi taikinaksi. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa noin 40 min. Kumoa kohonnut taikina pellille leivinpaperille. Taputtele jauhoisin käsin tasaiseksi. Anna kohota vielä vartin verran. Pistele haarukalla. Jaa leivinpyörällä kevyesti ruutuihin. Paista 225 asteessa uunin keskitasolla noin 12-15 minuuttia.

Omena-kaurapaistos

Nyt on Kotimaiset Kasvikset ry:n omenaviikko, joten omenajälkkärillä kehtaa herkutella ihan arkenakin. Tämä erittäin hyväksi havaittu ohje on Kanelia ja kardemummaa -blogista.

Omena-kaurapaistos

5 hapokasta omenaa (noin 600g)

2-3 rkl fariinisokeria

1 tl kanelia

Päälle:

100 g voita

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

3 dl kaurahiutaleita

Kuori omenat ja leikkaa ne ohuiksi lohkoiksi. Levitä lohkot voideltuun vuokaan ja ripottele päälle fariinisokeri sekä kaneli. Sekoita pehmeä voi, sokeri, vaniljasokeri ja kaurahiutaleet murumaiseksi seokseksi. Levitä seos omenalohkojen päälle. Paista 225 asteessa uunin keskitasossa 15-20 minuuttia. Tarjoa paistos haaleana vaniljajäätelön kanssa.

Limellä maustettu omenahillo

Keittelin tätä hilloa viime viikolla ja kiikutin sitä heti viemisiksi rotinoiden joukossa ja myös erääseen toiseen kyläpaikkaan. Lime ja omena sopivat uskomattoman hienosti yhteen. Jostain syystä en ole tähän yhdistelmään juuri törmännyt, mutta nyt ajattelin laittaa sanan kiertämään. Lykkäsin kattilaan myös kanelitangon, sen voi hyvin jättää poiskin. Aion talvella herkutella tällä hillolla pannukakun ja lettujen kanssa, ja kyllähän pannari ja hillo sopii näin syyssateellakin.

Omenahillo

n. 2 kg omenoita (kuorimisen ja siemenkotien poistamisen jälkeen pitäisi jäädä n. 1 kg)
500 g hillosokeria
1 limen kuori
1 limen puristettu mehu
(kanelitanko)

Huuhtele ja kuori omenat. Poista siemenkodat. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Pese lime huolellisesti ja kuori siitä reilu pätkä kuorta perunankuorimaveitsellä. Lisää kattilaan limen mehu, omenakuutiot ja sokeri. Lisää joukkoon myös limen kuori ja halutessasi kanelitanko. Kuumenna ja sekoittele muutaman kerran varovasti. Anna hillon kiehua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Poista limen kuori ja kanelitanko.

Purkita hillo kuumana kuumiin (pidän purkit aina uunissa, 100 asteen lämmössä), puhtaisiin purkkeihin. Täytä purkit mahdollisimman täyteen. Kierrä myös kannet kiinni kuumina. Kannet upotan kiehuvaan veteen ennen purkkien sulkemista. Hillo säilyy parhaiten pimeässä ja viileässä.

Huovutetut lapaset

Neuloin nämä lapaset lahjaksi tyttäreni hoitajalle jo viime maaliskuussa, mutta niiden päivittäminen tänne kevätaskareiden keskellä ei huvittanut. Eikä ketään varmaan olisi silloin kiinnostanutkaan. Nyt kannattaa kuitenkin kaivaa puikot esiin, kohta kylmenee. Tämmöiset huovutetut lapaset on todella helppo tehdä ja ne ovat aivan mahdottoman lämpöiset. Ohje on Novitalta. Lanka on Novita Puro, josta tulee mielestäni paremmat lapaset kuin Huopasesta. Valitettavasti en ole nähnyt tätä alla olevaa sävyä tänä syksynä kaupoissa, olisin muuten tehnyt itselleni heti samanlaiset.

