Oi omenoita - mehua tekemässä

Kotipuutarhat pursuavat omenoita ja moni tuskailee sadon kärräämistä kaatopaikalle. Älkää hyvät ihmiset. Kukaan ei tietenkään jaksa syödä kilokaupalla omenoita eikä edes omenapiirakkaa, mutta omenasta saa niin paljon muutakin. Miten olisi hillo (palaan piakkoin hilloasiaan kivan ohjeen kanssa)? Tai sose? Omenasose on todella hyvää aamupuuron kanssa tai täytekakun täytteenä. Lisäksi omenaa voi pakastaa raasteena, jos vaikka se omenapiirakka huvittaisi myöhemmin syksyllä. Raasteesta saa myös hyvää vispipuuroa tai kiisseliä. Tai viekää kuorma omenoita tuoremehuasemalle.

Jos aika ja muut resurssit eivät anna myöden, niin tarjotkaa omenoita naapureille, työkavereille tai ystäville. Omenapuuttomia ihmisiä on paljon ja sosiaalinen media on mainio väline omenauutisten levittämiseen tai jättäkää pieni lappu lähikaupan ilmoitustaululle, ei maksa mitään. Tai jos ette halua vieraita tepastelemaan pihallenne, jättäkää omppuja koriin tien poskeen. 

Tunnen itseni etuoikeutetuksi, koska käytössämme on ihan oma tuoremehuasema, joka sijaitsee entisen mummolani entisessä pyykkituvassa. Malli ei ole aivan uusinta uutta, mutta se on oikein luotettava. Ikää itse puristimella on satakunta vuotta (karkeasti arvioiden), raastin taitaa olla aika paljon uudempi. Vaikka ihan uudenkarhea ei ole sekään. 

Tällä raastetaan omenat, vekotin toimii oikein sähköllä. Ja osin tietysti lihasvoimalla.

Omenaraaste pakataan kehikon ja suodatinkankaiden avulla paketeiksi.

Sitten puristetaan mehua. Tämä ei toimi sähköllä, vaikka piuha taustalla roikkuukin. 

Laadunvalvoja tarkastaa maun.

Seuraava sukupolvi opettelee mehun tekoa.

Me pastöroimme osan mehusta kotona. Homma tehdään lämpömittarin kanssa, jotta mehua ei vahingossakaan kuumenneta liikaa. Sitten se pullotetaan kuumana puhtaisiin, kuumiin pulloihin ja korkit kierretään kuumana kiinni. Näin mehu säilyy viileässä ja pimeässä useita kuukausia. Osa mehusta pakastetaan tuoremehuna, täysin ilman mitään käsittelyä. 

Lopuksi huilataan terassilla, ja herkutellaan!