Tarte tatin

Tarte tatin on iki-ihana, ranskalainen klassikko, jolla herkuttelimme eräissä polttareissa joitakin vuosia sitten. Ihanat, ikimuistoiset syyspolttarit, muuten:o) Minä olen tehnyt tarte tatinia aivan liian harvoin, koska kaapin nurkasta on puuttunut kokovalurautainen pannu. Tämän voisi kyllä tehdä ihan uunivuoassakin, mutta halusin välttämättä säätää pannun ja lieden kanssa. Tortun idea on siis se, että omenat karamellisoidaan sokerin ja voin kanssa, pohjataikina lisätään omenoiden päälle ennen uunissa paistamista ja lopuksi koko komeus kipataan ylösalaisin. Suosittelen kaikkia kokeilemaan, ja suosittelen kaikkia olemaan tarkkana tuon sokerin ja voin keittämisen kanssa (t. nimim. "sokeri tummui aika tosi nopeaan").

Ohjeita löytyy netistä paljon, enkä usko, että yksi on huomattavasti parempi toista. Vinkatkaa ihmeessä, jos olen väärässä. Minun valitsema ohje on jälleen kerran hesarin sivulta.

Tarte tatin

Taikina:

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl sokeria

75 g voita

1/2 dl vettä

Täyte:

6-7 hapanta omenaa

75 g voita

1 dl sokeria

ripaus kanelia

Tee ensin taikina. Mittaa jauhot ja sokeri kulhoon. Paloittele joukkoon voi. Nypi ainekset sormin ryynimäiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Laita taikinapallo kelmuun ja anna sen levätä jääkaapissa vähintään puoli tuntia. Kuori omenat, poista siemenkodat. Halkaise omenat neljään osaan. Valitse halkaisijaltaan noin 22 sentin pannu, joka on lieden- ja uunin kestävä. Varmista, että myös mahdolliset kahvat kestävät uunin.

Laita pannuun voi ja 3/4 dl sokeria. Anna sulaa. Pidä miedolla lämmöllä ja sekoittele, kunnes seos on muuttunut vaalean kinuskin väriseksi. Ota pannu hetkeksi liedeltä ja lado omenat kinuskin päälle. Asettele palat kyljelleen tiukasti lomittain. Jos niiden väliin jää koloja, paikkaa ne pienemmillä omenapaloilla.

Nosta vuoka takaisin liedelle ja pidä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Kinuski kuplii omenoiden välissä ja omenat hieman pehmenevät. Ota vuoka liedeltä. Ripottele loput sokerista omenoiden päälle. Voit laittaa mausteeksi ripauksen kanelia. Kauli taikina hieman vuokaa suuremmaksi ympyräksi. Nosta taikina vuoan päälle, painele taikinan reunat omenoiden ja vuoan reunan väliin. Pistele taikinaan haarukalla muutama reikä. Nosta vuoka 200-asteiseen uuniin. Paista 25-30 minuuttia eli kunnes taikinapinta on saanut kauniin ruskean värin.

Anna kypsän piirakan vetäytyä 10-15 minuuttia ennen tarjoamista. Vedä veitsellä vuoan reunat, jotta piirakka lähtee hyvin irti. Kumoa piirakka tarjoiluvadille. Tarjoa lämpimänä esimerkiksi vaniljajäätelön kera.

Oi omenoita - mehua tekemässä

Kotipuutarhat pursuavat omenoita ja moni tuskailee sadon kärräämistä kaatopaikalle. Älkää hyvät ihmiset. Kukaan ei tietenkään jaksa syödä kilokaupalla omenoita eikä edes omenapiirakkaa, mutta omenasta saa niin paljon muutakin. Miten olisi hillo (palaan piakkoin hilloasiaan kivan ohjeen kanssa)? Tai sose? Omenasose on todella hyvää aamupuuron kanssa tai täytekakun täytteenä. Lisäksi omenaa voi pakastaa raasteena, jos vaikka se omenapiirakka huvittaisi myöhemmin syksyllä. Raasteesta saa myös hyvää vispipuuroa tai kiisseliä. Tai viekää kuorma omenoita tuoremehuasemalle.

Jos aika ja muut resurssit eivät anna myöden, niin tarjotkaa omenoita naapureille, työkavereille tai ystäville. Omenapuuttomia ihmisiä on paljon ja sosiaalinen media on mainio väline omenauutisten levittämiseen tai jättäkää pieni lappu lähikaupan ilmoitustaululle, ei maksa mitään. Tai jos ette halua vieraita tepastelemaan pihallenne, jättäkää omppuja koriin tien poskeen. 

Tunnen itseni etuoikeutetuksi, koska käytössämme on ihan oma tuoremehuasema, joka sijaitsee entisen mummolani entisessä pyykkituvassa. Malli ei ole aivan uusinta uutta, mutta se on oikein luotettava. Ikää itse puristimella on satakunta vuotta (karkeasti arvioiden), raastin taitaa olla aika paljon uudempi. Vaikka ihan uudenkarhea ei ole sekään. 

Tällä raastetaan omenat, vekotin toimii oikein sähköllä. Ja osin tietysti lihasvoimalla.

Omenaraaste pakataan kehikon ja suodatinkankaiden avulla paketeiksi.

Sitten puristetaan mehua. Tämä ei toimi sähköllä, vaikka piuha taustalla roikkuukin. 

Laadunvalvoja tarkastaa maun.

Seuraava sukupolvi opettelee mehun tekoa.

Me pastöroimme osan mehusta kotona. Homma tehdään lämpömittarin kanssa, jotta mehua ei vahingossakaan kuumenneta liikaa. Sitten se pullotetaan kuumana puhtaisiin, kuumiin pulloihin ja korkit kierretään kuumana kiinni. Näin mehu säilyy viileässä ja pimeässä useita kuukausia. Osa mehusta pakastetaan tuoremehuna, täysin ilman mitään käsittelyä. 

Lopuksi huilataan terassilla, ja herkutellaan!

Rotinaviemisinä kantarellipiirakka

Minua ja perhettäni muistettiin aikanaan runsain rotinoin tyttöjen synnyttyä. Nyt olen iloinen kun voin laittaa "vahingon" kiertämään, tätä hupia onkin tiedossa tässä syksyn mittaan vielä pariin otteeseen. Kutsuin itsemme kylään kurkistamaan ystäväperheen uutta tulokasta ja tein syksyistä iltapalaa viemisiksi. Koriin pakkasiin kantarelli-pekonipiirakan lisäksi salaattia ja omenamehua sekä jälkkäriksi omenoista tehdyn tarte tatin -tortun (no oli siellä korissa pari vaippaakin ja muuta vauvatarviketta). Vauvelille olin jo heti tuoreeltaan kiikuttanut pöllön. Kantarelli-pekonipiirakan ohje tulee tässä, omenaherkkuihin palaan myöhemmin.

Ai niin. Olihan korin pohjalla myös rasiallinen siskonmakkarakastiketta. Sen rouva sai panna pakastimeen odottamaan sellaista päivää, kun jotain pitäisi syödä, mutta mitään ei ehdi/viitsi/jaksa/pysty tekemään.

Kantarelli-pekonipiirakka

Pohja:

200 g voita

3 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

2-3 rkl kylmää vettä

Nypi voi ja jauhot sekaisin tasaiseksi muruseokseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Taputtele taikina litteäksi kakuksi ja laita jääkaappiin asettumaan noin puoleksi tunniksi. Kaulitse sen jälkeen taikinasta piirakkavuuan kokoinen kiekko ja nosta taikina vuokaan. Painele sitä myös vuuan reunoille.

Täyte:

litra kantarelleja

1 paketti pekonikuutioita (tai kaksi, jos on nälkäistä väkeä)

1 punasipuli

3 dl ruokakermaa

2 kananmunaa

mustapippuria

2 dl juustoraastetta

koristeeksi tuoreita yrttejä, esim. lehtipersiljaa

Lisää puhdistetut sienet ja pekoni kylmälle pannulle. Kuumenna ja sekoittele välillä. Lisää sipuli. Anna kypsyä pannulla kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut. Mausta mustapippurilla. Sekoita joukkoon juustoraaste. Kaada seos piirakkapohjan päälle. Sekoita kerma ja munat keskenään. Kaada piirakkatäytteen päälle ja paista 200 asteisessa uunin alatasolla puolisen tuntia. Tarjoa lämpimänä vihreän salaatin kanssa.